Laskuvarjopunos eli paracord

noska

Ylipäällikkö
Paracord / 550 cord on ollut vuosia jo sotilaiden ja retkeilyväen suosikkinaru. Kyseessähän on alunperin laskuvarjopunokseksi kehitetty ohut punos. Suosittu kernmantel-punos noudattaa samaa menetelmää kuin useat kiipeilyköydet. Sisällä on ydin (kern) ja sen päällä kudottu putki (mantel).
Amerikkaliset laskuvarjojääkärit ja lentäjät oppivat selviytymiskoulutuksessaan ottamaan varjonsa ja sen punokset hyötykäyttöön. Tästä huomattin, punoksen olevan hyvä ratkaisu lähes missä tahansa narua käytetään. Pian jo punos otettiinkin yleiskäyttöön amerikkalaisissa sotajoukoissa eikä sitä enää tarvinnut leikata varjoista. Punos nousi suosikiksi ja on pitkään ollut kaikkien taistelijoiden saatavilla yleisnaruna.
Alkuun valkoista punosta alettiin valmistaa myös vihreänä ja mustana sopimaan paremmin taktiseen käyttöön. Nykyisellään paracordeja saa monessa eri väreissä ja monena eri vaihtoehtona. Tyypillisesti retkeilyväen jutuissa aina varoitetaan ostamasta "väärää" narua, jota myydään "väärällä" nimellä. Sitten selitetään millaista on se "oikea" paracord. Toki on toisinaan kaupattu myös tyystin muunlaista narua tuolla nimellä, mutta yleensä nämä "väärät" ovat myös ihan oikeita laskuvarjopunoksia, mutta eri luokituksen mukaisia.
Yhdysvaltain militarystandardiun mukaan luokkia on kuusi. Niille on asetettu standardit murtolujuuden, venyvyyden, tiheyden minmien ja rakenteen mukaan. Standardit määräväät ydinlankojen määrän ja manttelin rakenteen. Lisäksi on muita standardeja, joiden mukaan myös valmistetaan laskuvarjopunoksia. Kaikissa luokissa on minimivenymävaatimus sama 30%. "Huijaus" paracordeiksi usein mainitaan sellaiset jotka eivä ole kernmantel rakenteen mukaisia eli niissä ei ole lainkaan ydintä vaan ainoastaan ulkopunos. Kuitenkin kaksi luokista on juuri tälläisiä. Luokat IA ja IIA.
Usein "oikean" paracordin sanotaan pitävän sisällään 4-7 ydinlankaa. Standardin mukaan luokissa I ja II pitää olla juuri nimenomaan 4 tai 7 ydinlankaa. 5 tai 6 ydinlankaa sisältävät eivät ole kyseisen standardin mukaisia. Luokassa III ydinlankoja kuuluu olla 7 tai 9 ja luokassa IV niitä tulee olla 11.
Tiheydeltään pienintä on IA ja suurin IV. Murtolujuudet luokille ovat I 43kg, IA 45kg, II 181kg, II 102kg, III 249kg ja IV 340kg. Paunoissa nuo luvut ovat 95lbs, 100lbs, 400lbs, 225lbs,550lbs ja 750lbs. Kolmos luokan murtolujuus siis on 550paunaa. Tuosta tuleekin usein käytetty paracordin toinen nimi 550 cord. Vastaavasti tunnetaan myös luokista II ja IV 400 cord ja 750 cord, mutta niitä nimityksiä käytetään harvoin.
Tuo "oikea" retkeilyväen suosima paracord on siis MIL-C-5040H standardin III luokan punos, jonka murtolujuus on 550 paunaa ja sisällä on 4 tai 7 ydinlankaa. Standardin mukaiset värit ovat tällä hetkellä valkoinen, vihreä, musta ja vaalean ruskea. Ydinlangat voivat olla kierrettyjä tai suoria ja väriltään joko valkoisia tai manttelin värisiä.
Kun paracordia käyttää on siis hyvä ensinnäkin selvittää minkä standardin ja luokan mukaista punos on, ainakin jos sen murtolujuus on ratkaiseva tekijä. laskuvarjojen valmistajilta ja huoltajilta saa ostaa toisinaan myös tuon IV luokan tai jopa vahvempia siviilistandardien mukaisia punoksia. Muissa yhteyksissä myytävistä on hyvä huomioida, että ne välttämättä eivät täytä mitään standardeja, vaikka paracordin nimellä ovatkin myynnissä. Erityisesti niissä saattaa olal kuorimanttelin punos löyhempää ja tehty vähemmistä kuiduista ja ytimessä saattaa olla pelkkää kuitumassaa eikä erillisiä ydinlankoja. Materiaalikin saattaa olla muuta kuin nylonia. Tällöin tietenkään eivät ominaisuudet ole odotetun kaltaisia, eikä niitä kannata käyttää kestävyyttä vaativiin paikkoihn, eikä ainakaan laskuvarjoihin.

