Hylkää huomautus
Liity mukaan keskusteluun!

Rekisteröityminen ei kestä kuin hetkosen ja pääset keskusteluun mukaan, tervetuloa!

>>> REKISTERÖIDY <<<

DDR:n poistomyynti

Viestiketju osiossa 'Muu sotilaskalusto' , aloittaja MoRsE, 30.07.2016.

  1. MoRsE

    MoRsE Kersantti

    Liittynyt:
    06.08.2010
    Viestejä:
    117
    Tykkäykset:
    53
    Pisteet:
    16
    Jos ymmärrätte saksaa, niin tässä on erittäin mielenkiintoinen teksi, missä lukee miten Itä-saksan puolustusmateriaali myytiin parhaan tarjouksen perusteella.

    http://www.ddr-uniformen.com/?page_id=469
    http://www.ddr-uniformen.com/?page_id=471

    Ruotsi ja Suomi on pultattu yhteen, mutta olen yrittänyt erotella numerot:

    An Schweden:
    5 T-72
    70 BLG-60 Brü.-Legepanzer (Wikipedian mukaan 32 kpl lähti Ruotsiin, Siprin mukaan 31 kpl, ja BLG-60M2-vaunuja hankittiin Suomeen NVA:n ylijäämävarastosta 16 kpl [lähde: http://hyvarinen.blogspot.fi/2014/02/viimeinkinlumisadetta-aamullaoli.html])
    625 MTLB
    Pio.-Gerät 3 MTLB
    375 BMP-1

    An Finnland:
    100 T-72
    228 SFL-2S1 z. Ersatzteilgew. (varaosia 122 PSH 74 telahaupitseille, Sipri: "(72) Former GDR equipment; Finnish designation PsH-74; up till 157 more delivered probably for spares only", ja 157+72=229 - eli numerot täsmää melkein)
    218 Haub. D-30 (122 H 63)
    44 Minenräumer (miinanraivausjyrät, suomeen tuli 22kpl (lähde: http://www.welt.de/print-welt/artic...-von-der-NVA-nur-ein-MG-und-eine-Patrone.html))
    140 BMP-1
    300 Flak ZU 23 mm (23 ITK 61)
    166 Kan. M-46 (130 K 54)
    100.000 MPi AK-47
    48.000 t ammuksia
    27 SFL 2S1 (122 PSH 74) tämä oli lisätilaus, aiemmin oli hankittu 50 kpl (lähde: Panssariseminaari 2013) - mutta mun mielestä nämät vaunut pitää olla mukana tuossa '228'-luvussa

    En oikein tiedä, mikseivät RM-70/85 (122 RAKH 89) ole mukana näissä luvuissa.

    Hintalappu tuli lopuksi olemaan 159 800 220 Mark und 65 Pfennig, eli noin 82 M. EUR (lähde: http://www.welt.de/print-welt/artic...-von-der-NVA-nur-ein-MG-und-eine-Patrone.html)

    Ps. Fun fact: Englantilaiset osti yhden Mi-8-kopterin ja tuhosivat sen "Die Another Day" Bond-elokuvassa
     
    Viimeksi muokattu: 30.07.2016
    Sugsilla, Old Boy, Sarek1 ja 3 muuta jäsentä tykkää tästä.
  2. Mainos Google AdSense



  3. MoRsE

    MoRsE Kersantti

    Liittynyt:
    06.08.2010
    Viestejä:
    117
    Tykkäykset:
    53
    Pisteet:
    16
    MOT ohjelman vuodelta 2001:

    ROMUN HINNALLA




    Löfström: Vuonna 92 ja syyskuun 7.päivä. Laiva oli laiturissa ja tultiin purkamaan – oli 50 panssarivaunua laivassa.

    Kylä-Harakka: Ne olivat todella edullisia

    Koivisto: Romun hinnalla hyvää tavaraa.

    Rehn: Tavattoman edullinen

    MOT -TUNNUS

    Steudel:
    Osan kaupanteosta olin itse läsnä tai olin niitä valmistelemassa

    1991 tasan 10 vuotta sitten lensi yksinäinen Luftwaffen salonkihelikopteri Itä-Saksan taivaalla: nautitaan konjakit, sikarit savuavat: suomalaiskenraali ja kolme siviilipukuista asiantuntijaa olivat ostosmatkalla. Saksa kauppasi entisen DDR:n kansanarmeijan aseita.

    Steudel: He tervehtivät minua ja sain määräyksen lennättää herrat Cottbusiin missä heille järjestettiin panssarinäytös.

    (talvista panssariajoa)

    Seuraavana kesänä lähellä Puolan rajaa pieni suomalaisjoukko perkasi ostosaalista. Hehtaareittain kalustoa lokasuoja lokasuojassa kiinni. Tämä oli panssarimiehen taivas.

    Laakkonen: Se oli sellainen kokemus, jota ei mielellään vaihtais mihinkään. Ja siihen hommaan kuulu, että kun oli tarkastettu, kuormattiin myöskin junaan, että sieltä lähti useampi junakuorma tavaraa – siinä oli muutama kymmentä panssarivaunua jokaisessa junassa.

    Kartta-animaatio: Weisswasser –Rostock -Pori

    Löfström:
    Panssareit oli tää kenttä aika piukas. -Niitä ajeltiin kans? –Joo, ne mitkä lähti käymään niistä tankeista niin niitä. Minä muistan vaan tuossa oli valtava savu. Koko kaija oli ihan savua täynnä.

    Savun hälvettyä oli aika katsoa, mitä tuli ostetuksi: 300 panssarivaunua, 500 tykkiä, 100-tuhatta rynnäkkökivääriä ja määrätön määrä ammuksia. Syntyi Suomen velanmaksulegendaan tai talvisodan ihmeeseen verrattava myytti historiallisen edullisesta asekaupasta, jonka edullisuuden kenraalit perustelivat poliitikoille, jotka taas välittivät tiedon kansalle.

    Kylä-Harakka: Ne olivat poikkeuksellisen edulliset hankinnat.

    Rehn (12.8.91): Ja tämä oli meille erittäin otollinen mahdollisuus saada huomattavasti halvemmalla hinnalla täydennystä siihen vajaukseen, joka kuitenkin jää vajauksena vielä oman armeijamme tarpeissa.

    Koivisto (11.9.95) : Että me saimme ostaa sieltä romun hinnalla hyvää tavaraa meidän maavoimille.

