Georgian sodan opetukset

[adam7]

No sehän on selvä. Mutta tehoton oli mielestäni Venäjäkin. Strategiset iskut olisi voitu heti ulottaa vastustajan syvyyteen häiritsemällä sodan- ja valtionjohtoa, viestitystä, ilmavalvontaa (ja puolustusta) jne. Nyt lähdettiin pommittelemaan pienillä koneosastoilla Georgialaisia, rintamalle siirtyviä joukkoja eikä ilmasodanjohdon ongelmien takia etulinjan joukkoihin voitu vaikuttaa millään tavalla. Tempo kiihtyi vasta muutaman päivän jälkeen.

tuossa nyt vain on se, että venäjän tavoite ei ollut johdon poistaminen tai maan valloittaminen, vaan omien kuusislaisten tukeminen ja heidän alueensa laajentaminen.

venäjähän olisi pystynyt ottamaan koko maan haltuunsa, mutta mitä se olisi maksanut? poliittisesti siis....

 

[ctg]

Meille on syöpynyt sieluun käsitys, jonka mukaan ensin hierotaan viikkokausia viivytyksessä ja motittelun poikasissa ja jos minkämoisissa hötinöissä. Ne olivat okei vielä -44 van eivät ole enää tänään. Tai että sissitoiminnan keinoin torpataan hyökkääjä viikkokausiksi tieurille.....se vain on höpsis.

Joku äärimmäinen pioneerivalmistelu voisi antaa peliaikaa lisää, mutta mutta....ei ole tänäpäivänä ihan niin helppoa muuttaa kaakkoissuomea murrokoksi noin niinkuin etukäteen, vai mitä arvelette?

En minä lähde kinaamaan tästä asiasta sen enempää, kukin miettiköön mieleisekseen nämä asiat. Minä vaan en usko kyyhästelytaktiikkaan. Tai Inkoon vehnapelloilla suoritettavaan armottomaan ratkaisuvastahyökkäykseen. Kuten olen kirjoittanut, jos hyökkääjä saa pelitilan laajennettua heti kättelyssä puoliväliin pääkaupunkia niin päivistä silloin enää puhutaan, kun lippu ilman sinistä ristiä nostalletaan kankeen.

Olen aivan samaa mieltä. Maailma on pienentynyt hyvinkin paljon 1940-luvusta ja tällä hetkellä se mikä oli suuri etäisyys 40-luvulla ei ole juuri mitään 2010-luvulla. Koko salamasodan luonne on muuttunut kokonaan, mutta ei ehkä niin pahasti kuin mitä me täällä maalaamme. Meillä on ehkä mahdollisuus kahden taikka kolmen viikon matsiin parhaimmassa tapauksessa ennenkuin vastustaja kolkuttelee eduskunnan ovia. Pahimmillaan se on juuri niinkuin Veli Baikal sen esittää, eli Rakas Naapuri on Mannerheimin tiellä päivän taikka kahden sisällä.

 

[kimmo.j]

Noh, minun käsitykseni on yksinkertainen Suomenkin kohdalla: siitä hetkestä, kun rajapuomi rusentuu telan alle alkaa RATKAISUTAISTELU.

Ajattelitko mallia Taipaleen puolustus???
Vai ymmärsinkö väärin.

Ymmärsit. Tai et. En tiedä.

Ajatteluni lähtee siitä, että lkm ja laadullisesti lujalle hyökkääjälle ei pidä antaa pelitilaa yhtään milliä ilmaiseksi. Ja en suin surminkaan "säästelisi" niitä ns. parhaita joukkoja, en yhtään. Panssarijoukot kävisivät päälle kuin susi lammaskatraaseen. Ja just sillä siunaamalla, kun rajapuomi on rutattu.

Ota kimmo kartta kynsiisi ja katso: jos annat pelitilaa 60 kilometriä syvälti ja sanotaan paksulti ja kaveri pumppaa tuon pelitilan täyteen niin homma leviää käsiin.

