Kohteensuojaus ja reserviläiset
- Viestiketjun aloittaja Anti-Panzer
- Aloitus PVM
Minkä takia tähän kohteensuojaukseen nykyisin niin paljon panostetaan? Sehän on täysin toissijainen homma sotimisessa. Perinteisesti juttu on kuulunut vanhoille ukoille ja nuorille poikasille. En näe mitään syytä luopua tästä käytännöstä. Ei niitä erikoisjoukkoja koskaan massoittain hiippaile syvällä selustassa. Vaikka hiippailijat olisivat minkälaisia ihmemiehiä tahansa, niin riittävä lauma vanhoja äijiä laittaa ne ruotuun. Tärkeintähän on kyky kuljettaa nopeasti lisää väkeä paikalle, kun jotain alkaa tapahtumaan. Siihen riittää ihan tavalliset autot. Ei meillä mikään tiukkaa suojausta vaativa kohde ole syvällä metsässä. Aina löytyy teitä, jotta alue päästään nopeasti sopivalla säteellä saartamaan.
koponen
Kenraali
Vastausta kannattaa ehkä hakea miettimällä "kuinka lamauttaisin kehittyneen, verkottuneen ja haavoittuvan just-in-time -nyky-yhteiskunnan niin että valtiojohto turvaisi kansan elinmahdollisuudet luopumalla aktiivisista vastatoimista ilman varsinaista maasodankäyntiä"? Siihen vielä pakolliset artikkelit ja kirjat aiheesta effects based operations päälle.
Itse toiminnan luonnekin saattaa - ainakin parhaimmillaan - erota siilipuolustuksesta kohteen verkkoaidan tasalla.
Itse toiminnan luonnekin saattaa - ainakin parhaimmillaan - erota siilipuolustuksesta kohteen verkkoaidan tasalla.
koponen kirjoitti:
Mitäs nämä kohdesuojakarjut sitten tekevät, jos vihollinen on mallia täsmäaseilla, edes jonkinlaisilla, varustettu potentiaalia omaava hyökkääjä? Viskelevät ballististen ohjusten rynnäkköä kivillä ja kävyillä ja huutavat siviileille: Nyt tarkastetaan kaikkien huarovälitkin, on niin timmiä meininkiä jotta!
Ne top-paikat on varmasti miehitetty sellaisilla tavoilla ja karjuilla, että sinne ei ole menemistä kenellään. Ne verkkoaitahäkkien sisukset on toinen juttu- kuka sinne edes pyrkii ja toiseksi verkkoaitahäkkien sisältö tai sen puuttuminen ei mainitsemaasi valtiojohdon reaktiota ja toimenpidettä aiheuta.
SIETO-vaihetta tähän tuskin kannattaa hirveän paljoa vedellä, en usko, että harmaan vaiheen parilla eka pykälällä olisi käytössä vielä "kaikki mi jaksoi kalpaa käyttää"- meiningit. Jos olette MKJ:n jäseniä niin tietänette senkin mihin numeroon kuulutte ja sen jälkeen jossain vaiheessa tulee ne erät, kun puomeilla körnöttää Pitäjien Parhaat Voimat ABC-asemilta nostatettuina.
En väheksy kohteensuojausta jne. ollenkaan, sitä en meinaa, mutta niitä PAIKKOJA, JOTKA OVAT TOOODELLA ELINTÄRKEITÄ TMS., niiden vartijat ovat varmasti hlöstöä, jota ei tarvi paljoa neuvoa.
koponen kirjoitti:
Nyt en ymmärrä? Tehokkain tapa on pari täsmäasetta. Voimalat matalaksi ja sähköverkko nurin, niin se on siinä. Kaikki muuttuu aivan pirun vaikeaksi tavallisen elämisen kannalta. Vaan ei siihen erikoisjoukkoja tarvita, joten puomilla vahtaavat ressut eivät mitään hyödytä.
Meidän arvokkaimmat kiinteät kohteet tuhotaan täsmäaseilla tai väkisin läpi painetuilla ilmahyökkäyksillä.
