Nyt pitää kyllä hiukan kommentoida herra kenraalin murheita. Enisnnäkin tuo konekapasiteetti. Suomaliaiaisia ei ole paskankaan vertaa kiinnostanut koko STUK sen jälkeen kun Tsernobyl pamahti. Silloin ei vielä nettisivuja ollut ja kyseisen puljun sivuilla ei ole kertaakaan ollut edes 12000 käyttäjää vuodessa niiden perustamisen jälkeen ennenkuin nyt. Tällä sivustolla on yli kymmenkertainen käyttäjämäärä niihin sivuihin verrattuna. Kyseinen pulju kärsii jatkuvasti pienistä määrärahoistaan ja on aina yksi ensimmäisistä johon säästöt iskee, kun eihän se tuota mitään ja ei varmaan ihan lähiaikoina mitään satu ja kaikki ne tutut syyt. Sain aikoinaan kutsun STUK:n Tsernobylin onnettomuuden 20 vuotisjuhliin. Siellä heiltä kysyttiin, että mitä juhlimista on onnettomuudessa, niin totesivat, että siitä seuraava vuosi on ainoa kun heillä on ollut kunnolliset määrärahat pitää kalusto ajan tasalla. Onko sitten ihme, että yksi säästökohteista on ne nettisivut joilla juuri kukaan ei käy.
Sitten tuohon tiedottamiseen. STUK:n johtaja mielestäni ihan selvästi in koko ajan tiedottanut että mitä on mahdollista tapahtua, kuitenkin niin, että on pyrkinyt rauhoittelemaan yleistä mielipidettä. Miksi niin? No siksi, että tietää varsin hyvin, ettei Suomessa minkään instanssin kapasiteetti riitä tällä hetkellä auttamaan juuri mitenkään niitä Japanissa olevia suomalaisia, joista omaiset täällä ovat huolissaan. Kun Liisa Virtasen tytär on jossain päin Japania yksi niistä sadoista suomalaisista joihin ei ole vielä saatu yhteyttä, ja Liisa Virtasen maantiedon tuntemus ei riitä ymmärtämään minkä kokoinen maa Japani on (pinta-ala 377835 km2 eli 11,6% Suomea suurempi) kun se kartallakin on niin pieni ja vielä vähemmän hän tietää missäpäin tuo ydinvoimala on tai musitaa missä tytär oli. Niin kumpi lienee parempi, se että STUK:n rauhallinen setä puhelee rauhallisesti ja vakuuttavasti vaikka toimittaja edessä on kuin kusiaispesä kalsareissa ja valmiina panikoimaan minä hetkenä hyvänsä vai se, että auktoritaarinen johtaja toteaa että siellä on helvetti irti ja kuolleita tulee massoittain ja lopuillekin vähintään syöpä. Ensimmäisessä tapauksessa Liisa pureskelee kyntensä ensimmäisiin sorminiveliin asti ja itkeä tihuttaa koko ajan. Jälkimmäisessä hän soittaa kaikki viranomaispuhelimet ja finnairin jokaisen puhelimen läpi ja koittaa lopuksi lähteä ajamalla Venäjän halki paikalle etsimään tytärtään.
Totuus selvinnee tulevien viikkojen aikana. Maailmanlopun skenaarioita tulee varmasti olemaan tarjolla jopa liiaksi asti.
