Kiristyssiteet

Kiristyssiteen oikea paikka on raajan tyvessä...
Tämä on PV:n kouluttama malli joka tietenkin eroaa muiden maiden ja järjestelmien opetuksista. Jos tämä olisi se oikea ja tehokas niin olettaisin esim. Yhdysvaltalaisten siirtyneen käyttämään kiristyssidettä raajan tyveen eikä 5-7,5cm vamman yläpuolelle.
Jenkeillä on kymmenientuhansien haavoittuneiden ja 15-vuoden tuore kokemus "kovasta" kettälääkinnästä Afganistanista ja Irakista.
TCCC ohjeistusta päivitetään aktiivisesti vuosittain ja työryhmään kuuluu alan asiantuntijoita jotka tieteellisesti tutkivat aiheeseen liityviä juttuja. TCCC:n hoito-ohjeet perustuvat täten kovaan lääketieteelliseen tutkimukseen ja näyttöön jota päivitetään vuositain.
Karvanallelta ja muilta tuli hyviä kommentteja ketjuan alussa mitä mahdollisia ongelmia raajan tyveen laitettu kiristysside saataa tuoda.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on PV:n kouluttama malli joka tietenkin eroaa muiden maiden ja järjestelmien opetuksista. Jos tämä olisi se oikea ja tehokas niin olettaisin esim. Yhdysvaltalaisten siirtyneen käyttämään kiristyssidettä raajan tyveen eikä 5-7,5cm vamman yläpuolelle.
Minulle PV opetti laittamaan kiristyssiteen 5-10 cm vamman yläpuolelle. Juuri nyt en asiaa voi varmistaa mutta myöhemmin kyllä. Opetetaanko asiaa kahdella eri tavalla Suomessa vai mistä on kyse?
 
Useampi vuosi sitten (2011?) törmäsin ensimmäistä kertaa tilanteeseen missä pv:n kenttäsairaanhoitajat opettivat tätä kiristysside raajan tyveen menetelmää. Oli kuulemma virallinen PV:n linjaus ja tullut ylhäältäpäin. Aiheeseen perehtynyt tuttu upseerisherra oli yhteydessä sotilaslääketieteen keskuksen yläportaaseen ja sieltä vahvistettiin että niin se homma pitää tehdä. Tätä menetelmään on myös opetettu useammalla taisteluensiapukurssilla viimevuosina.
Taistelijan opas 2013 kuitenkin opettaa viellä 5cm vamman yläpuolelle ja toivottavasti pysyy tulevissa painoksissa.
Olen myös törmännyt koulutuksiin joissa opettetaan toi 5cm tyyli pv:n kannasta huolimatta.
 
Muistan varsinkin, että ohjeistuksena oli laittaa kiristysside noin kämmenselänleveyden verran vamman yläpuolelle.

Miksi tuohon toiseen tapaan ollaan siirrytty tai siirtymässä?
 
Miksi tuohon toiseen tapaan ollaan siirrytty tai siirtymässä?
Vahvasti epäilen että syynä on lääkärikunnan tapa hieman "parannella" jonkun muun ohjetta ja saada oma kädenjälki näkymään.
Kenttiksien perusteluina olen kuullut mm. että tyvessä on yksi valtimo joka ei ole luiden suojassa. Lisäksi on sanottu että jos vammoja onkin raajassa kaksi ja ylempi jää huomaamatta niin potilas vuotaa kuiviin. On se vaan hassua että noi isommat maat jotka ovat hoitaneet tuhansia haavoittuneita eivät koe ongelmaksi tätä.
 
Tässä muuten yksi julmannäköinen ja oloinen hoitoväline joka on tarkoitettu kenttälääkintään verenvuotojen tyrehdyttämiseen. Kyseessä ei ole kiristyside vaikka sillä saadaankin kiristystä ja painetta haavaan. Muutaman kerran törmännyt eri tilaisuuksissa kotimaassa tähän enkä ole kuullut että kukaan olisi elävälle potilaalle sitä käyttänyt.
ITClamp
 
@JSP ai not invented here -ilmiö?

