Jalkaväen hyökkäys paksussa hangessa

Horemheb kirjoitti:
Itse en käyttänyt sadeasua lähes ikinä. Ainoastaan suurimmilla sateilla vedin takin ja ehkä housut päälleni.

En pidä sateesta johtuvaa kastumista läheskään yhtä epämiellyttävänä kuin hiestä johtuvaa kastumisesta. Ja mikäli vain tetsaa märässä metsässä, siinä ei yleensä kastu yltä päältä. Jos ei yövytä metsässä varusteet pääsee joka tapauksessa kuivaamaan illalla. Mutta hikoilun aiheuttamaa kastumista en halunnut lisätä yhtään koska sirpaleliivin takia tilanne on jo onneton.

Lisäksi joillain meistä taisi olla intissä semmonen asenne että ei kovat jätkät mitään vettä pelkää. Mikä on vähän tyhmääkin tietysti.

Tuo kastuminen riippuu paljolti kasvillisuudesta. Sankassa pajukossa/taimikossa liikkuminen on semmoinen paikka että siellä ei säily kuivana mikään millään. Tuntuu että vesi etenkin oksien pyyhkimänä/painamana tunkeutuu tehokkaasti kankaan sisään.

Minulla oli yhteen väliin päällä sellainen asuste jonka pintaan suihkutetaan vettä hylkivä kerros eräällä aineella. Esim suihkussa sai olla melkoisen pitkään ennenkuin vesi tuli edes jollakin tavalla läpi (huomasi että alla oleva paita alkaa kostua), useita minuutteja... Vaan annappa olla kun tuolla vesakossa liikkui niin housut oli noin 1 minuutin jälkeen aivan läpimärät sitten kastui kalsaritkin totaalisesti. Äärimmäisen epämielyttävä olo, etenkin kun se kangas on vielä sellainen että se ei märkänä ole mistään kotoisin, eikä hengitä muutenkaan. Paljon parempi ratkaisu olisi ollut hengittävillä vaatteilla liikenteessä, ne toki kastuu pikemmin mutta ovat mielyttävämmät ja lämpimämmät pitää päällä.

Tästä syystä tuo vettä hylkivä/eristävä asustus jäikin sitten hyvin rajalliseen ei-eränkäynti käyttöön. Toki esim sorsajahtiin sitä tuli laitettua päälle kun sitä vain seistä törötti jollakin lautalla järven keskellä ja ainoa kastumisen mahdollisuus oli juuri taivaalta tulevat pisarat (tai järveen molskahtaminen veneestä/lautalta).

Se on kyllä totta että vettä ja kastumista kannattaa jollakin tavalla välttää eikä ihan tyhmän rohkeasti kastella itseään. Toisaalta onpahan nähnyt sitten sitäkin äärimmäisyyttä että sitä vettä ja kastumista pelätään kuin ruttoa. Etenkin kenkien kastuminen tuntuu olevan pirullista myrkkyä. Tahtoo itselläni olla tätä vikaa ja jos esim ulkona sataa niin tahtoopa käydä niin että silloin ei ulos lähdetä jos ei ole pakko, melkoista kermaperseilyähän se loppu peleissä on...
 
Horemheb kirjoitti:
Itse en käyttänyt sadeasua lähes ikinä. Ainoastaan suurimmilla sateilla vedin takin ja ehkä housut päälleni.

En pidä sateesta johtuvaa kastumista läheskään yhtä epämiellyttävänä kuin hiestä johtuvaa kastumisesta. Ja mikäli vain tetsaa märässä metsässä, siinä ei yleensä kastu yltä päältä. Jos ei yövytä metsässä varusteet pääsee joka tapauksessa kuivaamaan illalla. Mutta hikoilun aiheuttamaa kastumista en halunnut lisätä yhtään koska sirpaleliivin takia tilanne on jo onneton.

Lisäksi joillain meistä taisi olla intissä semmonen asenne että ei kovat jätkät mitään vettä pelkää. Mikä on vähän tyhmääkin tietysti.
Samoilla linjoilla mennään. Hiestä kastuminen on sadepuvun alla niin epämiellyttävää, ettei toista... En voisi kuvitella, että pitäisin sadepukua liikkeessä, olkoonkin se tetsaamista tai kävelyä.

