Ilmasota

Kunnia RAF:n lentäjille. Itse olen ajatellut, että jos laivueet olisikin jouduttu tappioiden vuoksi vetämään sisämaahan, niin myös saksalaiset olisivat tuossa vaiheessa olleet voimiensa rajamailla omien tappioidensa vuoksi. Pyrhoksen voitto. Sillä ensimmäisen vaiheen jälkeen olisi pitänyt keskeytymättömällä tempolla puhdistaa Kanaali ja lähialueet brittilaivastosta, nuijia maihinnousualueilla olevia brittien maavoimia ja tarjota lähitukea maihinnousseille mosureille. Veikkaanpa ettei tähän kaikkeen olisi pystytty. Etenkin kun RAF olisi jatkanut tappioiden tuottamista.
Tämä on osaksi omaa ajattelua, mutta minusta voitto olisi langennut Saksalle vain kahta reittiä. Ensiksi brittien olisi pitänyt tehdä se virhe, että olisivat vieneet hävittäjälaivueensa valtaosan jo Ranskan taisteluihin. Alasammutut kokeneet lentäjät olisivat jääneet pitkälti vangiksi. Tämä olisi kalustotappioiden ohella helpottanut elo-syyskuun urakkaa Luftwaffella. Tosin, brittien hävittäjät olisivat epäilemättä pahoinpidelleet vastustajiaan myös Ranskassa esiintyessään massamaisesti.
Toinen olisi, että maajoukkojen evakuointi ei olisi onnistunut, jolloin suunniteltua pienempi Wehrmachtin maihinnousujoukko olisi voinut vallata Kaakkois-Englannin alueen. Pienempää joukkoa olisi ollut helpompi suojata ja turvata niiden huolto.
No, tuskinpa Home Fleet olisi niin täysin saatu pohjaan, etteivätkö olisi sabotoineet maihinnousun.

1974 Sandhurstin sotilasakatemiassa järjestettiin sotapeli, jonka aiheena oli saksalaisten operaatio Seelöwe.

https://en.wikipedia.org/wiki/Operation_Sea_Lion_(wargame)

Saksan Luftwaffea "komensi" Adolf Galland. Skenaario päättyi maihinnousuoperaation epäonnistumiseen. Pääpointteja olivat mm. nämä:

- Wehrmachtin hyökkäysryhmitys Ranskan rannikolla oli valmis vasta syyskuussa
- Luftwaffe ei onnistunut hankkimaan täydellistä ilmaherruutta
- Samaan aikaan nuijivat myös Lontoota ilmasta (ilmaoperaation painopiste hakusessa)
- Joukkojen kuljetuksessa käytettiin paremman puutteessa jokiproomuja
- Kriegsmarine oli liian heikko, eikä kyennyt turvaamaan joukkojen ylimenoa Royal Navyn hyökätessä
 
Englantilaiset antoi tasoitusta huonommalla taktiikalla sodan alussa. Laivue koostui 12:sta lentokoneesta, jotka muodostivat kaksi lentuetta.
Sodan edetessä laivueen koneiden lukumäärää ilmeisesti nostettiin.
Kummassakin oli kaksi kolmen koneen osastoa, jotka lensivät tiukassa kiilassa. Taistelun edistyessä jotkut laivueet alkoivat käyttää pareja ja suosittu oli neljän koneen väljä jono, jossa kaikki koneet kiemurtelivat. Muodostelma oli parempi kuin kiila, mutta saksalaisiin se ei tehnyt vaikutusta: he kutsuivat sitä nimellä ''idiotenreihe''.

Luftwaffe lensi nelisormi muodostelmassa, joka oli ylivoimainen taktinen muodostelma ja jotka vastustajat varsin nopeasti kopiovat omaan käyttöön.