    Löfström: Uteliaisuus oli tietysti kun kuultiin, että ne oli jollain romun hinnalla ostettu Suomeen.

    Asekaupasta on kulunut nyt 10 vuotta mutta sen virallista edullisuutta ei ole koskaan tähän päivään mennessä julkisesti todistettu. Ostetun materiaalin hinta on edelleen sotasalaisuus ja tavaran laadun ainut arvioija on kaupan toinen osapuoli, armeija. Kyseessä oli kenraalien kauppa, jossa poliitikot hoitivat vain jälkityöt..

    Laakso: Puolustusvaliokunta ei ollut millään tavalla mukana DDR:n entisen jäämistön ostamishankkeessa. Me saimme informaation vasta jälkikäteen.

    90-luvun alussa Saksan oli pakko myydä. Saksan kannalta DDR:n jäämistön lähinnä venäläisperäiset aseet olivat ongelmajäte. Niitä oli kansainvälisten aserajoitussopimusten mukaan liikaa eivätkä ne soveltuneet yhteen maan NATO-kaluston kanssa. Kehittyneet markkinatalousmaat eivät olleet juuri kiinnostuneita – paitsi Suomi, josta tulikin suurin ja merkittävin DDR-jäämistön ostaja.

    Kylä-Harakka: Sitä en osaa sanoa, miksi Suomi oli suurin, mutta niin kuin tuossa tilanteessa me olimme, maavoimilla oli hyvinkin suuret materiaaliset puutteet.

    Saksaan nähden Suomi oli juuri päinvastaisessa tilanteessa. Rahaa Puolustusvoimilla oli kuitenkin nyt erityisen vähän, syynä alkava talouslama ja Ilmavoimien kallis torjuntahävittäjähankinta. Nyt maavoimien varustaminen uhkasi pysähtyä pelkäksi varuskuntien vessanovien hankintaan ja sen upseerit nousta – jos ei kapinaan niin ainakin napinaan..

    Laakso: Yksi keskeisistä perusteluista, miksi DDR:n armeijan varastoista ostettiin niin paljon maavoimien kalustoa oli juuri se, että näin ikään kuin maavoimatkin pääsevät osalliseksi eivätkä jää lapsipuolen asemaan Hornet-hankintojen tilanteessa.

    Laakkonen avaa oven Parolassa

    Saksan kaupan ehkä tärkein ja näyttävin hankinta oli T-72-taistelupanssarivaunu. Kesän 92 alussa Saksan puolustusministerin vierailun yhteydessä sovittiin, että Suomi ostaa 97 vaunua. Ennestään niitä oli 50, hankittu Neuvostoliitosta.

    - Vaunu on tänään armeijan panssariaseen keihäänkärki ja maavoimien ylpeys.

    Laakkonen: Joskus saatto käydä mielessä, että mitä nämä entiset ddr-läiset ajattelee, että tavallaan kalustoo, mitä he ovat pitäneet kuin kukkaa kämmenellä, niin yhtäkkiä se menee niin kuin potsplojo myyntiin…


    Neljä viidesosaa eli yli 400 T-72 -taisteluvaunua DDR:n varastosta oli kuitenkin edelleen myymättä. Ruotsi oli ostanut jo edellisenä syksynä viiden kappaleen koe-erän. Maa oli juuri uudistamassa armeijansa panssarikalustoa lähes puhtaalta pöydältä ja se testasi ja tutki tarkkaan myös T-72:n. Lisähankintaa – edes laskelmia isommasta kaupasta -ei tehty, vastaa Ruotsin armeijan materiaalilaitos tiedusteluumme. Lopputulos olikin, että neljä vaunua ammuttiin maaleina tohjoksi ja viides vietiin museoon.

    Toveri: He tutkivat ja totesivat, että uusi länsimainen vaunu on taisteluarvoltaan parempi kun tämä T-72. Ja sitten kun on rahaa – Ruotsillahan on puolustusbudjetti rahassa mitattuna kolme kertaa isompi kuin meillä – on rahaa valita.

    Steudel: Toisaalta oli jo tällöin yrityksiä saada Ruotsi EU:n jäseneksi, ehkä myöhemmin Naton jäseneksi – päätettiin hankkia loogisista ja poliittisista syistä Leopardi.

    Myös Itävalta osti kolme DDR-vaunua omiin testeihinsä. Tulokset eivät rohkaisseet vaan Itävaltakin päätyi läntiseen panssarimalliin. Kun saksalaisten tankkivienti tökki, suomalaisten usko T-72 – panssarin edullisuuteen oli oikeastaan myyjän ainoa ilonaihe.

    Steudel: Kumpikin osapuoli sai etuja. Saksan etu muodostui siitä, että romuttamisen velvoite ja sen kustannukset noin sadalle panssarille raukesi.

    Entisen Itä-Saksan kansanarmeijan Asekauppiaat jatkoivat ponnisteluja. Entisillä sosialistimailla oli myös - kuten Suomellakin ennestään juuri samoja T-72 –vaunuja. Puola, Tsekki tai vaikkapa Unkari eivät kuitenkaan halunneet niitä lisää, vaikka lähes uusia ja ajamattomia olisi romun hinnalla saanut.

    – Saksan ddr-panssarilla oli vielä kuitenkin yksi mahdollisuus ja asiakaskunta.

    Stoedel : Kolmantena väylänä oli toimittaa nämä ajoneuvot pienimuotoisesti museoiden käyttöön, asemuseoiden kokoelmiin ulko-ja kotimaassa sekä NATO-liittolaisille.

    Dresdenissä sijaitsee Saksan suurin, sen liittoarmeijan ylläpitämä sotamuseo. Paikka antaa läpileikkauksen menneen ajan asetekniikasta.

    Ulkomuseon puolella vastaan tulee meikäläisen panssariprikaatin palveluspanssari. Suomalaisittain vaunu on siis aivan väärässä paikassa.

    Fleischer : Jaa, tämä on joka tapauksessa museokappale, vaikkakin Afganistanissa ajelee vanhempia prototyyppejä. Sillä on taasen eri syyt.

    Kylä-Harakka: Onko T-72 –panssari museolaite? –Ei se museolaite ole, kyllä sille varmasti riittää käyttöä ensi vuosikymmenelläkin panssariprikaatin sellaisiin tehtäviin, joihin se tänä päivänä on tarkoitettu, niin sitä kohti sen suorituskyky laskee.

