Huonoimmat kokemuksesi armeijasta eli armeijan toiminnan epäkohdat

Minuteman kirjoitti:
Et ole nukkunut kolmeen vuorokauteen. Tuona aikana olet nauttinut yhden "lämpimän" aterian. Kenttäpullosi on tyhjä. Yksikkösi on menettänyt kolmasosan vahvuudestaan, eilen näit miten esimiehesi sai vihollisen tarkka-ampujan luodin päähänsä. Olet kuullut huhuja kotikaupunkisi pommituksesta. Viime yönä mörön syöttinä olit niin sekaisin että paskansit housuusi silkasta pelosta. Vaatteesi ovat läpimärät, sinua paleltaa ja jalkasi ovat hiertyneet verille. Saavut yksikkösi rippeiden kanssa teille lepopaikaksi määrätyn maatalon pihaan. Konehallista leviää kenttäkeittiössä kypsyvän hernekeiton huumaava tuoksu ja rantasauna näyttää olevan lämpiämässä.

Sinut ottaa vastaan epäilyttävän puhtaalta tuoksuva pakasta vedettyyn maastopukuun ja paraatikiiltäviin saappaisiin pukeutunut mies joka ilmoittaa olevansa uusii esimiehesi ja antaa sinulle tehtävän: "Etsitte tuosta naapurikaupungista mahdollisimman suuren toimivan taulutelkkarin ja tuotte sen minulle komentopaikkaan!"

Mitä teet?

1) Aloitat anttirokka -tyyppisen monologin joka käsittelee pyöreillä kivillä koristeltujen polkujen rakentamisen mielekkyyttä
2)Hyppäät sinulle osoitettuun transportteriin ja lähdet kiukusta puhisten suorittamaan tehtävää ja päätät toimia oma-aloitteisesti ja esiä sen v*tun telkkarin viereisestä kylästä
3) Hyppäät volkkarin puikkoihin ja ajat sinulle määrättyä kiertotietä pitkin 20 km päässä olevaan kaupunkiin asiaa sen enempää miettimättä.

Miten käy?

1) Et pääse monologissasi alkua pidempään kun esimiehesi iskee sinut rautoihin ja jäät nälkäisenä ja paskaisena odottamaan että SP hakee sinut pois.
2) Raivoat volkkarin ratissa plasmatelkkarista pornoa katseleville esikunnan herroille niin kiivaasti ettet huomaa pioneerien huitovan varoituuksia ja ajat suoraan vihollisen tunti sitten kylvämään sirotemiinoitteeseen ja räjähdät palasiksi.
3) Toimitat hankkimasi telkkarin esikuntaan ja ennen kuin poistut kohti saunaa näet miten esikunta virittää ison ruudun tietokoneen näytöksi täydennysjoukkojen briefausta varten.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kuten tässä on todettukin, perusongelma tässä on se, että tuokin keikka muuttuisi liki-vittuilusta motivoivaksi operaatioksi 15 sekunnissa:

"Alikersantti Te, tarvitsemme briiffaus-powerpointteja varten ison näytön. Hankkikaa sellainen naapurikaupungista."

Sen lisäksi että tehtävä edes lyhyesti perustelemalla motivaatio kasvaa noin 10000%, alikersantti Te ei hyytyisi jos naapurikaupungista ei enää löytyisi ehjiä plasmatelevisioita, vaan osaisi keikata vaikkapa videotykin.

Olen ihan samaa mieltä useiden tässä kommentoineiden kanssa, että pelkkä käskeminen on yksinkertaisesti typerää. En tiedä onko se toiminut koskaan, mutta nykyään ainakaan se ei toimi, kun sotilasaines osaa ajatella itsekin ja kyseenalaistaa käskyjä. (Mikä on mielestäni hyvä juttu.)

Käsittääkseni nykyään ihan sotakouluissakin sitäpaitsi opetetaan tehtävätaktiikkaa, johon kuuluu olennaisena osana toiminta-ajatuksen kertominen - sekä motivaation että ennen kaikkea joustavuuden parantamiseksi.