Saksalaisten lentueessa oli sama määrä koneita kuin brittien laivueessa.
Luftwaffen lentueessa oli 12 konetta ja kolme lentuetta (+ neljän koneen esikuntaparvi) muodosti laivueen (35-40 hävittäjää).
Lentuetta johti lentueenpäällikkö ja laivuetta laivueenkomentaja. 1.2.3. lentue kuului I-laivueeseen. 3.4.5 lentue II-laivueeseen ja 6.7.8 lentue III-laivueeseen. Toisin sanoen esim. 2./JG 26 oli joukko-osastoa (laivuetta) I/JG 26. Kolmesta laivueesta muodostui suurin taktinen muodostelma, rykmentti, (Geschwader), jossa oli kolmen laivueen lisäksi neljän koneen esikuntalentue eli yhteensä 106-124 konetta. Rykmenttiä johti rykmentinkomentaja, joka oli usein majuri, joskus everstiluutnantti ja harvoin jopa eversti.
Päivätehtäviin keskittynyt rykmentti oli Jagdsgeschwader, JG.

Jos Luftwaffen laivue tuli brittien laivuetta vastaan, oli saksalaisilla kolminkertainen ylivoima. Sodan alussa näinkin saattoi käydä, myöhemmin voimasuhteet kääntyivät toisinpäin.
 
1*UgGGDiAqSOHq2YV3stsfng.jpeg


Pre-delivery photograph of the first F-14A built for Iran, taken during a test flight. This aircraft was re-serialled as 3–6001 immediately upon delivery to Iran in January 1976. Northrop-Grumman photo

Tomcat’s First Kill
Iran, not the United States, was first to fly the F-14 in air combat
by TOM COOPER

It’s generally accepted that it was two U.S. Navy F-14 crews who scored the first aerial victories in the powerful, twin-engine fighter — when on Aug. 19, 1981, a pair of Tomcats from squadron VF-41 shot down two Libyan Sukhoi Su-22s that had opened fire at them over the Gulf of Sidra.

That’s the conception. As is often the case in the history of aerial warfare, the truth is significantly different. An Iranian F-14 crew actually scored the Tomcat’s first kill.

1*wp8CF8ORwnI6ApGjUgfRqA.png

Iran expressed interest in acquiring the Grumman F-14 Tomcat for the first time in the summer of 1972. Slightly over a year later, the U.S. Congress actually canceled the entire F-14 project — only for Tehran to loan Grumman the money to produce the 80 F-14s it wanted.

A startled Congress decided to continue financing the project for the U.S. Navy. Yes, we have Iran to thank for Top Gun.

Of course, a sale of such a sensitive aircraft and the associated AIM-54 Phoenix long-range, radar-homing air-to-air missile — to a country such as Iran drew fierce opposition from many members of Congress.

1*YxayAIMkxRbYn7yZR8MWOQ.jpeg

Kamal Jamshidi with an F-14A after completing his conversion to the type in 1977. Photo via J.A.
Thus the administration of Pres. Richard Nixon cultivated the story that Iran urgently needed Tomcats in order to intercept Soviet aircraft — especially the Mach 2.8-capable MiG-25s that were “regularly” violating Iranian airspace.

Actually, Soviet MiG-25s flew only a handful of such missions over Iran throughout the 1970s. At the same time, the Imperial Iranian Air Force and the U.S. Air Force ran a joint operation with the U.S. National Security Agencu that sent at least one flight into Soviet airspace every week, usually flown by Iranian RF-4s with mixed U.S. and Iranian crews. That operation lasted from 1971 to 1978.

In February 1979, an Islamic Revolution swept Shah Mohammed Reza Pahlavi from power. The new regime in Tehran instantly cancelled orders for additional U.S. arms, including a second batch of 75 up-engined F-14s, and cut off all military links to the USA.

Thousands of U.S. advisers and their families were forced to leave the country — often at a gunpoint. The situation developed into a major international crisis in November 1979, when a group of Iranians students occupied the U.S. embassy in Tehran, demanding the United States hand over the shah for prosecution.

Thus began the so-called Iran hostage crisis, which was to last for 444 days and completely wreck U.S.-Iranian relations for decades to come.

