Mosuri kirjoitti:
SJ kirjoitti:
Ei ehkä takaportteja, mutta häirintä on helpompaa kun tiedetään enemmän siitä miten ohjus käyttäytyy (eli tiedetään, että millä logiikalla se toimii). Siis jos tiedetään, että millä IP taajuuksia hakupää etsii ja millä se hylkää IP-lähteen, niin sitten voidaan joko kehittää soihtuja sen mukaan tai minimoida ei-toivotut säteilyt koneista.
Ihan vain tiedoksesei ettei SA-16 tai SA-18 piittaa paskaakaan soihduista. Tsetseenit on käyttäneet menestyksellisesti venäläisten omia ohjuksia niitä vastaan ja Gromit näyttivät osuvan varsin hyvin venäläisiin koneisiin vuonna 2008. Myös tuo logiikka väite on hieman huvittava kun se ohjuksiin liittyvä logiikka on varsin yksikertaista. Noiden ohjusten herkkyys on muutenkin sitä luokkaa, että ne eivät tarvitse esim. sukon kohdalla edes moottorin lämpöä vaan ilman kitkan aiheuttama kuumeneminen riittää jos tulitetaan edestä. Voi ne venäläiset olla aika eteviä mutta luonnonlakeja ne ei sentään pysty kumoamaan. Tutkaohjuksissa taas tekniset tiedot ovat huomattavasti merkittävämpiä.
Myöskään sotahistoria ei tunne tapauksia joissa ip-hakuisen olkapääohjuksen ominaisuuksien tietäminen lisäisi huomattavasti niiden torjuntatoimenpiteiden tehoa. Esimerkiksi Afganistanissa Stingereitä jäi lähes heti niiden kentälle tulon jälkeen neukkujen käsiin mutta mitään kuvailemaasi "ihmetorjuntaa" ei pystytty järjestämään vaikka speksit ml. tarkat tiedot hakupään toiminnasta oli käytettävissä. Ei vaikka aikaa vastatoimien kehittämiseen oli useita vuosia.
No tiedoksesi sinullekin takaisin, että tiedän, että noiden ohjusten hakupää on herkkä. Itseasiassa niin herkkä, että se soihtujen välttäminen toimii juurikin siksi, että ohjus sulkee pois ne maalit, jotka säteilevät vaikkapa palavan kerosiinin tai magneesiumin IP-taajuudella ja hakeutuu kuumentuneen alumiinin (tms. metallin) IP-taajuuksiin.
Mitä taas tulee tuon logiikan huvittavuuksiin, niin juuri sen takia jenkeillä on se IP-majakka kopterin katolla koska he tiedivät miten vanhat Strelan hakupäät toimivat ja siten kyettiin häiritsemään hakupäätä niin, että ohjus luulee kohteen olevan hieman sivussa, jolloin sitä ei saa edes laukaistua tai sitten ohjus lentää minne sattuu. Mutta ehkä tämä ei ole sotahistoriaa.
Ja varmasti stingerille vastakeinoja kyettiin kehittämään, korkeammalla lentäminen (tärkeää tietää, että kuinka korkealla) on sellainen ja stingeriin ilmeisesti vielä silloin tehosi soihdut, joten vanhoihin ei vissiin sitten vaadittu sen kummempia muutoksia?
Jo se on tärkeää, että tiedetään ohjuksen olevan immuni häirinnälle, niin tiedetään käyttää muita keinoja.