No tuon "oikean" paracordin kehutut ominaisuudet ovat sen suuri murtolujuus, helppo solmittavuus (ja avattavuus solmuista), solmujen pitävyys siinä, sään kestävyys ja mahdollisuus käyttää ydinlankoja ulosvedettyinä erillisinä lankoina ohuempaa materiaalia tarvittaessa.
Jo jonkin aikaa ovat muutamat harrastajat ovat vähentäneet paracordin käyttöä ja viimeisten kuukausien aikana muutamat nimekkäät alan tekijät ovat liittyneet joukkoon. Ydinlankojen poistaminen pitkältä matkalta kerralla on kuitenkin todella työläs temppu ja ihan lyhyttä lankaa harvoin tarvii mihinkään. Ompelutöissä voi vielä metrinen pätkä riittää, mutta esim kalastussiimana pituutta vaaditaan jo paljon enemmän. Yhden yksittäisen dinlagan poistaminen on usein mahdoton tehtävä ja seurauksean on joko useita erillisä lankoj, jotka pitää säilöä johonkin tai useasta pätkästä solmittu lanka varsinaiseen käyttöön. Jos ydinlangat saa pois halkaisematta manttelia, on se toki vielä aivan käyttökelpoinen materiaali naruna, mutta sen avautuvuus solmuista heikkenee huomattavasti, samoin kuin murtolujuus. Usein tosin paracordin murtolujuus on turhankin suuri tavallisiin käyttötarkoituksiin.
Nykyisin saa erinomaisia vahvoja ompelulankoja. Vanhan karhunlangan lisäksi on useita vahvoja vaihtoehtoja kehitetty esimekriksi huonekaluteollisuuden tarpeisiin. Rulla tälläistä lankaa kulkee todella helposti mukana eli paracordin sisällä kannettavilla ydinlangoilla ei juurikaan säästetä tilaa.
Erittäin suosittu korvike ydinlankojen käytölle on ns. bank line. Taitaa löytyä suomalaisista kaupoista nimellä paulalanka tai pauloituslanka, joka tapauksessa kalastustarvikkeita myyvistä liikkeistä kyseinen lanka löytyy hylystä helpsoti. Toinen hyvä vaihtoehto on ns. kalastajan lanka, jota ennen sai lähes mistä tahansa isoissa rullissa, mutta nyttemmin on kadonnut lähes tyystin. Myös siimat ovat hyviä korvikkeita.
Koko punoksen korvikkeeksi löytyy usein veneilytarvikeliikkeistä hyviä täysin synteettisiä jopa meriveden ja auringon yhteisvaikutuksen (nylonisen paracordin nopeasti haurastuttava yhdistelmä) kestäviä eri vahvuisia edullisia naruja kuten lippunyöriä tms. Värivaihtoehtoja on yleensä vähemmän. Yleisin on valkoinen, mutta narut ovat kätevästi rullalla tai kelalla ja helposti mukana kuljetettavia. Vahvuuksia on todella paljon ja tarkkaan määriteltyjä, joten on helppo valita juuri oman tarpeen mukainen vaihtoehto.

Käytätkö sinä paracordia? Pidätkö huole että saat standardin mukaista, vai onko valinnan takana vain sotilaallisen lookin aspekti? Mitä sellaisa käyttöjä sinulla on paracordille, joihin et voi muuta narua käyttää?