Meanwhile, the controversy surrounding Iranian F-14s continued to grow. Reports began to circulate that entire Tomcat-fleet of what became the Islamic Republic of Iran Air Force was inoperable. U.S. advisors reportedly sabotaged either their radars and fire-control systems or at least most of their weaponry before leaving.

1*Zuwq4lOoHwNnkSsvua9DCA.jpeg

The first kill the F-14 scored was an Iraqi Mi-25 helicopter gunship, like this example, photographed in early 1981. Albert Grandolini Collection
Furthermore, nearly all of the Iranian pilots and radar intercept officers who had trained in the USA were either arrested and jailed or forced into early retirement.

The fleet of 77 F-14s — two were lost in training accidents in 1978, while one example was never delivered to Iran — was thus left to languish at bases outside Shiraz and Esfahan.

However, when Iraqi armed forces began attacking Iranian border posts in August 1980, Tehran ordered the IRIAF back into the skies. Correspondingly, the remaining personnel of four squadrons equipped with F-14s and based at Tactical Fighter Base 7 in Shiraz and TFB.8 in Esfahan scrambled to return their aircraft to operational condition.

Contrary to legends circulating in the West, there was no lack of spares. When ordering its Tomcats, Iran also purchased immense amounts of extra parts, together with all the necessary support infrastructure.

And while many Tomcat crews had been forced to leave by that time, there was no lack of qualified pilots. Nevertheless, squadrons at TFB.7 did lack qualified backseaters — and there was shortage of technicians qualified to maintain the F-14’s complex avionics and engines.

After putting most of the available crews through refresher training, by early September 1980 the IRIAF proved capable of launching up to four F-14s on regular patrols along the Iraqi border.

1*0GJi68PPtyqsXT4qfkaM-Q.jpeg

Kamal Jamshidi, the pilot who scored the first-ever Tomcat kill, seen at TFB.7 in 1979. Photo via J.A.
Iran badly needed the Tomcats. The Iraqi air force was highly active along the border. During the afternoon of Sept. 7, 1980, five Mil Mi-25 helicopter gunships of the Iraqi air force’s №61 Squadron penetrated Iranian airspace and attacked border posts in the Zain Al Qaws region.

Their appearance was reported to the IRIAF — and two F-14s from TFB.7 vectored to intercept.

A few minutes later, the lead Tomcat — crewed by Maj. Kamal Jamshidi, with 2nd Lt. Pasha-Pour as radar-intercept officer — visually acquired one of the Mi-25s, confirmed it was inside Iranian airspace and dove to attack.

According to most of the contemporary tactical manuals, a precious interceptor such as an F-14 wasn’t supposed to engage a heavily-armed helicopter in close combat. Instead, it should shoot at the copter at range.

But the revolution had disrupted integration of the AIM-9 Sidewinder short-range air-to-air missile and the medium-range AIM-7 Sparrow on Iranian F-14s. For the first six months after their re-activation, the IRIAF’s Tomcats were armed solely with ultra-long-range AIM-54 Phoenixes and their internal 20-millimeter M61 Vulcan cannons.

And because only 284 of the 714 AIM-54As Tehran had ordered were ever delivered, the Iranians were loathe to expend any of them unnecessarily. Therefore, Jamshidi engaged with his cannon. He placed the gunsight pipper over the rearmost Mi-25 and opened fire.

Several of about 400 rounds he fired found their mark, badly damaging the Iraqi helicopter. Its pilot, 1st Lt. Lufty, managed an emergency landing on the Iraqi side of the border before succumbing to his injuries.

Lufty’s Mi-25, which likely never returned to service, was therefore the F-14’s first-ever kill.

https://warisboring.com/tomcats-first-kill-b8c09da34909#.g29fduqs8
 
F117 hävittäjiä bongattiin kaartelemassa kaksi kuukautta takaperin Groom Laken (Area 51) lentotukikohdan liepeillä. USAF:in virallinen kanta on että koneilla ei enää operoida.

 
Viimeksi muokattu:
F117 hävittäjiä bongattiin kaartelemassa kaksi kuukautta takaperin Groom Laken (Area 51) lentotukikohdan liepeillä. USAF:in virallinen kanta on että koneilla ei enää operoida.


