Ilmasota

Muistan lukeneeni, että saksalaiset pitivät sitä niin paskana koneena, etteivät käyttäneet lainkaan lukuisia sotasaaliskoneitaan.

Jos en väärin muista, niin meilläkin oli yksi melko hyvässä kunnossa saatu sotasaalistormovikki. Kuitenkaan mitään yritystä ei tehty saattaa kone lentokuntoiseksi ja ottaa ilmavoimien käyttöön. Ja toisaalta, mitäpä sen ihmeempää mieltä siinä olisikaan ollut kun tyyppikirjavuus oli jo muutenkin huikeaa luokkaa. Il-2:n meni sitten Uttiin ilmavoimien mekaanikkokoulun opetusvälineeksi.
 
Tässä maailman ainoa lentokuntoinen Il-2 maatalouskone. Alkujaan hylkylöytö Venäjältä. Fiksattiin siellä kuntoon ja myytiin sitten jenkkilään.


Sen verran sain selville, että Venäjällä Moninossa on yksi restauroitu ollut kymmenen vuotta museon pihalla ja Dubnassa toinen. Korjattu kuulemma paikallisesti 1990-luvulla mutta eivät lennä ainakaan enää mihinkään.

Museossa koneen voi nähdä myös Belgradissa, Varsovassa, Krumovossa, Kbelyssa ja Kirkkoniemessä.
 
Sen verran sain selville, että Venäjällä Moninossa on yksi restauroitu ollut kymmenen vuotta museon pihalla ja Dubnassa toinen. Korjattu kuulemma paikallisesti 1990-luvulla mutta eivät lennä ainakaan enää mihinkään.

Museossa koneen voi nähdä myös Belgradissa, Varsovassa, Krumovossa, Kbelyssa ja Kirkkoniemessä.

Joo, 2007 Moskovan reissulla tuli käväistyä Moninon museossa ja tuli se bongattua. Opas kyllä muistaakseni väitti että kone olisi ollut lentokuntoinen ja että sitä olisi käytetty jonkun neuvostoliittolaisen / venäläisen sotaelokuvan kuvauksissa.
 
Keksitään uutta. En muista, olemmeko jo käsitelleet viimeisen Suomen ilmatilassa käydyn ilmataistelun. Se oli vuonna 1954.

Kuolan niemimaata vakoilleet Yhdysvaltain ilmavoimien RB-47E (Stratojet) vakoilukoneet joutuivat MiG-17-koneiden hyökkäyksen kohteeksi ja pakenivat Sallan kohdalta suoraan Suomen ja Ruotsin läpi Norjan ilmatilaan. Migit seurasivat koneita Suomen yli ja kääntyivät vasta Ruotsin rajalla takaisin. Monet Pohjois-Suomessa kuulivat konetykkien äänet ja tapaus rekisteröitiin asiakirjoihin.

Lentäjä Hal Austin muistelee:

http://www.rb-29.net/HTML/31HAustinB-47/31harb-47.htm
 
Stratojet ja MIG-17

upload_2015-7-1_1-21-0.jpeg
images
 
Keksitään uutta. En muista, olemmeko jo käsitelleet viimeisen Suomen ilmatilassa käydyn ilmataistelun. Se oli vuonna 1954.

Kuolan niemimaata vakoilleet Yhdysvaltain ilmavoimien RB-47E (Stratojet) vakoilukoneet joutuivat MiG-17-koneiden hyökkäyksen kohteeksi ja pakenivat Sallan kohdalta suoraan Suomen ja Ruotsin läpi Norjan ilmatilaan. Migit seurasivat koneita Suomen yli ja kääntyivät vasta Ruotsin rajalla takaisin. Monet Pohjois-Suomessa kuulivat konetykkien äänet ja tapaus rekisteröitiin asiakirjoihin.