En itse osaa ottaa kantaa noiden menetelmien paremmuuteen.
 
JSP;n mainitsema peukalonjälki-ilmiö on varsin tuttu siviili puolellakin.

Kiinnostaisi nähdä mihin tutkimukseen, tai kokemukseen tuo ohje perustuu, mutta tuskin tätä julkistetaan.
Kuten olen aikaisemminkin, PV;n lääkärikunnalle tekisi hyvää käydä haistelemassa verta kansainvälisissä tehtävissä.

Edit: Tuota ITClampia maahantuo Medidyne Oy
http://medidyne.fi/tuotteet/muut_tuotteet/itclamp/
 
Minulle ja muille jotka olivat samalla jenkkien pitämällä cls kurssilla saksassa, on opetettu että ensimmäinen kiristysside laitetaan raajan tyveen.
Kun ollaan päästy suojaisampaan paikkaan laitetaan toinen kiristysside noin kämmenen leveys haavan yläpuolelle. Nyt kun meillä on kaksi kiristyssidettä voidaan ylenpää höllätä ja nähdään pitääkö alempi jos ei, niin ylempi uudestaan kiinni. Jos pitää, niin laitetaan se haava pakettiin esim. iipposidettä käyttämällä ja suojataan se hyvin.
Tällöin se alempi kiristysside jää helposti "paketin sisään" ja jäisi huomioimatta jatkossa, siksi se "löysä kiristysside "on merkkinä jatkohoitopaikkaan että paketin sisässä on toinen kiristysside.
 
Minulle ja muille jotka olivat samalla jenkkien pitämällä cls kurssilla saksassa, on opetettu että ensimmäinen kiristysside laitetaan raajan tyveen.
Kun ollaan päästy suojaisampaan paikkaan laitetaan toinen kiristysside noin kämmenen leveys haavan yläpuolelle. Nyt kun meillä on kaksi kiristyssidettä voidaan ylenpää höllätä ja nähdään pitääkö alempi jos ei, niin ylempi uudestaan kiinni. Jos pitää, niin laitetaan se haava pakettiin esim. iipposidettä käyttämällä ja suojataan se hyvin.
Tällöin se alempi kiristysside jää helposti "paketin sisään" ja jäisi huomioimatta jatkossa, siksi se "löysä kiristysside "on merkkinä jatkohoitopaikkaan että paketin sisässä on toinen kiristysside.

Kuulostaa järkevältä toimintamallilta.

Varmaan osasyy tuohon uuteen ohjeistukseen on myös se, että saadaan menetelmä missä arvailu oikeasta sijoituspaikasta jää pois, joka on tärkeää varsinkin taisteluparin antamassa ensiavussa. Tällöin on paras kouluttaa yksi kiristyssiteen paikka joka toimii tehokkaimmin kertalaakista, eli se raajan tyvi. Lääkintämies / sidontapaikka jne. voivat sitten hioa paikkausta paremmaksi jos aikaa on.
 
Viimeksi muokattu:
Minulle ja muille jotka olivat samalla jenkkien pitämällä cls kurssilla saksassa, on opetettu että ensimmäinen kiristysside laitetaan raajan tyveen.
Kun ollaan päästy suojaisampaan paikkaan laitetaan toinen kiristysside noin kämmenen leveys haavan yläpuolelle. Nyt kun meillä on kaksi kiristyssidettä voidaan ylenpää höllätä ja nähdään pitääkö alempi jos ei, niin ylempi uudestaan kiinni. Jos pitää, niin laitetaan se haava pakettiin esim. iipposidettä käyttämällä ja suojataan se hyvin.
Tällöin se alempi kiristysside jää helposti "paketin sisään" ja jäisi huomioimatta jatkossa, siksi se "löysä kiristysside "on merkkinä jatkohoitopaikkaan että paketin sisässä on toinen kiristysside.

