Komentaja: Hornetit pois käytöstä 2020-luvun lopulla

Hejsan kirjoitti:
Voikko joku kirjoitaa alas lentokoneen tutkan nimet ja kantama? eikai se ole OT?
esim mig-29 smt = 105km ja Su-27:n N001VE 145km
APG-79 AESA (F/A-18E/F and EA-18G, Block 2 and 3)

For RCS 0.0001 m2 class target: 13 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 22 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 72 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 128 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 192 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 228 km+

APG-63 V2/V3/V4 AESA (F-15C/E/SG)

For RCS 0.0001 m2 class target: 14~19 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 25~33 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 81~104 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 144~185 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 215~278 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 255~330 km+

APG-73 (F/A-18E/F, Block1)

For RCS 0.0001 m2 class target: 5~6 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 10~11 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 32~36 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 56~64 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 84~96 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 100~114 km+

PS-05A (JAS-39 A/B/C/D)

For RCS 0.0001 m2 class target: 5~6 km+
For RCS 0.001 m2 class target: 9~10 km+
For RCS 0.1 m2 class target: 27~32 km+
For RCS 1.0 m2 class target: 48~56 km+
For RCS 5.0 m2 class target: 72~84 km+
For RCS 10.0 m2 class target: 85~100 km+

http://www.defence.pk/forums/military-forum/20908-rcs-different-fighters.html

NIIR Zhuk-AE (FGA-29) - 3m2 @ 130km
NIIR Zhuk-AE (FGA-35) - 3m2 @ 200km
NIIR Zhuk-MSFE - 3m2 @ 160km
NIIR Zhuk-MFE - 3m2 @ 105km
NIIR Zhuk-ME - 3m2 @ 105km
NIIP Irbis-E -3m2 @ 400km
NIIP Bars - 3m2 @ (155km - 175km)
NIIP Bars-29 -3m2 @ 105km

http://www.defence.pk/forums/pakistan-air-force/94948-radar-ranges-different-fighters.html

http://www.ausairpower.net/APA-Flanker-Radars.html
 
Kiitos Kunnas

Ne venäläiset sopiiko ne kaikkin koneseen? Mig-29, 35, Su-27, 33, 35 ja tämä Pak?
 
Kaikkea netissä olevaa, agendan omaavilta saiteilta kopsittua "tietoa" ei kylläkään kannata kritiikittömästi uskoa...
 
Ja eikös noilta tutkilta vaadita muitakin ominaisuuksia kuin vain että miten kaukaa se lokin erottaa joutsenesta? Käsittääkseni tuo kilometriluku ei ole ainoa autuaaksitekevä asia ainakaan taistelukoneen tarpeita ajatellen?
 
baikal kirjoitti:
Ja eikös noilta tutkilta vaadita muitakin ominaisuuksia kuin vain että miten kaukaa se lokin erottaa joutsenesta? Käsittääkseni tuo kilometriluku ei ole ainoa autuaaksitekevä asia ainakaan taistelukoneen tarpeita ajatellen?

No ainakin vastustajan tutkan häiritsemisominaisuudet vaikuttavat. En ole vaan varma onko kaikilla nuita ELSO kalusteita koneissaan, mutta ihmettelen jos nuita podeja ei ole koneeseen ladattu/asennettu.

Lieko suomen Horneteissa vakiona ELSO kalustoa vastustajan hyökkäystutkia vastaan?.
 
veffeade kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Ja eikös noilta tutkilta vaadita muitakin ominaisuuksia kuin vain että miten kaukaa se lokin erottaa joutsenesta? Käsittääkseni tuo kilometriluku ei ole ainoa autuaaksitekevä asia ainakaan taistelukoneen tarpeita ajatellen?

No ainakin vastustajan tutkan häiritsemisominaisuudet vaikuttavat. En ole vaan varma onko kaikilla nuita ELSO kalusteita koneissaan, mutta ihmettelen jos nuita podeja ei ole koneeseen ladattu/asennettu.

Lieko suomen Horneteissa vakiona ELSO kalustoa vastustajan hyökkäystutkia vastaan?.
AN/ALQ-165 ASPJ. tuota häirintälähetintä Suomi käyttää

http://www.deagel.com/Aircraft-Protection-Systems/ANALQ-165-ASPJ_a001685001.aspx
 
kunnas kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
Joka tapauksessa raakoja virheitä noissa väitteissä on paljon. Ensinnäkin lähitaistelukyvyssä meikäläinen Hornet ei häviä yhtään (päinvastoin), sillä AIM-9X + JHMCS yhdistelmä on meillä käytössä ja se päihittää varmasti vastaavat järjestelmät MiG-29/Su-27 kalustossa (ohjuksen hakupää kehittyneempi, voidaan käyttää pimeänäköjärjestelmien kanssa yöllä, paljon kehittyneempi kypärätähtäinjärjestelmä). Kaartotaistelukoneenakaan Hornet ei häviä kummallekaan (ellei sitten puhuta jostain Su-35 koneista).
Jotkut pitävät edelleen R-73 ohjusta parhaana ohjuksena. Saksassa Hornet hävisi mig-29:lle kaartotaistelun.

No ei ainakaan kukaan asiantuntija, R-73 on selvästi vanhaa tekniikkaa, eikä ole monessakaan suhteessa paras ohjus. Vaarallinen kyllä, mutta ei mikään ihmease. Sen hakupää on vanhaa tekniikkaa, perinteinen lämpöhakupää kun taas AIM-9X:ssä on kuvantava FPA-hakupää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että AIM-9X:n hakupään herkkyys on moninkertainen ja se on jo perusratkaisultaan lähes täysin immuuni soihduille ja muulle häirinnälle. Tämä siksi, että FPA-hakupää näkee tarkan kuvan kohteesta, eikä pelkästään hyvin epämääräistä lämpöjälkeä. AIM-9X näkee siis huomattavasti kauemmas ja paljon tarkemmin ja on tunteettomampi häirinnälle ja soihduille. Lisäksi se voidaan ampua laajemmalle sektorille (90 astetta vs. 45-60 astetta eri R-73/74 versioille). R-73:a parempia ohjuksia ovat ainakin AIM-9X, ASRAAM, Python 5 ja IRIS-T. R-73/74 on silti erittäin vaarallinen ohjus edelleen, sitä ei käy kieltäminen.

Saksassa monet koneet ovat niin hävinneet kuin voittaneetkin MiG-29:n. Se kuuluu harjoitteluun.


kunnas kirjoitti:
Keskipitkänmatkan ilmataistelukyvyssä Hornet kyllä päihittää helposti sekä MiG-29:n että Su-27:n (parempi tutka, parempi asejärjestelmä, parempi ELSO-varustus). Su-30MKI ja Su-35 ovat sitten asia erikseen, riippuen aseiden ja ELSO-järjestelmien suorituskyvystä.
Su-27:n N001VE tutkan kantama on 145 km:ä 1 m2 kohteeseen. Samoin R-27 (80 km-130 km:ä) ohjuksen kantama on suurempi kuin AIM-120B:n. R-77 ohjuksen kantaman pitäisi olla suurempi johtuen sen suuremasta painosta. Lisäksi Sorbtsiya podia on on kehuttu amerikkalaisessa mediassa. Tosin Venakoilla on jo uusi podi valmistunu jonka teho pitäisi olla selvästi parempi.