Itse olen jo aikaa sitten siirtynyt muihin vaihtoehtoihin. Kuitenkin mukanani kulkee aina varalta myös paracordia. Käytän sitä erityisesti tilanteissa, joissa haluan värin "maastoutuvan", sekä tietenkin varjojen huollossa. Pidän ehdottomasit huolen standardin mukaisuuksista, mutta en suosi erityisesti militarystandardia, vaan olennaista minulle on tiheydet ja murtolujuudet.
Käytän paracordia myös tilanteissa, joissa tarvin putkimasta sukkaa johonkin. Esim. olen siitä tehnyt hihna,n jonka päät pujotan aurinkolasien sankojen päälle. Ne siten "maastouttavat" sangat pehmentävät ne ja antavat mahdollisuuden pudottaa lasit kätevästi rinnalle tilanteessa jossa ne tarvii ottaa silmiltä.
Samalla periaattelle olrn käyttänyt mantteliputkea esim tuntolevyn ketjun päällä sekä vastaavissa muissa paikoissa peittämsääs ketjua, vaijeria, muoviputkea tms. Erilleen jääviä ydinlankoja olen sitten kerinyt ompelukoneen puolille (kätevä tehdä ompelukoneella) ja käyttellen satunnaisesti paikoissa joissa tarvin ohutta sidontamateriaalia.
En kuitenkaan ole tehnyt paracordista itselleni ranneketta tai avaimenperää ja olen tehnyt siitä kengännauhat vain silloin jos maastossa minulta katkeavat käytössä olevat. Vaihdan kuitenkin reissun jälkeen kenkiä huoltaessani aina tilalle aidot kengännauhat.
 
Narujen käytöstä ei tule kommanttia, niin laitetaas jatkokysymys. Kellä on mukana köyttä ja kuinka pitkä pätkä ja minkälaista? Mihin käyttötarkoitukseen sitä kannatte?
 
noska kirjoitti:
Narujen käytöstä ei tule kommanttia, niin laitetaas jatkokysymys. Kellä on mukana köyttä ja kuinka pitkä pätkä ja minkälaista? Mihin käyttötarkoitukseen sitä kannatte?
Perus paalausköyttä pikkuinen kerä riistan riiputtamiseksi reissuilla sekä sekakäyttöön. Autossa sitten vahvempaa vetonarua 15m. Rautalankaakin kuljetan tarvittaessa mukana, lähinnä autossa ja tarpeen mukaan repussa (auto näyttääkin sellaiselta taktiselta ajoneuvolta sisältä päin, että voisi varusteiden puolesta sopia vaikka liikkuvaksi tukikohdaksi).

Täysin varteenotettava vaihtoehto tuo paracord. Tulee mieleen monikin käyttötarkoitus, johon aikaisemmin on käyttänyt jekkua/ tilapaisvälineitä. En ole ennen viestiäsi ajatellutkaan uudelleen käytettäviä vaihtoehtoja. Ostoksille siis.
 
madmax kirjoitti:
noska kirjoitti:
Narujen käytöstä ei tule kommanttia, niin laitetaas jatkokysymys. Kellä on mukana köyttä ja kuinka pitkä pätkä ja minkälaista? Mihin käyttötarkoitukseen sitä kannatte?
Perus paalausköyttä pikkuinen kerä riistan riiputtamiseksi reissuilla sekä sekakäyttöön. Autossa sitten vahvempaa vetonarua 15m. Rautalankaakin kuljetan tarvittaessa mukana, lähinnä autossa ja tarpeen mukaan repussa (auto näyttääkin sellaiselta taktiselta ajoneuvolta sisältä päin, että voisi varusteiden puolesta sopia vaikka liikkuvaksi tukikohdaksi).

Täysin varteenotettava vaihtoehto tuo paracord. Tulee mieleen monikin käyttötarkoitus, johon aikaisemmin on käyttänyt jekkua/ tilapaisvälineitä. En ole ennen viestiäsi ajatellutkaan uudelleen käytettäviä vaihtoehtoja. Ostoksille siis.
Kannattaa sitten miettiä hygieniakysymykset riistän kanssa touhutessa. Tuon paracordinkin kudoksen väliin kun menee mielellään jos jonkinmoista töhnää, vaikka tiivistä onkin.
Tosiaan rautalankahan onkin aiheensa käsittelemättä vielä. No sehän menee tässä samassa ketjussa ja kaipa nippusiteetkin.
Eli lisätään kysymyksiin, että kulkeeko väellä mukana metallilankoja tai nippusiteitä, minkä kokoisia ja paksuisia ja mihin tarkoitukseen?
 
Aina on repussa mukana paracordia, ja kengissäkin on nauhoina paracordia tälläkin hetkellä. Kestää pidempään kuin perus kengännauhat, mutta pitää laittaa tupla solmulle kun luistaa muuten helposti auki.
 
