Harjoitus ja omasuoja ase PV:lle?

Eivät räkäpäät juuri lisää ampumataitoa pienemmällä rekyylillä, ilman ennakkoa ja mahdollisesti ilman mitään palautetta osumisesta. Noptelkin edistää ampumataitoa kymmenen kertaa enemmän.

Nyt ei taas ymmärrä. Miksi hankkia ase, jota joukot ei sit osaa käyttää kun niille annetaan oikea ase kouraan? Jos ei opi käyttämään AK sukuista asetta, niin ei sen henkilön paikka ole edes armeijassa vrt. rumasti afrikan lapsisotilaat yms joilta kyseisen aseen käyttö onnistuu ihan helposti.
Afrikkalaisten ampumataito on nähty ja saman tason saavuttaminen ei ole mitenkään positiivista. http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Mogadishu_(1993)

Tarkoitus olisi että porukka osaa ensin ammunnan perusteet minkä jälkeen saadaan enemmän irti pienemmästä laukausmäärästä vaikeammin opittavalla aseella. Joku 300 laukausta on aivan liian vähän jotta ensikertalainen oppisi ampumaan RK:lla hyvin.

Ongelmanahan noissa PDW aseissa on se että ne maksavat saman verran kun rynnäkkökivääritkin. Eli on aika vaikeaa perustella niiden hankintaa taloudellisesti.
Jos näihin voidaan vaihtaa helposti uusia piippuja ja käyttävät halvempaa ammusta niin näillä voi ampua aivan eri määriä.

Ilmakivääreilläkin harjoittelu parantaisi nyky tilannetta.
 
Näitä videoita on runsaasti, missä 7,62x39mm huitoo läpi betonista noin kaksin-kolminkertaisia syvyyksiä versus 5.56mm. Syynä on yksinkertaisesti suurempi liikemäärä (väliaineessa massa on nopeutta) ja vakaampi luoti.

Ja miksikä siis betoni on jotenkin erilainen materiaali kuin muut? Muistuttavatko esmes teräs, kumi, betoni, lasi ja puu siis kovastikin toisiaan? Ne ovat aivan erilaisia materiaaleja, joilla on aivan erilaiset ominaisuudet. Tästä syystä esmes auton tuulilasia ei tehdä betonista ja renkaita lasista. Betoni on kovaa ja haurasta materiaalia, joka pulverisoituu ja murtuu kovien iskujen seurauksena. Voit kokeilla lyödä betoniin lekalla ensin naulaa (menee läpi, ympäristö halkeilee ja pölisee) tai pelkällä lekalla (hajoaa pölyksi ja pieniksi kimpaleiksi). Kokeilepa samaa teräkseen. Tulokset ovat erilaisia, toinen tekee reiän ja toinen vain kolisee. Tälleen rautalankaesimerkkinä. Vastaavasti 5.56mm, jonka poikkipinta-ala on about puolet 7,62 vastaavasta, keskittää samansuuruisen liike-energiansa tälle pienemmälle poikkipinnalle. Tulokset terästä vastaan ovat arvattavissa: läpäisy tällaista rakennetta vastaan on kaksinkertainen. Rautaruukin Ramor-laadulle suojavahvuudet 25 m etäisyydeltä ovat 7,62x39 mm FMJ:lle 4,25 mm ja 5.56x45mm NATO:lle 6,5 mm. Sama 6,5 mm Ramoria muuten pysäyttää 7,62x51mm NATO:n.

Tässä yksi läpäisytaulukko.

http://en.wikipedia.org/wiki/Comparison_of_the_AK-47_and_M16#Terminal_ballistics

Ja onhan sinne 2040-luvulle vielä 25 vuotta. Kyllä se 5.56 ainakin sen aikaa standardipaukkuna toki pysyy ja on varmasti yleinen sen jälkeenkin. Sen kehityspotentiaali vain on käytetty siihen mennessä loppuun, ja haetaan ballistisesti ja terminaaliballistisesti parempaa kompromissia sen ajan olosuhteissa - käytännössä hieman lisää liikemäärää. 7,62x39 mm on tavallaan nyt siinä vaiheessa, missä 5.56 tulee olemaan silloin.