Kyllä niitä lentokunnossa pidetään ihan avoimesti, mahdollista käyttötarkoitusta voi sitten spekuloida, onko tiedustelua tai muuta sensorien kantoa.

Although officially retired, the F-117 fleet remains intact and photos show the aircraft carefully mothballed.[52] F-117s have been spotted flying in the Nellis Bombing Range as recently as July 2015.[75][76][77] Some of the aircraft are flown periodically.[78]

Congress had declared that all F-117s mothballed from 30 September 2006 onwards to be maintained "in a condition that would allow recall of that aircraft to future service" as part of the 2007 National Defense Authorization Act. By April 2016, lawmakers appeared ready to "remove the requirement that certain F-117 aircraft be maintained in a condition that would allow recall of those aircraft to future service," which would move them from storage to the aerospace maintenance and regeneration yard in Arizona to be scavenged for hard-to-find parts or torn apart entirely.[79]

https://en.wikipedia.org/wiki/Lockheed_F-117_Nighthawk#Later_service_and_retirement
 
Amatöörivideo jossa kerrotaan Japaniin loikanneen Mig-25 neuvostolentäjä Viktor Belenkon tarina;


Triviaa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Belenko
Viktor Ivanovitš Belenko oli neuvostoliittolainen sotilaslentäjä, joka loikkasi Japanin kautta Yhdysvaltoihin.

Luutnantti Belenko lensi 6. syyskuuta 1976 saman vuoden helmikuussa numerolla 31 valmistetun 513. hävittäjärykmentin MiG-25-hävittäjän Tšugujevkan sotilaslentokentältä Vladivostokin lähistöltä Japanin Hokkaidōlle Hakodaten siviililentokentälle matalalennossa tutkien kantaman alapuolella. Laskeutuessaan kone oli törmätä kentältä nousevaan Boeing-matkustajakoneeseen.

Neuvostoliitto vaati Belenkoa ja konetta palautettavaksi, mutta Japani kieltäytyi ja päästi Yhdysvallat osallistumaan koneen tutkimiseen. Belenko haki poliittista turvapaikkaa Yhdysvalloista ja sai sen.

Kone siirrettiin Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohtaan 80 kilometrin päähän Tokiosta tutkittavaksi. 12. lokakuuta 1976 kone tuotiin purettuna neuvostoliittolaiseen alukseen Hitachin lähelle, mistä se kuljetettiin Latviaan Väinänlinnaan Neuvostoliiton ilmavoimien akatemiaan koulutuskoneeksi. 1980-luvun lopulla kone poistettiin käytöstä ja romutettiin.

Belenko tuomittiin Neuvostoliitossa kuolemaan maanpetturuudesta rikoslain 64. pykälän perusteella. Belenko ryhtyi Yhdysvalloissa sotilasilmailun opettajaksi ja meni naimisiin ja sai kolme lasta. Erottuaan ilmavoimista hän ryhtyi liiketoimiin.

Neuvostoliitto joutui tapauksen vuoksi uusimaan ilmavoimiensa omakonetunnusjärjestelmän kahdella miljardilla ruplalla. Belenko ei ollut ensimmäinen sotalentokoneella loikannut itäeurooppalainen sotilas. Marraskuussa ja toukokuussa vuonna 1953 kaksi puolalaista lentäjää loikkasi MiG-15-lentokoneella Tanskaan.
 
Amatöörivideo jossa kerrotaan Japaniin loikanneen Mig-25 neuvostolentäjä Viktor Belenkon tarina;


Triviaa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Belenko
Viktor Ivanovitš Belenko oli neuvostoliittolainen sotilaslentäjä, joka loikkasi Japanin kautta Yhdysvaltoihin.

Luutnantti Belenko lensi 6. syyskuuta 1976 saman vuoden helmikuussa numerolla 31 valmistetun 513. hävittäjärykmentin MiG-25-hävittäjän Tšugujevkan sotilaslentokentältä Vladivostokin lähistöltä Japanin Hokkaidōlle Hakodaten siviililentokentälle matalalennossa tutkien kantaman alapuolella. Laskeutuessaan kone oli törmätä kentältä nousevaan Boeing-matkustajakoneeseen.