15-metriä on aina mukana, vahvuus 8 milliä, ei taida olla minkään standardin mukaista vaan muistaakseni Motonetista hankittua. Siinä on tuo paracord-rakenne. Halvatun lujaa se on ja saa siihen sopivat solmutkin syntymään. Väriltään on lähinnä sinistä. Kieppi ohutta teräslankaa löytyy, paksua siimaa eli 0.5:sta, nippusiteitä kahta eri kokoa valkoisia ja mustia, puotinarua pikkurulla ja eiköhän ainakin autosta löytyne tervalankaakin. Kaikkea helvettiä sitä muuten kuljettaakin mukanaan. Jos huomenna jättää jonkun pois niin ylihuomenna sitä varmasti tarviaa, niin se vaan menee.
 
baikal kirjoitti:
Kaikkea helvettiä sitä muuten kuljettaakin mukanaan. Jos huomenna jättää jonkun pois niin ylihuomenna sitä varmasti tarviaa, niin se vaan menee.
Näinhän se menee. Ikuista tasapainoilua sen välillä, että olis mahdollisimman vähän kannettavaa, mutta kuitenkin aina tarvittaessa konsti selvitä.

Mistä muuten hankit tota tervalankaa? Mun entinen hankintapaikka lopetti toimintansa, kilpailija ei sitä myy ja noi askarteluputiikit pitää silllä hirveetä hintaa.
 
noska kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Kaikkea helvettiä sitä muuten kuljettaakin mukanaan. Jos huomenna jättää jonkun pois niin ylihuomenna sitä varmasti tarviaa, niin se vaan menee.
Näinhän se menee. Ikuista tasapainoilua sen välillä, että olis mahdollisimman vähän kannettavaa, mutta kuitenkin aina tarvittaessa konsti selvitä.

Poikamiehennä ollessa harrastin ajoittain rankkaa minimalisointia. Jälkeenpäin ajatellen turhankin tiukkaa. Mutta aikansa kutakin.
 
Mä taas minimalisoin laiskuuttani kun en jaksa kantaa kaikkea enkä oo niin iso herra että saisin sotilaspalvelijan kantamaan kaiken
 
Jekkulankaa on aina mukana. Narullekin olisi ollut monet kerrat käyttöä mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia sopivaa. Kerran jouduin jopa sosialisoimaan leiri-/ylityslenkkareista kengännauhan kun oli ihan pakko saada narua.
 
Naruhan on monen kokeneen selviytymiskouluttajan valinta yhdeksi tärkeimmistä selviytymisvälineistä. Toki sen korvikkeita voi valmistaa luonnostakin, mutta se on työlästä ja etenkin talvella materiaalin hankinta hankalaa. Narun tarve kuitenkin on jatkuvaa. Itse en lähde mihinkään ellei minulla ole vähintään pätkä narua mukanani. En edes töihin.
 
koponen kirjoitti:
Jekkulankaa on aina mukana. Narullekin olisi ollut monet kerrat käyttöä mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia sopivaa. Kerran jouduin jopa sosialisoimaan leiri-/ylityslenkkareista kengännauhan kun oli ihan pakko saada narua.

Toissakesänä evakuoin puseron helmanyörin aika tarpeeseen...se on just tätä, kun ei jotain ole mukana.:a-laugh:
 
baikal kirjoitti:
koponen kirjoitti:
Jekkulankaa on aina mukana. Narullekin olisi ollut monet kerrat käyttöä mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia sopivaa. Kerran jouduin jopa sosialisoimaan leiri-/ylityslenkkareista kengännauhan kun oli ihan pakko saada narua.

Toissakesänä evakuoin puseron helmanyörin aika tarpeeseen...se on just tätä, kun ei jotain ole mukana.:a-laugh:

Tiedän erään, joka ei helmanarua juuri käytä, mutta on siihen helmanarun tunneliin tunkenut kolmikerroin narua juuri hätätapauksia varten. Onpa hän näkynyt sitä muutaman kerran tarvitsevankin.

Ennen aikaanhan oli Savottajätkillä lakinlipassa äimä ja lakin hikinauhan alla varmuudeksi pikilankaa. Tuolla samalla yllä mainitulla tyypillä on takin vuoriin harsottu harvoin pistoin ompelulankaa, niin että sen saa sieltä helposti käyttöön. Mitenkähän miehen käy jos kerran hukkaa takkinsa.
 
noska kirjoitti:
baikal kirjoitti:
koponen kirjoitti:
Jekkulankaa on aina mukana. Narullekin olisi ollut monet kerrat käyttöä mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia sopivaa. Kerran jouduin jopa sosialisoimaan leiri-/ylityslenkkareista kengännauhan kun oli ihan pakko saada narua.

