Kun Pitäjän Erkkiä tarvitaan

[pstsika]

Kuinka monella täydellisen varustuksen omaavalla muuten kuuluu kumissaapisen paikkauvälineet settiin? Omassa sijoituspaikassani on opastettu jokaiselle sellaiset mukaan vaikka aikoisi varsikengissä toimiakin. Kun ne kalliit kengät hajoavat niin tilalle tulee kumisaappaat. Ei edes välttämättä juuri omaa kokoa. Niitä sitten voi joutua joskus paikkailemaan. Silloin on kiva kun ei tarvi lähteä paikkoja metsästämään jostain. Tosin meille opetettiin kumisaappaiden paikkaus myös leikkaamalla pala esim rikkinäisestä autonrenkaasta ja nuotiolla ruadan alla vulkanoimaan se kiinni.

Ei kuulu kumpparien paikkaussettiä eikä kumppareita. Kesäkumisaappaita en ole alokasajan suojelukoulutuksen jälkeen käyttänyt kuin kalassa ollessa, maastossa menen varsikenkä & nahkasaapas linjalla riippuen vuodenajasta ja säästä.

Minulle on myös opetettu tuo "tilapäispaikan" käyttö.

 

[suksisissi]

Kirja on Kuoleman divisioona (itseasiassa 18.Divisioona) ja tapahtumapaikka Laatokan Karjalassa Pitkärannan suunnalla.

Kyllä tuo hiljattain lukemani oli nimeltään Kohtalon divisioonat. Kajaanilaisen sotaveteraani Ville Tikkasen eri sotahitoriallisista teoksista lainanten ja vähän omia mielipiteitään ja asenteitaan mukaan lisäten tekemä teos, ei mikään sotakirjallisuuden helmi.
Lainauksia on tuosta Kuoleman divisioonastakin.

 

[suksisissi]

Ja lisää seuraa. Seuraava pätkä on 1970- luvun sotilaspassista:


Tultuanne kutsutuksi ylimääräiseen palvelukseen tai saatuanne liikekannallepanossa käskyn puolustusvoimien palvelukseen astumisesta on Teidän otettava mukaan sotilaspassinne, ajokorttinne, muonaa 3 päiväksi, ostokorttinne sekä seuraavat palveluskäyttöön sopivat esineet: jalkineet, (esim. saappaat tai hiihtokengät), 2 alusvaatekertaa, 2 paria sukkia tai jalkarättejä, villapaita, ulkoiluun sopiva puku ja päähine (esim. saapas- tai hiihtohousut ja tuuli- tai nahkatakki, työpusero ym.), turkki tai pomppa talvella, sadetakki kesällä, käsineet, huopa, selkäreppu, pyyheliina ja peseytymisvälineet, ompeluvälineet pussissa tai rasiassa, ruoka- tai juoma-astia, lusikka, puukko, kompassi, kiikari, miesten polkupyörä välineineen ja talvella lisäksi sukset sauvoineen.

Kaikista edellä mainituista mukananne tuomista esineistä puolustusvoimat maksaa Teille korvauksen.
Edellä mainittujen esineiden puuttuminen ei saa viivästyttää lähtöänne.

Tutulta näyttää, tuollainen kaiketi 50-luvulla suunniteltu vihkomallinen sotilaspassi minullekin löytiin kouraan syyskuussa 1979. Siellä takakannen sisäpuolella tuo lista on.
Harva -tuskin kukaan -1980-luvun alun nuori reserviläinen oli käyttänyt saapas(=pussi)housuja, pomppaa tai turkkia... Tekstin "tuulitakkikin" tarkoittaa vallan muuta kuin ohutta keinokuitupusakkaa; lähinnä kyse olisi tämän päivän sekoitekankaisten retkeilytakkien tai jenkkien M43/M51/M65-kenttätakkien tyyppisestä takista.
Passin teksti pysyi samana vuosikymmeniä ja sitä modernisoitiin hieman 80-luvun lopulla käyttöön otetun pahvipassin listaan. Siinähän ei enää mainita pomppaa tai turkkia ja makuupussikin tunnetaan...