Lentäjä Hal Austin muistelee:

http://www.rb-29.net/HTML/31HAustinB-47/31harb-47.htm

Tuon jutun jälkipyykki levisi kansainvälisessä mediassa ja meilläkin ainakin Uusi Suomi kertoi Lapin taivaalla käydystä vieraan valtojen koneiden välisestä ilmataistelusta. Mutta ajan hengen mukaisesti virallinen Suomi oli tapauksesta hiljaa kuin kusi sukassa. Eipähän tuohon olisi kyetty muutenkaan juuri mitenkään puuttumaan kun ilmavalvonta- ja ilmapuolustuskyky oli niin surkealla tolalla. Havaintojen tekeminenkin tuosta jäi rajamiesten aistihavaintojen asteelle.


Muutakin jännää tapahtui Pohjois-Suomen taivaalla. Jo 1949 ruotsalainen Spitfire, joka oli tiedusteluversio, suoritti tiedustelulennon Kantalahteen. Konetta lensi luutnantti Ingemar Wängström ja tämän tehtävänä oli ottaa selville rakentaako NL raketti- ja ohjustukikohtaa Suomen rajan taakse. Koneen kansallisuustunnukset oli maalattu yli ja Wängström käytti siviilipukua ilmavoimien vormun sijaan.
Lento meni jännäksi siinä vaiheessa, kun venäläiset huomasivat tunkeilijan ja lähettivät MiG-15 -häätäjät perään. Spitfire pääsi kuitenkin karkuun. Takaa-ajo tosin päättyi vasta Ruotsin rajan tuntumassa.


http://forum.keypublishing.com/showthread.php?93914-Swedish-Spitfire-PR-19-overflight-s

http://lentotarinoita.blogspot.fi/2010/01/kuvauskeikka-kantalahteen.html
 
Tuon jutun jälkipyykki levisi kansainvälisessä mediassa ja meilläkin ainakin Uusi Suomi kertoi Lapin taivaalla käydystä vieraan valtojen koneiden välisestä ilmataistelusta. Mutta ajan hengen mukaisesti virallinen Suomi oli tapauksesta hiljaa kuin kusi sukassa. Eipähän tuohon olisi kyetty muutenkaan juuri mitenkään puuttumaan kun ilmavalvonta- ja ilmapuolustuskyky oli niin surkealla tolalla. Havaintojen tekeminenkin tuosta jäi rajamiesten aistihavaintojen asteelle.


Muutakin jännää tapahtui Pohjois-Suomen taivaalla. Jo 1949 ruotsalainen Spitfire, joka oli tiedusteluversio, suoritti tiedustelulennon Kantalahteen. Konetta lensi luutnantti Ingemar Wängström ja tämän tehtävänä oli ottaa selville rakentaako NL raketti- ja ohjustukikohtaa Suomen rajan taakse. Koneen kansallisuustunnukset oli maalattu yli ja Wängström käytti siviilipukua ilmavoimien vormun sijaan.
Lento meni jännäksi siinä vaiheessa, kun venäläiset huomasivat tunkeilijan ja lähettivät MiG-15 -häätäjät perään. Spitfire pääsi kuitenkin karkuun. Takaa-ajo tosin päättyi vasta Ruotsin rajan tuntumassa.


http://forum.keypublishing.com/showthread.php?93914-Swedish-Spitfire-PR-19-overflight-s

http://lentotarinoita.blogspot.fi/2010/01/kuvauskeikka-kantalahteen.html

Kertoi Aamulehtikin. Hal Austinin stoorin laitoin, että pysyy edes linkki ja oma kertomus jossain tallessa. En nimittäin ikinä muista lentäjän nimeä, kun pitää alkaa hakea tuota juttua...

Olihan Lappi jännä paikka. Tiedät varmaan Ivalon aavekoneesta? Mutta laitan silti muillekin maukkaan jutun.

Kesäkuussa 1966 Ivalosta lähti Cessna 120. Suomalainen lentäjä, jota sanottiin "luutnantiksi" ja norjalainen passageeri Ørnulf. Kone katosi. Kokonaan. Se teki niin sanotusti malesialaiset.