Se on sitten kokonaan eri juttu, tuleeko sen sukupolven patruuna olemaan hylsytön. Se on toki mahdollista, jos teknologia niiden kanssa kehittyy. Hylsy on toki kuollutta painoa, mutta toistaiseksi sillä on etunsa, koska
-Hylsy suojelee patruunaa ympäristöltä
-Hylsy vie poistuessaan lämpöä pois prosessista ja näin jäähdyttää asetta
-Hylsyttömässä konsturkuiossa hylsynpoistoaukko olisi ylimääräinen laite, mutta silti välttämätön, jotta ase voidaan tyhjentää ja häiriö poistaa. Jos tällainen mekanismi hylsyttömään aseeseen silti tehdään, syödään jo merkittävä osa hylsyttömyyden eduista pois. Jos tyhjennys taas tehdään syöttöpuolelta, täytyy lipas poistaa häiriönpoiston ajaksi. Kalshnikovissa vastaava proseduuri on yksi veto viritintapista. Ei kuulosta kehitykseltä tämä.

En mä nyt oikein snaijaa että mitä yrität selittää. Kysyn nyt kuitenkin vielä, että tajuatko että luodilla ja sen rakenteella on suuri vaikutus noihin erilaisiin läpäisyarvoihin, kaliiperista riippumatta?

OTp0lAh.png
 
Heitämpähän tämän väliin pienen ajatuksen: Jos oltaisiin hankkimassa omasuoja aseita, niin ne Saksan G36:t voisivat ajaa asian.

Vai mainitsiko joku asian?
 
Eivät räkäpäät juuri lisää ampumataitoa pienemmällä rekyylillä, ilman ennakkoa ja mahdollisesti ilman mitään palautetta osumisesta. Noptelkin edistää ampumataitoa kymmenen kertaa enemmän.


Afrikkalaisten ampumataito on nähty ja saman tason saavuttaminen ei ole mitenkään positiivista. http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Mogadishu_(1993)

Tarkoitus olisi että porukka osaa ensin ammunnan perusteet minkä jälkeen saadaan enemmän irti pienemmästä laukausmäärästä vaikeammin opittavalla aseella. Joku 300 laukausta on aivan liian vähän jotta ensikertalainen oppisi ampumaan RK:lla hyvin.


Jos näihin voidaan vaihtaa helposti uusia piippuja ja käyttävät halvempaa ammusta niin näillä voi ampua aivan eri määriä.

Ilmakivääreilläkin harjoittelu parantaisi nyky tilannetta.


Eiköhän halvemmaksi tulisi lisätä vaan sitä ampumaharjoittelua? Vaikka niitä amuttaisiin 1000 lisää per taistelija niin naurettavan halpaa se silti olisi verrattuna uusien aseiden,patruunoden ja sisäpiippujen hankintaan? Tuosta laukas määrästä pitäisi kyllä ampua enemmän kuin puolet maastossa. Hyökkäys ja puolustusammunnoista parhaat muistotkin ovat ja siellä oikeasti oppiikin jotain. Muutenkin ampumakoulutusta pitäisi lisätä huimasti. Räkäpäät pitäisi sellaisenaan kieltää lailla. Sotkevat ja kuluttavat aseita aivan turhaan mielestäni. Kaipa nykyisellä tekniikalla saataisiin harjoituspatruuna josta saadaan sen verran voimaa, että ase saa tarvittavat kaasut ja meteli pysyisi samana, mutta puhtaamalla lopputuloksella.
 
Mielenkiinnolla odotan kehitystä. Joku noheva arvio pitäisi laatia myös siitä, millä tavoin suojavälineet kehittyvät? Tuskin siinäkään on saavutettu Tappi-vaihetta. Hieman ihmettelen, miten tästä asiasta, kalibereista yms. väännetään tuhatsivusotalla, harvoin pohditaan vastapelurin suojavälineitä. Ja se on asia, jonka pitäisi lopultakin määrittää millä näitä suojauksia meinataan puhkoa. Ase- ja patruunatehtaiden intressissä on kehittää hirmuisia uutuuksia. 7.62 Nato on wanha ja hyvä kaliberi. Riittävän tarkka, patruunaan saadaan äksöniä ja raskas luoti, jos halutaan....ja tottavie, purskauttaa melkoisen suojan läpi. Jossain kohtaa tulee vastaan se raja, paljonko suojauksia voidaan kantaa.

Paineen alaisena niitä puhtaita feissiosumia ampuvat harvat ja valitut. Ylivoimaisesti suurin osa sotilaista joutuu tyytymään siihen, että tähtäinkuva on keskellä ruotoa.

