Anti Material Rifles - raskaat kiväärit

Onko Sergein paukun 23x152mm (?) ympärille mahdollista rakentaa raskasta TA-kivääriä (Lahti L-39), jolla esimerkiksi uuden opin mukainen kolmen hengen TA+PST-ryhmä pystyy vaikuttamaan tarkasti 2500 - 5000 metrin alueille? Löytyykö sellaiselle konseptille optiikkaa vai pitääkö se kehittää jostain?
 
http://www.milaz.info/en/news.php?id=4798

Azerbaidzanissa tuota yritetään...
 
[youtube]9ND7jW0hw5g[/youtube]

Jos haulikolle ja kranaatinheittimelle on viime aikoina rakennettu vaimennin kannu, niin onko tuollaiselle konseptille järkeä väsätä esimerkiksi aseeseen intergoitu vaimennin. Jarruttaako se liikaa lähtönopeuksia? Onko sillä väliä, jos raskaassa ammuksessa on serran verran tehoja, että se demoralisoi pehmeitä kohteita osuessaan, ja pysäyttää kevyesti panssaroituja alustoja.
 
ctg kirjoitti:
Jos haulikolle ja kranaatinheittimelle on viime aikoina rakennettu vaimennin kannu, niin onko tuollaiselle konseptille järkeä väsätä esimerkiksi aseeseen intergoitu vaimennin. Jarruttaako se liikaa lähtönopeuksia? Onko sillä väliä, jos raskaassa ammuksessa on serran verran tehoja, että se demoralisoi pehmeitä kohteita osuessaan, ja pysäyttää kevyesti panssaroituja alustoja.

Jossakin näin .50 cal aseeseen rakennetun "vaimentimen", kokoa oli luokkaa "parin litran colapullo". 23 millisen patruunan ruutimäärä on uskoakseni moninkertainen ja siksi sen vaimentimen olisi kai oltava suhteessa isompi. Ongelmana olisi myös se, että aseessa on oltava suujarru, tai ampuja olisi kertakäyttöinen. Vaimennin toimii ainakin jonkinverran tuossa asiassa apuna, mutta en ole varma, että onko se tarpeeksi.
 
SJ kirjoitti:
ctg kirjoitti:
Jos haulikolle ja kranaatinheittimelle on viime aikoina rakennettu vaimennin kannu, niin onko tuollaiselle konseptille järkeä väsätä esimerkiksi aseeseen intergoitu vaimennin. Jarruttaako se liikaa lähtönopeuksia? Onko sillä väliä, jos raskaassa ammuksessa on serran verran tehoja, että se demoralisoi pehmeitä kohteita osuessaan, ja pysäyttää kevyesti panssaroituja alustoja.

Jossakin näin .50 cal aseeseen rakennetun "vaimentimen", kokoa oli luokkaa "parin litran colapullo". 23 millisen patruunan ruutimäärä on uskoakseni moninkertainen ja siksi sen vaimentimen olisi kai oltava suhteessa isompi. Ongelmana olisi myös se, että aseessa on oltava suujarru, tai ampuja olisi kertakäyttöinen. Vaimennin toimii ainakin jonkinverran tuossa asiassa apuna, mutta en ole varma, että onko se tarpeeksi.

Mitä jos sä rakennat vaimentimen piipun ympärille (reikiä piipussa ja useita kammioita), niin olisiko semmoinen 4 - 5 litraa riittävä tila palokaasuille, sekä ottamaan rekyyliä niin ales, ettei aseesta tule jumalattoman iso taikka niin tajuttoman painava, että se on pultattava jollekin alustalle kiinni. Ja onko mahdollista esimerkiksi Krissin kp:sta mahdollista lainata sen koneistoa suuntamaan sen rekyylin alaspäin, enemmän kuin ampujaan suuntautuvasta liikkeen sijasta.

Onko piippua mahdollista valmistaa komposiitista taikka titaanista parantamaan lämmönsietoja ja kulumista, sekä alentamaan painoa?


Sons of Guns esittelee krkk vaimenninta toisella tuotanto kaudella, ja haulinkon vaimenninta esinmäisellä.
 
ctg kirjoitti:
SJ kirjoitti:
ctg kirjoitti:
Jos haulikolle ja kranaatinheittimelle on viime aikoina rakennettu vaimennin kannu, niin onko tuollaiselle konseptille järkeä väsätä esimerkiksi aseeseen intergoitu vaimennin. Jarruttaako se liikaa lähtönopeuksia? Onko sillä väliä, jos raskaassa ammuksessa on serran verran tehoja, että se demoralisoi pehmeitä kohteita osuessaan, ja pysäyttää kevyesti panssaroituja alustoja.

