Hylkää huomautus
Liity mukaan keskusteluun!

Rekisteröityminen ei kestä kuin hetkosen ja pääset keskusteluun mukaan, tervetuloa!

>>> REKISTERÖIDY <<<

корыто (koryto) – tarinoita kaukalolta

Viestiketju osiossa 'Yleinen keskustelu' , aloittaja Minuteman, 27.05.2014.

  1. Minuteman

    Minuteman Eversti

    Liittynyt:
    12.05.2014
    Viestejä:
    1,951
    Tykkäykset:
    3,303
    Pisteet:
    316
    корыто (koryto), kaukalo = reunallinen, puusta kaiverrettu eläimen, erityisesti sian ruokinta-astia.

    KGB

    Neuvostovallan alkupäivinä uudet vallanpitäjät tarvitsivat kukistetun tsaarin salaista poliisia vastaavan turvallisuusorganisaation. 1917 perustettiin Leninin aloitteesta Yleisvenäläinen erityiskomissio vastavallankumousta ja sabotaasia vastaan (lyh. Vetšeka tai Tšeka). Leninin mukaan bolsevikkipuolue tarvitsi ”rautaisen käsivarren”, jolla voi suojella ”nuorta vallankumousta” ja taistella ”vastavallankumouksellisia” voimia vastaan sekä pitää kurissa poliittisen opposition.

    Tšeka hoiti tehtäväänsä antaumuksella läpi koko Neuvostoliiton historian valvoen tarkasti ettei järjestys pääse horjumaan. Kun vallankumouksen ensimmäinen sukupolvi alkoi siirtyä ajasta ikuisuuteen, systeemi sai ensimmäisen kerran tilaisuuden nostaa järjestyksenvalvoja Neuvostoliiton ykköspaikalle. Vuodesta 1967 KGB:n johtajana toiminut Juri Andropov valittiin 1982 kuoleen Leonid Brežnevin jälkeen NKP:n pääsihteeriksi. Hän sai nopeasti sekä Neuvostoliiton presidentin että puolustusministeriön puheenjohtajan viran. Andropov alkoi välittömästi vahvistaa Neuvostoliitn totalitaristista järjestelmää. Andropovin kuolema jätti projektin kesken eikä seuraajilla ollut voimaa tai halua jatkaa agendaa.

    1984 kuollutta Andropovia seurasi vuoden ajan kuolemansairas Konstantin Tšernenko jonka seuraaja Mihail Gorbatšov aloitti koppalakkisetien kauhuksi yhteiskunnan liberalisoinnin. Vastaiskuksi turvallisuusvirastot organisoivat 1991 NKP:n vanhoillisen siipeen tukeutuen Gennadi Janajevia keulakuvanaan käyttävän vallankaappausyrityksen jonka epäonnistuminen nosti valtaan uudistusmielisen populistin Boris Jeltsinin.

    Jeltsinin valtakauden loppupuolelle hänen vierelleen ilmaantui valppaanoloinen ketterä varjo nimeltä Vladimir Putin. Venäjällä on tapana että väistyvä johtaja valitsee itselleen seuraajan joka vastapalveluksena suojaa väistyvää edeltäjäänsä joutumasta vastuuseen tekemisistään.

    Neuvostoliiton aikaan salainen poliisi oli pelätty ja kunnioitettu – Venäjällä sama asia – ja salaiseen poliisiin kuuluminen merkitsi hyvin korkeaa sosioekonomista asemaa, sosiaalista statusta ja mukavaa elämää ainakin neuvostomitareissa. Neuvostoliiton romahtaessa KGB:n mahtimiehet totesivat oman asemansa ja tulevaisuutensa sortuvan valtakunnan mukana. Kaukalo särkyi.

    Sanotaan että ei ole olemassa entisiä KGB-miehiä. Jo Neuvostovallan aikana KGB:llä oli tapana sijoitaa halukkaita agenttejaan ympäröivään yhteiskuntaan sopiville näköalapaikoille, diili oli että vakka KGB-mies siirtyy muualle, hän on edelleen organisaation palveluksessa ja hänellä on käytössään kaikki firman palvelut ja etuudet. Jos palkka uudessa asemassa oli KBG:n taulukkopalkkaa pienempi, firma maksoi erotuksen. Vastaavasti jos korkeampi, agentti maksaa erotuksen firmalle.

    1990 luvulla Venäjälle alkoi ilmestyä uusrikkaita jotka järjestelmän kasvatteina ymmärsivät vanhempien KGB-upseerien suhdeverkoston arvon. Kuusikymppiset KGB-kenraalit, jotka tajusivat eläkkeidensä ja muiden etuisuuksiensa muuttuneen nollan arvoisiksi, siirtyivät kiihtyvään tahtiin yksityissektorille kiiltävien länsimaisten loistoautojen kuskattaviksi shampanjan ja kaviaarin makuiseen maailmaan.

    Uransa keskivaiheilla olevalle nelikymppiselle everstiportaalle alkoi kihota kylmä hiki otsalle: He tuntuivat jäävän mopen osalle saaliinjaossa, edessä parikymmentä vuotta harmaata virkamieselämää pienellä palkalla kituuttaen, sitten unohdus ja köyhyyden leimaama vanhuus. Asiaa ei helpotanut sekään että Jeltsin oli KGB:n osuudesta Janajevin vallankaappausyritykseen suuttuneena pillkonut ennen niin mahtavan organisaation pienempiin palasiin ja vienyt niiltä lähes kaiken vallan ja statuksen.

    Onneksi ei sentään kaikkea: Turvallisuuspalveluiden hallinnassa oli paljon valtiolle kuuluvaa omaisuutta josta voisi veistää oman kaukalon.

    Jo neuvostovallan alkuajoilta saakka valtion mahtimiehet olivat rakentaneet datshojaan Moskovan läheisyyteen kauniille alueille joilta tavallinen kansa häädettiin tylysti pois ja maat otettiin valtion haltuun. Valtiomiesten pirttien ympärillä olevat laajat turvavyöhykkeet annettiin turvallisuuspalvelun valvontaan. Uusrikkaiden silmissä nämä legendaariset seudut olivat kaikkein korkeinta statusvyöhykkeitä ja osoitteesta Neuvostovallan mahtimiesten kuuluisiksi tekemillä alueilla maksettiin miltei mitä hyvänsä. Niinpä KGB alkoi jakaa tätä valtion omistamaa huikean arvokkaaksi muuttunutta maata tontti kerrallaan omille johtomiehilleen.

    Tai ei sitä jaettu vaan myytiin. Venäjän laissa oli pykälä joka mahdollisti ansioituneiden (sota)veteraanien tukemisen luovuttamalla heille mökkiä varten tontin nimelliseen hintaan. Niinpä edellisellä viikolla 250 dollarin hintaan KGB-veteraanille myyty tontti arvostetussa osoitteessa saattoi ilmestyä myyntiin 2,5-5 miljoonan dollarin hintalapulla eikä myynti-ilmoitusta tarvinnut koskaan uusia.

