Kalustohankintojen(kin) "ohjailu"

Venäjän ilmataisteluohjukset (ja muutkin ohjukset) ovat säännönmukaisesti pidemmän kantaman ja suuremman nopeuden omaavia, kuin lännellä.


Puhutaanko nyt IT -ohjuksista, vaiko ihan oikeasti Ilmasta-Ilmaan kalustosta? Jos jälkimmäisistä, niin käyppä vilkaisemassa, että miten pitkälle ne Amraam ja Meteor kantavat. Sitten koeta vertailla Amraamskiin ja muihin vastaaviin ohjuksiin. Siitä ei sitten tiedä mitään, että onko niitä Amraamskeja edes käytössä, vai onko suoritusarvot teoreettisia siihen asti, kun löytyy ostaja joka on valmis maksamaan ohjuksista etukäteen, jotta kehitys saadaan viimeisteltyä (kuten kävi Pantsirin kohdalla).

Mutta onhan se totta, että ryssillä on hieman erillainen tapa käyttää ohjuksia ja varmaan nyt ottavat länttä kiinni, kun kylmän sodan loppumisen jälkeen budjetit on olleet leikkurissa ja kehitystyö hidasta.
 
NASAMSin käyttämässä Amraamissa on kuitenkin se hyvä puoli, että se on laajasti käytetty ja sitä lienee valmistettu viisinumeroinen kappalemäärä. Amraameja on ainakin teoriassa mahdollista yrittää hankkia kriisitilanteessa lisää muiden maiden varastoista tai valmistajalta uustuotantona. Mitä tahansa ampumatarviketta kuluu todellisessa sodassa niin paljon, ettei rauhanaikana vaan rahkeet riitä ennakkohankintoihin tarvittavassa laajuudessa. Aster on käyttäjämaiden ja tuotantomäärien suhteen niche-ohjus Amraamiin verrattuna.

Amraamin lisäetuna on vielä yhteiskäyttö hävittäjäkaluston kanssa, jolloin ampumatarviketta voidaan jyvittää joustavasti eri lavettien välillä.

Amraameja on ammuttu noin 3000 kpl (kaikki kovat laukaukset, joista hyvin suuri valtaosa harjoituksissa, taistelulaukauksia on aina niin luotettavan Wikipedian mukaan kymmenkunta joista ilmeisesti 2 laukausta ei ole tuhonnut maalia), joten kokonaisvalmistusmäärä on tosiaan varmaan viisinumeroinen.

EDIT: Jännä juttu muuten, intin sivuilta ei nykyään löydy mitään mainintaa Nasams 2:n korkeusulottuvuudesta, vaikka hankinnan aikana tosiaan se tietty numero (joka oli oleellisesti enemmän kuin nemen mainitsema 4 kilsaa) oli lehdistössä avoimesti esillä.

EDIT 2: Taidetaan olla poijjjaat aika reippaasti IT-keskustelun puolella.
 
Viimeksi muokattu:
Nämä yhdet ja samat legendat AMRAAMin ja NASAMSin yhteensopimattomuudesta, sekä ensin mainitun korkeusulottuvuudesta näyttävät nousevan määräajoin esiin ja aina uuden nimimerkin esittämänä.

Aika heikko olisi tilanne, jos AMRAAM ei järjestelmään sopisi, koska it-järjestelmän hankintaan ei sisältynyt ensimmäistäkään ohjuslaukausta.
 
Nämä yhdet ja samat legendat AMRAAMin ja NASAMSin yhteensopimattomuudesta, sekä ensin mainitun korkeusulottuvuudesta näyttävät nousevan määräajoin esiin ja aina uuden nimimerkin esittämänä.

Aika heikko olisi tilanne, jos AMRAAM ei järjestelmään sopisi, koska it-järjestelmän hankintaan ei sisältynyt ensimmäistäkään ohjuslaukausta.