 

[suksisissi]

Menee vähän sivuun aiheesta, mutta missä välissä kiikarista tuli ainakin puhekielessä ja mainoksissa kiikarit eli yksiköllinen sana muuttui monikolliseksi? Tuolla ketjun alkupäässä joku kirjasi mukaan otettavaksi "kiikarit"; noissa vanhoissa sotilaspasseissa lukee "kiikari" ja samoin pv:n kalustoluetteloissa kiikari on edelleen esim "kenttäkiikari Zeiss 8 x 30" ja kyse on nimenomaan "kaksisilmäisestä" katselukiikarista. Englannin binoculars-sanan vaikutusta?

 

[Touhottaja]

Olenpa aina tottunut puhekielessä sanomaan kiikarit.. Nyt vasta itsekin hoksasin moisen. Kyllähän se oikeasti on kiikari. Kiikaritähtäin taas vissiin ei ole kiikari. Vekkulia on suomen kieli, sano pyy toisen kaivamassa kuopassa.

Paristoja ja aggrekaatteja kehottaisin ehkä myös tuomaan mukaan, sikäli mikäli jälkimmäisen kuljetus vain onnistuu.

 

[Iso-Mursu]

Olenpa aina tottunut puhekielessä sanomaan kiikarit.. Nyt vasta itsekin hoksasin moisen. Kyllähän se oikeasti on kiikari. Kiikaritähtäin taas vissiin ei ole kiikari. Vekkulia on suomen kieli, sano pyy toisen kaivamassa kuopassa.

Paristoja ja aggrekaatteja kehottaisin ehkä myös tuomaan mukaan, sikäli mikäli jälkimmäisen kuljetus vain onnistuu.

Tosin monen kotijoukot voi kanssa tarvita moisia.

 

[Touhottaja]

Olenpa aina tottunut puhekielessä sanomaan kiikarit.. Nyt vasta itsekin hoksasin moisen. Kyllähän se oikeasti on kiikari. Kiikaritähtäin taas vissiin ei ole kiikari. Vekkulia on suomen kieli, sano pyy toisen kaivamassa kuopassa.

Paristoja ja aggrekaatteja kehottaisin ehkä myös tuomaan mukaan, sikäli mikäli jälkimmäisen kuljetus vain onnistuu.

Tosin monen kotijoukot voi kanssa tarvita moisia.

Haa, totta. Ja sotajoukko ei taas liian monella aggrekaatillakaan ihan heti mitään tee.

Vois olla hyvä ostaa kotiin hätävarasäilö paristoja ja sitten omiin kenttävarustukseen kuuluviin elektronisiin härpättimiin oma varasto, joka otetaan mukaan. Ja näin toki vähän joka tarvikkeen kohdalla.

 

[pstsika]

Paristoja ja aggrekaatteja kehottaisin ehkä myös tuomaan mukaan, sikäli mikäli jälkimmäisen kuljetus vain onnistuu.

Tosin monen kotijoukot voi kanssa tarvita moisia.

Haa, totta. Ja sotajoukko ei taas liian monella aggrekaatillakaan ihan heti mitään tee.

Jos jemmailette aggrekaatteja emännän käyttöön niin samalla sitten bensaa x- litraa varastoon. Polttoaineet menevät aivan varmasti kortille yksityishenkilöiden osalta viimeistään siinä vaiheessa kun kenttäarmeijaa aletaan laittamaan liikekannalle.

 

[Roope Ristintekijä]

Kiikari on lainasana ruotsista ja nimenomaan yksiköllinen sana, joka tarkoittaa kahdesta kaukoputkesta yhdistettyä optista apuvälinettä. Monikollinen muoto on yleistynyt puhekielessä. En löytänyt äkkiseltään mainintaa sen syntyhistoriasta, mutta eräs mahdollisuus tulee mieleen. Yleisimmin lienee suomalainen saanut ensi kosketuksen kyseiseen aparaattiin armeijassa. Siellä on opetustilanteessa puhuttu usealle miehelle kerrallaan. Tällöin on siis käytetty monikko, jolloin virheellinen ajatusmalli on jäänyt koulutettavien mieleen, että laitteesta kaksihaaraisena käytettäisiin nimenomaan monikkomuotoa kuten housuistakin. Tämä siis puhdas spekulaatio. Jos jollain on parempaa tietoa, niin olisi kiva kuulla. Itsekin olen tottunut alunperin nimenomaan tuohon monikkomuotoon, jota tällä suunnalla on suosittu paljon aina myyntiesitteitä ja mainoksia myöten.