Ehdottomasti pohdintojen eräs pohja täytyy olla kehittyvä ja jo olemassa oleva suojaustaso. On jotenkin perverssiä pohtia erilaisia vaihtoehtoja.....joilla ei välttämättä saadakaan kehittyneen armeijan jätkää ketoon.
 
Mielenkiinnolla odotan kehitystä. Joku noheva arvio pitäisi laatia myös siitä, millä tavoin suojavälineet kehittyvät? Tuskin siinäkään on saavutettu Tappi-vaihetta. Hieman ihmettelen, miten tästä asiasta, kalibereista yms. väännetään tuhatsivusotalla, harvoin pohditaan vastapelurin suojavälineitä. Ja se on asia, jonka pitäisi lopultakin määrittää millä näitä suojauksia meinataan puhkoa. Ase- ja patruunatehtaiden intressissä on kehittää hirmuisia uutuuksia. 7.62 Nato on wanha ja hyvä kaliberi. Riittävän tarkka, patruunaan saadaan äksöniä ja raskas luoti, jos halutaan....ja tottavie, purskauttaa melkoisen suojan läpi. Jossain kohtaa tulee vastaan se raja, paljonko suojauksia voidaan kantaa.

Paineen alaisena niitä puhtaita feissiosumia ampuvat harvat ja valitut. Ylivoimaisesti suurin osa sotilaista joutuu tyytymään siihen, että tähtäinkuva on keskellä ruotoa.

Ehdottomasti pohdintojen eräs pohja täytyy olla kehittyvä ja jo olemassa oleva suojaustaso. On jotenkin perverssiä pohtia erilaisia vaihtoehtoja.....joilla ei välttämättä saadakaan kehittyneen armeijan jätkää ketoon.

Siksi arvostankin .30 kaliperisia "täys" pitkiä patruunoita. Rynnnäkkökiväärin patruunat ovat aina enemmän tai vähemmän kompromissi. Niitäkin saisi kernaasti parantaa lähemmäksi .308/7,62x53/54r arvoja.
 
Eiköhän halvemmaksi tulisi lisätä vaan sitä ampumaharjoittelua? Vaikka niitä amuttaisiin 1000 lisää per taistelija niin naurettavan halpaa se silti olisi verrattuna uusien aseiden,patruunoden ja sisäpiippujen hankintaan?
RK:n kuluminen saattaa olla ongelma mutta kiinalaisillakin voi harjoitella. En vastusta.

Tuosta laukas määrästä pitäisi kyllä ampua enemmän kuin puolet maastossa. Hyökkäys ja puolustusammunnoista parhaat muistotkin ovat ja siellä oikeasti oppiikin jotain. Muutenkin ampumakoulutusta pitäisi lisätä huimasti.
Tästä olen eri mieltä. Maasto ammunta on enemmän sitä soveltavaa vaihetta ja tuon järjestäminen on hankalampaa. Porukalle pitäisi saada sitä perus ampumataitoa selkärankaan että osaavat esimerkiksi ampua liikkeestä ja eri asennoista maastossakin.
 
Tarkoitus olisi että porukka osaa ensin ammunnan perusteet minkä jälkeen saadaan enemmän irti pienemmästä laukausmäärästä vaikeammin opittavalla aseella. Joku 300 laukausta on aivan liian vähän jotta ensikertalainen oppisi ampumaan RK:lla hyvin.

Itse en ollut ennen inttiä ampunut laukaustakaan tuliaseella. Ammuin kuitenkin rk:llä valiot ja siis paljon vähemmällä laukausmäärällä kuin tuo 300. Olisikohan alokkaana radalla tullut ammuttua edes 100:a laukausta. En sitten tiedä, miten sinä määrittelet "hyvin".

Ilmakivääreilläkin harjoittelu parantaisi nyky tilannetta.

Minäkin ihmettelin, ettei tätä kukaan vielä ollut maininnut. Minun inttiaikanani harjoittelu aloitettiin tosiaan ilmakiväärillä. Sen luotien luulisi olevan aika lailla halvempia kuin rk:n patruunat ja kyllä sillä ampuessa varmaan ampumisen perusasiat jotenkin tutuksi tulevat, vaikkei kauas ammutakaan, eikä aseessa ole rekyyliä.
 
RK:n kuluminen saattaa olla ongelma mutta kiinalaisillakin voi harjoitella. En vastusta.


