Jyrin kodinturvajoukot

Kapiainen kirjoitti:
Bodyguard kirjoitti:
Meillä duunissa esim. on aika tarkasti määritetty minkä tyyppisistä asioista voi puhua matkoilla, lentokoneessa, lentokentällä, junassa ym. tai ravintolassa/kahvilassa, yleensäkin yleisellä paikalla. Arkaluonteisia firman asioita ja asiakkaita ja/tai toimittajia koskevia juttuja ei saa puhua. Eihän sitä kukaan sinänsä valvo, mutta on tapauksia, jolloin lipsahduksista on tullut palautetta.

Tästä tuli mieleen että jokin aika sitten jossain mediassa käsiteltiin aihetta ja todettiin että esimerkiksi metro, linja-auto ja juna ovat paikkoja joissa kuulee helposti PALJON sellaista asiaa, joka voi olla puhujiensa työnantajille turvallisuusriski.

Samasta ilmiöstä muuten johtuu että esimerkiksi taksikuskit tuntuvat tietävän kaikki uudet juorut paljon aikaisemmin kun hämähäkinseittien kätkemissä toimistoissa työskentelevät museomiehet. Mutta eikö täällä pitänyt keskustella Jyrin kodinturvajoukoista?
 
No siirretääs ajatuksenvirtaa tähän postiin:

jos/kun kodinturvayksiköt perustetaan, pidän aivan lähtökohtana sitä, että kullekin yksikölle annetaan selvä tehtävä. Kuten toisessa topissa kirjasin, ei ole tätä päivää, että tehtävästä puhutaan mumisten, pihalle tuijottaen ja vain vihjaillen. Eikä tämä suinkaan tarkoita, että siihen tehtävänsuorittamiseen kelpaavaksi tullaan sormia napsuttamalla, sitä harjoitellaan, se sisäistetään, sitä säädetään ja etsitään vaihtoehtoja...se vie aikaa ja siihen on osoitettava koulutusresursseja, siihen on jyvitettävä välineitä, huoltomateriaalia, vaatteita, majoitteita ja jopa rakenteita. Silti tämä homma voidaan pitää tiukasti pv:n ohjauksessa ja sen hallussa. Ja on mielestäni pidettäväkin jo yksistään ohjauksen takia.

Konsepti on varmasti ihan hyvä, jos se lainataan suunnilleen suoraan länsinaapureilta. Pahoin vain pelkään, että noista luomuksista poimitaan meille "sopivimmat" palaset ja siitä tulee erityisolosuhdetorso.

Mitä tulee erityisolosuhteisiin, niin mitä arvelette, mitä uhkakuvaa vastaan esim. pohjois-Norjassa touhutaan? Arveletteko, että siellä torjutaan Islannin kalastusalusten invaasiota kalastussatamiin tahi vain öljyvahingontorjuntaa leirintäalueiden rannoilla. Kyllä siellä on aivan sama erityisolosuhdeuhkakuva kuin täälläkin ja karttaa tavaamalla voi alokas Mäkäräinenkin tajuta, mistä sielläkin on kyse.

No siitähän tuo aikanaan nähdään sitten. Konsepti on hyvä ja se TODELLA JA OIKEASTI innostaa vapaaehtoisia toimimaan. Eniten epäilen sitä, että pv ei ole valmis tuohon systeemiin...josko tuleekaan.
 
Vähän pahaa pelkään, että "kodinturvajoukot" kariutuu yhteen, jo tuttuun asiaan:

Siihen ei sitten kuitenkaan saada rekrytoitua riittävää määrää väkeä.
Maakuntajoukkojen kohdalla on ymmärtääkseni ollut samaa ongelmaa, erityisesti miehistön osalta. Päällystöä riittää, miehistöä ei nimeksikään.
Mistä ihmeestä se miehistö yhtäkkiä vapaaehtoisena löytyisi "kodinturvajoukkoihin", kun sitä ei löydy nykypäivän Maakuntajoukkoihinkaan?

