Huumekeskustelu

Tvälups

Ylipäällikkö
Teemat Sunnuntai "Koko Oulu on täynnä subua"
HS 9.12.2012 Anna-Sofia Berner

Oululaiset Mikko, Antti ja Sami ovat sekakäyttäjiä. Eivät juoppoja eivätkä narkkareita, vaan jotakin siltä väliltä.

Pieni sanasto

Subutex. Lääke, jota käytetään huumeriippuvaisten korvaushoidossa ja vieroituksessa.

Piri eli amfetamiini. Piristävä huume.

Bentsot eli bentsodiatsepiinit. Rauhoittavia lääkkeitä.

Rännääminen. Huumeiden käyttämistä suonensisäisesti.

Oululaisessa olohuoneessa istuu kolme parikymppistä miestä: Mikko, Antti ja Sami. Ne eivät ole heidän oikeat nimensä. Eikä heidän taustastaan voi kertoa mitään. Heidän henkilöllisyytensä kiinnostaa poliisia. Ja ehkä muitakin.

Mikko on vieraanvarainen isäntä. "Siellä on ruokaa, jos maistuu. Kinkkukiusausta aurajuustolla ja chilillä", hän sanoo.

Sami istuu sohvalla jo lautanen sylissään.

"On mättöä!" hän kehuu.

Aina Mikko ei ole muistanut syödä. Viime talvena se unohtui kolmeksi päiväksi. Rahat olivat loppu, menneet huumeisiin. Tai siis massit oli loppu, kaikki meni douppiin.

Ruuan sijaan Mikko söi vaarallisia määriä kipulääkkeitä. Kolmantena päivänä hän piikitti ison annoksen Subutexia.

"Kun tulin vessasta sohvalle, niin sain saman tien kouristuskohtauksen."

Sami puuttuu keskusteluun. Hän oli paikalla, kun kohtaus alkoi.

"Jätkä ensin ihan normaalisti istu sohvalle ja yhtäkkiä rupes sätkii lattialla."

Sami näyttää, miten: puristaa kädet suoriksi, kallistaa selän kaarelle ja kääntää silmät ympäri. Mikko keskeyttää hänet.

"Mun olis pitänyt käydä lääkärissä silloin. Yksi kaveri makaa tällä hetkellä teholla, kun se oli ollut kolme tuntia kouristuskohtauksessa. Se on voinut saaha aivovaurion."

Mikollekin kohtaus oli käännekohta.

"Aloin miettiä, että mitä vittua meikä oikeesti duunaa."

Nyt hän ei ole käyttänyt huumeita suonensisäisesti kuukausiin. Entinen elämä aiheuttaa puistatuksia.

"Mua ällöttää se. Niitä ruiskuja kaikkialla. Likasta. Likasta."

Sitä entistä elämää on vaikea kuvitella, kun syömme kinkkukiusausta siistissä asunnossa.

Useimmista oululaisista huumemaailma on vielä kauempana. Viime aikoina se on kuitenkin ilmestynyt aamiaispöytiin.

"Subutex-ongelma paisuu Oulussa", otsikoi Kaleva keväällä.

"Ryöstöjen määrä lähes kaksinkertaistui Oulun seudulla", lehti kertoi lokakuussa.

Lokakuun loppuun mennessä Oulussa oli tänä vuonna tehty 111 ryöstöä. Uhreja ovat Siwat, apteekit ja muut sivulliset. Poliisi pitää syynä huumeita ja huumevelkoja, varsinkin korvaushoitolääke Subutexia.

Asukaslukuun nähden eniten huumerikoksia tulee poliisin tietoon Turussa, mutta Oulu on vain kahdessa vuodessa noussut viidenneltä sijalta toiseksi. Poliisin mukaan se johtuu Ruotsin läheisyydestä. Ennen huumeita tuli lähinnä Baltian maista, mutta nyt Ruotsi on tärkeä Subutexin kauttakulkumaa. Oulusta on rajalle vain 130 kilometriä.

Äskettäin Ruotsi ilmoitti vetävänsä Subutexin markkinoilta väärinkäytön vuoksi. Rikoskomisario Matti Luolavirta Oulun poliisista ei usko, että sillä on vaikutusta Suomen markkinoihin. Suurin osa salakuljetetusta Subutexista on lähtöisin Ranskasta, missä se on halpaa.

