Joissakin aakoissa on jo peukalolla toimiva varmistin. Ja kuten jo aiemmin jossain ketjussa sanoin, ei kehitystä ole tapahtunut koska sille ei ole ollut rittävän suuria kotimarkkinoita. Nykyisellään saa kalashnikoveihin melkoisen määrän nykyaikaisia viriviriosia jo Venäjältäkin mutta erityisesti yhdysvalloista. Vilkaiskaapa vaikka Krebbsin päivitysmahdollisuuksia ko. aseeseen. Lopultakaan ei jalkaväentaisteluja ratkaista sillä millaiset aseet miehillä on vaan millaiset miehet aseita on käyttämässä.
Kiinalainen M4
- Viestiketjun aloittaja Teräsmies
- Aloitus PVM
akealik kirjoitti:
No ihan samaa mieltä. Onhan se vaihdin sellainen käymätön härpäke, mutta kyllä sen kanssa pärjää. Itse ase on ihan okei eikä se pikkurahalla vaihtamalla paljoa parane miksikään, noin asiallisessa mielessä.
Minusta tässä aseasiassa on muistettava myös yksi asia, joka unohtuu tai sitä ei ajatella:
Suomen asevelvolliset on opetettu käyttämään ko. asetta, toimimaan sen kanssa puutteineen ja hyvine puolineen. Sanokaas rehellisesti onko väitteeni väärä: me reserviläiset LUOTAMME jakoaseeseen, sen toimintavarmuus on legendaarinen ja teho riittävä ja sillä osuu aivan hyvin. Ja minulle ainakin tuo luottamus kapineeseen, jonka varaan kenties joutuisi henkensä pistämään, on kaikkein arvokkain juttu.
Jos joutuisin sotakentälle, ja minulle tuupattaisiin kainaloon TUNTEMATON, vaikka kuinka hifi-pyssy niin katselisin ympärilleni ja kysyisin vapisevalla reserviläisenäänellä: missä on rk? Käypi vaikka ihan semmone wanha ja röttönenki? Antakkee semmonen.
Luottamus omaan aseeseen on taatusti kentällä niin tärkeä juttu, että tässä sitä ei osaa edes arvata. Luottamus jakopeliin ei ole edes syntynyt tyhjästä, se on oikeasti soiva peli kuten tiedätte jokainen.
Tottakai tulemme jossain kohtaa tilanteeseen, kun nykyinen käsiaseistus siirtyy sulattamoon, van sen aikaa pärjäämme hyvin nykyisellä olipa sen lirputtimet mikä mitenkin.
baikal kirjoitti:
Olen aivan samaa mieltä. Pientä osaa reservistä RK ei ehkä miellytä ja varmasti taustalla on painavat syyt. Mutta suurimalle osalle se on just se ase johon luotetaan, jopa sokeasti.
Samahan nähtiin käsittääkseni myös Georgiassa. Kavereille oli jakaa M4 mutta ne juuttaat vaihtoi sen AK:hon heti kun liittolaisten silmä vältti. Tämä ei tietenkään aseteknisesti välttämättä ollut mikään riemun suurvoitto, mutta henkimaailman silmissä asia ehkä hyvinkin on toisin päin.
Kyllä näin on, että suomalaisen sotilaan katse kirkastuu ja sydämestä kumpuaa isänmaallista lämpöä, kun saa puristaa tourulan torrakkoa käsissään vaikkei se ole rynnäkkökivääreistä modernein tai kevyin. Luottamus on henkimaailman asioita, mutta voi olla ratkaiseva tekijä rohkeudelle toimia tilanteessa.
Surullisen kuuluisa KvKK ei herätä samanlaista tunnetta vaikka kuinka netissä taittaisi peistä sen hyvistä ja huonoista puolista. Sillä saralla PKM on luottamusta herättävä ja hyvin suomalaiseen sotavarustefilosofiaan sopiva vehje.
Surullisen kuuluisa KvKK ei herätä samanlaista tunnetta vaikka kuinka netissä taittaisi peistä sen hyvistä ja huonoista puolista. Sillä saralla PKM on luottamusta herättävä ja hyvin suomalaiseen sotavarustefilosofiaan sopiva vehje.
Joo, kyseessä on varmaan henkimaailman asia, maailma on väärällään toiminnoiltaan ja ergonomialtaan parempia luomuksia. Mutta sotilaan on kyettävä luottamaan hlökohtaiseen aseeseensa ja tästä pitää antaa pv:lle kymppi ja papukaija, sukupolvesta toiseen on onnistuttu siinä, että asevelvolliset oppivat luottamaan aseeseen. En usko, että tyhjästä se usko on syntynyt, kyllä sitä ihan tarkoituksella on "autettu" syntymään. Hyvä vastaesimerkki on tosiaan tuo kvkk, se on saanut epäilyttävän maineen, kun taas PKM on selvästi sitä mitä pitääkin.