    Korvola hyppii panssarilla

    Edullisia kauppoja on vieläkin mahdollista tehdä, mutta tavaraa on suhteellisen vähän jäljellä. Tämä nimenomainen yksilö – hinta 75 000 mk – tingitty loppuun saakka. Myyjä vakuuttaa, että lähtee ensimmäisellä startilla käyntiin – ei tarvita muuta kuin pyyhkiä pölyt päältä ja pois koppakuoriaiset.

    ST-72-panssarivaunun 10 vuoden takaisen ostohinnan selvittäminen onkin vaikeampaa. Puolustusvoimat salaa sen vetoamalla sopimukseen myyjän kanssa. Selvitämme asian ulkokautta: tulos on luotettavasti, että yksi vaunu maksoi 110 000 D-markkaa eli 330 000 mk, vajaat 100 panssaria siis 32 miljoonaa markkaa. Ja aivan totta: Se oli todella edullinen hankinta, nykyaikaisia taistelupanssareita sillä saisi kovasti tinkien korkeintaan kaksi.

    1990-luvun puoliväliin mennessä Saksan hankintojen ja Hornetien tulon myötä vallan- ja voimantunto puolustusvoimissa kasvoi: Olipa mopo välillä karata käsistäkin - Armeija oli vahvempi kuin koskaan, naapureitakin vahvempi, väitettiin:

    "Kun Hornetit ovat operatiivisessa käytössä, nousemme samalle tasolle ja osittain korkeammallekin kuin mitä meidän ympäristössämme ollaan. Suomi nousee osittain Ruotsinkin ohi. Venäjäkään ei ole olennaisesti vahvempi. Olemme ainakin nyt samalla viivalla." Jukka Knuuti, PLM:n neuvotteleva virkamies, HeSa 4.6.95

    Samaan aikaan armeijan takapihalla – nyt tämän Pohjolan vahvimman armeijan uudet hankinnat osin ruostuivat ja pilaantuivat taivasalla ja sateessa. Varastoja suojia ei ehditty rakentaa riittävästi. Puolustusvoimien toimintakertomukset viittasivat ongelmaan toistuvasti, kansanedustajat hermostuivat.

    "Materiaalia on jouduttu varastopuutteiden ja etenkin Saksan kaupan johdosta varastoimaan ulos". 1994

    "Huomattava osa mm. ajoneuvokalustosta jouduttiin säilyttämään ulkona, mikä lisäsi kaluston huoltotarvetta." 1996

    Rajamäki: Siihen kiinnitettiin huomiota, että ne olivat taivasalla ja epäasiallisella tavalla säilytyksessä – nimenomaan se merkittävä varustus, jota hankittiin mm. Saksasta.

    Laakso: Tästä on varmasti aiheutunut ylimääräisiä kustannuksia.



    Kun Hornet-kauppaa perusteltiin, ettei köyhän kannata ostaa halpaa, oli DDR-aseissa päädytty tasan vastakkaiseen lopputulokseen. Palaamme vielä taistelupanssariin – saiko Lama-Suomi laatutavaraa.

    Toveri: No se on tällä hetkellä noin 20 vuotta palveluskäytössä ollut vaunu, joka tottakai on tiettyjen osajärjestelmien osalta pikkuhiljaa vanhenemassa…

    Ruotsalaiset päätyivät omissa kokeissaan jo vajaat 10 vuotta sitten pitämään vaunua varsin antiikkisena. Se edustaa neuvostotuotannossakin keskivertoa laatua – massa-armeijalle tehty 70-luvun massatuote. Käytännön taistelutestejä tyypillä on vähän. Kuitenkin suomalaisten ostaessa lisää T-72:ia, Irak testasi laitetta Persianlahden sodassa, mutta varsin murheellisin tuloksin.

    Kuvia tuhotuista panssareista


    Armeijan paraativaunun suurimmat heikkoudet ovat ohuessa panssarisuojassa. Ampumatarvikkeet on sijoitettu siten, että osuma sivulta räjäyttää ammusvaraston ja sitä myöten koko vaunun. Ongelmallisin on kuitenkin ammunta ja tähtääminen. Tykki on nykyammuksilla tehoton ja pimeälaitteet alkeelliset: hämärän laskeutuessa taistelukentälle sokea suomalaisvaunu joutuisi käytännössä lähtemään kotiin.

    Moottorin lisäksi myös huolto on halpapanssarin heikko kohta. Kun moottorin vaihto vie yhdeltä länsipanssarin asentajalta puoli tuntia, T-72:n moottorinvaihdossa ahertaa kolme asentajaa 24 tuntia. Ruotsalaiset taas raportoivat testeissään vaunun epätaloudellisuudesta ja korkeista käyttökustannuksista.

    Laakkonen : Se on erilaista kuin henkilöautolla, mutta sanotaan, että tämä T-72 –kalusto on – jos voisi sanoa – varsin hienostunut ajettava lainausmerkeissä.

    Olisimme mielellämme kuvanneet vaunua myös sisältäpäin – se on kuitenkin osa sotasalaisuutta. Niinpä joudumme näyttämään tätä neuvostoliittolaista opetusfilmiä. Laitetta siis ohjataan – ei joystickillä, kuten moderneja vaunuja – vaan perinteisillä tela-ajoneuvojen vivuilla.

    Mustaa – alta ääni: Kaasu on täällä..-Hetkinen, virta päälle..-Vetää taakse, niin se peruuttaa..-Se vaikuttaa teloihin.. – Se vaikuttaa teloihin ja ne vetää kumpaan suuntaan haluaa kääntää.

    Korvola ajaa kaivinkoneella..kääntää.

    Vielä yksi esimerkki. Vaunu sopii hyvin suomalaiseen metsämaastoon, se on pieni ja ketterä, mutta hidas peruuttamaan.

    Toveri: Kun tätä aikoinaan neuvostoliittolaisilta ihmeteltiin, että minkä takia tää vaunu peruuttaa niin hitaasti tai on tuliasematoiminnassa tosi hankala, niin heidän katsantokantansa on, että tämä on hyökkäysvaunu: Tällä hyökätään. Ei tällä peräännytä. Ja se on suuri ongelma.

    Korvola peruuttaa kaivurilla

    Saksan kaupan panssarikärki on laadultaan neljännen luokan tavaraa. Se vaatisi kiireesti perusteellisen remontin, modernisoinnin kertoo kauppiaskin.