Kun miettii toiselta kannalta, niin mikä kohde on niin arvokas, että erikoisjoukkojen sotilaat ovat sen tuhoamiseksi valmiit käytännössä itsemurhaan? Syvältä vastustajan alueelta on lähes mahdoton pelastautua, jos puolustaja keskittää paikalle huru-ukot heti erikoisjoukkojen iskun jälkeen.
juhapar kirjoitti:
Ihan oikeita havaintoja.
Tosin aatokseni ei ole pelkästään foorumin innokkaiden ressujen seurausta. Media on tarjoillut samaa kuvaa. Pääkaupunkiseudulla varaudutaan sievään kaupunkisotaan kevyillä aseilla ja maakunnissa harjoitellaan Pasin, puomin sekä parin miehen muodostaman tiesulun vartiointia. Toivottavasti kuva on väärä ja johtuu lähinnä tilanteen "kuvauksellisuudesta".
JOKO kirjoitti:
Minäpä väitän, että esimerkiksi reserviläis-/maakuntakomppaniahommissa kohteensuojaukseen "panostetaan" sen takia niin paljon, että se on toimintaa jossa on riittävästi "seksikkyyttä", jotta joukon mielenkiinto harjoituksiin säilyy. Onhan se nyt ihan eri tason juttu harjoitella kohteensuojausta rakennetulla alueella vastapelurina vihollisen erikoisjoukot kuin treenata oksennukseen asti taistelua vihollisen mekanisoituja joukkoja vastaan meille edullisessa maastossa.
Rakennetulla alueella kun "SAA käsitellä asetta" elokuvatyyliin..mitä metsämaastossa ei ilmeisesti tarvitse tehdä..tai ainakaan se ei juuri ketään kiinnosta.. Ja kun vastustaja vielä on erikoisjoukkosotilas, niin onhan se nyt "kovempaa" kuin tapella sitä mekanisoitujen joukkojen jalkaväkimiestä vastaan metsässä.
No, ehkä asianlaita on hyvä näin, koska parempi että ollaan innostuneita ja harjoitellaan edes jollakin verukkeella, kuin ettei tehtäisi mitään..
Kovin suuret eivät edelleenkään kokemukseni ja kosketuspintani ole maakuntajoukkoihin, mutta niiden kokemusten perusteella mitä minulla on oman paikkakunnan maakuntajoukosta niin kyllä sen porukan vaikuttimet näyttävät olevan kaikesta huolimatta aika vahvasti se, että paikkakunnan napamiehet haluavat keikistellä ABC:llä sotilaspuku päällä upseerin ruusukkeet arvomerkeissä. Ja kaiken kruunaa se, että kun eräs napamies nyt ei ollut resups, niin hänelle hankittiin tarvittava koulutus, että asia saatiin kuntoon...viis siitä, että ikää on noin 50v..
No, ennenkuin herneet menevät nekkuun, niin totean kyllä myös sen, että olen työssä törmännyt myös erittäin päteviin maakuntakomppanioissa toimiviin kavereihin, jotka omasivat aidon ja terveen kiinnostuksen asiaansa ja olivat myös erittäin halukkaita oppimaan lisää/uutta sen lisäksi, että omasivat jo ennestäänkin mielestäni jopa hämmästyttävän hyvän osaamistason. Ne kaverit eivät kylläkään olleet kotoisin näiltä kulmilta.
Kapiainen kirjoitti:
kapiainen ei päästä unohtamaan tuota mekanisoidun jalkaväen vihollistaistelijaa kaikilla mausteilla. Ja eipä siihen mitään lisättävää. Onhan taattu tosiasia, että suomalainen sotilas sodassa tuollaiseen törmää hyvinkin äkkiä....lepakkohihakundiin todennäköisesti vain kuvissa tms. olipa sitten puomilla tahi linjoilla.