    KGB sai näin oman kaukalon, yhden monista.
     
    Viimeksi muokattu: 27.05.2014
    Maidan, Peiper, Second ja 2 muuta jäsentä tykkää tästä.
  2. Mainos Google AdSense



  3. Minuteman

    Minuteman Eversti

    Liittynyt:
    12.05.2014
    Viestejä:
    1,951
    Tykkäykset:
    3,303
    Pisteet:
    316
    Paška Fedulev

    Jeltsinin aikaan aikaan Jekaterinburgssa, jota sillon kutsuttiin vielä neuvostonimellä Sverdlovskiksi, eleli Pavel ”Paška” Fedulev nimien pikkurikollinen. Paškalla oli unelma, hän halusi liikemieheksi

    1990-luvun alkupuolella niillä rikollisilla, joilla ei olut pääsyä valtion yksityistämisohjelmiin, oli tapana ryhtyä liikemiehiksi yrityskaappausten kautta. Paška oli kuitenkin köyhä, hänellä ei ollut asiaa Kaukalolle, rikollisen alamaailman keskuspankkiin, siitä huolimatta, että alamaailmastaan kuuluisassa Jekaterinburgissa sijaitsi yksi maan suurimmista kaukaloista. Pikkurikollisena Paška ei ollut luottokelpoinen.

    Fedulev kokosi alkupääomansa pikaisesti vahvalla, kotipolttoisella Palenka-nimisella vodkalla. Mekanismi oli yksinkertainen: Sverdlovskin syrjäisemmissä kaupungeissa oli neuvostoajoista lähtien ollut joukko pieniä viinatehtaita. Jeltsinin kauden ensimmäisinä vuosina ne alkoivat, kaikkien senaikaisten valtion omistamien tehtaiden tavoin levitä käsiin. Kuka tahansa saattoi ostaa niin paljon viinaa kuin autoon mahtui johtajalle maksetulla nimellisellä summalla. Viinan ostamisen juju oli siinä, että lähes ilmainen alkoholi voitiin laimentaa vedellä, pullottaa ja myydä saman tien halpana vodkana.

    Venäjän talouden erikoisuutena oli ja on edelleen, että menestyäkseen suurbisneksessä on täytettävä kolme ehtoa. Ensinnäkin ne menestyvät, jotka saavat viipaleen valtion piirakasta, eli saavat valtion varoja omiin liiketoimiinsa. Tämän vuoksi venäläisten suurliikemiesten enemmistö on entisiä kommunistisen puolueen nomenklatuuran tai kommunistisen nuorisoliiton jäseniä tai puoluevirkailijoita.

    Toinen ehto käskee pysymään hyvissä väleissä viranomaisten kanssa: virkakuntaa on "ruokittava" säännöllisesti. Kolmas ehto neuvoo ystävystymään oikeusviranomaisten kanssa eli lahjomaan heidät. Koska Fedulev ei kyennyt täyttämään ensimmäistä ehtoa, hän keskittyi toiseen ja kolmanteen. Vuosien mittaan Fedulev poimi taskuunsa koko paikallishallinnon kuvernööristä alkaen unohtamatta tietenkään miliisiä ja FSB:n paikallistoimijoita.

    Päästäkseen kiinni lailliseen liiketoimintaan Paška Fedulev liittoutui Andrei Jakusev nimisen paikallisen suurliikemiehen kanssa. Jakusevin rahoituksella Paška osti menestyksekkäästi usean yrityksen kaikki osakkeet. Omistajaa vaihtoi muun muassa Jekaterinburgn lihanjalostetehdas, joka oli Uralin alueella suurin lajissaan. "Lihakaupan" laajuus vei Fedulevin askeleen päähän Jekaterinburgin oligarkin statuksesta, aseman luontaisetuihin kuului läänin kuvernöörin, Eduard Rosselin tarkka korva.

    Fedulev kykeni liittoutumaan voittaakseen vaikeudet, mutta ei jakaakseen taloudellista ja siihen liittyvää sosiaalista menestystä. Fedulev palkkasi, ensimmäistä mutta ei suinkaan viimeistä kertaa urallaan, ammattitappajan hoitamaan tämän kiusallisen velkaongelman. 9.5.1995 Andrei Jakusev ammuttiin kotiovelleen vaimonsa ja lapsensa silmien edessä. Fedulevia vastaan nostettiin kanne joka arkistoitiin, eikä rikostutkintaakaan aloitettu. Itselleensähän sika kiusaa tekee kun kaukalonsa kaataa.

    Jekaterinburgia hallitsee ensisijaisesti Uralmaš, Uralin merkittävin instituutio. Se ei tarkoita samannimistä suurta työstökonetehdasta vaan järjestäytynyttä rikollissyndikaattia, Venäjän suurinta mafiaryhmittymää. Siihen kuuluu tuhansia jäseniä, sen hierarkia on tiukka ja sen edustajia on valtion jokaisella tasolla.

    Seuraavaan liikkeeseensä Fedulev tarvitsi mafian resursseja. Molemmat olivat kiinnostuneita paikallisista hydrolyysitehtaista koska hydrolyysillä voi valmistaa edullisesti ja nopeasti suuria määriä spriitä ja Venäjällä tämä on kuin rahan painamista. Feudev liittoutui Uralmašin kanssa mutta saatuaan tehtaansa rikkoi sopimuksen eikä päästänyt mafiaa jaolle.

    Uralmašin pomot eivät ampuneet Paškaa, kuten olisi voinut odottaa, vaan he nielivät tappionsa koska Fedulev oli nyt muutakin kuin kuvernöörin ystävä. Hän oli käytännössä läänin miliisivoimien päällikkö joka muun muassa päätti suurimman osan vanhempien miliisien nimityksistä.

    Näiltä ajoilta on peräisin surkuhupaisa tositarina jossa yritysvaltausta estämään lähetetyt miliisin erikoisjoukkojen yksikkö joutui tulitaisteluun toisen miliisin erikoisjoukkojen yksikön kanssa. Toiset oli palkannut Fedulev, toiset Uralmaš. Moskova kuittasi tapahtuman paikallisena kahinana jonka selvittäminen oli paikallisviranomaisten vastuulla, eli juttu arkistoitiin. Venäjällä yritysvaltaus ei tapahdu hiljaa jossain pankin takahuoneessa vaan siihen liittyy yrityksen konkreettinen fyysinen haltuunotto.

    Fedulevin kohtalonhetki oli lähellä kun hän yritti nurkata moskovalaista yritystä joka pahaksi onneksi oli Jeltsinin perheen lähipiiriin kuuluvan oligarkin hallussa. Fedulevia vastaan nostettiin Moskovassa petossyyte ja koska Jekaterinburgin syyttäjän valta ei Moskovaan yllä, Fedulev joutui vankilaan mutta kykeni täältäkin järjestämään rikosjutun avainhenkilön salamurhan. Fedulev vapautettiin ja Jekaterinburgissa hänet otettiin vastaan kuin valtionpäämies. Kummisetää kaivattiin kovasti täyttämään kaukaloa.

