Amiraali Isoroku Yamamoto

Ihan katsomisen arvoinen kuva. Ostin DVD:n tuoreeltaan jokunen vuosi takaperin.

34370.jpg

Ihan kohtalaisen realistinen henkilökuva amiraalista sekä Japanin tuolloisesta sodanjohdosta. Tuossa tuodaan hyvin esille maavoimien ja laivaston keskinäinen kilpailu. DVD:ssä vaan ärsytti typerät käännösvirheet merisotaterminologiassa. Hyvä kumppani tälle elokuvalle on 70-luvun alussa valmistunut Tora ! Tora ! Tora !
 
Tämä elokuva pitää nähdä!
 
Kaverilta puuttui peukalosta pala. Miksi? Ja missä?

Yamamoto palveli nuorena yleisupseerina Japanin laivaston risteilijä Nisshinissä Togon laivastossa. Tsushiman meritaistelussa Nisshin sai osuman taistelun eri vaiheissa ollessaan ensi linjasssa 13 kranaatista, toiseksi eniten osumia amiraali Togon oman lippulaivan taistelulaiva Mikasan jälkeen. Yamamoto menetti keskisormen ja etusormen vasemmasta kädestään kokonaan, sitä en tiedä menikö pala peukustakin.
 
Yamamoto palveli nuorena yleisupseerina Japanin laivaston risteilijä Nisshinissä Togon laivastossa. Tsushiman meritaistelussa Nisshin sai osuman taistelun eri vaiheissa ollessaan ensi linjasssa 13 kranaatista, toiseksi eniten osumia amiraali Togon oman lippulaivan taistelulaiva Mikasan jälkeen. Yamamoto menetti keskisormen ja etusormen vasemmasta kädestään kokonaan, sitä en tiedä menikö pala peukustakin.
:) Jäin kiinni laiskuudesta. Muistin että joku sormi oli kyseessä, mutten viitsinyt avata kirjaa ja tarkistaa :D
Mutta Tsusima, kyllä. Melkoinen ura hänellä, oli paikalla ihan riittävästi eri vuosikymmeniä silloin kun Japanin suunta oli valinkauhassa.
 
Must! Henkilökuva suuresta sotilaasta ja japanilaisesta mentaliteetista. Palaan asiaan, kun dokkari on ohi.

Teemaalla klo 21.


http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/28/amiraali-yamamoto

Pitääkin katsoa löytyykö Yle-Areenalta.

Kiinnostuttuani toisesta maailmansodasta ala-asteikäisenä ja samalla "hurahdettuani" jonkin sortin Japani-faniksi etsin käsiini Lappeenrannan kirjastojen teokset, joiden keskiössä olivat japanilaiset komentajat/sotilaat.

Erityisesti kaksi teosta jäi mieleeni, Tameichi Haran "Japanilainen hävittäjäkapteeni" - teosta tekemässä taisi olla jokunen muu henkilö, joiden nimet olen unohtanut. Toinen taasen oli Davis Burken "Kuolema amiraalille", joka kuvasi juuri Isoroku Yamamoton alasampumista - en kyllä enää muista millä tarkkuudella ja kuinka luotettava teos on historiallisena lähdeaineistona vai onko kirjoittaja pannut paljonkin omiaan. Historia-osastolla teos oli, joten olettamukseni on, että se on lähteenä ainakin jollain tasolla luotettava - tai oli tuolloin sen ajan tiedonvalossa.

Näistä kahdesta teoksesta Haran teos kaikesta huolimatta kiinnosti minua paljon enemmän, niin paljon, että aikanaan etsin sitä antikvariaateista. Tuolloin 80-luvulla onni ei kuitenkaan ollut myötäinen.

vlad
 
Pitääkin katsoa löytyykö Yle-Areenalta.

Kiinnostuttuani toisesta maailmansodasta ala-asteikäisenä ja samalla "hurahdettuani" jonkin sortin Japani-faniksi etsin käsiini Lappeenrannan kirjastojen teokset, joiden keskiössä olivat japanilaiset komentajat/sotilaat.