Toissakesänä evakuoin puseron helmanyörin aika tarpeeseen...se on just tätä, kun ei jotain ole mukana.:a-laugh:

Tiedän erään, joka ei helmanarua juuri käytä, mutta on siihen helmanarun tunneliin tunkenut kolmikerroin narua juuri hätätapauksia varten. Onpa hän näkynyt sitä muutaman kerran tarvitsevankin.

Ennen aikaanhan oli Savottajätkillä lakinlipassa äimä ja lakin hikinauhan alla varmuudeksi pikilankaa. Tuolla samalla yllä mainitulla tyypillä on takin vuoriin harsottu harvoin pistoin ompelulankaa, niin että sen saa sieltä helposti käyttöön. Mitenkähän miehen käy jos kerran hukkaa takkinsa.

Tuo helmatunnelin kyllästäminen tarvenaruilla on ihan hyvä jippo, samoin tuo vaikka hattuun kätketty neula-lanka-yhdistelmä.

Olen vaan nykyään niin laiska, että mulla on aina tukikohta, josta käsin suoritan pistonomaisia liikkeitä eri maastonkohtiin. Auto pönöttää siinä tukikohdan laidalla ja on tuolit ja pelit ja vehkeet, radiot ja kaikki herkut.
 
Ikä ei muuten meinaa mitään näissä vaellushommissa. Minullakin on nykyään käytössä jutaamiseen neljäsosa ajasta mitä ennen, niin kuljen puolet hiljempaa ja kannan puolet romppeesta mitä ennen. Menee siis ihan tasan, eikö!?

noskan innoittamana lisäsin sekä ykköslähdön rinkkaan että retkikamakaapin miljoonapussiin kerpun 6 milin high-tech -köyttä (kun halvalla sain).
 
Olipa sitten kerrankin meikäläisestäkin jotain hyötyä. Eipä jää koposen selviutuminen enää narusta kiinni.

Kyllä rajan vanhat kouluttajat pyörittelis päätään kun näkisivät baikalin picnic-varustuksen, vaan onhan se varmasti mukava ja tuottaa käyttäjällään suurta ilooa ja nautintoa sekin.
 
Sori OT

Mutta voihan se olla näin että sinä olit sissi mutta olet hyppänyt laskuvarjolla.

Ennen Ruotsissa sai "Norrlandsjägarna" K4 Arvidsjaurilla hypätä laskuvarjolla jos ne halusi mutta se maksoi niile 800 kr ja oli vapaehtoista.

Voihan se olla että sinäkin olet tehnuy noin kun ruotsalaisjääkärit......Meinaan Noska.
 
Voi olla tai sitten voi olla että ei
 
Hejsan kirjoitti:
Sori OT

Mutta voihan se olla näin että sinä olit sissi mutta olet hyppänyt laskuvarjolla.

Ennen Ruotsissa sai "Norrlandsjägarna" K4 Arvidsjaurilla hypätä laskuvarjolla jos ne halusi mutta se maksoi niile 800 kr ja oli vapaehtoista.

Voihan se olla että sinäkin olet tehnuy noin kun ruotsalaisjääkärit......Meinaan Noska.

Mekin oltais aikoinaan Immolassa päästy hyppäämään, mutta olisi pitänyt itse maksaa jotain (en muista miten paljon) ja käyttää vapaa aikaansa siihen, niin eipä tullut hypättyä. Myöhemmin tuo päätös harmitti, olis yksi meidän kouluttaja joka oli käynyt LJK:n ja harrasti hyppäystä vetänyt meille sen pikakurssin omalla vapaa-ajallansa.
 
Ja laskuvarjohyppykursseja järjestetään toki siviileillekin. Olen siitä varma koska olen sellaisella ollut kouluttamassa useamman kerran. Eli se, että olen joskus hypännyt ei ja joskus majoittunut Utissa ei takaa sitä että olen käynyt LJK:n. Ei se tosin pois suljekaan sitä mahdollisuutta. Hejsan joutuu vaan jatkamaan pohdiskelujaan ja luulottelujaan, jos ei enempää keksi faktoja.
 
Back
Top