Hieman soveltaen kouluttivat uusimpaan TCCC nähden mutta päälinjat menevät karkeasti saman suuntaisesti. Minä vuonna kävit ton combat live saverin?
TCCC (2015) on tarkennettu aiempaan verranttuna kiristyssiteen paikkaa. Eli "toiminta tulen alla" (care under fire) tilanteessa kiristysside laitetaan perinteisesti vamman yläpuolelle. MIkäli vuotavaa kohtaa ei pystyttä paikantamaan nopeasti niin kiristysside laitetaan riittävän "ylös ja kireälle" mahdollisesti jopa tyveen.
Tämän jälkeen kiristysside arvioidaan uudelleen "tactical fiedl care" vaiheessa kun ollaan tulelta suojassa. Tällöin vamma alue paljastetaan ja kiristysside siirretään alas vamman yläpuolelle mikäli sitä tarvitaan viellä. Tässä vaiheessa käytetään sitten hemostaatteja ja painesiteitä myös.
Jos vamman yläpuolelle asetettu uusi kiristysside ei toimi niin se ylempänä ollut kiristysside siirretään alemman yläpuolelle.
Kiristyssidettä ei siis jätetä sinne tyven lähelle ja tästä on erikseen maininta koulutuspaketin kalvossa jossa käsitellään ongelmia kiristyssiteen kanssa.
Kirjoittelen aiheesta hieman lisää kun kerkiän mutta tässä päälinjat.
Tässä on nyt selkeä ero siihen mitä PV on opettanut aina eli tilanteessa kuin tilanteessa se asetetaan raajantyveen eikä sitä harkita siirrettävän alemmaksi rauhallisessa tilanteessa.
 
Itse koulutan työssäni ensihoitajille, eli kollegoille laittamaan ekan kiristyssiteen ensin raajantyveen jonka turvin lähetään kuljettamaan. Autossa voidaan sidettä siirtää tai kokeilla pitäiskö jopa paineside. Opetukseni perustan TCCC oppeihin ja systolelehteen, joka on ensihoidon erikoislehti. Lisäksi asiaa käsiteltiin 30op:n ensihoidon erikoistumusopinnoissa sairaanhoitajille.

Raajan tyvessä on hyvä puolia se ettei jää vahingossa +1 haava huomioimatta ja vuodon saa varmemmin tyrehtymään, kun valtimo ei ole niin luitten suojassa.
 
Aikalailla samaa asiaahan tässä jauhetaan.
Tulen alla kiristysside tiukasti vuodon lopettamiseksi ja kaveri suojaan.
Suojassa tarkempi tutkiminen ja mahdollisuuksien mukaan kiristyssidettä alemmas kohti raajan distaaliosaa ja kunnon haavan tyrehdyttäminen ja peittely käytössä olevilla varusteilla.
Muistetaan esim. räjähdyksissä, suoni voi olla revennyt yllättävänkin kaukaa sisään meno kohdasta.
Onko siinä sisäänmenokohdassa yksi vai kaksi cattia on aivan sama kunhan sen kaverin henki pelastetaan. Ja jos sitä raajaa voidaan pelastaa käyttäökelpoiseksi se on vain plussaa.
Muistuttaisin potilaan lämpimänä pitämisestä, se on todellinen ongelma heti ylempänä ketjussa, sillä kun potilaan lämpötila laskee +36 alapuolelle, alkaa veren hyytymistekijät muuttumaan ja jatkohoitopaikoissa ollaan koko ajan todellisten ongelmien kanssa tässä suhteessa.
Yritä nyt siinä hoitaa kun se veri ei hyydy ja kaveri vuotaa vaan. Celox ei ole ihmeaine joka paikkaan ja cellsaverita ei pv tunne edes leikkaussalikonteissa.
 