Tästä olen eri mieltä. Maasto ammunta on enemmän sitä soveltavaa vaihetta ja tuon järjestäminen on hankalampaa. Porukalle pitäisi saada sitä perus ampumataitoa selkärankaan että osaavat esimerkiksi ampua liikkeestä ja eri asennoista maastossakin.

Mielestäni maastoammunnoissa pääsi testaamaan opitut taidot parhaalla mahdollisella tavalla. Ampumaradan ja varaskunnan lähi metsiköt olivat vähän liian ystävällisiä harjoittelu paikkoja maastollisesti. Leiri taas tarjosi mielestäni erittäin haastavat ja todenmukaiset olosuhteet sikäeli kuin rauhan aikana on mahdollista. Varmasti maastoammuntojen järjestämisessä on oma vaivansa, mutta olivat opettavaisia päiviä.
 
Galil ACE 31. 7,62x39 ja AK-lippaat käy. Modernisoitu kalasnikov, jossa on riittävä määrä härpäkekiskoja, parempi vaihdin ja viritintappi "oikealla", siis vasemmalla puolella. Kun uudistettu tst-tapa perustuu paljolti muuhun, kuin kivääritulella aiheutettuihin tappioihin, niin kevyt ja lyhyt ase olisi hiki hatussa asemia vaihtaville joukoille omiaan. Toki vuosikymmenen parin kuluttua voi olla vaikka mitä muuta tarjolla.

Suojavarusteiden kehitystä on vaikea ennustaa, mutta ainakaan tällä hetkellä ei näytä järkevältä yrittää kehitellä suojia läpäiseviä aseita, koska koko vartalon peittävä panssari olisi paitsi järjettömän painava, myös järjettömän kallis. Ulkoisia tukirankoja käyttämällä on varmaan mahdollista tulevaisuudessa haarniskoida koko ukko luodinkestäväksi, mutta sellaiseen tuskin on varaa suuressa mittakaavassa kovin pian, vaan suurin osa joukoista saa tulevaisuudessakin kantaa suojansa omin voimin.
 
Itse en ollut ennen inttiä ampunut laukaustakaan tuliaseella. Ammuin kuitenkin rk:llä valiot ja siis paljon vähemmällä laukausmäärällä kuin tuo 300. Olisikohan alokkaana radalla tullut ammuttua edes 100:a laukausta. En sitten tiedä, miten sinä määrittelet "hyvin".
Hyvin on varsin subjektiivinen käsite mutta jos järjestetään ammunnat esimerkiksi aiheista: ammunta seisaaltaan, polvelta, kyykystä, makuulta, urban prone, ammunta valon kanssa, ammunta VV:n kanssa, taktinen lippaan vaihto, ammunta heikolta puolelta, ammunta yhdellä kädellä, ammunta liikkuvaan maaliin, ammunta pitkältä matkalta, lähitaistelu, ammunta liikkeestä ja ammunta
vyöryttäessä niin ammuksia per oppitunti olisi vain 20 kappaletta ja loput kylmä harjoittelua.

Mielestäni maastoammunnoissa pääsi testaamaan opitut taidot parhaalla mahdollisella tavalla. Ampumaradan ja varaskunnan lähi metsiköt olivat vähän liian ystävällisiä harjoittelu paikkoja maastollisesti. Leiri taas tarjosi mielestäni erittäin haastavat ja todenmukaiset olosuhteet sikäeli kuin rauhan aikana on mahdollista. Varmasti maastoammuntojen järjestämisessä on oma vaivansa, mutta olivat opettavaisia päiviä.
En kyseenalaista maasto ammuntojen tarvetta mutta yli puolet laukauksista soveltavassa vaiheessa ei ole järkevää.
 
En mä nyt oikein snaijaa että mitä yrität selittää. Kysyn nyt kuitenkin vielä, että tajuatko että luodilla ja sen rakenteella on suuri vaikutus noihin erilaisiin läpäisyarvoihin, kaliiperista riippumatta?

Lähinnä fysiikkaa. Eiköhän se tullut tossa selväksi, mitä mä ajoin takaa. Tottakai luoti vaikuttaa asiaan, ja tätähän se osin tarkoittaa se kaliiperin elinkaari, että paljonko luotityyppejä kehittämällä voidaan vastata muuttuvaan toimintaympäristöön. 5.56:han modernisoitiin jo kerran 80-luvulla (SS109), ja silloin juurikin lisättiin luodin massaa (ja muutettiin rihlannousua). Onhan näitä esimerkkejä toki muitakin. Toivon, ettei mun sanomaa nyt haluta tahallaan ymmärtää väärin.
 
