Olisi mielenkiintoista tietää kuinka suurista volyymeista kriisiaikoina puhuttaisiin.
Paljonko tarvitaan ruokaa, ettei tule nälkä. Paljonko sotatarvikkeita? Missä määrin vientiteollisuuden lasketaan olevan normaalituotannossa jne jne.
Vai onko tulevat kriisit niin epämääräisiä, että kukaan ei osaa esitää edes sivistyneitä arvauksiaan? Vai onko tilanne kenties niin lohduton, että ollaan mieluummin hiljaa..
Varmaankin puhutaan sekä että -tilanteesta. Homma voi mennä kuten Ukrainassa, jossa "separatistit" taistelevat maan itäosassa, ja muu maa on käytännössä rauhantilassa. Tuolloin vienti/tuonti tuskin poikkeaisi hirveästi rauhantilasta, mitä nyt venäjänkauppa olisi jäissä. Toinen vaihtoehto on, että homma menee kovaa ja rytinällä, jolloin ainoa kuljetustarve on pari pienimuotoista ohjustäydennystä lännestä.
Olisi erittäin mielenkiintoista, mikäli Venäjä pommittelisi huoltoreittejämme ja kaupunkejamme kuukausia tai vuosia, mutta ei saisi aikaan ratkaisua. Onko modernilla aikakaudella tapahtunut näin? No, ehkä Operation Allied Force on todiste tästä mahdollisuudesta, mutta jugoslaavien suurin ongelma ei tainnut olla vienti ja tuonti...
Valmiusasiat ovat aina mielenkiintoisia, joten annanpa kuitenkin omat kaksi eurosenttiäni itse numeroita käsittelevään keskusteluun tilanteen pitkittymisen varalta:
Ruoka tuskin on ensimmäisiä kuljetusprioriteetteja. Valmiusvarastot kotimaassa ovat toistaiseksi onneksi sitä kokoluokkaa, että niillä päästään pitkälle. Näin etenkin, jos ulkomailta saadaan edes rajallista täydennystä. Sama koskee valmiutta kotimaiseen tuotantoon, joskin prosessoiduista elintarvikkeista voi tulla pulaa, mikäli vihollisen arsenaaliin kuuluu ilmapommitukset.
Tilastollisesti ihminen (amerikkalainen) syö noin 900 kg ruokaa vuodessa (
Livescience/USDA), ja suomalaisten kuluttamasta ravinnosta neljäsosa, eli amerikkalaisittain 225 kg, on tuontitavaraa (
EkoCentria/MTT). Suomen väkiluku on n. 5 439 000, joskin sotatilassa se todennäköisesti tippuu sekä kohonneen kuolleisuuden että maastamuuton johdosta. Jos näitä karkeita lukuja käytetään elintarviketuonnin arvioinnin perustana, on tuonti vuodessa runsas 1 200 tuhatta tonnia. Kriisiaikana puhuttaneen vain joistakin sadoista tuhansista tonneista vuodessa, koska tuonti keskittyisi energiarikkaisiin elintarvikkeisiin ja israelilaisista appelsiineista tulisi ylellisyyshyödyke.
Sotatarvikkeiden tuonnin osuuden uskoisin olevan suhteellisen pieni kokonaistuonnista. Siirtyminen älykkäisiin aseisiin ja ampumatarvikkeisiin pienentää kuljetustarpeita. Nykyään NASAMS-järjestelmällä ohjuksineen saadaan aikaan sama kuin sadoilla ilmatorjuntatykeillä ja jumalattomalla ampumatarvikemäärällä viime sodissa. Yksi GMLRS-raketti tekee saman kuin useat sadat kranaatit aikoinaan. Tietysti tykit, kranaatinheittimet ja käsiaseet syövät yhä edelleen tyhmiä ammuksia. Tästä syntyy jonkinlainen huoltotarve. Toisaalta kannattaa muistaa, että ammuskulutus asemasodassa, jos sellaiseen päädytään, on suhteellisen rajallista. Tali-Ihantalan tapaista myllytystä Suomi taas tuskin kestää kovinkaan kauan, joten siihen verrattavilla ampumatarvikemäärillä tuontia ei kannata laskea.
On tosin yksi tuontitavara, josta olen huolissani: fossiiliset polttoaineet. Varmuusvarastojen hyöty on rajallinen, jos hiilivarasto palaa Su-34:n tiputtaman napalmipommin jäljiltä, eikä raakaöljystä ole iloa, jos sitä ei kyetä jalostamaan edelleen. Hiili, uraani ym. tietysti kulkee monella tavalla, mutta entäpä nestemäiset polttoaineet? Miten mahtaa tuonti onnistua, mikäli joudumme toimimaan maaliikenteen, ja kenties rajoitetun vesiliikenteen voimin? Polttoainerekkoja taitaisi tulla pula, vai kuinka?
Varmasti löytyy monenlaista muutakin tärkeää tuontitavaraa, koulutarvikkeista lääkkeisiin ja suurjännitemuuntajiin ("Suomi pimeäksi 15 minuutissa"). Näihin en kuitenkaan ota sen enempää kantaa, koska niiden tuontia on liki mahdotonta kommentoida julkisten tietojen perusteella.