    Engwicht : Vuosien 1990 – 2000 välillä on kuitenkin tapahtunut melkoista uutta teknistä kehitystä, joten nämä panssarit täytyisi nykyään modernisoida.

    Tämä oli kenraalien tiedossa jo alusta lähtien. Jo 8 vuotta sitten asia kirjattiin Puolustusvoimien toimintakertomukseen.

    "Käynnissä olevista hankkeista tärkeimpiä ovat T-72 –panssarivaunun ja it-tykkikaluston modernisointi." 1993

    Laakkonen: Tämä on kyllä alkuperäisessä kuosissaan.

    Ensimmäistäkään ddr-läistä taisteluvaunua ei ole tähän mennessä nykyaikaistettu muuta kuin paperilla. Tai niin kuin kenraali asian täsmentää: ei ole vain suunniteltu vaan myös tutkittu.

    Kylä-Harakka: –Mutta mitään ei ole tehty tämän modernisoinnin kanssa? –Modernisoinnin kanssa on tehty paljonkin. Ei ole pelkästään suunniteltu vaan modernisointi on tutkittu monenlaisia vaihtoehtoja, millä tavalla kustannustehokkaasti näitten T-72 –panssarivaunujen suorituskykyä voidaan nostaa.


    Kaivuri

    Tarvitaan siis rahaa. Tsekeillä on mallin modernisoinnista kokemuksia – yhden vaunun parantelu maksoi 20 miljoonaa markkaa ja tulos oli vieläkin puutteellinen. Suomen DDR-taisteluvaunuissa se merkitsisi siis paria miljardia markkaa, mutta täällä lasketaan selvittävän siitä puolella.

    Kylä-Harakka: Voisin sanoa ehkä niin, että yhden taistelupanssarivaunun modernisoinnin tällainen arvaushinta olisi suuruusluokkaa 10 miljoonaa vaunua kohti.

    Maavoimapäällikön hinta-arvio on sattumalta sama kuin mitä maksaa tällä hetkellä nykyaikainen, joskin käytetty länsipanssari – siis sellainen, joita Ruotsi aikoinaan osti. –Näin myytti edullisesta Saksan asekaupasta siis loksahtaa tältä osin aivan tavalliseksi arkibisnekseksi: Tavaraa saatiin – ei romun, vaan tavaran hinnalla. Saksalaiset myivät pelkän aselavetin, jonka varustaminen varsinaiseksi sotalaitteeksi oli ja on kallista - ja nyt uudella vuosituhannella jo kyseenalaistakin.

    Toveri: No se on taas monien asioiden summa tämäkin, mutta tietenkin siinä on se, että kun vaunun perusrakenne on tietyllä tavalla vanhanaikainen, ja jos siihen kovin mittavia – jotta sitä pystyttäisi parantamaan – pitää todella pistää paljon rahaa kiinni. Ja jos se rahasumma rupeaa olemaan samaa hintaluokkaa, kun millä voitas ostaa jo uutta tai uudenveroista kalustoa, niin kannattaako siinä miettiä tarkkaan, että kannattaako tähän ryhtyä.



    Tämä maastoajoneuvo on Ruotsin aluksi vuokraama ja sittemmin käytettynä ostama Leopard 2- panssarivaunu. Läntisessä Euroopassa yleisesti käytössä olevaa vaunua ovat toki suomalaiskenraalitkin viime vuosina tähyilleet. Panssaria valmistetaan Saksassa.

    Engwicht: Jos nämä ajoneuvot olisivat tarjolla vertailukohteina, voisin kuvitella Leopardin tarjoavan edullisemmat ominaisuudet.

    Fleischer: Leopard 2:n sotilaallinen vaatimus oli, että viisi Varsovan liiton ajoneuvoa tuhotaan ennen kuin se itse tuhotaan.

    Kylä-Harakka: Miten tuo Nato-yhteensopivuus on tärkeätä? –Ei se panssarivaunukalustolle varmasti mikään ehdoton vaatimus tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä ole. Me haemme suorituskykyä ja niitä ominaisuuksia, jotka parhaiten täyttävät suomalaiset olosuhteet ja vaatimukset. Mutta luonnollisesti on esimerkiksi pohjoismaisessa ympäristössä tietysti varmasti hyötyä siitä, jos voidaan tehdä yhteistyötä huoltojärjestelmien ja muitten kanssa.

    Toveri: Minkälainen siinä on imagotilanne, jos mennään ikään kuin ladalla Eurooppaan? – Niin kuin sanottu, ammattimiehenä kyllä minä menisin ladallakin, jos siinä olisi paksummat pellit.

    Asekauppiaat ehdottavat tänään merkinvaihtoa. Suomen edustajat ovat tiettävästi keskustelleen ainakin Hollannin ja Saksan viranomaisten kanssa panssarikaupoista. Hollannin armeija tarjoaa parhaillaan myyntiin lähes 140 käytettyä Leopard 2-panssaria. Tässä Pääesikunnan kirjeenvaihtoa viime kesältä

    SELOSTAJA: " Oheisena lähetetään kannanotto koskien käytettyjen taistelupanssarivaunujen hankintaa Hollannista.

    Kylä-Harakka: Hollanti ja Saksa on jo tarjonnut? –Hollannin ja Saksan kanssa – niin kuin muittenkin maitten kanssa – on alustavia keskusteluja käyty. Tarjouksia ei ole mistään olemassa – ei ole pyydetty eikä ole saatu.

    SELOSTAJA: "Kiitämme teitä tähänastisesta yhteistyöstä ja avusta. Saatamme loppuun tutkimuksemme ja kaikki päätökset tehdään Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon jälkeen vuonna 2004."

    Laakso: On todennäköistä, että poliittisin perustein kuitenkin päädytään siihen, että jos ja kun Suomi hankkii panssarikalustoa, se on läntistä panssarikalustoa, joko käytettyä tai uutta länsimaista panssarikalustoa. Nykyinen suuntaus näyttää siis lähtevän siitä, että venäläiset aseet, joita Suomella on Neuvostoliiton perua ja DDR:n asevarastojen perua ollut vuosikymmeniä, ne tulevat jäämään tulevaisuudessa historiaan ja asejärjestelmät muutetaan NATO-yhteensopiviksi.