    Tarina on kerrottu yksityiskohtaisemmin Anna Politkovskajan kirjassa Putinin Venäjä. Kirjassa on muitakin, vielä rankempia tarinoita itänaapuristamme.
     
    Viimeksi muokattu: 27.05.2014
    Maidan, Second, Hanski ja nämä jäsenet tykkäsivät tästä.
  4. Minuteman

    Minuteman Eversti

    Liittynyt:
    12.05.2014
    Viestejä:
    1,951
    Tykkäykset:
    3,303
    Pisteet:
    316
    Mihail Hodorkovski

    Hodorkovskin tarina on merkittävä Venäjän uudemman historian kannalta. Hodorkovskin ja Jukosin tuho on eräs Venäjän historian taitekohdista.

    Mihail Borisovitš Hodorkovski syntyi kesäkuussa 1963 ja kaikesta päätellen hänellä oli jo nuorella iällä selvät suunnitelmat miten edetä suuren ja mahtavan neuvostokoneiston herrahississä: Nuori Mihail opiskeli Moskovassa Mendelejevin kemian instituutissa mutta epäilemättä odotukset kohdistuivat aktiiviseen toimintaan kommunistipuolueen nuorisojärjestössä, komsomolissa.

    Sitten Neuvostoliitto alkoi hajota. Yksityisyrittäjyys tuli mahdolliseksi ja Hodorkovski ryhtyi kommunisti-imperiumin loppumetreillä jobbariksi. Ensimmäinen idea oli muokata halvoista denim-kankaisista työvaatteista kemikaalikylvyssä länsifarkkujen näköiskopioita, sivussa tuotiin Moskovaan puolalaista vodkaa ja armenialaista konjakkia.

    Varsinainen nousukiito alkoi kun Hodorkovski organisoi järjestelmän jolla tuotiin Neuvostoliittoon tuontimääräyksiä kekseliäästi venyttäen tietokoneita: Gosplanin eli suunnitteluviraston virheellisen arvion mukaan henkilökohtaisia tietokoneita ei Neuvostoliitossa tarvittu. Koska kaikkea ei voi kieltää, Neuvostoliittoon sai tuoda tietokoneita mutta vain itselleen ja yksi kone kerrallaan. Siispä Hodorkovski hankki verkoston ihmisiä, jotka matkustivat ulkomaille ja toivat tietokoneen mukanaan. voitto oli 3 000 prosenttia.

    Hodorkovski oli löytäinyt varhaisessa vaiheessa tulevaisuuden alan. Kun tietokoneita sai lopulta alkaa tuoda maahan autolasteittain, Hodorkovski oli kilpailijoitaan harppauksen edellä. Hänellä oli läntiset liikekumppanit, jakelu Neuvostoliitossa ja omat ohjelmoijat, jotka mahdollistivat koneisiin kyrilliset näppäimistöt ja venäjänkieliset ohjelmat.

    Seuraavaksi Hodorovski perusti pankin, jälleen kauan ennen kilpailijoitaan. Yksityispankin kehittäminen oli aloitettu jo ennen kuin yksityiset pankit sallivat laki oli hyväksytty. Kaikki oli hetken aikaa mahdollista, sillä uusia lakeja, sääntöjä, tapoja toimia vasta muotoiltiin. Tai sitten kaikki oli mahdotonta, sillä vielä ei ollut uusia lakeja, sääntöjä, tapoja toimia tässä uudessa todellisuudessa. Riippuu, mistä päin katsoo. Hodorkovski katsoi sieltä suunnasta, missä kaikki oli mahdollista.

    Seuraavana vuorossa oli öljybusiness: Neuvostoliiton peruja Venäjä oli täynnä valtion yrityksiä jotka yksityistettiin kertarysäyksellä. Jukos perustettiin 1993 yhdistämäillä jugansneftegaz-öliykentät ja -jalostamot sekä pari muuta öljyjalostamoa. Parin vuoden päästä Jukosiin sulautettiin vielä Samaraneftegaz. Suurten öljy-yhtiöiden ja metallitehtaiden massayksityistäminen juuri tuolloin ei ollut sattuma, vaan seurausta oligarkien tuesta presidentti Boris Jeltsinille. Oligarkeille oli jo kertynyt pääomia ja yksityistämisen kautta oli mahdollista hankkia pilkkahintaan yhtiöitä joiden todellista arvoa harvat ymmärsivät.

    Hodorkovski oppi jo uransa alussa pelaamaan juonikasta peliä, venytti sääntöjä, keksi oikopolkuja ja kiertoteitä tahtonsa läpi saamiseksi. Neuvostoliitto oli hajonnut, kaikkia lakeja ja pelisääntöjä uudella ajalla ei vielä ollut -ja olemassa olevat muuttuivat nopeaan tahtiin. Asianajajat valittivat, että oikeudenkäynnin alussa olivat voimassa yhdet lait ja päättyessä toiset.

    Vuosituhannen vaihtuessa Hodorkovski halusi onnettomuudekseen muuttaa säännöt sellaisiksi, että korruptio ei enää olisi ratkaisu, liberaalit puolueet yhdistäsivät voimansa ja Jukos yhdistyisi Sibneftin kanssa muodostaen modernin, länsimaisin pelisääinnöin toimivan yrityksen, joka ei enää olisi valtion talutusnuorassa. Vuoden 2003 piti olla murrosvuosi, mikä siitä tosiaan tuli. Siitä ei vain tullut Hodorkovskin suunnitelmien mukainen.

    Tammikuussa Hodorkovski yritti yhdistää oppositiopuolueet jablokon ja Oikeistovoimien liiton mutta suunnitelma epäonnistui täysin. Hän antoi molemmille puolueille rahaa, ja lopulta nämä kayttivät rahat toistensa mustamaalaamiseen. Puolueiden johtohenkilöt eivät mahtuneet yhteiseen puolueeseen ja kävivät toistensa kimppuun samoin likaisin keinoin, joita Yhtenäisen Venäjän tukijat sittemmin käyttivät oppositiota vastaan.

    Helmikuun 19. päivänä presidentti Putin kutsui Hodorkovskin ja muutamia muita suurliikemiehiä Kremliin keskustelemaan korruptiosta. Kolme vuotta aikaisemmin, kesäkuussa 2000 kuuluisassa saslik-tapaamisessa Putin oli sopinut suurliikemiesten kanssa siitä, että nämä eivät sotkeentuisi politiikkaan. Nyt sitten Hodorkovskin esitelmän nimi oli "Korruptio Venäjällä – talouskehityksen jarru", eli sama asia joka on kaikkien Kremlin valtiaiden vakioagendalla. Tapa jolla Hodorkovski aiheesta puhui ei vaan ollut sopiva: Vallanpitäjien keskuudessa pitää osata puhua niin ettei tallo herkkiä varpaita. Hodorkovski syyllistyi tietoisesti majesteettirikokseen.