 

[pstsika]

Jos käsky käy harmaan vaiheen aikana ja oma joukko on vartiokomppania tai muu siviilien keskuudessa toimiva yksikkö niin heijastinliivit olisivat varmaan aika kova sana kvp:llä ollessa.
Ja suojalasit, liikenteenohjauskartio, aurinkolasit sekä termospullo. Ehkä jopa suomi/venäjä/suomi-sanakirja…

Jos kotoa löytyy palvelusasetyyppinen pistooli tai revolveri niin se myös. Kaliiperilla ei liene kovin paljon väliä, koska patruunahuolto tulee omasta repusta. Tuolle varmaan riittäisi pari kolme rasiaa patruunoita. Ase patruunoineen repun pohjalle. Virallisesti tälläistä ei tietenkään ole mukana jos joku kysyy perkillä.

Samoin valonvahvistimet, laseretäisyysmittarit ja suojaliivit mukaan. Näistä kaikista vaan pitää olla hyshys – ettei perustamispaikalla oman ryhmän/joukkueen suorituskyky laske sosialisoimisen seurauksena.
”Ylimääräiset” tähystimet otettaisiin luonnollisesti käyttöön kaikessa hiljaisuudessa jakokaluston lisänä. Solidaarisuus niitä muita paria sataatuhatta reserviläistä kohti on tietysti kaunista, mutta kuinka moni on valmis tinkimään oman joukkonsa jo muutenkin puutteellisesta pimeätoimintakyvystä täysin vieraiden joukkojen hyväksi.

Jossain Huomio-läpyskässä mainittiin, että todennäköisesti kaikille vartiokomppanioiden miehille ei ole jakaa käsirautoja. Eli tuollaset myös mukaan sieltä yöpöydän laatikosta. Ei pehmustettua mallia.
Paikallisesta asekaupasta sitten pakko-ottona OC sumuttimet ja patukat. Onpa sitten tsekkarilla mahdollisuus humaanimpaan toimintaan, kun ainoat käytettävissä olevat voimakeinot eivät ole paini, rynkynperällä lyöminen ja ampuminen.

Itse en ainakaan kerro varusteiden lunastamisista vastaavalle herralle muun kuin vaatetusmateriaalin olemassaolosta enkä välttämättä kaikesta siitäkään, koska varusteista maksettava nimellinen korvaus ei kiinnosta minua niin paljon kuin se, että varusteet pysyvät minun käytössäni.
Sodan tullen mahdollisesti kadonneiden tai tuhoutuneiden varusteiden rahallinen menetysseuraamus ei tuntuisi missään. Sen sijaan niiden puuttuminen tuntuisi ryhmän toimintakyvyssä.
Muuten Omertan soveltaminen tuntuisi aika hyvältä ajatukselta, ettei joku sulkahattu lunastuttaisi niitä ja myöhemmin huomaisin itselleni tärkeän varusesineen olevan jollakin esikunnan majuri Nönnönnööllä.

 

[Touhottaja]

Tuossa hommassa ois hyvä, kun kylän ukot voisivat sumplia keskenään kenen härpäkkeet annetaan "kiertoon" ja kenen "unohtuivat mainita". Ihan joviaalia pitää omasta joukosta huolta, mutta kokonaiskuvan kannalta muillakin olisi hyvä olla ottovarusteita.

Pistoolista en usko hulabaloota syntyvän, ehkä "onko sulla panoksia siihen?" ja "osaathan varmasti käyttää?" riittävät sen tiimoilta. Jos käyttötaitoa eikä ammuksia löydy, sitten lienee syytä ottaa valtion huomaan ase.. Riippuu varmaan järjestelevästä henkilöstä ja ohjeistuksesta.

 

[pstsika]

Tuossa hommassa ois hyvä, kun kylän ukot voisivat sumplia keskenään kenen härpäkkeet annetaan "kiertoon" ja kenen "unohtuivat mainita". Ihan joviaalia pitää omasta joukosta huolta, mutta kokonaiskuvan kannalta muillakin olisi hyvä olla ottovarusteita.

Pistoolista en usko hulabaloota syntyvän, ehkä "onko sulla panoksia siihen?" ja "osaathan varmasti käyttää?" riittävät sen tiimoilta. Jos käyttötaitoa eikä ammuksia löydy, sitten lienee syytä ottaa valtion huomaan ase.. Riippuu varmaan järjestelevästä henkilöstä ja ohjeistuksesta.

