DDR:n poistomyynti

[tulikomento]

Lukaisin juuri kirjasta Haavelasku MiG-29:ä käsitelleen osion. Suomalaiset koelensivät keväällä 1990 Neuvostoliitossa. Evaluaatioryhmän koelentäjinä toimivat Koelentokeskuksen päällikkö Jukka Koskela ja koelentäjä Juha Grönmark.

Evaluointivaiheessa ilmavoimat oli pyytänyt ulkomaisilta konevalmistajilta tarjouspyyntöjä silmällä pitäen tietoja koneiden aerodynamiikka-ja suoritusarvoista. Venäläisiltä saatu materiaali osoittautui hyvin pintapuoliseksi, sillä perinteisesti nämä eivät operatiivisia suorituskykytietoja antaneet.

Syksyllä 90 ilmavoimien komentaja Heikki Nikunen suoritti virallisen vierailun Neuvostoliittoon. Tässä yhteydessä Nikunen pääsi itsekin kaksipaikkaisen Fulcrumin kyytiin. Komentajan oman näkemyksen mukaan MiG-29 omasi erinomaisen kaartotaistelukyvyn, mutta samalla koneen toiminta-aika oli lyhyt. Venäläiset vierailuisännät myönsivät koneen elektroniikan olevan länsimaisia vastineita heikompaa ja että se oli käytännössä yhden ilmamaalin torjuja.

Toiselle evaluointikierrokselle MiG-29:ä ei otettu. Sen kustannusrakenne oli paljon muita ehdokkaita korkeampi ja epäsuhdetta lisäsi lyhyt elinkaariodote. Samoin Neuvostoliiton ilmiselvä kuolinkamppailu ja tästä johtunut epävarmuus oli omiaan pudottamaan MiG-29:n.

Tuolloin liikkui uutisia konetyypin valmistuksen loppumisesta sekä varaosatoimitusten vaikeuksista ja maksujen juuttumisista neuvostobyrokratian hampaisiin tehtaiden kieltäytyessä lähettämästä tuotteitaan.

 

[fulcrum]

Muistelenko ihan omiani vai oliko Ruotsille jossain vaiheessa tarjolla Viggenissä käytetyn Skyflashin aktiiviversio? Muistelen tuollaisen olleen keskusteluissa ehdolla Gripenin aseistukseksi. Ilmeisesti koko ohjustyyppiä ei kuitenkaan ikinä kehitetty valmiiksi?

Kyllä, Active Sky Flash. Ohjusta ei sitten koskaan tehty valmiiksi. Liekö ollut niin tarvetta, britit ja ruotsalaiset saivat AMRAAMin ja jos sitä ei olisi jollekin ollut saatavilla niin Derby ja Mica olisi kuitenkin.

 

[Rannari]

Minusta kyseessä on (oli) aika epälooginen projekti. Ennemmin olisi varustettu osa Hawkeista (tai lisää Hawkeja) tiedustelukoneiksi tai tilattu muutama Hornet lisää. Tai jos piti saada halvalla hyvä hävittäjärunko varustettavaksi, niin DDR:n jäämistöstä olisi voitu hankkia lisää MiG-21bis-koneita, jolloin meillä jo ennestään tiedustelukäytössä olleiden MiGien elinkaarta olisi voitu jatkaa.

Yksi syy kantaani on kuuluisa kalustokirjo. Mitä järkeä on hankkia 7 yksipaikkaista ja 2 kaksipaikkaista konetta (kaksipaikkaiset olisivat ehkä olleet vain lentokoulutukseen?), kun meillä on jo ennestään päteviä konetyyppejä? Hankintahinta voi olla edullinen, mutta mitä maksaa monen rinnakkaisen järjestelmän ylläpito?

Toinen on konetyypin raskaus. Painoa on enemmän kuin Hornetilla ja huimasti enemmän kuin Hawkilla. Samaten muuttuvasiipisyys lisää huollon työkuormaa.