Flanker-AAM-Radar-Range-1.png

Mikähän tekee MiG-29SMT:stä Hornetia iskukykyisemmän? Totta kai PAK-FA:n pitää olla Hornetia parempi sitten joskus kun se tulee palveluskäyttöön.
Veikkaan tutkaa. MIG-29SMT:n tutkan kantama on 105 km 3m2 maaliin.

No katsotaanpa vaikka tuon Su-27:n tutkan valmistajan sivuilta teknisiä tietoja:
http://www.niip.ru/index.php?option=com_content&view=article&id=13:-l-r-l-r-lr&catid=8:2011-07-06-06-33-26&Itemid=8

Sivujen mukaan Su-27:n ja Su-30:n tutka N001VEP-tutka (eli N001-sarjan uusin) havaitsee 3 m2 maalin 50% todennäköisyydellä 80-100 km päästä lähestyvään maaliin. Siis havaitsee, ei vielä muodosta seurantaa. Edes valmistaja itse ei mainosta mitään 145 km etäisyyttä 1 m2 maaliin. Itse asiassa valmistaja mainostaa 140 km havaintoetäisyyttä MiG-29:ä vastaan BARS-tutkalle. Tämäkin siis havaintoetäisyys, ei seurantaetäisyys.

Huomattavaa on, että N001VEP-tutka pystyy tulittamaan vain yhtä tai päivityksellä maksimissaan kahta maalia. Hornet pystyy ampumaan huomattavasti useampia maaleja vastaan yhtä aikaa. Lisäksi Hornetin tutkassa on huomattavasti parempi elektroniikka, vasta BARS-tutkassa on suunnilleen samaa luokkaa signaalinkäsittelykykyä. N001-mallin tutkien signaalinkäsittelykyky on huomattavasti heikompi, jonka takia se on varmasti paljon huonompi häirintää vastaan ja siinä on heikompi erottelukyky ja suorituskyky yleensäkin.

MiG-29SMT:n tutkan kyky havaita 3 m2 maali 105 km päästä on kohtalainen, mutta ei vielä mitenkään erikoinen. Huomattavaa on, että se on vasta havaintokyky, ei seurantakyky. Nuo luvut tuskin saavat ketään F-18, F-16 Block 50, Mirage 2000-5 tai JAS 39 Gripen pilottia kovinkaan kateellisiksi.
 
Mosuri kirjoitti:
Tuskin on tässä tarpeen ottaa kaikkia niitä asioita esille joita olen joutunut tämän foorumin lukijoille selventämään ja selittämään auki parin viime vuoden aikana.

Ylipäätänsä olisi syytä kehittää keskustelukulttuuria siihen suuntaan, että jos tuo esille esim. mielipidettä, jonka mukaan lehtiartikkelin yms. tiedot (vaikkakin vain yksityiskohdat) ovat virheellisiä niin sitten esittää joko jonkin logiikan lakeja noudettavan vaihtoehtoisen selityksen tai sitten kaivaa jostain tietoa ja laittaa lähteen näkyviin.

Eli ei näin Jukka Rislakki ei ole uskottava koska hän on kommari.

Vaan näin, Jukka Rislakin teoksessa on seuraavia puutteita, A. hän jättää käsittelemättä tapahtuman 1. B. Hän esittää omituisen tulkinnan osapuolen N toiminnasta 1983. C. hän jättää käsittelemättä luvussa kolme ja neljä ne lähteet kokonaan jotka eivät tue hänen historiantulkintaansa. Lisäksi on mainittava Rislakin laaja ja neuvostomyönteinen sekä lännelle vihamielinen tuotanto 70- ja 80-luvuilta.

Eli vähemmän sitä "Suomen sotilas on paska lehti" argumentaatiota ja toimittajan poliittisten motiivien pohtimista.

Toki näin, mutta sitä toivoisi että siinä lehtiartikkelissakin olisi niitä perusteluja ja kunnon lähteitä. Nyt nuo jutut ovat faktoiltaan kovin köyhiä tai suorastaan vääriä ja lähinnä kirjoittajien omia mielipiteitä. Esimerkiksi mitään kovin vahvoja perusteluja he eivät itse esitä. Minä vastasin vain kunnakselle noiden lehtitietojen tasosta. Kaikkea lehdestä lukemaansa ei voi pitää faktana tai minkäänlaisen asiantuntijan kirjoittamana. Kuten itsekin totesit, kuka tahansa voi periaatteessa kirjoittaa ihan mitä tahansa lehtiin.
 
RistoJ kirjoitti:
kunnas kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
Joka tapauksessa raakoja virheitä noissa väitteissä on paljon. Ensinnäkin lähitaistelukyvyssä meikäläinen Hornet ei häviä yhtään (päinvastoin), sillä AIM-9X + JHMCS yhdistelmä on meillä käytössä ja se päihittää varmasti vastaavat järjestelmät MiG-29/Su-27 kalustossa (ohjuksen hakupää kehittyneempi, voidaan käyttää pimeänäköjärjestelmien kanssa yöllä, paljon kehittyneempi kypärätähtäinjärjestelmä). Kaartotaistelukoneenakaan Hornet ei häviä kummallekaan (ellei sitten puhuta jostain Su-35 koneista).
Jotkut pitävät edelleen R-73 ohjusta parhaana ohjuksena. Saksassa Hornet hävisi mig-29:lle kaartotaistelun.

No ei ainakaan kukaan asiantuntija, R-73 on selvästi vanhaa tekniikkaa, eikä ole monessakaan suhteessa paras ohjus. Vaarallinen kyllä, mutta ei mikään ihmease. Sen hakupää on vanhaa tekniikkaa, perinteinen lämpöhakupää kun taas AIM-9X:ssä on kuvantava FPA-hakupää. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että AIM-9X:n hakupään herkkyys on moninkertainen ja se on jo perusratkaisultaan lähes täysin immuuni soihduille ja muulle häirinnälle. Tämä siksi, että FPA-hakupää näkee tarkan kuvan kohteesta, eikä pelkästään hyvin epämääräistä lämpöjälkeä. AIM-9X näkee siis huomattavasti kauemmas ja paljon tarkemmin ja on tunteettomampi häirinnälle ja soihduille. Lisäksi se voidaan ampua laajemmalle sektorille (90 astetta vs. 45-60 astetta eri R-73/74 versioille). R-73:a parempia ohjuksia ovat ainakin AIM-9X, ASRAAM, Python 5 ja IRIS-T. R-73/74 on silti erittäin vaarallinen ohjus edelleen, sitä ei käy kieltäminen.

