KrhTeKa

Ongelmana (ONGELMA) on ettei käytännössä koko sota-armeijalla ole asiasta kokemusperäistä oppia, kuljetus- ja tväl-puolen opistoupseereita (sukupuuttoon tuomittu laji) lukuunottamatta. Ainoa paikka missä tiedän asiasta suoritetun harjoituksia oli HämR, silloin kun siellä koulutettiin huoltopuolen opistoupseereja.

Kadettikoulussa asiaa ei harjoitella, ylemmissä upseerikoulutuksissa tiettävästi vain teoriassa...

Moni toiminto jää harjoittelematta ja testaamatta harjoituksissa, kun niitä on tehty samalla muotilla vuosikymmenestä toiseen. Harjoitukset olivat varusmiesaikana pääsääntöisesti niin lyhyitä, että tietyt huollolliset tilanteet eivät koskaan tulleet vastaan maastossa. Sen ainoan kerran, kun oltiin pari viikkoa putkeen harjoituksessa, alkoi tulla esiin jänniä tilanteita. Viestissä esimerkiksi selvittiin yleensä harjoitukset kasarmilla ladatuilla virtalähteillä, eikä maastossa tarvinnut pyörittää lataamotoimintaa ainakaan samassa laajuudessa kuin pidempiaikaisessa maastotoiminnassa täysivahvuisten joukkojen kanssa olisi ollut tarpeen. Nykyisessä koulutuskierrossa on lisäksi se ongelma, että kylmimpinä talvikuukausina tammi- ja helmikuussa annetaan alokaskoulutusta, eikä aselajien kaluston kanssa juurikaan toimita vaikeimmissa talviolosuhteissa.
 
Jos varusmiespalveluksessa törmätään edellä mainitun kaltaisiin ajoitusmurheisiin, niin hommaan on helppo ratkaisu, kutsutaan porukka kertausharjoitukseen.
 
Back
Top