Hylkää huomautus
Liity mukaan keskusteluun!

Rekisteröityminen ei kestä kuin hetkosen ja pääset keskusteluun mukaan, tervetuloa!

>>> REKISTERÖIDY <<<

Eurooppalainen miekkailutaito (Takkirauta blog))

Viestiketju osiossa 'Menneet sodat ja sotahistoria' , aloittaja miheikki, 22.04.2011.

  1. miheikki

    miheikki Ylipäällikkö Lahjoittaja

    Liittynyt:
    20.04.2010
    Viestejä:
    4,398
    Tykkäykset:
    4,521
    Pisteet:
    1,286
    Johannes Liechtenauer, lännen Musashi
    http://takkirauta.blogspot.com/2009/05/johannes-liechtenauer-lannen-musashi.html

    "Kultsi osti jokin aika sitten Christian Toblerin kirjan Secrets of German Medieval Swordsmanship. Koska kesä ja harrastetapahtumat ovat lähellä, ja koska ruukinmatruuna itsekin on hyvin utelias olento, päätimme tutustua kyseiseen opukseen - ja harjoitella sieltä löytyviä tekniikoita. Kirja perustuu maestro Sigmund Ringeckin 1400-luvulla kirjoittamaan kommentaariin Johannes Liechtenauerin miekkailuoppikirjasta. Siinä käsitellään, paitsi miekkaa, myös muita aseellisen ja aseettoman kamppailun muotoja.

    Meillä on tapana kuvitella, että länsimaissa ei ole entisaikoina tunnettu mitään kamppailutaitoja, vaan että miekkailu on ollut pelkkää huitomista ja raa'an voiman käyttöä, ja että kaikki todellinen taito ja tekniikka tulee idästä. Tämä käsitys on peräisin valistusajalta, jolloin kaikkea keskiaikaista haluttiin dissata barbaarisena ja sivistymättömänä.

    Mutta moderni tutkimus on osoittanut, että mikään ei voisi olla kauempana totuudesta!

    Moderni tutkimus on osoittanut historianelävöittämisen keinoin, että keskiajan Euroopassa on ollut olemassa vähintäänkin yhtä täydellinen ja hienostunut aseenkäyttötekniikka- ja taistelulajirepertuaari kuin mitä Aasiassa, Kiinassa ja Japanissa tunnetaan. Se vain on painunut unohduksiin 1600- ja 1700-luvuilla tuliaseiden läpimurron myötä - tai muuttunut urheiluksi. Keskiajalta on säilynyt lukuisia aseenkäyttömanuaaleja ja oppikirjoja, jotka tähän saakka ovat lojuneet museoiden ja arkistojen kirjahyllyissä, mutta jotka 1900-luvun ja 2000-luvun vaihteessa on jälleen löydetty - ja niiden pohjalta luodaan uudelleen näitä taitoja, jotka kerran ovat painuneet unohduksiin. Kattojärjestönä on HEMAC, Historical European Martial Arts Coalition.

    Johannes Liechtenauer oli 1300-luvulla Frankenissa, Saksassa, elänyt ja Baijerissa vaikuttanut maestro, miekkailunopettaja. (Mielenkiintoista sinänsä, myös japanin kielessä sensei tarkoittaa sanatarkasti "opettajaa".) Hän oli opiskellut laajalti sekä Saksassa, Valaliiton maissa että Italiassa, ja hän johti miekkailukoulua sekä toimi Baijerissa Wittelsbachien miekkailunopettajana. Liechtenauer tiettävästi ei ollut aatelinen, mutta hänen nimensä viittaa Liechtenaun kaupunkiin Frankenissa. Hänen miekkailukoulussaan oli monia oppilaita, joista monista itsestään tuli tunnetuja maestroja; ja Ringeck oli tämän jatkumon perillinen.

    Ritarin pääase ratsain oli aina peitsi, mutta jalkautuessaan ritarin aseena olivat erilaiset ylikokoiset kahdenkäden purkinavaajat - sekä kahdenkädenmiekka. Miekalla oli keskiajan Euroopassa vähintään sama merkitys ritarille - sekä aseena että symbolina - kuin Japanissa samuraille; ja metallurgiset tutkimukset ovat osoittaneet, että keskiajan eurooppalaiset miekat - joita usein pidetään pelkkinä kömpelöinä rautakankina, jotka soveltuvat korkeintaan lämpimän voin leikkaamiseen - eivät häpeä tippaakaan lähes myyttisen maineen saaneille samuraimiekoille. Ne ovat olleet todella upeita aseita, ja niillä pystyy tekemään täsmälleen samat tameshi-girit kuin samuraimiekoillakin.

    Meillä molemmilla on kamppailulajitausta, ja tutkimme ko. kirjaa kriittisellä silmällä. Ja pitihän niitä tekniikoita sitten päästä kokeilemaan. Kaivoimme bokkenit esiin ja aloitimme jalkatyöstä ja eri valmiusasennoista - ja huomasimme, että Liechtenauer esittelee täsmälleen samat valmiusasennot kuin mitä löytyy kenjutsusta! Miekka edessä on Pflug, miekka ylhäällä vom Tag, miekka alhaalla Alber ja miekka pään sivulla eteenpäin suunnattuna Ochs - japanilaiset tuntevat nuo nimillä chudan-no-kamae, hasso-no-kamae, gedan-no-kamae ja kasumi-no-kamae (ohessa kuvat). Liechtenauer esittelee täsmälleen samat kahdeksan lyöntiä - ja puolustusliikkeet niihin.