Saksassa monet koneet ovat niin hävinneet kuin voittaneetkin MiG-29:n. Se kuuluu harjoitteluun.


kunnas kirjoitti:
Keskipitkänmatkan ilmataistelukyvyssä Hornet kyllä päihittää helposti sekä MiG-29:n että Su-27:n (parempi tutka, parempi asejärjestelmä, parempi ELSO-varustus). Su-30MKI ja Su-35 ovat sitten asia erikseen, riippuen aseiden ja ELSO-järjestelmien suorituskyvystä.
Su-27:n N001VE tutkan kantama on 145 km:ä 1 m2 kohteeseen. Samoin R-27 (80 km-130 km:ä) ohjuksen kantama on suurempi kuin AIM-120B:n. R-77 ohjuksen kantaman pitäisi olla suurempi johtuen sen suuremasta painosta. Lisäksi Sorbtsiya podia on on kehuttu amerikkalaisessa mediassa. Tosin Venakoilla on jo uusi podi valmistunu jonka teho pitäisi olla selvästi parempi.

Flanker-AAM-Radar-Range-1.png

Mikähän tekee MiG-29SMT:stä Hornetia iskukykyisemmän? Totta kai PAK-FA:n pitää olla Hornetia parempi sitten joskus kun se tulee palveluskäyttöön.
Veikkaan tutkaa. MIG-29SMT:n tutkan kantama on 105 km 3m2 maaliin.

No katsotaanpa vaikka tuon Su-27:n tutkan valmistajan sivuilta teknisiä tietoja:
http://www.niip.ru/index.php?option=com_content&view=article&id=13:-l-r-l-r-lr&catid=8:2011-07-06-06-33-26&Itemid=8

Sivujen mukaan Su-27:n ja Su-30:n tutka N001VEP-tutka (eli N001-sarjan uusin) havaitsee 3 m2 maalin 50% todennäköisyydellä 80-100 km päästä lähestyvään maaliin. Siis havaitsee, ei vielä muodosta seurantaa. Edes valmistaja itse ei mainosta mitään 145 km etäisyyttä 1 m2 maaliin. Itse asiassa valmistaja mainostaa 140 km havaintoetäisyyttä MiG-29:ä vastaan BARS-tutkalle. Tämäkin siis havaintoetäisyys, ei seurantaetäisyys.
Oman tulkinnan mukaan seurantaetäisyys on vähintään 100 km:ä ja tähdellä merkityssä tekstissä mainitaan havaintoetäisyydeksi enintään 150 km:ä.

Huomattavaa on, että N001VEP-tutka pystyy tulittamaan vain yhtä tai päivityksellä maksimissaan kahta maalia. Hornet pystyy ampumaan huomattavasti useampia maaleja vastaan yhtä aikaa. Lisäksi Hornetin tutkassa on huomattavasti parempi elektroniikka, vasta BARS-tutkassa on suunnilleen samaa luokkaa signaalinkäsittelykykyä. N001-mallin tutkien signaalinkäsittelykyky on huomattavasti heikompi, jonka takia se on varmasti paljon huonompi häirintää vastaan ja siinä on heikompi erottelukyky ja suorituskyky yleensäkin.
Käsittääkseni tuo tarkoittaa puoliaktiivisia ohjuksia. SU-27SM (palveluksessa 100 kpl). Pystyy käyttämään myös R-77 ohjusta.

MiG-29SMT:n tutkan kyky havaita 3 m2 maali 105 km päästä on kohtalainen, mutta ei vielä mitenkään erikoinen. Huomattavaa on, että se on vasta havaintokyky, ei seurantakyky. Nuo luvut tuskin saavat ketään F-18, F-16 Block 50, Mirage 2000-5 tai JAS 39 Gripen pilottia kovinkaan kateellisiksi.
detection range of up to 120 km vs a 5 m2 RCS target for the export variant, and up to 10 targets tracked and up to 4 attacked at once in air to air mode. The tracking range is 0.83 - 0.85 of the detection range.

http://en.wikipedia.org/wiki/Zhuk_radar
 
kunnas kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
Hande kirjoitti:
kunnas kirjoitti:
Suomen sotilaasta poimittua:

Millaista ilmataistelukykyä saatiin 4.66 miljardin euron suurhankinnalla? F/A-18C Hornet on ilmataistelussa hieman iskukykyisempi kuin Norjalaisten F-16 hävittäjä kiitos-hornettien kehittyneemmän tutkan. Aika tasaväkinen Jas-39 Gripenin kanssa joskin Gripen on ketterämpi. Itäkalustoon verrattuna hornet häviää ehkä hieman lähitaistelukyvyssä sekä MIG-29:lle että SU-27:lle. Erot ovat kuitenkin niin pieniä että käytännössä taistelun ratkaisee kuitenkin pilottien osaaminen. Keskipitkänmatkan ilmataistelukyvyssä hornet peittoaa alkusarjan mig-29:n mutta häviää SU-27:lle. Päivitetty MIG-29SMT on hieman Hornet kalustoa iskukykyisempi. Hornet on selkeästi alivoimainen SU-35S ja PAK-FA kalustolle.

Näin siis Suomen sotilas. Kuten kaikki tiedämme todelliset asiantuntijat ovat maanpuolustus.netissä eli täällä.

Tässä tapauksessa lehden juttujen takana onkin raudanlujaa tietämystä. Esimerkiksi Igor Kopiloff on kerännyt kannuksensa Suomen kommunistisen puolueen puolustusasiantuntijana, jonka kirjallisia tuotoksia on myös julkaistu ainakin Tiedonantajassa.

Ihmettelin omiin silmiini räikeän asenteellista lausetta "kilpailusta puuttui poliittisesti ulos pelattu MIG-29" ja googletin herrojen taustoja.

Igor Kopiloffin jäljiltä löytyikin kosolti ansiokasta materiaalia maanpuolustusasioihin liittyen:

http://www.kolumbus.fi/skp.uusimaa/asehankinnat.html

Ulkopuolisena asiantuntijana jutussa on muuten kai näiltäkin foorumeilta tuttu Markus Jansson, tai paremminkin hänen käytännössä yhden lähteen ( Aavelasku-kirja ) pohjalle kasattu Hornet-tutkielmansa.

Keskustelun toivotan tervetulleeksi, mutta olen havaitsevinani kirjoittajien taustalta tiettyjä ennakkoasenteita, joista lukijankin on hyvä tietää. Mielipiteethän eivät voi olla oikeita tai vääriä.

Toivottavasti Suomen sotilas ei ole muuttumassa laajemminkin Tiedonantajan haarakonttoriksi...

No eipä kovin hääppöistä asiantuntemusta tuossa porukassa kyllä ole ja valitettavasti tuo porukka on Suomen Sotilaan "asiantuntijoita"... Mistähän tuo asiantuntemus oikein kumpuaa?