    Hodorkovski lateli lukuja, jotka kertoivat Venäjän kansan enemmistön pitävän vallanpitäjiä läpikorruptoituneina: Puolet oli sitä mieltä, että suurin osa virkamiehistä on korruptoituneita, kaksi kolmasosaa ei hae apua tuomioistuimista, koska siellä joutuu maksamaan ja vielä useampi siksi siksi, ettei siellä ole oikeudenmukaisuutta. Kolmasosa venäläisistä uskoi, ettei Venäjän johto tahtoessaankaan pysty taistelemaan korruptiota vastaan. Joka viides uskoi, että vallanpitäjät kyllä pystyisivät, jos haluaisivat. Ja joka viides kansalaisista päätteli etteivät vallanpitäjät sen enempää pysty kuin haluakaan taistella korruptiota vastaan. Nuoret halusivat opiskella ammatteihin, joissa pystyi tienaamaan korruptiolla. Hodorkovski siis latasi päin Putinin naamaa lukuja ja todisteita siitä, että kansa pitää Putinin hallintojärjestelmää läpimätänä. Ja ihan lopuksi, vaikka Putinin kerrotaan suuttuneen jo tässä vaiheessakaikesta kuulemastaan, Hodorkovski syytti valtion ötjy-yhtiö Rosneftia likaisesta pelistä. Hodorkovski siis syytti valtionyhtiötä korruptiosta presidentin läsnä ollessa.

    Putinille tämä oli liikaa. Putin muistutti, että myös Jukosilla on ollut vero-ongelmia! Hodorkovski tajusi suututtaneensa Putinin. Hän ilmoitti Jukosin tytäryhtiöiden johtajille huonojen aikojen koittaneen. Hän kehotti halukkaita lähtemään ennen kuin hyökkäys alkaa. Omalta osaltaan Hodorkovski laittoi alulle monimutkasen yritysjärjestelyn jonka tarkoituksena oli vaihtaa merkittävä osa hänen omistamiensa yhtiöidenn osakkeista jonkin kansainvälisen yhtiön kuten ExxonMobilin, osakkeisiin ja luoda näin ExxonMobil-Jukos-Sibneft. Oli päivänselvää, että Putin vastusti kaikin keinoin Venäjän tärkeimmän vientituotteen myymistä ulkomaisiin käsiin.

    Huhtikuun 26. päivänä Hodorkovski tapasi Putinin kahden kesken. Hodorkovski kertoi aikeista Jukosin ja Sibneftin yhdistämiseksi sekä suunnitelmastaan muodostaa monikansallinen energiajätti länsimaisen yhteistyökumppanin kanssa. Vaalikampanja duumaan oli alkamassa. Putin pyysi – siis käski - ettei Jukos rahoittaisi vaalikampanjoita, varsinkaan kommunisteja. Hodorkovski vastasi nenäkkäästi, että hän rahoittaa henkilökohtaisesti, yritys ei tue poliittisia puolueita.

    Kesäkuussa duumassa keskusteltiin uudesta öljyverosta. Sen puolesta puhui valtiovarainministeri Aleksei Kudrin ja sitä vastusti Jukosin joukko, joka lopulta voitti pelin. Tämä alkoi olla viimeisiä nauloja Hodorovskin arkussa.

    Kesäkuun 17. päivänä Hodorkovski sai oman miehensä valtiollisen yliopiston johtoon. Tämäkin oli osa suuren suunnitelman toteuttamista. Hodorkovski halusi muuttaa Venäj än valvotusta yhteiskunnasta vapaaksi valtioksi. Hodorkovski antoi rahaa Valtiolliselle humanistiselle yliopistolle (RGGU), jotta sai sen johtoon haluamansa henkilön. Hodorkovskia kiinnosti uuden liberaalin venäläisen sukupolven kasvattaminen.

    Hodorkovski oli tottunut saamaan tahtonsa läpi vaikka kiertoteitse. Hän oli ratkaissut valtion tehottomuuden ohittamalla valtion ja hoitamalla asiat toista kautta itse. Niin voi toimia, kun on rahaa. Nyt hän halusi kouluttaa tahtomansa kansalaiset ja tekisi sen itse, kun valtiosta ei siihen ollut. Hodorkovski perusti Avoin yhteiskunta -nimisen säätiön, joka teki tätä koulutustyötä. Kaksi päivää myöhemmin, kesäkuun 19. päivänä, Jukosin turvallisuusosaston päällikkö pidätettiin epäiltynä palkkamurhasta.

    Lokakuun 25. päivänä 2003 Hodorkovski pidätettiin näyttävästi Novosibirskin lentokentiillä Siperiassa. Hodorkovski tuotiin syyttäjiinvirastoon Moskovaan. Alkoi pitkä tutkintavankeus. Joulukuussa venäläiset valitsivat duuman. Yhtenäinen Venäjä sai 37 prosenttia äänistä. Jabloko ja Oikeistovoimien liitto eivät saaneet yhtään edustajaa duumaan.

    Kaikki Hodorkovskin suunnitelmat vuodelle 2003 olivat epäonnistuneet. Hän oli tutkintavankeudessa joulukuun 2003 duumanvaalien ja maaliskuun 2004 presidentinvaalien aikaan. Ensimmänen oikeudenkäynti alkoi kesäkuussa 2004 ja päättyi toukokuussa 2005. Vallanpitäjiä myötäilevää mediaa kuuntelemalla suuri yleisö sai vaikutelman että Hodorkovski oli murhaaja ja köyhien ryöstäjä. Jukos julistettiin konkurssiin, pilkottiin ja myytiin. Lopulta siitä suurin osa päätyi Rosneftille.
     
    Viimeksi muokattu: 27.05.2014
    Maidan, Second ja Hanski tykkäsivät tästä.
  5. Minuteman

    Minuteman Eversti

    Liittynyt:
    12.05.2014
    Viestejä:
    1,951
    Tykkäykset:
    3,303
    Pisteet:
    316
    Aleksei Navalnyi

    Syntyipä kesällä 1976 Butynissä Moskovan alueella poikalapsi joka sai nimekseen Aleksei. Aleksei Anatoljevitš Navalnyi opiskeli juristiksi ja innostui monien ikätovereittensa lailla sosialisesta medista ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Vuonna 2000 Navalnyi liittyi edistysmieliseen Jabloko-puolueeseen ja oli puolueessa luottamustehtävissä vaikka kiistaa aiheuttikin Navalnyin sympatiat oikean laidan nationalisteja kohtaan. Vuonna 2006 Navalnyi ilmoitti Jablokon Moskovan osaston varajohtajana, että puolue tukee nationalistien Venäläisen marssin järjestämistä sanan- ja kokoontumisvapauteen vedoten ilmoittaen kuitenkin samalla, että Jabloko tuomitsee rasismin ja muukalaisvihan. Näkemysten yhteensovittaminen on hankalaa, sillä Venäläisen marssin järjestäjät ovat avoimen muukalaisvihamielisiä. Tämän ja muiden erimielisyyksien vuoksi Aleksei sai vuonna 2009 kenkää Jablokosta.