Oulussa huumerikollisuuteen vaikuttavat myös suuri nuorisotyöttömyys ja muut sosiaaliset ongelmat. Jos on rahaton ja käyttää päihteitä, päätyy muita helpommin myös myymään huumeita.

Huumekaupassa tarjonta luo kysyntää. Erikoistutkija Tuija Hietaniemi keskusrikospoliisista sanoo, että huumeiden käyttö on aina sosiaalinen ja kulttuurinen ilmiö.

"Kun päihderiippuvaisten kesken leviää sana siitä, millä pään saa sekaisin, syntyy kulutuspesäkkeitä."

Mikon televisiossa pyörii suomiräppivideoita. Biisit kertovat sekakäyttösirkuksesta.

"Mulla olis kovalevyllä varmaan 15 000 biisiä, mutta en saa sitä kiinni tähän koneeseen. Siks joutuu tätä YouTube-rallia vetämään", hän pahoittelee.

Jääkaapin ovi aukeaa säännöllisin väliajoin. Kaljapullot sihahtavat auki. Sitten Antti ja Mikko häviävät makuuhuoneeseen. Sami hyräilee videon mukana: mä oon seministi ja mun elämä on vaihees.

"Niin se menee."

Kun pojat tulevat takaisin olohuoneeseen, he niiskuttavat.

"Nuhako täällä kaikille yhtäkkiä tuli, vai mikä iski?" Sami vinoilee.

Vaikka Mikko lopetti rännäämisen, ei hän huumeista kokonaan ole eroon päässyt. Hän sai kamankäyttöä haltuun. Tänään ei tosin ihan siltä vaikuta. Makuuhuoneessa hän kävi ottamassa amfetamiinia, siis piriä. Kaljanjuonti on alkanut heti aamusta. Cocktailiin kuuluvat myös lääkkeet, kuten kipulääke Lyrica ja rauhoittava Diapam.

Kun yksi pilleripurkki katoaa, Mikko konttaa lattialla ja tonkii kaapit. Epätoivo ei silti tapa itseironiaa.

"Ei meikä oikeasti voi olla näin narkkari", hän sanoo ja kääntää petauspatjan, jos purkki vaikka olisi sen alla.

Samaan aikaan Sami keskittyy lähinnä kaljaan.

"Toiset on nistejä, toiset on holisteja. Meikä on holisti."

Moni on molempia. Euroopan huumeseurantakeskuksen mukaan sekakäyttö on nykyään yleisin tapa käyttää huumeita.

Sen näkee tässä huoneessa ihan ominkin silmin.

Antti ottaa omasta purkistaan pillerin ja huuhtelee sen alas kaljalla. "Mulla on näihin resepti."

On ollut jo seitsemän vuotta. Lääkkeet ovat bentsoja, siis rauhoittavia. Hän sai reseptin mielenterveystoimistosta, jonne oli mennyt ahdistuksen ja paniikkikohtausten vuoksi.

Sitä ei voi lääkärille kertoa, mutta ahdistuksen alkuperäisenä syynä oli todennäköisesti pilvenpoltto.

Tässä kämpässä ei polteta sisällä. Antti menee parvekkeelle, sytyttää tupakan ja nojaa kaiteeseen. Hän kertoo, että mielenterveystoimistossa lääkärit halusivat määrätä mieluummin mielialalääkkeitä kuin rauhoittavia.

"Oon nähnyt niitä kavereita, jotka käyttää mielialalääkkeitä", Antti sanoo.

"Niistä tulee ihan zombeja. Siinä häviää ilon tunteet ja vihan tunteet ja kaikki. Tulee sairaita mielikuvia. Että jos kaverilta vedettäis kurkku auki, niin ei tuntuisi miltään."

Mielenterveystoimistossa hoitajat vaihtuivat koko ajan. Antti sai selittää elämäntarinansa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Kerran hän meni lääkärin luo sen jälkeen, kun kaveri oli kuollut huumeisiin.

"Lääkäri vain vittuili ja sanoi, että tästä lähtien mun resepti uusitaan teekoolla [terveyskeskuksessa]. Sama lääkäri on pistänyt monen kaverin elämän ihan sekaisin."

Viime aikoina Antti on vähentänyt sekakäyttöä ja ollut kaksi kuukautta polttamatta pilveä. "Joillekin se sopii, mutta musta tulee passiivinen."