Joka tapauksessa raakoja virheitä noissa väitteissä on paljon. Ensinnäkin lähitaistelukyvyssä meikäläinen Hornet ei häviä yhtään (päinvastoin), sillä AIM-9X + JHMCS yhdistelmä on meillä käytössä ja se päihittää varmasti vastaavat järjestelmät MiG-29/Su-27 kalustossa (ohjuksen hakupää kehittyneempi, voidaan käyttää pimeänäköjärjestelmien kanssa yöllä, paljon kehittyneempi kypärätähtäinjärjestelmä). Kaartotaistelukoneenakaan Hornet ei häviä kummallekaan (ellei sitten puhuta jostain Su-35 koneista).
Jotkut pitävät edelleen R-73 ohjusta parhaana ohjuksena. Saksassa Hornet hävisi mig-29:lle kaartotaistelun.

Keskipitkänmatkan ilmataistelukyvyssä Hornet kyllä päihittää helposti sekä MiG-29:n että Su-27:n (parempi tutka, parempi asejärjestelmä, parempi ELSO-varustus). Su-30MKI ja Su-35 ovat sitten asia erikseen, riippuen aseiden ja ELSO-järjestelmien suorituskyvystä.
Su-27:n N001VE tutkan kantama on 145 km:ä 1 m2 kohteeseen. Samoin R-27 (80 km-130 km:ä) ohjuksen kantama on suurempi kuin AIM-120B:n. R-77 ohjuksen kantaman pitäisi olla suurempi johtuen sen suuremasta painosta. Lisäksi Sorbtsiya podia on on kehuttu amerikkalaisessa mediassa. Tosin Venakoilla on jo uusi podi valmistunu jonka teho pitäisi olla selvästi parempi.


Flanker-AAM-Radar-Range-1.png

Mikähän tekee MiG-29SMT:stä Hornetia iskukykyisemmän? Totta kai PAK-FA:n pitää olla Hornetia parempi sitten joskus kun se tulee palveluskäyttöön.
Veikkaan tutkaa. MIG-29SMT:n tutkan kantama on 105 km 3m2 maaliin.
Ensinnäkin olen samaa mieltä Kopilofin kirjoituksista ja asiantuntijuudesta kuin Risto J. Luin Kopilofin kirjoituksia skp:n saitilta pari vuotta takaperin ja vaikka tekstissä viljellään runsaasti "alan sanastoa" niin näennäisen asiantuntemuksen läpi paistaa kyllä räikeästi vahva asenteellinen ajattelu joka kyllä puolueellisella kriittisyydellään hävittää "asiantuntijuuden" leiman kys. henkilöstä.

Tulee tyypin kirjoituksista kyllä mieleen eräskin ilmatorjunnan puolestapuhuja tälläkin sivustolla jonka hyvinkin asialliset kirjoitukset tahtovat jäädä sellaisten päästöjen varjoon jossa toista aselajia vaaditaan hävitettäväksi (syy jää vain arveltavaksi), tämä siis oma mielipiteeni.

Minun maalaisjärkeni sanoo ettei noita wikipediatietoja kannata ottaa tutkapinta-alan ja muun vastaavan suhteen ihan faktoina. Niinpaljon paskaa löytyy wikipediasta ja netistä ettei kaikkea kannata ottaa totuutena.

Ilmataistelusta Mig-29 vs. F-16/18 välillä: noita taidettiin käydä jo 1990-luvun alussa kun saksat yhdistyivät ja silloinen Mig-29 aiheutti tietääkseni pienen järkytyksen USA:lle kun Mig-29 pesi läntisen kilpakumppaninsa koiratappelussa.
Tästä on kuitenkin jo aikaa ja täytyy nyt ottaa huomioon että siihen aikaan F-16 ja 18:ssa ei ollut kypärätähtäintä ja AIM-9X ohjusta joka on tällähetkellä varmasti yhtä kehittynyt kuin R-73, Risto J:n väittämän mukaan JHMCS kypärätähtäin ja AIM-9X yhdistelmä on jopa parempi. Toki MIG-29 pystyi tietääkseni jopa 11 g:n käännöksiin läntisten jäädessä 9 g:n tasolle, mutta suurin syy miksi Mikoyan oli silloin parempi, on juuri R-73.

Keskipitkänmatkan ilmataistelusta puhuttaessa ei kannata arvioida 1990-luvun AMRAAM -B:ä vaan nykyistä tuotantomallia AIM-120 C-7 (joka meillekin tulee). C-mallin kantama on arvioitu 100+ km:si ja mukana on muitakin parannuksia ECCM:n ja taistelulatauksen yms. kera.

Minä saan nykyään päänsärkyä noista RCS-väittelyistä joissa esitellään hypoteettisia lukuja ilman uskottavia lähteitä. RCS-tutka tiedoissa on pelkistyksiä ja aukkoja jotka eivät kerro miten eri tilanteissa nuo "kaiut" käyttäytyvät.
Yleensä kun puhutaan RCS (Radar cross section) ja tutkan kyvystä havaita jokin maali (yleensä hävittäjä), puhutaan ymmärtääkseni head-on tilanteesta jossa tutkapinta-ala on ymmärrettävästi pienin. Mitään tietoa ei ole miten koneet heijastavat jos niiden keula on kääntyneenä vaikka vain 5-10 astetta sivuun/alas/ylös suhteessa tutkaan.

En usko että mikään nykyinen keskipitkänmatkan (BVR) ilmataistelu on sitä että hävittäjä vs. hävittäjä ajetaan kohti samalla korkeudella suoraan kohti vihollista kymmenien kilometrien matkaa koska taistelussa taivaalla on tavaraa, menijää ja jos jonkinlaista sensoria ja tutkasäteilyä.
Tässä pitää ottaa huomioon ilmataistelutaktiikka ja se että kone-vastaan kone taisteluja ei käydä keskipitkältä matkalta vaan parvi vs. parvi/lento-osasto ja mukana on it, awacs, ilmavalvonta, UAS:t sekä puikkoja lentelemässä. Lisäksi tietoverkoissa ja linkkien avulla tietoa siirretään reaali-ajassa omien kesken joten myös maalitietoa tulee sitä enemmän mitä enemmän on sensoreita ja lavetteja.

Mielenkintoista on muuten se että USAF testasi jo 2007-2009 AIM-9X käyttöä ilmasta-maahan kohteisiin ja ohjuksella tuhottiin mm. APC ja liikkuva vene meksikonlahdella.
TUCSON, Ariz., Dec. 9, 2009 /PRNewswire/ -- Raytheon Company (NYSE: RTN) demonstrated the capability to employ the AIM-9X Sidewinder advanced infrared-guided air-to-air missile to attack surface targets.

During a Sept. 23 test, an AIM-9X fired from a U.S. Air Force F-16C fighter sank a rapidly moving target boat in the Gulf of Mexico.

"With a software upgrade, AIM-9X retains its air-to-air capabilities and gains an air-to-surface capability," said Harry Schulte, Raytheon Missile Systems vice president of Air Warfare Systems. "AIM-9X now has the potential to take on an additional mission at a very affordable cost."