Kovin paljon uutismateriaalia aiheesta ei koskaan tullut. Juttu unohdettiin nopeasti. Arkistoista tapauksesta löytyy vielä Suomen suojelupoliisin kirjelmä Norjan viranomaisille,ja Norjassa on julkaistu rajavartiolaitoksemme salainen raportti presidentti Kekkoselle. Miten se Norjaan on päätynyt jo 1960-luvun lopulla, en tiedä.

Kesä-heinäkuun vaihteessa NATO sai vahvistukset moniin oletuksiin Kuolasta, mutta myös yllätystiedon, että NL:lla on siellä monia pitkän matkan ohjusalustoja sekä minisukellusveneitä. Se oli merkittävä murros. Oliko siis viimeinkin kehitetty oikea nykyaikainen huippusatelliitti?

Ei vielä, mutta kadonnut Cessna 120 liittyy noihin tietoihin.

Kone lensi Ivalosta Neuvostoliittoon yksisuuntaisen matkan. Cessnasta oli riisuttu kaikki tarpeeton paino ja sisustus, jopa ovet. Se oli maalattu siniharmaaksi. Lisäpolttoainesäiliöiden avulla sen lentomatkaa pidennetty (700 + 500 km). "Luutnantti" lensi puulatvalentoa ja Ørnulf kuvasi ja tallensi kohteita. Kuvattuaan reitin Kuolan niemimaalle he ottivat korkeutta, "luutnantti" trimmasi koneen vaakalentoon, ja he hyppäsivät.

"Luutnantti" ja Ørnulf tarkistivat kesäöinä vielä pintavakoojan silmin pääpiirtein ohjustukikohdan, lentokentän ja sotasataman. He kävelivät Näätämöstä Suomeen marjoja syöden ja varastellen ruokansa. Tenon rantaa astelivat Norjaan.

Neuvostoliiton sotilasviranomaiset tiesivät ylityksen heti, sillä rajalta tehtiin pintahavainto. Miehistön jalan kulkeminen ilmoitettiin suomalaisille NL:n toimesta, kyllä he arvasivat, etteivät hiipparit Siperiaan päin lähde yrittämään. He kuitenkin "pääsivät livahtamaan" myös suomalaisilta.

Herroilla oli sähinää kesken lomien. Sisäministeri Martti Viitanen keskeytti lomansa ja kävi Kekkosen luona Naantalissa. Muuten tapauksesta ei ole muita dokumentteja paitsi Rajavartiolaitokselta on raportti ja Supon, silloisen Suopon, kirjelmä norjalaisille olemassa ja tapaukseen viitataan hennosti myös suojelupoliisin historiikissa.

Ørnulf Sörensen kirjoitti sittemmin Norjassa reissun julki, mutta meillä ei ollut riviäkään - sattuneesta syystä.
 
Viimeksi muokattu:
Lapin ilmapuolustukseen tapaus vaikutti myönteisesti. Kekkosen luokse meni vihainen sotilasdelegaatio, joka tarjosi apua Lapin ilmavalvontaan.

Jo Novosibirskissä 1961 Kekkonen oli joutunut kovan paikan eteen. Meille tarjottiin siellä kolmea lentorykmenttiä, jos kerran emme itse pysty tonttiamme hoitamaan. Tämähän johti MIG-21:n hankintaan. Nyt päästiin jo kohti Lapin lennostoa.

Skeptisesti pienten maiden mahdollisuuksiin ydinaseiden aikana suhtautunut Kekkonen satsasi puolustukseen vasta Neuvostoliiton käskystä. Ja tämä onkin ainoa hyöty, mikä YYA:sta koskaan oli.
 
