DMR - ase ja taktiikka

ctg kirjoitti:
Miksi ryhmänjohtaja ei voi olla tukiampuja?
Klikkaa laajentaaksesi...

@J0h1F tähän jo vastasikin, ja saman asian takia ihan duudsoneitten taisteluammunnoissa niin ryhmän-, kuin joukkueenjohtajille voidaan jakaa esim 2/3 osa muun miehistön a-tarvikemäärästä, jotta mielenkiinto pysyisi enemmän siinä johtamisessa kuin peltien kyttäämisessä.
 
Niin, parempi kuin ryhmänjohtaja ei käyttäisi asettaan ollenkaan, vaan keskittyisi siihen, että ryhmän toiminta on tehokasta tai ainakin järkevää.
 
DM kirjoitti:
Niin, parempi kuin ryhmänjohtaja ei käyttäisi asettaan ollenkaan, vaan keskittyisi siihen, että ryhmän toiminta on tehokasta tai ainakin järkevää.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ei ehkä ihan noinkaan, vaan että siihen löydettäisiin järkevä balanssi. Esim. RJ:hän pitäis olla myös se ryhmän kovin faitteri, joka osaa käyttää tehokkaasti omaa asettaan, sekä JOHTAA ryhmän taistelua, jonka kautta ryhmän tulivoimaisimmat aseet pääsevät oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan oikeuksiinsa (KK/PST).
 
SJ kirjoitti:
Ilmeisesti tarkoituksena oli jättää toinen KK tukemaan TTA:n kanssa?
Klikkaa laajentaaksesi...
Tai esimerkiksi tarkoituksena voi olla ottaa vihollinen ristituleen. Tuollaisen tulitukipartion tehokas kantama on se 600 metriä jos kolmas jäsen voi johtaa tulta ja DMR käyttää pitkää kiväärikaliperia. Mikä luo aivan eri skaalan mahdollisia tuliasemia.
 
Laamanator kirjoitti:
Ei varsinkaan tällaisella järjestelyllä kannata, koska sillä hintalapulla saa sitten myös reilusti paremman länsimaisen vaihtoehdon. Lisäksi SVD:n ergonomia on surkea verrattuna mihin tahansa länsimaiseen AR-pohjaiseen kivääriin.

SVD on tarkka-ampujakiväärinä hyvä lähinnä Putinin hallinnon aikana tuotetuissa propagandaelokuvissa ja -telkkarisarjoissa, joissa sille on pyritty petaamaan jonkinlaista myyttistä taikakalun virkaa. Aseen suorituskyvyn puutteellisuuden vuoksi ne on Suomessakin pudotettu hiljalleen pois käytöstä parempien kiväärimallien yleistyessä.

HK417 asianmukaisella säädettävällä optiikalla ja etujaloilla varustettuna. Siitä ei paljon DMR-kivääri enää nykymarkkinoiden tarjonnalla suomalaisiin tarpeisiin paranisi. Verrattuna raskaamman tulivoiman hankintoihin muutaman tuhannen kiväärin hankintaerä varusteineen on halpa kuin saippua ja pystynee halutessaan mahduttamaan itsensä jonkin joutilaan jalkaväkiaselajin kehittämishankkeen kehyksiin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mitä @Laamanator sanoisi tällaisesta "magpullitetusta" dragunovista?
swd_modernized_05_x_resize-tm-tfb.jpg
Ergonomian voisi kuvitella olevan jonnin verran vanhaa neukkudesignia parempi. Käynnin luulisi myös parantuneen lothar waltherin piipun ja uuden vapaasti värähtelevän etukädensijan myötä. Lisäpisteitä pajan nimestä: 000 skat.:)
http://www.thefirearmblog.com/blog/2012/02/24/magpulized-russian-dragunov-svd-rifle/
En usko että länsipeliä saisi samalla rahalla esim H&K G28 ei taida alle kymppitonnilla lähteä.
 