Hikoilun määrä on ainakin itselläni suuri, niin silloin on parasta antaa hien haihtua mahdollisimman hyvin. Tietenkin, kun liike pysähtyy, niin silloin varsinkin tuulella olen nähnyt varusmiesten tukeutuvan sadepukuun suojaan. Tietenkin silloin, kun sataa oikeasti vettä, niin silloin on tarve sille sadetakille/-viitalle, mutta talvella kantaisin itse pelkkää sadeviittaa mukana, kun sen saa näppärästi eristeeksi havukerroksen ja makuualustan väliin.

En tiedä uusista lumipuvuista, mutta 2000-luvun alun lumipukuihin toivoi persuksiin sekä säärestä polvien yläpuolelle vesieristystä, koska ne kohdat yleensä kastuivat ensimmäisinä lumipukukokonaisuudesta.

Erä hommissa käytin monta vuotta M91:tä kesäsäillä (yli -5C), kun sen joskus halvalla sain. Vaikka se aina kastui kanalintujahdissa, niin kyllä se myös nopeasti kuivuikin, kun sai levitettyä ilmavasti sopivan lähelle lämmönlähdettä (kamiina,nuotio, takka). Housut menivät valitettavasti viime syksynä liian lähelle nuotiota, joten joutui hommaamaan goretexit, jotka joutaisivat heittää......
 
Sanokaapa kokeneemmat, että toimisiko tälläinen kikka vaatteiden kuivuttamisessa, jos ei halua riskeerata vaatteita nuotionlähellä: Eli jos on nuotio/kamina/takka käytettävissä, niin oletettavissa on myöskin mahdollisuudet keittää vettä. Vettä laitetaan pulloon ja pullo vaikka märkään kenkään, sukkaan tai vaikka tuossa yllä mainittuun märkään housunlahkeeseen ja annetaan sen siellä lämmittää.
 
Horemheb kirjoitti:
Itse en käyttänyt sadeasua lähes ikinä. Ainoastaan suurimmilla sateilla vedin takin ja ehkä housut päälleni.

En pidä sateesta johtuvaa kastumista läheskään yhtä epämiellyttävänä kuin hiestä johtuvaa kastumisesta. Ja mikäli vain tetsaa märässä metsässä, siinä ei yleensä kastu yltä päältä. Jos ei yövytä metsässä varusteet pääsee joka tapauksessa kuivaamaan illalla. Mutta hikoilun aiheuttamaa kastumista en halunnut lisätä yhtään koska sirpaleliivin takia tilanne on jo onneton.

Lisäksi joillain meistä taisi olla intissä semmonen asenne että ei kovat jätkät mitään vettä pelkää. Mikä on vähän tyhmääkin tietysti.

Liityn kyllä tähän joukkoon ehdottomasti.
Hyvin harvoin ole käyttänyt sadeasua missään olosuhteissa. Sadeasu ei yksinkertaisesti toimi siten, että siitä olisi mielestäni vastaavaa hyötyä. Sadeasu tekee olon nopeasti kurjaksi (ylimääräisen) hikoilun kautta..ja sitä asiaa on aika hankala auttaa, koska materiaali yksinkertaisesti on sellaista ettei se hengitä pätkääkään. Lopputuloksessa ei paljon eroa ole kastuuko sisältä vai päältä, kun jokatapauksessa hyvin nopeasti on kuitenkin läpimärkä. Kuitenkin fyysistä työtä on huomattavasti miellyttävämpi tehdä hengittävä vaatetus päällä kuin sadeasussa.
Mielestäni olennaisempi juttu tässä on se, että ymmärtää huolehtia omasta toimintakyvystään..eli ei käperry omaan kurjuuteensa vaan pitää huolta toimintakyvystään vaihtamalla päälle kuivia vaatteita, kuivattamalla kastuneita aina kun mahdollista jne.