Kyllähän Suomen aluetta ja ilmatilaa käytettiin hyödyksi Neuvostoliittoa vastaan kohdennetussa tiedustelussa. Tämä CIA:n sisäinen paperi 60-luvulta kertoo suunnitelmasta lennättää Lockheed A-12 (SR-71 Blackbirdin ensiversio) Suomen yli ja koettaa saada NL:n ilmapuolustus aktivoimaan tutkansa. Tarkoituksena on SIGINT & ELINT tiedon hankkiminen. Paperista ei selviä lennettiinkö tuota tehtävää sitten vaiko ei. Mutta joka tapauksessa koneen lentonopeus ja lentokorkeus olisivat olleet sitä luokkaa, ettei tuohon olisi kyetty puuttumaan mitenkään.
 

Liitteet

  • DOC_0001471955.pdf
    907.7 KB · Luettu: 13
Jo 1949 ruotsalainen Spitfire, joka oli tiedusteluversio, suoritti tiedustelulennon Kantalahteen. Konetta lensi luutnantti Ingemar Wängström ja tämän tehtävänä oli ottaa selville rakentaako NL raketti- ja ohjustukikohtaa Suomen rajan taakse.

S31-43.JPG-for-web-normal.jpg


Siinä on Griffon-moottorinen Spit Mk XIX saanut luultavasti runtua isän kädestä, ahtopaineet oli kohdillaan, sikäli kun lentäjä sai tiedon, että MiG-15:set on perässä.
Tuohan kulki noin 700 km/h, MiG-15 kovempaa, 1015 km/h. Jospa Spitillä oli etumatkaa, selvisi kotiin.
MK XIX oli huippuunsa kehitetty valokuvaustiedusteluhävittäjä. Griffon 61, 2035 hp, paineistettu ohjaamo ja MK XI:n siipien johtoreunoissa sijaitsevat polttoainesäiliöt.
 
Muistan lukeneeni, että saksalaiset pitivät sitä niin paskana koneena, etteivät käyttäneet lainkaan lukuisia sotasaaliskoneitaan.

emelianenko1.jpg

Sturmovik-lentäjä kirjan kirjoittajan (kuvassa) Vasili Emelianenkon havainnot IL-2:n ominaisuuksista kertovat paljon:- Ihailin saksalaisten Ju-87 -koneita. Olisittepa nähneet, kun ne lähtivät syöksyyn! Ne kaarsivat maata kohti ja osuivat suoraan maaliin. IL-2 ei pystynyt siihen.
Emelianenko suoritti 92 sotalentoa. Vaatimattomasta määrästä (vaikkapa Rudeliin vettattuna) huolimatta hänen selviytymisensä oli lähes ihme. Tappiot, joita IL-2 lentäjät kärsivät, olivat musertavia. Emelianenko ammuttiin alas kolmesti, pakkolaskut onnistuivat ja hän pystyi palaamaan takaisin yksikköönsä.

Muistelen, että saksalaiset käyttivät IL-2:sta nimitystä 'Rauta-Kustaa', panssaroinnin ja sen hitauden sekä kömpelyyden takia.
Jos nyt muistan tarinaa oikein, saksalainen ajuri köröteli hevosrattaineen Pariisin ja Berliinin väliä joskus 100 vuotta sitten muutaman kuukauden.
EiserneGustav.jpg

Hänet nimitettiin reissun jälkeen "Eiserne Gustaviksi", persaukset oli terästä, kun kesti istua tuon ajan..
 
Kyllähän Suomen aluetta ja ilmatilaa käytettiin hyödyksi Neuvostoliittoa vastaan kohdennetussa tiedustelussa. Tämä CIA:n sisäinen paperi 60-luvulta kertoo suunnitelmasta lennättää Lockheed A-12 (SR-71 Blackbirdin ensiversio) Suomen yli ja koettaa saada NL:n ilmapuolustus aktivoimaan tutkansa. Tarkoituksena on SIGINT & ELINT tiedon hankkiminen. Paperista ei selviä lennettiinkö tuota tehtävää sitten vaiko ei. Mutta joka tapauksessa koneen lentonopeus ja lentokorkeus olisivat olleet sitä luokkaa, ettei tuohon olisi kyetty puuttumaan mitenkään.

En ole kuullut Migien tunnistaneen SR-71-konetta koskaan. SR-71 on syyllinen varmaan suurimpaan osaan ns. UFO-havainnoista...

