Liikkuvuus vastaan kaikki muu

[Anti-Panzer]

Tuossa videossa huomasin erään informatiivisen sanan. "Binary". Kuinkas muutenkaan...

Mitäpä tarkoitat tällä?

 

[setämies]

Mitäs tämä ryhmityksen levittäminen oikein tarkoittaa? Sitäkö vain että porukkaa sumppuuntuu järin helposti (esim KK-mies palaa ryhmän yhteyteen)...

Se on sitä, että porukkaa sumppuuntuu edetessä kaukaisuudessa olevaa pistetta kohti ihan itsestään. Kohtuu hauskan näköistähän se on kun lääniä on enemmän kuin laki sallii ja koko kuuden miehen ryhmä huomaa olevansa jossain alle 15m säteellä. Ymmärtäisihän tuon todella tiheässä tienvarsirisukossa mutta ei mäntykankaalla. No tekemällä kuitenkin oppi ja lopulta jannut alkoivat hakemaan omaa pistettä tasalla jota kohti edetä.

Se mikä itsellä kiinnittää huomiota noissa virallisissa käsimerkeissä on että viholliselle ei ole omaa "hiljaista" käsimerkkiä, tuo vahvennettu käsimerkkikin tuntuu jotenkin hankalalle käyttää. Itse tosin olen oppinut muiden opettamana käyttämään nyrkkiä suun edessä ja siirtänyt sitä "perintönä" eteenpäin.

Meillä lähinnä tosiaan osoitettiin aseella (tai sormella jos vaan pystyi)... en muista että oltaisiin käytetty muuta erityistä merkkiä sille. Kuulostaa ihan järkevältä merkiltä tuo esittämäsi.

 

[Rajasissi]

Tuossa videossa huomasin erään informatiivisen sanan. "Binary". Kuinkas muutenkaan...

Mitäpä tarkoitat tällä?

"Binary explosive" on kaksikomponenttiräjähde joka valmistetaan nimensä mukaan sekoittamalla kahta ainetta keskenään jotka eivät itsestään ole räjähteitä.
Yleensä ovat melko turvallisia käsitellä ja esimerkiksi Tanneriitti tarvitsee dynamiitin nallin tai iskun kiväärin luodista. Ei yleensä räjähdä pistoolin osumasta koska sillä ei oli tarpeeksi nopeutta.

 

[SJ]

Tuossa videossa huomasin erään informatiivisen sanan. "Binary". Kuinkas muutenkaan...

Mitäpä tarkoitat tällä?

Sitä, että nykyään harvoin tarvitsee käsitellä noin herkkää (suhteellisesti ottaen) räjähdettä, kun luodista kukkuu, mutta tuo Binary selittää miten tuo herkkyys saadaan pidettyä hallinnassa.

Ja toki käytössä on varmaan moniakin räjähteitä, jotka kukkuvat luodista, mutta uskoisin, että niitä vältetään (etenkin sotilaskäytössä) mikäli vain mahdollista.

 

[Kapiainen]

Ja toki käytössä on varmaan moniakin räjähteitä, jotka kukkuvat luodista, mutta uskoisin, että niitä vältetään (etenkin sotilaskäytössä) mikäli vain mahdollista.

Näin on, pitää paikkansa. Luodista/ iskusta lähtevä räjähde ei ole kovin käyttökelpoinen sotilasräjähteenä pl pienellä varauksella erikoisjoukkojen jotkut tarpeet. Yleisestiottaen kuitenkin siis ei sotilaskäyttöön iskusta lähteäviä räjähteitä.

 

[SJ]

Ja toki käytössä on varmaan moniakin räjähteitä, jotka kukkuvat luodista, mutta uskoisin, että niitä vältetään (etenkin sotilaskäytössä) mikäli vain mahdollista.

Näin on, pitää paikkansa. Luodista/ iskusta lähtevä räjähde ei ole kovin käyttökelpoinen sotilasräjähteenä pl pienellä varauksella erikoisjoukkojen jotkut tarpeet. Yleisestiottaen kuitenkin siis ei sotilaskäyttöön iskusta lähteäviä räjähteitä.