Kolmas on alkuperämaa. Konetyyppi on miltei kertakäyttöinen; sille on speksattu 20 vuoden tai 2000 lentotunnin ikä (olkoonkin, etteivät Itä-Saksan käyttämät koneet olleet ehtineet lentää järin montaa vuotta). Laadussa taas en jaksa uskoa neuvostoliittolaisen konetyypin edustaneen mitään huippua. Toki noita olisi voitu modata kotimaassa uuteen uskoon, mutta sitten hankinta ei taas olisi ollut niin halpa, kun omasuojajärjestelmät, tiedustelulaitteistot ja häirintälähettimet olisi vaihdettu länsimaisiin. Lisäksi jonkinlainen riippuvuus Venäjään olisi syntynyt konetyypin huollossa, vaikka kannibalisoitavia koneita olisikin maailmalta saanut puoli-ilmaiseksi.

Koko Fitter-hankkeen selitys voi olla niinkin yksinkertainen että Suomen Saksaan lähettämä hankintaryhmä haarukoi kaikenlaista mahdollisesti sopivaa kalustoa ja varsinainen päätöksenteko oli sitten kokonaan erillinen prosessi. Ei noita välttämättä ikinä ollut minkäänlaista meininkiä Suomeen tuottaa mutta päätyivät johonkin alustavaan varausluetteloon ja sieltä sattumalta edelleen lehteen.

 

[fulcrum]

Ulkomuistista hävittäjähankintojen lisäksi n. 88-89 oli neuvostoliitosta jo tehty sopimus seuraavista hankinnoista: uudet raketinheittimet (uragan), uutta tykistöä (152 telak), miehistönkuljetusajoneuvoja (btr-80), ilmatorjuntajärjestelmiä (Igla-M & ito-79:n korvaaja), ja puolisentusinaa muuta, jotka jäivät täysin tyhjän päälle, pl. noin 9x 152 telak jotka ehtivät ensimmäisenä saapua ennen hajoamista. Näiden lisäksi oli suunnitteilla ilmatorjunnan massa-uusiminen, tarvetta oli laskettu n. 60 lähi-ilmatorjuntajärjestelmälle, Ito-79:n korvaamiselle, sekä useita eri modernisointiprojekteja (zsu-57-2 täydellinen modernisointi näin jännimpänä esimerkkinä). Näiden lisäksi oli myös pst-ohjuspäivitystä suunniteltu (joka aloitettuun uudestaan vasta n.98-99 ja johti jo -90 haluttuun spiken hankintaan), sekä panssarivaunujen modernisointi kovassa vauhdissa, joka ehdittiin toteuttaa vain T-55 vaunujen kohdalla.

En ole kuullutkaan että Uragan ja BTR-80 olivat myös suunnitelmissa. Etenkin jälkimmäinen kuulostaa hassulta kun Pasi oli tuotannossa. Pari kappalettahan meillä noita kokeiltiin kyllä ja muistaakseni arvio oli sensuuntaista että "ok mutta Pasi on parempi".
Tietysti jos PV:lle ilmoitettiin vanhaan Kekkoslovakian tyyliin "idänkauppaa pitää tasapainottaa X markkaa, katselkaapa kataloogista itsellenne jotain kivaa" niin ehkä sitten kasari-Petterikin on kuvioihin mahtunut?

SU-57:n modernisointia pähkäiltiin pitkälti 90-luvulle ja muistaakseni kävi niin että jostain Itä-Euroopasta saatiinkin uudempaa mallia romurautahintaan. Modernisointi taisi kaatua siihen ettei uutta kranaattia ollut saatavilla/saatu suunniteltua ja lopulta päätettiin vain ajaa 'uusista' vaunuista kilsat täyteen ja pataan.

MiG-21

Hankintaa ei todennäköisesti koskaan realistisesti suunniteltu. Ongelmana MiG-21 koneessa on tutkan sijainti, joka on ilmanottoaukon edessä puusta tehdyn kartion sisällä. Tämä asettaa tutkalle tietyt maksimi-mitat, jonka takia k. hävittäjään ei voida asentaa kovin paljoa tehokkaampaa tutkaa.