Itselläni ei jäänyt sotaväestä juurikaan huonoja muistoja, pitkälti juuri siksi, koska tiedustelujoukkueessa käskyt ja ohjeet perusteltiin lähes poikkeuksetta; käskynantoon kuului aina "jotta"-osa. Ei ne perustelut meille jääkäreille olleet useinkaan kovin perinpohjaisia, mutta kuitenkin välittyi ajatus: tällä määräyksellä on joku tarkoitus. Eikä käskynjakoon todellakaan kulunut kuin joitain minuutteja ylimääräistä aikaa.

Erittäin positiivisena puolena itse asiassa jäi mieleen se, kun kerran kyseenalaistin tietyn partion viestintätaktiikkaan liittyvän kysymyksen; sain hyvin asiallisen vastauksen, joka paljasti, että pintapuolisesti typerältä ja tositilanteessa jopa vaaralliselta kuulostavalle käytännölle oli varsin ovela selitys. Ei ollut mitään ongelmaa noudattaa kyseistä tekniikkaa sen jälkeen.

Kosovossa sitten törmäsi pariin ikävään esimerkkiin huonosta johtamisesta, mutta ne eivät taida kuulua tämän aiheen alle.
 
Laitanpa osani tähän.
Varuskunnan puoskarin kanta oli kaikkeen, että palvelusta yritetään vaan välttää.
Sain jossain reilun puolen vuoden palveluksen paikkeilla bakteeritulehduksen mutta
asia ei kiinnostanut tuota selvästikin epäpätevää tapausta. Se johti sitten yhteen ja
toiseen ja jouduin kulkemaan Tilkan kautta. Palveluksen loppupuoli meni aika rikkonaiseksi.
Siinä olisi ollut aineksia tuon puoskarin vastaisiin toimenpiteisiinkin näin jälkikäteen
ajatellen. Tuostakin voisi tietysti syyttää organisaatiota eli puolustusvoimia, mutta jossain tuo
puoskari kuitenkin olisi ollut. Nilkit, mulkut ja kusipäät meillä on aina riesanamme yhteiskunnan
eri alueilla.
 
Semmoinen juttu sitten vielä kun täällä on painotettu käskyjen kyselemättömän tottelemisen tärkeyttä. Olen samaa mieltä siitä, että tämä on joissain tilanteissa ehdottoman tärkeää. Mutta taidan olla vähän eri mieltä siitä, miten tälläiseen tottelevaisuuteen päästään.

Omasta mielestäni nimenomaan se, että käskyjen perustelu ja asioiden selittäminen jopa kuraportaalle oli enemmän sääntö kuin poikkeus, rakensi pohjaa ehdottomalle tottelemiselle. Kun jopa jääkäreille syntyi luottamus siihen, että käskyillä on jokin tarkoitus vittuilun ohella, niin perustelemattomankin käskyn totteleminen oli automaatio. Koska luotti, että vaikka juuri nyt ei tuota käskyä ehditty perustella niin käskyyn on silti joku hyvä syy.

Mun mielestä pitkälti tällä keinoin ja muulla hyvällä johtamisella syntyi sitten tiedustelujoukkue, jossa miehistö oikeasti kilpaili siitä, kenellä on vähiten vapautuspäiviä, ja joka ainakin osaamista mitanneissa harjoituksissa piti kunnia-asianaan tuoda voitto kotiin, mielellään pesäpallolukemin. Tietysti myös hehkutuksella "olemme puolustajan keihään terävä kärki; leijonan miekan leikkaava terä" saattoi olla osuutensa :D.
 