Suomalaiset ovat ilmeisen maanpuolustustahtoista kansaa, Puolustusvoimien imago on suhteellisen positiivinen kansan keskuudessa riippumatta kunkin kansalaisen yhteiskuntaluokasta, poliittisesta suuntautumisesta tai yhteiskuntaluokasta jne jne jne. Varusmiespalvelus suoritetaan periaatteessa mielellään, Puolustusvoimien kertausharjoituksiin osallistutaan kohtalaisen mukavalla prosentilla..osin toki siksi, että se on pakollista, eikä poisjääminen ole välttämättä edes kovin helppoa nykyisin. Epäilen kuitenkin melko vahvasti kuinka pitkälle sitä intoa riittää siinä vaiheessa kun kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen ja "harrastuneisuuteen"??
Tietysti asia voidaan hoitaa siten, että Maakuntajoukko- termi muutetaan "kodinturvajoukoksi"..mutta se on pelkää kosmetiikkaa.

Väitän, että nykyistä Maakuntajoukkoa paljoakaan laajempaan, täysin vapaaehtoisuuteen ja harrastuneisuuteen perustuvaa "kodinturvajoukko- järjestelmää" ei saada luotua - koska ihmisiä ei yksinkertaisesti kiinnosta riittävän laajasti osallistua tämänkaltaiseen toimintaan nyky-yhteiskunnassa.
 
Kapiainen kirjoitti:
Vähän pahaa pelkään, että "kodinturvajoukot" kariutuu yhteen, jo tuttuun asiaan:

Siihen ei sitten kuitenkaan saada rekrytoitua riittävää määrää väkeä.
Maakuntajoukkojen kohdalla on ymmärtääkseni ollut samaa ongelmaa, erityisesti miehistön osalta. Päällystöä riittää, miehistöä ei nimeksikään.

Minä nyt tässä lempeästi provosoin ja kerron miten "Kodin turhat joukot" saadaan kustua ihan joka tasolla.

Valtakunnan 10 000 vapaaehtoisesta 90% raakataan koska he ovat liian nuoria, liian vanhoja, väärää sukupuolta, väärää sotilasarvoa tai sodanajan sijoituksen omaavia reserviläisiä.

Ylempi upseeristo näkeen KTJ:n kanssa leikkimisen kuolin-iskuna nousujohteiselle uralle. Sen johtoon asetetaan joko eläkeraiteelle ajautunut Majuri jolta virta on jo lopussa tai se kusjpiä Evl jonka kanssa kukaan ei halua olla tekemisissä. Koulutuksessa, suunnittelussa, henkilöstössä, varusteissa ja tehtävissä KTJ:lle on tarjolla eioota joka tasolla.

Toimittuaan vuoden sellaisissa tehtävissä kuin esim Sulkavan soudun toimitsijoina , ja käytyään samat koulutusrastit n kertaa läpi (muistakaa, koulutusresurssit ovat vuodesta toiseen ne ne jotka on onnistuttu lainaamaan, kerjäämään, varastamaan ja maanittelemaan.) 60% vapaaehtoisista lopettaa kyllästyneinä.

Vapaaehtoisuuden ideana on se että käytetään sitä porukkaa jota saadaan ja annetaan heille tekemistä joka pitää heidät sioutuneina. Yksi vaihtoehto olis sanoa että: "Ei me täällä mitään huru-ukkoja tarvita, menkää kotiinne"
 
Kannustimia mielestäni täytyisi kehittää, enkä tarkoita kiluja ja kalluttimia puhumattakaan ylennysautomaatista.

Aina tulee vastaan raha, mutta mistä sitä sitten saatas?? Kun näilläkin esityksillä on tarkoitus vain rahan säästö! Ja nykyajan ihmiset ovat viisaita.... Kuka sitä lähtisi pakolla "harrastamaan".