Tai sitten joku liikekannallepanoupseeriksi sijoitettu herra reservin yliluutnantti päättää, että aliupseeri ei tarvitse pistoolia, koska sellaisia ei ole jakaa edes kaikille upseereille ja varast… eiku lunastaa sen valtion laskuun omalle vyölleen.*
Yhtäkkiä au huomaisikin, että lähitaisteluaseeksi on muuttunut oikean käden nyrkki.

Valonvahvistimien ja kiikarien osalta taas: Jos joukkueen varustukseen kuuluu esim. kahdet kiikarit ja 4x VV 2000 niin jokainen Perkissä reserviläiseltä lunastettu kiikari tai siviilivalonvahvistin vie tuosta jakokamasta yhden pois. Miksi siis ilmoittaa niiden olemassaolosta, kun vaikenemalla saadaan tuo 2+4 ja miesten omat siihen päälle?

Tunnen toki sympatiaa niitä joukkoja kohtaan, joilla on vielä huonompi tilanne noiden osalta, mutta jos ei ole pakko luovuttaa sitä materiaalia, josta omallakin porukalla on lähes krooninen pula niin oma suu on ja pysyy lähempänä kuin kontin suu.

*Tämä ei ollut tarkoitettu foorumin res. upseerien pilkkaamiseen, mutta useimmat varmasti ovat tietoisia siitä, että noin ajattelevia yksilöitä löytyy. Myös res. aliupseereista.

 

[Iso-Mursu]

Jossain Huomio-läpyskässä mainittiin, että todennäköisesti kaikille vartiokomppanioiden miehille ei ole jakaa käsirautoja. Eli tuollaset myös mukaan sieltä yöpöydän laatikosta. Ei pehmustettua mallia.
Paikallisesta asekaupasta sitten pakko-ottona OC sumuttimet ja patukat. Onpa sitten tsekkarilla mahdollisuus humaanimpaan toimintaan, kun ainoat käytettävissä olevat voimakeinot eivät ole paini, rynkynperällä lyöminen ja ampuminen.

Jonkin aikaa ovihomissakin olleena -opiskelijalle helppoa rahaa kun työt on eri aikaan kuin opiskelut- voin sanoa että pelkkä raudoittaminen ei pysäytä kuin harjoituksen maalimiehen. Motivoituneen raudoituksen kohteen pysäyttää ehkä sitten kun on laittanut jalat kiinni. Esimerkiksi joistain aseliikkeistä löytyy niippusiteitä joissa on käsirautojen standardi avaimelle tarkoitettu lukko. Silloinkin on jouduttu kattomaan joukkotappelun jäliltä minne paketoitu kaveri on ryöminyt.

Ja jos sumutteista voi valita niin suosittelen nykyään myynnissä olevia geelipohjaisia "pippuri"sumuttimia. Jos edes vähän geelistä osuu kohteen kasvoille, niin sen saa hangattua vaikka painiessa kasvoissa silmien paikkeille. Tavallisella pippurikaasulla usein kaasuttaneena voin sanoa että isokaan pilvi ei välttämättä vie kohteelta toimintakykyä. Tosin toiminta on rajoittunut karkuun juoksemiseen.

Nuo varusteet löytyvät vieläkin itseltäni. Ja luodinkestävät liivit, vaikka alkavat olla jo parasta ennen päivätyt. Onneksi ei ole tarvinnut ottaa niillä luotia vastaan. Ei edes silloin kun päiväys oli voimassa. Kai se vielä puukon pysäyttäisi.

Lisäksi pakko-otto listaan viiltohanskat.

 

[koponen]

Taistelevassa kärjessä on keskimäärin nuorempaa sakkia kuin vaikkapa vartiokomppaniassa. Keskimäärin siellä on ollut vähemmän aikaa ja rahaa hankkia itselleen aseita ja varusteita. Keskimäärin siellä voi olla kovempi tarve jakokamaa monipuolisempaan varustukseen...

Optimitilanteessa kamasta ei olisi pula. Tosielämässä voi olla toisin.