    Samaan aikaan Aleksei alkoi saada kuuluisuutta Venäjän ulkopuolellakin Venäjllä rehottavaan korruptiokulttuuriin keskittyvän bloginsa ansiosta. Nettinäkyvyyden ansiosta nuorempi sukupolvi löysi Aleksein ja nuorempi sukupolvi on se porukka, joka muuttaa asioita Venäjälläkin.

    Olipa Kirovin alueella Kirovin valtiollinen metsäyhtiö Kirovles joka oli saamattoman johtonsa ansiosta vajonnut syviin vaikeuksiin. Presidentti Medvedev oli houkuttellut Kirovin alueen kuvernööriksi Nikita Belyhin, joka oli entinen Oikeistovoimien liiton puheenjohtaja ja Moskovassa tunnettu oppositiovaikuttaja. Belehyi päätti palkata Navalnyin selvittämään yhtiön toimintaa ja Kirovles virkosi kuolleista.

    Navalnyi oli kuitenkin häirinnyt korruptionvastaisella kampanjallaan järjestelmän rauhaa ja niinpä kokoon kyhättiin kanne jonka mukaan Nalalnyin tomiessan Kirovlesin konsulttina, yhtiö olisi menettänyt 16 miljoonaa ruplaa eli lähes 400 000 euroa huonoissa kaupoissa. Tästä kuviosta Navalnyi sai kavallussyytteen. Tutkinta paikallistasolla lopetettiin jo kerran aiheettomana, mutta sitten asiaan puuttui Moskovan tutkintakomissio. Tutkinta avattiin uudelleen, ja se johti syytteisiin.

    Kun oikeudenkäynti Navalnyita vastaan alkoi Kirovissa huhtikuun puolessavälissä 2013 Moskovasta lensi kolmisensataa toimittajaa ja aktivistia sitä seuraamaan. Kaikki eivät mahtuneet oikeussaliin, mutta viereisessä salissa oikeudenkäyntiä saattoi seurata videon välityksellä. Prosessi lähtee liikkeelle neuvostovenäläisen verkkaisesti. Vasta oikeudenkäynnin viidentenä päivänä kuullaan syyttäjän todistajia. Syyttäjän ideana on osoittaa, että Navalnyi hyötn laittomasti metsäkaupoista luomalla järjestelmän, missä paikalliset valtiolliset puunkorjuuyritykset pakotettiin myymään alihintaan puuta Vjatkan metsäyritykselle. Näin Navalnyi olisi varastanut valtiolliselta Kirovles metsäyritykseltä 10 000 kuutiometriä puuta. Rahassa puun arvo olisi 16 miljoonaa ruplaa.

    Navalnyi on alusta asti ollut yhtä varma syyttömyydestään kuin siitä, että hänet tuomitaan syylliseksi tekoihin. Leninskin vaatimattomassa oikeussalissa näyteltiin siis ennalta kirjoitetun käsikirjoituksen mukaan. Syyttäjän edustajat kysyvät jokaiselta todistajalta suunnilleen samat kysymykset. Joskus he lukevat pitkiä pätkiä kuulustelupöyftikirjasta. Kun todistaja ei enää muista, mitä oli silloin vuonna 2011 sanonut, se ei syyttäjää hermostuta. Syyttäjä sen kuin hymyilee todistajiensa muistamattomuudelle. Kukaan päivän todistajista ei kertonut mitään sellaista, mikä olisi vahvistanut syytettä Navalnyita vastaan. Päinvastoin. Todistaja toisensa jälkeen kertoi, että heitä ei mitenkääin Painostettu myymään puuta alihintaan Vjatkan metsäyritykselle. He saivat itse valita asiakkaansa, tosin hinnat perinteen mukaisesti tulivat Kirovlesilta. Näin oli toimittu aina, kyllä jo Neuvostoliiton ajalla, ja juuri näin toimimalla Kirovles oli ajautunut ongelmiin. Navalnyi oli palkattu uudistamaan konkurssin partaalla olevaa yritystä. Mutta ei, syyttäjää ei huolestuta. Tietäähän syyttäjä, ettei tämän oikeudenkäynnin lopputulos ole häinen ammattitaidostaan kiinni. Kyllä tämä on päätetty jossain ihan toisaalla.

    Navalnyi hoitaa itse omaa puolustustaan. Hän kysyy todistajilta yhä uudelleen, onko hän painostanut tai jotenkin muuten yrittänyt vaikuttaa heitä tekemään epäedullisia kauppoja. Ei, niin todistajien mielestä Navalnyi ei ole tehnyt. Kerta toisensa jälkeen Navalnyi kysyy, määrättiinkö puunkorjuuyrityksiä myymään puuta vain Vjatkan metsäyritykselle. Ei, niin ei tehty. Todistajat kuvailevat, kuinka heidän johtamansa puunkorjuuyritykset myivät puita muillekin. Joku oli aloittanut ja sitten lopettanut myynnin Vjatkan metsäyritykselle, sillä se ei kannattanut. Vaikka puun hinta oli sama kuin muillekin, kuljetuskustannukset nousivat kauempana sijaitseville yrityksille liian suuriksi.

    ”Annoitteko jollekin yritykselle puuta ilmaiseksi?" Navalnyi kysyy todistajilta. Kerta toisensa jälkeen. Tämä kysymys naurattaa todistajia. Eihän kukaan nyt puuta ilmaiseksi anna. Eihän sellainen käy päinsä.

    Viimeisen sanan sanoo lopulta tuomari - vaikka ne sanat olisi toisaalla kirjoitettu. Navalnyi joutuisi vuosiksi vankeuteen. Puolustus valittaa päätöksestä. syyttäjäkin valittaa jos vuosia tulee kovin paljon vähemmän kuin oli vaadittu. Tämäkin kuuluu näytelmään. Putin ilmoittaa lehdistöpäällikkönsä kautta, ettei kommentoi päätöstä. Eihän ole sopivaa, että presidentti ottaisi kantaa riippumattoman oikeuslaitoksen päätöksiin.

    Leninskin oikeussalissa tosiaan yritettiin osoittaa ostamisen ja myymisen olevan rikollista. Syyttäjän ajatus oli, että Navalnyi hyötyi pakottamalla metsäyritykset myymään Vjatkan metsäyritykselle puuta alihintaan. Ongelma oli vain se, että pakottamisesta ei ollut näyttöä. Jäljelle jäi ajatus siitä, että jollakin tavalla halvemmalla ostaminen ja kalliimmalla myyminen oli rikollista touhua. Navalnyin tapauksessa on paljon samankaltaisuuksia Hodorkovskin kanssa.

    Navalnyille luettiin viiden vuoden vankeustuomio heinäkuun 18. päivänä. Moskovassa tuhannet lähtivät luvattomaan mielenosoitukseen duuman liepeille. Seuraavana aamuna Kirovissa syyttäjä vaati tuomittujen vapauttamista mahdollisen tuomiosta valittamisen ajaksi. Ja näin myös tehtiin.