Siviilien arvomaailma on aivan eri kuin Puolustusvoimien Everstien ja Kenraalien.
 
Vapaaehtoisuus on varmaankin avainsana tässä asiassa.
Jos "kodinturvajoukkoja" ja vapaaehtoisuutta..eli siis käytännössä silloin puhutaan ihmisten harrastuksesta..suhteutetaan toisiinsa, niin silloin avainasiaksi muodostuu se, miten paljon toiminta antaa ihmisille vastinetta heidän asialle uhraamalleen vapaa-ajalle.
Vaikka tämän päivän Suomessa maanpuolustus koetaan positiiviseksi asiaksi, niin epäilen, ettei se ole NIIIIIIN positiivista, että kovinkaan moni ihminen olisi valmis sitä "harrastamaan". Maakuntajoukot ovat varmaankin konkreettisesti osoittaneet sen määrän mikä Suomessa on ihmisiä, jotka ovat valmiit harrastamaan aktiivisesti maanpuolustustoimintaa.
Jos Maakuntajoukkojen määrä riittää "kodinturvajoukoiksi", niin silloin asialla on mahdollisuuksia oikeasti toteutua. Jos taas Maakuntajoukkojen lukumäärä koetaan liian pieneksi, tuskin sen enempääkään on mahdollista saada aktivoitua.

Jotta intoa saataisiin laajennettua, tarvittaisiin konkreettinen uhka. Suojeluskuntatoiminta oli aikanaan hyvin suosittua. Väitän, että sen suosion eräs takaajista oli juuri nimenomaan se, että ihmiset kokivat maalla olevan todellisia, konkreettisia uhkia joihin pyrittiin vastaamaan Suojeluskuntatoiminnalla.

Jos tänä päivänä uhka olisi yhtä konkreettinen kuin oli tuolloin ja Puolustusvien resurssit kertauttaa ja kouluttaa reserviläisiä olisi hyvin rajallinen, olisi "kodinturvajoukoilla" varmasti kysyntää ja osallistujia enemmän kuin riittämiin.
Nyt puuttuu se uhka..ja koska se puuttuu, ei se sinänsä laaja ja vahva maanpuolustustahto konkretisoidu käytännön toimintaan mm. siten, että iso määrä ihmisiä haluaisi vapaaehtoisesti toimia sotilaallisesa organisaatiossa.

Olen tässä selaillut lehtiä Häkämiehen lausunnon tiimoilta. Median asenne "kodinturvajoukkoihin" on mielestäni yllättävän kielteinen. Aika moni kannanotto viittaa siihen, että "Suomea ei pidä militarisoida millään puolisotilaallisilla joukoilla" jne jne jne.
Sinänsä yllättävää tuo median asenne..mutta yllättävyydessään silti totta ja heijastelee varmasti kansankin mielipiteitä (tai kansan mielipiteet alkavat heijastelemaan median mielipiteitä..ihan miten vain)

Jos minulta kysytään, niin keskittyisin kehittämään Maakuntajoukkotoimintaa edelleen..ja jättäisin "nimenvaihdokset" sikseen. Maakuntajoukkotoiminnassa on nyt hyvä alku edelleenkehittämiselle ja sitä työtä kannattaisi pyrkiä jatkamaan ilman turhanpäiväistä kosmetiikkaa kuten nämä nimenvaihdokset ovat.
 
Samoin minä yllätyin kuinka kielteisiä sävyjä lehdistö asiasta on viljellyt, laidasta laitaan. Yllätyin sitäkin, että oletin pohjoismaisten veljiemme tohinoiden olevan istutettavissa lähes suoraan meikäläiseen maisemaan poliittisestikin, mutta tässä kohtaa näköjään ei pidä paikkaansa.
 
baikal kirjoitti:
Samoin minä yllätyin kuinka kielteisiä sävyjä lehdistö asiasta on viljellyt, laidasta laitaan. Yllätyin sitäkin, että oletin pohjoismaisten veljiemme tohinoiden olevan istutettavissa lähes suoraan meikäläiseen maisemaan poliittisestikin, mutta tässä kohtaa näköjään ei pidä paikkaansa.