Itselleni on kertynyt poikkeusoloissa tarpeellista rojua aika paljon. Eiköhän siitä riitä muutamaankin suuntaan, ainakin jotain.

 

[pstsika]

Jonkin aikaa ovihomissakin olleena -opiskelijalle helppoa rahaa kun työt on eri aikaan kuin opiskelut- voin sanoa että pelkkä raudoittaminen ei pysäytä kuin harjoituksen maalimiehen. Motivoituneen raudoituksen kohteen pysäyttää ehkä sitten kun on laittanut jalat kiinni. Esimerkiksi joistain aseliikkeistä löytyy niippusiteitä joissa on käsirautojen standardi avaimelle tarkoitettu lukko. Silloinkin on jouduttu kattomaan joukkotappelun jäliltä minne paketoitu kaveri on ryöminyt.

Ja jos sumutteista voi valita niin suosittelen nykyään myynnissä olevia geelipohjaisia "pippuri"sumuttimia. Jos edes vähän geelistä osuu kohteen kasvoille, niin sen saa hangattua vaikka painiessa kasvoissa silmien paikkeille. Tavallisella pippurikaasulla usein kaasuttaneena voin sanoa että isokaan pilvi ei välttämättä vie kohteelta toimintakykyä. Tosin toiminta on rajoittunut karkuun juoksemiseen.

Nuo varusteet löytyvät vieläkin itseltäni. Ja luodinkestävät liivit, vaikka alkavat olla jo parasta ennen päivätyt. Onneksi ei ole tarvinnut ottaa niillä luotia vastaan. Ei edes silloin kun päiväys oli voimassa. Kai se vielä puukon pysäyttäisi.

Lisäksi pakko-otto listaan viiltohanskat.

Raudoittaminen kuitenkin estää suurelta osin kiinniotetun väkivaltaisen käytöksen, vaikkei estäkään esim. tuota potkimista. Jalkojen sitomiseen tosiaan on noita 50 cm pitkiä käsirautojen avaimella avattavia muovisiteitä sekä jalkarautoja. Kuitenkin suurimmalle osalle kahlittavista riittää pelkät käsiraudat jos suorittajia on kaksi tai useampia. Noinhan myös vartiokomppanioiden aluepartioissa ja kulunvalvontapaikoilla on. Mikäänhän ei tietysti estä paketoimasta myös jalkoja, mutta samalla kiinniotetun siirto vaikeutuu.

Geeli on ihan hyvä vaihtoehto ovelle, mutta yleiskäyttöön ilman muuta juova. Tosin noissa ei varmaan olisi pakko-oton yhteydessä paljon varaa nirsoilla vaan vaahdot ja kartiosumutkin kelpaisivat paremman puutteessa, vaikkeivät olisikaan optimaalisia.
Vaahdon tai geelin hierominen kohdehenkilön kasvoihin pakottaa menemään iholle ja sumuttimen ja patukan lisääminen tuohon pakko-ottolistaan mahdollistaa ainakin jonkinlaisen etäisyyden pitämisen kohteeseen. Ravintola on ympäristönsä vuoksi eri juttu kuin aluepartio.
Painit ovat aina riski myös sille hyvikselle ja siksi onkin perusteltua varustaa vartiokomppaniat rynnäkkökiväärien (tappava voima) ja paljaiden käsien (paini, hallintaotteet) lisäksi erityisesti ei-tappavaan voimankäyttöön tarkoitetuilla välineillä.

Kevlar liivit eivät myyntimiesten puheista huolimatta happane ihan hetkessä. PTK on yhdessä vaiheessa ohjeistanut JP:n konstaapeleille liivien vaihtoväliksi 7 vuotta ja tutkinnalle 10 vuotta. Tuon ikäisinäkin liivit ovat säilyttäneet valtaosan suojaustehostaan. Mikäli kangasosa on ehjä ja liivejä on säilytetty oikein ne todennäköisesti suojaavat sen mitä on tarkoituskin, vaikka niillä olisi ikää se 10 vuotta. Dyneemaliiveistä en uskalla sanoa.

Hyviä pointteja siitä huolimatta, että meillä on tässä pieni näkökulma ero. Minä ajattelen tuota nimittäin pääosin ulkona toimivan aluepartion tai kvp:n näkökulmasta kun taas sinä järjestyksenvalvojan. Silti, hyviä pointteja!