Jossakin näin .50 cal aseeseen rakennetun "vaimentimen", kokoa oli luokkaa "parin litran colapullo". 23 millisen patruunan ruutimäärä on uskoakseni moninkertainen ja siksi sen vaimentimen olisi kai oltava suhteessa isompi. Ongelmana olisi myös se, että aseessa on oltava suujarru, tai ampuja olisi kertakäyttöinen. Vaimennin toimii ainakin jonkinverran tuossa asiassa apuna, mutta en ole varma, että onko se tarpeeksi.

Mitä jos sä rakennat vaimentimen piipun ympärille (reikiä piipussa ja useita kammioita), niin olisiko semmoinen 4 - 5 litraa riittävä tila palokaasuille, sekä ottamaan rekyyliä niin ales, ettei aseesta tule jumalattoman iso taikka niin tajuttoman painava, että se on pultattava jollekin alustalle kiinni. Ja onko mahdollista esimerkiksi Krissin kp:sta mahdollista lainata sen koneistoa suuntamaan sen rekyylin alaspäin, enemmän kuin ampujaan suuntautuvasta liikkeen sijasta.

Onko piippua mahdollista valmistaa komposiitista taikka titaanista parantamaan lämmönsietoja ja kulumista, sekä alentamaan painoa?


Sons of Guns esittelee krkk vaimenninta toisella tuotanto kaudella, ja haulinkon vaimenninta esinmäisellä.

Enpä ole juuri Titaanipiippuja nähnyt.... terästä ne on olleet kaikki.
Lähes kaikesta muusta tosin voi painoa karsia erikoimateriaaleilla. Ongelmiksi tosin muodostuvat kova hinta ja tuossa kaliiperissa liika keventäminen tuppaa nostamaan rekyylin melkoiseksi.

OCSW eli XM-307 / 312 oli 25 / 12,7 mm tukiasekonsepti jonka piti korvata jenkkiarmeijassa M2HB ja MK 19 mod 3 tukiaseet.
Tuon pätkän perusteella rekyylin hävittämisessä onnistuttiin kiitettävästi:

XM-307 tosin sittemmin terminoitiin ja pohjalta luootiin tuo XM-25.
 
Last edited by a moderator:
Ei kait sen ammuksen tarvitse välttämättä olla Sergein paukku, mutta on niissä kudeissa muutakin säilytettävää kuin niiden messinki. Kait sen voi 23mm paukun voi uudenlleen pesittää pienemmälle ruuti määrälle jos ammuksen saa pysymään tarkkana tuolle 2500 - 5000 metrin alueelle, ja sitten tippumaan 1.5 - 2 metriä sekunnissa.

Laakea lentorata, mutta tarpeeksi tehoa kaatamaan auton moottoreita, menemään 20 - 30 mm komposiittia läpi ja pehmittämään joukkoja niiden takana. Luulen, että meidän metalliteollisuus pystyisi moisen tuottamaan jos ne tekisivät yhdessä töitä. Vai olenko aivan väärässä ?

Miten mä näen tuon XM-25:n on että se on 25mm itselataava kranaattikivääri, paukkujen kustantaessa 1000 taalaa per käsintehty laukaus. Joten melko hyperkallis härveli, kun me voitaisiin luottaa vanhoihin metsästys kokemuksiin, missä 2:n TA:n ryhmää on varmistamassa yksi panssarijääkäri.

Joten hiljentämällä yhden kiväärin bullpup-asentoon, krissin koneistolla ja 25 kilon max-painolla, alueellinen-operaattori saa puoliautomaattisen antimateriaali-mahdollisuuden suhteellisen isolle alueelle.
 
ctg kirjoitti:
Ei kait sen ammuksen tarvitse välttämättä olla Sergein paukku, mutta on niissä kudeissa muutakin säilytettävää kuin niiden messinki. Kait sen voi 23mm paukun voi uudenlleen pesittää pienemmälle ruuti määrälle jos ammuksen saa pysymään tarkkana tuolle 2500 - 5000 metrin alueelle, ja sitten tippumaan 1.5 - 2 metriä sekunnissa.