    SELOSTAJA: "Sitä paitsi tästä tulee vielä ympäristöongelma. Itä-Saksan materiaalia oli niin paljon. Eivät ne vielä ole mutta yhtenä kauniina päivänä." HS 24.5.94

    Puolustusministeri Elisabeth Rehn jäähdytteli ostointoisia kenraaleja näin jo seitsemän vuotta sitten. Sotamuseon johtaja näyttää pylväitä: Korkeampi kertoo DDR-jäämistön romutuskustannukset – pienempi sisältää mm. Suomeltakin saadut myyntitulot. Ja loppusaldo: Saksan nettotappio on ollut Suomen rahassa neljä ja puoli miljardia markkaa.

    Engwicht:
    Nähdäkseni yhden panssarin romuttaminen edullisesti nykyaikaisella tekniikalla voisi maksaa 30 000 – 35 000 DM.

    Kun vanhoilla neuvostovalmisteisilla panssareilla ei enää tulevaisuudessa käy bluffaaminen ja kun uudempi mallisto on kallista on ainut mahdollisuus pienentää panssarivoimia. Viime kesäinen, nyt eduskunnassa oleva hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko antaa arvata, että sodanajan toisesta panssariprikaatista luovuttaisiin kokonaan.

    SELOSTAJA: "Sodanajan panssarijoukkoja ylläpidetään niiden kaluston elinkaaren mukaisesti. Panssarijoukkojen varusmieskoulutusta supistetaan.."

    Todellinen vaara tulee kuitenkin ilmasta. Suomalaisten panssarieverstien määrärahoja vaanivat taisteluhelikopterit.

    Engwicht: Helikoptereiden aseistus ja varustus on niin hyvä, että tuskin panssareita voidaan suojata ilmasta käsin tapahtuvilta hyökkäyksiltä.

    Steudel : Olin 32 vuotta panssariryhmässä sotilaana. Olin mukana täysin rinnoin. Nyt pystyn etäisyydestä toteamaan, että kehitys on maailmassa mennyt eteenpäin. Taistelupanssareiden merkitys on mielestäni pikkuhiljaa mennyttä aikaa.

    Penkoessamme suomalaisten panssarikauppoja ja hankintasuunnitelmia saamme vihjeen: Oikeastaan hankinnat ovat jo alkaneet – ensimmäinen tilaus on tehty viime kesänä.

    Mulla on semmoinen tieto, että Saksasta olisi hankittu Puolustusvoimille kevyempää panssarikalustoa aivan viime kesänä. Onko teillä tästä tietoa? Kylä-Harakka: –Minulla ei ole kyllä mitään tietoa tästä asiasta.

    Vähitellen selviää, että kyseessä on yksi panssaroitu ajoneuvo, jonka hinta olisi ollut pari miljoonaa markkaa. Tällä summalla ei saa kuin viidenneksen käytetystä saksalaispanssarivaunusta.

    Ostos on vihjeen mukaan tehty välittäjän kautta. Hankinnan jäljet johtavat Tampereelle Puolustusvoimain Materiaalilaitoksen esikuntaan, jonka tehtäviin tällaiset ostokset kuuluvat. Sotasalaisuus alkaa selvitä laitoksen diariin liitetyn kirjelmän perusteella.

    SELOSTAJA: "Erikoissuojatun henkilöauton hankinnan osalta (Veho Group Oy Ab) esitetään seuraavaa (siitäkin huolimatta, että kaupallinen osasto on hyvin tietoinen kyseisen hankinnan poikkeuksellisesta luonteesta):


    Kyse on suomeksi panssarimersusta, samanlaisesta, jolla tasavallan presidentti ajelee. Selviää myös, että Puolustusvoimat on tilannut panssariauton entiselle komentajalleen kenraali Gustav Hägglundille.

    Kuvakooste Hägglund menee autoon, valokuva + ajoa takapenkillä


    Poikkeuksellinen piirre asiassa on myös se, että kenraali Hägglund ei ole enää Suomen Puolustusvoimien palveluksessa vaan eläkkeellä. Viime keväänä hän aloitti uuden työnsä EU:n sotilaskomitean puheenjohtajana Brysselissä.

    Hägglund virnistää


    Panssarimersu on tilattu viime heinäkuussa ja se valmistuu ensi tammikuussa. Hinnaksi täsmentyy puolitoistamiljoonaa markkaa.

    Tuo lasku kiertää nyt Puolustusvoimissa kirjoituspöydältä toiselle lopullista hyväksyjää etsien.

    Kylä-Harakka : Joo. Tämä ei kuulu maavoimien materiaaliseen kehittämiseen ja maavoimien kehittämiseen millään lailla. Minä en tunne asiaa. –Tällaista edustusautoa ei lasketa panssarivoimien.. –Ei ainakaan minun tietääkseni lasketa ja tämä ei ole maavoimien kehittämiseen liittyvä ollenkaan.

    Pidemmälle asiassa menee Pääesikunnan kaupallinen osasto. Se arvostelee lausunnossaan , ettei hankintaa kilpailutettu, oston lisäksi ei harkittu muita hankintatapoja ja kysyy lopuksi:

    SELOSTAJA: "Tässä tapauksessa hankinnan kohde on sellainen, että voidaan jopa kysyä, onko kyseessä lainkaan puolustusvoimien varoilla hankittava tuote."

    Kenraali Hägglund itse käski hankkia auton vielä virassa ollessaan viime huhtikuussa. Käsky toimeenpantiin heinäkuun lomakautena, jolloin sijaiset tekivät tilauksen, selitetään Pääesikunnasta ja Materiaalilaitoksesta.

    Suomen EU:lle ostama panssariauto kertoo ulkopuoliselle osaltaan Puolustusvoimien hankintaorganisaatiosta. Tämä sama organisaatio osti Hornetit, helikopterit ja teki tietysti ne poikkeuksellisen edulliset DDR-hankinnat.

    Eli Suomen ei tarvitse lähteä Ladalla Eurooppaan kun mersullakin pääsee?

    Kylä-Harakka: Tähän kysymykseen en vastaa, koska – niin kuin sanoin – tämä ei kuulu tähän aihepiiriin.
     
