Kansalaiskeskustelu Ukrainasta ja Suomen puolustuspolitiikasta SuomiAreenassa 15.7.2014



Ilkka Kanerva SuomiAreenassa: puolustusvoimien tehtävät ja resurssit eivät kohtaa
Helena Immonen | Julkaistu 15.7.2014 | Muokattu 15.7.2014

SuomiAreenassa Porissa keskusteltiin tiistaina puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta. Yhtä mieltä oltiin pääasiassa siitä, että Suomen on ylläpidettävä uskottavaa oman maan puolustusta. Suurin osa keskusteluun osallistuneista myös kannatti puolustusmäärärahojen nostamista.

Puolustuspolitiikka kiinnosti Porissa selvästi, sillä kansalaiskeskustelu puolustuspolitiikasta -nimellä pidetty keskustelu keräsi teatterin lähes täyteen ihmisiä.

Puolustuspoliittiseen keskusteluun otti osaa puolustusministeri Carl Haglund, puolustuksen parlamentaarisen selvitysryhmän puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok), selvitystyöryhmän jäsenet Jussi Niinistö (ps), Seppo Kääriäinen (kesk)ja Johannes Koskinen (sd), puolustusvoimain tuleva komentaja kenraaliluutnantti Jarmo Lindberg ja KATU-kansalaisjärjestön puheenjohtaja Johanna Sumuvuori.

Ilkka Kanerva aloitti paneelin painokkaalla puheenvuorolla puolustuksen nykytilasta ja tulevaisuudesta.

– Puolustusvoimien tehtävät ja resurssit eivät kohtaa. Ne ovat kaukana toisistaan. Ja jos puolustusmäärärahat laskevat, edessä on rapautuminen. Emme pysty silloin puolustamaan koko maata, Kanerva sanoi.

Kanerva kertoi kannattavansa vahvaa puolustusyhteistyötä Suomen ja Ruotsin kanssa, jopa puolustusliittoon menemistä.

– Meidän täytyy lisätä puolustusyhteistyötä niin, että autamme toisiamme myös sodassa. Voisimme mielestäni mennä ihan valtiosopimukseen.

Jussi Niinistö rauhoitteli Kanervan intoa toteamalla, ettei usko puolustusliiton Ruotsin kanssa olevan mahdollinen, koska ruotsalaiset eivät sellaista sopimusta olisi valmiit tekemään. Niinistön mielestä ainoa oikea tapa puolustaa Suomea on pitää oma vahva puolustuskyky kunnossa.

Valikoiva asevelvollisuus?

Johanna Sumuvuori oli panelisteista ainoa, joka sanoi suoraan, ettei olisi ainakaan nyt valmis nostamaan puolustusbudjettia. Hän kritisoi suuren reservin ylläpitoa ja varusmieskoulutettavien määrää.

– Voitaisiinko asepalveluksessa mennä enemmän valikoivuuteen? Kannatan pienempää reserviä ja lyhyempää varusmiespalvelusta, mutta parempaa kalustoa. Puolustusvoimien tulee myös kehittää omaa toimintaansa vastaamaan paremmin nykyuhkiin kuten kyberiin ja informaatio-operaatioihin, Sumuvuori ehdotti.

Seppo Kääriäinen vastasti Sumuvuoren kysymykseen:

– Ne lakisääteiset tehtävät, jotka puolustusvoimilla on, vaativat 230 000 suuruisen reservin. Se on aivan selvä asia! Jos reserviä pienennetään, täytyy miettiä, mistä tehtävistä luovutaan.

Puolustusministeri Carl Haglund huomautti kuulijoille, että puolustusvoimauudistuksen myötä on tuotu säästöjä noin 130 miljoonaa euroa vuodessa.

– Missä muualla julkisella sektorilla on voitu toteuttaa tällaisia säästöjä ja viedä ne läpi onnistuneesti? Haglund kysyi.

Kenraaliluutnantti Jarmo Lindberg toi keskusteluun puolustusvoimien näkökulman. Hän totesi, että puolustuskyky on tällä hetkellä uskottava, mutta jos rahoitusta ei saada kuntoon, on mietittävä puolustuksen peruslinjauksia uudestaan. Lindberg myös vakuutti puolustusvoimien seuraavan tarkasti muutoksia turvallisuusympäristössä .

– Turvallisuusympäristömme on muuttunut ja sodankuva on laajentunut. Totta kai meillä pitää olla valmius (vastata uusiin uhkiin), ja kehitämme kykyjämme jatkuvasti.
 
Retuperän uutiset. Julkaistu 16.7.2014
SuomiAreenassa kiivasta turvallisuuspoliittista väittelyä
Sipilä: Uskottava puolustus on mennyttä, nyt tarvitaan uusia otteita

Ei vaineskaan, suorastaan kaduttaa, että tuli avattua tämä ketju, mutta olin toivonut SuomiAreenalta turvallisuuspoliittisen keskustelun lähtölaukausta ensi vuoden eduskuntavaaleja ajatellen. Mitä sain, samaa vanhaa löpinää!