Jep. Aika outoa olisi, että järjestelmä jonka perusidea on käyttää Amraamia maasta käsin, ei voisi käyttää Amraamia maasta käsin... :D Edes Ahti Lappi, joka muuten on kyllä esittänyt Nasamsia kohtaan punnittua ammattimiehen kritiikkiä, ei ole moista (tietääkseni) väittänyt, joten tämä "yhteensopimattomus" lienee ihan sen yhden kovaäänisen amatöörin aivopieru. Samoin korkeusulottuvuudesta oli tosiaan hankinnan valmisteluvaiheessa esillä aivan muu luku kuin 4 kilsaa.

"Järjestelmä käyttää samaa AIM-120 AMRAAM -ohjusta kuin F-18 Hornet-torjuntahävittäjä."
Lähde: Puolustusvoimien nettisivut.


No, nythän on maahan tulossa 300 kpl C-7 -mallin Amraamia, osa on tullutkin jo, joten nyt on puikkoja ainakin tulenavaukseen, ja niillä puikoilla on kantamaa ja ulottuvuutta varmasti enemmän kuin 4 kilometriä.
 
Viimeksi muokattu:
Nämä yhdet ja samat legendat AMRAAMin ja NASAMSin yhteensopimattomuudesta, sekä ensin mainitun korkeusulottuvuudesta näyttävät nousevan määräajoin esiin ja aina uuden nimimerkin esittämänä.

Aika heikko olisi tilanne, jos AMRAAM ei järjestelmään sopisi, koska it-järjestelmän hankintaan ei sisältynyt ensimmäistäkään ohjuslaukausta.

Ja huonoa bisnestä valmistajalta pitää hyllyssä kahta lähes identtistä ohjusta, kun voisi myydä yhtä molempiin käyttöihin. Saatikka melkoinen moka PV:ltä, kun yksi iso perustelu hankinnalle oli ohjusten yhteensopivuus. Tässä on muuten sellainen pikkujuttu, jossa saatettaisiin saada ulkomailta apua. Meinaan että ne ohjukset, joita ei maailmalla ammuta harjoituksissa, on romutettava kalliilla hinnalla tehtävään nimenomaan perustetuissa firmoissa (nammo ainakin tekee tätä bisneistä). Joten jos kauniisti pyydettäisiin, niin niitä vanhenemaisillaan olevia ohjuksia voisi maailmalta löytyä ja niitä sitten voisi käyttää meidän B-mallin ohjusten rinnalla. Tai vaikka uudempienkin mallien rinnalla, riippuu miten halutaan eri ohjukset ryhmittää. Vanhoilla ohjuksilla voi ampua "helpompia" maaleja ja säästää uudempia.
 
No, nythän on maahan tulossa 300 kpl C-7 -mallin Amraamia, osa on tullutkin jo, joten nyt on puikkoja ainakin tulenavaukseen, ja niillä puikoilla on kantamaa ja ulottuvuutta varmasti enemmän kuin 4 kilometriä.

Hankintamääräähän ei ole julkistettu, joten nyt tiedetään vain, että ohjuksia on tulossa ENINTÄÄN 300kpl. Jenkkilän vientitilastot kertovat sitten jälkikäteen mikä on todellisuus. Pitäisihän varastoissa jo olevien B-mallienkin ( 445kpl hankittu ) olla käyttökuntoisia vielä hyvän aikaa.
 
Hankintamääräähän ei ole julkistettu, joten nyt tiedetään vain, että ohjuksia on tulossa ENINTÄÄN 300kpl. Jenkkilän vientitilastot kertovat sitten jälkikäteen mikä on todellisuus. Pitäisihän varastoissa jo olevien B-mallienkin ( 445kpl hankittu ) olla käyttökuntoisia vielä hyvän aikaa.

Kiitän tarkennuksesta. Muuten nythän ohjukset (tai ainakinn niiden rakettimoottorit) valmistetaan Norjassa ja toimitetaan meille (kuulemma) Norjasta, joten Foreign Military Sales -tilastoihin tulevatkohan ne lainkaan näkyviin? No, aika näyttää.
 
Kiitän tarkennuksesta. Muuten nythän ohjukset (tai ainakinn niiden rakettimoottorit) valmistetaan Norjassa ja toimitetaan meille (kuulemma) Norjasta, joten Foreign Military Sales -tilastoihin tulevatkohan ne lainkaan näkyviin? No, aika näyttää.

