Käytöstä poistettujen vermeiden muistelua

Oerlikon-patterissa oli vain kaksi 35-millistä, kun taas Nikolaita oli neljä. Kaiketi määrällä yritettiin korvata laatua? Molempiin patterityyppeihin kuului kai myös Sergei-jaos.

Neljä putkea kuitenkin molemmissa. Suomessa on yleensäkin ollut tapana rakentaa patteri pienimmän mahdollisen vahvuuden mukaan. Ulkomailla samoja aseita on tyypillisesti enemmän per patteri. Viisseiskoja on neukkulan pattereissa ollut 6kpl. Sen kohdalla ei tietysti ole suurta merkitystä monellako putkella kerrallaan ammutaan ohi ;) Oerlikon-patteria kehitettiin sittemmin lisäämällä toinen modattu Super Fledermaus-tulenjohtolaite. Eli nykyään kumpikin 2-putkinen tykki on ikään kuin itsenäinen jaos. Ja Sergeit ( 3kpl ) kulkevat edelleen mukana. Joidenkin lähteiden mukaan ne ovat mallia 95. Oerlikoneja on siis 16 tykkiä eli 8 patteria ja Nikolaita hankittiin aikanaan 48 tykkiä eli 12 patteria.
 
Joitakin jalkarätin käärimisohjeita. Ensimmäinen lienee Puna-armeijan ohjesäännöstä. Venäläisellä perusteellisuudella ohje oikealle ja vasemmalle jalalle erikseen:
1899746_orig.jpg


Sama vähän parempana kuvana:
B4gfKwbCIAIk6dX.jpg


http://theredguard.weebly.com/infantry.html

Varusteleka:
3723b.jpg


Video:
 
Neljä putkea kuitenkin molemmissa. Suomessa on yleensäkin ollut tapana rakentaa patteri pienimmän mahdollisen vahvuuden mukaan. Ulkomailla samoja aseita on tyypillisesti enemmän per patteri. Viisseiskoja on neukkulan pattereissa ollut 6kpl. Sen kohdalla ei tietysti ole suurta merkitystä monellako putkella kerrallaan ammutaan ohi ;) Oerlikon-patteria kehitettiin sittemmin lisäämällä toinen modattu Super Fledermaus-tulenjohtolaite. Eli nykyään kumpikin 2-putkinen tykki on ikään kuin itsenäinen jaos. Ja Sergeit ( 3kpl ) kulkevat edelleen mukana. Joidenkin lähteiden mukaan ne ovat mallia 95. Oerlikoneja on siis 16 tykkiä eli 8 patteria ja Nikolaita hankittiin aikanaan 48 tykkiä eli 12 patteria.
Siis ei 18 kpl? Minulle on kapiainen sanonut tuon luvun. Ihan mielenkiinnosta, mistä lukusi?
 
Siis ei 18 kpl? Minulle on kapiainen sanonut tuon luvun. Ihan mielenkiinnosta, mistä lukusi?

16 tykkiä ja 8 patteria ovat toistuneet useammassakin lähteessä. Pitääpä vähän kaivella...
 
16 tykkiä ja 8 patteria ovat toistuneet useammassakin lähteessä. Pitääpä vähän kaivella...
18 on erittäin vahva muistikuva. Sitä vielä joukolla siunattiin että niin vähän. Kapteeni oli tyypin arvo ja sijoitus joku korkeampi iitee-pamppu. No, eipä tuo ero ole sotaa voittava tekijä, eipä silti.
 
Muutama vuosi takaperin silmiini osui aamu-tv:ssä filmikellarissa pätkä siitä että PV oli luopumassa höyryvetureistaan. Pätkä taisi olla vuodelta 1983. Vetureita oli PV:llä varastossa muistaakseni yli 300. Voiko joku vahvistaa tämän tiedon. Onko PV:llä edelleen omia (diesel?) vetureita käytössään?
 
