Armeija ottaa käyttöön kokonaan uuden tavan taistella

Kapiainen kirjoitti:
Se pitää toki muistaa esim Aimpointin kanssa että mitä pidemmäksi ampumatka kasvaa, sitä pienemmäksi jää tähtäimen edut. Punapistetähtäin on hyvä siinä mihin se on tehty: eli nopeat tilanteet lyhyillä etäisyyksillä.
Omien kokemusten mukaan noin 100m alkaa olemaan meikäläisellä etäisyys jonne ammun mieluummin RK95:llä sen omilla tähtäimillä kuin Aimpointilla - ja vastaavasti sitten taas 50m ja alle olen ehdottomasti Aimpointin ystävä nykyään.

Tuota varten on suurentajat. Puolustusvoimillahan niitä ei tosin taida olla käytössä, vaan valinta on joko Aimpoint tai Acog.
Punapiste ja suurentaja olisi ihan pätevä vaihtoehto myös.
 
pstsika kirjoitti:
Tuota varten on suurentajat. Puolustusvoimillahan niitä ei tosin taida olla käytössä, vaan valinta on joko Aimpoint tai Acog.
Punapiste ja suurentaja olisi ihan pätevä vaihtoehto myös.

Pitää paikkansa - mutta se ei ole sattumaa että käytössä on Aimpoint ja Acog..
Meikäläisissä jv-maastoissa ampumaetäisyys jää käytännössä lähes aina reilusti alle 100m:iin..eli pysytään hyvin Aimpointin vahvuusalueella. Näinollen kun Aimpointit ja Acogit on jaettu ryhmissä sopivasti, saadaan oikeanlainen tehokkuus ryhmän tulenkäyttöön tyypillisimmillä jv-taisteluetäisyyksillä.
 
Heh, vanha kunnon "rhodesialainen" on voimissaan...

Olen itse yhä enemmän korvannut kollimaattoritähtäimiä 1(,vähän)-4 ja vastaavilla, kirkkaan keskiristikon tai pisteen sisältävillä pikkuputkilla. Pitäisi vain laittaa vähän lisää rahaa tähtäimiin - jälleen - niin saisi optisesti miellyttävämmän kuvan. Erittäin hyvä tulenavausnopeus ja -tarkkuus sekä ulottuvuutta sinne 400-500 metriin saa tuolla yhdistelmällä aika vaivattomasti.

Tosin, täplä on koulutuksellisesti edelleen helpompi jos syvästä reservistä joskus tulisi käyttäjiä optiikalliselle aseelle (näinköhän). Läheltä - laita keskelle ja purista; kaukaa - laita naaman kohdalle ja purista...
 
En ymmärrä. Ihmettelin yhdessä viestissä että tehdäänkö tavan rynkystä kiikarioptiikalla mukamas tulitukitarkkarin kivääri. Ja te puhutte tähän viitaten Aimpointista, miksi.
Tuleeko poistokuntoa kohti menevästä rynkystä sellainen tulitukitarkka-ampujan ase
joita uusi tapa tarvitsee massoittain,
vain ruuvaamalla rynkkyyn Aimpoint-sivujalka?
Aimpoint tms on pirun hyvä, mutta ei kai "tarkka-ampujan " tähtäin?
.
Ja kun ei tämä mobiili suostu tekemään lainausta, viittaan viestiini nro 50, jossa esitin parillakin kaliiperilla halvan ratkaisun massatulitukitarkkareille.
.

Kysynpä uusiksi, että tietääkö joku mitä olisi budjetissa edes MAHDOLLISTA hankkia.
Nyt lehtitiedon mukaan koulutetaan joukkoja jo massatarkkaripyssyille joita ei ole. Ja ilmeisesti 2 kpl per 9 miestä- kk:lle joita ei ole.
 
Kummittelivathan moot. taisteluosastotkin papereissa ennenkuin vaunukauppaa Ruotsin kanssa oli tehty?

Jos RK:sta olisi pakko muokata tulitukikivääri niin suurentavaa optiikkaa tietysti päälle. Minun mielestäni tuohon kuitenkin tarvittaisiin ihan oma aseensa eikä tulisi ottaa pakonsanelemana hätäapuratkaisuna kotimaista eikä ulkomaista (DDR, Kiina) rynnäkkökivääriä, vaikka siinä olisi millainen tähtäin.
RK on RK, vaikka siihen laittaisi Acogin, bipodin, rumpulippaan, äänenvaimentimen, laskuvarjon sekä tietokoneen.
Nuo ulkomaiset rk:t pitäisi kyllä varustaa optisin tähtäimin, koska se olisi puoli-ilmaista ja nostaisi aseen suorituskyvyä huimasti kun käyttäjinä olisivat "ei-niin-kovin-paljon-ampuneet"- reserviläiset. Optisella tähtäimelläkin se olisi silti rk eikä tulitukikivääri.