    Syyskuisissa Moskovan pormestarinvaaleissa Navalnyi sai 27,2 prosenttia äänistä. Se oli huikea saavutus mieheltä, joka reilu kuukausi aikaisemmin oli päätyä vankilaan. Navalnyi vahvisti nän paikkansa oppositioiohtajana. Lisäksi Aleksei Anatoljevitšia ympäröi nyt Venäjällä vanhemman polven keskuudessa lähes pyhimykseen verrattava Poliittisen Vangin aura. Se on Venäjällä kovaa valuuttaa.

    Tästä nuoresta miehestä kuulemme vielä.
     
    Maidan, JHartikka, Second ja nämä jäsenet tykkäsivät tästä.
  6. BarrelNut

    BarrelNut Majuri

    Liittynyt:
    09.04.2010
    Viestejä:
    1,312
    Tykkäykset:
    943
    Pisteet:
    156
    Hyvin mielenkiintoisia tarinoita. Kiitos että vaivauduit näitä tänne kirjoittamaan.
     
  7. fulcrum

    fulcrum Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    20.05.2010
    Viestejä:
    4,338
    Tykkäykset:
    2,885
    Pisteet:
    1,286
    Totta sikäli että Hodorkovski halusi lopettaa armeijan ja turvallisuuskoneiston vallan Venäjällä. Sen tilalle olisi sitten tullut Hodorkovskin kaltaisten rahamiesten valta. Ja hän varmaan mielellään olisi muuttanut sääntöjä sen jälkeen kun oli itse rakentanut omaisuutensa ja valtansa vanhojen sääntöjen mukaan: kuka nyt uusia kilpailijoita haluaisi.
     
  8. Torrakko

    Torrakko Luutnantti

    Liittynyt:
    30.10.2013
    Viestejä:
    432
    Tykkäykset:
    391
    Pisteet:
    36
    En ymmärrä miksi Hodorkovski meni tekemään tuon korruptio juttunsa suoraan Putinin silmien alla. Luulisi että tuommoisen uran jälkeen osaa jo nuo hommat ja osaa olla tallomatta niille Venäjän suurimmille varpaille. Äkkiä kuvittelisi että tuon luokan pelaaja ei sorru mihinkään liikaluuloihin tai ylimielisyyteen?

    No oli miten oli, tuommonen systeemi ei taitas Suomessa toimia. Salamurhia ja kirjaimellisesti firman valtauksia.
     
  9. aj77

    aj77 Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    08.07.2011
    Viestejä:
    4,676
    Tykkäykset:
    4,737
    Pisteet:
    1,286
    Hienoja tarinoita. Nl oli mätä maa ja Venäjä on mätä maa. Paitsi että Putin tietää korruption olevan suurin este kilpailukyvylle ja hän tekee sille jotain. Kovastin on siittä puhunut. Tosin omilla ehdoillaan.
    Epäilen vahvasti että Putinille käy kuten Hitlerille. Hänen lähipiirinsä kutistuu vuosi vuodelta. Luottomiesten määrä pienenee. Siittä voi seurata vaikka mitä kivaa. Suomalaiset kun ensimmäisen kerran näkivät Putinin totesivat että on se luihun näköinen kaveri. Tätä ensivaikutelmaa ei ole syytä unohtaa. Aikamme vaarallisin mies joka on päästänyt kansallishengen pullosta ja taitaapi vielä aiheuttaa kunnon sodan kun vanhemmaksi tulee. Ellei joku hoitele häntä päiviltä.
     
    JHartikka tykkäsi tästä.
  10. Minuteman

    Minuteman Eversti

    Liittynyt:
    12.05.2014
    Viestejä:
    1,951
    Tykkäykset:
    3,303
    Pisteet:
    316
    Hodorkovskin motiiveista on paha mennä sanomaan mitään miestä sen kummemmin tuntematta. Ehkä hänellä oli muitakin arvoja kuin pelkkä rikkauksien kasaaminen? Ehkä hän on oikeasti isänmaallinen venäläinen joka asettaa venäläisten yhteisen edun oman turvallisuutensa edelle? Vai uskoiko hän typeryyttään Putinin puheet "laillisuuden diktatuurista" tosiksi? Vai halusiko hän muuttaa Venäjän länsimaiseksi demokratiaksi, oikeusvaltioksi ja kansalaisyhteiskunnaksi itsekkäistä syistä, paremmaksi liiketoimintaympäristöksi?
     
  11. Minuteman

    Minuteman Eversti

    Liittynyt:
    12.05.2014
    Viestejä:
    1,951
    Tykkäykset:
    3,303
    Pisteet:
    316
    Älä kuuntele mitä suu sanoo vaan katso mitä kädet tekevät. Tässä korruptioasiassa pukki on päässyt kaalimaan vartijaksi.
     
    JHartikka, Second ja baikal tykkäsivät tästä.
  12. baikal

    baikal Ylipäällikkö Mod Lahjoittaja

    Liittynyt:
    11.04.2010
    Viestejä:
    16,014
    Tykkäykset:
    14,751
    Pisteet:
    1,286
    Kun perheet jakavat reviirejä, siinä rapa roiskuu ja tanner mäikää. Varmaan yritämme liikaa ymmärtää näitä seikkailuja länsimaisista näkökulmista. Sitten kun joku oikea tutkija asioihin perehtyy, häneltä pääsee parahdus ja kokee posttraumaattisen stressireaktion....kun ymmärtää, että kuka ymmärtäisi Venäjää?

    Minä en usko ollenkaan sitä, että Hodorkovski ja kumppanit olisivat yhtään sen jalommin hoitaneet Venäjää kuin tämä nykyinenkään komento. Ei yhtään. 500 vuotta Venäjää on johdettu ja "hoidettu" samalla tavoin, ihan riippumatta Tsaarien väristä. Hodorkovskien perheheimo on säiyttänyt asemansa riippumatta siitä, mikä ismi tai tsaari kulloinkin on valtakuntaa johtanut. Kyllä näillä on ne pelinpaikkansa ollut.

    Parhaiten voi kuvata ehkä sen venäläisen emigrantin väittämä Venäjää: 20-30 perhettä, riippumatta siitä, oliko NL vai Venäjä, ovat hallinneet Venäjää jo pitkään, sukupolvien ajan. Tuon porukan jatkeena on muutama sata eliittiperhettä ja siitä pyramidi lähtee leviämään. Noiden perheiden skismat näyttäytyvät sitten "sisäpolitiikassa" ja viimein ulkopolitiikassa. Venäjä on valtava landia, mutta jos siitä riisutaan parikymmentä suurinta kaupunkia, niin jäljellä on selkeästi kehitysmaa, kehitysmaan hallintotapoineen ja kaikkine piirteineen.
     