Tästä oli vuosia sitten Flightforumilla juttua. Referoin vähän keskustelua omin lisäyksin, koska mukana oli myös MIG- tyyppikurssin käyneitä.

MIG-21 oli tehty torjumaan strategisia pommittajia ja parhaimmillaan osapuilleen 11 000 metrissä. Sinällään sillä pääsi korkealle, mutta vauhtia olisi pitänyt olla 2 machia, lakikorkeudessa löpö jäljellä paluukaartoon (siinä vauhdissa 150 km) ja liukuun takaisin kentälle. Blackbird olisi pitänyt saada janojen leikkaukseen ikään kuin tiettyyn hyvin lyhyeen - miten nyt sanoisin - kohtaamisaikaikkunaan.

Jyrki Laukkaselta voit kysyä lisää, jos satut näkemään Jämin saunassa. :) Jyrki Laukkanen on kertonut omaksi korkeusennätyksekseen 21 300 m.

Mörskyllä on hallussaan Ilmavoimien korkeusennätys, vähän yli 22. Yli 20 km:n korkeuksissa siiveketeho ei tahdo riittää, roikkumista on.

Ruotsalaiset tunnistivat SR-71:n kerran. Blackbirdin toinen moottori sammui, ja se meni hiljaa ja matalalla jossain Gotlannin paikkeilla. Se myös samalla loukkasi hiukan Ruotsin ilmatilaa. Ehkä lentäjä oli keskittynyt ongelmaan.

Blackbird-lentojen reitti alkoi Tanskan kohdalta, meni yli Bornholmin, pohjoiseen Puolan kohdalla. Saaremaan kohdalta alkoi kaarto Ruotsia kohti, jossa Tukholman kohdalla oli suunta taas etelään. Matka jatkui Gotlannin ja Öölannin välistä taas Bornholmin korkeudelle, josta reitti kääntyi länteen.

Reitti on kansainvälisillä alueilla. Gotlannin ja Öölannin välissä käytävä on todella kapea mutta SR-71 loukkasi Ruotsin ilmatilaa ilmeisesti vain kerran. Tämä vain kuriositeettina niille, jotka selittävät, että Suomen ja Viron välisestä kapeasta ilmatilasta.

Aikaa Blackbird-lentoon kului puoli tuntia.

Ruotsalaiset hätyyttelivät Viggenillä Blackbirdiä harjoitusmielessä. Paras tukikohta oli F17 Rönneby joka oli nousua ja kiihdyttämistä ajatellen sopivasti sijoittunut Gotlantiin nähden.

Lainattu Flightforumilta (Pete Heino):

Kun SR-71 oli kaartamassa etelään Ahvenanmaan eteläpuolella oli Viggen valmiina Gotlannin ja Öölammin valissä korkeudella 8000m. Koneen suunta oli suoraan kohti SR-71 arvioitua tulosuuntaa. Aluksi kiihdytettiin nopeudelle Ma 1.35 jonka jälkeen vedettiin rauhallisesti ylös ja jatkettiin kiihdytystä nopeudelle Ma 1.7-2.0. Nousu päättyi korkeudelle 18500-20000m. Datalinkin avulla maalitiedot näkyivät karttanäytöllä. Viggen PS-46 tutka sai myös maalitiedot ja lukittui maksimietäisyydellä kohteeseen. Simuloidussa ohjuslaukaisussa kohtaamismisnopeus oli Ma 4.5 - 5.0. SR-71 lensi nopeudella 2.98 ja korkeudella 21500m.

Heino painottaa, että tässä kyse on tutkan ja datalinkin ominaisuuksista, ei samasta lentokorkeudesta, että sinne päästäisiin ja ihan iholle.

Oma kommentti loppuun: BUK-1 laittoi SR-71:n eläkkeelle.
 
Viimeksi muokattu:
En ole kuullut Migien tunnistaneen SR-71-konetta koskaan. SR-71 on syyllinen varmaan suurimpaan osaan ns. UFO-havainnoista...

