Jääkärien kirjeet kertovat koti-ikävästä ja kurjista oloista Saksassa

Umkhonto

Ylipäällikkö
Kotimaa 17.3.2016 klo 10:50 | päivitetty 17.3.2016 klo 10:59
Jääkärien kirjeet kertovat koti-ikävästä ja kurjista oloista Saksassa – ”Sain kaikin voimin taistella itkua vastaan”
Kun joukko nuoria miehiä lähti salateitse kohti Saksaa vuonna 1915, yhteydenpito kotiväen kanssa jäi kirjeiden varaan. Aikoinaan tarkoin varjellut tekstit näkevät päivänvalon perjantaina, kun Vapriikissa avataan Salaista jääkäripostia -näyttely.

Kotiväen lähettämät kirjeet kulkivat jääkäreille monen mutkan kautta. Kuva: Nelli Keskioja

"Minä vakuutan teille, ettei teidän tarvitse olla vähimmässäkään määrin huolissani minusta. Minulla on asiat kaikilta osin hyvin. Ja minä olen näinä levottomina aikoina täällä paljon paremmassa turvassa kuin siellä."

Näin Suomeen jääneitä vanhempiaan rauhoitteli Lockstedtin leirillä Saksassa majaileva Martti Wallenius marraskuussa 1915. Hän oli yksi noin 200 aiemmin samana vuonna Suomesta Saksaan jääkärikoulutukseen lähteneestä nuoresta miehestä. Walleniusta huoletti erityisesti äitinsä kunto, joka oli heikentynyt entisestään pojan lähdön vuoksi.

Koska postin kulku oli epävarmaa, osapuolet viettivät välillä pitkiäkin aikoja kuulematta toisistaan. Saapuva kirje oli elintärkeä – se kertoi, että poika oli elossa.

– Ja toisaalta jääkäreiden moraali pysyi yllä, kun he tiesivät, että kotona on kaikki hyvin, sanoo Jääkärit Saksan tiellä –kirjan kirjoittanut tutkija ja filosofian tohtori Tuomas Hoppu.

Syvimpiä tuntojaan sotilaat purkivat päiväkirjoihin, koska kotiväelle ei tosi asiassa voinut kertoa juuri mitään.

– Se, mitä kotimaahan kirjoitettiin, oli ympäripyöreää. Muuten omaisten turva olisi saattanut olla uhattuna.


Baltian rintamalla 1916 jääkäreitä kiusasivat myös sääsket. "Välillä meinaa tulla hulluksi niiden takia", kirjoitti Olof Lagus. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto
”Pojilla on aina nälkä, ja aina vaan siitä puhuvat”
"Mitään syötävää en saanut mitenkään. Leipäosani, minkä jokainen saa joka päivä, olin syönyt. Olin siis auttamattomassa tilassa. Nälissäni kävelin takanamme juoksevan puron reunalle. En häpee sanoa, että sain kaikin voimin taistella itkua vastaan, sillä niin kurja oli tilanteeni."

Kaukana kotoa kouluttautuvat jääkärit näkivät toisinaan nälkää. Yllä tuntojaan kuvaa Ilmari Pahkajärvi, joka epäonnisesti nukahti hetkeä ennen ruoansaantia. Seuraavan kerran ruokaa jaettiin vuorokauden päästä.

Hopun mukaan päiväkirjamerkinnöistä paistaa myös venäläisviha.

– Isänmaallisuus oli tietysti hyvin vahvasti läsnä näiden jääkäreiden elämässä.


Jääkärit pesivät itse pyykkinsä leireillä ja rintamalla. Kuva: Lasse Nortesuon arkisto
Vihollisen uhka näkyi myös postissa. Kirjeiden sisältö tarkastettiin Tukholmassa, jotta tiedot jääkäriliikkeestä eivät vuotaisi eteenpäin. Edes omalla nimellä kirjoittaminen ei ollut turvallista.

– Oma henkilöllisyys salattiin käyttämällä toisen henkilön nimeä. Joskus esiinnyttiin jopa naisena, Hoppu kertoo.

Salanimien lisäksi turvauduttiin koodikieleen. Sen avulla oli mahdollista viestittää myös itänaapurin toimista.

– Saatettiin esimerkiksi kertoa, että Helsingin satamassa on tietty määrä sähkölamppuja, jos tarkoitettiin Venäjän laivoja. Eri laivatyypeille oli omat sanansa.


Salaista jääkäripostia -näyttelyn käsikirjoitus pohjautuu tutkija, filosofian tohtori Tuomas Hopun kirjoittamaan kirjaan Jääkärit Saksan tiellä. Kuva: Heidi Möttönen
”Vaikka kaatuisin tässä sodassa”
Osa jääkäreistä oli Saksan tiellä kolme vuotta. Tulevaisuus oli epävarma, mutta tahto taistella autonomisen Suomen puolesta oli suuri.

"Voi olla niinkin, etten ollenkaan, etten milloinkaan astu jalallani enää Suomen niemelle. Sitä en ollenkaan sure, vaikka kaatuisinkin tässä sodassa, sillä niin paljon olen jo sotilas, mutta se olisi paljon pahempi, jos maanpakolaisena tulisin erotetuksi kotimaastani. – – Tulevaisuus näyttää kyllä miten tämä lysti päättyy."

Kaikki miehet eivät palanneet takaisin kotimaahan. Osa kaatui vihollisen luotiin taistellessaan Venäjää vastaan Baltiassa.

Salaista jääkäripostia –näyttely avataan museokeskus Vapriikissa perjantaina 18. maaliskuuta.

http://yle.fi/uutiset/jaakarien_kir...in_taistella_itkua_vastaan/8747912?origin=rss

Lue myös

Ovatko vuoden 1918 tapahtumat edelleen arka paikka suvullesi? Kerro kokemuksistasi
16.3.

Salaista jääkäripostia -näyttely Vapriikissa
 
Back
Top