Nokkakartion koko tietysti rajoitti myös tutkan kokoa, mutta enempi kyse oli vain bissin tutkan vanhanaikaisuudesta. LanceRiin esimerkiksi asennettiin EL/M-2032-tutka joka on varsin moderni. Sitä on asennettu myös mm. Sea Harriereihin, FA-50:een, LCA Tejasiin yms. Venäläinen modernisaatiopaketti sisältää jokseenkin vastaavan Kopjo-tutkan joka mahdollistaa mm. R-77:n käytön. Suomen kannalta tällaisissa modernisaatioissa ei ollut vaan mieltä koska Hornet oli kuitenkin joka suhteessa parempi.

En jaksa uskoa. Korkeintaan uskoisin että joku lentäjä olisi kahvipöytäkeskustelussa kertonut ympäripyöreästi tai oman tietonsa pohjalta erinäisiä tietoja. Jenkit saivat myös Israelilta loikanneen hävittäjän testattavaksi v. 1967 https://en.wikipedia.org/wiki/Have_Doughnut

Suomen ilmavoimissa kiellettiin alkuvuosina yhteydenpito jopa MiG- ja Draken-laivueiden välillä eikä mitään vertailuja saanut tehdä kuin "saunan lauteilla", vaikea uskoa että siinä ilmapiirissä olisi alettu jenkeille mitään trokaamaan.

Onko sinulla antaa k. artikkeliin linkkiä? Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta

En tiedä siitä enempää mitä täällä on kerrottu. Sellaisen maininnan muistan että suomalaiset olivat buukannet ajan noiden koneiden katsomista varten, mutteivat sitten saapuneet paikalle eikä asiasta tämän jälkeen kuultu. Voi olla että AFM on sotkenut Suomen johonkin toiseen maahan, tai sitten kyseessä on ollut joku lyhytikäinen päähänpisto.

Mutta kuten todettua, konemäärä ja -tyyppi olisivat hyvin täsmänneet tuolloin tapetilla olleeseen tiedustelukoneiden korvaamiseen. Su-22 sopi siihen rooliin hyvin ja kone oli tiettävästi itä-ilmavoimissa pidetty, ja Venäjällä sen poistoa muiden legacy-tyyppien myötä on sittemmin harmiteltu. Derkkukoneet olivat myös varsin uusia, vain 3-5 vuoden ikäisiä ja tuskin niillä oli lennetty enempää kuin 10% tiimoista. Puolalaisethan lentävät noilla vieläkin. Suomen kannalta haittapuolena olisi ollut kokonaan uusi & raskas huoltojärjestelmä. MiG-21:n kanssa ei olisi ollut mitään yhteistä.

Tyypin karvalakkimallia Su-20 tarjottiin Suomelle 1975 mutta silloiseen tarpeeseen se todettiin Suomelle sopimattomaksi.

 

[Old Boy]

En ole kuullutkaan että Uragan ja BTR-80 olivat myös suunnitelmissa. Etenkin jälkimmäinen kuulostaa hassulta kun Pasi oli tuotannossa. Pari kappalettahan meillä noita kokeiltiin kyllä ja muistaakseni arvio oli sensuuntaista että "ok mutta Pasi on parempi".
Tietysti jos PV:lle ilmoitettiin vanhaan Kekkoslovakian tyyliin "idänkauppaa pitää tasapainottaa X markkaa, katselkaapa kataloogista itsellenne jotain kivaa" niin ehkä sitten kasari-Petterikin on kuvioihin mahtunut?

BTR-80:n osalta tiedon on julkisesti kertonut Panssarikillan Esa Muikku, joka tuolloin palveli sotilasinsinöörinä asian ytimessä. En siksi lähtisi kyseenalaistamaan.