Tästä oli vuosia sitten Flightforumilla juttua. Referoin vähän keskustelua omin lisäyksin, koska mukana oli myös MIG- tyyppikurssin käyneitä.

MIG-21 oli tehty torjumaan strategisia pommittajia ja parhaimmillaan osapuilleen 11 000 metrissä. Sinällään sillä pääsi korkealle, mutta vauhtia olisi pitänyt olla 2 machia, lakikorkeudessa löpö jäljellä paluukaartoon (siinä vauhdissa 150 km) ja liukuun takaisin kentälle. Blackbird olisi pitänyt saada janojen leikkaukseen ikään kuin tiettyyn hyvin lyhyeen - miten nyt sanoisin - kohtaamisaikaikkunaan.

Jyrki Laukkaselta voit kysyä lisää, jos satut näkemään Jämin saunassa. :) Jyrki Laukkanen on kertonut omaksi korkeusennätyksekseen 21 300 m.

Mörskyllä on hallussaan Ilmavoimien korkeusennätys, vähän yli 22. Yli 20 km:n korkeuksissa siiveketeho ei tahdo riittää, roikkumista on.

Ruotsalaiset tunnistivat SR-71:n kerran. Blackbirdin toinen moottori sammui, ja se meni hiljaa ja matalalla jossain Gotlannin paikkeilla. Se myös samalla loukkasi hiukan Ruotsin ilmatilaa. Ehkä lentäjä oli keskittynyt ongelmaan.

Blackbird-lentojen reitti alkoi Tanskan kohdalta, meni yli Bornholmin, pohjoiseen Puolan kohdalla. Saaremaan kohdalta alkoi kaarto Ruotsia kohti, jossa Tukholman kohdalla oli suunta taas etelään. Matka jatkui Gotlannin ja Öölannin välistä taas Bornholmin korkeudelle, josta reitti kääntyi länteen.

Reitti on kansainvälisillä alueilla. Gotlannin ja Öölannin välissä käytävä on todella kapea mutta SR-71 loukkasi Ruotsin ilmatilaa ilmeisesti vain kerran. Tämä vain kuriositeettina niille, jotka selittävät, että Suomen ja Viron välisestä kapeasta ilmatilasta.

Aikaa Blackbird-lentoon kului puoli tuntia.

Ruotsalaiset hätyyttelivät Viggenillä Blackbirdiä harjoitusmielessä. Paras tukikohta oli F17 Rönneby joka oli nousua ja kiihdyttämistä ajatellen sopivasti sijoittunut Gotlantiin nähden.

Lainattu Flightforumilta (Pete Heino):

Kun SR-71 oli kaartamassa etelään Ahvenanmaan eteläpuolella oli Viggen valmiina Gotlannin ja Öölammin valissä korkeudella 8000m. Koneen suunta oli suoraan kohti SR-71 arvioitua tulosuuntaa. Aluksi kiihdytettiin nopeudelle Ma 1.35 jonka jälkeen vedettiin rauhallisesti ylös ja jatkettiin kiihdytystä nopeudelle Ma 1.7-2.0. Nousu päättyi korkeudelle 18500-20000m. Datalinkin avulla maalitiedot näkyivät karttanäytöllä. Viggen PS-46 tutka sai myös maalitiedot ja lukittui maksimietäisyydellä kohteeseen. Simuloidussa ohjuslaukaisussa kohtaamismisnopeus oli Ma 4.5 - 5.0. SR-71 lensi nopeudella 2.98 ja korkeudella 21500m.

Heino painottaa, että tässä kyse on tutkan ja datalinkin ominaisuuksista, ei samasta lentokorkeudesta, että sinne päästäisiin ja ihan iholle.

Oma kommentti loppuun: BUK-1 laittoi SR-71:n eläkkeelle.


Tämä onkin mielenkiintoinen aihe. Tässä vähän omia huomioita.