Laakea lentorata, mutta tarpeeksi tehoa kaatamaan auton moottoreita, menemään 20 - 30 mm komposiittia läpi ja pehmittämään joukkoja niiden takana. Luulen, että meidän metalliteollisuus pystyisi moisen tuottamaan jos ne tekisivät yhdessä töitä. Vai olenko aivan väärässä ?

Miten mä näen tuon XM-25:n on että se on 25mm itselataava kranaattikivääri, paukkujen kustantaessa 1000 taalaa per käsintehty laukaus. Joten melko hyperkallis härveli, kun me voitaisiin luottaa vanhoihin metsästys kokemuksiin, missä 2:n TA:n ryhmää on varmistamassa yksi panssarijääkäri.

Joten hiljentämällä yhden kiväärin bullpup-asentoon, krissin koneistolla ja 25 kilon max-painolla, alueellinen-operaattori saa puoliautomaattisen antimateriaali-mahdollisuuden suhteellisen isolle alueelle.
En ole mikään ballistiikan tai aseteollisuuden asiantuntija mutta epäilen että Sergein 23mm paukku ei ole ballistisesti tarkka yksittäislaukausten ampumiseen Antimateriaalitehtäviin ja pitkille etäisyyksille.
Lisäksi koko itselataavan ja kannettavan aseen rakentaminen tuon 23mm patruunan ympärille olisi erittäin kallista, eikä toisi panostukseensa nähden järkevää tehoa/hyötyä sotilaallisesti. Käytännössä pitäisi kehitellä kokonaan uusi 23mm ammus kivääriä/krh:a varten ja meidän pienellä aseteollisuudella ei ole rahkeita tuollaista projektia varten. Lisäksi kilpailu AMR-markkinoilla maailmassa on kovaa eikä 23x152mm patruunoilla toimivalle aseelle ole juuri kysyntää ainakaan länsimaissa.

Krissin käyttämä koneisto on mielenkiintoinen ja innovatiivinen mutta on eriasia saada homma toimimaan ja materiaalit kestämään tarpeeksi sotilaskäytössä .45 ACP-pistoolipatruunassa kuin 23mm konetykin ammuksen kanssa.
Luulen että vaikka tuo koneisto ja rekyylinhallinta saataisiin toimimaan tuosssa 23x152 kaliiperissa ja uuden kiväärin kehittämiseen ryhdyttäisiin kustannuksista piittaamatta, olisi kokonaisuus liian suuri ja painava jotta se olisi yhden miehen hallittavissa tai kuljetettavissa jalkaväen ajoneuvoissa. Tämä tulee mielestäni olla edellytys että tukiase on järkevästi jalkaväen hyödynnettävissä sodassa.

Jenkkien XM-25 on erittäin kallis asejärjestelmä jonka toimivuudesta kentällä ei ole täyttä varmuutta koska ase on vasta kenttätesteissä. Lisäksi XM-25 tehokas kantama tuolla ABM-kranaatilla on vain 500 metriä, joten se jää reilusti 12,7 mm AMR-kivääreistä kantamassa (n. 1500 metriä).

12,7 mm AMR-kivääri olisi kaikin puolin edullisempi, kustannustehokkaampi, kevyempi ja niitä löytyy jo markkinoilta valmiina. Sekä NATO että Varsovan liiton 12,7 mm ammuksia löytyy maailmalta vaikka kuinka ja suomestakin nykyään molempia, joten ammuksen saatavuus on hyvä. Myös varsinaisia TA-tomintaan optimoituja paukkuja sekä erilaisia AP-ammuksia on saatavissa useita erityyppisiä.

Tuollaisen AMR-aseen ei tarvitse eikä siihen ole edes järkevää kehittää hienoa tietokonetta tai herätekranaattia (ABM). Aseen kenttäkelpoisuus ei olisi luotettava. Riittää kun 12,7mm kivääriin asennetaan hyvä tähtäinkiikari jossa on laseretäisyysmittari sekä ballistinen laskin korkoa varten sekä aseeseen ja tehtävään optimoitu paukku. Näitä tähtäimiä löytyy jo nykyään siviilimarkkinoiltakin.

Kyllähän suomestakin löytyy oma tuotantoa kuten Lynx 0.50BMG tarkkuuskivääri joka tuskin huono on. Lynx on tosin pulttilukkoinen ja tarkoitettu varsinaiseen pitkänmatkan TA-toimintaan vaikka toki aseella AM-tehtäviäkin voi suorittaa. Aseen tulinopeus on vain hidas joka tekee siitä huonosti tehtävään soveltuvan.