Taistelevassa kärjessä on keskimäärin nuorempaa sakkia kuin vaikkapa vartiokomppaniassa. Keskimäärin siellä on ollut vähemmän aikaa ja rahaa hankkia itselleen aseita ja varusteita. Keskimäärin siellä voi olla kovempi tarve jakokamaa monipuolisempaan varustukseen...

Optimitilanteessa kamasta ei olisi pula. Tosielämässä voi olla toisin.

Itselleni on kertynyt poikkeusoloissa tarpeellista rojua aika paljon. Eiköhän siitä riitä muutamaankin suuntaan, ainakin jotain.

Keskimäärin kyllä. Tosin myös nuoremmilla (alle 30 vuotiailla) reserviläisillä on kelvollista sotaroipetta ja on todella paljon 35-50 vuotiaita, joilla ei ole kumisaappaiden lisäksi mitään.
Painopiste varustuksen ja aseistuksen osalta tietysti menee tuonne taistelujoukkoihin, mutta sielläkin on olemassa puutteita esim. mainitsemistani pimeänäkölaitteista. Niistä kun on puutetta ihan kaikilla joukoilla riippumatta joukon ikärakenteesta tai tehtävästä pl. erikoisjoukot.

 

[Iso-Mursu]

Jonkin aikaa ovihomissakin olleena -opiskelijalle helppoa rahaa kun työt on eri aikaan kuin opiskelut- voin sanoa että pelkkä raudoittaminen ei pysäytä kuin harjoituksen maalimiehen. Motivoituneen raudoituksen kohteen pysäyttää ehkä sitten kun on laittanut jalat kiinni. Esimerkiksi joistain aseliikkeistä löytyy niippusiteitä joissa on käsirautojen standardi avaimelle tarkoitettu lukko. Silloinkin on jouduttu kattomaan joukkotappelun jäliltä minne paketoitu kaveri on ryöminyt.

Ja jos sumutteista voi valita niin suosittelen nykyään myynnissä olevia geelipohjaisia "pippuri"sumuttimia. Jos edes vähän geelistä osuu kohteen kasvoille, niin sen saa hangattua vaikka painiessa kasvoissa silmien paikkeille. Tavallisella pippurikaasulla usein kaasuttaneena voin sanoa että isokaan pilvi ei välttämättä vie kohteelta toimintakykyä. Tosin toiminta on rajoittunut karkuun juoksemiseen.

Nuo varusteet löytyvät vieläkin itseltäni. Ja luodinkestävät liivit, vaikka alkavat olla jo parasta ennen päivätyt. Onneksi ei ole tarvinnut ottaa niillä luotia vastaan. Ei edes silloin kun päiväys oli voimassa. Kai se vielä puukon pysäyttäisi.

Lisäksi pakko-otto listaan viiltohanskat.

Raudoittaminen kuitenkin estää suurelta osin kiinniotetun väkivaltaisen käytöksen, vaikkei estäkään esim. tuota potkimista. Jalkojen sitomiseen tosiaan on noita 50 cm pitkiä käsirautojen avaimella avattavia muovisiteitä sekä jalkarautoja. Kuitenkin suurimmalle osalle kahlittavista riittää pelkät käsiraudat jos suorittajia on kaksi tai useampia. Noinhan myös vartiokomppanioiden aluepartioissa ja kulunvalvontapaikoilla on. Mikäänhän ei tietysti estä paketoimasta myös jalkoja, mutta samalla kiinniotetun siirto vaikeutuu.

Geeli on ihan hyvä vaihtoehto ovelle, mutta yleiskäyttöön ilman muuta juova. Tosin noissa ei varmaan olisi pakko-oton yhteydessä paljon varaa nirsoilla vaan vaahdot ja kartiosumutkin kelpaisivat paremman puutteessa, vaikkeivät olisikaan optimaalisia.
Vaahdon tai geelin hierominen kohdehenkilön kasvoihin pakottaa menemään iholle ja sumuttimen ja patukan lisääminen tuohon pakko-ottolistaan mahdollistaa ainakin jonkinlaisen etäisyyden pitämisen kohteeseen. Ravintola on ympäristönsä vuoksi eri juttu kuin aluepartio.
Painit ovat aina riski myös sille hyvikselle ja siksi onkin perusteltua varustaa vartiokomppaniat rynnäkkökiväärien (tappava voima) ja paljaiden käsien (paini, hallintaotteet) lisäksi erityisesti ei-tappavaan voimankäyttöön tarkoitetuilla välineillä.