Gyllis1 kirjoitti:
Mitä @Laamanator sanoisi tällaisesta "magpullitetusta" dragunovista?
Katso liite: 13200
Ergonomian voisi kuvitella olevan jonnin verran vanhaa neukkudesignia parempi. Käynnin luulisi myös parantuneen lothar waltherin piipun ja uuden vapaasti värähtelevän etukädensijan myötä. Lisäpisteitä pajan nimestä: 000 skat.:)
http://www.thefirearmblog.com/blog/2012/02/24/magpulized-russian-dragunov-svd-rifle/
En usko että länsipeliä saisi samalla rahalla esim H&K G28 ei taida alle kymppitonnilla lähteä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Silti täytyisi miettiä mielekkyyttä ja kokonaishintaa.

Toinen juttu on tämä SVD:n huono ergonomia. En tarkoita tätä provokaatioksi, mutta kun tähän usein viitataan niin voisitteko hieman eritellä mitkä ovat omasta mielestänne ja oman kokemuksenne perusteella ne ergonomiaa selkeästi huonontavat seikat jotka tekevät aseesta epäergonomisen?

Itsellä on sellaiset 1000+ SVD:llä takana ja omasta mielestäni ase on oikein mainio ja ergonomialtaan parempi kun määrällisesti suurin osa pitkää kiväärinpatruunaa ampuvista ja sotilaskäyttöön suunnitelluista ja käyttöönotetuista puoliautomaattikivääreistä, vaikka toisaalta DMR:ää on epäoikeudenmukaista verrata jalkaväen palveluskivääreihin mutta sallittakoon rinnastus koska näistäkin on yritetty ja yritetään DMR:iä tehdä. Seuraavassa omia subjektiivisiä kokemuksia SVD:stä:

+:
- Kevyt
- Painojakauma tasainen
- Siro, matala
- Pistoolikahva
- Alkuperäinen poskipakka asekohtaisena varusteena nostaa PSO-1:n kanssa katselukorkeuden juuri oikeaksi
- Alkuperäisellä asekohtaisella kumiperälevyllä rekyyli miellyttävä kesävaatetuksessakin
- Yllättävän hyvä laukaisu ja enemmän kun riittävä TTA käyttöön, suomalaisia RK:ita vastaava vähintään
- Rautatähtäimet ammuttavissa suoraan kiikarin ali

-:
- Kantamallin pituus tekee siitä kömpelön käsitellä ajoittain (Afghanistanin sodassa havaittu puute)
- Varmistimen sijaintia ja toimintaa voi pitää AK sukuisten tavoin hieman hankalana
- Vedon pituus ei säädettävissä

Ja lopuksi mainittakoon että kaikki ampumani AR10 ja HK:n MR308 kiväärit ovat olleet kerrassaan aivan loistavia ergonomialltaan ja käyttömukavuudeltaan, mutta tämä ei omasta mielestäni tee SVD:stä automaattisesti epäergonomista ja epämukavaa ammuttavaa.
 
Viimeksi muokattu:
Gyllis1 kirjoitti:
Mitä @Laamanator sanoisi tällaisesta "magpullitetusta" dragunovista?
Katso liite: 13200
Ergonomian voisi kuvitella olevan jonnin verran vanhaa neukkudesignia parempi. Käynnin luulisi myös parantuneen lothar waltherin piipun ja uuden vapaasti värähtelevän etukädensijan myötä. Lisäpisteitä pajan nimestä: 000 skat.:)
http://www.thefirearmblog.com/blog/2012/02/24/magpulized-russian-dragunov-svd-rifle/
En usko että länsipeliä saisi samalla rahalla esim H&K G28 ei taida alle kymppitonnilla lähteä.
Klikkaa laajentaaksesi...
vastarannankiiski kirjoitti:
Silti täytyisi miettiä mielekkyyttä ja kokonaishintaa.