Rauhoittavia hän tarvitsee yhä joka päivä. Ilman niitä ei pääse edes kauppaan, ja vieroitusoireet ovat järkyttävät.

Viime talvena Antti oli ulkomailla, kun lääkkeet loppuivat. Hän oli viikon ilman, ja käsistä kuoriutui nahka. Kun paikallinen lääkäri näki kädet, hän kirjoitti heti reseptin.

Aina resepti ei riitä. Silloin Antti ostaa lääkkeitä katukaupasta.

Antti tuijottaa parvekkeelta metsän reunaan.

"Mä tarviin rauhaa. Sitä, että voi vaan istua nuotiolla. Silloin on kaikki helpompaa. Tuntuu, että sekoon tähän kaupunkiin."

On kylmä, mennään sisään. Kohta huoneessa soi Jontin ja Jodarokin kappale Raskaat saappaat.

"Joskus tuntuu niin tältä", Antti kommentoi biisiä.

Kello ei ole vielä kuutta. Villeistä huumebakkanaaleista ei ole tietoakaan. Tunnelma on kuin laskuhumalaisissa kotibileissä, joista ei koskaan päästä baariin.

"Jos mä olisin jatkanut sitä samaa touhua kaman kanssa, niin mä olisin niin pohjalla", Mikko sanoo.

Hän tietää sen, koska samaa tahtia jatkaneilla kavereilla menee tosi huonosti. "Parin vuoden aikana tulee paljon hautajaisia. Se on harmi, kun hommat menee näin."

Miksi ne menee näin?

"Siihen on monta selitystä. Ihminen on aina halunnut käyttää päihteitä, päästä hetkeksi pois todellisuudesta", Mikko sanoo.

"Se voi olla ihan vaan sitä, että vedetään nuppi nurin, kun on mukavaa vetää nuppi nurin."

"Tai sitten se on sitä, että kun mulla oli lapsuus sitä ja tätä ja nyt on pakko tähän tuskaan ottaa jotain, kun ei ole käsitelly ja puhunu niitä asioita. Pitää täyttää sitä tyhjyyttä ja kipua ja niitä haavoja vaikka sillä perkeleen Subutexilla."

Mikon isä ja moni muu sukulainen on kuollut viinaan. Antin isoisä tappoi itsensä juomalla. Tämäkin sukupolvi juo viinaa, mutta sotkee siihen myös muita aineita.

Toisaalta alkoholia ja muita aineita on sekoitettu aina. 1960-luvulla, kun huumeongelma tuli Suomeen, lääkkeitä ja alkoholia otettiin yhdessä. Kannabista ei saanut, mutta jotain piti silti kokeilla.

Tutkijat eivät tiedä varmasti, onko sekakäyttö pahentunut viime aikoina. Oululaisessa kaksiossa siitä vallitsee yksimielisyys. Antin, Mikon ja Samin mielestä sekakäyttöä harrastetaan yhä enemmän ja yhä nuorempina, ainakin Oulussa. Vielä muutama vuosi sitten 18-vuotiaat käyttivät Antin mukaan enintään pilveä ja rauhoittavia. Nyt nuoretkin vetävät Subutexia.

"Tämän maan pahimmat päihdeongelmat johtuvat alkoholista, bentsoista ja korvaushoitolääkkeistä. Ne on kaikki laillisia tai lääkärin määräämiä", Antti sanoo.

Heroiini on niihin verrattuna pienen piirin juttu. 2000-luvulla Subutex ja muut opioidit ovat syrjäyttäneet heroiinin Suomessa.

Pelkkään Subutexiin ei kuole. Silti huumekuolemat ovat viime vuosina taas lisääntyneet. Se johtuu pitkälti sekakäytöstä.

Useiden aineiden sekakäyttö lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä enemmän kuin mikään yksittäinen aine. Bentsoja löytyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan melkein kaikkien huumeisiin kuolleiden ruumiinavauksissa.

Ilman reseptiä ei saa kuin alkoholia. Siksi on hypättävä autoon ja ajettava toiseen kaupunginosaan. Siellä on taas yksi lähiökerrostalo. Pihalla on poika tupakalla. Antti häviää hänen kanssaan sisäpihalle. Muut sytyttävät sätkät.

Ne eivät ehdi palaa loppuun, kun Antti jo tulee takaisin ostoksilta.