Luulisi, että nuo ostetaan joka tapauksessa jenkeiltä ja sitä kautta näkyisivät erilaisissa tilastoissa. Onneksi näkyvät, niin saa hiukan otetta määriin. Sieltähän tulee välillä ihan positiivisiakin yllätyksiä, niin kuin esim. tuo AIM-120B:n hankintamäärä.
 
En jaksa alkaa vääntämään asioista, totean vain muutaman jutun. Tiedän kyllä, että PV ei kykene tämän foorumin mukaan hankkimaan mitään kalustoa järkevästi ellei se sitten ole ostettu Venäjältä jolloin se tietysti on uskomattoman tehokasta ja toimivaa.

Hornetit hankittiin vasta todella perusteellisen kilpailun jälkeen. Kaikki vaihtoehdot testattiin monella tavalla, myös lentämällä. Hornetin hankinta ei todellakaan ollut selvää alusta asti, eikä edes kilpailun edetessä. Vasta kun koko vuosia kestänyt prosessi oltiin käyty läpi niin todettiin Hornetin olevan ylivoimaisesti paras kokonaisuus vaikka yksittäisissä ominaisuuksissa ei ollut aina paras. Eräs varmistus tähän saatiin Sveitsin Gripen-testauksissa, jossa Sveitsin Hornetit todettiin paljon suorituskykyisemmäksi kuin Gripen sekä ilmataistelukyvyssä että ilmasta-maahan toiminnassa vuoden 2008 lentotesteissä. Huomattavaa on, että tuolloin sveitsiläisten Hornetissa ei ollut uusinta ohjelmistoa vaan vähän vanhempi 19C-ohjelmisto. Käytännössä siis Gripen oli Hornetien hankinta-aikaan täysin kyvytön kone, joka ei kyennyt kunnolla ilmataisteluun ennenkuin pitkällä 2000-luvulla jolloin ruotsalaiset saivat AMRAAM-ohjuksen integroitua järjestelmään (tarkalleen ottaen 2005). Hornet oli siinä vaiheessa ollut jo palveluskäytössä 10 vuotta ja koko ajan aseistettu AMRAAM:lla.

Sveitsin vertailu: http://www.letemps.ch/rw/Le_Temps/Quotidien/2012/02/13/Suisse/Textes/gripen.pdf

MiG-29:n oltiin meikäläisten toimesta tutustuttu melko hyvinkin ja jo heti todettu sen olevan kuraa muuten kuin lähitaistelussa. Tutka ja muut järjestelmät olivat surkeita kilpailijoihin verrattuna ja aseistus heikko muuten kuin lähitaisteluohjuksien osalta. Hinta oli kuitenkin korkea, erityisesti elinkaarikustannukset olivat järkyttävät koska kone vaatii huoltoa paljon länsikoneita enemmän ja moottorit piti vaihtaa muutaman vuoden välein kun länsimaisissa koneissa ne kestivät helposti 20 vuotta. Toki MiG-29:stä on myöhemmin tullut versioita, jotka kestävät pidempään ja vaativat vähemmän huoltoa, mutta ne eivät olleet tuolloin tarjolla. Asejärjestelmiltään vasta pari vuotta sitten palveluskäyttöön tulleet MiG-29M2 versiot alkavat olla lähellä sitä mitä Hornet oli vuonna 1995, vaikka ilmasta-maahan kyky on niissäkin vielä paljon heikompi.

F-16 ja Mirage 2000 olivat monilta osin hyvin tasaväkisiä Hornetin kanssa. Miragen ongelma oli korkeammat käyttökulut ja korkeampi hinta, mikä varmaankin johtuu pienemmistä tuotantomääristä. Lisäksi AMRAAM-ohjus todettiin tehokkaammaksi kuin Miragen MICA-ohjukset, vaikka eivät nekään huonoja olleet. F-16 oli varsin hyvä, mutta sen asejärjestelmä ja muu avioniikka ei ollut aivan yhtä hyvä kuin Hornetissa.