Toinen juttu on tämä SVD:n huono ergonomia. En tarkoita tätä provokaatioksi, mutta kun tähän usein viitataan niin voisitteko hieman eritellä mitkä ovat omasta mielestänne ja oman kokemuksenne perusteella ne ergonomiaa selkeästi huonontavat seikat jotka tekevät aseesta epäergonomisen?

Itsellä on sellaiset 1000+ SVD:llä takana ja omasta mielestäni ase on oikein mainio ja ergonomialtaan parempi kun määrällisesti suurin osa pitkää kiväärinpatruunaa ampuvista ja sotilaskäyttöön suunnitelluista ja käyttöönotetuista puoliautomaattikivääreistä, vaikka toisaalta DMR:ää on epäoikeudenmukaista verrata jalkaväen palveluskivääreihin mutta sallittakoon rinnastus koska näistäkin on yritetty ja yritetään DMR:iä tehdä. Seuraavassa omia subjektiivisiä kokemuksia SVD:stä:

+:
- Kevyt
- Painojakauma tasainen
- Siro, matala
- Pistoolikahva
- Alkuperäinen poskipakka asekohtaisena varusteena nostaa PSO-1:n kanssa katselukorkeuden juuri oikeaksi
- Alkuperäisellä asekohtaisella kumiperälevyllä rekyyli miellyttävä kesävaatetuksessakin
- Yllättävän hyvä laukaisu ja enemmän kun riittävä TTA käyttöön, suomalaisia RK:ita vastaava vähintään
- Rautatähtäimet ammuttavissa suoraan kiikarin ali

-:
- Kantamallin pituus tekee siitä kömpelön käsitellä ajoittain (Afghanistanin sodassa havaittu puute)
- Varmistimen sijaintia ja toimintaa voi pitää AK sukuisten tavoin hieman hankalana
- Vedon pituus ei säädettävissä

Ja lopuksi mainittakoon että kaikki ampumani AR10 ja HK:n MR308 kiväärit ovat olleet kerrasasan aivan loistavia ergonomialltaan ja käyttömukavuudeltaan, mutta tämä ei omasta mielestäni tee SVD:stä automaattisesti epäergonomista ja epämukavaa ammuttavaa.
Klikkaa laajentaaksesi...


Riittävästi tuunaamalla myös SVD:stä saa ergonomisen, vaikka @Gyllis1 esittämän kuvan kappaleen mallin mukaisesti, jolloin alkuperäisestä aseesta ei jää jäljelle muuta kuin lukko-luisti yhdistelmä eli aseen sulkumekanismi, mikä sekin vaikuttaa aseen sisäballistiikkaan ja sitä myöten käyntiin, mutta sen suhdetta esimerkiksi AR-konstruktion sulkumekanismiin en osaa arvioida. Erot eivät ole valtavat, mutta TA-kiväärin tapauksessa pienikin tekijä voi ratkaista aseen huonouden/paremmuuden suhteessa kilpakumppaniin. Vaikka toisen käynti riittäisi 2 sentin kolikkoon ja toisen kahden euron kolikkoon, olisivat molemmat silti toimivia aseita, vaikka mekaanisen käynnin perusteella toinen olisikin selkeästi parempi.

Aikaisemmassa kirjoituksessani olen verrannut alkuperäisen sotaväen käyttämän SVD:n ergonomiaa ja käyntiä AR-pohjaisiin ns. moderneihin länsimaisiin kivääreihin. Kyllä SVD:kin on toimiva ase ja sillä ampumiseen tottuu riittävän harjoituksen myötä, mutta se ei 50-luvun itätuotteena ole ergonomialtaan yhtä hyvä kuin 2010-luvun länsimaiset vastineet. Ergonomiasta ensimmäinen havainto on lyhyt perä ja korkealle asettuva kiikari, joiden merkitys korostuu varsinkin makuuasennosta eikä perän kirveellä veistetty pistoolikahva riitä tätä elämystä kompensoimaan. Kokemus on kaikkivoipaisen AR-standardin hallitsemassa asemaailmassa suorastaan kauhistuttava! Myöskään käynniltään SVD ei käytettävissä olevilla ampumatarvikkeilla ole länsimaisten aseiden veroinen, joskaan sille erityisesti tarkoitettua venäläistä tarkkuuspatruunaa ei ole käytettävissä, joten täysin vertailukelpoista tulosta ei omakohtaisilla kokemuksilla ole saatavilla.