Juuri näin. Kaikkea ei aina tarvi perustella mutta suurinosa on hyvä perustella, se vaatii johtajaltakin tiettyä tilanne silmää.
Enkä itse jaksa henkilökohtaisesti uskoa siihen että pinkan tekeminen ja sen vieminen tasolle stn kusipää, kasvattaa milläänlailla varusmiehen sotakelpoisuutta. Se kuinka ihminen reagoi johonkin ärsykkeisiin äärinmäisessä stressissä on aika pitkälle luonteesta kiinne eikä luonnetta saa muutettua 9kk leikkisodassa ja kun taisteliaa siihen totuteen paras paikka on sotaharjoitus.
Pinkkapunkkan tai vastaavan epäolennaisen vieminen tuolla stan kusipää tasolle toimii hyvänä rangaistuksena jos hommat on mennyt joukolla päin persettä tai yleisilme on ollut surkea. Tällöinkin kerrotaan asia joukolle mistä rangaistaan eikä vain ilmoiteta.
 
Deeiii kirjoitti:
Omasta mielestäni nimenomaan se, että käskyjen perustelu ja asioiden selittäminen jopa kuraportaalle oli enemmän sääntö kuin poikkeus, rakensi pohjaa ehdottomalle tottelemiselle. Kun jopa jääkäreille syntyi luottamus siihen, että käskyillä on jokin tarkoitus vittuilun ohella, niin perustelemattomankin käskyn totteleminen oli automaatio. Koska luotti, että vaikka juuri nyt ei tuota käskyä ehditty perustella niin käskyyn on silti joku hyvä syy.
Klikkaa laajentaaksesi...

Juuri näin. Minäkin uskon, että jos intissä koulutuksessa perustellaan asiat kunnolla aina, kun siihen on aikaa, eikä harrasteta mielivaltaista vittuilua, niin tästä juuri syntyy se sotajoukko, joka tottelee komentajaansa myös niissä tilanteissa, kun ei ole aikaa kunnon perusteluihin. Sen sijaan sillä Minutemanin liputtamalla mielivaltaisella vittuilukoulutuksella porukka opetetaan vain siihen, että kun kerta toisensa jälkeen ne mielivaltaiset käskyt ovat osoittautuneet turhanpäiväiseksi vittuiluksi, niin sitten tositilanteessa suhtautuminen on se, että vittuilustahan tässä varmaan taas on kyse. Jos se Minutemanin esimerkin idiootikapteeni oli teettänyt heillä ihan turhanpäiväisiä juttuja, niin ei olisi minusta mitenkään ihme, että siihen taulu-tv-komentoon ei sitten reagoitaisi sillä viimeisellä vaihtoehdolla. Näin, vaikka juuri siinä tilanteessa sitten olisikin tosi kyseessä, ja sitä tv:tä ihan oikeasti tarvittaisiin joukkojen briiffaukseen eikä pornon katseluun.
 
Kyllä tässä esimerkissä nimenomaan on kyse sotilasetiikasta.

Onko upseereilla oikeus käskeä itsemurhatehtävään.

Majuri Mauno käskee sotamies Seppoa.

"Hyppää tähän miinan päälle" käskee majuri.

"Herra majuri, miten olisi jos näyttäisitte esimerkkisuorituksen?" Kysyy sotamies.

Puhuttiin minutemanin esimerkissä tilanteesta, jossa pitää hakea miinakentän keskeltä taulutelevisio muiden joukkojen brieffaukseen... tällaisen vastakkainasettelun minuteman esitti lukijoille. Mielestäni en vääristele minutemanin sanomista vaan ainoastaan mukailen hänen viestinsä helpommin ymmärrettävään muotoon.

Tehtävätaktiikka vaatii tuollaista komentajan tarkoituksen ja ajatuksen selittämistä. Esimiehellä on valta, mutta myös vastuu alaisistaan yleisesti.



Miinakenttävaara. Kyllä selvästi esimiehen pitäisi sotilaan etiikkaa noudattaen (?) ehkäpä kertoa että on olemssa miinavaara. Tässä siis oletuksena että löytyy etukäteen tuoretta tiedustelutietoa miinavaarasta.


pitää antaa selkeät ohjeet jos käsketään hakemaan televisio miinakentän keskeltä:

-pysy reitillä koska on miinavaara

-ja nouda varastosta V, taulutelevisio T.