    Erkki, Rauhantekijä ja JR49 tykkäsivät tästä.
  4. Iso-Mursu

    Iso-Mursu Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    22.07.2011
    Viestejä:
    3,941
    Tykkäykset:
    1,365
    Pisteet:
    1,286
    Mitähän olisi vielä kannattanut ostaa
     
  5. Huhta

    Huhta Kenraali ELSO 2.0

    Liittynyt:
    20.07.2015
    Viestejä:
    2,146
    Tykkäykset:
    1,956
    Pisteet:
    636
    Näin jälkikäteen ajateltuna: ei mitään. Itä-Saksasta tullut kalusto alkaa olemaan hapantunutta (mm. 130 K 54, 122 PSH 74) tai jo hapantunut ja stenattu (mm. BMP-1, T-72 jne.), vain pienellä osalla on vielä paljon palvelusta edessä.

    Noh, ehkä PKM:iä olisi voitu ostaa enemmän. Tosin en tiedä, paljonko niitä nyt lopulta oli tarjolla. Jotkut väittävät, että Erdo kerkesi ensin PKM-laarille. Lisäksi rynnäkkökiväärin, PKM:n ja NSV:n (oliko edes käytössä DDR:ssä?) ampumatarvikkeet olisivat olleet poikaa.

    Joo, elohopeanallisia ei saa ampua rauhan aikana... mutta sodan aikana ei varmaan olisi pahitteeksi, että paukkua löytyisi varastosta tarpeeksi?
     
    Gyllis1 tykkäsi tästä.
  6. JR49

    JR49 Ylipäällikkö Lahjoittaja

    Liittynyt:
    22.02.2015
    Viestejä:
    3,623
    Tykkäykset:
    7,499
    Pisteet:
    1,286
    Harppi-Saksan AK:t, olivatko vain LKP-varastoissa vai olivatko koulutuksessa? Omalle porukalle olisi kuulemma tullut kiinalaisrynkky. Jotenkin olisin luottanut tuohon Saksan malliin enemmän.
    Jokos nuo on muuten stenattu?
     
  7. JR49

    JR49 Ylipäällikkö Lahjoittaja

    Liittynyt:
    22.02.2015
    Viestejä:
    3,623
    Tykkäykset:
    7,499
    Pisteet:
    1,286
    RPG-7:aa olisi voinut hankkia. Olisi ainakin hieno tulitukivehje tänäkin päivänä.
     
  8. MoRsE

    MoRsE Kersantti

    Liittynyt:
    06.08.2010
    Viestejä:
    117
    Tykkäykset:
    53
    Pisteet:
    16
    Koptereita (lisää Mi-8 tai jopa Mi-9), merimiinoja, ilmatorjuntaohjuksia, ehkä joku laiva olisi ollut sopiva meille, elektronisen sodankäynnin vehkeet ja logistiikan vaatiman varustusta, RPG:t, jne.
     
  9. Merten sheriffi

    Merten sheriffi Ylipäällikkö Lahjoittaja

    Liittynyt:
    09.04.2010
    Viestejä:
    3,260
    Tykkäykset:
    2,208
    Pisteet:
    1,286
    Mahtoiko Dragunoveja olleen kaupan. Suomen Sotilas joskus kirjoitti niistä positiiviseen sävyyn.
     
  10. Samovarius

    Samovarius Luutnantti Lahjoittaja

    Liittynyt:
    06.06.2014
    Viestejä:
    469
    Tykkäykset:
    600
    Pisteet:
    36
    Mikä ihme on Mi-9?
     
  11. Rannari

    Rannari Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    04.07.2014
    Viestejä:
    4,539
    Tykkäykset:
    3,371
    Pisteet:
    1,286
    Jos olisi tullut sota niin nyt jo poistunut kalusto olisi ollut hyvinkin tarpeellista. Tai sitten voidaan sanoa että Pv on ollut turha jo vuodesta 1945. Toivottavasti pysyy joutavana turhakkeena jatkossakin. Kyllähän jalkaväen ja tykistön tilanne parani hankintojen myötä roimasti. Vaikka sitten vain muutamaksi vuodeksi.
     
    Erkki, Mustaruuti, kimmo.j ja nämä jäsenet tykkäsivät tästä.
  12. Rannari

    Rannari Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    04.07.2014
    Viestejä:
    4,539
    Tykkäykset:
    3,371
    Pisteet:
    1,286
    Tuo on joku kasin erikoisversio. Lentävä komentopaikka tai elso tai jotain. Viisaammat varmaan kertovat kohta tyhjentävästi.
     
  13. MoRsE

    MoRsE Kersantti

    Liittynyt:
    06.08.2010
    Viestejä:
    117
    Tykkäykset:
    53
    Pisteet:
    16
  14. ajs178

    ajs178 Kapteeni

    Liittynyt:
    21.01.2014
    Viestejä:
    918
    Tykkäykset:
    984
    Pisteet:
    76
    Mi-24 olisi ollut hyvä lisä ja olisi saatu taistelukopteriaselaji käyntiin. MiG-29 olisi ehkä saatu myös, mutta kun rahaa löytyikin Horneteihin, niin ymmärrettävästi jätettiin ne Luftwaffelle. Ja jos olisi NL jatkanut, niin tod näk olisi ollut pakko ostaa ne suoraan Moskovasta, tuskin olisi sopinut Kremlille, että länsivaluutta olisi mennyt Länsi-Saksalle noista koneista
     
    Merten sheriffi tykkäsi tästä.
  15. Rannari

    Rannari Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    04.07.2014
    Viestejä:
    4,539
    Tykkäykset:
    3,371
    Pisteet:
    1,286
    Kaluston kunnossa oli varmasti toivomisen varaa. Säilytys oli väliaikaistiloissa pääosin taivasalla ja joku hankkeessa mukana ollut kertoi kirjallisuudessa että tyypillinen osa vastaanottoa oli veden tyhjennys ajoneuvosta. Vettä oli hänen mukaansa tyypillisesti sadasta jopa tuhanteen litraan per ajoneuvo. Ei varmaan tee hyvää sähkövehkeille o_O
     
  16. Rannari

    Rannari Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    04.07.2014
    Viestejä:
    4,539
    Tykkäykset:
    3,371
    Pisteet:
    1,286
    Tykistön osalta yritin tuolla toisessa ketjussa kysellä hankintojen yksityiskohtia mutten päässyt kovin pitkälle. Sen verran on löytynyt kirjallisuudesta tietoa että tykistölle tuli tavaraa viidessä erässä. Ensin kaksi satsia ammuksia ja perään kaksi satsia KT:n aseita ( 152H55 122PSH74 122H63 122RAKH89 ). KT:lle tuli aseita kaikkiaan n. 500kpl. Lisäksi hankittiin vielä viidennessä erässä RT:n käyttöön 130K54- kalustoa.