Kyse ei ole pelkästään siitä mitä esitetään vaan myös kuka esittää ja miten.
 
Olen edelleenkin sitä mieltä, ettei tuota ympäristön vaikutusta ole tarpeeksi huomioitu eikä pohdittu, millä siiihen voisi vaikuttaa. Suojeluskuntien jäsenistä aikanaan suhteellisesti laskien suurempi osa oli maaseutupaikkakunnilta. Torppareita ei enää ollut, oli tilallisia ( tosin paljon pientilallisia, anyway tilallisia ) ja sitten renkejä. Suurin osa kuitenkin niitä tilallisia. Varsinkin Länsi-Suomalaisten ( omaan itse Länsi-Suomalaiset sukujuuret ) yksi perinteinen ominaisuus on kateus/kilpailuhalu/näyttämisen halu. Tämä on sitä silloista ympäristön vaikutusta. Naapuri kuului Suojeluskuntaan, enhän mä huonompi voi olla, joten sinne vaan... Teollisuuskaupungeissa suhdeluku oli sitten pienempi, ehkäpä enemmän "punahenkeä" ( kuten siihen aikaan asia ilmaistiin ). Kyllä tämä "Suojeluskuntapeikko" edelleen pelottelee ihmisiä, ainakin osaa ( aika isoa ).

Mikä se nykypäivän ympäristön vaikutus sitten on? Pelätäänkö "leimautumista"? Ehkäpä niin, on helpompaa olla olematta mukana, ei tarvitse "selitellä". Vm-palvelus on suoritettu, joten velvollisuus yhteiskuntaa kohti on täytetty. Onko ihmisillä sitten aikaa? Nylyisten ( periaatteessa ) lyhyempien työaikojen myötä pitäisi olla. Mutta ilmeisesti ei ole. Mutta ne vapaa-ajanviettomahdollisuudet ovat tänä päivänä aivan eri planeetalta kuin 30-luvulla. Vaihtoehtoja on liian paljon. Ja lasten harrastuksissa "pitää olla mukana", ei kehtää mennä vanhempainiltaan, jos ei ole kertaakaan käynyt harjoituksissa tms. Ja jos ei mene, ei voi vaikuttaa mihinkään.
Asepalvelus ja kaikki siihen liittyvä koetaan tänä päivänä ehkä enemmän velvollisuutena,ei oikeutena. Aikoinaan ( hyvin kauan sitten ) oli aseenkanto-oikeus.

Em. oli ehkä aika kärjistetysti sanottu, mutta miettikääpä, miten velvollisuustunteen saisi käännettyä oikeudeksi osallistua/ olla mukana. Ei se varmaan kaikkiin tehoa, mutta eikö kaikki konstit kannata käydä läpi. Tietysti ihmisen pitää itse motivoitua, kukaan ei pysty motivoimaan toista ihmistä. Mutta auttaa löytämään se motivaatio tai edes herättää kiinnostus.

Myymisest ja mielikuvien luomisesta, eli oikeastaan markkinoinnistahan tässä on kyse. Imagon nostoa myös. Asiasta pitäis saada trendikäs, positiivista näkyvyyttä. Sen jätän muille, niissä asioissa olen aika "uuno" ja kädetön.

Kuten AKE-ukki, kapiainen ja itsekin aiemmin olen sanonut, mielestäni kannattavampaa tällä hetkellä olisi noiden Maakuntajoukkojen kehittäminen, huomioiden myös Creidikin esille ottamat "sudenkuopat". Eli kehittämistä pitää tapahtua joka tasolla.
 
Huhu kertoo, että kodinturvaa oltaisiin jo valmisteltu pitkäänkin... Oliko Jyrin lausunto kokeilu laajemmalla poliittisella kentällä ja katsotaan kuinka siihen suhtaudutaan? Mene ja tiedä!
 