Lähinnä fysiikkaa. Eiköhän se tullut tossa selväksi, mitä mä ajoin takaa.

Väitän että jos verrataan testillä kahden kaliiperin suhteellisen samanmuotoista (saman muotoinen kärki) ja samasta materiaalista tehtyä (vaikka yksiaineista) läpäisykappaletta ammuttuna erilaisilla vauhdeilla, niin se mikä läpäisee eniten terästä läpäisee myös eniten betonia, puuta jne. Eli fysiikka on sama kaikkien materiaalien kohdalla.

Tosielämässä tietysti asia on hieman erilainen koska nykyluodit on tehty kompromiseiksi läpäisyn ja haavoittavuuden välillä sekä ovat tehtyjä useista eri materiaaleista.

Tottakai luoti vaikuttaa asiaan, ja tätähän se osin tarkoittaa se kaliiperin elinkaari, että paljonko luotityyppejä kehittämällä voidaan vastata muuttuvaan toimintaympäristöön. 5.56:han modernisoitiin jo kerran 80-luvulla (SS109), ja silloin juurikin lisättiin luodin massaa (ja muutettiin rihlannousua). Onhan näitä esimerkkejä toki muitakin. Toivon, ettei mun sanomaa nyt haluta tahallaan ymmärtää väärin.

SS109/M855 on aluperin suunniteltu FN:n toimesta MINIMI-konekivääriä varten konekiväärinparuunaksi 1970-luvulla. Uuden M855A1 patruunan luoti on saman painoinen (62 gr) mutta rakenteeltaan erilainen. Kuvassa vasemmalla M855 jossa kuparivaippa, teräsinsertti ja lyijysydän. Oikealla M855A1 jossa teräspenetraattori ja kuparivaippa ja -sydän. Uudempi läpäisee paremmin kaikkea ja fragmentoituu luotettavasti (yaw independent). Lisäksi uudemman vaippa on vedetty toisin päin, joten se on potentiaalisesti (ja käytännössä) tarkempi.

compare.jpg
 
Väitän että jos verrataan testillä kahden kaliiperin suhteellisen samanmuotoista (saman muotoinen kärki) ja samasta materiaalista tehtyä (vaikka yksiaineista) läpäisykappaletta ammuttuna erilaisilla vauhdeilla, niin se mikä läpäisee eniten terästä läpäisee myös eniten betonia, puuta jne. Eli fysiikka on sama kaikkien materiaalien kohdalla.

Tosielämässä tietysti asia on hieman erilainen koska nykyluodit on tehty kompromiseiksi läpäisyn ja haavoittavuuden välillä sekä ovat tehtyjä useista eri materiaaleista.

Ikävä kyllä väite ei pidä paikkaansa. Inertiaa ei fysiikassa pääse pakoon. Jos 'fysiikka' olisi kaikille materiaaleille sama, ne autonrenkaat voisi tehdä huoletta lasista ja ovet betonista, jos ne kerran kaikissa olosuhteissa käyttäytyvät identtisesti. Ikävä kyllä materiaalitekniikassa alkaa vastaan tulla vetomurtolujuuksia, iskusitkeyttä, kovuutta, haurasmurtumamekanismia jne, jotka ovat materiaalista riippuvaisia. Se johtaa väistämättä erilaiseen terminaaliballistiikkaan. Mä näytin sulle jo taulukkoja x39:n paremmasta kyntökyvystä hiekassa, betonissa ym. ja kuinka vastaavasti 5.56 vaatii puolet enemmän panssariterästä luotettavaan suojaan. Rautaruukin labrassa on tullut vastaan sitten vaikka mitä pikku yllätyksiä, jotka kaikki taistelevat käsitystäsi vastaan.

Tietenkin jos laitetaan vastakkain vaikka .22LR ja .50 BMG, niin joo, silloin sun väite pitää toki paikkansa. Mutta kait nyt haluttiin verrata kaliipereita, joiden suuenergia on samaa suuruusluokkaa.

Jos tää sun väite samanmuotoisesta kärjestä pitäisi paikkansa, JHP, FMJ ja AP olisivat läpäisykyvyltään identtisiä. Näin ei tietenkään ole. Vai tarkoititko samalla muodolla nyt ballistisen ulkomuodon sijaan sisäistä rakennetta?