Takaisin autoon, sillä ostarille. Kello ei ole vielä yhdeksää. K-Marketista ehtii vielä ostaa Pirkka-olutta.

Pimeässä kaikki talot näyttävät samalta. Yhdestä ikkunasta heitetään avaimet, pääsemme sisään ja hissiin. Eteisessä on televisio kyljellään. (Ei varastettu, vaan kavereilta saatu. Kuka kuvaputkitelkkarin varastaisi?)

"Juha", nuori mies esittäytyy.

Hän on rauhallinen ja selkeä, toisin kuin kaverinsa, jotka riisuvat skeittikenkiä eteiseen.

"Joko oot saanu rahaa?" Mikko kysyy heti Juhalta.

"En oo. Ensimmäinen päivä saan."

Kaveriporukka rahoittaa päihteidenkäytön toimeentulotuilla ja peruspäivärahoilla. Tai niin he sanovat. Kavereille ollaan aina muutama kymppi velkaa. Juha syö melkein joka päivä äitinsä luona.

"Ensimmäinen päivä tulee rahaa. Jos käy hyvä mäihä, jää laskujen ja velkojen jälkeen satanen loppukuuksi", Mikko kertoo.

Huumeita saa myös vaihtamalla niitä toisiin huumeisiin. Tai imuroimalla kaverin kämpän. Tai seksillä.

Usein alkoholistit pitävät itseään huumeriippuvaisia parempina ihmisinä. Tässä porukassa tehdään jatkuvasti eroa pahempiin narkkareihin. Nämä pojat eivät rottaile.

"Kaverit häviää siinä vaiheessa, ku muuttuu rotaksi. Alkaa huijata kaikkia, että saa kamaa. Täällä on narkkarijengejä, jotka tekee ihan sairaita juttuja. Ryöstää mummoja ja panee junnuja tekemään kaikenlaista", Juha kertoo.

"Koko ajan on mielessä, että muuttuuko ite sellaiseksi. Se on suurin pelko", Juha kertoo.

Mikko ottaa esiin Antin ostokset: tabletti Subutexia. Fiskarsin veitsellä hän leikkaa siitä murusen Juhalle, joka sitä kinuaa.

"Yhtään enempää et saa."

Juha häviää hetkeksi keittiöön.

"Se on nelkytviis tai viiskyt", Mikko huutaa perään hinnan.

Kohta Juhalla on ruisku kädessään. Hän on porukasta ainoa, joka piikittää Subutexia. Ja ainoa, joka ei ryyppää. Kun muut juovat kaljaa, hänellä on Juissia.

Mikko murentaa veitsellä loput Subutexista jauheeksi. Hän pyytää pankkikorttia, jolla saa jaetuksi sen viivoiksi. Sitten seteliä, jolla vetää viivat. Sekä subua että piriä. Yhdistelmä kuulemma hävittää tuskat, mutta pitää silti olon pirteänä. Suuressa maailmassa sekoitetaan samalla tavalla heroiinia ja kokaiinia.

"Subu ei ole oikeastaan erilainen, kun vetää nokkaan tai ränniin. Mutta piri on ihan eri huume", Juha selittää.

"Sitä kaipaan kovasti", Mikko sanoo.

"Mutta et vedä", Sami näpäyttää.

Juha joi ensimmäiset kännit 13-vuotiaana. Samana vuonna alkoi pilvenpoltto. 15-vuotiaana hän päätti, että alkaa vielä rännätä. Kaksi vuotta myöhemmin hän aloitti.

"Pidin huumeista, eikä normaali elämä kiinnostanut."

Se oli silloin. Nyt hän haluaisi irti huumeista. Se on paljon vaikeampaa kuin huumeiden saaminen.

"Joskus harvoin saattaa olla pari päivää, ettei niitä löydä, mutta kyllä koko Oulu on täynnä subua."

Huumeiden hankkiminen käy silti työstä.

"Saa pyöräillä aika vitusti. Jotain 40 kilsaa päivässä. Ensin kuulet, että 12 kilsan päässä on subua. Poljet keskustan läpi sinne täysiä, mutta se jätkä onkin jo lähtenyt naapurilähiöön. Jos oot saanu kavereilta rahaa, että ostaisit niillekin, niin ne soittelee sulle koko ajan."

Jos Juha tulisi kadulla vastaan, häneen ei kiinnittäisi huomiota.