En kyllä ymmärrä miksi Hornetien sijaan olisi pitänyt ostaa huonompia ja kalliimpia koneita? Joillekin täällä tuntuu olevan itseisarvo että ostetaan jotain muuta kuin mitä on ostettu, oli tehty hankinta miten hyvä tahansa. Erityisesti jos USA liittyy jotenkin asejärjestelmään, se on automaattisesti huono.

NASAMS:n osalta totean vain, että seuraavat järjestelmät vertailtiin sen lisäksi huolellisesti: Spyder, SAMP/T, BAMSE ja Umkhonto. Vertailujen perusteella jatkettiin kilpailua SAMP/T ja NASAMS:n välillä, muut putosivat jatkosta. Olisikohan mitenkään mahdollista, että nämä muut eivät olleet yhtä hyviä?

Lisäksi muutama fakta NASAMS:sta ja AMRAAM:sta:
- Se käyttää ihan tismalleen samoja AMRAAM-ohjuksia kuin Hornet. Ohjuksen voi ottaa suoraan Hornetin ripustimesta ja kiinnittää NASAMS:n. Tuo yli 20 vuotta vanha hintatieto tulee ensimmäisistä testeistä maasta laukaistavilla AMRAAM-ohjuksilla, jotka tehtiin AIM-120A malleilla, joissa maasta laukaisua ei oltu otettu huomioon ja vaati muutoksia hardikseen, koska noissa ohjuksissa ei ollut ohjelmointimahdollisuutta vaan piti vaihtaa piirejä. Periaatteessa yksinkertaiset muutokset nostivat hyvin pienen ohjuserän hintaa. Nykyään hinta on tismalleen sama, koska ohjukset ovat tismalleen samoja.

- 4 km korkeusulottuvuus ei pidä paikkaansa. Jo MIM-72G Chaparral vanhoilla Sidewinder-ohjuksilla ylsi noihin korkeuksiin. NASAMS-järjestelmä kykenee torjumaan huomattavasti korkeammalla lentäviä maaleja. Veikkaan, etä tuo 4km korkeus "tieto" tulee siitä, että tutkan toimintakorkeudeksi meren pinnasta on määritelty alle 4 km. Eli valmistaja lupaa että kun tutka sijaitsee alle 4 km korkealla mäellä, niin se toimii kuten suunniteltu.

- Korkeusulottuvuus on riippuvainen maalina olevan koneen liiketilasta. Eri tahojen lmoitukset ulottuvuuksista eivät ole yleensä suoraan vertailukelpoisia koska niiden perusteet eroavat toisistaan. Toki fakta on, että maasta laukaistu AMRAAM ei yllä yhtä korkealle kuin Buk:n ohjus. Harva pommilastissa oleva kone edes kykenee lentämään yli NASAMS:n korkeusulottuvuuden ja vielä harvempi kykenee siihen siten, että toimintasädettä olisi nimeksikään (koska polttoaineen kulutus on järkyttävä kun pommilastissa noustaan ). Kyllä Suomessakin tiedetään, millä korkeuksilla pommi- ja rynnäkkökoneet kykenevät oikeasti lentämään aselastissa.

- Ilmatorjuntajärjestelmissä on paljon muitakin tärkeitä ominaisuuksia kuin etäisyys- ja korkeusulottuvuus. Sellaisia asioita kuin oma havaittavuus, useiden maalien torjuntakyky, kyky toimia ELSO:a vastaan, hajautettavuus, verkottumiskyky ja ohjusten osumatodennäköisyys tositilanteessa. Kaikissa näissä asioissa NASAMS on valovuosia edellä Bukia.
 
Niin ja eikös legendan mukaan venäjä tiputettu pelistä Hornettien tieltä kertomalla että tarvitsemme yksimoottorisen hävittäjän, jolloin venäläiset automaattisesti jäivät pois eikä niin pahastuneet. Sitten päädyttiin kaikkien yksimoottoristen jälkeen kaksi moottoriseen Hornettiin. Venäläisiä koneita ei oikeasti edes harkittu.
 