Kolmekin syytä tulee mieleen, joista yhden mainitsitkin. Poliitikkojen mielestähän PV:n määrärahoista osa on ikäänkuin heidän käytössään suunnattaviksi kaikenlaisiin hyviin tarkoituksiin. Tässä tapauksessa
edistämään kotimaan työllisyyttä. Sillä Neukkulasta oli äärimmäisen vaikeaa keksiä mitään järkevää ostettavaa, jota tarvittiin sinne menevän viennin tasapainottamiseen. Toinen syy ihan raha: ostanko kol-
me BTR:aa vai yhden Pasin. Tämähän nähtiin jatkossa kun Jääkäriprikaatien varustaminen jäi puolitiehen; toki muutakin kalustoa jäi puuttumaan. Kolmas syy oli vielä silloinen Panssariprikaati, jota olisi hy-
vällä syyllä voinut nimittää YYA -prikaatiksi. Sillä sen koko kalusto oli peräisin Nliitosta eikä niihin edes saanut tehdä täällä muutoksia. BTR-80:t oli kaiketi ajateltu korvaamaan silloiset BTR-60:t.

 

[Rannari]

BTR-80:n osalta tiedon on julkisesti kertonut Panssarikillan Esa Muikku, joka tuolloin palveli sotilasinsinöörinä asian ytimessä. En siksi lähtisi kyseenalaistamaan.

Muikku kertoi asiasta vuoden 2013 panssariseminaarissa ( kts. sivu 6 ). Tuo oli itsellenikin yllätys koska aikaisemmin BTR-80:n on mainittu olleen ehdolla juuri Pasin korvaajaksi jääkäriprikaateissa. Kaksi niitä kaiketi lopulta hankittiin ja toinen taitaa olla nykyään Panssarimuseossa?

 

[TRA-Jääkäri]

Ilmeisesti iso osa näistä on käytössä Panssariprikaatissa, Mpi72:t romutettiin Stenametallilla Jyväskylässä. Mielenkiintoista että 2010-luvullakin kalustostamme maavoimissa on 10-20 prosenttia venäläisperäistä tai satelliittivaltioista.

228 SFL-2S1 z. Ersatzteilgew. (varaosia 122 PSH 74 telahaupitseille, Sipri: "(72) Former GDR equipment; Finnish designation PsH-74; up till 157 more delivered probably for spares only", ja 157+72=229 - eli numerot täsmää melkein)

Jos ymmärrätte saksaa, niin tässä on erittäin mielenkiintoinen teksi, missä lukee miten Itä-saksan puolustusmateriaali myytiin parhaan tarjouksen perusteella.

http://www.ddr-uniformen.com/?page_id=469
http://www.ddr-uniformen.com/?page_id=471

Ruotsi ja Suomi on pultattu yhteen, mutta olen yrittänyt erotella numerot:

An Schweden:
5 T-72
70 BLG-60 Brü.-Legepanzer (Wikipedian mukaan 32 kpl lähti Ruotsiin, Siprin mukaan 31 kpl, ja BLG-60M2-vaunuja hankittiin Suomeen NVA:n ylijäämävarastosta 16 kpl [lähde: http://hyvarinen.blogspot.fi/2014/02/viimeinkinlumisadetta-aamullaoli.html])
625 MTLB
Pio.-Gerät 3 MTLB
375 BMP-1

An Finnland:
100 T-72
228 SFL-2S1 z. Ersatzteilgew. (varaosia 122 PSH 74 telahaupitseille, Sipri: "(72) Former GDR equipment; Finnish designation PsH-74; up till 157 more delivered probably for spares only", ja 157+72=229 - eli numerot täsmää melkein)
218 Haub. D-30 (122 H 63)
44 Minenräumer (miinanraivausjyrät, suomeen tuli 22kpl (lähde: http://www.welt.de/print-welt/artic...-von-der-NVA-nur-ein-MG-und-eine-Patrone.html))
140 BMP-1
300 Flak ZU 23 mm (23 ITK 61)
166 Kan. M-46 (130 K 54)
100.000 MPi AK-47
48.000 t ammuksia
27 SFL 2S1 (122 PSH 74) tämä oli lisätilaus, aiemmin oli hankittu 50 kpl (lähde: Panssariseminaari 2013) - mutta mun mielestä nämät vaunut pitää olla mukana tuossa '228'-luvussa

En oikein tiedä, mikseivät RM-70/85 (122 RAKH 89) ole mukana näissä luvuissa.