Melko metka juttu muuten, että kun tapahtuu joku tappo tai murha ampuma-aseella ja media sillä oikein herkuttelee, niin aktiiviset ampujat käyttävät sangen mielellään perustetta, että ei se ase yksinään tapa vaan sitä käyttävä ihminen.
Mutta kun tulee kyse puolustusvoimien käyttämästä taistelijan henkilökohtaisesta aseesta, niin RK onkin sitten ihan surkea, pelkkää romurautaa, eikä sillä tee mitään, vaan pystyäkseen edes alkeelliseen sotilaan työhön on saatava uusin ja hienoin ase, jossa on lisävarusteena hilavitkutin, härpäke ja vempele ja valmius myös gadgetin ja tauhkan kliinnittämiseen.
Itse omassa sodanajan sijoituksessani otan erittäin mielelläni juuri rk:n tai sen sukulaispojan ak:n ja mietin hyvin tarkkaan ennenkuin siihen liitän minkäänlaista optiikkaa tai elektronista laitetta ja melko varmasti en liittäisi lainkaan. Ainoat muutokset joita todennäköisesti tekisin olisivat ne, että vaihtaisin aseenhihnan ja lyhyemmän lippaan aseeseen. Ehkäpä varuiksi laittaisin kylkeen pikakiinnityskiskon, jos jossain vaiheessa kuitenkin katsoisin lisä tähtäimen tarpeelliseksi.
Jonkun muun tehtävässä saattaa olla toisenlaiset tarpeet, mutta omassa tehtävässäni tarvitsen varmasti kestävän pelin, joka toimii kaikissa olosuhteissa (rautatähtäimet, ei paristotarpeita eikä lasia). Nykyinen hihna on lähinnä sulkeiskäyttöön ja vaihtaisin tilalle kolmipistehihnan, jolloin kannettavauus ja käytettävyys paranee. Lyhyempi lipas kompensoimaan rk:n ainoaa miinuspuolta eli painoa (joka sekin on toisaalta pluspuoli aseen vakauttamisen ja rekyylin vähentämisen puolella). Varalippaat tietty olisikin kaikki normimittaisia tai jopa sitäkin isompi kapasiteettisia.
Tehtäväni kun ei edellytä jatkuvaa tulitaistelua ja rynnäköintiä mutta aseen kanniskelua jatkuvasti ja pitkiä matkoja. 20 patruunan lippaalla aloittaa ihan mukavasti yllättävät tilanteet ensimmäiseen lippaanvaihtoon asti. Rumpulippaan vaihtaminen on toki hitaampaa, mutta jos aseessani on 20 patruunan lipas ja vaihdan siihen 75 patriuunan rumpulippaan, niin olen yhdellä lippaanvaihdolla kyennyt ampumaan 95 patruunaa. Normilippailla on kahdella lippaan vaihdolla käytössä 90 patruunaa. En usko häviäväni ajallisesti merkittäviä määriä ja ennakkoon suunnitelussa tulenkäyttötilanteessa voin vaihtaa isomman lippaan jo ennalta aseeseen.
Oma tehtäväni ei suosi valojen, laserien tai muiden sellaisten käyttöä aseessa. Mitä vähemmän on hajoavia, jäätyviä, huoltoa tai erityishuomiota tarvitsevia osia aseessa sen parempi. SIlloin kun asetta tarvin antaa rk tai ak ihan rittävästi ihan sopivan kokoista metallimöttiä haluamaani auuntaan omien kykyjeni rajoittamassa määrässä ja tarkkuudessa. En usko hetkeäkään, että minusta tulisi vähääkään parempi sotilas, vaikka minulle annettaisiin tilalle kuinka hienoa ase. TOdennäköisemmin jopa suorituskykyni laskisi. Hienomman aseen etujen hyödyntämiseksi, minun pitäis lisätä ammunta- ja asekäsittelyn määrää luokkaan, johon minulla ei ole aikaa eikä varaa. Ja harjoittelullakaan ei päästäisi eroon lisääntyneestä huollon ja erityistoimenpiteiden määrästä, jota lisävarustelu vaatisi.
Minulle lyhyesti sanottuna kävisi oikeastaan mikä tahansa perusrynnäkkökivääri lähes yhtä hyvin. AR-15, FN FAL, FN FNC, Mini-14, AK, Steyr AUG, SIG, FAMAS, SA80, G3, HK:n lukuisat mallit, Cetme jne jne ilman lisävarusteita. Näistä minulla sattuneesta syystä on eniten harjoittelua alla AK-sukuisilla aseilla, joten se taitaa olla siksi paras vaihtoehto. Ilman lisävarusteita erot eivät ole niin merkittäviä, etten itse omalla taitamattomuudellani tekisi moninkertaisesti suurempia virheitä. Luulenpa, että suuri osa reserviläisistä on kanssani melko samanlaisessa tilanteessa.