Kyseisen "tulitukikiväärin" tulisi olla vähintäänkin itselataava ja pitkää kiväärinpatruunaa ampuva. Noista lähtökohdista minä lähtisin ja aseen mukaan valitsisin tähtäimen ja loput tarpeelliset lisävarusteet.
 
Viittaan edelleen kahden kaliiperin vaihtoehtooni viestissäni 50. Poistuisi kakkosase.
.
Uudessa taistelutavassa vihollinen poimii kaadetun tsuhnan ranteesta kätevän laitteen, josta näkee tsuhnien asemat kartalla. Hitto kuinka kätevää. Mahdollisesti tarvittavan salasanan saa, kun istuttaa yhden henkiinjääneen tsuhnan teepannun viereen hiillokselle ja pikkusen odottelee. Vai kuis tämä toimii?
 
pstsika kirjoitti:
Kyseisen "tulitukikiväärin" tulisi olla vähintäänkin itselataava ja pitkää kiväärinpatruunaa ampuva. Noista lähtökohdista minä lähtisin ja aseen mukaan valitsisin tähtäimen ja loput tarpeelliset lisävarusteet.

http://www.finnrappel.fi/pkm_mount.htm
m_PKM%20Mount.jpg
 
miheikki kirjoitti:
pstsika kirjoitti:
Kyseisen "tulitukikiväärin" tulisi olla vähintäänkin itselataava ja pitkää kiväärinpatruunaa ampuva. Noista lähtökohdista minä lähtisin ja aseen mukaan valitsisin tähtäimen ja loput tarpeelliset lisävarusteet.

http://www.finnrappel.fi/pkm_mount.htm
m_PKM%20Mount.jpg

Kieltämättä PKM olisi aika sopiva, jos sen paino ei ole esteenä.
 
Ai sama ase tarkkareille ja kk:lle.
Siis 4 kpl per 9 miestä.
Onko se kallis kk? (Alle tonnilla saisi optiikattoman tarkkarin. )
 
Morgenstern kirjoitti:
Ai sama ase tarkkareille ja kk:lle.
Siis 4 kpl per 9 miestä.
Onko se kallis kk? (Alle tonnilla saisi optiikattoman tarkkarin. )

Mistä sinä tuon neljännen tuohon keksit? Käsittääkseni tuossa uudessa ryhmässä piti olla 9 miestä kolmessa partiossa, joista kahdella partiolla kk ja kolmannella TA kivääri. Mutta uskoisin, että olisi parasta, jos kaikilla kk:illa olisi optiikat saatavilla. PKM:n hinnoista en rupea arvailemaan.

Asian sivusta sellaista, että ainakin osaan noista PKM:istä voisi hankkia myös jalustat.
 
Morgenstern kirjoitti:
En ymmärrä. Ihmettelin yhdessä viestissä että tehdäänkö tavan rynkystä kiikarioptiikalla mukamas tulitukitarkkarin kivääri. Ja te puhutte tähän viitaten Aimpointista, miksi.
Aimpoint ei olekaan se "tarkka-ampujan" tähtäin vaan se tähtäin vaan Acog. Joukkueen Acog-mies ei ole mikään varsinainen tarkka-ampuja vaan korkeintaan "tarkka-ampuja". Näin se on ajateltu ja tietyin, mielestäni ihan kelvollisin perustein siihen on päädytty.
 
Kapiainen kirjoitti:
Morgenstern kirjoitti:
En ymmärrä. Ihmettelin yhdessä viestissä että tehdäänkö tavan rynkystä kiikarioptiikalla mukamas tulitukitarkkarin kivääri. Ja te puhutte tähän viitaten Aimpointista, miksi.
Aimpoint ei olekaan se "tarkka-ampujan" tähtäin vaan se tähtäin vaan Acog. Joukkueen Acog-mies ei ole mikään varsinainen tarkka-ampuja vaan korkeintaan "tarkka-ampuja". Näin se on ajateltu ja tietyin, mielestäni ihan kelvollisin perustein siihen on päädytty.