Nämä höyryveturit lliityi aikaan, jolloin sähköistys ei kattanut koko tärkeintä rataverkkoa. Ajateltiin varautua polttoainepulaan ja kyetä suorittamaan junakuljetukset kotimaisilla eli haloilla. Myös
veturikuskit oli tänä aikana koulutettava höyryjunia ajamaan mikä ei ollutkaan viranomaismääräysten johdosta ihan pikkujuttu. Iso osa vetureista näkyi valtatielle, kun ajoi Jyväskylästä Kuopion
suuntaan.

Sitten 80-luvulla tästä luovuttiin. Joku ehkä osaa sanoa miksi. Syntyi Höyryveturipuisto, joitakin museovetureita ja loput myytiin ulkomaille sekä romutettiin.
 
Muutama vuosi takaperin silmiini osui aamu-tv:ssä filmikellarissa pätkä siitä että PV oli luopumassa höyryvetureistaan. Pätkä taisi olla vuodelta 1983. Vetureita oli PV:llä varastossa muistaakseni yli 300. Voiko joku vahvistaa tämän tiedon. Onko PV:llä edelleen omia (diesel?) vetureita käytössään?

Ei ole vetureita eikä vaunujakaan. VR kanssa toki tiivis yhteistyö. Veturit taisivat olla Iisalmen Asevarikolla joka lakkautettiin 90-luvulla. Netistä saattaa löytyä joitain kuvia ratapihalta.

Edit: korjattu paikka
 
Jalkarättejä ei -94 enää meille jaettu. Kapparit niistä kyllä puhuivat siihen malliin että vähän aikaa sitten niitä oli vielä käytetty ja valittelivat miten nyt sukkien kanssa miehille tulee paljon enemmän rakkoja marssien aikana...

Re: 57mm, muistaakseni niissä oli jotenkin sellainen kuvio että 70-luvulla suunnitellut ohjushankinnat peruuntuivat mutta rahaa oli käytössä johonkin (itä)hankintoihin niin ostettiin edes jotain joka ampuu vähän korkeammalle. Tykkiähän oli tarjottu meille jo 60-luvulla mutta ei silloin hyväksytty. Ainoa vaihtoehto olisi sitten olleet varmaan 2MS aikaiset 76- tai 85-milliset jotka olisivat olleet vielä huonompia.

Mutta kun täällä on näköjään it:n veteraaneja, niin onko joku päässyt tutustumaan 20mm BSW:hen? Näitäkin pidettiin kai ihan hyvinä tykkeinä ja poistuivat joskus kasarina?

640px-20mm_anti-aircraft_cannon_BSW.JPG
 
Re: 57mm, muistaakseni niissä oli jotenkin sellainen kuvio että 70-luvulla suunnitellut ohjushankinnat peruuntuivat mutta rahaa oli käytössä johonkin (itä)hankintoihin niin ostettiin edes jotain joka ampuu vähän korkeammalle. Tykkiähän oli tarjottu meille jo 60-luvulla mutta ei silloin hyväksytty.

Kun tämä 57 mm S-60 edelleen herättää mielenkiintoa, niin täydennetään aikaisemmin kerrottua:

Tykkia tarjottiin meille ensi kerran v 1959, mutta sitä pidettiin (aiheesta) vanhentuneena eikä ostettu. Varat käytettiin pieneen määrään T 54 panssarivaunuja, jotka olivatkin pitkään ainoat ajanmukaiset vau-
numme. 1970 -luvun puolivälissä neuvoteltiin venäläisten kanssa isoista kaupoista, suurimpana Kostamuksen kaivos- ja kaupunkihanke. Suomessä tätä on pidetty projektina, jota nimenomaan Kekkonen Kai-
nuussa syntyneenä ajoi tämän alueen työllisyyden parantamiseksi. Siitä tulikin Suomen suurin vientikauppa, jolle piti löytää sama määrä venäläistä ostettavaa. Suurimmillaan 17 %:n inflaatio piti huolen, että
valtiontaloudessa riitti nykykäsittein jakovaraa. Muuta ostettavaa kun öljy ja aseet oli silloinkin vaikea löytää, mutta nyt hyvään tarkoitukseen voitiin myös ylipäällikkö Kekkosen mielestä sijoittaa varoja, joten ilmapuolustuksen tasokorotukseen suorastaan lapiotiin rahaa aikaisempaan nihkeyteen verrattuna.