Neuvostoliitto vaati Belenkoa ja konetta palautettavaksi, mutta Japani kieltäytyi ja päästi Yhdysvallat osallistumaan koneen tutkimiseen. Belenko haki poliittista turvapaikkaa Yhdysvalloista ja sai sen.

Kone siirrettiin Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohtaan 80 kilometrin päähän Tokiosta tutkittavaksi. 12. lokakuuta 1976 kone tuotiin purettuna neuvostoliittolaiseen alukseen Hitachin lähelle, mistä se kuljetettiin Latviaan Väinänlinnaan Neuvostoliiton ilmavoimien akatemiaan koulutuskoneeksi. 1980-luvun lopulla kone poistettiin käytöstä ja romutettiin.

Belenko tuomittiin Neuvostoliitossa kuolemaan maanpetturuudesta rikoslain 64. pykälän perusteella. Belenko ryhtyi Yhdysvalloissa sotilasilmailun opettajaksi ja meni naimisiin ja sai kolme lasta. Erottuaan ilmavoimista hän ryhtyi liiketoimiin.

Neuvostoliitto joutui tapauksen vuoksi uusimaan ilmavoimiensa omakonetunnusjärjestelmän kahdella miljardilla ruplalla. Belenko ei ollut ensimmäinen sotalentokoneella loikannut itäeurooppalainen sotilas. Marraskuussa ja toukokuussa vuonna 1953 kaksi puolalaista lentäjää loikkasi MiG-15-lentokoneella Tanskaan.

Muistelen, että Belenkon loikkauksella oli myös se vaikutus, että sen jälkeen Neuvostoliitossa ryhdyttiin rajoittamaan sitä kuinka paljon lentokerosiinia esim. PVO:n koneisiin tankattiin, jotta vastaavaa ei enää tapahtuisi. Sellainen mielikuva on, että polttoainelasti mahdollisti hävittäjillä ja torjuntahävittäjillä 45 minuutin yhtämittaisen lennon ilmatilan valvontaa ja mahdollisia torjuntatehtäviä suoritettaessa. Tämä päätös vaikutti sitten välillisesti siihen kuinka ilmavaltontaa suoritettiin ja mitä rajoitteita siihen sisältyi esim. alas ammutun Korean Airin lennon 007 kohdalla on nostettu esille myös em päätös eräänä tekijänä siihen, että lennon kohtalo oli mikä oli. Osin näiden rajoitteiden tähden NL:n torjuntahävittäjillä ei ollut kuin marginaalisesti aikaa yrittää tavoittaa KAL 007 -lentoa, mikä sitten lisäsi paineita päätöksenteossa ratkaista asia nopeimmalla mahdollisella tavalla kun kone sitten lopulta havaittiin. Osipovitsille annettiin käsky tuhota "kohde" ennenkuin se olisi ehtinyt poistua NL:n ilmatilasta kv. ilmatilaan. Em syy on vain yksi tekijä koko vyyhdissä, merkittävimpiä syitä oli sille miksi KAL 007 ammuttiin alas.

vlad
 
Muistelen, että Belenkon loikkauksella oli myös se vaikutus, että sen jälkeen Neuvostoliitossa ryhdyttiin rajoittamaan sitä kuinka paljon lentokerosiinia esim. PVO:n koneisiin tankattiin, jotta vastaavaa ei enää tapahtuisi. Sellainen mielikuva on, että polttoainelasti mahdollisti hävittäjillä ja torjuntahävittäjillä 45 minuutin yhtämittaisen lennon ilmatilan valvontaa ja mahdollisia torjuntatehtäviä suoritettaessa. Tämä päätös vaikutti sitten välillisesti siihen kuinka ilmavaltontaa suoritettiin ja mitä rajoitteita siihen sisältyi esim. alas ammutun Korean Airin lennon 007 kohdalla on nostettu esille myös em päätös eräänä tekijänä siihen, että lennon kohtalo oli mikä oli. Osin näiden rajoitteiden tähden NL:n torjuntahävittäjillä ei ollut kuin marginaalisesti aikaa yrittää tavoittaa KAL 007 -lentoa, mikä sitten lisäsi paineita päätöksenteossa ratkaista asia nopeimmalla mahdollisella tavalla kun kone sitten lopulta havaittiin. Osipovitsille annettiin käsky tuhota "kohde" ennenkuin se olisi ehtinyt poistua NL:n ilmatilasta kv. ilmatilaan. Em syy on vain yksi tekijä koko vyyhdissä, merkittävimpiä syitä oli sille miksi KAL 007 ammuttiin alas.