Käsitykseni mukaan pärjäämme vakavaa hyökkäystä vastaan viikkoja ilman merkittävää apua. Tuossa painot sanoilla vakava ja merkittävä. Viikotkin yksin ovat varsin haasteellisia ja kolmen viikon ajanvoitto ei salli lirputtelua, kun pelitilaa on Vaalimaalta Helsinkiin yhden työpäivän mittainen ajo kolonnavauhtia miinus kaalisoppatauko.

Meille on syöpynyt sieluun käsitys, jonka mukaan ensin hierotaan viikkokausia viivytyksessä ja motittelun poikasissa ja jos minkämoisissa hötinöissä. Ne olivat okei vielä -44 van eivät ole enää tänään. Tai että sissitoiminnan keinoin torpataan hyökkääjä viikkokausiksi tieurille.....se vain on höpsis.

Joku äärimmäinen pioneerivalmistelu voisi antaa peliaikaa lisää, mutta mutta....ei ole tänäpäivänä ihan niin helppoa muuttaa kaakkoissuomea murrokoksi noin niinkuin etukäteen, vai mitä arvelette?

En minä lähde kinaamaan tästä asiasta sen enempää, kukin miettiköön mieleisekseen nämä asiat. Minä vaan en usko kyyhästelytaktiikkaan. Tai Inkoon vehnapelloilla suoritettavaan armottomaan ratkaisuvastahyökkäykseen. Kuten olen kirjoittanut, jos hyökkääjä saa pelitilan laajennettua heti kättelyssä puoliväliin pääkaupunkia niin päivistä silloin enää puhutaan, kun lippu ilman sinistä ristiä nostalletaan kankeen.

No nyt aletaan olemaan samalla aaltopituudella. Etukäteen ei voida murrostaa ja miinoittaa. Jos aletaan linnoittamaan isosti vihollinen kyllä huomaa sen. Näihin asemiin jäävät joukot tuhotaan, tai kierretään.

60 km tilaa on kyllä vähän liikaa tilaa viholliselle, mutta paikallaan olo on nykyisin kyllä kuolemaksi. Yksi vaihtoehto on ottaa sitä tilaa sieltä vihollisen puolelta, mutta kuten Kapiainen on todennut, sen poliittinen hinta voi olla esteenä.

Oma mielipiteeni on, kun vihollisuudet alkavat pitää löytyä liikettä, heti, muuten käy huonosti.
Kysymys kuuluukin, onko meillä sellaisia joukkoja jotka pystyvä tuohon liikkeeseen?
Valmarit ja panssarijoukkojen ripeet taitavat olla ainoat jotka pystyvät liikkuvaan taisteluun.

PS. liikehän ei tarkoita vain liikettä taaksepäin.

 

[Mosuri]

Kauheesti hämmästelen sitä kuinka jotkut tarjoavat Georgian vaihtoehtoa meille! Georgiahan kokeili juuri tuota "aktiivista hyökkäämistä" ja mikä oli tulos...

Kylmä tosiasia on se, että yhdenkään valmiusprikaatin tai edes yksittäisen panssarin ei tule olla rajan läheisyydessä kun sota alkaa. Kymijoki on ensimmäinen paikka missä vihollista edes kannattaa yrittää pysäyttää. Tuollaisen jutut joissa suurvalta lyödään alle 50 kilometrin tunkeutumisen jälkeen tai "sota siirretään vastustajan puolelle" ovat aivan epärealistisia.

En käsitä kuinka täälle on päässyt vallalle joku täysin epärealistinen hapatus jonka mukaan vihollinen pitäisi lyödä rajalla. Edes tuosta Kymijoesta ei kannata tehdä mitään kiinanmuuria. Mikä sitten on ehdoton raja minkä yli vihollista ei päästetä? Tähän voi todeta, että Helsingissä on muutamia paikkoja johon vihollista ei tule päästää. Olisin todella hämmästynyt jos Helsingissä ei käytäisi prikaati tason yhteenottoja. Sinänsä ikävää, että tuo Kymijokilaakso on niitä harvoja paikkoja Suomessa jotka tuottavat enemmän verotuloja kuin kuluttavat niitä. No useimmat asutuskeskukset sijaitsevat väärällä puolella jokea joten pioneerit saavat hävittää tuollakin seudulla oikein huolella.