The test marks the third time an AIM-9X engaged moving surface targets. In April 2008, a U.S. Air Force F-16 launched an AIM-9X and sank a maneuvering boat, and in March 2007, a U.S. Air Force F-15C fired an AIM-9X and destroyed a fast-moving armored personnel carrier.
http://raytheon.mediaroom.com/index.php?s=43&item=1462&pagetemplate=release

Tuossa muuten videopätkä AIM-9x block 1-ohjuksen testiammunnoista:

AIM-9X tietoja valmistajalta:
http://www.raytheon.com/newsroom/rtnwcm/groups/rms/documents/content/rtn_rms_ps_aim9x_datasheet.pdf
 
Last edited by a moderator:
Miten minusta tuntuu, että nuo ohjukset tuossa videolla eivät olleet edes kovia? Siis, ohjuksissa ei ollut räjähteitä kyydissä.
 
Itse en usko että AIM-120B:n ja C-7:n ero kantamassa olisi yli 100 %. AIM-120B:n kantamaksi ilmoitetaan 50-70 km:ä. Josta 50 km:ä on todellinen kantama ja 70 km:ä on kantama paikallaan pörräävään maalilennokkiin. (Tieto eräältä ilmavoimien luutnantilta.) AIM-120D:n kantama on sitten 50 % suurempi, mutta se onkin selvästi suurempi ohjus.
 
kunnas kirjoitti:
Itse en usko että AIM-120B:n ja C-7:n ero kantamassa olisi yli 100 %. AIM-120B:n kantamaksi ilmoitetaan 50-70 km:ä. Josta 50 km:ä on todellinen kantama ja 70 km:ä on kantama paikallaan pörräävään maalilennokkiin. (Tieto eräältä ilmavoimien luutnantilta.) AIM-120D:n kantama on sitten 50 % suurempi, mutta se onkin selvästi suurempi ohjus.

Elikkä siis kantama on tuo 70 km (paikallaan pörräävään maaliin)?!? Ammunta etäisyys lähestyvään maaliin on huomattavasti pidempi. Amraamin lentorata on optimoidumpi kuin ydenkään alamon joten ohjuksien kantavuutta ei (senkään takia) voidan kovin suoraan verrata. Enkä pitäisi ihmeellisenä, että esim rakettimoottoria olisi saatu 10-vuoden aikan boostattua siten että kantama kasvaisi noinkin reilusti. Kun osa kantamasta varmasti tulee pienentyneestä ilmanvastuksesta tms....
 
Caveman kirjoitti:
kunnas kirjoitti:
Itse en usko että AIM-120B:n ja C-7:n ero kantamassa olisi yli 100 %. AIM-120B:n kantamaksi ilmoitetaan 50-70 km:ä. Josta 50 km:ä on todellinen kantama ja 70 km:ä on kantama paikallaan pörräävään maalilennokkiin. (Tieto eräältä ilmavoimien luutnantilta.) AIM-120D:n kantama on sitten 50 % suurempi, mutta se onkin selvästi suurempi ohjus.

Elikkä siis kantama on tuo 70 km (paikallaan pörräävään maaliin)?!? Ammunta etäisyys lähestyvään maaliin on huomattavasti pidempi. Amraamin lentorata on optimoidumpi kuin ydenkään alamon joten ohjuksien kantavuutta ei (senkään takia) voidan kovin suoraan verrata. Enkä pitäisi ihmeellisenä, että esim rakettimoottoria olisi saatu 10-vuoden aikan boostattua siten että kantama kasvaisi noinkin reilusti. Kun osa kantamasta varmasti tulee pienentyneestä ilmanvastuksesta tms....

Yli 100 % kantaman lisäys on todella paljon AIM-120D:lle luvataa ainoastaan 50 % kantaman lisäystä ja ilmeisesti ohjus on kookkaampi.

Kyse on vähän samasta kuin MLRS heittimen raketti kantaisi 45 km:n sijaan 90 km:ä ajoaineen ja taistelulatauksen painon muuttumatta. (M26A1 kantaa 518xM85 aliammusta 45 km:n päähän ja M30 404xM85 aliammusta 60 km:n päähän.)

Ohjusten kantamia: (Ohjusten kantama on suhteellinen käsite.)
RVV-AE 80 km/175 kg http://www.eng.ktrv.ru/production_eng/323/503/567/
RVV-SD 110 km/190 kg (RVV-SD ohjusta on verrattu AIM-120D:n)
AIM-120B 50 Km/152 kg
MBDA Meteor 100+km/185 kg (3 kertaa suurempi non escape zone vs aim-120C)
 
kunnas kirjoitti:
Caveman kirjoitti:
kunnas kirjoitti:
Itse en usko että AIM-120B:n ja C-7:n ero kantamassa olisi yli 100 %. AIM-120B:n kantamaksi ilmoitetaan 50-70 km:ä. Josta 50 km:ä on todellinen kantama ja 70 km:ä on kantama paikallaan pörräävään maalilennokkiin. (Tieto eräältä ilmavoimien luutnantilta.) AIM-120D:n kantama on sitten 50 % suurempi, mutta se onkin selvästi suurempi ohjus.

Elikkä siis kantama on tuo 70 km (paikallaan pörräävään maaliin)?!? Ammunta etäisyys lähestyvään maaliin on huomattavasti pidempi. Amraamin lentorata on optimoidumpi kuin ydenkään alamon joten ohjuksien kantavuutta ei (senkään takia) voidan kovin suoraan verrata. Enkä pitäisi ihmeellisenä, että esim rakettimoottoria olisi saatu 10-vuoden aikan boostattua siten että kantama kasvaisi noinkin reilusti. Kun osa kantamasta varmasti tulee pienentyneestä ilmanvastuksesta tms....

Yli 100 % kantaman lisäys on todella paljon AIM-120D:lle luvataa ainoastaan 50 % kantaman lisäystä ja ilmeisesti ohjus on kookkaampi.

Kyse on vähän samasta kuin MLRS heittimen raketti kantaisi 45 km:n sijaan 90 km:ä ajoaineen ja taistelulatauksen painon muuttumatta. (M26A1 kantaa 518xM85 aliammusta 45 km:n päähän ja M30 404xM85 aliammusta 60 km:n päähän.)

Ohjusten kantamia: (Ohjusten kantama on suhteellinen käsite.)
RVV-AE 80 km/175 kg http://www.eng.ktrv.ru/production_eng/323/503/567/
RVV-SD 110 km/190 kg (RVV-SD ohjusta on verrattu AIM-120D:n)
AIM-120B 50 Km/152 kg
MBDA Meteor 100+km/185 kg (3 kertaa suurempi non escape zone vs aim-120C)

Ohjusten kantamat on kiistelty aihe julkisuudessa, eikä tarkkaa kantamaa valmistaja varmasti kerro julkisuuteen. Tuskin tekevät niin käyttäjätkään.

AIM-120A:n kantama arvioitiin "Weapons of gulf war" kirjassa olevan noin 40 mailia. Tämä on ilmeisimmin maksimaalinen kantama kohtisuoraan tulevaan maaliin.