vlad

Tämä kaveri loikkasi 1989 lentämällä MiG-29:n Turkkiin.


Kertoi myös mielenkiintoisen yksityiskohdan KAL-007:n liittyen. Kuulemma juuri vähän ennen tragediaa, myrsky oli hajottanut ilmavalvontatutkia. Niitä ei oltu korjattu ja tilannekuva oli tapahtumahetkellä huono. Moskova hiillosti asiasta paikallistason upseereita ja nämä valehtelivat ja ilmoittivat tutkat korjatuiksi, vaikka näin ei ollut. Omien munausten peittelemiseksi Jumbo ammuttiin alas.
 
En muista olenko tätä ennen tänne postannut, mutta nyt tulee kuitenkin:
Videolla kuuluu Tomcat-pilottien välinen radiokeskustelu vuonna 1989 Sidranlahdella käydyssä "ilmataistelussa" Libyan ilmavoimien Mig-23-hävittäjiä vastaan.
 
En muista olenko tätä ennen tänne postannut, mutta nyt tulee kuitenkin:
Videolla kuuluu Tomcat-pilottien välinen radiokeskustelu vuonna 1989 Sidranlahdella käydyssä "ilmataistelussa" Libyan ilmavoimien Mig-23-hävittäjiä vastaan.

On tainnut olla, mutta ei se mitään. Hyvä pätkä.

Tässä pari lisää:

Saudien F-15 pudottaa Desert Stormin aikana pari irakilaista Mirage F-1:stä


Tämän CNN:n jutun mukaan tämä oli ensimmäinen AIM-120 AMRAAM -ohjuksella saatu pudotus. Tapahtumapaikkana Irakin lentokieltoalue 1992.

 
Toivottavasti tuo ei ikinä koe kovaa arvonnousua..

Jokunen vuosi takaperin käväisin Vantaalla Suomen Ilmailumuseon ilmailukirjallisuuspäivillä. Bongasin yhdeltä myyntipöydältä Ilmari Juutilaisen muistelmat, jotka oli tekijä itse signeerannut. Sovin jo kauppiaan kanssa, että ostan kirjan 20 eurolla, kunhan ensin kierrän koko tapahtuman läpi ja päivän päätteeksi sitten otan kirjan. No, tuli kierreltyä ja lähtöä tehdessäni poikkesin vielä kirjakauppiaan luokse. Tämä sitten ilmoitti, että oli jo myynyt haluamani teoksen kun päivän aikana sai paremman ostotarjouksen joltain muulta ukolta. P*rkele että korpesi kun ainutlaatuinen tilaisuus meni persiilleen.
 
Amatöörivideo jossa kerrotaan Japaniin loikanneen Mig-25 neuvostolentäjä Viktor Belenkon tarina;


Triviaa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktor_Belenko
Viktor Ivanovitš Belenko oli neuvostoliittolainen sotilaslentäjä, joka loikkasi Japanin kautta Yhdysvaltoihin.

Luutnantti Belenko lensi 6. syyskuuta 1976 saman vuoden helmikuussa numerolla 31 valmistetun 513. hävittäjärykmentin MiG-25-hävittäjän Tšugujevkan sotilaslentokentältä Vladivostokin lähistöltä Japanin Hokkaidōlle Hakodaten siviililentokentälle matalalennossa tutkien kantaman alapuolella. Laskeutuessaan kone oli törmätä kentältä nousevaan Boeing-matkustajakoneeseen.