Eli väitän, että Suomessa on neljän käden sormilla laskettavissa ne kohteet, jotka ovat luokassaan NIIIIN tärkeitä, että ne valtaamalla hyökkääjän erikoisjoukot pystyisivät "ratkaisemaan" jotain. Ja nämä kohteet eivät aivan taatusti ole Hra Sotilas Jokamiehen leipälaji.
eddie kirjoitti:
Erinomaista..ja mukava kuulla! Jalkaväen taistelu meille edullisessa maastossa on tosiasiassa eräs haastavimpia taistelun muotoja mitä kuvitella saattaa. Useimmissa maailman armeijoissa sitä (taistelua metsämaastossa) pidetäänkin erikoisosaamista vaativana taistelumuotona..toisin kuin esim taistelua rakennetulla alueella. Meillä on jo pitkään aliarvostettu raakasti sekä jalkaväen sotilasta, että taistelua metsämaastossa.
No, minäpä veikkaan..edelliseen kirjoitukseeni viitaten..että eräs syy miksi kohteensuojaus on joissakin maakuntakomppanioissa/vastaavissa niin pirun suosittua puuhaa, löytyy sieltä samoilta juurilta mistä juontuu mieltymys keekoilla ABC:llä sotilasasussa. Kohteet, joita suojataan kun ovat usein rakennetulla alueella = siellä liikkuu ihmisiä = kun siellä harjoitellaan, tullaan todennäköisesti huomatuksi = päästään taas keekoilemaan julkisella paikalla sotilasvarusteissa upseerin ruusukkeissa.
Siinä ei ole mitään väärää, että resups on resups ja käyttää asianmukaisia arvomerkkejä silloin kun hän toimii sotilastehtävässään..mutta se on jotenkin nurinkurista, että se tuntuu olevan itsetarkoitus, eikä siis se tehtävä jossa toimitaan ja jota harjoitellaan.
Ja toteanpa tässä vielä uudelleen senkin, että viimeksi kun olen opettanut maakuntakomppanioissa toimiville resupseereille "metsätaistelun" periaatteita, olin todella positiivisesti yllättynyt sekä herrojen terveestä asenteesta, että heidän osaamisestaan. Todennäköisesti näissä komppanioissa myös miehistöä riittää paremmin kuin joissakin muissa komppanioissa ja heidän asenteensa on vähintään samaa tasoa.
koponen
Kenraali
Ev evp John Warden jutteli mukavia Santiksessa taannoin. Kertoi että Irakissa oli ollut 20 000 tunnistettua ilmaiskun kohdetta kun savotta aloitettiin. Lopulta eri keinoin määrä saatiin pudotetuksi tasolle johon riitti a-tarviketta ja lavettia* verkostovaikutus maksimoiden. CONOPS Instant Thunder. Suosittelen luettavaksi. Kannattaa myös muistaa että silloin Irakin asevoimia pidettiin jossain määrin relevanttina vastustajana, ja maan infrastruktuuri oli yllättävänkin käypäisellä tasolla.
* Täsmäaseita ja syvyydessä kohteeseen vaikuttamaan kykenevää lentävää kalustoa ei ole lähialueillakaan mitenkään rajattomasti.
Se että II MS Suomi pystyi poikkeuksellisesti säilyttämään suurimman osan suvereniteetistaan ei ole eurooppalaisittain mitenkään edustava näkökulma pienten maiden sarjassa, Saksan luoteinen suunta hyvänä esimerkkisarjana. Lisäksi, nykyinen yhteiskuntarakenne on niin paljon haavoittuvampi ja verkostojen varassa toimiva, että mikäli PV lyö laimin osuutensa sen ylläpitämisestä / suojaamisesta Puolustustilalain käyttöönottoon saakka, ei ko. lakia koskaan tarvita. Aseet ovat vaienneet koskaan puhumatta ja "alueet vuokrattu" jo kauan aiemmin.
Ei sillä että olisin vaikkapa Kapiaisen näkökulmaa vastaan taistelevien joukkojen harjoittamisen tarpeesta. Väitän vain että ilman _lisäksi_ luotavaa suojauskykyä laajaa uhkakirjoa vastaan niitä taitoja ei tarvita. Tämä on ihan yksinkertaisesti samaa jatkumoa jota Huoltovarmuuskeskus ja muut varautumista oikeasti tekevät viranomaiset toisessa päässä tekevät.