Bodyguard kirjoitti:
Ol Kyllä tämä "Suojeluskuntapeikko" edelleen pelottelee ihmisiä, ainakin osaa ( aika isoa ).

Olen samaa mieltä ja väitän, että tuon asian laajuus on jäänyt monelta huomioimatta.
Se, että asiaa on jäänyt huomioimatta johtuu varmaankin siitä, että me kenelle Suojeluskunta ei ole peikko, emme sitä nytkään ala peikoksi kokemaan..ja myös pääasiassa ystävä-, tuttava- ja kaveripiirimme muodostuu ihmisistä, jotka ajattelevat asiasta samoin kuin me itse/ emme keskustele tämäntyyppisistä asioista sellaisten kanssaihmistemme kanssa jotka eivät ole tässä asiassa samalla aaltopituudella..ja sen myötä asia jää ikäänkuin pinnan alle.

Konkretisoin asiaa esimerkillä urheilujärjestö- ja urheiluseuratoiminnan kautta.

Kuten kaikki varmasti muistavat, aikanaan Suomessa oli SVUL ja TUL..järjestöillä oli molemmilla enemmän tai vähemmän aatteellista taustaa. SVUL on lakkautettu vuosikausia sitten "tarpeettomana"..MUTTA...TUL on yhä edelleen olemassa, toimii vireästi ja voi ilmeisen hyvin. Sopii kysyä miksi? Jos kerran liikunta ja urheilu on tämän päivän Suomessa toimintaa, jolla ei ole aatteellista pohjaa..
Jokainen, joka on mukana urheiluseuratoiminnassa paikallisella tasolla tuntee varmasti seuraavan ilmiön:
Useimmilla paikkakunnilla on monta urheiluseuraa. Osa on aikanaan kuulunut SVUL:oon, osa on TUL:n alaisia seuroja. Jostakin kumman syystä noihin seuroihin yhä edelleen väki valikoituu samalla vanhalla kaavalla..tietyt ihmiset vievät lapsensa vain tietyn urheiluseuran toimintaan/ toimivat itse vain tietynlaisissa seuroissa aktiivisina. Useimmiten seuroilla on pienissäkin kaupungeissa päällekkäisiä toimintoja..kummankin toiminta kärsii päällekkäisyydestä, mutta yhteistyö on lähes mahdoton ajatus. Miksi näin on..jos kerran aatteellisuudella ja urheilulla ei ole mitään tekemistä keskenään tämän päivän Suomessa??

Merkillepantavaa on myös se, että urheiluseuratoiminnassa olevasta väestä noin puolet toimii entisissä SVUL:n seuroissa, puolet TUL:n seuroissa. Kaupungeissa ja Suomen sisällä on tietenkin alueellisia eroja, mutta kokonaisuus on kuitenkin jakautunut noin puoliksi.

Nyt voidaankin kysyä jos ja kun jopa lasten ja nuorten urheilutoiminta on yhä edelleen jakautunut ilmeisen aatteellisin perustein, niin miten luulette "kodinturvajoukkojen" tavoittavan sen osan kansalaisista, joka ei voi viedä lastaan muun kuin TUL:n alaisen urheiluseuran toimintaan mukaan?

Mielestäni jo tämä asia on yksi konkreettinen osoitus siitä, että Suomessa on yhä edelleen yllättävän voimakas kahtiajako historiamme tapahtumien jälkimaininkeina.
Se jako on kuitenkin tosiasia ja sen vuoksi se pitäisi myös ottaa huomioon.
 
Karkeasti sanottuna noin puolet maamme väestöstä on siis potentiaalisesti sellaista, joka ei missään nimessä liity minkään nimen alla järjestettävään vapaaehtoiseen maanpuolsutustoimintaan. Pitäiskö aluksi keskittyä sitten siihen toiseen puoliskoon, joka voisi potentiaalisesti olla kiinnostunut.