Jyrkin kanssa tuli tosiaan viime kesänä Jämin saunassa puheeksi tämä MiG-21:llä tehty korkeuslentoennätys Suomessa. Itse heitin juuri tuon saman kommentin Yrjö Mörskystä, mutta J. Laukkanen totesi, että todistettavasti se on hänen nimissään. Kuulemma kysyttäessä Mörsky ei milloinkaan kyennyt esittämään konkreettista todistusaineistoa (lentopäiväkirjat yms.) :D

Sitten yksi tuttavani on kertonut noista Suomen lähialueen Blackbird-lennoista, että hän palveli 80-luvulla taistelunjohtajana Lapissa ja kaukovalvontatutkilla näkivät Murmanskin liepeille asti. Oli kuulemma huvittava seurata tutkalla neukkujen epätoivoisia yrityksiä saada SR-71 kiinni MiG-25 Foxbat -hävittäjillä. Eivät koskaan päässeet lähellekään.

On ilmeisesti ihan tosijuttu, että ruotsalaiset olivat ainoita, jotka saivat Blackbirdiin tutkalukituksen. Ronnebyn Viggenit kykenivät tähän. Homma perustui siihen, että ruotsalaiset taistelunjohtajat tunsivat SR-71:n lentoreitin melko hyvin (juuri tuo kuvaamasi "Baltic Express") ja osasivat hälyttää Viggenit juuri oikeaan aikaan kohtaamaan tunkeilijan. Ja vaikka Viggen suorituskyvyltään ei vetänyt nopeudessa ja lentokorkeudessa vertoja esim. MiG-25:lle, oli sen etuna kehittynyt tietovuojärjestelmä ja tutka.

Olen muuten eräässä flygvapnetin historiaa käsitelleessä kirjassa nähnyt Viggen-kuskin Blackbirdistä ottaman tunnistuslentokuvan. Lienee ainoa laatuaan maailmassa. Hitto kun en enää muista ko. kirjan nimeä.
 
Keksitään uutta. En muista, olemmeko jo käsitelleet viimeisen Suomen ilmatilassa käydyn ilmataistelun. Se oli vuonna 1954.

Kuolan niemimaata vakoilleet Yhdysvaltain ilmavoimien RB-47E (Stratojet) vakoilukoneet joutuivat MiG-17-koneiden hyökkäyksen kohteeksi ja pakenivat Sallan kohdalta suoraan Suomen ja Ruotsin läpi Norjan ilmatilaan. Migit seurasivat koneita Suomen yli ja kääntyivät vasta Ruotsin rajalla takaisin. Monet Pohjois-Suomessa kuulivat konetykkien äänet ja tapaus rekisteröitiin asiakirjoihin.

Lentäjä Hal Austin muistelee:

http://www.rb-29.net/HTML/31HAustinB-47/31harb-47.htm

Pappa ja äidin veljet näkivät tapauksen ollessaan metsähommissa Kemijärven lähistöllä. Huomasivat ensiksi ison koneen ja pienemmät, jotka tulivat korkealla lentäen Sallan suunnasta ja kummastelivat, mitä nämä oikein olivat. Sitten alkoi kuulua kummallista kuminaa, jonka pappa sodat käyneenä miehenä totesi olevan lentokonetykin laukauksia. Pommittaja painui loivassa syöksyssä kohti Kelloselkää koettaen karistaa häätäjät niskoiltaan ja lopuksi onnistui kuin onnistuikin siinä päästen Ruotsin puolelle turvaan.
 
Jyrkin kanssa tuli tosiaan viime kesänä Jämin saunassa puheeksi tämä MiG-21:llä tehty korkeuslentoennätys Suomessa. Itse heitin juuri tuon saman kommentin Yrjö Mörskystä, mutta J. Laukkanen totesi, että todistettavasti se on hänen nimissään. Kuulemma kysyttäessä Mörsky ei milloinkaan kyennyt esittämään konkreettista todistusaineistoa (lentopäiväkirjat yms.) :D
.