Muuten SVD on kyllä kenttäkelpoinen, toimiva ja luotettava taisteluväline, kuten muutkin itämaiset käsiaseet. Tällä saralla modernitkaan länsiaseet eivät kykene näitä haastamaan enkä tällä kehityksellä usko muutoksen olevan tapahtumassa aivan heti. PSO-tähtäinkiikarin hinta-laatu-suhde verrattuna länsimaiseen optiikkaan on sekin lähes lyömätön. SVD taitaa lisäksi olla ainoa TA-kivääri, jonka alkuperäisiin varusteisiin kuuluu myös pistin.
 
Laamanator kirjoitti:
Riittävästi tuunaamalla myös SVD:stä saa ergonomisen...
Klikkaa laajentaaksesi...

Kiitos Laamanatorille erinomaisesta postista erinomaisine perusteluineen. Yhdyn melko varauksetta kaikkiin viestissäsi mainitsemiin seikkoihin, poislukien kokemukseen kirveelläveistetystä perästä pistoolikahvoineen, verrattuna AR sukuisiin aseisiin. Lyhyesti voisin sanoa että jos AR sukuisiin vertaa niin pidän SVD:n perä-kahva kokonaisuutta parempana ergonomisesti kun AR:n A2 tyyppistä ylipitkää vakioperää ja kahvaa M16A2 kiväärissä, mutta sitten tavanomaisellakin teleperällä varustettu AR kivääri on vetopituuden säädön vuoksi lyömätön peli, etenkin jos A2 vakiokahvan vaihtaa pois tai jos siitä hioo pois sen itseä suunnattomasti haittaavan ja ärsyttävän sormihyllyn.

Oman kokemuksen perusteella jos SVD:llä ampuu länsimaalaista tehdasvalmisteista tarkkuuspatruunaa, esimerkiksi S&B:n Sierran MK:n 168 grainisella tulpattua, niin tarkkuus on yllättävän hyvä, mutta ei aivan länsimaalaisiin aseisiin verrattavissa. Lisäksi SVD kärsii aina jonkin verran ei-vapaasti värähtelevästä piipusta jos teknisesti asiaa katsoo.

EDIT: AR sukuisten modulaarisuus on mielettömän hyvä ja samoin mallikirjo joissa eri valmistajat työntävät aseita ulos markkinoille. Ergonomian osalta tuntuma näissä on vaihteleva, alkaen huonosta ja päätyen häikäisevään, ja tästä syystä ei voi omasta mielestäni ihan kategorisesti sanoa että AR on ergonomialtaan automaattisesti parempi kun jokin toinen asemalli. Modulaarisuus, muokattavuus ja huoltovarmuus on hieno asia ja omasta mielestäni yksi AR sarjan ehdottomasti parhaimmista puolista. Itse pidän AR:ista erittäin suuresti itäkaluston ohella.
 
Viimeksi muokattu:
Miten DMR-aseessa, kiinteä vai värähtelevä piippu? Merkityksetön tekijä vai ehdottomasti jompi kumpi?
 
Joo oli huonoa suomea, sori. Osittain vapaata tarkoitin.
 