Hintalappu tuli lopuksi olemaan 159 800 220 Mark und 65 Pfennig, eli noin 82 M. EUR (lähde: http://www.welt.de/print-welt/artic...-von-der-NVA-nur-ein-MG-und-eine-Patrone.html)

Ps. Fun fact: Englantilaiset osti yhden Mi-8-kopterin ja tuhosivat sen "Die Another Day" Bond-elokuvassa

 

[J0h1F]

Ilmeisesti iso osa näistä on käytössä Panssariprikaatissa, Mpi72:t romutettiin Stenametallilla Jyväskylässä. Mielenkiintoista että 2010-luvullakin kalustostamme maavoimissa on 10-20 prosenttia venäläisperäistä tai satelliittivaltioista.

Ei noita derkkukivääreitä kyllä ole mihinkään hävitetty, niitä on yhä merkittävät määrät varastossa. Ja parempia ne selvästi ovat kuin Norincot, joita niitäkin on olemassa paljon.
Tai tarkalleen ottaen, ainoastaan yötähtäinversiot on hävitetty, niissä ei siis ollut lainkaan tavallisia tähtäimiä.

MPi-KMS-72 (eli RK 72 TP) on nykyisellään varusmieskäytössäkin vaunumiehillä.

 

[Rannari]

Ei noita derkkukivääreitä kyllä ole mihinkään hävitetty, niitä on yhä merkittävät määrät varastossa. Ja parempia ne selvästi ovat kuin Norincot, joita niitäkin on olemassa paljon.
Tai tarkalleen ottaen, ainoastaan yötähtäinversiot on hävitetty, niissä ei siis ollut lainkaan tavallisia tähtäimiä.

MPi-KMS-72 (eli RK 72 TP) on nykyisellään varusmieskäytössäkin vaunumiehillä.

Katso liite: 20050

Mielenkiintoinen detalji tuo DDR-AK:n erityisen yötähtäinversion olemassaolo. Niille oli varmaan hankittu tähtäimetkin mallia X? Onko tietoa millaiseen käyttöön / mille joukoille noita on ajateltu jaettavaksi? Vai tuliko vain hankittua sen isommin ajattelematta? Muistan jostain maininnan Pv:lle hankitusta neukkulan valonvahvistintähtäimestä jota ei otettu vm-koulutukseen. Ehkä samainen värkki?

 

[Huhta]

Katselin vähän Sipristä, mitä mielenkiintoista DDR:lle toimitettiin 80-luvulla.

Silmään pisti ballistiset ohjukset, mutta olisiko niitä voitu hankkia edes teoriassa? Menivätkö kaikki Yhdysvaltoihin tutkittaviksi? Esim. OTR-23, sitä toimitettiin tiettävästi 8 laukaisimen ja 24 ohjuksen verran vuonna 1985. Kyseinen ohjus olisi tarjonnut suhteellisen hyvän tarkkuuden sekä pitkän kantaman, Wikipedia antaa sirpalekärkiselle 450 km ja tytärammuksin varustetulle 300 km kantaman. CEP:ksi ilmoitetaan 30-150 metriä. Ohjusmäärä olisi toki ollut pieni, mutta Suomi olisi kyennyt luomaan JASSM:n kaltaisen kyvyn jo 90-luvulla. Ainoana haittapuolena ohjukset olisivat vanhentuneet pian, viimeinen käyttäjä Bulgaria eläköitti omansa vuonna 2002. Samoin OTR-21 on kiinnostava, sitä toimitettiin tiettävästi 4 laukaisinta 1983 ja toiset neljä laukaisinta 1988 sekä ohjuksia 70 kpl vuosien 1983-1988 välillä. CEP:ksi ilmoitetaan 150 metriä. Kantama tosin olisi ollut vaivaiset 70 km, mutta siltikin se olisi tuplannut silloisen tykistömme ulottuvuuden.