Trendikkyyttä, kiinnostavuutta, halua osallistua ja saada kiinnostavaa ja mielekästä toimintaa. Jos ( ja ehkä myös kun ) semmoinen asetelma saavutetaan ja väestö oikeassti alkaa kiinnostua enemmän, pitää noihin "mainoslauseisiin" myös pystyä vastaamaan. Jos toiminta kuitenkin on Creidikin eiemmin kuvaaman kaltaista, tehdään niillä "mainoslauseilla" oikeastaan vain karhunpalvelus koko hommalle.

Eli pointtini on se, että ensin pitää saada toiminta sille tasolle ja tarpeeksi/sopivan vaihtelevaksi, että se täyttää markkinoinnin lupaukset. Tämä on vähän sellainen ikuinen ympyrä.

Viisaammat, ottakaa kantaa...
 
Kapiainen kirjoitti:
Mielestäni jo tämä asia on yksi konkreettinen osoitus siitä, että Suomessa on yhä edelleen yllättävän voimakas kahtiajako historiamme tapahtumien jälkimaininkeina.
Se jako on kuitenkin tosiasia ja sen vuoksi se pitäisi myös ottaa huomioon.

Onko kyseessä aatteellinen kahtiajako vai puolustavatko järjestöjyrät omia leipäpuitaan? Yhdessä järjestössä voi olla vain yksi puheenjohtaja yhdet piiripäälliköt yksi päävalmentaja...

**YSK!!* RES ja RUL ***YSK!!**
 
Creidiki kirjoitti:
Kapiainen kirjoitti:
Mielestäni jo tämä asia on yksi konkreettinen osoitus siitä, että Suomessa on yhä edelleen yllättävän voimakas kahtiajako historiamme tapahtumien jälkimaininkeina.
Se jako on kuitenkin tosiasia ja sen vuoksi se pitäisi myös ottaa huomioon.

Onko kyseessä aatteellinen kahtiajako vai puolustavatko järjestöjyrät omia leipäpuitaan? Yhdessä järjestössä voi olla vain yksi puheenjohtaja yhdet piiripäälliköt yksi päävalmentaja...

Sen kokemuksen mukaan, mikä mulla on urheilujärjestöelämästä ( joissain seuroissa haljäsen ja/tai pj, erilaisia valiokuntaposteja seura/piiri/järjestötasolla ), sanoisin että suurin este yhdistymisille tänä päivänä on vallanhalu ja vallasta luopumisen vaikeus. Kuten niin monessa asiassa maassamme...
 
Creidiki kirjoitti:
Onko kyseessä aatteellinen kahtiajako vai puolustavatko järjestöjyrät omia leipäpuitaan?

Sen kokemuksen perusteella mikä minulla on urheiluseura- ja -järjestötoiminnasta väittäisin, että kyse on yhä edelleen ennenkaikkea aatteellisesta kahtiajaosta.

Myönnän kyllä myös oman kyvyttömyyteni tässä asiassa siinä mielessä, että vaikka mielelläni saarnaankin sitä, ettei liikunta- ja urheilutoimitaan tule missään tapauksessa tänä päivänä liittää millään lailla politiikkaan tai aatteellisuuteen, niin sorrun siihen kyllä sitten toisaalta myös itse. Kynnys viedä omat lapset mukaan TUL:n seuran toimintaan on suuri ja vielä suurempi se kynnys olisi itse toimia TUL:n seurassa aktiivisesti.
Jos TUL:oa ei olisi enää olemassa, kuten SVUL:oa ei ole, madaltaisi se varmasti nopeasti kynnystä..mutta silloinkin kynnys viedä lapset urheiluseuraan, jonka tunnus on punainen lippu olisi kenties liian suuri.