Sinällään pitää todeta että ne alueelliset joukot joita minä läheltä näen harjoittelevat kaikkia valmiuden vaiheta hyvinkin monipuolisesti. Hyvä niin.
* Täsmäaseita ja syvyydessä kohteeseen vaikuttamaan kykenevää lentävää kalustoa ei ole lähialueillakaan mitenkään rajattomasti.
Se että II MS Suomi pystyi poikkeuksellisesti säilyttämään suurimman osan suvereniteetistaan ei ole eurooppalaisittain mitenkään edustava näkökulma pienten maiden sarjassa, Saksan luoteinen suunta hyvänä esimerkkisarjana. Lisäksi, nykyinen yhteiskuntarakenne on niin paljon haavoittuvampi ja verkostojen varassa toimiva, että mikäli PV lyö laimin osuutensa sen ylläpitämisestä / suojaamisesta Puolustustilalain käyttöönottoon saakka, ei ko. lakia koskaan tarvita. Aseet ovat vaienneet koskaan puhumatta ja "alueet vuokrattu" jo kauan aiemmin.
Ei sillä että olisin vaikkapa Kapiaisen näkökulmaa vastaan taistelevien joukkojen harjoittamisen tarpeesta. Väitän vain että ilman _lisäksi_ luotavaa suojauskykyä laajaa uhkakirjoa vastaan niitä taitoja ei tarvita. Tämä on ihan yksinkertaisesti samaa jatkumoa jota Huoltovarmuuskeskus ja muut varautumista oikeasti tekevät viranomaiset toisessa päässä tekevät.
Sinällään pitää todeta että ne alueelliset joukot joita minä läheltä näen harjoittelevat kaikkia valmiuden vaiheta hyvinkin monipuolisesti. Hyvä niin.
Ehkä se kohteensuojaus on liikaa suomessa mielletty vain puomilla notkumiseksi. Kyllä kohteeensuojaus porukan täytyy olla lähinnä kevyttä jalkaväkeä. Ihmetyttää myös noi arvioinnit ettei löydy tarpeeksi arvokkaita kohteita tuhottavaksi. Hyvänä esimerkkinä suojauksen tarpeesta voisi ottaa vaikka nuo ilmavoimien maantietukikohdat. Jos vihollisen erikoisjoukot onnistuvat tuhoamaan vain kaksi parvea (a neljä konetta) kentille niin kuinka paljon ilmavoimien taistelutehosta menetetään?
Ylipäätänsä on hieman huvittavaa ajatella ettei vastustaja voisi iskeä kohteisiiin muuten kuin käyttämällä erikoisjoukkokoulutettuja ammattisotilaita. Jatkosodan aikaiset partisaanit eivät tainneet palvellla edes armeijan organisaatiossa. Melkoista hämmennystä iskut siviilejä vastaan kuitenkin saivat aikaan. Aikoinaan eräälläkin kohteensuojaus kurssilla yhdeksi mahdolliseksi vartiokomppanian suojaamaksi kohteeksi muuten mainittiin esim. sotatoimialueen läheisyydessä sijaitseva kylä.
Tuntuu myös unohtuvan, että suurvaltojen toimintavat poikkeavat suomalaisten toimintavasta. Esimerkiksi jos Kannakselle on sijoitettuna venäläinen divisioona niin yksikön partiotiedustelu tulisi ulottaa aina Tampereen tasalle asti (ohjesäännöt).
Kohteensuojaus on ehkä korostuneessa asemassa MPK:n koulutuksessa. Toisaalta noita sotilaspiirien vartioyksiköitä on viimeeksi kertausharjoitettu suuremmassa mittakaavassa 80-luvulla, joten vapaaehtoinen toiminta on ollut osaltaan korvaamassa virallisten kertausharjoitusten puuttumista.