Kevlar liivit eivät myyntimiesten puheista huolimatta happane ihan hetkessä. PTK on yhdessä vaiheessa ohjeistanut JP:n konstaapeleille liivien vaihtoväliksi 7 vuotta ja tutkinnalle 10 vuotta. Tuon ikäisinäkin liivit ovat säilyttäneet valtaosan suojaustehostaan. Mikäli kangasosa on ehjä ja liivejä on säilytetty oikein ne todennäköisesti suojaavat sen mitä on tarkoituskin, vaikka niillä olisi ikää se 10 vuotta. Dyneemaliiveistä en uskalla sanoa.

Hyviä pointteja siitä huolimatta, että meillä on tässä pieni näkökulma ero. Minä ajattelen tuota nimittäin pääosin ulkona toimivan aluepartion tai kvp:n näkökulmasta kun taas sinä järjestyksenvalvojan. Silti, hyviä pointteja!

Totta että järjestyksenvalvoja ns. ovella toimiessaan ei vastaa aluepartion toimenkuvaa. Tosin vertaisin tilannetta siihen ns. viimeiseen esikunnan/komentopaikan päivystäjään vartijaan.

Tuo jalkojen niputus kyllä vähän hankaloittaa kohteen siirtämistä, mutta tilanteessa jossa on mahdollisesti useampi niputettavia tai huomita pitää kiinnittää muualle, saat äkkiä juosta raudoitetun perässä munat vaahdossa. Varsinkin jos raudoitettu on motivoitunut vastustajan erikoismies, eikä mikään paperinsa hukannut tavis.

Oman kokemukseni mukaan nuo kaasuna tulevat sumutteet tehoavat parhaiten urbaaneissa legendoissa. Ravintolan edessä kun on joutunut rauhottamaan joukkotappelua niin tuuli vie osan sumutteesta mennessään. Myös sumutus etäisyys on niin lähellä -pari metriä- että motivoitunut vastustaja voi olla äkkiä kiinni sumutinta käyttäneessä henkilössä jolloin se naaman hankaus voi olla mahdollista. Patukkaa en ole koskaan käyttänyt edes uhkailu tarkoituksessa. Tosin ravintolassa sen käyttäminen olisi aika typerää.

No tämä keskustelu vaatisi oman osionsa. Mutta ainakin nämä portsarien pakolliset voimankäyttökurssiten sumutukset ja raudoitukset eivät oikein anna hyvää kuvaa silloin kun vastassa on isäntä joka ei halua joutua kiinni.

 

[koponen]

Tuossa onkin erkkiläisille todennäköisesti hankala koulutusaihe: varautuminen siihen että tavishankalien kohdehenkilöiden seassa voi yllättäen olla osaava ja motivoitunut toimija, jolle leppoisa nujakointi ja kiinni jäänti on mahdoton vaihtoehto. Samassa yhteydessä voi ollakin useita mörköjä liikkeellä, ja voks kovin erilainen otteluun osallistuvilla joukkueilla.

 

[baikal]

Taistelevassa kärjessä on keskimäärin nuorempaa sakkia kuin vaikkapa vartiokomppaniassa. Keskimäärin siellä on ollut vähemmän aikaa ja rahaa hankkia itselleen aseita ja varusteita. Keskimäärin siellä voi olla kovempi tarve jakokamaa monipuolisempaan varustukseen...

Optimitilanteessa kamasta ei olisi pula. Tosielämässä voi olla toisin.

Itselleni on kertynyt poikkeusoloissa tarpeellista rojua aika paljon. Eiköhän siitä riitä muutamaankin suuntaan, ainakin jotain.

Jos puhutaan Pitäjän Erkki-joukkojen varustuksesta niin on tässä yksi pointti, jota ei ole koroitettu thråådille, nimittäin lakkautettavien varuskuntien kamppeisto. Osa on varmasti tavaraa, jota ei suin surmin enää liikuteta operatiivisten joukkojen varustukseen, mutta paikallisjoukoille se on edelleen hyvin käyttökelpoista. Tähän kategoriaan kuuluu varmasti käsiaseita, viestivälineitä, jopa ajoneuvojakin.