Pari kommenttia kuitenkin. Onko meillä Jarmo Lindbergissa vihdoinkin puolustusvoimain komentaja, joka ei muovaa uhkakuvaa resurssiemme mukaiseksi vaan arvioi resurssejamme uhkakuvan perusteella. Hänen vastauksensa toimittajan kysmykseen: "kannattaisiko Suomeen hyökätä eli tulisiko mahdolliselle hyökkääjälle turpaan" oli "se on kovin spekulatiivista, riippuu siitä kuka tulee, millä määrin ja miten". Hän ei selväsitkään ollut Hägglundin linjoilla! Jos oikein arvaan tulevat kansanedustajaehdokkaamme arvioivat heiltä kysyttäessä mahdollisella hyökkääjällä olevan sen verran rehtiyttä, että tänne tullaan juuri ja vain niin voimakkallailla joukoilla, että uskottava puolustuksemme selviytyy hommasta, joten esimerkiksi liittoutuminen tai puolustusmäärärahojen korottaminen on aivan turhaa.

Ukrainan suhteen ei voi muuta kuin ihmetellä poliitikkojemme ja kansalaistemme mielipiteitä. Naton sijaan halutaan luottaa EU:n poliittiseen tukeen, mutta ei haluta olla EU:n yhteisessä linjassa puolustamassa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta europpalaista valtiota jos siitä jouduttaisiin myös itse maksamaan. Miten nämä henkilöt kuvittelevat, että Suomi voisi tämän irtioton jälkeen odottaa edes sympatiaa, jos sitä joskus tarvitsisimme.

Saimme monesta suusta kuulla, että todella uskottavasta puolustuksesta ei meille olisi kuin ongelmia. "Tärkeintä on säilyttää hyvä ja ystävälliset ja luottamuksellisest suhteet Venäjän kanssa. On tavattoman tärkeää, että Suomessa säilytettään näissä oloissa maltti. Suurempaa virhettä Suomi ei voisi tehdä, kuin lähteä nyt säntäilemään näissä oloissa ei puolille ja hankkimaan itselleen ongelmia.Suomen ja Venäjän väliset suhteet ovat kunnossa, eikä Suomeen kohdistu Venäjän suunnalta minkäänlaista uhkaa. Meidän ja Ukrainan olosuhteet ovat totaalisesti toiset. Hyvä suhde itänaapuriin on Suomelle voimavara, jota tulisi osata hyödyntää "ongelmien ratkaisemiseksi, ei niiden lisäämiseksi"."

"NATO ei ole sen paremmin Ukrainalle kuin Suomelle mikään ratkaisu. Sotilaallinen voima ei ole se ensisijainen tapa hoitaa mitään kriisejä. Kun sitä aletaan käyttää, sitä käytetään molemmin puolin, ja tiedämme ettei siitä seuraa mitään hyvää. Ei kannata hankkiutua ehdoin tahdoin huonoihin väleihin naapurinsa kanssa." Riittää jos toinen osauoli käyttää sotilaallista voimaa. Tietää vain vaikeuksia jos lähtee puolustamaan itseään sotilaallisesti. Katsokaa miten hienosti asiat hoidettiin Krimillä, siinä olisi ollut mallia myös Itä-Ukrainalle.

"Puolustusmäärärahaleikkaukset ovat kohdistunet lähinnä puolustusvoimien hallintoon ja rauhanajan rakenteisiin ja ne on olleet ihan järkeviä säästöjä. Niillä on saatu tehokkuutta ilman, että on heikennetty maanpuolustuskykyä. Puolustuksemme on nyt näiden leikkausten ansiosta uskottavampi kuin koskaan aiemmin."

Peiliin en uskalla katsoa ja lohduttaudun lopuksi suosikkinettihörhöni yleisönosastokirjoituksella, josta voivat ottaa oppia kaikki ajoittain uskonsa poliitikkoihin tai sähkön saatavuuteen menettävät:

"Ämmät ja takkutukat ovat niitä, joita ei lasketa suomen puolustukseksi. Ei sähkön loppuminen maata kaada. Maan kaataa pullapetterit ja uusavuttomat inisijät, joilla ei sisu riitä kuin perseensä pyyhkimiseen kolminkertaisella pehmeällä vessapaperilla. kyllä oikeat miehet kykenevät toimimaan ulkona ympäri vuorokauden pakkasillakin. osaavat kyllä hakea polttopuunsa ja ravintonsa ilman ongelmia, ja kykenevät taistelemaan. Nykyajan housuihinsa paskovat nillipetterit sen sijaan ovat tätä huonosti kasvatettua uhoavavaa mutta niin tissiposki rotua, joka ei kestä alkeellisintakaan vastoinkäymistä missään muodoissa. tosi on, että helsinki ja vastaavat isommat kaupungit/kylät menisivät sen sileän tien, jos ryssät päättäisisivät suomeen tulla, mutta siihen se sitten jumiutuisikin. ei kaikki suomalaiset ole vielä selkärangattomia perverssejä vassarinvihreitä geenivirheitä. Kyllä täältä vielä löytyy oikeitakin miehiä maata puolustamaan, eikä ryssä "ylivoimaisuudestansa" huolimatta suomea ainakaan halvalla saisi."
 
Viimeksi muokattu:
Eihän siellä näy kuin 15 minuutin pätkä Kenraaliluutnantti Jarmo Lindbergin haastattelusta.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top