Mietin seuraavaa: x-määrä esim. norjalaisia sotilaita palvelee samoissa mestoissa, pahoissakin paikoissa amerikkalaisten kollegojen kanssa, syntyy kenties kaveruus- ja aseveljeyssuhteita. Otetaan pelkistetty esimerkki. Luutnantti Lars O. palvelee 24-26 vuotiaana amerikkalaisen Glaude S:n kanssa. Molemmilla on ura edessään, Lars O. on 38-vuotiaana ev.lut, Glaude on edennyt komentajaksi merivoimissaan. Ovat tavanneet vuosien mittaan virallisissa ja epävirallisissakin juopotteluyhteyksissä. Lars O. tarvitsee toimessaan esim. tietoja, joita voisi hyödyntää kansallisen turvallisuuden nimissä. Virallinen tie on vaikea ja kankea, jopa tukossa, poliittisesti hankala jne. Lars O. pyytää wanhalta aseveljeltään apua. Todennäköisesti sitä myös saa.
Ymmärrättekö pointin, jota yritän esittää? Minkälaista arvoa voi olla loppujen lopuksi aivan yksilöiden välillä syntyneellä suhteella isoissa mitoissa? Aseveljeys lienee eräs voimakkaimmista suhteista, kun puhutaan muusta kuin perheestä. Eli lähtökohtana tässä olisi tiukassa paikassa syntynyt aseveljeys, josta molemmat voivat tarvittaessa ammentaa luottamuksellisesti faktaa tai toimia esim. kuriirina hankalassa paikassa. Tai jotain.
Pitäisikö pienen valtion asevoimien linkittyä ilman muuta konkretian tasolla, jotta syntyisi ym. henkilösuhteita? Minä luulen, että tämä pointti on tärkeämpi kuin äkkiä edes arvaisi, eli epävirallinen organisaatio voi tukea hyvin merkittävällä tavalla sitä virallista.
Miettikääs vaikka suomijääkäreitä ja heidän saksalaisiin syntyneitä asevelisuhteita Misse- ja Aa-joella yms. Ne suhteet toimivat vielä senkin jälkeen, kun Adolf oli jo purkitettu.
Olavi Alakulpit ja kumppanit amerikoissa sotien jälkeen, Törnit ja muut. Jäikö sotien jälkeinen kontaktipinta amerikoihin siihen? Tuskin jäi ja monet varmaan arvaavat mitä tarkoitan. Ko. karjut avasivat taatusti monta pahaa ovea suomalaisille, monta epävirallista tietä ja kontaktia.
Tuo norjalaissotilaita koskeva väite on huhu, ei enempää, mutta harvoin savua ilman tulta.