    JHartikka ja Second tykkäsivät tästä.
  13. Minuteman

    Minuteman Eversti

    Liittynyt:
    12.05.2014
    Viestejä:
    1,951
    Tykkäykset:
    3,303
    Pisteet:
    316
    Bizznez

    Venäjälle on syntynyt uusi ja entistä vaikutusvaltaisempi oligarkkiryhmä. Tärkeät valtionyhtiöt ovat siirtyneet yksityiseen omistukseen samalla kun valtio on maksanut oligarkkien omistamista yhtiöistä uskomatonta ylihintaa. Öljyvienti on kokonaan Putinin lähipiirin käsissä, ja järjestelmää tukevien puolueiden vaalirahoituksen takaa niin sanottu Kremlin pimeä kassasa. Lehtitietojen mukaan kyse on suljetusta järjestelmästä, jossa tuntemattomasta lähteestä ilmestynyttä satojen miljoonien pääomaa käytetään Kremlin tukemien puolueiden vaalikampanjoiden rahoittamiseen. Kassan käyttötarkoituksia saattaa tietysti olla muitakin.

    Erilaiset hämärätoimet herättävät paljon hankalia kysymyksiä. Putinin lähipiiri on syyllistynyt niin valtion omaisuuden (lähinnä Gazpromin) kätkemiseen veroparatiisiyhtiöiden tileille kuin myös ulkomaisten välittäjien käyttöön venäläisen öljyn ostamiseksi alennettuun hintaan veronkiertotarkoituksessa (mistä Mihail Hodorkovskia syytettiin), mutta vain huomattavasti laajemmassa mittakaavassa. Lukuisat asiantuntijat ovat arvailleet kilpaa Putinin henkilökohtaisen omaisuuden suuruutta: 20 miljardia vai 30 miljardia dollaria...

    Putinin aikana kehittynyt hallintojärjestelmä on uhka Venäjän tulevaisuudelle: vallanpitäjillä on paljon menetettävää. Vapaa tiedonvälitys ja aito poliittinen kilpailu paljastaisivat hämäräpuuhat vääjäämättä. Valtaeliitti menettäisi siinä tapauksessa virka-asemansa ja sen tuomat miljarditulot. Jos oikein huonosti kävisi, edessä olisi vankilatuomio.

    Domodedovon lentokenttä on yksi esimerkki miten vallitseva viranomaiskäytäntö vaarantaa Venäjän tulevaisuuden. East Line -yhtiö kunnosti omalla kustannuksellaan Domodedovosta Venäjän ensimmäisen nykyaikaisen ja kapasiteetiltaan riittävän tehokkaan lentokentän. Kun kenttä oli valmis, Putinin virkamiehet korottivat huomattavasti East Linen vuokraa aikaisempien sopimusten vastaisesti. EastLinen tapaus (Jukosista ja muista puhumattakaan) vaikuttaa voimakkaasti yksityisten sijoittajien päätöksiin. Sijoittajilla on täysi syy pelätä valtion rikkovan pitkän aikavälin investointisopimukset heti, kun rakennuskohde valmistuu ja alkaa tuottaa voittoa. Oliskohan Fortumin syytä huolestua voimalaitostensa puolesta?

    Ensimmäinen Jukos-oikeudenkäynti oli merkittävä taitekohta Venän historiassa: Oikeusjuttu oli vain keino siirtää Jukosin omaisuus Putinia tukevalle ryhmittymälle. Moskovassa toimiva Basmannin alioikeus osoitti esimerkillistä kuuliaisuutta toimeenpanovallan toiveille Jukosia ja sen johtajia Mihail Hodorkovskia ja Platon Lebedeviä koskevissa tuomioissaan. Tällaista oikeuskäytäntöä kutsutaankin nyky-Venäjällä basmannilaiseksi oikeuskäytännöksi tai puhelinoikeudeksi

    Heti kun Jukosin omistaja oli vaihtunut, tuomioistuin muutti konsernin verovelkaa koskevia tuomioita. Kun Jukosin tärkein tytäryhtiö ]uganskneftegaz päätyi valtion öljy-yhtiön Rosneftin omistukseen, vaatimukset sen verovelkojen maksamisesta alkoivat hiipua, kunnes tuomioistuimet yllättäen luopuivat kaikista vaateistaan. Helmikuussa 2005 Moskovalainen tuomioistuin mitätöi aikaisemman tuomionsa Juganskneftegazille langetetusta yli yhdeksän miljardin ruplan verovelasta vuodelta 1999. Ennen joutumistaan Rosneftin haltuun Juganskneftegaz oli hävinnyt kaksi samaa verovelkaa koskevaa oikeusjuttua.

    Lokakuussa 2005 Moskovassa liittovaltion sovittelutuomioistuin julisti niin ikään 1999-2001 ajalta kertyneen 5,6 miljardin ruplan verovelan laittomasti määrätyksi. Jukos-oikeudenkäynti oli lähtölaukaus surullisen kuuluisalle "veroterrorille". Veroviranomaiset alkoivat vaatia yrityksiltä veroja mielivaltaisin perustein. Yritykset joutuivat verolainsäädännöstä huolimatta maksamaan veroja sen mukaan, mitä vallanpitäjät kulloinkin katsoivat tarpeelliseksi. Valtaosa tuomioistuimista piti tiukasti veroviranomaisten puolia. Normaali liiketoiminta Venäjällä muuttui lähestulkoon mahdottomaksi laittomien verovaateiden vuoksi. Veroterroria käytetään keppinä, jonka avulla sisäpiiriin kuulumattomien yritysten omaisuus saadaan jaetuksi omien kesken. Veroterrori on väline omaisuuden uusjakoon myös paikallistasolla.

    Liike-elämän kehitys tukahtuu veroterroriin. Siitä kärsivät erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, joilla ei ole varaa lahjoa virkamiehiä ja tuomareita. Korruptoituneet virkamiehet ja heidän kanssaan liittoutuneet epärehelliset liikemiehet ovat päässeet monopoliasemaan liike-elämässä.

    Nykyvenäjällä ei ole mitenkään harvinaista tavata mahtimiehiä jotka ovat saman aikaisesti virkamiehiä, liikemiehiä ja järjestäytyneen rikollisuuden edustajia. Nykyvenäläinen menestysresepti näyttää valitettavasti vaativan nuo kolme ulottuvuutta.

    ___________________________________________________________


    Ylläoleva on referoitu Vladimir Milovin ja Boris Nemtsovin kirjoituksta. Milov on Venäjän energiahallinnon sisäpiiriläinen, ex- varaenergiaministeri. Nemetsov taas on toiminut Nizhni Novgorodin alueen kuvernöörinä aikana jolloin kuvernöörit eivät olleet Putinin asettamia marionetteja vaan demokraattisilla vaaleilla valittuja. Hän toimi myös Venäjän federaation varapääministerinä Jeltsinin kauden lopussa.
     
    JHartikka ja Second tykkäsivät tästä.
  14. late347

    late347 Kapteeni

    Liittynyt:
    06.04.2014
    Viestejä:
    786
    Tykkäykset:
    340
    Pisteet:
    76
    sen enempää jutusta tietämättä tuntuu lähinnä että Hodorkovski tuomittiin syyttömänä, siis väärä tuomio. Jos ei ole selvää rikosta tapahtunut niin ei voi olla syyllinen mihinkään.

    Jos lain mukaan x oli sallittua 28. toukokuuta, niin ei se voi muuttua rikokseksi 29. toukokuuta.