Niin ja eikös legendan mukaan venäjä tiputettu pelistä Hornettien tieltä kertomalla että tarvitsemme yksimoottorisen hävittäjän, jolloin venäläiset automaattisesti jäivät pois eikä niin pahastuneet. Sitten päädyttiin kaikkien yksimoottoristen jälkeen kaksi moottoriseen Hornettiin. Venäläisiä koneita ei oikeasti edes harkittu.

Etukäteen arvioitiin, että yksimoottoriset olisivat käyttökustannuksiltaan ylivoimaisia. Kun alettiin tutkimaan asiaa Hornetin kohdalta, niin tämä ei ollutkaan ihan näin, vaan kulut olivat hyväksyttäviä. Mutta tuo "ei oikeasti edes harkittu" saattaa olla ihan totta, mutta silloinkin se oli siksi, että ne eivät vain pärjänneet. Eivätkä pärjää oikein vieläkään.
 
Niin ja eikös legendan mukaan venäjä tiputettu pelistä Hornettien tieltä kertomalla että tarvitsemme yksimoottorisen hävittäjän, jolloin venäläiset automaattisesti jäivät pois eikä niin pahastuneet. Sitten päädyttiin kaikkien yksimoottoristen jälkeen kaksi moottoriseen Hornettiin. Venäläisiä koneita ei oikeasti edes harkittu.

NL:n kaatumisen jälkeen ei varmasti harkittu tosissaan kun tarjolla ollut kalustokaan ei oikein antanut siihen edellytyksiä. Mutta tuo yksimoottorisuusasia käytiin jo aiemmin läpi ja kyllä MiG-29 oli kaksimoottorisuudestaan huolimatta ihan virallisesti ehdokkaana, eikä sitä suinkaan automaattisesti jätetty pois.
 
Nyt tuli paljon kommentoitavaa. Kiitos Samsesille, SJ:lle, RistoJ:lle, Handelle ja kumppaneille hyvistä kommenteista. Täytyy jatkaa tätä keskustelua myöhemmin.
 
WHOA! Tuohan olisi voitu pistää varmasti BUKkiinkin sitten, kun kerran BUKin esi-isäänkin se sopi hyvin! Whoa...BUK ESSM-ohjuksella olisi ollut aika hauska kapistus.


Ei vissiin kannata. Meinaan, että eikös ne alustat ole jo valmiiksi ylikuormitettuja ja niiden vanhat tutkat tuskin kelpaavat tuohon käyttöön. Se, että ohjukset painavat puolet vanhojen painosta tuskin riittää pelastamaan ne alustat.
 
En jaksa alkaa vääntämään asioista, totean vain muutaman jutun. Tiedän kyllä, että PV ei kykene tämän foorumin mukaan hankkimaan mitään kalustoa järkevästi ellei se sitten ole ostettu Venäjältä jolloin se tietysti on uskomattoman tehokasta ja toimivaa.

Hornetit hankittiin vasta todella perusteellisen kilpailun jälkeen. Kaikki vaihtoehdot testattiin monella tavalla, myös lentämällä. Hornetin hankinta ei todellakaan ollut selvää alusta asti, eikä edes kilpailun edetessä. Vasta kun koko vuosia kestänyt prosessi oltiin käyty läpi niin todettiin Hornetin olevan ylivoimaisesti paras kokonaisuus vaikka yksittäisissä ominaisuuksissa ei ollut aina paras. Eräs varmistus tähän saatiin Sveitsin Gripen-testauksissa, jossa Sveitsin Hornetit todettiin paljon suorituskykyisemmäksi kuin Gripen sekä ilmataistelukyvyssä että ilmasta-maahan toiminnassa vuoden 2008 lentotesteissä. Huomattavaa on, että tuolloin sveitsiläisten Hornetissa ei ollut uusinta ohjelmistoa vaan vähän vanhempi 19C-ohjelmisto. Käytännössä siis Gripen oli Hornetien hankinta-aikaan täysin kyvytön kone, joka ei kyennyt kunnolla ilmataisteluun ennenkuin pitkällä 2000-luvulla jolloin ruotsalaiset saivat AMRAAM-ohjuksen integroitua järjestelmään (tarkalleen ottaen 2005). Hornet oli siinä vaiheessa ollut jo palveluskäytössä 10 vuotta ja koko ajan aseistettu AMRAAM:lla.