Yhdeltä saitiltä löysin AIM-120:stä tällaista tietoa:
(päivitykset vahvennettuna.)

The AIM-120A is powered by a solid-propellant rocket motor in a WPU-6/B propulsion section. Before launch, the launching aircraft's fire control system programs the missile's inertial autopilot in the WGU-16/B guidance unit to bring it into a homing basket in the vicinity of the target. The autopilot can receive mid-course updates from the aircraft via a data link. The AMRAAM's WCU-11/B control section controls the missile in flight with the four movable tail fins. As soon as the target is within range, the AMRAAM activates its active radar seeker for autonomous terminal homing. The 23 kg (50 lb) WDU-33/B fragmentation warhead is detonated by an FZU-49/B fuzing system consisting of a "smart" (anti-clutter) proximity fuze and an impact fuze. The effective range of the AIM-120A of course highly depends on the firing parameters, and official performance data are classified. Typical quoted figures for maximum range vary between 50 km (30 miles) and 70 km (45 miles). For the lower portions of the AMRAAM's range envelope (minimum range is said to be 2 km (2200 yds)), where the mid-course guidance updates are not needed, the AIM-120 is a true fire-and-forget weapon.

Non-tactical variants of the AIM-120A are the CATM-120A captive-carry training missile, the DATM-120A for ground-handling training, and the JAIM-120A with telemetry electronics for test and evaluation purposes.

Although a few AIM-120As were deployed to the Gulf during Operation Desert Storm in early 1991, no AMRAAMs were fired in that conflict (officially, at least). The first combat use of an AIM-120A occurred in December 1992, when an F-16C shot down an Iraqi MiG-25 during Operation Southern Watch.

The AIM-120B, which was first delivered in late 1994, had a new WGU-41/B guidance section. It had software in reprogrammable EPROM modules, a new digital processor and other electronics updates. Non-tactical versions are the CATM-120B captive-carry and JAIM-120B test and evaluation missiles.

AIM-120B on siis päivitetty versio muunkin kuin pelkän uudelleen ohjelmointikyvyn / digitalisoinnin osalta. Koska ohjuksen ohjausyksikkö on pranneltu versio, on syytä olettaa sillä on ainakin pieni vaikutus kantamaan.

AIM-120 C-sarja:

The AMRAAM P3I (Pre-Planned Product Improvement) program led to the AIM-120C, first delivered in 1996. The major new feature of the basic AIM-120C (P3I Phase 1) are the clipped wings and fins. Although this feature was introduced to allow carriage in the internal weapons bays of the F/A-22 Raptor, the -120C can also be used from other AMRAAM-capable aircraft. The guidance unit of the AIM-120C is upgraded to WGU-44/B standard. The first P3I Phase 2 missile is the AIM-120C-4 (first delivered in 1999), which has an improved WDU-41/B warhead. The AIM-120C-5 is a C-4 with a slightly larger motor in the new WPU-16/B propulsion section and a new shorter WCU-28/B control section with compressed electronics and ECCM upgrades. Deliveries of the AIM-120C-5 began in July 2000. It was followed on the production line by the AIM-120C-6, which features an updated TDD (Target Detection Device). The AIM-120C-7 (P3I Phase 3), development of which has begun in 1998, incorporates improved ECCM with jamming detection, an upgraded seeker, and longer range.

The latter feature was specifically requested by the U.S. Navy to get a (somewhat) suitable replacement for the AIM-54 Phoenix very-long range missile, which was then planned to be retired together with the F-14D Tomcat around 2007 (actual official retirement was already in September 2004). The AIM-120C-7 was successfully tested against combat-realistic targets in August and September 2003, and IOC was then planned for 2004. This has slipped somewhat, but as of early 2006, the AIM-120C-7 is beginning to be fielded. Equivalent to the -120A/B, there are also CATM-120C and JAIM-120C non-tactical variants of the AIM-120C.

AIM-120 C-sarjan C-4 versiossa päivitettiin siis tämän tiedon mukaan jälleen ohjausyksikköä ja hakupäätä sekä uusittiin taistelulataus.

C-5 versiossa tuli mukaan uusi, suurempi (ja oletettavasti tehokkaampi) moottori sekä elektorniikkaa uusittiin ja pakattiin kompaktimmaksi jolloin lisätilaa saatiin todennäköisimmin polttoaineelle.

C-6 mallissa parannettiin hakupäätä? (TDD) ja C-7 mallia päivitettiin taas laajemmin hakua, kantamaa ja ECCM-kykyä.

The AIM-120D (P3I Phase 4, formerly known as AIM-120C-8) is a development of the AIM-120C with a two-way data link, more accurate navigation using a GPS-enhanced IMU, an expanded no-escape envelope, improved HOBS (High-Angle Off-Boresight) capability, and a 50% increase in range. The AIM-120D is a joint USAF/USN project, and is currently in the testing phase. First production deliveries are expected for December 2007. The CATM-120D is the inert captive-carry training version of the AIM-120D.

Ohjusversioiden vertailua:

Specifications

Note: Data given by several sources show slight variations. Figures given below may therefore be inaccurate! Especially the range figures are rough estimates only.

Data for AIM-120A/B/C:
AIM-120A/B
Length 3.66 m(12 ft)
Wingspan 53.3 cm (21 in)
Finspan 63.5 cm (25 in)
Diameter 17.8 cm (7 in)
Weight 157 kg (345 lb)
Speed Mach 4
Range 50-70 km (30-45 miles)
Propulsion Hercules/Aerojet solid-fueled rocket
Warhead 23 kg (50 lb) WDU-33/B blast-fragmentation

AIM-120C-5
Wingspan 44.7 cm (17.6 in)
Finspan 44.7 cm (17.6 in)
Diameter 17.8 cm (7 in)
Weight 157 kg (345 lb)
Speed Mach 4
Range > 105 km (65 miles)
Warhead 18 kg (40 lb) WDU-41/B blast-fragmentation

Kuten huomautuksessa sanotaan, data vaihtelee eri lähteiden mukaan ja erityisesti kantaman osalta nämä ovat vain karkeita arvioita. AIM-120 on kuitenkin lönsimaailman tärkein ja käytetyin keskimatkan ohjus jota on päivitetty jatkuvasti palveluskäyttönsä aikana joten yli 20 vuotta sitten, 1991 käyttöön otettu A-malli on melkolailla eri puikko suorituskyvyssä kuin nykyinen C-7 versio tai D-(C-8) versio.
Jos SLAMMERin (C-7) kantama pyöriin 100 km:n paikkeilla, tuo D-mallin esitetty kantamalisäys uusimman D-mallin jonnekkin puolentoistasadan kilometrin paikkeille.