Äärimmäisen harvoin olen sadeasua käyttänyt ja vielä harvinaisemmaksi se on käynyt M05-asusteiden tultua käyttöön. Ne toimivat sateessakin suhteellisen hyvin siten, ettei vaatteiden märkyyttä tunne haittaavassa määrin.
 
Horemheb kirjoitti:
Itse en käyttänyt sadeasua lähes ikinä. Ainoastaan suurimmilla sateilla vedin takin ja ehkä housut päälleni.

En pidä sateesta johtuvaa kastumista läheskään yhtä epämiellyttävänä kuin hiestä johtuvaa kastumisesta. Ja mikäli vain tetsaa märässä metsässä, siinä ei yleensä kastu yltä päältä. Jos ei yövytä metsässä varusteet pääsee joka tapauksessa kuivaamaan illalla. Mutta hikoilun aiheuttamaa kastumista en halunnut lisätä yhtään koska sirpaleliivin takia tilanne on jo onneton.

Lisäksi joillain meistä taisi olla intissä semmonen asenne että ei kovat jätkät mitään vettä pelkää. Mikä on vähän tyhmääkin tietysti.


Vahvensin lievästi.:a-smiley:
Minusta on mukavaa huomata, että tuota asennetta on ylipäätään vielä jäljellä, olipa se tyhmää tahi ei. Vesisateen itkeminen ei yleensä auta mitään, jos ollaan pihalla hommissa, olipa homma sitten sotatyö tai mikä muu tahansa. Siinä on vaan pärjättävä...ja kas, yleensä huomaa illalla, että eihän se nyt niin paljon haitannutkaan. Niitä nolla-asteen vesisateita ei pidä tietty ehdoin tahdoin päälleen ottaa, mutta täällä päin kotimaata niitä on vain muutama vuodessa.
 
Elektro-optisten järjestelmien kanssa pelatessa (=rimpuilua ja nysväämistä + loputtomasti ajan tappoa) sadeasu on parempi kuin viitta. Syyt: ei niin helposti takerru/tempaise ulokkeita, ja mahdollistaa kurottelun ja kummalliset työasennot. Siinä yhteydessä yleensä on enemmän kyse toimintakyvyn säilyttämisestä lämpimänä pysyttelemällä kuin liiasta hikoilusta. Hulmuamattomuus on selvä palvelusturvallisuusasia.

Koskee tietenkin aika pientä osaa kenttäarmeijasta.
 
SJ kirjoitti:
Sanokaapa kokeneemmat, että toimisiko tälläinen kikka vaatteiden kuivuttamisessa, jos ei halua riskeerata vaatteita nuotionlähellä: Eli jos on nuotio/kamina/takka käytettävissä, niin oletettavissa on myöskin mahdollisuudet keittää vettä. Vettä laitetaan pulloon ja pullo vaikka märkään kenkään, sukkaan tai vaikka tuossa yllä mainittuun märkään housunlahkeeseen ja annetaan sen siellä lämmittää.

Mietin hetken, että antaisinko vastauksen valmiina vai sanoisinko, että kokeile. Sitten päätin antaa vastauksen ja suositella kokeilemaan joka tapauksessa.

Olennaista tuon lämmön suhteen ei ole niinkään paljon se, että paljonko se lämmittää itse kuivattavaa esinettä. Mikäli olisi, pitäisi kuivattava esine aina saattaa sata-asteiseksi, jotta siihen imeytyvä vesi höyrystyisi. Mitäs luulet olisiko äkkitilanteessa mukava vetäistä päälle vaatteita joissa on vielä kudoksissa sata-asteista höyryä? Puhumattakaan siitä että kuinka kauan varusteet kestäisivät sitä.