-Varasto V sijaitsee karttakoordinaateissa X, Y.

-sotamies voi tietenkin kysyä mitä jos taulutelevisiota ei löydy sieltä. (sodassa jopa taulutelevisiot voivat mennä rikki tai kadota).



Jos mitään tietoa ei ollut esimiehellä etukäteen miinakentästä, niin kyseessä on vain huonoa tuuria sodassa. Miinat kuitenkin ovat ansoja jotka perustuvat toimintaperiaatteeltaan väijyttämiseen ja yllätyksellisyyteen.


Japanissa lähetettiin kamikaze joukkoja itsemurhatehtäviin pommittamaan laivoja...

Kumma kyllä niitä selviytyjiä kamikaze veteraaneja oli... lentäjät eivät löytäneet vihollislaivoja merellä...

lieneekö ollut itse Davy Jones joka kätki liittoutuneiden laivat ahdin aittaan...Meren raivo? :D
 
Siirryin aikoinaan reservistä sivuun nimenomaan varusmiespalvelun aikaisen kantahenkilökunnan toiminnan vuoksi; simputusta (tästä oli esitutkintaakin), tehtävien laiminlyöntiä, kertakaikkista motivoinnin tappamista käyttämällä mielivaltaisuutta ensisijaisena keinona. En itsekään ollut riittävän kypsä laittamaan tätä oikeaan viitekehykseen.
Tätänykyä minua jopa kiinnostaisi sotimisen oppiminen, mutta ei taida tulla enää tilaisuutta harjoitella.
 
Jos on pokkaa, niin "saisinko käskyn kirjallisena" tepsii lähes 100% tapauksista idioottikäskyjen osalta.

Myös sota-aikana voisi jossain mielipuolitapauksissa olla tarpeen.
 
Deeiii kirjoitti:
Semmoinen juttu sitten vielä kun täällä on painotettu käskyjen kyselemättömän tottelemisen tärkeyttä. Olen samaa mieltä siitä, että tämä on joissain tilanteissa ehdottoman tärkeää. Mutta taidan olla vähän eri mieltä siitä, miten tälläiseen tottelevaisuuteen päästään.

Omasta mielestäni nimenomaan se, että käskyjen perustelu ja asioiden selittäminen jopa kuraportaalle oli enemmän sääntö kuin poikkeus, rakensi pohjaa ehdottomalle tottelemiselle. Kun jopa jääkäreille syntyi luottamus siihen, että käskyillä on jokin tarkoitus vittuilun ohella, niin perustelemattomankin käskyn totteleminen oli automaatio. Koska luotti, että vaikka juuri nyt ei tuota käskyä ehditty perustella niin käskyyn on silti joku hyvä syy.

Mun mielestä pitkälti tällä keinoin ja muulla hyvällä johtamisella syntyi sitten tiedustelujoukkue, jossa miehistö oikeasti kilpaili siitä, kenellä on vähiten vapautuspäiviä, ja joka ainakin osaamista mitanneissa harjoituksissa piti kunnia-asianaan tuoda voitto kotiin, mielellään pesäpallolukemin. Tietysti myös hehkutuksella "olemme puolustajan keihään terävä kärki; leijonan miekan leikkaava terä" saattoi olla osuutensa :D.
Klikkaa laajentaaksesi...

Näin se meilläkin meni mutta toisaalta tiedustelussa sitä väkeä raakataan pois jo kutsunnoissa, sitten P-kauden jälkeen ja meillä vielä ensimmäisen kertauksen jälkeen vedettiin rasteja.
 
Honcho kirjoitti:
Jos on pokkaa, niin "saisinko käskyn kirjallisena" tepsii lähes 100% tapauksista idioottikäskyjen osalta.