Itse pitäisin mielenkiintoisimpina vaihtoehtoina Accuracy Internationalin AW-50 kivääriä, jenkkien uusinta M-107 Barrettia, MC Millan Cheytac M200 kivääriä, .408 kaliiperissa tai Unkarilaisten kehittämää, erittäin kompaktia Gepard GM6 asetta.
Nämä kaikki ovat kevyempiä ja/tai kopaktimpia kuin PV:n pienissä määrissä käyttämä vanha Barret M82A1 (joka tosin ei tehossä jää uusille).

http://www.defensereview.com/sero-gepard-gm6-lynx-lightweight-bullpup-semi-auto-50-bmg-12-7x108mm-russian-anti-materiel-rifle-meet-the-hungarian-mobile-light-infantry-artillery-sensation/

 
Last edited by a moderator:
Einomies1 kirjoitti:
ctg kirjoitti:
Ei kait sen ammuksen tarvitse välttämättä olla Sergein paukku, mutta on niissä kudeissa muutakin säilytettävää kuin niiden messinki. Kait sen voi 23mm paukun voi uudenlleen pesittää pienemmälle ruuti määrälle jos ammuksen saa pysymään tarkkana tuolle 2500 - 5000 metrin alueelle, ja sitten tippumaan 1.5 - 2 metriä sekunnissa.

Laakea lentorata, mutta tarpeeksi tehoa kaatamaan auton moottoreita, menemään 20 - 30 mm komposiittia läpi ja pehmittämään joukkoja niiden takana. Luulen, että meidän metalliteollisuus pystyisi moisen tuottamaan jos ne tekisivät yhdessä töitä. Vai olenko aivan väärässä ?

Miten mä näen tuon XM-25:n on että se on 25mm itselataava kranaattikivääri, paukkujen kustantaessa 1000 taalaa per käsintehty laukaus. Joten melko hyperkallis härveli, kun me voitaisiin luottaa vanhoihin metsästys kokemuksiin, missä 2:n TA:n ryhmää on varmistamassa yksi panssarijääkäri.

Joten hiljentämällä yhden kiväärin bullpup-asentoon, krissin koneistolla ja 25 kilon max-painolla, alueellinen-operaattori saa puoliautomaattisen antimateriaali-mahdollisuuden suhteellisen isolle alueelle.
En ole mikään ballistiikan tai aseteollisuuden asiantuntija mutta epäilen että Sergein 23mm paukku ei ole ballistisesti tarkka yksittäislaukausten ampumiseen Antimateriaalitehtäviin ja pitkille etäisyyksille.
Lisäksi koko itselataavan ja kannettavan aseen rakentaminen tuon 23mm patruunan ympärille olisi erittäin kallista, eikä toisi panostukseensa nähden järkevää tehoa/hyötyä sotilaallisesti. Käytännössä pitäisi kehitellä kokonaan uusi 23mm ammus kivääriä/krh:a varten ja meidän pienellä aseteollisuudella ei ole rahkeita tuollaista projektia varten. Lisäksi kilpailu AMR-markkinoilla maailmassa on kovaa eikä 23x152mm patruunoilla toimivalle aseelle ole juuri kysyntää ainakaan länsimaissa.

Krissin käyttämä koneisto on mielenkiintoinen ja innovatiivinen mutta on eriasia saada homma toimimaan ja materiaalit kestämään tarpeeksi sotilaskäytössä .45 ACP-pistoolipatruunassa kuin 23mm konetykin ammuksen kanssa.
Luulen että vaikka tuo koneisto ja rekyylinhallinta saataisiin toimimaan tuosssa 23x152 kaliiperissa ja uuden kiväärin kehittämiseen ryhdyttäisiin kustannuksista piittaamatta, olisi kokonaisuus liian suuri ja painava jotta se olisi yhden miehen hallittavissa tai kuljetettavissa jalkaväen ajoneuvoissa. Tämä tulee mielestäni olla edellytys että tukiase on järkevästi jalkaväen hyödynnettävissä sodassa.

Jenkkien XM-25 on erittäin kallis asejärjestelmä jonka toimivuudesta kentällä ei ole täyttä varmuutta koska ase on vasta kenttätesteissä. Lisäksi XM-25 tehokas kantama tuolla ABM-kranaatilla on vain 500 metriä, joten se jää reilusti 12,7 mm AMR-kivääreistä kantamassa (n. 1500 metriä).