Ideana kuivattamisessa on saattaa kuivattavaa varustetta ympäröivä ilma lämpimämmäksi kuin itse varuste. Ensinnäkin lämmin ilma nousee ylös ja tämä saa aikaan ilmavirtausta, joka vie pois vaatteesta haihtuvaa kosteutta. Haihtuminen on sitä nopeampaa mitä kuivempaa varustetta ympäröivä ilma on eli kostea ilma pitää saada liikkeeseen varusteen pinnalta. Tähän perustuu esim tuulen kuivattava vaikutus.
Lämmin ilma myös sitoo itseensä enemmän kosteutta kuin kylmä. Tämän voit vaikka testata. Laitapa tyhjästä pullosta kosteahkossa saunassa korkki kiinni ja vie pakkaseen, niin sinne nuodostuu sisäpinnalle huurretta, kun jäähtyvästä ilmasta tiivistyvä kosteus jääty pullon seinämiin. Sisksi siis lämmin ilma imee itseensä tehokkaammin kosteutta varusteesta kuin kylmä ilma.
Jos laitat lämpölähteen varusteen sisälle, niin se tietenkin lämmittää ilmaa varusteen sisällä. Mikäli kuitenkin tukit sillä lämmönlähteellä ilman kierron sen varusteen sisällä, niin se kostea ilma jää pyörimään sinne varusteen sisälle ja suorastaan hidastaa kuivumista siitä eteenpäin, etenkin kun se kuumavesipullo jäähtyy koko ajan ja jatkuvasti viilenevästä ilmasta imeytyy kosteus takaisin varusteeseen. Jonkin aikaa tietenkin se lämmönlähde (kuumavesipullo) lämmittää tehokkaasti sitä materiaali siitä kohtaa jossa on kosketuksissa ja sitä myöten myös sen ulkopuolella olevaa ilmaa ja nopeuttaa siten kuivumista. Tämä on kuitenkin sangden pieni alue ja merkitys vähäinen, etenkin jos olet eristänyt pullon villasukalla, joka imee kosteutta itseensä ja vähentää siten pullon tehoa. Kaupallisesti myytävät kengänkuivaimet ovat usein joko pieniä vastuksia tai puhaltimia tai imureita tai näiden yhdistelmiä. Olennaista näissä on, että tarkoituksena on pitää kengän suu avoinna jotta ilma kiertää, samalla kun kengän sisäilmaa lämmitetään. Ideana on haihduttaa kaikki kosteus kengän sisäpinnan kautta ja ohjata varresta ulos.
Kenkiä ei muutn koskaan pidä kuivattaa varrensuut alaspäin, koska silloin lämmin kostea ilma nousee varvasosiin eikä poistu kengästä kuin hyvin hitaasti kengän läpi (ehjissä kumisaappaissa ei lainkaan).
Eli jos aiot kuivata varusteita kuumavesipulloilla, niin huolehdi siitä että varusteiden sisällä pääsee kiertämään ilma ja käytä pulloja myös lähietäisyydellä ulkopuolella säteilylämmölähteenä. Käytä pulloja, jotka kestävät mahdollisimman kuumaa vettä, kuten esimerkiksi metallipullo, (perinteisen brittiläisen kuumavesipullon suosituslämpö on 60 astetta) jotta saat mahdollisimman suuren lämpöeron aikaiseksi. Kannattaa käyttää useampia pieniä pulloja eri kohdisssa (ainakin sisäpuolella) kuin yhtä isoa ja säännöllisesti lämmittää ne uudelleen. Saman asian ajavat muuten myös esim kivet tai muut lämmitettävät esineet.
Menetelmä on kuitenkin siksi paljon työläs, että suosittelen käyttämään vain silloin kun ei nuotiota tai kaminaa tms ole käytettävissä.
Menestyksellä on muuten kokeiltu menetelmää jossa takki ripustetaan, niin, että sen sisäosat pysyvät ns. auki eli eivät koska toisiinsa vaan ilma pääse kiertämään takin sisällä ja sitten on taskuihin ja takin sisälle laitettu näitä kemiallisia kädenlämmitinpusseja. Tässä ei ulkopuolella lämpölähdettä ollut, mutta ilman muunlaista lämpöä kuivui takki selvästi paremmin kuin verrokki samassa tilassa. Tosin menetelmä on noiden pussukoiden nykyhinnoilla melko arvokas.
 
koponen kirjoitti:
Elektro-optisten järjestelmien kanssa pelatessa (=rimpuilua ja nysväämistä + loputtomasti ajan tappoa) sadeasu on parempi kuin viitta. Syyt: ei niin helposti takerru/tempaise ulokkeita, ja mahdollistaa kurottelun ja kummalliset työasennot. Siinä yhteydessä yleensä on enemmän kyse toimintakyvyn säilyttämisestä lämpimänä pysyttelemällä kuin liiasta hikoilusta. Hulmuamattomuus on selvä palvelusturvallisuusasia.
Koskee tietenkin aika pientä osaa kenttäarmeijasta.
Et varmaankaan tarkoita tässä tilanteessa nysväämistä talvella.
 