Niin Jyrki. :)
 
Joo ! Kovin tutulta vaikuttaa. Viime vuonna selailin opusta Tukholmassa kirjakaupassa ja ihmettelin mielenkiintoista kuvitusta. Harmi kun en tajunnut silloin napata mukaan.

Sivupolku, mutta Yrjö Mörsky (huom! korkeusennätystä tavoitteli hänen veljensä Matti Mörsky ks. viestit alempana) on niitä harvoja, jotka ovat joutuneet poistumaan koneesta heittoistuimen avulla. Kesällä 1975 Mörskyn MIG-21 halkesi kahtia kesken lennon. Mörskyn mukaa oli kuin joku olisi tarttunut koneen pyrstöstä kiinni ja ravistanut. Kone lähti pyörimään oikealle enemmän kuin 720 astetta (jonka se voi tehdä ohjattuna). Siten se meni kahteen palaan.

Mörsky ymmärsi, että nyt on pako paras. Taju palasi vasta ilmassa, otsaan jäi vieläkin näkyvä jälki ja jalka murtui. Siinä on 20 G:n voima.

Hän palasi vielä ohjaimiin. Myöhemmin oli Ilmailupuolella tarkastajana ja tutkintalautakunnissa. Siviili-ilmailijat eivät oikein Yrjö Mörskystä pitäneet. Hän oli pedantti ja tarkka, ja antoi tiukkoja armeijamallin suosituksia ja halusi tiukkaa valvontaa ja oli mielellään "poliisina" tutkimassa, miten asiat sujuivat. Saattoihan siitä olla apuakin, mene ja tiedä. Väitetään kuitenkin, että siviilipuolen pojat ostivat shamppanjat valmiiksi odottamaan Mörskyn eläkkeelle lähtöä.

Heittoistuinpelastautumisia Suomessa:

Ensimmäinen oli kapteeni Yrjö Halmisen hyppy Vampire Trainerista heinäkuussa 1958. Folland Gnat-hävittäjästä hyppäsivät ylil. Matti Kepponen huhtikuussa 1964 sekä ylil. Esa Rantamäki syyskuussa 1968. MiG-15 koneen ainoan hypyn on tehnyt majuri Seppo Vuorio 1970. Majuri Kauko Juvonen hyppäsi keväällä 1964 MiG-21F-koneesta, kuten myös kersantti Veikko Wetterstrand 2.7.1971, ylivääpeli Yrjö Mörsky 8. syyskuuta 1975 ja ylil.Heikki Lahtela 19.11.1977. Wetterstrandin hyppy on ilmeisesti alhaisin, mistä on Suomessa selvitty hengissä, puunlatvojen tasalta. Hypätessään hän satutti selkänsä.

Seuraavat heittoistuinhypyt ovat olleet Mig-21BIS-koneesta. Kapteeni Olavi Salla hyppäsi elokuussa 1984 ja Pauli Perttula syyskuussa 1986. BAe Hawkin heittoistuinhypyssä 1981 kapteeni Kari Heilimo sai surmansa.

Kapteenit Olavi Salla ja Pauli Perttula hyppäsivät MiG-21BIS-koneesta, jonka heittoistuin on "kesympi" kuin F-mallissa. Bisin heittoistuinpanos alussa on 200 grammaa, jonka jälkeen syttyvät raketit heittävät ohjaajan penkkeineen 40 metriin korkeudelle koneesta. Mig-21F-mallissa oli kertalaakipanos, joka todella "lyhensi" miestä.

Vuonna 2010 kaksi lentäjää hyppäsi kaksipaikkaisesta Hornetista, jonka korkeusperäsin ei toiminut. Tilannenopeus oli melkoinen. He tulivat yli 900 km/t pystysyöksyssä laukaistessaan heittoistuimen. Ovat hengissä, mutta kuntoutus on kestänyt pitkään. Nimiä ei ole julkisuudessa mainittu. Toinen oli silloin 44-vuotias everstiluutnantti ja toinen 32-vuotias kapteeni.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top