Tarkempi lähdemateriaali näille löytyy itse lainaussivulta (ei virallinen).
http://www.designation-systems.net/dusrm/m-120.html
 
kunnas kirjoitti:
Caveman kirjoitti:
kunnas kirjoitti:
Itse en usko että AIM-120B:n ja C-7:n ero kantamassa olisi yli 100 %. AIM-120B:n kantamaksi ilmoitetaan 50-70 km:ä. Josta 50 km:ä on todellinen kantama ja 70 km:ä on kantama paikallaan pörräävään maalilennokkiin. (Tieto eräältä ilmavoimien luutnantilta.) AIM-120D:n kantama on sitten 50 % suurempi, mutta se onkin selvästi suurempi ohjus.

Elikkä siis kantama on tuo 70 km (paikallaan pörräävään maaliin)?!? Ammunta etäisyys lähestyvään maaliin on huomattavasti pidempi. Amraamin lentorata on optimoidumpi kuin ydenkään alamon joten ohjuksien kantavuutta ei (senkään takia) voidan kovin suoraan verrata. Enkä pitäisi ihmeellisenä, että esim rakettimoottoria olisi saatu 10-vuoden aikan boostattua siten että kantama kasvaisi noinkin reilusti. Kun osa kantamasta varmasti tulee pienentyneestä ilmanvastuksesta tms....

Yli 100 % kantaman lisäys on todella paljon AIM-120D:lle luvataa ainoastaan 50 % kantaman lisäystä ja ilmeisesti ohjus on kookkaampi.

Kyse on vähän samasta kuin MLRS heittimen raketti kantaisi 45 km:n sijaan 90 km:ä ajoaineen ja taistelulatauksen painon muuttumatta. (M26A1 kantaa 518xM85 aliammusta 45 km:n päähän ja M30 404xM85 aliammusta 60 km:n päähän.)

Ohjusten kantamia: (Ohjusten kantama on suhteellinen käsite.)
RVV-AE 80 km/175 kg http://www.eng.ktrv.ru/production_eng/323/503/567/
RVV-SD 110 km/190 kg (RVV-SD ohjusta on verrattu AIM-120D:n)
AIM-120B 50 Km/152 kg
MBDA Meteor 100+km/185 kg (3 kertaa suurempi non escape zone vs aim-120C)

GMLRS-raketeilla on kyllä ammuttu yli 90 km päähän: http://www.lockheedmartin.com/us/news/press-releases/2009/november/LockheedMartinsGuidedMLRS.html

AIM-120:n kantaman kasvun selittää osaltaan myös se, että alkuperäinen A-mallin ohjus ei lentänyt kovinkaan optimaalista lentorataa maaliin. Uudemmissa malleissa lentorata on huomattavasti fiksumpi. Itse asiassa ohjuksen ohjausosio on uusiutunut käytännössä jokaisessa eri versiossa. Lentoradan optimointi tekee ihmeitä ohjuksen kyvylle. B-mallista lähtien ohjausosio on vielä ollut uudelleenohjelmoitava ja esimerkiksi B-mallin ohjausalgoritmit eivät ole nykyään todellakaan samoja kuin ne olivat 90-luvun puolessa välissä. Tuota 50-70 km maksimietäisyyttä on kerrottu jo AIM-120A -mallin ajoilta, eikä varmasti pidä paikkaansa edes nykyisten B-mallin ohjusten osalta. Tämän lisäksi C-malleissa on -C7 malliin mennessä kolmeen kertaan kasvatettu rakettimoottorin kokoa, joka osaltaan on kasvattanut kantamaa.
 
kunnas kirjoitti:
RistoJ kirjoitti:
No katsotaanpa vaikka tuon Su-27:n tutkan valmistajan sivuilta teknisiä tietoja:
http://www.niip.ru/index.php?option=com_content&view=article&id=13:-l-r-l-r-lr&catid=8:2011-07-06-06-33-26&Itemid=8

Sivujen mukaan Su-27:n ja Su-30:n tutka N001VEP-tutka (eli N001-sarjan uusin) havaitsee 3 m2 maalin 50% todennäköisyydellä 80-100 km päästä lähestyvään maaliin. Siis havaitsee, ei vielä muodosta seurantaa. Edes valmistaja itse ei mainosta mitään 145 km etäisyyttä 1 m2 maaliin. Itse asiassa valmistaja mainostaa 140 km havaintoetäisyyttä MiG-29:ä vastaan BARS-tutkalle. Tämäkin siis havaintoetäisyys, ei seurantaetäisyys.
Oman tulkinnan mukaan seurantaetäisyys on vähintään 100 km:ä ja tähdellä merkityssä tekstissä mainitaan havaintoetäisyydeksi enintään 150 km:ä.

Se ei ole seurantaetäisyys vaan nimenomaan havaitsemisetäisyys.Huomaa myös, että ilmaisutodennäköisyys on 50%. Länsimaissa ilmaisutodennäköisyys on lähes aina 80% ja harvemmin 90%, kun virallisia lukuja ilmoitetaan. Tästä tulee jo melko iso ero havaintoetäisyyksissä. Lisäksi usein etäisyydet kerrotaan tutkapinta-alaltaan 1 m2 maaliin. Tuo 150 km tuntuu viittaavan siihen, että maali on havaittu jollain valvontatutkalla ja voidaan pommittaa tiettyä pistettä taivaalla (eli etsintäalue on rajattu hyvin tarkasti).

Huomattavaa on, että N001VEP-tutka pystyy tulittamaan vain yhtä tai päivityksellä maksimissaan kahta maalia. Hornet pystyy ampumaan huomattavasti useampia maaleja vastaan yhtä aikaa. Lisäksi Hornetin tutkassa on huomattavasti parempi elektroniikka, vasta BARS-tutkassa on suunnilleen samaa luokkaa signaalinkäsittelykykyä. N001-mallin tutkien signaalinkäsittelykyky on huomattavasti heikompi, jonka takia se on varmasti paljon huonompi häirintää vastaan ja siinä on heikompi erottelukyky ja suorituskyky yleensäkin.
Käsittääkseni tuo tarkoittaa puoliaktiivisia ohjuksia. SU-27SM (palveluksessa 100 kpl). Pystyy käyttämään myös R-77 ohjusta.

Tuo tarkoittaa myös R-77 ohjusta eli sitä käyttäenkin maksimi on kaksi maalia kerrallaan. N011M BARS tutka kykenee tulittamaan neljää maalia maksimissaan yhtä aikaa.

MiG-29SMT:n tutkan kyky havaita 3 m2 maali 105 km päästä on kohtalainen, mutta ei vielä mitenkään erikoinen. Huomattavaa on, että se on vasta havaintokyky, ei seurantakyky. Nuo luvut tuskin saavat ketään F-18, F-16 Block 50, Mirage 2000-5 tai JAS 39 Gripen pilottia kovinkaan kateellisiksi.
detection range of up to 120 km vs a 5 m2 RCS target for the export variant, and up to 10 targets tracked and up to 4 attacked at once in air to air mode. The tracking range is 0.83 - 0.85 of the detection range.

http://en.wikipedia.org/wiki/Zhuk_radar

Esim. ruotsalaiset kertovat JAS 39 Gripenin PS-05A kykenevän vähintään samaan. 120 km havaintoetäisyyteen tyypilliseen hävittäjämaaliin. Mutta mitkä sitten ovat ilmaisutodennäköisyydet ja mikä on ruotsalaisten tarkoittama tyypillinen hävittäjämaali? Pelkästään 1 m2 vs. 5 m2 tutkapoikkipinta-ala tarkoittaa 50% eroa havaintoetäisyyksissä.
 
