Monihan täällä on RUK:n käynyt ja sulla olisikin mielenkiintoista kerrottavaa. Olit keväällä 1996 RUK:n kurssilla, johon oppilaat tulivat suoraan P-kaudelta ilman AUK-vaihetta. Päällikkönä vanha työkaverini jo edesmennyt Risto Sivula. Oppilaat ajatteli, ettei enää tarvi lukea, kun kerran Rukkiin on päästy. Ekat kokeet oli järkytys sekä oppilaille että kouluttajille. Siitä huolimatta, että kysymykset olivat 70-kuvun alokaskokeiden tasoa: Montako piirua on täysympyrä ja kuinka monta tykkiä on patteristossa? Patteriupseereita ja tulenjohtajia näistäkin sitten kuitenkin tuli. Kurssi kesti muutaman viikon normaalia 14-15 vk enemmän ja luonnollisesti johtamisharjoittelulle perusyksikössä jäi paremmin aikaa. Suoraan P-kauden jälkeen alkavasta RUK:sta luovuttiin kuitenkin pian.
Mitä sitten tulee 152 H55-tykkiin niin se tuli Saksasta ja oli 90-luvulla jääkäriprikaatien kalustoa. Tykit tuli koulutuskäyttöön nopeasti jo 1995. Varaosia oli vähän ja nostureiden lisäksi muutakin korjattavaa löytyi. Jossain vaiheessa mm huomattiin, että viritintanko saa tykin laukeamaan kun lukko suljetaan. Koko Saksan kaupan tykkien laittaminen varikoissa sotaväen kielellä jakovalmiiksi kestikin aina vuoteen 1998. Niiden mukana tuli kaikki kilut, mitä Saksanmaalla oli varastoitu sijoituspaikoille mm vetäjät. Mutta paljon kaluja puuttui joten ne oli täydennettävä kotimaassa sotavalmiiksi kaikkine korjaamo- ym varusteineen.
Ampumataulukoita ei 155 H55:lle ollu pitkään aikaan, kun laskimet ei käytä taulukkotietoja. Ne kalkyloi arvot suoraan kaavoista, joilla se taulukkokin on tehty. 90-kuvun puolivälissä siirryttiin tässä puuhassa ratamallin käyttöön. Taulukkotyön teki Koeampumalaitoksessa yksi henkilö, jolla oli paljon muutakin puuhaa. Ei tosin ollut sotavarusteeksi hyväksyntääkään vielä tähän aikaan; koulutuskäyttöhyväksyntä on siis eri asia. Pohdintaa aiheutti mm mikä olisi hyväksytty max paine, kun ei ollu tietoa tykin putken mitoitusperusteista. Jotkut arvot sitten löydettiin, ehkä enemmänkin "empiiristen kokemustietojen" avulla. Tieteellisempi ilmaus kun ei haluta sanoa: hatusta vedetty.
Eihän näin pitänyt käydä, vaan 152 haupitseille sekä 130 K54:lle piti kehittää kotimaassa uudet atarvikkeet. Samalla tulisi työtä silloisen Kemiran ruutitehtaalle, joka ilman kotimaisia runkotilauksia olisi pian lopetamisuhan alla. Mutta päätimme ostaa torjuntahävittäjät ilman erillisrahoitusta, joka samalla tarkoitti valtavia säästötoimia eli tehokkaiden maavoimien lopettamista. Kotimainen kranaatti olis ollut tuotantovalmis 1997. Panoskehitystä ei koskaan aloitettu sillä panosten hankkimisesta näille kahdelle tykkimallille luovuttiin; samoin pitkän kantaman atarvikkeesta 122 H63:lle. Kannattiko? Nythän Ukrainassa kumpikaan osapuoli ei lennä toistensa ilmatilassa tehokkaan ilmatorjunnan johdosta. En kritisoi Hornet kauppa, mutta olisko Norjan tavoin 40 kpl riittäny. Silloin rahaa olis jääny välttämättömille maavoimien hankinnoille. Joku kentsu niin julkisuudessa sanoikin, mutta haukkumisethan siitä tuli. Sillä sotilasjohtamisen peruspilari on toteuttaa tehty päätös sivuille vilkuilematta. Suurelle yleisölle näitä edellämainittuja asioita ei kerrottu.
1990-luku oli siis Maavoimille huonoa aikaa. Vuosikymmenen puolivälissä MatlE laski, että käytämme vuosittain varausatarvikkeita 235 milj arvosta mutta ostamme tilalle 35 millillä (mk). Tämä tarkoitti, että sotaa varten varatut epiksen amitsioonit loppuis 5-10 vuodessa. No, näin ei sentään käynyt vaan varoja tuli koulutusatarvikkeiden tilaamisen, kuten oon jo kertoinu. 155 H55:n Saksasta tulleet panokset loppuivat joskus 2010-luvun alkupuolella ja 130 K54:n panokset vanheni v. 2019. Ohessa mulle jostain jäänyt 155 H55:n atarvikelappu, josta voi katsoa ruudin valmistuisvuoden. Painoluokka "+" lisätty tussilla jälkeenpäin, olisko alunperin unohtunu.
Katso liite: 62949