Miten muuten pakkasta voi käyttää hyväkseen varusteiden kuivatukseen?

Jos esim. lämmittää teltassa vaatteet kuumiksi ja sitten vie ulos paukkupakkaseen - edesauttaako vaiko hidastaako tämä kuivattamista? Kaiken järjen mukaan lämpötilaero saa kosteuden haihtumaan kuumasta vaatteesta pakkasilmaan. Sitten kun vaate on ulkona jäätynyt, voi jäätyneen veden varistella pois vaatetta hakkaamalla jne. Miten on?

Onko muuten jossain ollut käytössä systeemiä, jossa on yksi teltta lisää laitettu ja lämmitetty sen kamina helevetin kuumaksi ja käytetty ko. telttaa vain varusteiden kuivatukseen? Nopeuttaa meinaan kuivattamista melkoisesti, jos teltan lämpötila onkin +10C sijaan +40 astetta (jossa äijät eivät enää voi itse makoilla).
 
baikal kirjoitti:
Vesisateen itkeminen ei yleensä auta mitään, jos ollaan pihalla hommissa, olipa homma sitten sotatyö tai mikä muu tahansa. Siinä on vaan pärjättävä...ja kas, yleensä huomaa illalla, että eihän se nyt niin paljon haitannutkaan. Niitä nolla-asteen vesisateita ei pidä tietty ehdoin tahdoin päälleen ottaa, mutta täällä päin kotimaata niitä on vain muutama vuodessa.

:a-smiley:
 
hessukessu kirjoitti:
Onko muuten jossain ollut käytössä systeemiä, jossa on yksi teltta lisää laitettu ja lämmitetty sen kamina helevetin kuumaksi ja käytetty ko. telttaa vain varusteiden kuivatukseen? Nopeuttaa meinaan kuivattamista melkoisesti, jos teltan lämpötila onkin +10C sijaan +40 astetta (jossa äijät eivät enää voi itse makoilla).

Muistan joskus pohtineemme armeijassa saisiko teltasta saunan, jos kamiinaa pitäisi mansikan sijaan mustikkana. Ei tullut ikinä koitettua.

Yksi lyhyt yö ei tosiaan aina riitä esimerkiksi takin tai hanskojen kuivaamiseen. Teltassa on aika höyry ja kosteus kun ryhmä märkiä äijiä ripustaa jokaisen vaatteensa ylös. Tervaskannosta pilkottu klapi palaa selvästi heikommin kuin kunnolla kuivatettu puu. Viiden tunnin jälkeen on aika masentavaa ottaa vieläkin kosteat varusteet alas, pukea ne ylle ja mennä odottelemaan hyökkäystä joka ei tule moneen tuntiin.

Empä silti haluaisi välttämättä toista telttaa viereen, kun sen pystyttämiseen ja purkamiseen menee yhteensä ainakin 30-60 minuuttia. Ja miltäs se vihollisen taisteluhelikopterin lämpökamerassa näyttäisi, kun koko metsä on täynnä tulikuumia telttoja...
 
Saattaa jäädä teltat laittamatta / lämmittämättä jos toiminta-alue on vihollisen lämppärillä varustettujen taisteluhelikopterien tähystyksen alla. Tai ainakin kipinämikon elinajanodotetta pitää hiukan tarkastaa.
 
koponen kirjoitti:
Saattaa jäädä teltat laittamatta / lämmittämättä jos toiminta-alue on vihollisen lämppärillä varustettujen taisteluhelikopterien tähystyksen alla. Tai ainakin kipinämikon elinajanodotetta pitää hiukan tarkastaa.