Erityisesti kaksi teosta jäi mieleeni, Tameichi Haran "Japanilainen hävittäjäkapteeni" - teosta tekemässä taisi olla jokunen muu henkilö, joiden nimet olen unohtanut. Toinen taasen oli Davis Burken "Kuolema amiraalille", joka kuvasi juuri Isoroku Yamamoton alasampumista - en kyllä enää muista millä tarkkuudella ja kuinka luotettava teos on historiallisena lähdeaineistona vai onko kirjoittaja pannut paljonkin omiaan. Historia-osastolla teos oli, joten olettamukseni on, että se on lähteenä ainakin jollain tasolla luotettava - tai oli tuolloin sen ajan tiedonvalossa.

Näistä kahdesta teoksesta Haran teos kaikesta huolimatta kiinnosti minua paljon enemmän, niin paljon, että aikanaan etsin sitä antikvariaateista. Tuolloin 80-luvulla onni ei kuitenkaan ollut myötäinen.

vlad

Noiden kahden lisäksi minä lueskelin myös nämä.

1.jpg 2.jpg

Arnin teos on yhä varsin hyvä yleiskuvaus sotatoimista. Hävittäjä-ässä Sakain kirja iski kuin miljoona volttia ilmojen korkeajännitysten lailla.
 
Oli hyvä elokuva.

Jos tuo Pearl Harbour isku ja Midwayn taistelu olis toteutettu kuten oli suunniteltu/ohjeistettu, maailma voisi olla nyt eri näköinen mutta onneksi oli "sotasuunnitelma- sinfonian" soitajissa sooloilijoita... :rolleyes:
 
Taisi olla ihan sepusteltu elokuva, eikä dokumentti. Silti aika ykköstä.

Jos sivuutetaan henkilöhistoria, johon muut kirjoittajat on jo ottanu kantaa, niin kuvasi aika hyvin Japanin poliittista järjestelmää. Sehän ei ollu sotilasdiktatuuri, vaan puolueet oli Armeija (= maavoimat sekä maavoimien ilmavoimat), Laivasto sekä
kolmantena suurliikemiehet. Tämä viimemainittu näkyi ainoastaan baaritiskillä istuvina tehtailijoina, koska leffa oli tehty historiansa tunteville japanilaisille itselleen. Ehkä länsiversio olisi tarpeen Eastwoodin Iwo Jiman tapaan. Päätöksenteko taas nä-
kyi hyvin. Sehän tapahtui puoluehallitusten tapaisissa elimissä, kuten länsidemokratioissakin on tapana.

Kuvitteelliseen länsiversioon olisin ite lisänny ensiksi Armeijan toivottoman sodan Kiinassa. Oli haukattu liian suuri pala eikä sitä sotaa voitu voittaa. Rauhanteko ja luopuminen Kiinan valloituksista olisi poistanut tuhoisan taloussaarron, mutta kasvojen
menettämisen hinnalla. Siispä uusi voittoisa sota, ajattelivat Armeijapuolueen johtavat kentsut. Sodan Wienin ja Versaillesin tapaisessa loppukonferenssissä iso ongelma Kiinakin ratkeaisi. Tämän rintaman vaikutusta Japanin sodankäyntikykyyn kuvaa
se, että siellä oli vuoteen 1945 puolet Armeijan, siis myös maavoimien ilmavoimien resursseista. Laivastoa taas maavoimien touhut Kiinassa ei mitenkään koskenu, joten ei ollu samanlaista tarvetta sodallekaan.

Edelleen kuvasi "itäversio" kuinka japanilaiset sodan tapahtumat näkivät. Yllätyshyökkäys ilman sodanjulistusta ratkaisi käytännössä Venäjän sodan 1905 ja USA:n kimppuun ei oikein muuten kannattanut käydä, ajatteli ihan oikein Yamamoto. Ilmoitta-
minen sunnuntaina 30-60 min ennen oli ainoastaan kosmetiikkaa, joka ei maailmalla mennyt läpi. Kääntäjä töppäsi feffassa tämän kohdan. Ilmoituksen myöhästyminen ei johtunut kielikäännöksestä vaan salakirjoituksen avaamisen hitaudesta. Se oli
niin salainen, että sihteerit komennettiin ulos ja herrat teki sen ihan itse. Kun ei ollu rutiinia, kävi paljon hitaammin kun oli oletettu ja siitä myöhästyminen.