Kuten on aiemmin puhuttu, niin minä kuin muutkin olemme aikamme lapsia ja asenteemme sen mukaisia. Niitä on äärimmäisen vaikeaa muuttaa ja/tai muuttuminen vie useita sukupolvia. Peilaan asiaa edelleen tuohon urheiluseura-asiaan. Jos kaikesta huolimatta veisimme vaimoni kanssa lapset urheiluseuraan, jonka toimiston seinällä on näkyvästi punainen lippu, olisi 100% varmaa että isovanhemmilta tulisi nopeasti melko tiukkaa noottia asiasta. Lottana toiminut isomummi kertoisi taatusti kuuluvasti mielipiteensä niin että pointti tulisi jokaiselle tasan selväksi, Lotan ja Suojeluskunnassa aktiivisesti toimineen sotaveteraanin tytär (mummo siis) ei varmaan jättäisi mielipidettään sanomatta..muut vanhemmat sukulaiset jakaisivat varmasti nuo mielipiteet. Ihan sama kuvio toistuu 100% varmuudella myös toisenlaisen taustan omaavissa perheissä/suvuissa.
Pahaa pelkään, että kun minä ja vaimoni olemme mummu- ja pappaiässä, vaikutus välittyy edelleen lastemme lapsiin..ei tosin varmaan lähellekään niin voimakkaana kuin esim. minuun on välittynyt omilta vanhemmiltani ja isovanhemmiltani, mutta kuitenkin. Ehkä sitten kun lapseni ovat isovanhempia, alkaa nämä asiat häipymään heidän mielistään tässä mielessä kuin ne vielä kansaa jakavina meidän mieltemme sopukoissa ovat.

Tämän takia myös Maanpuolustustoiminnan kanssa on oltava erittäin taitava ja harkitsevainen, että siitä saataisiin maksimaalinen hyöty irti.
 
Toki täytyy myöntää, että nämä molemmat reseviläisjärjestöt, jotka ovat Ressu Reserviläisen "ammattiliittoja" eivät aina kylläkään ajattele maanpuolustuksellisiä etuja tai tavallisen jäsenmaksajien etuja. Kyse yleensä on jälleen rahasta ja vallasta! Ja kannanotokin sen mukaisia.... Kuinkas kävisikään yhdistyspamppujen talouden, kun yht`äkkiä olisikin yksi ja yhtenäinen reserviläisten TODELLISIA etuja ajava "ammattiliitto".

Pelasivat itsensä pois mm. MPKY:n johtoryhmästä omalla toiminnallaan, ja nyt sen tuloksen näkee!

Erosin ko. järjestöstä, että terveisiä vaan!
 
AKE-ukki kirjoitti:
Toki täytyy myöntää, että nämä molemmat reseviläisjärjestöt, jotka ovat Ressu Reserviläisen "ammattiliittoja" eivät aina kylläkään ajattele maanpuolustuksellisiä etuja tai tavallisen jäsenmaksajien etuja. Kyse yleensä on jälleen rahasta ja vallasta! Ja kannanotokin sen mukaisia.... Kuinkas kävisikään yhdistyspamppujen talouden, kun yht`äkkiä olisikin yksi ja yhtenäinen reserviläisten TODELLISIA etuja ajava "ammattiliitto".

Pelasivat itsensä pois mm. MPKY:n johtoryhmästä omalla toiminnallaan, ja nyt sen tuloksen näkee!

Erosin ko. järjestöstä, että terveisiä vaan!

Mitenkäs olet paikallisyhdistyksen jäsen muuten kuin maksamalla jäsenyhdistykselle 35 euroa per vuosi jäsenmaksua, josta jää muutama euro itse yhdistykselle ja loppu pitää laskuttaa näille valtakunnallisille rohmuille...ihan perseestä.
 