12,7 mm AMR-kivääri olisi kaikin puolin edullisempi, kustannustehokkaampi, kevyempi ja niitä löytyy jo markkinoilta valmiina. Sekä NATO että Varsovan liiton 12,7 mm ammuksia löytyy maailmalta vaikka kuinka ja suomestakin nykyään molempia, joten ammuksen saatavuus on hyvä. Myös varsinaisia TA-tomintaan optimoituja paukkuja sekä erilaisia AP-ammuksia on saatavissa useita erityyppisiä.

Tuollaisen AMR-aseen ei tarvitse eikä siihen ole edes järkevää kehittää hienoa tietokonetta tai herätekranaattia (ABM). Aseen kenttäkelpoisuus ei olisi luotettava. Riittää kun 12,7mm kivääriin asennetaan hyvä tähtäinkiikari jossa on laseretäisyysmittari sekä ballistinen laskin korkoa varten sekä aseeseen ja tehtävään optimoitu paukku. Näitä tähtäimiä löytyy jo nykyään siviilimarkkinoiltakin.

Kyllähän suomestakin löytyy oma tuotantoa kuten Lynx 0.50BMG tarkkuuskivääri joka tuskin huono on. Lynx on tosin pulttilukkoinen ja tarkoitettu varsinaiseen pitkänmatkan TA-toimintaan vaikka toki aseella AM-tehtäviäkin voi suorittaa. Aseen tulinopeus on vain hidas joka tekee siitä huonosti tehtävään soveltuvan.

Itse pitäisin mielenkiintoisimpina vaihtoehtoina Accuracy Internationalin AW-50 kivääriä, jenkkien uusinta M-107 Barrettia, MC Millan Cheytac M200 kivääriä, .408 kaliiperissa tai Unkarilaisten kehittämää, erittäin kompaktia Gepard GM6 asetta.
Nämä kaikki ovat kevyempiä ja/tai kopaktimpia kuin PV:n pienissä määrissä käyttämä vanha Barret M82A1 (joka tosin ei tehossä jää uusille).

http://www.defensereview.com/sero-gepard-gm6-lynx-lightweight-bullpup-semi-auto-50-bmg-12-7x108mm-russian-anti-materiel-rifle-meet-the-hungarian-mobile-light-infantry-artillery-sensation/


Tota noi. Eikö Lynx oo suoravetonen? Cheytac M200 taitaa olla hieman köykäinen AM kivääriksi (suunniteltu pitkän matkan TA:han?). Entä 20x102mm (M61 vulcan tykin ammus)? Ainakin ilmavoimilla ois paukut valmiina ja löytyy valinnan varaa myös maailmalta.
 
Last edited by a moderator:
Kriss on kehittämässä .50 calille omaa asetta, missä he laskevat saavansa rekyylin alas jopa 90 prosenttia, joten ei siinä, eikä minun ideassa käytetä samaa .45 calin koneistoa vaan isommaksi skaalattua mallia. Jos käyt vilaisemassa niiden sivuja, niin näet pienen kuvan etusivun alalaidassa ko. projektiin.

Ja mitä tulee tuohon Vulcanin paukkuun, niin Jenkeistä lyötyy vanhoja Lahti L-39jä jotka on uudelleen pesitetty tuolle paukulle. Mutta L-39 on niin järkyttävän kokoinen ja liian painava ryhmälle kannettavaksi, eikä sen rekyylin hallinta ole kovin mainittava.
 
ctg kirjoitti:
Kriss on kehittämässä .50 calille omaa asetta, missä he laskevat saavansa rekyylin alas jopa 90 prosenttia, joten ei siinä, eikä minun ideassa käytetä samaa .45 calin koneistoa vaan isommaksi skaalattua mallia. Jos käyt vilaisemassa niiden sivuja, niin näet pienen kuvan etusivun alalaidassa ko. projektiin.

Tuota odottelen mielenkiinnolla.

Pitelin muuten tuota 0.50BMG Lynxiä käsissä muutama vuosi sitten ja ainakin silloinen versio oli pulttilukkoinen ja kertalaukauksinen. Torsti Laaksosen (Pirkan ase Oy) kehittelemää suoravetolukkoa käyttävät pienemmät Lynxin mallit.
 
:blush:

Tuossa 50BMGssä on niin muhkea rekyyli, että hiekompi kaveri lentää perseelleen kun tuolla rupee laukomaan, mutta toisaalta ei se ole juuri sen parempi missään muussa .50 calibeerisessa aseessa.