    Ruukinmatruunan teoria on, että eri puolilla maailmaa on löydetty ja kehitetty eri aikoina itsenäisesti kaikki ne tekniikat, mitkä ylipäänsä toimivat - niin samanlaisilta nuo vaikuttavat itämaisiin nähden. Ja sokerina pohjalle kirjassa esitetään aseeton taistelu, joka on suoraan kuin jujutsusta!

    No, muuan japanilainen 7. danin budoka oli arvostellut Christian Toblerin kirjan, ja todennut nämä tekniikat eivät ole tarkoitettu urheiluun, nämä tekniikat on tarkoitettu ihmisten tappamiseen! Kirja todellakin heijastaa omaa aikaansa, 1300-lukua, joka oli Saksassa vähintään yhtä levoton kuin Ashikaga-kauden Japani. Ranska ja Englanti olivat tuolloin Satavuotisen sodan syövereissä, ja Italiassa elettiin kondottieerien aikakautta. Tuo aika oli väkivaltaista, ja miekkailu oli tuolloin taistelua elämästä ja kuolemasta.

    Kirjassa esitetään myös paljon sellaisia tekniikoita, joilla taatusti lentäisi ulos dojolta - ja mahdollisesti vielä lajiliitostakin. Miekan käyttö ei rajoitu pelkkään terään ja lyöntiin, viiltoon ja pistoon - vaan osaavissa käsissä koko miekka on ase. Mitäpä voisi todeta "puolimiekkaamisesta" (Halbscwerten), jossa toisella kädellä otetaan terän puolivälistä kiinni, ja miekkaa käytetään kuin lyhenä keihäänä, ja sillä pistetään lähietäisyydeltä tai torpataan kuin poikittaista mailaa jääkiekossa - tai tempusta nimeltä Mordhau - otetaan miekkaa terästä kiinni ja mojautetaan naapuria alventtiin miekan kahvaosalla kuin sotavasaralla ikään! Tai miten miekan fästiä käytetään vastustajan kampittamiseen.

    Kiinnostus entisaikojen eurooppalaisia taistelutaitoja kohtaan alkoi 1970-luvulla Society for Creative Anachronismin perustamisen myötä. Samaan aikaan perustettiin myös lukuisia muita elävän historian yhdistyksiä ympäri maailmaa. Aluksi yritykset rekonstruoida entisajan taistelutaitoja olivat kömpelöitä - varsinkin verrattuna japanilaisiin, joilla on elävä, katkeamaton perinne omissaan. Mutta vähitellen löydettiin keskiajalta meidän aikoihimme säilyneitä miekkailu- ja kamppailumanuaaleja ja -kirjoja, ja niitä opittiin tulkitsemaan oikealla tavalla. 1990-luvulle tultaessa kiinnostus oli muuttunut jo kuriositeetista vakavamieliseksi opiskeluksi, ja erilaisia miekkailu- ja kamppailukouluja perustettiin ympäri maailmaa. Suomessakin toimii kaksi: Guy Windsorin pitämä helsinkiläinen Swordschool, joka opettaa italialaisia lajeja, ja Turussa toimiva Warusseppäin kilta, joka opettaa Lichtenauerilta peräisin olevaa saksalaista. 700 vuotta unohduksissa olevat taistelutaidot ovat kokemassa - kirjaimellisesti - renessanssin - Suomessakin.

    Ei ole väärin rinnastaa Johannes Liechtenauer Miyamoto Musashiin, kensaihin, jota pidetään kenjutsun ehkä suurimpana mestarina. Ruukinmatruunan kirjahyllystä löytyy toki tuo Maa, vesi, tuli, tuuli ja Tyhjyys eli Viiden Kehän Kirja - ja on mielenkiintoista, miten Musashin ja Liechtenauerin filosofiat olivat täsmälleen samankaltaisia - Liechtenauer kristillisessä, Musashi buddhalaisessa viitekehyksessä. Liechtenauer painottaa, että paraskaan taistelutekniikka ei auta, jollei taistelijalla ole uskallusta ja rohkeutta - täsmälleen sama henki, ja samat äänenpainot, joskin eri sanoilla, löytyvät Musashilta. Molemmat samoin kritisoivat oman aikansa miekkailukouluja, jotka painottavat liikkeiden kauneutta ja täydellisyyttä, sanoen niiden unohtavan tärkeimmän, eli vastustajan nujertamisen: Musashi sanoo julmasti On miekkailutyylejä joissa kukka on tullut pähkinää arvokkaammaksi. Molemmat elivät aikoina, jolloin elämä oli hyvin rauhatonta, ja miekkailutaito saattoi merkitä koko elämää.

    No, kummat sitten ovat parempia, itämaiset vaiko länsimaiset taistelutaidot? Emme vielä tiedä - olemme vasta oppimassa uudelleen menetettyjä taitoja, mutta tähän mennessä tulokset ovat olleet hyvin vakuuttavia, ja itse taitoja ja koulukuntaa tärkeämpää on se, mitä taistelija itse osaa ja onko hänellä taisteluhenkeä.

    Entä jos panemme vastakkain keskiaikaisen ritarin ja keskiaikaisen samurain? Kumpi voittaa? Maailman ehkä hienoin miekka kohtaa maailman ehkä hienoimman haarniskan - ja myöskään eurooppalaiset miekat ja japanilaiset haarniskat eivät ole mitään läkkipeltiä. Kummalla on paremmat taistelutaidot ja -tekniikat? Emme tiedä, mutta varmaa on, että siitä taistelusta tulisi todella vaikuttava!
     

Jaa tämä sivu