Neuvostoliitto vaati Belenkoa ja konetta palautettavaksi, mutta Japani kieltäytyi ja päästi Yhdysvallat osallistumaan koneen tutkimiseen. Belenko haki poliittista turvapaikkaa Yhdysvalloista ja sai sen.

Kone siirrettiin Yhdysvaltain ilmavoimien tukikohtaan 80 kilometrin päähän Tokiosta tutkittavaksi. 12. lokakuuta 1976 kone tuotiin purettuna neuvostoliittolaiseen alukseen Hitachin lähelle, mistä se kuljetettiin Latviaan Väinänlinnaan Neuvostoliiton ilmavoimien akatemiaan koulutuskoneeksi. 1980-luvun lopulla kone poistettiin käytöstä ja romutettiin.

Belenko tuomittiin Neuvostoliitossa kuolemaan maanpetturuudesta rikoslain 64. pykälän perusteella. Belenko ryhtyi Yhdysvalloissa sotilasilmailun opettajaksi ja meni naimisiin ja sai kolme lasta. Erottuaan ilmavoimista hän ryhtyi liiketoimiin.

Neuvostoliitto joutui tapauksen vuoksi uusimaan ilmavoimiensa omakonetunnusjärjestelmän kahdella miljardilla ruplalla. Belenko ei ollut ensimmäinen sotalentokoneella loikannut itäeurooppalainen sotilas. Marraskuussa ja toukokuussa vuonna 1953 kaksi puolalaista lentäjää loikkasi MiG-15-lentokoneella Tanskaan.

Yllättävän hyvä yhteenveto kyseisestä tapauksesta. Noudatteli pitkälle Belenkon omaa muistelmakirjaa.

9780380538683.jpg

Yhteistä näille kylmän sodan lentäjäloikkareille tuntuu olleen se, että vaikka he kuuluivat neuvostoyhteiskunnan eliittiin, näkivät he silti kaikkialla vallinneen puoluepamppujen sun muiden hännystelijöiden mädännäisyyden ja korruption. Ja silti, ilmeisesti jokainen loikkari tunsi silti palvelleensa rakastamaansa Rodinaa, Äiti-Venäjää. Viha kohdistui ainoastaan kommunistipuoluetta kohtaan.
 
Jokunen vuosi takaperin käväisin Vantaalla Suomen Ilmailumuseon ilmailukirjallisuuspäivillä. Bongasin yhdeltä myyntipöydältä Ilmari Juutilaisen muistelmat, jotka oli tekijä itse signeerannut. Sovin jo kauppiaan kanssa, että ostan kirjan 20 eurolla, kunhan ensin kierrän koko tapahtuman läpi ja päivän päätteeksi sitten otan kirjan. No, tuli kierreltyä ja lähtöä tehdessäni poikkesin vielä kirjakauppiaan luokse. Tämä sitten ilmoitti, että oli jo myynyt haluamani teoksen kun päivän aikana sai paremman ostotarjouksen joltain muulta ukolta. P*rkele että korpesi kun ainutlaatuinen tilaisuus meni persiilleen.

Kyllä tässä maassa yleensä on saanaan luotettu, ehkä itse olisin tuonnut julki pari valistunutta sana paria....
 
Kanadalainen hornetlentäjä on menehtynyt Albertassa tapahtuneessa lento-onnettomuudessa maanantaina.:( Onnettomuus tapahtui aamupäivällä paikallista aikaa harjoitusalueella Saskatchewanin rajan lähellä.

http://yle.fi/uutiset/3-9321805
Kurja juttu. Olikohan kyseessä matalalentoharjoitus? Siinä ei tarvitse keskittymisen kauaksi aikaa herpaantua, ennen kuin ollaan tontissa.
Tällaista harjottelua kuvattiin myös Jetstream- sarjassa, vieläpä samalla harjoitusalueella:

 
Back
Top