Käsikirjoittaja halusi olla kohtelias länsimaille ja laittoi Aatun tekstiin japseja väheksyvät sanat. Aivan saman olisi voinut kuulla länsijohtajienkin suusta. Japanin hyökkäys USA:aan kuulosti briteistä kuin Suomi olisi Talvisodassa hyökänny Neuvostoliiton
kippuun. Tämä oli pääsyy Singaporen menettämiseen. Japanin muutos takapajuisesta kehitysmaaasta teollistuneeksi yhteiskunnaksi oli niin nopea, että se jäi länsimaissa huomaamatta. Myös I MS:sta Ympärysvaltojen puolella ollut Japani haluttiin pitää
käytännössä ulkona ja japanilaiset katsoivat kärsineensä vääryyttä rauhanteossa. Leffassa mainittu Washingtonin laivastosopimus määritteli Japanin raskaimpien sotalaivojen määrän 60 % USA:n ja brittien laivoista. Tähän taas Armeijan oli helppo suostua.

Jos tuo Pearl Harbour isku ja Midwayn taistelu olis toteutettu kuten oli suunniteltu/ohjeistettu, maailma voisi olla nyt eri näköinen

@Bushmaster katsoo liian pienestä näkökulmasta: Mitä tulee päätökseen häipyä Pearl Harborista voidaan Nagumon päätöstä myös puoltaa. Tukialukset ei ollu satamassa eli ne oli siis merellä. Mutta kukaan ei tienny missä. Jenkkien kaikkia koneita ei oltu
tuhottu, joten laivasto-osasto olisi voinut paljastua suunnitellun kolmannen iskun aikana. Midwayssa taas japanilaisten taistelusuunnitelma oli liian monimutkainen. Kävi kuten silloin kävi eikä se toiminut. Jenkeillä oli kyllä tuuriakin. Mutta vaikka olisi toisin-
kin käynyt, olisi Roosevelt ainoastaan keskittynyt Aatun lyömiseen ja hoidellut japsit aikanaan. Länsiliittoutuneiden mielestä raukkamainen yllätyshyökkäys esti kaikki muut mahdollisuudet rauhaan. Ajatuskin siitä oli yhtä kaukainen, kun Georg Bushin ja
Osaman välinen sovinto.

Japani hävisi siis resurssien vähyyden lisäksi sen vuoksi, ettei sen yhteiskunnallinen järjestelmä ollut kehittynyt samaa tahtia teollistumisen kanssa. Ei ollut koneistoa, joka generoisi sodalle päämäärän lisäksi toimivan strategian ja puolustushaarojen välisen
yhteistoiminnan. Sellainen olisi tullut olla tietysti myös Saksan kanssa, mutta tämän esti lähinnä maantieteellinen etäisyys. Yhteistoiminta sodan aikana olisi kyllä Aatullekin käynyt, mutta ei hänellä ollu mahdollisuutta pistäytyä sukellusveneellä Japanissa ko-
koustamassa omaa Teheranin konferenssia.
 
Viimeksi muokattu:
Pitääkin katsoa löytyykö Yle-Areenalta.

Kiinnostuttuani toisesta maailmansodasta ala-asteikäisenä ja samalla "hurahdettuani" jonkin sortin Japani-faniksi etsin käsiini Lappeenrannan kirjastojen teokset, joiden keskiössä olivat japanilaiset komentajat/sotilaat.

Erityisesti kaksi teosta jäi mieleeni, Tameichi Haran "Japanilainen hävittäjäkapteeni" - teosta tekemässä taisi olla jokunen muu henkilö, joiden nimet olen unohtanut. Toinen taasen oli Davis Burken "Kuolema amiraalille", joka kuvasi juuri Isoroku Yamamoton alasampumista - en kyllä enää muista millä tarkkuudella ja kuinka luotettava teos on historiallisena lähdeaineistona vai onko kirjoittaja pannut paljonkin omiaan. Historia-osastolla teos oli, joten olettamukseni on, että se on lähteenä ainakin jollain tasolla luotettava - tai oli tuolloin sen ajan tiedonvalossa.