Kyllä sitä kohteensuojaukseen erikoistuneita joukkoja löytyy jopa ihan ammattilais asevoimistakin.
http://www.raf.mod.uk/rafregiment/roles/
Ylipäätänsä on hieman huvittavaa ajatella ettei vastustaja voisi iskeä kohteisiiin muuten kuin käyttämällä erikoisjoukkokoulutettuja ammattisotilaita. Jatkosodan aikaiset partisaanit eivät tainneet palvellla edes armeijan organisaatiossa. Melkoista hämmennystä iskut siviilejä vastaan kuitenkin saivat aikaan. Aikoinaan eräälläkin kohteensuojaus kurssilla yhdeksi mahdolliseksi vartiokomppanian suojaamaksi kohteeksi muuten mainittiin esim. sotatoimialueen läheisyydessä sijaitseva kylä.
Tuntuu myös unohtuvan, että suurvaltojen toimintavat poikkeavat suomalaisten toimintavasta. Esimerkiksi jos Kannakselle on sijoitettuna venäläinen divisioona niin yksikön partiotiedustelu tulisi ulottaa aina Tampereen tasalle asti (ohjesäännöt).
Kohteensuojaus on ehkä korostuneessa asemassa MPK:n koulutuksessa. Toisaalta noita sotilaspiirien vartioyksiköitä on viimeeksi kertausharjoitettu suuremmassa mittakaavassa 80-luvulla, joten vapaaehtoinen toiminta on ollut osaltaan korvaamassa virallisten kertausharjoitusten puuttumista.
Kyllä sitä kohteensuojaukseen erikoistuneita joukkoja löytyy jopa ihan ammattilais asevoimistakin.
http://www.raf.mod.uk/rafregiment/roles/
Mosuri kirjoitti:
Korostan: en vähättele kohteensuojausasioita, en vähääkään. Yritän vain löytää sille oikean aseman kokonaisuudessa ja niissä vaatimuksissa, joita kenties on eri kohteilla ja joita hlöstölle asetetaan. Varmasti on helvetisti kohteita, sitä en epäile, mutta NIITÄ KOHTEITA, JOIDEN TUHOAMINEN JA HALTUUNOTTAMINEN RATKAISEVAT SODAN, niitä on lkm vähän.
OldSkool
Kapteeni
koponen kirjoitti:
Kommenttini menee hieman off-topic, mutta sallittaneen koska heitän näitä pienempiä lukuja, 1991 Irakiin uunniteltujen ilmaiskujen maalien lukumääriä. Lähteestä ISBN 0425172929 http://www.amazon.com/Every-Man-Tiger-Campaign-Commander/dp/0425172929 . Oheisessa taulukossa on ajallisesti kolme suunnitteluvaihetta (Warner, 3. plan ja D-day ATO), aika etenee oikealle. Lopullinen maalien määrä oli "tuhansia", mutta ensimmäisissä suunnitelmissa maaleja oli näemmä 84 - 174. Maalien laatuja katseltavissa. Myös muut kuin suoranaiset sotilaskohteet saivat osansa.
Warner 3.plan D-day ATO toteutunut
ilmapuolustus 10 21 58
joukkotuhoaseet 8 20 23
SCUD - - 43
johto 5 15 33
johtamis- ja viestijärj 19 26 59
sähkö 10 14 17
öljy 6 8 12
rautatiet, sillat 3 12 33
lentokentät 7 13 31
satamat 1 4 19
huolto 15 41 62
tasavaltalaiskaarti - - 37
breaching (murtaminen?) 0 0 6
IT-ohjukset 0 0 43
YHTEENSÄ 84 174 476 ”tuhansia”
Victor Charlie
Kapteeni
Lueskelin vanhan ketjun läpi kun pitäis kurssia vääntää. Seuraavaa tuli mieleen:
Meidän komppania harjoitteli kohteen suojausta yhteensä 7 vuorokautta. Ajasta noin 1 vrk kului varustamiseen ja 2 ampumakoulutukseen, joka palvelee myös muita taistelulajeja. Varsinaista aihetta kelattiin tuo 4 vrk. Ei kovin paljon, kun varusmiesaikana aselajin mukaisia tehtäviä harjoiteltiin kymmeniä vuorokausia. Aihe oli suurimalle osalle aivan uusi, varusmieskoulutus taas oli kaikilla vanhastaan.