Realismia on se, että Suomen puolustamisessa kannattaa keskittyä Kotka-Oulu linjan länsipuolisten alueiden hallussapitoon. Vai kuvitteleeko joku nyt ihan tosissaan, että joku Lappeenranta voitaisiin pitää? Jos minä saisin päättää, niin tuon linjan itäpuolisilla alueilla ihmiset pitäisi lain nojalla pakottaa rakentamaan ammuskaivot uusiin rakennuksiin.

 

[kimmo.j]

Itärajalla asuvat, tai nuo Lappeenrannan asukkaat ovat kanssasi toista mieltä. :a-rolleyes:
Voit toki olla silti oikeassa.

 

[ctg]

Ihanko suosiolla annetaan Rakkaan Naapurin tulla niin pitkälle alueelle, ennenkuin sille ruvetaan antamaan kärsään? Kyllä minä olen aivan saamaa mieltä kuin Baikal että kun kaveri rupee ottamaan ekaa hyökkäysaskelta spudarin jonosta, niin sille tulee antaa kärsään. Jos me ruvetaan pistämään puolus pystyyn omalla alueella, mistä kaveri pystyy iskuun, niin me ollaan samassa tilanteessa kuin Suomi-Ruotsi finaalissa, missä Ruotsi ottaa aloituspisteen heti kättelyssä.

Ollaanko me siihen valmiita?

Vai otetaanko me tuntumaa heti kättelyssä ja näytetään, että tänne ei tulla suosiolla?

Mitä luulette, että mitenkä tuollainen tuntuu Rakkaan Naapurin moraalissa? Huomatkaa, että ne rivivenäläiset mitä mä tunnen, niin he ovat usein meidän puolella, ja luppassia pikku tiukassa. Ei ne meitä vihaa. Joten ei maalata niistä piruja vaan todetaan että me olemme kummatkin ihan yhtä hyviä, ja se että heillä on enemmän pelikaluja, mutta meillä on paremmin tekniikka hallussa.

 

[ctg]

En käsitä kuinka täälle on päässyt vallalle joku täysin epärealistinen hapatus jonka mukaan vihollinen pitäisi lyödä rajalla. Edes tuosta Kymijoesta ei kannata tehdä mitään kiinanmuuria. Mikä sitten on ehdoton raja minkä yli vihollista ei päästetä?

Tähän voi todeta, että Helsingissä on muutamia paikkoja johon vihollista ei tule päästää.

Olisitko valmis päästämään kaverin tykistö-osaston Keravan kohdalle, taikka piirittämään Lahtea? Ja mikä vika Mikkelin taikka Savonlinnan puolustamisessa on?

 

[Mosuri]

Ihanko suosiolla annetaan Rakkaan Naapurin tulla niin pitkälle alueelle, ennenkuin sille ruvetaan antamaan kärsään? Kyllä minä olen aivan saamaa mieltä kuin Baikal että kun kaveri rupee ottamaan ekaa hyökkäysaskelta spudarin jonosta, niin sille tulee antaa kärsään. Jos me ruvetaan pistämään puolus pystyyn omalla alueella, mistä kaveri pystyy iskuun niin me ollaan samassa tilanteessa kuin Suomi-Ruotsi finaalissa, missä Ruotsi ottaa aloituspisteen heti kättelyssä.

Ööh mitäköhän tekemistä jollain snagarin jono nahistelulla tai urheilulla on sodan kanssa? Kuka piru mistään päästämisestä on puhunut? Juurihan sitä taktiikkaakin uusittiin siihen suuntaan, että maastonkohtien pitämisen sijasta pyritään tuottamaan tappioita- aivan kuten esim. itä-rajan läheisyydessä toimiva maakuntajoukkoja on opetettu toimimaan jo hyvän aikaa. Tulevaisuus on nimenomaan tuollaisten hyvin koulutettujen ja motivoituneiden komppanian kokoisten yksiköiden käsissä. Kevyesti ja hyvin varustetut yksiköt pystyvät kyllä tuottamaan tappioita viholliselle ja ne myös pääsevät "jyrän alta" pois nopealiikkeisinä.