    Yhteensä hankinnoilla saatiin varustettua noin 40kpl KT/RT-patteristoa ( 18 putkea ) tai raketinheitinpatteria ( 6 asetta ). Samalla saatiin poistettua satoja aseita jotka olivat ensimmäisestä maailmansodasta tai sitä edeltävältä ajalta. Eli vaikka uudet kalut eivät ihan kuuminta hottia olleetkaan niin meille kuitenkin valtava loikka jääkärien ajasta 60/70-lukujen teknologiaan.
     
    Samses, Erkki, Mustaruuti ja nämä jäsenet tykkäsivät tästä.
  17. Old Boy

    Old Boy Kapteeni

    Liittynyt:
    31.03.2014
    Viestejä:
    836
    Tykkäykset:
    769
    Pisteet:
    76
    No tämä on kyllä liioittelua!
    Tykistöllä oli 90 -luvulla harjoituskäytössä kuuluisa 76K02, joka oli sa-varauksessa ns paikallispatterien kalustona. Nliiton tarun päätyttyä pidettiin hyökkäysuhkaa niin pienenä, että koko paikallisjoukot
    lopetettiin, paikallispatterit siinä mukana. Mutta Saksan hankintojen kanssa ei tällä ollut tekemistä. Toinen pitkään varauksissa säilynyt I MS aikainen tykki tai ainoastaan lavetti oli 105 H 37-10. Ne pois-
    tuivat ensimmäisessä sa-vahvuuden pienentämisaallossa joskus 1990. Muuten korvattiin II MS kalustoa, joita tosiaan vaihtui parempin satoja.
     
    Rannari tykkäsi tästä.
  18. Rannari

    Rannari Ylipäällikkö

    Liittynyt:
    04.07.2014
    Viestejä:
    4,539
    Tykkäykset:
    3,371
    Pisteet:
    1,286
    Myönnetään. Monimutkainen kokonaisuus ja ehkä hiukan raflaava muotoilu. Mutta poistoon todellakin meni vasta 90-luvulla kalustoa ensimmäisen maailmansodan ajalta samoin sitä edeltäviltä vuosilta. Näitä oli vielä runsaasti rivissä. ( 76/152/155-millisiä ) Tyyppejä en lunttaamatta muista koska lista oli pitkä kuin nälkävuosi joten niihin voidaan palata erikseen.

    Lisäksi poistettiin satoja putkia sekalaista neuvostotykistöä ( 76-152mm ) joka oli pääosin 30-luvulta ja 400-500 putkea 105-millisiä jotka olivat pääosin 30-luvulta. Uusi kalusto oli siis uudempaa ja järeämpää sekä pidemmälle kantavaa kuin korvatut. Merkittävä tason nosto joka tapauksessa. Lisäksi huollon hommat helpottuivat todennäköisesti enemmän kuin maallikko pystyy edes ymmärtämään.

    Pääosin poistettu kalusto oli tosiaan maailmansotien välistä 30-luvulta ja kaiketi n. 300 putkea sieltä 1.MS:n tai tsaarin ajalta. Uusin korvattu tyyppi taisi olla 60-luvulla remontoitu kotimainen 105H61-37 jota tuolloin myös lahjoitettiin Viroon parin patteriston verran. Seuraavaksi tuorein lienee ollut 122H38. Vanhin perusmuodossaan käyttöön jäänyt malli oli 152H38. Kaksi 152H88M-modauksen saaneista alatyypeistä oli vielä vanhempia mutta ne kokivat muodonmuutoksen 90-luvun alussa.

    Toki jonkun vanhan tykin poistumisesta voi sanoa että sitä ei varsinaisesti korvattu koska koko joukko poistui mutta samoina vuosina tuli uutta tavaraa Saksasta ja vanhaa kalua lähti rivistä.
     
  19. Samovarius

    Samovarius Luutnantti Lahjoittaja

    Liittynyt:
    06.06.2014
    Viestejä:
    469
    Tykkäykset:
    600
    Pisteet:
    36
    DDR:n poistomyynnit olivat ehdottomasti Suomelle nappiostos eikä menestystarina ole turhaa liioittelua. Tuossa viitatussa MOT-jutussa keskityttiin vähän liikaakin T-72:n mollaamiseen. Ei panssarivaunukaluston uusintaan olisi 90-luvun alussa ollut millään paukkuja, hyvä, että saatiin sentään vahvuutta kasvatettua heikkolaatuisemmallakin kalustolla. Toisen välimallin hankinta (esim. käytettyjä Leopard ykkösiä tai Chieftaineja) olisi koitunut vain vielä kalliimmaksi tuomatta juurikaan lisää suorituskykyä. Leopard kakkosia taas alkoi ylijäämänä liikkua vasta vuosikymmenen lopulla ja tämä kauppahan toteutettiin vuosituhannen vaihduttua.

    Itse olisin voinut toivoa ostoslistalle BMP-2:sia, mutta ehtikö joku muu ostoksille ensin?
     
  20. Huhta

    Huhta Kenraali ELSO 2.0

    Liittynyt:
    20.07.2015
    Viestejä:
    2,146
    Tykkäykset:
    1,956
    Pisteet:
    636
    Jos tuolta kantilta asiaa pohditaan, niin oliko mikään Itä-Saksan kalustossa liian huonon hinta-laatu-suhteen kalustoa meille? Ehkä jotakin T-34 ja SKS lukuunottamatta... :D

    Eiköhän esim. BTR-60 ja BTR-70 olisi olleet hinta-laatu-suhteeltaan huomattavasti parempia miehistön kuljettimia verrattuna Paseihin. Tosin se hankinta olisi sitten näkynyt ikävästi kotimaassa työllisyydessä, kun Pasi-hankintojen sijaan olisi ostettu tuollaista iljettävää itä-romurautaa. Myös suomalaisen sotateollisuuden hedelmä, AMV, olisi saattanut jäädä kehittämättä, kun pääasiakkaalla ei olisi ollut mitään kiinnostusta. :(

    Panssarivaunukalustossa taas voisi ajatella, että T-72-kalustoa olisi kannattanut hankkia enemmän, koska eikös päivittämättömätkin T-55:t olleet mukana kuvioissa aika pitkään? Lisäksi ykkös-bemarien sijaan olisi kannattanut ostaa ensisijassa kakkos-Bemareita, jos olisi saanut, ja rynnäkköpanssarivaunuja olisi ehkä kannattanut hankkia kokonaisuudessaankin enemmän kuin hankittiin. Samaten MT-LB-hankintoja olisi voitu tehdä varmaan ihan hyvään hintaan. Vai olisivatko ruotsalaiset kilpailleet liian kovaa huutokaupassa? o_O