Myös sota-aikana voisi jossain mielipuolitapauksissa olla tarpeen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Isoisä uhkasi konepistoolilla kun pappi yritti käskeä pistoolilla uhaten miehille (viimeistä?) ehtoollista Kannaksella -44.

Myöhemmin miehet naureskeli kun varikset veteli papin suolia keskityksen jälkeen, lähti pistooli ja saappaatkin.
 
Talvela kirjoitti:
Isoisä uhkasi konepistoolilla kun pappi yritti käskeä pistoolilla uhaten miehille (viimeistä?) ehtoollista Kannaksella -44.

Myöhemmin miehet naureskeli kun varikset veteli papin suolia keskityksen jälkeen, lähti pistooli ja saappaatkin.
Klikkaa laajentaaksesi...

No, toivottavasti pastori ehti itse tempaista näkyleivän ja ehtoollisviinit...
 
Viimeksi muokattu:
Siirryin aikoinaan reservistä sivuun nimenomaan varusmiespalvelun aikaisen kantahenkilökunnan toiminnan vuoksi; simputusta (tästä oli esitutkintaakin), tehtävien laiminlyöntiä, kertakaikkista motivoinnin tappamista käyttämällä mielivaltaisuutta ensisijaisena keinona. En itsekään ollut riittävän kypsä laittamaan tätä oikeaan viitekehykseen.
Tätänykyä minua jopa kiinnostaisi sotimisen oppiminen, mutta ei taida tulla enää tilaisuutta harjoitella.

>> Kuulostaa todella ikavalta touhulta. Kolikolla on kuitenkin kaantopuolensa: Kaartissa 90-luvun puolivalissa yritin keksia 'kines'-spoljoukkueelle jotain mielekasta urheilua kevatauringossa (pystyyko armeijan suksilla pujottelemaan yli 4 portin lapi kevaisilla kestohangilla Santikan kaltseja alas "Telemark-tekniikalla" - muuten pystyy!), ja jotain vastaavaa, joka kuitenkin piti tehda 'kaskettyna' etta jengi pysyisi yhden koksun napeissa ja alikessuja kiinnostaisi edes marginaalisesti (TJ alle 50..)

Lopputulos: 2 kantelua, 2 esitutkintaa, 2 nyrjahtanytta itsetunto-voivoi:ta myos ilmeisesti. Traagista.
Nolla kpl. niskamurtumaa (olis pitanyt tiedustella jyrkempi kallio!!) ja nolla nyrjahdysta/ venahdysta/ haamukipua...

Seuraus: paiva pekonia.

Aikaisemmin Pampyolissa valaistun putkayon viettaneena RUK:n kurssijuhlien 'yhteydessa' totesin etta pekoni on huomattavasti hajottavampaa. Tasta eteenpain ainoastaan putkareissun arvoisia arviointivirheita siis!
 
Fremen kirjoitti:
Siirryin aikoinaan reservistä sivuun nimenomaan varusmiespalvelun aikaisen kantahenkilökunnan toiminnan vuoksi; simputusta (tästä oli esitutkintaakin), tehtävien laiminlyöntiä, kertakaikkista motivoinnin tappamista käyttämällä mielivaltaisuutta ensisijaisena keinona. En itsekään ollut riittävän kypsä laittamaan tätä oikeaan viitekehykseen.
Tätänykyä minua jopa kiinnostaisi sotimisen oppiminen, mutta ei taida tulla enää tilaisuutta harjoitella.