Näistä kahdesta teoksesta Haran teos kaikesta huolimatta kiinnosti minua paljon enemmän, niin paljon, että aikanaan etsin sitä antikvariaateista. Tuolloin 80-luvulla onni ei kuitenkaan ollut myötäinen.

vlad
Vlad ja @tulikomento , olemme lukeneet samat kirjat :)
Fred Saito oli hakemasi nimi. Luin tämön ensi kertaa ala-asteella ja aikuisena oli pakko hommata divarista. Aivan huipputeos, käänteiltään kuin romaania lukisi, ja samalla tiukkaa historiallista faktaa.
Kirjoittajansa mukaan ensi kerta, kun joku käsittelee kriittisesti Japanin merivoimien johtamista ja Yamamotoa myös. Tuon kun lukee, niin valkenee että japanilainen systeemi oli hirvittävän jäykkä. Samoja virheitä saatettiin toistaa härkäpäisesti. Suosittelen ehdottomasti kirjahyllyyn!

567592.jpg
 
Paras kirja mitä koskaan on Midwayn taistelusta kirjoitettu, on Parshall & Tullyn Shattered Sword.

https://www.amazon.com/Shattered-Sword-Untold-Battle-Midway/dp/1574889249

Kumoaa useita sitkeitä virhetietoja ko. taistelusta. Palauttaa myös Yamamoton tavalliseksi kuolevaiseksi analysoimalla amiraalin (ja Japanin laivaston päämajan) tekemät lukuisat virheet. Koko Midwayn operaatio oli huonosti suunniteltu, sekava ja huonosti toteutettu. Yksi virheellisistä myyteistä on se, että USA oli taistelussa alivoimainen ja että tulos oli jotenkin "ihme". Itseasiassa USA:lla oli 3 suurempaa lentotukialusta Japanin 4 jonkinverran pienempää vastaan plus Midwayn saaren koneet (100+), joten USA:lla oli taistelussa ylivoima lentokoneissa, tiedustelutieto vihollisen olinpaikasta ja täydellinen sijainti vihollisen yllättämiseksi. Nagumolla ja Yamamotolla ei ollut aavistustakaan USA:n lentotukialusten läsnäolosta etukäteen.

Myös Fuchidan taistelusta kirjoittama suosittu kirja paljastuu hyvin värittyneeksi ja osittain satuiluksi, minkä paljastuminen oli tapahtunut Japanissa jo vuosikymmeniä sitten. Silti Japania osaamattomat kirjailijat olivat uskoneet siihen kuin jumalan sanaan.

Lukekaa Shattered Sword, jos englanti sujuu ja haluatte, että silmät avautuvat siihen, mitä siellä oikein tapahtui. Kirja valottaa myös strategisia tapahtumia ja sitä, miksi Yamamoto ajoi Midwayn operaatiota kuin käärmettä pyssyyn ja miten esim. Doolittlen hyökkäys Tokioon vaikutti Yamamoton operaation hyväksymiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Paras kirja mitä koskaan on Midwayn taistelusta kirjoitettu, on Parshall & Tullyn Shattered Sword.

https://www.amazon.com/Shattered-Sword-Untold-Battle-Midway/dp/1574889249

Kumoaa useita sitkeitä virhetietoja ko. taistelusta. Palauttaa myös Yamamoton tavalliseksi kuolevaiseksi analysoimalla amiraalin (ja Japanin laivaston päämajan) tekemät lukuisat virheet. Koko Midwayn operaatio oli huonosti suunniteltu, sekava ja huonosti toteutettu. Yksi virheellisistä myyteistä on se, että USA oli taistelussa alivoimainen ja että tulos oli jotenkin "ihme". Itseasiassa USA:lla oli 3 suurempaa lentotukialusta Japanin 4 jonkinverran pienempää vastaan plus Midwayn saaren koneet (100+), joten USA:lla oli taistelussa ylivoima lentokoneissa, tiedustelutieto vihollisen olinpaikasta ja täydellinen sijainti vihollisen yllättämiseksi. Nagumolla ja Yamamotolla ei ollut aavistustakaan USA:n lentotukialusten läsnäolosta etukäteen.