Maa ei välttämättä koskaan joudukkaan massiivisen hyökkäyksen kohteeksi. Sabotoimalla pari (ydin)voimalaa tai lamauttamalla tietoverkkoja saadaan valtionjohdolle välitettyä viesti pitää huolta omista asioista, vaikka lähialueilla tykinjyske kuuluisikin. Virallisesti toki oltaisiin yhä ystäviä, saattaisi naapuri tarjota apuaankin "kansainvälisten terroristien" jahtaamiseen. Kansainvälisen yhteisön ei tarvitsisi ottaa kantaa hyökkäykseen, jota ei koskaan tapahtunut, huomion kiinnittyessä siihen isompaan kahinaan. Suomalaisilla taas olisi täysi työ hallita omaa maatansa, jossa tieto ei kulje ja sähköä saa satunnaisesti. Yksi pelaaja olisi ainakin vähän aikaa pois kentältä.
Meidän komppania harjoitteli kohteen suojausta yhteensä 7 vuorokautta. Ajasta noin 1 vrk kului varustamiseen ja 2 ampumakoulutukseen, joka palvelee myös muita taistelulajeja. Varsinaista aihetta kelattiin tuo 4 vrk. Ei kovin paljon, kun varusmiesaikana aselajin mukaisia tehtäviä harjoiteltiin kymmeniä vuorokausia. Aihe oli suurimalle osalle aivan uusi, varusmieskoulutus taas oli kaikilla vanhastaan.
Maa ei välttämättä koskaan joudukkaan massiivisen hyökkäyksen kohteeksi. Sabotoimalla pari (ydin)voimalaa tai lamauttamalla tietoverkkoja saadaan valtionjohdolle välitettyä viesti pitää huolta omista asioista, vaikka lähialueilla tykinjyske kuuluisikin. Virallisesti toki oltaisiin yhä ystäviä, saattaisi naapuri tarjota apuaankin "kansainvälisten terroristien" jahtaamiseen. Kansainvälisen yhteisön ei tarvitsisi ottaa kantaa hyökkäykseen, jota ei koskaan tapahtunut, huomion kiinnittyessä siihen isompaan kahinaan. Suomalaisilla taas olisi täysi työ hallita omaa maatansa, jossa tieto ei kulje ja sähköä saa satunnaisesti. Yksi pelaaja olisi ainakin vähän aikaa pois kentältä.
Benelli
Respected Leader
Yksi etu mikä reserviläisillä on erikoisjoukkoja vastaan on aikaa ja työvoimaa.
Käykääpä lukemassa: https://www.wbdg.org/FFC/ARMYCOE/FIELDMAN/fm31930.pdf
Täällä voitaisiin keskustella improvisoimisesta aiheeseen liittyen kuten romuttamoilta löytyy paljon käyttökelpoista materiaalia aiheeseen liittyen ja valtion mailta hiekkaa sekä puuta.
Esimerkiksi rappuralleista voi tehdä häkkipanssarin suojaamaan kelmutettua ikkunaa tai hajonneesta astianpesukoneesta saa ruostumattoman L-suojan ilmanotolle tai poterosuojan jonka päälle voi kasata maata.
Palamattomat villat suojaavat polttovaikutukselta ja absorboivat painevaikutusta. Pölynimureista, intin normi suodattimista ja pölysuodattimista voi tehdä ylipaine NBC-suojauksen.
Vesisuojat suojaavat jossain määrin luodeilta, hidastavat ajoneuvoja, vähentävät kerran painevaikutusta ja polttovaikutusta. Voivat toimia samalla vesivarastona.
Kerrossängyistä on mahdollista tehdä Morrisonsuojia. Ovia tai luukkuja voi naamioida joksikin muuksi tai voidaan laittaa mustaksi maalattua vaneria ikkunan ja verhojen taakse luomaan mielikuva pimeästä huoneesta ja tyhjään tilaan valoa ja jotenkin liikkuvia valehahmoja.