Sveitsin vertailu: http://www.letemps.ch/rw/Le_Temps/Quotidien/2012/02/13/Suisse/Textes/gripen.pdf

MiG-29:n oltiin meikäläisten toimesta tutustuttu melko hyvinkin ja jo heti todettu sen olevan kuraa muuten kuin lähitaistelussa. Tutka ja muut järjestelmät olivat surkeita kilpailijoihin verrattuna ja aseistus heikko muuten kuin lähitaisteluohjuksien osalta. Hinta oli kuitenkin korkea, erityisesti elinkaarikustannukset olivat järkyttävät koska kone vaatii huoltoa paljon länsikoneita enemmän ja moottorit piti vaihtaa muutaman vuoden välein kun länsimaisissa koneissa ne kestivät helposti 20 vuotta. Toki MiG-29:stä on myöhemmin tullut versioita, jotka kestävät pidempään ja vaativat vähemmän huoltoa, mutta ne eivät olleet tuolloin tarjolla. Asejärjestelmiltään vasta pari vuotta sitten palveluskäyttöön tulleet MiG-29M2 versiot alkavat olla lähellä sitä mitä Hornet oli vuonna 1995, vaikka ilmasta-maahan kyky on niissäkin vielä paljon heikompi.

F-16 ja Mirage 2000 olivat monilta osin hyvin tasaväkisiä Hornetin kanssa. Miragen ongelma oli korkeammat käyttökulut ja korkeampi hinta, mikä varmaankin johtuu pienemmistä tuotantomääristä. Lisäksi AMRAAM-ohjus todettiin tehokkaammaksi kuin Miragen MICA-ohjukset, vaikka eivät nekään huonoja olleet. F-16 oli varsin hyvä, mutta sen asejärjestelmä ja muu avioniikka ei ollut aivan yhtä hyvä kuin Hornetissa.

En kyllä ymmärrä miksi Hornetien sijaan olisi pitänyt ostaa huonompia ja kalliimpia koneita? Joillekin täällä tuntuu olevan itseisarvo että ostetaan jotain muuta kuin mitä on ostettu, oli tehty hankinta miten hyvä tahansa. Erityisesti jos USA liittyy jotenkin asejärjestelmään, se on automaattisesti huono.

NASAMS:n osalta totean vain, että seuraavat järjestelmät vertailtiin sen lisäksi huolellisesti: Spyder, SAMP/T, BAMSE ja Umkhonto. Vertailujen perusteella jatkettiin kilpailua SAMP/T ja NASAMS:n välillä, muut putosivat jatkosta. Olisikohan mitenkään mahdollista, että nämä muut eivät olleet yhtä hyviä?

Lisäksi muutama fakta NASAMS:sta ja AMRAAM:sta:
- Se käyttää ihan tismalleen samoja AMRAAM-ohjuksia kuin Hornet. Ohjuksen voi ottaa suoraan Hornetin ripustimesta ja kiinnittää NASAMS:n. Tuo yli 20 vuotta vanha hintatieto tulee ensimmäisistä testeistä maasta laukaistavilla AMRAAM-ohjuksilla, jotka tehtiin AIM-120A malleilla, joissa maasta laukaisua ei oltu otettu huomioon ja vaati muutoksia hardikseen, koska noissa ohjuksissa ei ollut ohjelmointimahdollisuutta vaan piti vaihtaa piirejä. Periaatteessa yksinkertaiset muutokset nostivat hyvin pienen ohjuserän hintaa. Nykyään hinta on tismalleen sama, koska ohjukset ovat tismalleen samoja.