"Intissä sanottiin, ettei kukaan varmaan haluaisi, että täällä olisi huumeidenkäyttäjiä."

Juha istui ja kuunteli. Kukaan ei tiennyt, että hän käytti kaikki viikonloput subua.


"En mä oikeastaan muuta halua sanoa kuin sen, että mä olen ihan normaali ihminen. En satuta muita ihmisiä, en ole väkivaltainen enkä ryöstä ketään."

Hän katsoo silmiin.

"Olen tehnyt virheen elämässäni ja kadun sitä. Mutta ei ole mitään aikakonetta."

Televisio on äänettömällä. Siellä pyörivät Kymmenen Uutiset. Maailma tuntuu olevan kaukana, mutta sitten puhe kääntyy matkailuohjelma Madventuresiin.

"Mä haluaisin joskus nähdä palmun", Juha sanoo.

Pöydällä on kirjaston kirja. Juha pystyy olemaan kolme päivää ilman huumeita, ennen kuin "ihan hirveät olot" iskevät. Silloin hän pelaa tietokoneella ja lukee kirjoja. Hänen lempikirjailijansa on Mika Waltari.

"Sain Mikael Hakimin ostettua itelle", hän kertoo vähän ylpeänä.

Se on kirjahyllyssä seuranaan kaksi George R. R. Martinin tieteiskirjaa.

Mikko ei osallistu kirjallisuuskeskusteluun. "Meidän kavereita on menny monta. Ne on ihan pohjalla", hän aloittaa taas.

"Tai pohjalla ja pohjalla. Ei tässä nyt itekään niin vahvasti mee."

Antti ei tätä niele.

"Meillä on sentään tässä touhussa joku roti."

Kohta Mikko vetää taas takkia päälle. Tänään pitää saada vielä hasista.
 
Tähän keskusteluun voisin lisätä vielä ne kaverit, jotka lomille päästyään aloittivat iloisen hetkensä aseman baarissa perjantaina noin klo 17 ja putki päättyi kasarmin portille sunnuntaina noin klo 22...

En välttämättä sellaista sankaria olisi mukaan ottanut ellei olisi ollut pakko.
 
Olihan näitä "sankareita"; AuK:ssa gineksiä varten haki eräät vks:stä pillereitä ja vetivät niitä sitten sekaisin pilsnerin kanssa. Kuulemma aukin vintillä oli ne parhaimmat bileet ja pienehkö ganjakätkökin. MPO:ssa tuli taasen seurattua eräiden henkilöiden nopeaa alkoholisoitumista: päivittäinen känni päälle eli baanalle joka ilta ja leiriolosuhteissa sitten ostivat sotkun pilsneri ja lelulonkerovarastot tyhjiksi.

Näitä alkoholisteja, narkomaaneja ja sekakäyttäjiä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista. Valitettavasti.
 
setämies kirjoitti:
Tähän keskusteluun voisin lisätä vielä ne kaverit, jotka lomille päästyään aloittivat iloisen hetkensä aseman baarissa perjantaina noin klo 17 ja putki päättyi kasarmin portille sunnuntaina noin klo 22...

En välttämättä sellaista sankaria olisi mukaan ottanut ellei olisi ollut pakko.

En minäkään, mutta ainakin 90-luvulla pv:n linja oli varsin myönteinen kännäilylle.

Iltavapaillekin lähdettäessä kpäällikkö piti puhuttelua ja tähdensi, ettei väkijuomia saa tuoda varuskunta-alueelle - paitsi sisäisesti nautittuna, mikä on erittäin suotavaakin.. Ehkä se oli tarkoitettu vitsiksi, mutta eipä komppaukko muuten leikkiä lasketellut, joten tosissaan oli varmaan tuossakin.

Toisella kertaa sitten joku luuta-antti piti iltavapaapuhuttelua ja kehotti vetämään kännit. Päälle piti sitten nauraa sotilaallista naurua.

Osa varusmiehistä sitten toteutti ohjeita hyvinkin tunnollisesti ja torstaisin oli monesti kevennetty ohjelma aamutuimaan, etteivät ryhmänjohtajat ja kokelaat olisi kuolleet krapulaisina rehkiessään.
 
En nyt löydä sitä keskustelua, jossa puhuttiin noista mielialalääkkeistä, joten menköön tähän ketjuun:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013012416594395_uu.shtml

"Surmaajia yhdistää masennuslääke"
 
Back
Top