    Wanhana aikana mennään sen silloisen voimassaolevan lain mukaan.

    Venäjällä sitten taitaa olla ihan erilainen KGB:n ja mafian valta. Oikeutta sieltä ei ole vähään aikaan saanut.

    Jutun juju on siinä ettei Venäjällä varmaan ikinä ole ollut omaisuuden suojaa ja mitään ihmisoikeuksia, noin niinkuin perinteisesti.

    Kontrasti on melko suuri verrattuna anglosaksiseen oikeuteen tai germaaniseen / roomalaiseen oikeuteen

    Tuollaista veroterroria on kyllä Suomessakin tapahtunut valitettavasti. Verokarhu on säälimätön, ja sillä on Suomessa periaatteellisesti liikaa valtuuksia jos ajatellaan oikeusvaltion tilannetta Suomessa.
     
    JHartikka tykkäsi tästä.
  15. baikal

    baikal Ylipäällikkö Mod Lahjoittaja

    Liittynyt:
    11.04.2010
    Viestejä:
    16,014
    Tykkäykset:
    14,751
    Pisteet:
    1,286
    Vahvensin. Never, meidän käsitystemme ja tapojemme mukaan. Mielenkiintoista on kahlata historiikkeja sanotaan Iivana Julmasta tänne päin. Nätisti toistuvat samat kuviot kaudesta toiseen. Feodalismi elää ja kukoistaa aina.
     
    JHartikka tykkäsi tästä.
  16. Minuteman

    Minuteman Eversti

    Liittynyt:
    12.05.2014
    Viestejä:
    1,951
    Tykkäykset:
    3,303
    Pisteet:
    316
    "Lain diktatuuri on ainoa diktatuuri jota meidän tulee totella” Vladimir Putin sanoi ensimmäisessä puheessaan Liittoneuvostolle tammikuussa 2000. Todellisuudessa Putinin presidenttiyttä voisi luonnehtia "mielivallan diktatuuriksi", sillä Venäjä on ehdoton ykkönen vallanpitäjien etua valikoivasti ajavan oikeuskäytännön saralla.

    Venäjällä tuomareilla ei ole riippumatonta asemaa vaan he kuuluvat paikallishallintoon joka on miehitetty presidentin hallinnon nimittämillä, ei vaaleilla valituilla henkilöillä. Tuomareiden työ, palkka, etuisuudet, asunto, urakehitys etc. on siis sellaisten henkilöiden käsissä jotka ovat saavuttaneet asemansa presidentin hallinnolle osoitetulla kuuliaisuudella.

    0ikeusjärjestelmän uudistuksen piti turvata tuomiovallan riippumattomuus toimeenpanovallasta myös käytännössä. Lopputulos oli päinvastainen: Putin vaihtoi valtaosan tuomareista,lisäksi hän sai vuonna 2000 omat edustajansa tuomareiden valvonta- ja kurinpitoelimiin. Monilla alueilla presidentin edustajana näissä valvovissa kollegioissa on paikallinen FSB:n johtaja.

    Putinin hyväksymissä laeissa ei säädetä tarkasti rikkeistä, joiden perusteella tuomari voidaan erottaa virastaan. Näin ollen vallanpitäjät voivat hankkiutua eroon hankalista tuomareista ja kiristää muita toimimaan halutulla tavalla. Ei mikään ihme, että tuomarit pyrkivät tuomitsemaan vallanpitäjien edun mukaisesti. Monessa tapauksessa tuomari on lähinnä kumileimasin. Putin-suhteillaan miljardinsa hankkineet saavat nukkua yönsä rauhassa.
     
    JHartikka tykkäsi tästä.
  17. Minuteman

    Minuteman Eversti

    Liittynyt:
    12.05.2014
    Viestejä:
    1,951
    Tykkäykset:
    3,303
    Pisteet:
    316
    Venäjää voi ymmärtää. Venäjää voi ymmärtää ihan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin maita: Just follow the money.
     
  18. SJ

    SJ Ylipäällikkö Lahjoittaja

    Liittynyt:
    29.04.2010
    Viestejä:
    15,098
    Tykkäykset:
    4,551
    Pisteet:
    1,286
     
  19. fulcrum

    fulcrum Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    20.05.2010
    Viestejä:
    4,338
    Tykkäykset:
    2,885
    Pisteet:
    1,286
    Minä olen ymmärtänyt että Andropov oli melko uudistusmielinen johtaja, joka yritti saada NL:n jaloilleen brezhneviläisestä pysähtyneisyyden ajasta. Hän halusi seuraajakseen Gorbatshovin, mutta vanha kaarti nosti kärkeen Tsernenkon. Tämä oli kuitenkin tosiaan jo valmiiksi kuolemansairas, ja hänen kuoltuaan keskuskomitea oli kyllästynyt vanhoihin sairaisiin miehiin ja Gorbatshov viimein valittiin.
     
  20. fulcrum

    fulcrum Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    20.05.2010
    Viestejä:
    4,338
    Tykkäykset:
    2,885
    Pisteet:
    1,286
    Kenties. Voihan olla että hän koki mielenmuutoksen ja kääntymyksen niistä ajoista kun hän lahjoi ja pönkitti Jeltsinin hallintoa kasatakseen lisää rikkauksia, ja sitten siirtäen niitä turvaan veroparatiiseihin. Kaikki on toki mahdollista.

    Ilman muuta Hodorkovski ja Jukos otettiin silmätikuksi kun hän rupesi haastamaan Putinia. Asia kuitenkin on niin, että kun lähtee sellaiseen peliin mukaan jossa oma toiminta ei kestä päivänvaloa, niin täytyy hyväksyä se riski että jossain välissä joku voi käyttää menneisyyttäsi sinua vastaan. Hodorkovski oli hölmö kun ei varmistanut selustaansa. Hän lähti soitellen sotaan.*


    *hölmö ilmaisu: Kullervo voitti helposti sen sodan Untamoa vastaan johon lähti soitellen.
     
  21. Minuteman

    Minuteman Eversti

    Liittynyt:
    12.05.2014
    Viestejä:
    1,951
    Tykkäykset:
    3,303
    Pisteet:
    316
    Andropov oli siinä mielessä uudistusmielinen että hänen tavoitteenaan oli Neuvostoliiton taloudellisen, poliittisen ja sotilaallisen rapistumaan päässeen merkityksen nostaminen suurvaltatasolle vahvistaen kuitenkin samalla kommunistisen puolueen hegemoniaa. Moniarvoinen kansalaisyhteiskunta, demokratia, ajatuksen ja mielipiteen vapaus olivat Andropoville kauhistus. Siinä mielessä Putin on suora jatkumo Andropoville sillä erolla että Putin puhuu ympärilleen demokratiaa matkivaa kulissia. Teot ovat sitten jotain muuta. Länsimaisille ihmisille puhe riittää ja taitavilla sanoilla lumottu on sokea todellisuudelle.
     
    JHartikka tykkäsi tästä.

Jaa tämä sivu