Lisäksi mielenkiintoa herätti Metis-panssarintorjuntaohjus. Ohjuksia toimitettiin 310 kpl vuosien 1986-1989 välillä. Verrattaen lyhyt 1 000 metrin maksimikantama olisi ollut Suomen ampumaetäisyyksillä siedettävä puute, ja ampumajalusta olisi ollut selkeästi kevyempi kuin PSTOHJ82(M):ssä. Myös AT-4 ja AT-5 -ohjuksia toimitettiin yhteensä yli 10 000 kpl kumpaakin aina vuoteen 1989 asti, näitä ehkä hankittiinkin DDR:n jäämistöstä Bemarien mukana?

Myös Igla-1 oli DDR:n kalustoluettelossa, ohjuksia toimitettiin 375 kpl vuosien 1988-1989 välillä. Elleivät kaikki menneet tutkittaviksi, niin näiden hankinnalla olisi saatu parannettua ilmatorjuntaa todennäköisesti enemmän kuin ostamalla tolkuton kasa Sergeitä.

 

[Lurker]

Sergeikasa vaan on vieläkin käyttökunnossa, Iglat olisi viety Pokkaan jo toistakymmentä vuotta sitten

 

[Rannari]

Katselin vähän Sipristä, mitä mielenkiintoista DDR:lle toimitettiin 80-luvulla.

Silmään pisti ballistiset ohjukset, mutta olisiko niitä voitu hankkia edes teoriassa? Menivätkö kaikki Yhdysvaltoihin tutkittaviksi? Esim. OTR-23, sitä toimitettiin tiettävästi 8 laukaisimen ja 24 ohjuksen verran vuonna 1985. Kyseinen ohjus olisi tarjonnut suhteellisen hyvän tarkkuuden sekä pitkän kantaman, Wikipedia antaa sirpalekärkiselle 450 km ja tytärammuksin varustetulle 300 km kantaman. CEP:ksi ilmoitetaan 30-150 metriä. Ohjusmäärä olisi toki ollut pieni, mutta Suomi olisi kyennyt luomaan JASSM:n kaltaisen kyvyn jo 90-luvulla. Ainoana haittapuolena ohjukset olisivat vanhentuneet pian, viimeinen käyttäjä Bulgaria eläköitti omansa vuonna 2002. Samoin OTR-21 on kiinnostava, sitä toimitettiin tiettävästi 4 laukaisinta 1983 ja toiset neljä laukaisinta 1988 sekä ohjuksia 70 kpl vuosien 1983-1988 välillä. CEP:ksi ilmoitetaan 150 metriä. Kantama tosin olisi ollut vaivaiset 70 km, mutta siltikin se olisi tuplannut silloisen tykistömme ulottuvuuden.

Lisäksi mielenkiintoa herätti Metis-panssarintorjuntaohjus. Ohjuksia toimitettiin 310 kpl vuosien 1986-1989 välillä. Verrattaen lyhyt 1 000 metrin maksimikantama olisi ollut Suomen ampumaetäisyyksillä siedettävä puute, ja ampumajalusta olisi ollut selkeästi kevyempi kuin PSTOHJ82(M):ssä. Myös AT-4 ja AT-5 -ohjuksia toimitettiin yhteensä yli 10 000 kpl kumpaakin aina vuoteen 1989 asti, näitä ehkä hankittiinkin DDR:n jäämistöstä Bemarien mukana?

Myös Igla-1 oli DDR:n kalustoluettelossa, ohjuksia toimitettiin 375 kpl vuosien 1988-1989 välillä. Elleivät kaikki menneet tutkittaviksi, niin näiden hankinnalla olisi saatu parannettua ilmatorjuntaa todennäköisesti enemmän kuin ostamalla tolkuton kasa Sergeitä.