Varoilla Suomi siirtyi ohjuskauteen: tuli SA 3 ja SA 7 puikot, mutta jostain tuntemattomasta (ja sivulla 12 spekuloimastani) syystä jo yli 15 v aikaisemmin vanhentuneiksi todettuihin Nikolai-tykkeihin käytettiin
yhtä paljon rahaa (v 2009 hintatasossa yli 50 MEUR) kun SA-3 ja SA-7 järjestelmien ohjuspuikkoihin. Rahaa tosin meni vielä enemmän itse ohjusjärjestelmään, sen muuhun tarpeistoon sekä koulutuksen. Ahti
Lappi kirjoittaa sivukaupalla joka ainoasta vv:n 1950-80 ilmapuolustustyöryhmästä, joiden esitykset pääosin jäivät toteutumatta. Tästä Nikolai -hankinnasta kuitenkin vain muutamin lyhyin lausein, joten kaikkea
ei aivan varmasti ole kerrottu.

ItK 60 oli aseteknisesti kyllä hyvä, sehän oli saksalaisten v 1945 suunnittelema FlakGerät58 venäläisten taidolla valmistamana. Mutta aseet tulivat meille käytettyinä; toki peruskunnostettuina. Uusia ei varmaan
enää 1950 -luvun jälkeen oltu valmistettu.
 
Viimeksi muokattu:
Mutta kun täällä on näköjään it:n veteraaneja, niin onko joku päässyt tutustumaan 20mm BSW:hen? Näitäkin pidettiin kai ihan hyvinä tykkeinä ja poistuivat joskus kasarina?

Minun varusmiesaikanani 1970 -luvun alussa BSW:t olivat 35 mm Oerlikon -jaosten suojajaoksina ja automaattipatterin oppilaat saivat siihen koulutuksen RAuk/HelItR:ssä.

Edit: Oli II MS:ssa ehkä paras 20 mm tykki.
 
Minun varusmiesaikanani 1970 -luvun alussa BSW:t olivat 35 mm Oerlikon -jaosten suojajaoksina ja automaattipatterin oppilaat saivat siihen koulutuksen RAuk/HelItR:ssä.

Edit: Oli II MS:ssa ehkä paras 20 mm tykki.
Minulla on joku Ilmatorjunnan vuosikirja 80-luvun alusta, jossa noiden todetaan olleen paikallisjoukkojen käytössä. @Old Boy joskus puhui tykistön paikallispattereista. Samaa sarjaa, eli niitä mitkä olisivat toimineet vaikka vihollisen linjojen taakse jääneinä?
 
Viestilaitekirjassani sanotaan, että Sanla on hylätty aivan näillä näppäimillä, joko 2015 tai 2016, en nyt jaksa tarkistaa. ;)
Mutta milloin viimeksi näitä on koulutettu vielä? Ja onko tosiaan, ettei mitään käyttöä kovassa tilanteessa ole jäänyt näille, että olisi pitänyt säilöä?
Ah noita aikoja, nykyinen uudempi laite ei varmaan pidä yhtä jänniä ääniä :) ja ole yhtä kömpelö käyttää. Toisaalta, jos se minulle aukesi, niin kyllä sitä sitten aukeaa kaikille :D

Sanomalaite M 90
Maneesi_univormun%C3%A4yttely_36_sotilas_1990-luku_sanomalaite.JPG

Sanomalaite M 90 (lyh. SanLa) on Suomen puolustusvoimien käyttämä digitaalinen, mikroprosessoriperustainen laite, jolla voidaan lähettää ja vastaanottaa vapaa- sekä määrämuotoisia sanomia ja käsitellä niitä paikalliskäytössä. Sanomaliikenteen siirtoteinä voidaan käyttää puhelin- ja radioyhteyksiä. Sanomien lähettäminen ja vastaanottaminen tapahtuvat salattuna lähettävän laitteen muistista vastaanottavan laitteen muistiin (QUASI ON-LINE). Sanomalaitetta käytetään puheviestityksen asemasta aina kun voidaan, koska sen lähetykset ovat salattuja sekä vaikeasti häirittävissä.