Aivan loogista. Eihän nyt "oikeita" tarkka-ampujia ole saatavissa sellaisin määrin, että niitä riittäisi jokaiseen jv-ryhmään.

Minua kiinnostaa tuon lelujen ominaisuuksien vääntelyn sijaan tämän uuden taistelutavan konkretisointi. Kun ennen yhtymässä, ts. prikaatissa, oli kyky taistella itsenäisesti, niin näillä taisteluosastoilla, jotka näyttävät olevan entisiä pataljoonia, joihin on lisätty elimillinen tykistö, näyttää olevan jonkintyyppinen ambitio taistella itsenäisesti.

Pallomerikuvan olen toki nähnyt ja jollain tapaa ymmärtänyt, ainakin periaatteellisesti. Vielä Komppanian taisteluohjeessa korostetaan että komppania taistelee yksikkönä, jonka ymmärrän kohtuullisen keskitettynä.

Kun nyt unohdetaan ne pidettävät maastokohdat ja keskitytään siihen vihollisen tuhoamiseen, sekä otetaan huomioon, että liikkuvuus ja hyökkäyksellisyys korostuu ja toivottavasti saadaan kommunikaatio/tilannekuva ryhmätasolle, niin syntyy kysymys, onko tässä nyt tilanne, jossa komppanian joukkueet eivät olekaan kasassa ja liiku samasta suunnasta tuon mainitsemani ohjeen ja vielä vanhemman JvO II:sen mukaan, vaan voisivat toimia itsenämmin, (toki yhtenäisen tehtävän alla)?

Konkretisoituna, aiemmin komppania pidetään kasassa kahden pääasiallisen syyn takia, yhdessä sen vaikutus on suurempi kuin kolmen erillisen joukkueen ja toiseksi, jollei se ole "kasassa" sitä ei johda erkkikään, kun doktriini oli että radiot ovat hyviä apuvälineitä, mutta niiden varaan ei voi laskea. Onko tähän yhdessä taisteluun tulossa muutosta?
 
Morgenstern kirjoitti:
Niin uudestaan: saako vihollinen POW/MIA -tsuhnien rannelaitteista kuvan tsuhnien asemista kartalla?

No, kyllähän kaikilla edes jotenkuten nykyaikaisilla armeijoilla vastaavia järjestelmiä on - ja tottakai jos toimivan laitteen saa haltuunsa niin näkeehän siitä jonkinlaisen tilannekuvan ainakin hetkellisesti. Tosin ihan samalla tavalla kartta-ja tussiaikanakin siitä vihollisen saamasta kartasta on näkynyt yhtä ja toista.
Eli asian haasteet ovat tiedossa ja kenties niihin on jopa varauduttu.
 
Kapiainen kirjoitti:
Morgenstern kirjoitti:
Niin uudestaan: saako vihollinen POW/MIA -tsuhnien rannelaitteista kuvan tsuhnien asemista kartalla?

No, kyllähän kaikilla edes jotenkuten nykyaikaisilla armeijoilla vastaavia järjestelmiä on - ja tottakai jos toimivan laitteen saa haltuunsa niin näkeehän siitä jonkinlaisen tilannekuvan ainakin hetkellisesti. Tosin ihan samalla tavalla kartta-ja tussiaikanakin siitä vihollisen saamasta kartasta on näkynyt yhtä ja toista.
Eli asian haasteet ovat tiedossa ja kenties niihin on jopa varauduttu.

Itseasiassa tuollainen rannelaite saattaa olla turvallisempikin, kuin piirretty kartta, jos sellaisen nimittäin pystyy sammuttamaan etälaitteella. Laite sammuu, ja jos käyntiin enää saa, niin sitten siinä on epäilemättä salasana ja sitten tiedot on hävinneet aikaa sitten ja varmaan käyttöoikeudetkin. Ja samalla joku toinen tietää sen rannelaitteen sijainnin vaikka se olisi "sammutettu".

Sehän vasta olisikin lystiä jättää "aliupseerin" ruumis tuollaisen kanssa maastoon vetäydyttäessä ja antaa vihollisen saada se käsiinsä. Sitten katsotaan, että mihin se päätyy ja tilataan sitten tykistöä siihen paikkaan (paljon). Ja vielä jos viedään tuota pitemmälle, niin tehdään valelaite, joka on itseasiassa salakuuntelulaite, niin saadaan tietää, että kuka on saamassa keskityksen niskaan.
 