Puolustuskomentaja on niin monta kertaa ottanut thråådille Paikallisjoukot, että vaikea minun on uskoa sitäkään, että Hän sitä suunsa mauksi paahtaa, joku järjestely on tekeillä varustuksen parantamiseksi. Ja jotenkin loogiselta tuntuu se, että eräs osaratkaisu on lakkautettavien varuskuntien ja varastojen materiaalin uusjako.

Jos mietitte vaikka itä-Suomea akselilla Tohmajärvi-Kuhmo ja pähkii sitä, mitä varusteita Kontiorannasta vapautuu, niin yhteyden voi piirtää huonollakin mielikuvituksella. Jos näissä jutuissa järki on vaikuttava tekijä niin jotenkin näin sen pitää mennä.

Parhaat tekat ja rivistö uutta kuorkkia löytää varmasti käyttäjänsä esim. Kainuun Prikaatista ja heittämällä. Mutta sitä kevyempää orkesterikampetta on aika hitosti sitäkin. Olisi hulluutta paiskoa se kama luiskaan ja jättää se hyödyntämättä, olletikin, että sille on jollain joukkotyypillä edelleen käyttöarvoa.

Eli katsannossani totean, että mahdollisuudet erkkijoukkojen materiaaliseen kehittämiseen ovat kohtuulliset, uutta ja pinkeää ei varmasti rekkakuormin siiloihin ja luoliin ajeta, toisaalta ei ole erkitkään ihan uusia ja pinkeitä.:angel:

 

[baikal]

Tuossa onkin erkkiläisille todennäköisesti hankala koulutusaihe: varautuminen siihen että tavishankalien kohdehenkilöiden seassa voi yllättäen olla osaava ja motivoitunut toimija, jolle leppoisa nujakointi ja kiinni jäänti on mahdoton vaihtoehto. Samassa yhteydessä voi ollakin useita mörköjä liikkeellä, ja voks kovin erilainen otteluun osallistuvilla joukkueilla.

Pienillä paikkakunnilla tosin asiaa helpottaa se, että ihmiset tunnetaan. Outo ja vieras ihminen iskee silmään kuin tuhat volttia.

Kyllä minä näen aivan muita ongelmia erilaisissa erkki-tilanteissa kuin mitä on yksittäisen tai kaksittaisen kohdehenkilön liimaaminen ja teippaaminen. Kyse on tuolloin kuitenkin time crisis, ja älkää hyvät miehet nyt olettako, että keltaisen lehdistön pääteemoina olisi tuolloin mahdolliset ylilyönnit "haastavan asiakkaan saamat kolhut sotatoimialueella" malliin.

Ei kai saatana kukaan mene pyyhkimään tainnutussalvaa epäilemänsä erikoisjoukkovihollisen nenään tai pyri raudoittamaan häntä Hyvän Poliisiohjeen mukaan? Älkää viitsikö hei heput.

Oletteko hyvät miehet ikinä olleet puolustusvoimien vartiomiehenä? Todennäköisesti olette. Mitkä olivat ohjeet? Nehän on ihan simppelit ohjeet ja jos ette muista niin ripirapi mil.fi sivuille lukemaan ne, äkkiä nyt hus.

Ei pidä taivastelemalla tehdä asioista liian vaikeita. Sotilaalle riittää, että noudattaa saamiaan ohjeita ja määräyksiä. Ei siinä tarvitse erikseen pohtia saako nenäsalvaa survoa kohdehenkilön nenään vai vasempaan silmään. Tai saako raudoitettavalta vääntää ensin oikean ranteen sijoiltaan ja sitten rautoihin. Sotatoimialue ei ole mikään viikonlopputanssitapahtuma, jonka ylilyöntejä käydään käräjillä ratkomassa.

 

[kimmo.j]

Baikal kirjoitti: "Sotatoimialue ei ole mikään viikonlopputanssitapahtuma, jonka ylilyöntejä käydään käräjillä ratkomassa."
Tuntien kotimaisen oikeuslaitoksen, en ole lainkaan vakuuttunut siitä.
Toisaalta mikäli paikalla on siviilejä, ei rajoittamaton voiman käyttö, siis ampuminen ole ihan yksiselitteinen ratkaisu, tai onhan se, lasketaan kuolleet myöhemmin.