Jeps. Monesti kuulee siitä että märät varusteet kuivataan... Sotatilassa voi olla hyvinkin itsetuhoista tämä idea.

Etenkin nykyään, toki myös aiemmin (kuten veteraanien kuvauksista käy ilmi), se tulien teko on mahdotonta vihollisen tähystyksen vuoksi. Ainoa vaihtoehto on olla ja öllöttää ja koittaa kestää kylmää, märkänäkin. Villaa, villaa, villaa ja vaihtovaatteita. :a-kiss:
 
Nykytilanteessa lumikammin teko voisi olla parempi idea kuin teltan pystytys. Kammissa lämpötila pysyy 0-asteen tietämillä silloinkin kun ulkona on -30+ . Suomen Sotilas-lehdessä rakennettiin kammi joku vuosi sitten ja yövyttiin siellä, eipä ollut pöllömpiä kokemuksia.
 
Einomies1 kirjoitti:
Nykytilanteessa lumikammin teko voisi olla parempi idea kuin teltan pystytys. Kammissa lämpötila pysyy 0-asteen tietämillä silloinkin kun ulkona on -30+ . Suomen Sotilas-lehdessä rakennettiin kammi joku vuosi sitten ja yövyttiin siellä, eipä ollut pöllömpiä kokemuksia.

Se erittäin isotöinen tehdä vaikka lunta olisi paljonkin. Sopiviin maaston kohtiin kuten rinteen juurille sen tekeminen voi olla hyvinkin helppoa jos kolon voi kovertaa suoraa hankeen ilman että lunta tarvitsee heitellä päälle tai lunta ei tarvitse ryhtyä tamppaamaan. Tasamaalla hyvissäkin olosuhteissa (lopputalvi, paljon lunta) sen tekeminen vie tunteja, ja on varsin raskasta puuhaa. Tarkkaan en muista tuntimääriä mitä meni, mutta kyllä minulla ajatukset heit rakennuksen aikana oli ne että saamari että on työläs projekti. Omassa tapauksessani yksi nukkujista vielä kärsi ahtaanpaikan kammoa joka puhkesi yöllä ja se oikeastaan romutti koko ajatuksen meidän osalta, lattiaa oli madallettava alle sisäänkäynnin tason ja se tarkoitti sitä että kylmä talviyön ilma pääsi vapaasti virtaamaan makuutasolle.
 
Sen verran pientä toppuuttelua lumirakenteisen tilapäismajoitteen massamaisen käytön pohdinnalle, että linnoittamisasteesta riippuen joukko yöpyy jossain ihan muualla kuin pinnalla rätin alla.

Lumimajoitteessa olen itsekin aika monta yötä / kertaa viettänyt ja rakennellut. Ei ole kovin energia- eikä aikatehokas majoite Suomen talvessa. Pieniä hätämajoitteita lumesta saa kätevästi (makuualusta, sadeviitta, tiivis poppoo) mutta isommat ovat suomalaisella lumen rakenteella ja määrällä aika haastavia.

Lämpöheräte on kyllä hankala juttu kaiken kaikkiaan. Tai siis oikeammin, kun koko spektriä tarkastellaan niin "Roivakkalan jalkaväkipataljoona" on aika komeasti kartalla kauan ennen kuin vastustajan tiedusteluvaunu ajaa kärkikomppanian vastaanottopesäkkeen edessä miinaan.
 
koponen kirjoitti:
Lämpöheräte on kyllä hankala juttu kaiken kaikkiaan. Tai siis oikeammin, kun koko spektriä tarkastellaan niin "Roivakkalan jalkaväkipataljoona" on aika komeasti kartalla kauan ennen kuin vastustajan tiedusteluvaunu ajaa kärkikomppanian vastaanottopesäkkeen edessä miinaan.

Jos sen verran olisi IT:tä, että ihan koko aikaa ei olisi lennokki pään päällä, niin se jo auttaisi. Se nimittäin rajaisi kovasti saatavilla olevan ilmatiedustelutiedon määrää. Mutta arvelisin, että valemaaleilla saataisiin vähennettyä tuon tiedustelun laatua.
 
koponen kirjoitti:
Sen verran pientä toppuuttelua lumirakenteisen tilapäismajoitteen massamaisen käytön pohdinnalle, että linnoittamisasteesta riippuen joukko yöpyy jossain ihan muualla kuin pinnalla rätin alla.