Mitä tulee M855A1:een, niin en ylläty, että suurempi teräskärki ilman etukuparivaippaa parantaa läpäisykykyä. Tollaisten luotien kanssa sitten sen haavavaikutuksen aiheuttaminen vaatii huolellista suunnittelua. Sitä väitettä vastaan mulla ei ole mitään, että M855A1.ssä näitä ominaisuuksia on onnistuttu optimoimaan tehokkaasti. Sitähän se kehitystyö on, muttei tätä prosessia voida loputtomiin asti hioa. Siitä tuskin ollaan eri mieltä, että henkilösuojauksen kehitys tuskin tulee olemaan ainakaan heikkenemään päin, ja jossain vaiheessa saavutetaan piste, että 5.56 NATO:n ominaisuuksia ei voida enää kasvattaa läpäisyn osalta ilman, että heikennetään muita ominaisuuksia. Silloin patruunan elinkaaren lakipiste on saavutettu.
 
En itse näe järkevänä hankkia uutta asetta harjoittelua varten.
Ostetaan sillä hinnalla lisää tavaraa mitä ampua.

EHKÄ: mikä olisi mielenkiintoista kokeilla esim AKE tuksessa olisi kuula-aseet.
Omasta mielestä laser vehkeet saa heittää hevon vittuu. Niin huonoja.
Se toisi varusmiehillekin ehkä mukavaa vaihtelua ja kilpailuhenkeä kun osuma oikeasti vähän nipistäisi ja kirpaisisi, eikä jokainen mustikan varpu anna luotisuojaa niinkuin laser laitteilla

Rk tosin on omat ongelmat. Paino,kiskojen puute, pituus jne
Paino ei ole viellä älytön kun on vain ase ilman lisävarusteita mutta kun lyödään VV ym kiinne ei se enää olekkaan mikään kevyt ase kantaa, kiskot ym tuo lisä painoa. Rakennuksissa sekä ajoneuvoilla liikuttaessa aseen pituus tuo hiukan ongelmia.

MP5 pidän itse.
Nämä ase jutut ovat taas näitä mielipide juttuja, joten tämä keskustelu ei tule päättymään varmaan koskaan
 
Ammunnan harjoitteluun tuskin ovat parhaita, mutta jos PDW näkökulmasta ajatellaan, niin mites olisi ihan perus MP7 tai FN P90? Siis kaikille taistelijoille joiden ensisijainen ase ei ole "ase", lämäreille, kuskeille, tykistölle yms.
 
EHKÄ: mikä olisi mielenkiintoista kokeilla esim AKE tuksessa olisi kuula-aseet.
Omasta mielestä laser vehkeet saa heittää hevon vittuu. Niin huonoja.
Se toisi varusmiehillekin ehkä mukavaa vaihtelua ja kilpailuhenkeä kun osuma oikeasti vähän nipistäisi ja kirpaisisi, eikä jokainen mustikan varpu anna luotisuojaa niinkuin laser laitteilla

Kuulaaseen ongelma on täysin poikkeava rekyyli ja ballistiikka. Kivojahan ne varmasti ovat harrastusmielessä, mutta oikea ase ja siinä lasersimu+paukkupatruuna on parempi.
Kuuluaseeita on toki erilaisia, mutta eivät nekään ihan tunnotomia noita varpuja vastaan ole.

Ammunnan harjoitteluun tuskin ovat parhaita, mutta jos PDW näkökulmasta ajatellaan, niin mites olisi ihan perus MP7 tai FN P90? Siis kaikille taistelijoille joiden ensisijainen ase ei ole "ase", lämäreille, kuskeille, tykistölle yms.
Itse kannattaisin PDW;n hankintaa juurikin mainitsemillesi ryhmille, mutta hankinta on kallis ja saavutettu hyöty on kokonaisuuden kannalta pieni. Yksilön kannalta se tietysti olisi suuri parannus.
 
Ikävä kyllä väite ei pidä paikkaansa. Inertiaa ei fysiikassa pääse pakoon. Jos 'fysiikka' olisi kaikille materiaaleille sama, ne autonrenkaat voisi tehdä huoletta lasista ja ovet betonista, jos ne kerran kaikissa olosuhteissa käyttäytyvät identtisesti. Ikävä kyllä materiaalitekniikassa alkaa vastaan tulla vetomurtolujuuksia, iskusitkeyttä, kovuutta, haurasmurtumamekanismia jne, jotka ovat materiaalista riippuvaisia. Se johtaa väistämättä erilaiseen terminaaliballistiikkaan.