>> Kuulostaa todella ikavalta touhulta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olin itse esitutkinnassa vain kuultavana toisen henkilön simputuksesta, mutta sain kyllä osakseni aikamoisen annoksen henkilökohtaista läksytystä vaikka olinkin aselajitaidoissa porukan kärkeä.
Jälkeenpäin olen ajatellut että ehkä siellä ammennettiin antaumuksella vanhasta sotilasperinteestä. Porukkaa se kyllä yhdisti kun sekä miehistö että varusmiesjohtajat saivat kaikki tasapuolisesti koulutusta.. ;)
 
Uusille alokkaille pitäisi opettaa kuinka kusta seisaaltaan (tai sitten kaikki istuvat) ja että pökäleen pitää pudota pönttöön ei istuimelle saatika lattialle. Hygieenisyys oli suurin epäkohta johon törmäsin... huonon tetsarin kanssa pärjää mutta mielellään ei tule istuttua pöntölle joka on edellisen käyttäjän jäljiltä ruskea.
 
Heikko asetoveruus voi olla todella ikävää: meikäläinen tulee toimeen vaikka millaisten ihmisten kanssa, mutta sitten jos samassa porukassa olevia tyyppejä ei niinkään kiinnosta tulla toimeen minun kanssani koska käyttäydyn eri tavalla (olin muihin nähden vanha pieru kun suoritin asepalvelukseni eikä meikäläistä oikein kiinnostanut "jonneilu"), niin voi olla ikävää. Kevytmielinen pilailu saattaa kuulua asepalvelukseen, mutta ei ole kivaa kun niitä piloja tehdään sitten ihan oikeasti vittuilu mielessä ja aina samalle henkilölle :/ Tilanteeseen saatiin muutoksia kun otin asian puheeksi varusmiesjohtajille (en halunut sotkea heitä asiaan heti; yritin aluksi ratkoa ongelmaa keskustelemalla ihan "miesten kesken" asiasta liittyvien tyyppien kanssa, mutta eipä siitä mitään tullut) ja kanssaelo parani - ikävimpienkin henkilöiden kanssa päästiin vähintään siihen yhteisymmärrykseen, että kenenkään paras kaveri ei pidä olla, mutta toimeen pitää tulla.
 
Viimeksi muokattu:
Kasarmipalvelus, erityisesti kun ei oikeasti ollut mitään muuta tavoitetta kuin täyttää tyhjä hetki, ja kaikki "nyt pitää näyttää hienolta" -hetket olivat nuorelle miehelle silkkoja epäkohtia.

Metsässä oli aina hauskaa (silloinkin kun oli kovaa), ja heti siitä hetkestä eteenpäin kun alkoi tulla vastuuta = alettiin kohdella ihmisenä, lopulta jopa "nuorempana työtoverina" homma meni ihan juhlavaksi. Ei väsymys, nälkä, kitka paina kun on oikeasti perillä tehtävästä ja tavoitellusta päämäärästä, ja saa käyttää joukkoa oikeasti sen saavuttamiseen.

Hassua kyllä, ainakin silloin näytti siltä että vähemmän pelisilmää omaavat apukouluttajat laitettiin touhuamaan alokkaiden kanssa, fiksummat "oikeisiin töihin". Tuosta voisi olla enemmän kuin yhtä mieltä.
 
-Uniajan vähyys joka teki ajoittain koko koulutuksesta kuin 1-2 promillen känniläis-komedian sekä vahingoitti fyysisesti aivoja
-Ajankäytön tehottomuus 6.00-8.00, ei viedä kahta tuntia käydä veskissä ja syödä, paitsi armeijassa
-Telttamajoitus kaikesta muusta irrallisena itsetarkoituksena kaikissa mahdollisissa tilanteissa, eli prioriteettinä korkeammalla kuin asioiden opetus ja koulutus
 
Kyllä se vaan vie, koska kyse on joukosta, ei siitä että käydään kotona suihkussa ja omassa keittiössä aamiaisella. Se voi yhdeltä olla nopea, sadalta ei niinkään.
 
Kyllä heräämiseen ja aamupalaan tarvitaan 2 tuntia, jotta on mahdollisuus seisottaa porukkaa muodossa yksikön ja muken edessä, hakea muutaman kerran kerroksista vauhtia sekä matkalla pari kertaa poistuttaa.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top