Mitä mä olen kattonut noita Jenkkejä ampumassa 20 millisiä paukkuja, niin niissä tuo rekyyli on niin muhkee että kaveri liikahtaa 10 senttiä takaperin kun liipasimesta painaa.
 
Barrett_M107A1_.50_BMG_Anti-Materiel_Rifle_30th_Anniversary_Nickel-Teflon_Coating_SHOT_Show_2012_DefenseReview.com_DR_2.jpg


Seksikäs ja varmaan massiivisen hintainen. Ei tuommoista kehtaisi ottaa minnekkään radalla. http://www.defensereview.com/barrett-m107a1-30th-anniversary-edition-semi-auto-50-bmg-anti-materiel-rifle-with-robar-np3-nickel-teflon-coating-inside-and-out-video/
 
Minusta tuollaisen kanniskeleminen vaikuttaa naismaailmaan ravintolayössä enemmän kuin 120 kg penkiltä -lihakset. Tuosta tulee varmaan aivan Arnold Schwarzenegger -olo.
 
ctg kirjoitti:
Barrett_M107A1_.50_BMG_Anti-Materiel_Rifle_30th_Anniversary_Nickel-Teflon_Coating_SHOT_Show_2012_DefenseReview.com_DR_2.jpg


Seksikäs ja varmaan massiivisen hintainen. Ei tuommoista kehtaisi ottaa minnekkään radalla. http://www.defensereview.com/barrett-m107a1-30th-anniversary-edition-semi-auto-50-bmg-anti-materiel-rifle-with-robar-np3-nickel-teflon-coating-inside-and-out-video/

Puhu vaan omasta puolestasi! Kyllä kaverien naamat punottaa ja alkaa nivuksia kuumottamaan kun vieruskaveri kaivaa tuommoisen laukusta ja taulun puhkomisen sijasta puhkoo näyttösuojan betoniseinää.....:uzi:
 
En nyt tiedä. On se seksikkään näköinen ja varmaan muhkean kuuloinen, mutta jos käytännöllisyyttä kattoo näin kuvasta, niin minusta tuossa piipussa on jotakin vikaa siinä suhteessa että se ei pääse vapaasti värähtelemään. Toinen on tuossa perässä ja varsinkin poskituessa, joka näyttää siltä kuin se on vain läiskästy siihen miettimättä käytännöllisyyttä. Mutta jos sitä nyt vaan näytillä pitää niin kyllä tuo pesee monet mennen tullen.
 
LOL. Jos PSTSIKA ei löydä Lamborgini aventadoria seksikkäänä, niin jotakin vikaa on miehessä.
 
ctg kirjoitti:
En nyt tiedä. On se seksikkään näköinen ja varmaan muhkean kuuloinen, mutta jos käytännöllisyyttä kattoo näin kuvasta, niin minusta tuossa piipussa on jotakin vikaa siinä suhteessa että se ei pääse vapaasti värähtelemään. Toinen on tuossa perässä ja varsinkin poskituessa, joka näyttää siltä kuin se on vain läiskästy siihen miettimättä käytännöllisyyttä. Mutta jos sitä nyt vaan näytillä pitää niin kyllä tuo pesee monet mennen tullen.

Niinpä. Anti-materiaalitehtäviin tuo on kai alkujaankin tarkoitettu. Tiedän tosin tapauksia joissa jenkit ovat listineet noilla henkilömaalejakin mailin päästä Irakissa.

Ainakin Barret M82A1-pyssyssä koko piippu perääntyy vaimentaen rekyyliä joten piippu ei ole kiinteästi kiinni rungossa vaikka se siltä ehkä näyttääkin.

Minusta Ronnie Barretin keksintö on aivan omassa luokassaan. Tuolta mantereelta ei montaa hyvää aseensuunnittelijaa löydy ja siinä mielessä tuo on erittäin onnistunut ase. Eräs tuttuni joka ampui EU: taistelu-osastossa tuolla ruotsin harjoituksessa, ylisti sen tarkkuutta (puoli-automaatiksi)ja pientä rekyyliä.
 
Last edited by a moderator:
Okei, olen vakuuttunut varsinkin sen jälkeen kun katsoin Ronnien myyntipuheen youtuubista ko. aseelle. Joten miten on, pistetäänkö tilaukseen tulitukiampujille juuri tuolla lyhyellä piipulla, vaiko katsotaanko itärautaan. Tällä kertaa Istigal 14.5mm puoliautomaatti jolla voidaan vaikuttaa 3000 metriin azerbaitsanista.

15cir0k.jpg


Mielipiteitä?
 
Back
Top