Miten vahinkojentorjuntaosasto varustetaan? Miten suojataan paketteja avaavia henkilöitä ja rakennusta? Miten saadaan tarpeeksi järeä portti joka on ihmisen avattavissa?
Haavoittuneiden kokoamispaikan varustus? Majoituksen suojaus? Jne...
Keskustelkaa.
Käykääpä lukemassa: https://www.wbdg.org/FFC/ARMYCOE/FIELDMAN/fm31930.pdf
Täällä voitaisiin keskustella improvisoimisesta aiheeseen liittyen kuten romuttamoilta löytyy paljon käyttökelpoista materiaalia aiheeseen liittyen ja valtion mailta hiekkaa sekä puuta.
Esimerkiksi rappuralleista voi tehdä häkkipanssarin suojaamaan kelmutettua ikkunaa tai hajonneesta astianpesukoneesta saa ruostumattoman L-suojan ilmanotolle tai poterosuojan jonka päälle voi kasata maata.
Palamattomat villat suojaavat polttovaikutukselta ja absorboivat painevaikutusta. Pölynimureista, intin normi suodattimista ja pölysuodattimista voi tehdä ylipaine NBC-suojauksen.
Vesisuojat suojaavat jossain määrin luodeilta, hidastavat ajoneuvoja, vähentävät kerran painevaikutusta ja polttovaikutusta. Voivat toimia samalla vesivarastona.
Kerrossängyistä on mahdollista tehdä Morrisonsuojia. Ovia tai luukkuja voi naamioida joksikin muuksi tai voidaan laittaa mustaksi maalattua vaneria ikkunan ja verhojen taakse luomaan mielikuva pimeästä huoneesta ja tyhjään tilaan valoa ja jotenkin liikkuvia valehahmoja.
Miten vahinkojentorjuntaosasto varustetaan? Miten suojataan paketteja avaavia henkilöitä ja rakennusta? Miten saadaan tarpeeksi järeä portti joka on ihmisen avattavissa?
Haavoittuneiden kokoamispaikan varustus? Majoituksen suojaus? Jne...
Keskustelkaa.
D
Deleted member 1381
Guest
Noihin improvisaatioihin asevelvollisarmeijan reserviläisiltä löytyy myös muuta ammattitaitoa. Pelkästään ryhmästä voi löytyä insinöörejä, luokkahitsaajia, rakennusalan ammattilaisia, tietotekniikan osaamista yms. Siitä ainakin on huomattava hyötyä, vaikka sotilastaidoissa jäisikin jälkeen.
Juuri näin. Suomalaisesta reserviarmeijasta löytyy koulutettuja ihmisiä, joilta löytyy osaamista hyvin laajalta alueelta. Taistelukenttä on huomattavasti moniulotteisempi ja -mutkaisempi kokonaisuus kuin vaikkapa sata vuotta sitten.
Lisäksi termi "ammattisotilas" on hyvin... sanotaanko moniulotteinen termi. Tavallinen härmäläinen kaduntallaaja mieltänee ammattisotilaan esimerkiksi Maanpuolustuskorkeakoulun käyneeksi upseeriksi tai pitkän uran tehneeksi ammatti-aliupseeriksi. Suomessa ammatin tai ylipäätään Puolustusvoimien arvostus on huomattavasti korkeampaa kuin maailmalla keskimäärin. Hyvin monessa maassa ammattisotilaan pesti mielletään alemman sosiaaliluokan touhuksi, vaikka patrioottisessa propagandassa heillä onkin tärkeä rooli. Sotilasura siis saattaakin olla hämäläistäkin hitaamman, köyhistä oloista lähteneen hitaanpuoleisen maalaispohjan harvoja uravaihtoehtoja. Jos viitekehyksenä toimii vielä yhteiskunta tai asevoimat, jossa yksilön hyvinvointi, kykyjen huomiointi ja oikeudet eivät ole edes toissijainen asia, niin se mahdollisesti vastassa oleva "ammattilainen" ei välttämättä olekaan terminaattorin veroinen tappokone.