- 4 km korkeusulottuvuus ei pidä paikkaansa. Jo MIM-72G Chaparral vanhoilla Sidewinder-ohjuksilla ylsi noihin korkeuksiin. NASAMS-järjestelmä kykenee torjumaan huomattavasti korkeammalla lentäviä maaleja. Veikkaan, etä tuo 4km korkeus "tieto" tulee siitä, että tutkan toimintakorkeudeksi meren pinnasta on määritelty alle 4 km. Eli valmistaja lupaa että kun tutka sijaitsee alle 4 km korkealla mäellä, niin se toimii kuten suunniteltu.

- Korkeusulottuvuus on riippuvainen maalina olevan koneen liiketilasta. Eri tahojen lmoitukset ulottuvuuksista eivät ole yleensä suoraan vertailukelpoisia koska niiden perusteet eroavat toisistaan. Toki fakta on, että maasta laukaistu AMRAAM ei yllä yhtä korkealle kuin Buk:n ohjus. Harva pommilastissa oleva kone edes kykenee lentämään yli NASAMS:n korkeusulottuvuuden ja vielä harvempi kykenee siihen siten, että toimintasädettä olisi nimeksikään (koska polttoaineen kulutus on järkyttävä kun pommilastissa noustaan ). Kyllä Suomessakin tiedetään, millä korkeuksilla pommi- ja rynnäkkökoneet kykenevät oikeasti lentämään aselastissa.

- Ilmatorjuntajärjestelmissä on paljon muitakin tärkeitä ominaisuuksia kuin etäisyys- ja korkeusulottuvuus. Sellaisia asioita kuin oma havaittavuus, useiden maalien torjuntakyky, kyky toimia ELSO:a vastaan, hajautettavuus, verkottumiskyky ja ohjusten osumatodennäköisyys tositilanteessa. Kaikissa näissä asioissa NASAMS on valovuosia edellä Bukia.

Sait ensimmäiset tykkäykset, vaikka kirjoitat näin hyvää tekstiä? :) Toivottavasti jaksat keskustella. Ei tarvitse vääntää.

Tosiaan. Hornettien valinnan aikaan Gripen oli poissuljettu vaihtoehto ja muutenkaan vaihtoehtoja ei ollut kuten seuraavassa hävittäjävalinnassa. Mm. Etelä-Korealla, Japanilla, Intialla ja Ranskalla olisi pätevät hävittäjät tarjolla. F-35, Uuden häive Gripenin ja Eurofighterin ohessa. Käytännössä pöydälle voisi ottaa 10 erilaista hävittäjää ja näiden lisäksi mm. Neuron ja muut miehittämättömät täytyy huomioida. Minusta ei olisi ollenkaan hullumpaa hankkia 30 hävittäjää ja niiden rinnoille 60 vaikkapa Neuronia lentelemään ja avustamaan. Tähänhän mm. Ruotsissa ollaan menossa ja miehittämättömiä saa pari kappaletta varmasti yhden tuollaisen aiotun torjuntahävittäjän hinnalla.

Mutta uskotko sinä Risto, että Suomella on todellisia vaihtoehtoja F-35, Eurofighterin, Rafalen ja Gripen E/F hävittäjien lisäksi?

Mutta palataan Nasamsiin. Tuossa tulikin jo arvioita, joiden perusteella viimeisin Nasamsin mallin voisi olettaa kykenevän torjumaan maaleja jopa 40-50km vaakaa ja pystyäkin silloin oletetusti 15km tai miten se sitten halutaankin laskea? Tuolloin puhumme jo asiallisesta ohjuksesta. Osaisitko Risto vielä täsmentää, mikä estäisi laittamasta noihin ohjuksiin perseeseen lisäboosteria, jolla kantamaksi saataisiin luokkaa 100km/25km? Ne eivät voi olla hurjan hintaisia, toki laukaisualusta muuttuisi, mutta boostereitahan ei tarvitsisi olla samaa määrää, kuin ohjuksia. Tuo ohjushan kykenee hakeutumaan autonomisesti, joten sille itselleen on ihan sama, miten paljon ajoainetta on.