Mutta kun tulee kyse puolustusvoimien käyttämästä taistelijan henkilökohtaisesta aseesta, niin RK onkin sitten ihan surkea, pelkkää romurautaa, eikä sillä tee mitään, vaan pystyäkseen edes alkeelliseen sotilaan työhön on saatava uusin ja hienoin ase, jossa on lisävarusteena hilavitkutin, härpäke ja vempele ja valmius myös gadgetin ja tauhkan kliinnittämiseen.
Itse omassa sodanajan sijoituksessani otan erittäin mielelläni juuri rk:n tai sen sukulaispojan ak:n ja mietin hyvin tarkkaan ennenkuin siihen liitän minkäänlaista optiikkaa tai elektronista laitetta ja melko varmasti en liittäisi lainkaan. Ainoat muutokset joita todennäköisesti tekisin olisivat ne, että vaihtaisin aseenhihnan ja lyhyemmän lippaan aseeseen. Ehkäpä varuiksi laittaisin kylkeen pikakiinnityskiskon, jos jossain vaiheessa kuitenkin katsoisin lisä tähtäimen tarpeelliseksi.
Jonkun muun tehtävässä saattaa olla toisenlaiset tarpeet, mutta omassa tehtävässäni tarvitsen varmasti kestävän pelin, joka toimii kaikissa olosuhteissa (rautatähtäimet, ei paristotarpeita eikä lasia). Nykyinen hihna on lähinnä sulkeiskäyttöön ja vaihtaisin tilalle kolmipistehihnan, jolloin kannettavauus ja käytettävyys paranee. Lyhyempi lipas kompensoimaan rk:n ainoaa miinuspuolta eli painoa (joka sekin on toisaalta pluspuoli aseen vakauttamisen ja rekyylin vähentämisen puolella). Varalippaat tietty olisikin kaikki normimittaisia tai jopa sitäkin isompi kapasiteettisia.
Tehtäväni kun ei edellytä jatkuvaa tulitaistelua ja rynnäköintiä mutta aseen kanniskelua jatkuvasti ja pitkiä matkoja. 20 patruunan lippaalla aloittaa ihan mukavasti yllättävät tilanteet ensimmäiseen lippaanvaihtoon asti. Rumpulippaan vaihtaminen on toki hitaampaa, mutta jos aseessani on 20 patruunan lipas ja vaihdan siihen 75 patriuunan rumpulippaan, niin olen yhdellä lippaanvaihdolla kyennyt ampumaan 95 patruunaa. Normilippailla on kahdella lippaan vaihdolla käytössä 90 patruunaa. En usko häviäväni ajallisesti merkittäviä määriä ja ennakkoon suunnitelussa tulenkäyttötilanteessa voin vaihtaa isomman lippaan jo ennalta aseeseen.
Oma tehtäväni ei suosi valojen, laserien tai muiden sellaisten käyttöä aseessa. Mitä vähemmän on hajoavia, jäätyviä, huoltoa tai erityishuomiota tarvitsevia osia aseessa sen parempi. SIlloin kun asetta tarvin antaa rk tai ak ihan rittävästi ihan sopivan kokoista metallimöttiä haluamaani auuntaan omien kykyjeni rajoittamassa määrässä ja tarkkuudessa. En usko hetkeäkään, että minusta tulisi vähääkään parempi sotilas, vaikka minulle annettaisiin tilalle kuinka hienoa ase. TOdennäköisemmin jopa suorituskykyni laskisi. Hienomman aseen etujen hyödyntämiseksi, minun pitäis lisätä ammunta- ja asekäsittelyn määrää luokkaan, johon minulla ei ole aikaa eikä varaa. Ja harjoittelullakaan ei päästäisi eroon lisääntyneestä huollon ja erityistoimenpiteiden määrästä, jota lisävarustelu vaatisi.
Minulle lyhyesti sanottuna kävisi oikeastaan mikä tahansa perusrynnäkkökivääri lähes yhtä hyvin. AR-15, FN FAL, FN FNC, Mini-14, AK, Steyr AUG, SIG, FAMAS, SA80, G3, HK:n lukuisat mallit, Cetme jne jne ilman lisävarusteita. Näistä minulla sattuneesta syystä on eniten harjoittelua alla AK-sukuisilla aseilla, joten se taitaa olla siksi paras vaihtoehto. Ilman lisävarusteita erot eivät ole niin merkittäviä, etten itse omalla taitamattomuudellani tekisi moninkertaisesti suurempia virheitä. Luulenpa, että suuri osa reserviläisistä on kanssani melko samanlaisessa tilanteessa.