R-73 on MAKS 2009 näyttelystä lähtien ollut RVV-MD (ks. linkin lopusta). R-73 voi olla edelleen myynnissä, mutta kehitystyö varmaan tehdään RVV:hen. Valmistajan (Tactical Missiles Corporation) sivuilla MD:lle annetaan lukituskulma +-60 astetta ja venäjänkielisessä versiossa toinenkin kulma, +-75 astetta, joka saattaa olla tai olla olematta hakupään kääntökulma laukaistussa ohjuksessa.

Tutkayhtälöstä (radar equation) seuraa, että samalla tekniikalla toteutettujen tutkien havaintoetäisyydet tietyn RCS:n omaavaan maaliin suhteutuvat kuten antenninhalkaisijat (Esim. kaksinkertaistetaan antenninhalkaisija => antennin pinta-ala nelinkertaistuu, jolloin lähetystehokin voidaan nelinkertaistaa, kun T/R -elementtejä on nelinkertainen määrä. Nyt tutkayhtälön osoittaja -> 16X. Yhtälön nimittäjässä on etäisyys potenssiin 4, joten etäisyys voi kaksinkertaistua vastaanotetun tehon pysyessä vakiona.) Kannattaa siis etsiä isokeulaisia koneita. Hornet on tuossa suhteessa tykkihävittäjäjäänne, jossa BVR-haasteisiin on vastattu tuhlaamalla paras osa nokkakartiosta 20 mm:n ruiluttimelle.

Jossain linkin puolivälissä on tarinaa Mig-29:n Zhuk-AE aesa-tutkasta, joita on todellisuudessa kolme: Ensimmäinen 700-millinen oli ylipainoinen, jolloin tehtiin pienempi noin 500-millinen (tämä lienee se kuvissa yleisimmin näkyvä keltainen). Tuon jälkeen tuli #3, siedettävän painoinen lähes 700-millinen.


http://en.take-off.ru/pdf_to/to15.pdf
 
rukkaskikka kirjoitti:
R-73 on MAKS 2009 näyttelystä lähtien ollut RVV-MD (ks. linkin lopusta). R-73 voi olla edelleen myynnissä, mutta kehitystyö varmaan tehdään RVV:hen. Valmistajan (Tactical Missiles Corporation) sivuilla MD:lle annetaan lukituskulma +-60 astetta ja venäjänkielisessä versiossa toinenkin kulma, +-75 astetta, joka saattaa olla tai olla olematta hakupään kääntökulma laukaistussa ohjuksessa.

Tuo venäjänkielinen 75 asteen kulma tarkoittaa ymmärtääkseni hakupään maksimikääntymiskulmaa. Eri asia sitten on, miten hyvin lukitus pysyy hakupään kulmilla yli 60 astetta. Tässä kohtaa länsimaisten uusien ohjusten FPA-hakupäällä on etua, koska ne pystyvät kääntymään 90 astetta. Lisäksi noissa venäläisohjuksissa on edelleen perinteinen lämpöhakupää, joka on väistämättä epäherkempi, epätarkempi ja alttiimpi häirinnälle. Kyllä ne tietysti ovat erittäin vaarallisia ja tehokkaita aseita, mutta parempiakin on jo olemassa (myös meillä).

rukkaskikka kirjoitti:
Tutkayhtälöstä (radar equation) seuraa, että samalla tekniikalla toteutettujen tutkien havaintoetäisyydet tietyn RCS:n omaavaan maaliin suhteutuvat kuten antenninhalkaisijat (Esim. kaksinkertaistetaan antenninhalkaisija => antennin pinta-ala nelinkertaistuu, jolloin lähetystehokin voidaan nelinkertaistaa, kun T/R -elementtejä on nelinkertainen määrä. Nyt tutkayhtälön osoittaja -> 16X. Yhtälön nimittäjässä on etäisyys potenssiin 4, joten etäisyys voi kaksinkertaistua vastaanotetun tehon pysyessä vakiona.) Kannattaa siis etsiä isokeulaisia koneita. Hornet on tuossa suhteessa tykkihävittäjäjäänne, jossa BVR-haasteisiin on vastattu tuhlaamalla paras osa nokkakartiosta 20 mm:n ruiluttimelle.

Jossain linkin puolivälissä on tarinaa Mig-29:n Zhuk-AE aesa-tutkasta, joita on todellisuudessa kolme: Ensimmäinen 700-millinen oli ylipainoinen, jolloin tehtiin pienempi noin 500-millinen (tämä lienee se kuvissa yleisimmin näkyvä keltainen). Tuon jälkeen tuli #3, siedettävän painoinen lähes 700-millinen.

Hornetin nokalle ei kyllä olisi mahtunut isompaa tutka-antennia, vaikka siinä ei olisikaan tykkiä. Yksinkertaisesti sitten tutkan vaatima elektroniikka ei olisi sitten kunnolla mahtunut koneeseen (koska niitä ei voi sijoitella miten sattuu koneen runkoon) . Siltikin antennin koko on 700 mm luokassa eli suurempi kuin JAS Gripenissä, F-16:sta, MiG-29:ssä, Mirage 2000:ssa ja Dassault Rafalessa (jotka kaikki ovat 500-600 mm luokkaa). Se on myös samaa kokoluokkaa Eurofighter Typhoonin CAPTOR-tutka kanssa. Toki antenni on pienempi kuin suuremmissa F-15 ja Su-27 koneissa.

Noiden mainitsemiesi asioiden lisäksi tutkan kantamaan vaikuttaa merkittävästi myös tutkan vastaanottimen ja signaalinkäsittelyn kyvyt. Tässä venäläiset ovat olleet merkittävästi jäljessä länsimaita, mutta toki ovat viime vuosina saavuttaneet huomattavasti lähinnä elektroniikan vapaan saatavuuden kautta. Sen vuoksi Hornetin AN/APG-73 tutka on selvästi parempi kuin Su-27:n selvästi suurempi N001-sarjan tutka. Uudempi N011 BARS -tutka on monessa mielessä samaa luokkaa ja tuleva IRBIS-E menee jo selvästi ohi APG-73 tutkasta ainakin suorituskykyspeksien mukaan.
 
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/74267/E4121_PassojaKP_EUK63.pdf?sequence=1
Sivu 12.
MIG-29:n ja F-16:a tutkan kantama on 45 mailia /1m2 kohteeseen
F-15C:n ja SU-27:n tutkan kantama on 60 mailia /1m2 kohteeseen.
 
Back
Top