Vääpeli kirjoitti:
No jo iski , köyrijä.:D:p Siis jos jätetään massa ja rullasulkuiset pois ja pysytään AK/AR tyylisissä aseissa.
Klikkaa laajentaaksesi...
No mutta hidastetun vastamassan etuihinhan kuuluu nimenomaan että toimii hyvin likaisena, pakkasella ja äänenvaimentimen kanssa/ilman. :p

Puolareillehan löytyy omia vaimentimia koska ongelmaksi voi tulla että koneisto saa liikaa kaasua normi vaimentimella.
 
vastarannankiiski kirjoitti:
Kiitos Laamanatorille erinomaisesta postista erinomaisine perusteluineen. Yhdyn melko varauksetta kaikkiin viestissäsi mainitsemiin seikkoihin, poislukien kokemukseen kirveelläveistetystä perästä pistoolikahvoineen, verrattuna AR sukuisiin aseisiin. Lyhyesti voisin sanoa että jos AR sukuisiin vertaa niin pidän SVD:n perä-kahva kokonaisuutta parempana ergonomisesti kun AR:n A2 tyyppistä ylipitkää vakioperää ja kahvaa M16A2 kiväärissä, mutta sitten tavanomaisellakin teleperällä varustettu AR kivääri on vetopituuden säädön vuoksi lyömätön peli, etenkin jos A2 vakiokahvan vaihtaa pois tai jos siitä hioo pois sen itseä suunnattomasti haittaavan ja ärsyttävän sormihyllyn.

Oman kokemuksen perusteella jos SVD:llä ampuu länsimaalaista tehdasvalmisteista tarkkuuspatruunaa, esimerkiksi S&B:n Sierran MK:n 168 grainisella tulpattua, niin tarkkuus on yllättävän hyvä, mutta ei aivan länsimaalaisiin aseisiin verrattavissa. Lisäksi SVD kärsii aina jonkin verran ei-vapaasti värähtelevästä piipusta jos teknisesti asiaa katsoo.

EDIT: AR sukuisten modulaarisuus on mielettömän hyvä ja samoin mallikirjo joissa eri valmistajat työntävät aseita ulos markkinoille. Ergonomian osalta tuntuma näissä on vaihteleva, alkaen huonosta ja päätyen häikäisevään, ja tästä syystä ei voi omasta mielestäni ihan kategorisesti sanoa että AR on ergonomialtaan automaattisesti parempi kun jokin toinen asemalli. Modulaarisuus, muokattavuus ja huoltovarmuus on hieno asia ja omasta mielestäni yksi AR sarjan ehdottomasti parhaimmista puolista. Itse pidän AR:ista erittäin suuresti itäkaluston ohella.
Klikkaa laajentaaksesi...

A2-perä ja kahva ovat jo retroa historiaa. Eihän esimerkiksi siinä HK417:ssä ole kiinteää A2-perää, vaan kunnon teleperä ja ergonominen kahva, jotka molemmat voi tarvittaessa helposti vaihtaa parempiin.

Modulaarisuus on loistava modernien asejärjestelmien perusominaisuus, vaikka kenttäkelpoisuudessa ne saattavat toisinaan hankalammissa olosuhteissa hieman pykiä. HK-arskan käyttöönotto ei Norjassakaan ole sujunut aivan kivuttomasti, mikä oli täysin odotettua.
 
Vääpeli kirjoitti:
Puolarissa vapaasti värähtelevä on mahdottomuus, mutta osittain vapaa on mahdollista. Enemmän kiinittäisin huomiota kaasujärjestelmässä miten se toimii pakkasilla, likaantuneena ja äänenvaimentimen kanssa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jos asetekniikasta vielä puhutaan, niin Vääpeli osuu naulan kantaan. Toistaiseksi G3 variaatioineen on ainoa tietämäni sotilaspuoliautomaatti, joka on kokonaan vapaastivärähtelevä. Muista, voi tehdä enemmän tai vähemmän vapaastivärähteleviä mutta kokonaan "freischwingereita" niistä ei oikein käytännössä saa kaasujärjestelmien rakenteesta johtuen. Omasta mielestäni kuitenkin mahdollisimman hyvään vapaastivärähtelevyyteen pitäisi kaikissa sotilaskivääreissä pyrkiä siltä osin että etukädensijat, suojat ja tukki eivät ottaisi piippuun kiinni, että tuennasta ja käytetystä tukipisteestä riippuen piipun värähtelyssä olisi aina mahdollisimman pieni muutos ja täten vaikutus iskemäpisteeseen mahdollisimman pieni. Länsimaisista moderneista rynnäkkökivääreistä FN-SCAR ja G36 on ainakin toteutettu tällä tekniikalla ja taitaapa olla HK416 ja 417 myöskin. AR sarjan kivääreille muutostyö eli etukädensuojien vaihto on myöskin helppo toimenpide, jos muutama työkalu pysyy kädessä ja tietää mitä on tekemässä.