Ne moukarin iskut sitten annetaan sivustaan kun tilaisuus siihen aukeaa- suurinta typeryyttä olisi puskea voimalla voimaa vastaan. Toki nämä vähän sellaisia Mansteinin oppeja- todellinen viisaus näissä sotahommissa on sellaista strategiaa joka on opittu oluthalleissa nahistellessa...

 

[hessukessu]

Kauskantoisella raketinheittimistöllä voitaisiin vihollista moukaroida jo rajan taakse, vasta tietysti, kun vihollisen hyökkäys on tapahtunut (jottei meitä voida syyttää Mainilan laukauksista tms.). Tällä tapaa sodan voisi viedä vihollisen alueelle. Voisi viedä, jos meillä olisi tarpeeksi moderneja MLRS:iä ja etenkin niihin riittävästi moderneja ammuksia. Nyt ei ole, joten kusessa ollaan tältä osin.

 

[Iso-Mursu]

Kauskantoisella raketinheittimistöllä voitaisiin vihollista moukaroida jo rajan taakse, vasta tietysti, kun vihollisen hyökkäys on tapahtunut (jottei meitä voida syyttää Mainilan laukauksista tms.). Tällä tapaa sodan voisi viedä vihollisen alueelle. Voisi viedä, jos meillä olisi tarpeeksi moderneja MLRS:iä ja etenkin niihin riittävästi moderneja ammuksia. Nyt ei ole, joten kusessa ollaan tältä osin.

Niin tässä on taas se hetki jolloin näkee märkiä unia.

Rakas hankintapäällikkö voisitko tuoda verorahoilla maksamaani luolaan seuraavaa.

Ja Hyvä Jutta voit leikata jostain muualta mutta anna PV:n pitää rahansa. Mieluiten anna vielä vähän lisää.

Edelleen sitä ite kaipaisi noiden mekanisoitujen taisteluosastojen lisäksi kokonaista panssaridivisioonaa ja kolmea kovaa jääkäriprikaatia. Varustuksena leopardia, 155mm telatykkiä, lisää spiken laukaisulaitteita, jne,,

Siis tähän nykyisen sodanajan kokoonpanoon. Tosin ei taida 4 miljardia riittää moiseen..

Tuollaisen kärjen ruhjominen siihen kuntoon että neuvottelupöytään tuodaan vesilasin lisäksi viinerit vaatii kyllä tavaraa..

 

[Einomies1]

Ihanko suosiolla annetaan Rakkaan Naapurin tulla niin pitkälle alueelle, ennenkuin sille ruvetaan antamaan kärsään? Kyllä minä olen aivan saamaa mieltä kuin Baikal että kun kaveri rupee ottamaan ekaa hyökkäysaskelta spudarin jonosta, niin sille tulee antaa kärsään. Jos me ruvetaan pistämään puolus pystyyn omalla alueella, mistä kaveri pystyy iskuun niin me ollaan samassa tilanteessa kuin Suomi-Ruotsi finaalissa, missä Ruotsi ottaa aloituspisteen heti kättelyssä.

Ööh mitäköhän tekemistä jollain snagarin jono nahistelulla tai urheilulla on sodan kanssa? Kuka piru mistään päästämisestä on puhunut? Juurihan sitä taktiikkaakin uusittiin siihen suuntaan, että maastonkohtien pitämisen sijasta pyritään tuottamaan tappioita- aivan kuten esim. itä-rajan läheisyydessä toimiva maakuntajoukkoja on opetettu toimimaan jo hyvän aikaa. Tulevaisuus on nimenomaan tuollaisten hyvin koulutettujen ja motivoituneiden komppanian kokoisten yksiköiden käsissä. Kevyesti ja hyvin varustetut yksiköt pystyvät kyllä tuottamaan tappioita viholliselle ja ne myös pääsevät "jyrän alta" pois nopealiikkeisinä.

Ne moukarin iskut sitten annetaan sivustaan kun tilaisuus siihen aukeaa- suurinta typeryyttä olisi puskea voimalla voimaa vastaan. Toki nämä vähän sellaisia Mansteinin oppeja- todellinen viisaus näissä sotahommissa on sellaista strategiaa joka on opittu oluthalleissa nahistellessa...