Myös Fuchidan taistelusta kirjoittama suosittu kirja paljastuu hyvin värittyneeksi ja osittain satuiluksi, minkä paljastuminen oli tapahtunut Japanissa jo vuosikymmeniä sitten. Silti Japania osaamattomat kirjailijat olivat uskoneet siihen kuin jumalan sanaan.

Lukekaa Shattered Sword, jos englanti sujuu ja haluatte, että silmät avautuvat siihen, mitä siellä oikein tapahtui. Kirja valottaa myös strategisia tapahtumia ja sitä, miksi Yamamoto ajoi Midwayn taistelua kuin käärmettä pyssyyn ja miten esim. Doolittlen hyökkäys Tokioon vaikutti Yamamoton operaation hyväksymiseen.

Luin jokunen vuosi sitten. Eikös yksi myyteistä ollut myös se, että oletettiin Japanin laivaston lentäjien parhaimmiston kaatuneen Midwayn taistelussa, vaikka kovimmat tappiot kärsittiin vasta Guadalcanalin taistelussa ? Kirja avasi hyvin myös Japanin laivaston doktriinia, lähinnä sitä miten operoivat tukialuksiaan (Kido Butai).

Parshall ja Tully ylläpitävät myös loistavaa nettisivua: http://www.combinedfleet.com/
 
Luin jokunen vuosi sitten. Eikös yksi myyteistä ollut myös se, että oletettiin Japanin laivaston lentäjien parhaimmiston kaatuneen Midwayn taistelussa, vaikka kovimmat tappiot kärsittiin vasta Guadalcanalin taistelussa ? Kirja avasi hyvin myös Japanin laivaston doktriinia, lähinnä sitä miten operoivat tukialuksiaan (Kido Butai).

Parshall ja Tully ylläpitävät myös loistavaa nettisivua: http://www.combinedfleet.com/

Aivan. Eteläisen Tyynenmeren kulutustaistelut olivat ne, jossa Japanin laivaston ilmavoimat käytännössä murskattiin vähitellen 1942-1944. Huomioitavaa on, että jossain vaiheessa Japani joutui lähettämään noihin taisteluihin (jotka paria poikkeusta lukuunottamatta käytiin maakentiltä) lentotukialusten laivueet, jotka tuhoutuivat vähitellen samalla tavalla. Näitä tappioita ei enää pystytty korvaamaan ja tuloksena oli 1944 Mariaanien "suuri kalkkunajahti" jossa Japanin tukialusvoima tuhotiin lopullisesti.

Noista eteläisenTyynenmeren taisteluista on aivan yhtä erinomaisia kirjoja kuin Shattered Sword on Midwaysta. Esimerkkinä Bergerudin Fire in the Sky.

https://www.amazon.com/Fire-Sky-Air-South-Pacific/dp/0813338697

USN:n tukialuslennoston operaatioista kuvaa alkuvuosien ajalta erinomaisesti Lundstromin The First Team:

https://www.amazon.com/First-Team-Pacific-Combat-Harbor

ja

The First Team and Guadalcanal Campaign:

https://www.amazon.com/First-Team-Guadalcanal-Campaign-November/dp/1591144728/

 
Viimeksi muokattu:
Yamamoton alasampumisesta myös Pierre Closterman: "Taivaalla palaa", jossa on myös muita mielenkiintoisia ilmataistelukuvauksia.
 
Olen nyt puolessavälissä tuota Ylen Areenassa olevaa Yamamoto-elokuvaa...ja siinä on muutamia niin karseita historiallisia virheitä että oksat pois...
 
Luin sen joskus 1970-luvulla. Oliko niin, että Yamamoto löydettiin pää konekiväärin luodin lävistämänä ja että hän istui edelleen samassa asennossa kuin oli ollut koko taistelun ajan, samuraimiekka polvien välissä.

Juuri näin oli.
 
Back
Top