AlphaBravo
Kersantti
Tuo onkin hyvin tärkeä pointti tuo luottamus aseeseen. Sen täytyy olla kohdallaan ja rynkyn kohdalla onkin. Toisaalta, kuinka realistinen olisi tilanne, jossa soturille tuupattaisiin hifi-pyssy, josta ei ole ikinä kuullutkaan? Ja mikä olisi luottamus rynkkyyn, jos se lyötäisiin kylmiltään kouraan? Kyllä kai aseen kanssa tulee koulutus siihen. Ja koulutuksen mukana tulee luottamus (olettaen, että se ase on alunperinkin soiva).
Kuinkahan monella reserviläisellä ja varusmiehellä on kokemusta minkään muun sotilasaseen kuin rynkyn käytöstä? Ei kai monellakaan. Luottamus voi toki perustua pelkästään siihen, että ase on riittävän hyvä ja täyttää vaatimukset. Ei siinä ole mitään vikaa. Mutta jos aletaan julistaa rynkkyä maailman parhaaksi, ollaan hakoteillä. Kyllä mekin jotain tiedetään, mutta pysytään lestissä.
Se ase, millä ampuma- ja taistelutaito on luotu, on sotilaalle aina se luontevin työkalu. Niin se rk on itsellenikin luontevin. Tämä on kuitenkin henkkoht juttu ja uusi ase omaksuttaisiin uudessa "neitseellisessä" ikäluokassa varmasti aivan samalla tavalla. Ja onhan sitä itsekin tullut omaksuttua uusia asioita sitten varusmiesajan. Esimerkiksi optista tähtäintä pidän kullan arvoisena parannuksena lähes missä tahansa aseessa, jos suinkin varaa on. Niillä vaan ampuu paremmin. Niihin liittyy aivan turhaa torjuntaa ja muutosvastarintaa.
Kuinkahan monella reserviläisellä ja varusmiehellä on kokemusta minkään muun sotilasaseen kuin rynkyn käytöstä? Ei kai monellakaan. Luottamus voi toki perustua pelkästään siihen, että ase on riittävän hyvä ja täyttää vaatimukset. Ei siinä ole mitään vikaa. Mutta jos aletaan julistaa rynkkyä maailman parhaaksi, ollaan hakoteillä. Kyllä mekin jotain tiedetään, mutta pysytään lestissä.
Se ase, millä ampuma- ja taistelutaito on luotu, on sotilaalle aina se luontevin työkalu. Niin se rk on itsellenikin luontevin. Tämä on kuitenkin henkkoht juttu ja uusi ase omaksuttaisiin uudessa "neitseellisessä" ikäluokassa varmasti aivan samalla tavalla. Ja onhan sitä itsekin tullut omaksuttua uusia asioita sitten varusmiesajan. Esimerkiksi optista tähtäintä pidän kullan arvoisena parannuksena lähes missä tahansa aseessa, jos suinkin varaa on. Niillä vaan ampuu paremmin. Niihin liittyy aivan turhaa torjuntaa ja muutosvastarintaa.
Niin tarkennettaas sen verran että itsekin pidän mielelläni optista tähtäintä radalla ja metsästyksessä sun muussa sellaisessa. Sota-aseeseeni en tehtävästäni johtuen sellaista halua. Vähemmän huollettavaa, vähemmän varottavaa, vähemmän painoa. Kaikki minkä voin jättää pois pienentää joak tapauksessa liian suurta kuormaa.
AlphaBravo
Kersantti
Joo, tuo on kaikki ihan hyvää perustelua. Jokainen tarpeen ja makunsa mukaan. Itse en enää luopuisi Aimpointista! 
Mieluumin vaikka vähentäisin kamaa muualta. Nopea ampua, yksinkertainen käyttää. Paristot kestävät vuosia. En ole saanut vaurioita tai häiriöitä aikaan niin millään. Tuntuu, että se ei hajoa sen vähemmällä kuin avotähtäimetkään! Ja jos ei muuta voi, otan irti ja ammun avoilla - ei ongelmaa.
Mieluumin vaikka vähentäisin kamaa muualta. Nopea ampua, yksinkertainen käyttää. Paristot kestävät vuosia. En ole saanut vaurioita tai häiriöitä aikaan niin millään. Tuntuu, että se ei hajoa sen vähemmällä kuin avotähtäimetkään! Ja jos ei muuta voi, otan irti ja ammun avoilla - ei ongelmaa.