Tuossa Mosuri on oikeassa. Olen samaa mieltä että liikkuvuutta on pystyttävä käyttämään maksimaalisesti hyödyksi ja sitä ei pystytä tekemään jos kynnelle kykenevät joukot ryhmitetään kapealle vyöhykkeelle rajanpintaan ja oletetulle vihollisen hyökkäysreitille. Kyllä naapuri meitä kiittää ja tekee olomme tukalaksi massiivisella tykistöllä ja ilmavoimilla jos juuri noin typerästi käyttäydymme.

Liikkuvuus on oltava meidän vahvuutemme ja samoin yllätys sekä mahdollisuus käydä taisteluja maastoissa ja alueilla joissa me (puolustaja) on vahvimmillaan. Kummastuttaa kovin että kun toisaalla muistutetaan miten vihollisen kasvava iskukyky ja tulentarkkuus tekee mahdottomaksi kiinteät ja jäykät rintamalinjat niin toisaalta joukot esitetään ryhmitettäväksi rajanpintaan niin että ne on helppo kiertää, jyrätä sivusta ja edestä sekä yllättää maahanlaskuilla. Liike on lääke.

Olen aikaisemminkin jo sanonut että mielestäni meillä ei ole varaa "iskujen vaihto-otteluun" naapurin kanssa alivoimasta johtuen vaan yllätyksellisyyttä, liikettä ja pienten yksiköiden samanaikaisia vasta-hyökkäyksiä on suosittava. Vihollisen reitin on oltava mahdollisimman kivulias ja hankala sillä turha kuvitella että me pystymme lyömään kaikinvoimin rummuttaen naapurin heti rajanpinnassa. Me yksinkertaisesti emme pärjää jos kasaamme omat parhaat joukkomme massaksi ja marssitamme ne vihollisen jyrää vastaan. Ehei pojat, naapurille on perin helppoa kurmottaa suppealla alueella olevia joukkoja josta ne on helpompi havaita ja pommittaa niitä ylivertaisella arsenaalilla.

Lääke löytyy mielestäni juuri Mosurinkin mainitsemasta pienten, tulivoimaisten ja joustavasti johdettujen joukkojen vastarinnasta alueillaan sekä operatiivisten joukkojen ryhmittämisestä ratkaiseviin taistelukohtiin ja alueille. Tämähän on ollut aluepuolustukse periaate joka toimii edelleen päivitettynä mallina.

Puolustuksen perusoppi ei ole hävinnyt minnekkään ja siinä korostetaan leveyden lisäksi syvyyttä joka on nopeassa sodankäynnissä ja vahvaa, suunnassa etenevää vihollista vastaan yhä tärkeämpää. Strategisesti porrastaisin puolustuksen useisiin kerroksiin jossa kermana pohjalla olisi parhaita joukkoja tai ainakin valta-osa niistä.

 

[baikal]

Niin, en minä väitäkään, että hyökkääjä voidaan pitää millään keinoin rajan oikealla puolen. Toiseksi: pelitilaa se kahmii ihan ite, siihen sillä on todennäköisesti halut ja valjaatkin, siinä ei tarvi paljoa neuvoa eikä auttaa.

Suurin ero meidän käsityksissä on näköjään siinä, että minun katsannossani ns. parhaita joukkoja ei voida säästää ollenkaan, ne on pantava tuleen just eikä 19. päivä siitä lukien, kun rajapuomi on rullattu. Hallitusti käyttäen ne voinevat taistella noin kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa on paljon. Tai se on vähän. Mutta tilanne säilyy ainakin hallinnassa, käsittääkseni.

Hyökkääjän saavuttama suuri pelitila on sikälikin haasteellinen, että ne alueelliset joukot taitavat hieman, hmmm, muuttua siitä, miten aiemmin on totuttu näkemään.

Aikansa kun näitä pyörittelee niin huomaa, että Nato alkaa tuntua mielekkäältä vaihtoehdolta.

 

[Iso-Mursu]

Niin, en minä väitäkään, että hyökkääjä voidaan pitää millään keinoin rajan oikealla puolen. Toiseksi: pelitilaa se kahmii ihan ite, siihen sillä on todennäköisesti halut ja valjaatkin, siinä ei tarvi paljoa neuvoa eikä auttaa.