Niille jolle asia ei ole tuttu, niin G3:n vapaastivärähtelevyys on toteutettu seuraavasti. Piipun loppuosassa on kiinni kolmireikäinen "levy". Alimmasta menee läpi piippu ja tässä on jäykkäyhteys. Ylin reikä, on etutähtäin. Keskimmäisessä reiässä on sisällä ns "cocking tube" eli putken sisällä liikkuu luistin putkimainen jatke sekä viritintappi kelkkoineen. Tämä cocking tube menee tuohon kolmireikäisen levyn keskimmäiseen reikään sisälle, mutta reikää pienempänä se ei ota lainkaan kiinni levyn reunoihin eli tästä cocking tubesta ei synny jäykkäyhteyttä levyn välityksellä itse piippuun, joka pysyy näinollen vapaastivärähtelevänä. Jos cocking tube on asennettu vinoon tai vääntynyt, ja jäykkäyhteys pääsee syntymään, on kyse viallisesta aseesta. Etukädensuojat kiinnittyvät aseen runkoon takaosastaan sekä etuosastaan ripustimiin, jotka ovat yhteydessä cocking tubeen. Etukädensuojat eivät siis koske myöskään piippuun missään vaiheessa, ollessaan oikealla tavalla tehdyt, sopivat ja asennetut.

Tuossa kuva kolmireikäisestä käykäleestä varaosana

24OCT14_G3_TRIPLE-FRAME-USED_MID.jpg
 
Itse mitä ammuin paranneltua HK417, A3 perä, Geissele laukasukoneistolla yms. Niin eka laukauksen jälkeen piti kysyä "olihan tämä 308? Eikä 223?" Suoraan sanottuna hävyttömän helppo ampua. Eron esim FN Scar-H huomasi selvästi. Ja en usko, että SVD olisi mitään jakoja. AK on kummiskin AK... Paras tilanne olisi, jos osaava DMR ampuja saa avata tulen. Mallia laukaus, vaihto, laukaus, vaihto, ilman että tarvii jäädä edes katsomaan osuiko. Sit kun vihu joukkue yms pötköttelee munat turpeessa niin epäreilua niskaan.
Saimaa Still vaimentimet taitaa olla toimivia itselataavien kanssa.
Ainakin yksi vaimenttu (ei tietoa mikä vaimennin) RK vaati kyllä kaasunaamarin yms suojan, sellanen pöhäys ja ropina kävi naamalla, että ilman suojausta ei mitään toivoa ampua sillä.
 
Laamanator kirjoitti:
A2-perä ja kahva ovat jo retroa historiaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Täysin samaa mieltä, eikä niitä omasta mielestäni pitäisi kuitenkaan enään ympätä mihinkään aseisiin kun kunnollisia teleperävaihtoehtoja löytyy markkinoilta pilvin pimein. Toiset valmistajat niitä kuitenkin edeleen tarjoavat konfiguraatioissaan, ja A2 sekä hieman lyhyempää A1 perää tulee kyllä pyörimään maailmalla vielä vuosikymmeniä tästä eteenpäin. Toistaiseksi A2:t ovat vielä jenkeillä varastoissa, mutta oletettavasti tulevaisuudessa niitä alkaa löytää enenevästi tiensä heidän eri liittolaisilleen lähetettynä. Irakin armeijallehan niitä on dumpattu käyttöön.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top