Tartun tuohon Jyrin lausumaan"Järjestö pystyisi oivallisesti varustautumaan vanhemmallakin kalustolla, joten lisähankintoja ei tarvittaisi"

Hei HALOO! meillähän oli varustettuna muutama vuosi sitten 2 kpl panssariprikaatia varustettuna "vanhemmalla kalustolla"

Miksi moista ei kukaan halunnut esittää silloin, kun oli olemassa"vanhenevaa vaunukalustoa" (esim. BMP-1) jv-tai torjuntajoukkojen kuljetuskalustoksi? Vai onko kapitaali päättänyt tässäkin asiassa! (tai onhan se!)

Taisi nekin romubonukset mennä jonkun vaalikassaan!

Onhan se mahdollisen kriisin aikana raflaavampaa ja tehokkaampaa siirtää taistelujoukkoja traktorilla sontakärryjen lavalla!
 
AKE-ukki kirjoitti:
Tartun tuohon Jyrin lausumaan"Järjestö pystyisi oivallisesti varustautumaan vanhemmallakin kalustolla, joten lisähankintoja ei tarvittaisi"

Hei HALOO! meillähän oli varustettuna muutama vuosi sitten 2 kpl panssariprikaatia varustettuna "vanhemmalla kalustolla"

Miksi moista ei kukaan halunnut esittää silloin, kun oli olemassa"vanhenevaa vaunukalustoa" (esim. BMP-1) jv-tai torjuntajoukkojen kuljetuskalustoksi?

Samaa mieltä..ja tarttuisin myös ministerin sanavalintoihin, jotka näyttävät taas olevan taitamattomia.
Mielestäni meillä ei tässä maassa voi olla mitään "järjestöjä", jotka valmistautuvat sotaan sen enempää vanhemmalla kuin uudemmallakaan kalustolla. Se on Puolustusvoimien tehtävä..ei minkään "järjestön". Ihan sama sinällään, mutta kuten on aiemmin jo todettu noin puolet kansasta on vahvasti "allergisia" sellaisille "järjestöille" jotka toimivat sotilaskalustolla, sotilasorganisaation tapaan.

Esimerkiksi Maakuntajoukot eivät ole mikään "järjestö", vaan osa Puolustusvoimia..siinä on vissi ero.
 
Kapiainen kirjoitti:
AKE-ukki kirjoitti:
Tartun tuohon Jyrin lausumaan"Järjestö pystyisi oivallisesti varustautumaan vanhemmallakin kalustolla, joten lisähankintoja ei tarvittaisi"

Hei HALOO! meillähän oli varustettuna muutama vuosi sitten 2 kpl panssariprikaatia varustettuna "vanhemmalla kalustolla"

Miksi moista ei kukaan halunnut esittää silloin, kun oli olemassa"vanhenevaa vaunukalustoa" (esim. BMP-1) jv-tai torjuntajoukkojen kuljetuskalustoksi?

Samaa mieltä..ja tarttuisin myös ministerin sanavalintoihin, jotka näyttävät taas olevan taitamattomia.
Mielestäni meillä ei tässä maassa voi olla mitään "järjestöjä", jotka valmistautuvat sotaan sen enempää vanhemmalla kuin uudemmallakaan kalustolla. Se on Puolustusvoimien tehtävä..ei minkään "järjestön". Ihan sama sinällään, mutta kuten on aiemmin jo todettu noin puolet kansasta on vahvasti "allergisia" sellaisille "järjestöille" jotka toimivat sotilaskalustolla, sotilasorganisaation tapaan.

Esimerkiksi Maakuntajoukot eivät ole mikään "järjestö", vaan osa Puolustusvoimia..siinä on vissi ero.

Samaa mieltä, taas on Häkämies vähän varomaton...
Sikäli ikävää, etteivät meillä nykyään edes ministerit ymmärrä tällaisia asioita :camo:

Eikä suinkaan ollut ensimmäinen sammakko nykyisen hallituksen edustajilta, mutta siitä keskustelu ei kuulu tähän yhteyteen.

Tuo AKE-ukin esimerkki viime aikojen älyttömistä ratkaisuista, olisi mielenkiintoista kuulla herra ministerin kommentit siihen :huh:
 
Back
Top