Ei tarvi tehä valelaitetta. Softalla saa aikaan ihmeitä. Vastapuoli voi häiritä laitteen aktiivista ulosantia. Tietyillä kriteereillä laite voi sisältää "tietoja".
 
Taistelun ja jälkitilanteen kuluessa laitteiston hoitajan pitää tietää tarkkaan jokainen POW/MIA joka hetki, muutoin parikin laitetta voi olla jo vihollisen tutkittavana. Kerroin jo miten MIAlta saa salasanat.
Tietysti jos uhraisi oman kaatuneen, laite olisi loistava tapa syöttää disinformaatiota. Samoin laite joka näyttää olevan pois päältä, mutta lähettää 10 min välein purskeena paikkatiedon että tänne laitteet päätyvät, yksi jassm tänne, kiitos. ;-)
 
Joo, kyllä näkisin kanssa niin että läppärin/"rannetietokoneen" jääminen vihollisen haltuun on pienempi paha kuin mitä on ollut tähän saakka käytössä olleesta kalustosta esim sanomalaitteen jääminen vihollisen haltuun - joka ei sekään nyt mikään hirmuinen vahinko loppupeleissä kuitenkaan olisi ollut.
 
Onko kukaan miettinyt minkälaista akkuhuoltoa ne uudet viesti/johtamis-järjestelmät vaativat? Kuinka akut kestävät mm. pakkasta (esim. Lapissa)? Kuinka ja missä akut ladataan? Onko mahdollisesti joka ryhmällä oma agregaatti jossain pörisemässä? Tulevaisuudessa tväl ja akkujenjakopiste samassa?? Akkujen elinikä? Mistä patterit....!

Viisaat vastatkaa!!
 
AKE-ukki kirjoitti:
Onko kukaan miettinyt minkälaista akkuhuoltoa ne uudet viesti/johtamis-järjestelmät vaativat? Kuinka akut kestävät mm. pakkasta (esim. Lapissa)? Kuinka ja missä akut ladataan? Onko mahdollisesti joka ryhmällä oma agregaatti jossain pörisemässä? Tulevaisuudessa tväl ja akkujenjakopiste samassa?? Akkujen elinikä? Mistä patterit....!

Viisaat vastatkaa!!

Jos haluat lataussysteemiin tutustua niin Kasijärjestelmä on aika hyvää esimakua siitä: (Ulkoistetun) huollon ylläpitämä latauskennosto akuille. Akkujen vaihto säännöllisesti. Akkujen työntö ladattuina etupainotteisesti niiden käyttäjille. Akut vaihdetaan ennen kuin lataus loppuu.

Muutenkin järjestelmän ylläpito vastaa tulevaisuuden vaatimuksia: Käytetään kaikissa olosuhteissa. Viestintää sekä gps:n kautta, että radiolla. Useita tunnistimia järjestelmässä. Järjestelmä jopa tunnistaa mikäli sitä ei käytetä ja menee virransäästötilaan ja virkoaa siitä itsekseen, kun taistelija alkaa toimimaan.
Ei se akkujen vaihtokaan paha rasti ole kasissa. kolme suojaläppää auki, narusta veto ja uutta tilalle.

Se että tulevaisuudessa sotilas on enemmän akkujen varassa, ei tarkoita kuitenkaan sitä että armeija makaisi kuusen juurella ynnykkänä siinä vaiheessa kun toisella sotaviikolla loppuvat johtamisjärjestelmästä akut ja iPod ei soitakkaan rokkia. Kyllä aina on keinot toimia, mutta se todennäköisesti vaatii enemmän hikeä, verta ja kyyneliä. Tässä puhutaan nyt huomattavasti laajemmasta skaalasta kuin mitä normaalin taistelijan näkökenttä on on. Ei puhuta pelkästään yksittäisen taistelijan suorituksesta, vaan apuvälineestä joka oikein käytettynä pirullinen apuväline kaaoksen keskellä sille, joka pumppua käskee.

Lähinnä meikäläistä mietityttää miten iso luola tarvitaan about miljardille erikokoiselle paristolle joita pikkuelektroniikka syö viikon sotimisessa. Ainakin setämies lupaa sitten kuvata kaiken pokkarillaan kun isoon pilliin puhalletaan. :a-laugh:
 
Back
Top