    Ilmatorjunnan puolella Itä-Saksasta olisi varmaan lähtenyt tavaraa edullisemmin verrattuna nyt vaikkapa BUK-hankintaan (noh, se oli velkakuittaus, mutta silti aika kallis... helposti häirittäväksi itäraudaksi). SA-6 ja/tai SA-8 luulisi kelvanneen, Puola ja Kreikka(, joka ostikin SA-8:n Saksasta) käyttävät jälkimmäistä yhä tänäkin päivänä. :confused:

    Myös MiG-21 olisi luultavasti ollut erittäin hyvä hankinta. Vaikka suurin osa olikin vanhempia malleja, niin myös MiG-21bis kuului kalustoon, tosin vain muutaman kymmenen koneen verran. Ostamalla ne oltaisiin voitu pitkittää konetyypin käyttöikää Suomen ilmavoimissa ehkä 5-10 vuotta. Samalla olisi voitu ostaa reippaasti ohjusaseistusta, etenkin R-60, joita saattoi ampua myös Hawkeilla. Mutta sitten taas, poliittisesti olisi ollut vaikea selittää, miksi ostamme vielä MiGejä, kun Hornetit oli jo tilattu... Mutta kyllähän MiG-21 oli ihan reliaabeli sotakone pitkälle 2000-luvulle, kun vihollisen koneet vielä olivat 1980-luvun teknologiaa. Jos olisi haluttu luoda ilmasta-maahan kyky, niin Su-22M4 olisi ollut kohtuullisen pätevä konetyyppi ja ilmeisesti edullinen myös käytön kannalta, käyttäähän Puola sitä tänäkin päivänä. Tarkoitus oli ostaakin se tiedusteluversio (@Rannari on asiasta tainnut mainita), joten samalla olisi voitu ostaa koneet yhdelle rynnäkkölaivueelle ja vielä olisi jäänyt paljon koneita varaosiksi kannibalisoitaviksi. Koneet saattaisivat lentää tänäkin päivänä Hornetien rinnalla. :eek:

    Myös Mi-8 olisi varmaan ollut saatavissa kohtuulliseen hintaan. Tekemällä lisähankintoja Saksasta olisi voitu viivyttää NH90-hankintaa. ;)

    Kokonaisuudessaan olen yhä tyytyväinen, että itärautaa ei ostettu enempää. Tilanne tuolloin oli se, että käytettyä kalustoa oli maailmalla paljon, mm. Puolassa, Tsekeissä, Slovakiassa, Romaniassa ja Ukrainassa. Tulenavaukseen ja koulutukseen riittävä kalustomäärä siis riitti, lisää olisi tarvittaessa saatu hyvin varmasti, kun yhden toimittajan varassa ei olisi oltu. Siten kannatti panostaa rahat pidemmän aikavälin kehitystyöhön. :)
     
  21. Samovarius

    Samovarius Luutnantti Lahjoittaja

    Liittynyt:
    06.06.2014
    Viestejä:
    469
    Tykkäykset:
    600
    Pisteet:
    36
    Pasi-hankinnat aloitettiin jo 1983 eli lähes vuosikymmen aikaisemmin. Pasi oli myös vientituote (mm. Hollanti, Ruotsi), joten sitä kannatti ylläpitää ja tilata. BTR-vahvuuksien kasvattamiseen olisi ehkä voinut satsata, mutta rahaa ei tietenkään ollut liiaksi asti. Itse olisin rahat satsannut ennemmin telavehkeisiin, Paseja saatiin aina kotimaasta lisää, jos tarvetta ilmeni.
    Varmaan rahat loppuivat kesken? Tosin näilläkin hankinnoilla T-72:n vahvuus noin nelinkertaistui.

    Tämä kanta taas on jokseenkin niin väärässä kuin mahdollista vain on. Hornet-kaupat tehtiin juuri noihin aikoihin, joten MiG-hankinnoista ei olisi ollut minkäännäköistä hyötyä. Useamman konetyypin käytöstä koituu lähinnä vain lisäkustannuksia, joten MiGin elinkaaren jatkaminen olisi ollut korkeintaan rahan krematoimista. MiG-21bis oli jo 90-luvulla auttamattomasti vanhentunut konetyyppi, jonka taisteluarvo oli heikko (tutka aivan onneton, ei BVR-ohjusta nyt pahimpina puutteina) eikä sillä lentänyt vuosikymmenen lopussa enää kukaan, jonka ei ollut pakko. Harppisaksan ylijäämän bisiä ei välttämättä edes ollut, muistaakseni yleisin versio oli vielä antiikkisempi PFM. Venäjän arsenaaleissa oli 90-luvun taitteessa noin 500 MiG-29:ää ja Su-27:ää, jotka eivät vielä olleet ruosteenraiskaamia romuja. Niitä vastaan MiG-21 ei olisi päässyt edees kaartotaisteluetäisyydelle kokeilemaan onneaan yhtä ketteriä nykyhävittäjiä vastaan kokematta suuria tappioita. Sidewindereitä taas tuli HN-kaupankin myötä lisää, R-60:n lisähankinnoille ei siten ollut tarvetta. Su-22M4 taas olisi ollut sangen vaikea perusteltava maalle, jolle F/A-18 piti markkinoida torjuntahävittäjänä.



    Tämä olisi varmaan ollutkin järkevää. Vispiläkiimaa poteva Hägglund vaan ei ollut vielä puikoissa, joten ilmeisesti PV ei vain nähnyt tarvetta koptereille sen enempää kuin niitä jo oli. Pelastuskopteritoiminta oli jo tuolloin RVL:n vastuulla ja se hankkinut juuri hyvin kurantit Super Pumat - joita tarvittiinkin tositoimissa surullisissa merkeissä syksyllä -94. Silloin aikansa huipputekniikkaa edustaneet Pumat pelastivat noin sata henkeä Itämerestä. Temppu ei välttämättä olisi onnistunut mm. pimeänäkölaitteiden puutteesta kärsivällä Mi-8:lla, vaikka se onkin ihan pätevä morttirahtari.
     
    MoRsE tykkäsi tästä.

Jaa tämä sivu