Suurin ero meidän käsityksissä on näköjään siinä, että minun katsannossani ns. parhaita joukkoja ei voida säästää ollenkaan, ne on pantava tuleen just eikä 19. päivä siitä lukien, kun rajapuomi on rullattu. Hallitusti käyttäen ne voinevat taistella noin kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa on paljon. Tai se on vähän. Mutta tilanne säilyy ainakin hallinnassa, käsittääkseni.

Hyökkääjän saavuttama suuri pelitila on sikälikin haasteellinen, että ne alueelliset joukot taitavat hieman, hmmm, muuttua siitä, miten aiemmin on totuttu näkemään.

Aikansa kun näitä pyörittelee niin huomaa, että Nato alkaa tuntua mielekkäältä vaihtoehdolta.

Itse olen kokenut Nato jäsenyyden jo kauan hyväksi vaihtoehdoksi tämän maan puolustamiseen. Eihän se mikään taikatyökalu tulisi olemaan, mutta yksi työkalu pakkiin lisää.

Vanhempi aluepuolustusmallihan osittian perustui siihen että oli laittaa ukkoja tulijyrän alle. Joka toiseen mutkaan oli laittaa komppania tukoksi Keltaisen kärkipataljoonan etenemisuralle.

Ja jyrän alta selvinneet sitten olisivat häirinneet kuka mitenkin vastustajan huoltoa. Kunnes kärkeen ei olisi ollut laittaa enää tarpeeksi tuoretta pataljoonaa ja huoltokin alkaa pätkiä. Silloin parhaat voimat olisivat hakeneet niitä meriittejä neuvottelupöytiin.

Uudet mahdolliset alueellisetjoukot tarvitsevat kykyä liikkua nopeasti Keltaisen kylkeen kiinni. Nopea tuikkaus ja kerralla karkuun. Tosin jos joukkojen määrä laskee kauhean pieneksi niin montaa kertaa tollaiseen temppuun ei ole varaa.
Loppuunsa väsyneet ukot tuskin jaksavat hissukseen hiippailla vihollisen ryhmityksien sekaan tekemään tuhojaan.

Erona kai on se että nyt pitäisi päästää vihollisen kärjen möyrimään suhteellisen vapaana kun taas ennen kokeiltiin pitää se hyökkäävä voima rajattuna tarkemmin

 

[noska]

Tuosta natosta kun on väännetty, niin laitanpa minäkin yt sitten pienen ajatuksenpoikasen raameihin.
Sanotaan, että ihan noin tunnepohjalta en haluaisi nähdä rauhan aikana minkään vieraan valtion aseistettuja joukkoja Suomen kamaralla. Olen riittävästi nähnyt mitä ongelmia ne muualla aiheuttavat. MUTTA mikäli tukikohtia ei täällä ole, niin ne apujoukot tulevat olemaan auttamattomasti myöhässä. Vaikka joukot oisivat hälytysvalmiudessa niin niiden liikkeelle saaminen, kuljetus Suomeen ja siirtäminen toiminta-alueelle vie niin paljon aikaa, että Venäjän uuden doktriinin mukainen pistohyökkäys on jo aikaa sitten maalissaan. Korkeintaan ilmatukea voi saada ajoissa. Siksi otan mileummin riskin siitä ettemme yksin pärjää sodan aikana, kuin vaivat rauhan aikana.

 

[Iso-Mursu]

Tuosta natosta kun on väännetty, niin laitanpa minäkin yt sitten pienen ajatuksenpoikasen raameihin.
Sanotaan, että ihan noin tunnepohjalta en haluaisi nähdä rauhan aikana minkään vieraan valtion aseistettuja joukkoja Suomen kamaralla. Olen riittävästi nähnyt mitä ongelmia ne muualla aiheuttavat. MUTTA mikäli tukikohtia ei täällä ole, niin ne apujoukot tulevat olemaan auttamattomasti myöhässä. Vaikka joukot oisivat hälytysvalmiudessa niin niiden liikkeelle saaminen, kuljetus Suomeen ja siirtäminen toiminta-alueelle vie niin paljon aikaa, että Venäjän uuden doktriinin mukainen pistohyökkäys on jo aikaa sitten maalissaan. Korkeintaan ilmatukea voi saada ajoissa. Siksi otan mileummin riskin siitä ettemme yksin pärjää sodan aikana, kuin vaivat rauhan aikana.