Derkkulasta tuoduissa ykkösbemareissa ainakin oli pst-ohjusten ampumalaitteet. En muista nähneeni mainintaa että muita ampumalaitteita olisi ostettu. Metis olisi ollut mielenkiintoinen Mustin korvaajana.

SS-23 olisi ollut poliittisesti täysin mahdoton hanke 90-luvulla.

 

[Huhta]

Derkkulasta tuoduissa ykkösbemareissa ainakin oli pst-ohjusten ampumalaitteet. En muista nähneeni mainintaa että muita ampumalaitteita olisi ostettu. Metis olisi ollut mielenkiintoinen Mustin korvaajana.

SS-23 olisi ollut poliittisesti täysin mahdoton hanke 90-luvulla.

Mutta ostettiinko ohjuksia?

Olisiko OTR-21 sitten ollut mahdollinen? Se ei olisi määränkään puolesta jäänyt enää kuriositeetiksi.

 

[Rannari]

Mutta ostettiinko ohjuksia?

Olisiko OTR-21 sitten ollut mahdollinen? Se ei olisi määränkään puolesta jäänyt enää kuriositeetiksi.

Ei tietoa ohjuksista. En muista että niistä olisi missään ainakaan erikseen mainittu.

SS-21 olisi vaatinut rypälekärjen. Olikohan DDR-malli tuollainen? Pistemaaleja vastaan ei tarkkuus riitä.

 

[Huhta]

Ei tietoa ohjuksista. En muista että niistä olisi missään ainakaan erikseen mainittu.

SS-21 olisi vaatinut rypälekärjen. Olikohan DDR-malli tuollainen? Pistemaaleja vastaan ei tarkkuus riitä.

Kenties molempia oli inventaariossa? Ja kai 500 kg sirpalekärkikin on melko tuhovoimainen peli? Eihän sillä yksittäistä vaunua metsästetä, mutta jotakin heko-kenttää, huoltokeskusta tms. vastaan luulisi tekevän pahaa jälkeä.

 

[Rannari]

Kenties molempia oli inventaariossa? Ja kai 500 kg sirpalekärkikin on melko tuhovoimainen peli? Eihän sillä yksittäistä vaunua metsästetä, mutta jotakin heko-kenttää, huoltokeskusta tms. vastaan luulisi tekevän pahaa jälkeä.

Jos tavoitteet ovat järkevässä suhteessa tarkkuuteen niin silloin se tietysti riittää.

Puhutaan kuitenkin melkoisesta hehtaaripyssystä jos verrataan sittemmin hankittuihin kaukovaikutusaseisiin.

 

[Iso-Mursu]

Jos tavoitteet ovat järkevässä suhteessa tarkkuuteen niin silloin se tietysti riittää.

Puhutaan kuitenkin melkoisesta hehtaaripyssystä jos verrataan sittemmin hankittuihin kaukovaikutusaseisiin.

Eikös NL suunnitellut noita enemmän taktisten ydinaseiden käyttöön?

 

[Huhta]

Eikös NL suunnitellut noita enemmän taktisten ydinaseiden käyttöön?

Kyllä niihin ydinkärkiäkin sai/saa. Toisaalta Brezhnev lupasi 80-luvulla, ettei NL käytä ydinaseita ensin.

 

[Iso-Mursu]

Kyllä niihin ydinkärkiäkin sai/saa. Toisaalta Brezhnev lupasi 80-luvulla, ettei NL käytä ydinaseita ensin.

Mutta jos NL:n divisioonien piti raivata tiensä 2 viikossa Atlantille, niin ei siinä suuria määriä tavanomaisia kärkiä olisi joutanut laukomaan

 

[StmSvejk]

Kyllä niihin ydinkärkiäkin sai/saa. Toisaalta Brezhnev lupasi 80-luvulla, ettei NL käytä ydinaseita ensin.

Brezhnev hyväksyi myös NL:n perustuslain, jossa turvattiin sananvapaus.