Itse en lähtökohtaisesti celixia käytä raajoihin ollenkaan, näin lyös töissä. Celox on hyvää tavaraa sinne mihin kiristyssidettä ei saa, pää, kaula torsonalue..

Tuota lämpimänä pitämistä ei voi liikaa korostaa. Suomessa on aina liian kylmä haavoittuneelle myös kesällä.
 
Raajan tyveen opetettiin laittamaan pari viikkoa sitten taistelupelastajakurssilla. Perusteluina juuri tuo +1 -sääntö, varmempi tyrehdyttäminen ja yksi toimintamalli. Minusta tämä on siellä cABC-tasolla aivan oikea toimintamalli, myöhemmin voi siirrellä, lisäillä ja tehdä muita taikatemppuja.
 
Raajan tyveen opetettiin laittamaan pari viikkoa sitten taistelupelastajakurssilla. Perusteluina juuri tuo +1 -sääntö, varmempi tyrehdyttäminen ja yksi toimintamalli. Minusta tämä on siellä cABC-tasolla aivan oikea toimintamalli, myöhemmin voi siirrellä, lisäillä ja tehdä muita taikatemppuja.

Siirtyminen Catista Softiin taistelijan kiristyssiteenä on mielestäni askel väärään suuntaan. Catti on yhden käden ressunvarma laite, Sof on vaikea yhdellä kädellä ahertaa.
 
Siirtyminen Catista Softiin taistelijan kiristyssiteenä on mielestäni askel väärään suuntaan. Catti on yhden käden ressunvarma laite, Sof on vaikea yhdellä kädellä ahertaa.

Joo, CAT on helpompi laittaa itselle vaikka yhdellä kädellä, SOF-T taas on kestävämpi (tällä on merkitystä ennen kaikkea harjoituskäytössä). Kurssilla omassa ERIKJ-reisilaukussani oli muuten vielä muoveissa oleva CAT. Arvelisin että niitä on kyllä varastoissa vielä aika paljon, mutta harjoituskäytössä niitä ei haluta "tuhlata".
 
Raajan tyveen opetettiin laittamaan pari viikkoa sitten taistelupelastajakurssilla. Perusteluina juuri tuo +1 -sääntö, varmempi tyrehdyttäminen ja yksi toimintamalli. Minusta tämä on siellä cABC-tasolla aivan oikea toimintamalli, myöhemmin voi siirrellä, lisäillä ja tehdä muita taikatemppuja.

Itse koulutan työssäni ensihoitajille, eli kollegoille laittamaan ekan kiristyssiteen ensin raajantyveen jonka turvin lähetään kuljettamaan. Autossa voidaan sidettä siirtää tai kokeilla pitäiskö jopa paineside. Opetukseni perustan TCCC oppeihin ja systolelehteen, joka on ensihoidon erikoislehti. Lisäksi asiaa käsiteltiin 30op:n ensihoidon erikoistumusopinnoissa sairaanhoitajille.

Raajan tyvessä on hyvä puolia se ettei jää vahingossa +1 haava huomioimatta ja vuodon saa varmemmin tyrehtymään, kun valtimo ei ole niin luitten suojassa.

Muuten ihan samaa mieltä, mutta itse en siirtäisi, koska "Ensimmäinen hyytymä on paras hyytymä". Jos TQ:n löysää ja siirtää, siinä on riski että hyytymä lähtee liikkeelle ja vuoto alkaa uudestaan. Ja hankala on tilanne, jos kehon hyytymistekijöistä merkittävä osa on käytetty siihen ensimmäiseen hyytymään. Se toinen hyytymä ei välttämättä sitten niin helposti sitten synnykkään samoin konstein ja välinein.

Lisäksi TQ:n kaveriksi aina muitakin tuotteita sitten kun ehtii. Vähintään se haavan pakkaaminen/paineside päälle.
 
Back
Top