Luulisihan täällä olevan kohta tyhjennettyjä varuskuntia haja-asutusalueilla jonnekka voisi perustaa jokusen tukikohdan. Pitäisi vaan pyytää hyvä vuokra paikalliselle kunnalle ja pakottaa syömään lähiruokaa.

Vakavasti otettuna Naton mahdollinen suojahan käytännössä olisi lähinnä poliittinen. Sota on politiikan jatketta, joten nostaisiko Suomen Nato-jäsenyys kynnystä politikoilla osoittaa meillä sotilaallista voimaa.

Nythän me olemme liipaisimella jos Venäjä tuntee olevansa uhattuna tarpeeksi paljon. Ja avot Piet.. Leningra.. Pietarin turvallisuus on varmistettu ja samalla osoitettu että Isä-Putin ja Rodina valvovat etujaan..

 

[juhapar]

Tuota, minkähän ne Vennäällä kokisivat uhkaksi, ellei Suomen Nato-jäsenyyden? Nato Pietarin naapurissa. Ja sillä Nato-perusteella sitten voi Eduskunta riisua Puolustusvoimat lopuistakin joukoista ja aseista. Ei hyvä, ei.

 

[koponen]

Olisipa vekkulia lueskella lehtiä ja katsella vaikkapa RTV:tä, jos hallitus julistaisi notta Maasotakoulu lakkautetaan, ja vapautuneelle alueelle + lentokentälle ja satamaan tuodaan NATO-tukikohta...

 

[Iso-Mursu]

Tuota, minkähän ne Vennäällä kokisivat uhkaksi, ellei Suomen Nato-jäsenyyden? Nato Pietarin naapurissa. Ja sillä Nato-perusteella sitten voi Eduskunta riisua Puolustusvoimat lopuistakin joukoista ja aseista. Ei hyvä, ei.

Luuletko että Venäjä tekisi tänne strategisen iskun jos Suomi ilmoittaisi hakevansa Naton jäsenyyttä?

Varmasti Venäjän kenraalit joutuisivat uusimaan muutamia karttaharjoituksiaan ja marssioppaitaan, jos Suomi liittyisi jäseneksi. Myös GRU:n pojat saisivat varmasti lisää hommia kun päiviteltäisiin millaista apua Suomi odottaa saavansa ja miten nopeasti.

Jos ja kun Suomi liittyisi jäseneksi saisimme teoriassa ainakin poliittisen lupauksen avusta. Sen seuraavan sodan hetken historiallisesta tilanteesta sitten riippuu paljon se onko lupauksella mitään merkitystä. Saisimme jäsenyyden myötä käsiimme työkalun joka voi nostaa pikkuisen sitä kynnystä hyökätäkkö vai eikö tänne.

Puolustustahan ei voi tosin ulkoistaa Natolle. Ei Portugalilainen sotilas tule hymy huulillaan paleltumaan Varttiustien varteen.

Ps. Pitää muistaa että mikään liitto ei ole ikuinen joten mitä sitten kun Nato lakkaa ja EU sammuu?

 

[Creidiki]

Ps. Pitää muistaa että mikään liitto ei ole ikuinen joten mitä sitten kun Nato lakkaa ja EU sammuu?

Venäjän jokin inkarnaatio on silloin edelleen itärajan takana ja sillän on piiitkä muisti.

 

[Iso-Mursu]

Ps. Pitää muistaa että mikään liitto ei ole ikuinen joten mitä sitten kun Nato lakkaa ja EU sammuu?

Venäjän jokin inkarnaatio on silloin edelleen itärajan takana ja sillän on piiitkä muisti.

Kukahan se aikoinaan sanoi että Moskova on kolmas Rooma ja neljättä ei koskaan tule..

Norsulla on venäläisen muisti..