Salattu sanoma lähetetään viestiyhteyttä käyttäen laitteen lähetysmuistista vastaanottavan laitteen muistiin, jossa se muutetaan automaattisesti selväkieliseen muotoon. Sanoma voidaan lukea vastaanottavan laitteen näytöltä, tulostaa kirjoittimelle ja tarvittaessa lähettää eteenpäin. Tyypillinen tavanomaisen sanoman lähetysaika on muutamia sekunteja.

Sanomalaitteesta on olemassa kevyempi versio, partiosanomalaite, joka on suunniteltu tiedustelijoita varten. Se on normaalia sanomalaitetta pienempi ja kevyempi; siinä on vähemmän muistia, pienempi näyttö ja pienempi näppäimistö. Lisäksi on olemassa ilmavalvontapääte, jota käytetään aisti-ilmavalvontatehtävissä havaintojen viestittämiseen.

Sanomalaitteen on suunnitellut ja valmistanut Nokia.

Ominaisuudet
  • Digitaalinen, sanomia purskeena lähettävä ja vastaanottava laite
  • Kytketään radio- tai puhelinyhteyksille
  • Lähettää sanoman salattuna vastaanottavan laitteen muistiin
  • Lähetysmuisti 8 × 2 000 merkkiä
  • Vastaanottomuisti 9 sanomalle
  • Suurin siirtonopeus 600 bittiä/s
  • Näyttö 32-merkkinen
  • Näppäimistö 55-näppäiminen
  • Sisäinen jännitelähde 6 V
  • Ulkoinen jännitelähde 10–30 V
  • Tehokulutus noin 1 W / 6 V
  • Virtalähteen kesto 8–24 h
  • Laitteeseen voidaan kytkeä tietokone tai kirjoitin
  • Paino noin 3 kilogrammaa
  • Valmistusmaa Suomi
Ja nyt jätkät, NUPIT KAAKKOON, sillä tätä legendaarista ääntä ei voi unohtaa!

@TomTom , tämä on ollut joskus viestiäänenä puhelimiin saatavina. Miten olis :D...
 
Viestilaitekirjassani sanotaan, että Sanla on hylätty aivan näillä näppäimillä, joko 2015 tai 2016, en nyt jaksa tarkistaa. ;)
Mutta milloin viimeksi näitä on koulutettu vielä? Ja onko tosiaan, ettei mitään käyttöä kovassa tilanteessa ole jäänyt näille, että olisi pitänyt säilöä?
Ah noita aikoja, nykyinen uudempi laite ei varmaan pidä yhtä jänniä ääniä :) ja ole yhtä kömpelö käyttää. Toisaalta, jos se minulle aukesi, niin kyllä sitä sitten aukeaa kaikille :D

Sanomalaite M 90

Hieno laite. Vaikea edes kuvitella miten tekstarin voisi lähettää kätevämmin.
 
Varmasti. Jääkärijoukkueen johtajalta vaan puuttui rutiinia tuosta. Myöhemmin kertauksissa tuo taipui jo paljon paremmin lyhyelläkin koulutuksella.

Mitä minä olen parsaa roplannut niin käyttöliittymän voisi nimetä vaikka intuition vastakohdaksi. Ehkä joku pystyi siihenkin rutinoitumaan. Itsellä ei ollut edes lähellä :mad:
 
Mitä minä olen parsaa roplannut niin käyttöliittymän voisi nimetä vaikka intuition vastakohdaksi. Ehkä joku pystyi siihenkin rutinoitumaan. Itsellä ei ollut edes lähellä :mad:
Niin aivan, mikä on Parsan tilanne?
Siitä ei itselllä juuri kokemusta, sen verran sivusta seurannut, että siunasin itsekseni, ettei tarvinnut opetella :rolleyes:. Jiiveessä oli loppujen lopuksi ihan monipuolinen viestilaitekoulutus, kaikenlaista tuli nähtyä.
 
Kevättalvella-86 olin Tikkakoskella betatestaamassa iv-sanlaa. Kuulemma olennaisin muutos edelliseen kokeiluversioon oli, että härvelissä oli abc-näppäimistö. Ihmiset eivät tuolloin vielä osanneet qwertyä.
 
Back
Top