Tuolla nyt ei ole mitään merkitystä jos tarkastellaan uppoamista tiettyyn materiaaliin ilman läpäisyä. Jos nyt siis puhutaan tästä sun lanseeraamasta "kyntökyvystä".

Ainoat merkitsevät seikat jos, luotien materiaalit ja muodot ovat identtiset koon skaalautuessa, on luodin liike energia ja sen alueen pinta-ala johon se liike energia kohdistuu. Luodin muodonmuutokseen kuluva energia on pois maalin muodonmuutokseen kuluvasta energiasta, mutta jos materiaali on samat niin asialla ei ole suurta merkitystä.

Mä näytin sulle jo taulukkoja x39:n paremmasta kyntökyvystä hiekassa, betonissa ym. ja kuinka vastaavasti 5.56 vaatii puolet enemmän panssariterästä luotettavaan suojaan. Rautaruukin labrassa on tullut vastaan sitten vaikka mitä pikku yllätyksiä, jotka kaikki taistelevat käsitystäsi vastaan.

Tarkoitat siis tätä Wikipedian taulukkoa?

0H0VrKW.png


Sun päätelmissäsi sillä siis ei ole mitään merkitystä että M193 patruunan luoti on kuparivaippainen lyijyluoti ja M43 on ryssäläiseen tapaan rakennettu terässydämestä kuparoidulla teräsvaipalla joiden välissä on ohut lyijykerros?

On itsestään selvää että tuo teräsrakenteinen luoti vastustaa enemmän muodonmuutosta kuin pehmeä lyijyluoti ja tekee silloin syvemmän kuopan materiaaliin koska käyttää vähemmän luodin liike-energiasta omaan muodonmuutokseensa. Jos hiekkapussiin ammuttaessa M193 patruunan luodin osalta tapahtuu "complete bullet disintegration" niin luodin materiaalilla ja rakenteellako ei ole väliä?

Ainoastaan kaliiperilla siis on väliä? Tuo on niin tuuheta paskaa ettei paremmasta väliä...

Jos tää sun väite samanmuotoisesta kärjestä pitäisi paikkansa, JHP, FMJ ja AP olisivat läpäisykyvyltään identtisiä. Näin ei tietenkään ole. Vai tarkoititko samalla muodolla nyt ballistisen ulkomuodon sijaan sisäistä rakennetta?

Testiluotien tulee olla samasta materiaalista tehtyjä ja saman muotoisia jotta voidaan sulkea erot luodin omassa muodonmuutoksessa. Näin mm. amerikkalaisissa 20-luvun testeissä tehtiin .20, .25, ja .30 kaliiperisten testipatruunoiden osalta, luodit olivat muuten identtisiä mutta skaalattu joko isommiksi tai pienemmiksi.

Sitä paitsi sinunhan mielestä nuo kaikki (JHP, FMJ ja AP) ovat läpäisykyvyltään identtisiä, kunhan ne ovat vaan saman kaliiperin luoteja!
 
Kuulaaseen ongelma on täysin poikkeava rekyyli ja ballistiikka. Kivojahan ne varmasti ovat harrastusmielessä, mutta oikea ase ja siinä lasersimu+paukkupatruuna on parempi.
Toisaalta simuja on rajoitettu määrä ja tarvitsevat erillisen varustuksen kantoon ja paukkupatruunoilla on ääni ja hajuhaitat. Kuula-aseet sekä kuulat ovat suhteellisen halpoja ja näillä voidaan harjoitella kasarmilla varsinkin akettamista sisätiloissa.

Ammunnan harjoitteluun tuskin ovat parhaita, mutta jos PDW näkökulmasta ajatellaan, niin mites olisi ihan perus MP7 tai FN P90? Siis kaikille taistelijoille joiden ensisijainen ase ei ole "ase", lämäreille, kuskeille, tykistölle yms.
Kaliperit vielä liian eksoottisia. Jos toinen noista yleistyy ja alkaa löytyä myös käsiaseissa niin sitten ehkä. Tällä hetkellä PDW:n realistisin kaliperi olisi 9x19 pelkästään hinta ja logistisista syistä.
 
Back
Top