Lumimajoitteessa olen itsekin aika monta yötä / kertaa viettänyt ja rakennellut. Ei ole kovin energia- eikä aikatehokas majoite Suomen talvessa. Pieniä hätämajoitteita lumesta saa kätevästi (makuualusta, sadeviitta, tiivis poppoo) mutta isommat ovat suomalaisella lumen rakenteella ja määrällä aika haastavia.

Lämpöheräte on kyllä hankala juttu kaiken kaikkiaan. Tai siis oikeammin, kun koko spektriä tarkastellaan niin "Roivakkalan jalkaväkipataljoona" on aika komeasti kartalla kauan ennen kuin vastustajan tiedusteluvaunu ajaa kärkikomppanian vastaanottopesäkkeen edessä miinaan.

Paljonko puuttuu, että Pörsänmäen jalkaväkipataljoona hakeutuu puolustukseen rakennetulle alueelle? Rakennettu alue tarjoaa kuitenkin lähtökohtaisesti kertaluokkaa paremman suojan kaikelta tähystykseltä. Miksi niin monet nykysodat kulminoituvat rakennetulle alueelle?

Lumimajoitteet ovat siitä pirullisia, että useamman päivän niissä ähistyään on kyllä aika kostea olo ja elämä tai sitten en ole osannut jotain.
 
baikal kirjoitti:
koponen kirjoitti:
Sen verran pientä toppuuttelua lumirakenteisen tilapäismajoitteen massamaisen käytön pohdinnalle, että linnoittamisasteesta riippuen joukko yöpyy jossain ihan muualla kuin pinnalla rätin alla.

Lumimajoitteessa olen itsekin aika monta yötä / kertaa viettänyt ja rakennellut. Ei ole kovin energia- eikä aikatehokas majoite Suomen talvessa. Pieniä hätämajoitteita lumesta saa kätevästi (makuualusta, sadeviitta, tiivis poppoo) mutta isommat ovat suomalaisella lumen rakenteella ja määrällä aika haastavia.

Lämpöheräte on kyllä hankala juttu kaiken kaikkiaan. Tai siis oikeammin, kun koko spektriä tarkastellaan niin "Roivakkalan jalkaväkipataljoona" on aika komeasti kartalla kauan ennen kuin vastustajan tiedusteluvaunu ajaa kärkikomppanian vastaanottopesäkkeen edessä miinaan.

Paljonko puuttuu, että Pörsänmäen jalkaväkipataljoona hakeutuu puolustukseen rakennetulle alueelle? Rakennettu alue tarjoaa kuitenkin lähtökohtaisesti kertaluokkaa paremman suojan kaikelta tähystykseltä. Miksi niin monet nykysodat kulminoituvat rakennetulle alueelle?

No, saattaahan olla, että olemassa olevia rakennuksia käytetään niin paljon kuin vain voidaan, oli ne rakennukset sitten missä vain.
 
SJ kirjoitti:
koponen kirjoitti:
Lämpöheräte on kyllä hankala juttu kaiken kaikkiaan. Tai siis oikeammin, kun koko spektriä tarkastellaan niin "Roivakkalan jalkaväkipataljoona" on aika komeasti kartalla kauan ennen kuin vastustajan tiedusteluvaunu ajaa kärkikomppanian vastaanottopesäkkeen edessä miinaan.

Jos sen verran olisi IT:tä, että ihan koko aikaa ei olisi lennokki pään päällä, niin se jo auttaisi. Se nimittäin rajaisi kovasti saatavilla olevan ilmatiedustelutiedon määrää. Mutta arvelisin, että valemaaleilla saataisiin vähennettyä tuon tiedustelun laatua.

Tuo valemaalien rakentelu olisi hyvä kouluttaa porukalle, lieneekö nykyään minkäänlaista koulutusta? Silloin ammoin (-85) ei juuri asiasta puhuttukaan meille varusveijareille.
 
Back
Top