Lisäksi Nasamsin nopeus on Mach 4, jolla ei torjuta ohjuksia, eikä mm. Yhdysvaltain pian valmistuvaa Mach 7 lentävää konetta. Kuitenkin Suomen tulisi kyetä sulkemaan kaikilta osapuolilta ilmatilansa. Oletko siis sitä mieltä, että Nasams riittää? Vai pitäisikö tuohon rinnalle hankkia pitkän kantaman alueilmatorjuntaohjuksia? Nasamsien peitto on aika vaatimaton ja ne lienee maataistelujoukkojen sekä kenties tärkeimpien kohteiden suojana. Entä mitkä olisivat mielestäsi realistiset vaihtoehdot?
 
Käytännössä pöydälle voisi ottaa 10 erilaista hävittäjää ja näiden lisäksi mm. Neuron ja muut miehittämättömät täytyy huomioida. Minusta ei olisi ollenkaan hullumpaa hankkia 30 hävittäjää ja niiden rinnoille 60 vaikkapa Neuronia lentelemään ja avustamaan.

Voihan sitä haaveilla, mutta kun nEUROn on tutkimusprojekti, johon liittyviä testejä jatketaan vielä tulevaisuuteen niin on selvää ettei mitään konetta ole vielä olemassa ostettavaksi kun hävittäjähankinta on ajankohtainen. Lisäksi UAV:t eivät vaan vielä kykene samoihin tehtäviin kuin monitoimihävittäjät, joten niistä ei ole juuri hyötyä ellei sitten haluta lähteä kehittämään ilmavoimille todellista rynnäköintikykyä. Jos nyt ylipäänsä oletetaan, että nykyiset UAV:t kykenevät toimimaan nykyaikaista vihollista vastaan.
 
Neme, mikä järjestelmä pystyy torjumaan mach 7 liikkuvan koneen?

Ongelma ohjustentorjunta (ohjus)järjestelmissä on, ettei niillä pystytä ilmeisesti torjumaan luotettavasti ballistisia ohjuksia. Risteily- ja meritorjuntaohjuksia kylläkin. Risteilyohjuksia NAMSAM käsittääkseni torjuu, siinä missä muutkin. Muutenkin näiden ohjustorjuntajärjestelmien suorituskyky on hiukan testaamaton. Mikä on markkinointia ja todellisuutta, vaikea sanoa.

Jokainen asejärjestelmä on enenmmän kuin helposti luettavat kantama/ulottuvuustiedot. NASAMS,in edut ovat ainakin julkisuudessa esitetyn mukaan muissa ominaisuuksissa. Siksi on vaikea jakaa pessimismisi järjestelmää kohtaan. Väittesi ovat vähän sama kuin jos väittäisin että 155mm tykki on parempi verrattuna 152mm, koska kaliberi on 3mm isompi. Voi olla mutta tuo numerotieto ei ole se oikea syy.
 
Voihan sitä haaveilla, mutta kun nEUROn on tutkimusprojekti, johon liittyviä testejä jatketaan vielä tulevaisuuteen niin on selvää ettei mitään konetta ole vielä olemassa ostettavaksi kun hävittäjähankinta on ajankohtainen. Lisäksi UAV:t eivät vaan vielä kykene samoihin tehtäviin kuin monitoimihävittäjät, joten niistä ei ole juuri hyötyä ellei sitten haluta lähteä kehittämään ilmavoimille todellista rynnäköintikykyä. Jos nyt ylipäänsä oletetaan, että nykyiset UAV:t kykenevät toimimaan nykyaikaista vihollista vastaan.
Niin tuo saattaa olla tottakin. Joskin Britit väittivät Baen miehittämättömän kykenevän jo autonomisiin suorituksiin. Nythän esimerkiksi Ruotsissa ideana on vähän sama, kuin maavoimissa bottien kanssa, että esimerkiksi 1 gripen saa molemmille siiville droonit ja näin se saa lisää asekuormaa, suojaa ja määrää. Nythän Gripenit toimivat samalla lailla. Yhden tutka on päällä ja loput datalinkin välityksellä. Käytännössä kyse ei siis ole siitä, että UAV tarvitsisi kyetä toimimaan yhtä hyvin kuin miehitetty hävittävä, vaan se on taktinen ja strateginen lisä. Riittää, että siinä on Gripen ja UAVit ovat tukena.
 
Back
Top