Nyt tietenkin minun pitää lisätä tuohon aikaisempaan väittämääni, koska en muista TNT:stä, että miten herkkää se oli, se nimittäin saattoi kukkua luodista, mutta TNT on käytössä siksi, että se on ollut käytössä vissiin jo reilu sata vuotta ja silloin se oli erittäin stabiilia verrattuna vaihtoehtoihin ja sitä kun on, niin sitä käytetään.

 

[baikal]

tnt SAATTAA kukkua luodista, mutta todennäköistä se ei taida edelleen olla.

 

[SJ]

tnt SAATTAA kukkua luodista, mutta todennäköistä se ei taida edelleen olla.

Mutta taitaa silti olla riittävä syy käyttää jotakin muuta ainetta "irtoräjähteenä"? Tietenkin TNT säilyy käytössä niin kauan kuin sitä riittää varastossa ja sitä ei päätetä pokata, mutta eikös ne uudempiin miinoihin tms. käytä jotakin muuta osittain juuri turvallisuuden takia.

 

[Kapiainen]

Nyt tietenkin minun pitää lisätä tuohon aikaisempaan väittämääni, koska en muista TNT:stä, että miten herkkää se oli, se nimittäin saattoi kukkua luodista, mutta TNT on käytössä siksi, että se on ollut käytössä vissiin jo reilu sata vuotta ja silloin se oli erittäin stabiilia verrattuna vaihtoehtoihin ja sitä kun on, niin sitä käytetään.

En ole räjähdysaine-expertti, vaikka jotain sotilaskäytössä olevista räjähdysaineista väkisinkin hiukan tiedän, mutta käsittääkseni on erittäin epätodennäköistä että TNT lähtisi esimerkiksi luodin iskusta. TNT tarvitsee käytännössä nallin/räjäyttimen lähteäkseen.
Syy miksi TNT on edelleen sotilasräjähteenä käytössä on varmaankin juuri se, että se on hyvin vakaata, mutta myös hyvin edullista ja ajaa kuitenkin tarkoituksensa edelleen siinä käytössä missä sitä tänä päivänä käytetään.

 

[Anti-Panzer]

Tuossa videossa huomasin erään informatiivisen sanan. "Binary". Kuinkas muutenkaan...

Mitäpä tarkoitat tällä?

Sitä, että nykyään harvoin tarvitsee käsitellä noin herkkää (suhteellisesti ottaen) räjähdettä, kun luodista kukkuu, mutta tuo Binary selittää miten tuo herkkyys saadaan pidettyä hallinnassa.

Tuli vaan semmoinen viba että epäilit jotenkin manipuloiduksi tuota. :a-smiley:

 

[SJ]

Nyt tietenkin minun pitää lisätä tuohon aikaisempaan väittämääni, koska en muista TNT:stä, että miten herkkää se oli, se nimittäin saattoi kukkua luodista, mutta TNT on käytössä siksi, että se on ollut käytössä vissiin jo reilu sata vuotta ja silloin se oli erittäin stabiilia verrattuna vaihtoehtoihin ja sitä kun on, niin sitä käytetään.

En ole räjähdysaine-expertti, vaikka jotain sotilaskäytössä olevista räjähdysaineista väkisinkin hiukan tiedän, mutta käsittääkseni on erittäin epätodennäköistä että TNT lähtisi esimerkiksi luodin iskusta. TNT tarvitsee käytännössä nallin/räjäyttimen lähteäkseen.
Syy miksi TNT on edelleen sotilasräjähteenä käytössä on varmaankin juuri se, että se on hyvin vakaata, mutta myös hyvin edullista ja ajaa kuitenkin tarkoituksensa edelleen siinä käytössä missä sitä tänä päivänä käytetään.

Joo, mutta silti esim tuo PV:n uusi käsikranaatti sisältää jotakin muuta räjähdettä (toki saattaa johtua sen tehostakin), lisäksi olen nähnyt tiettyjä valmistajien prosyyrejä, joissa mainostetaan erityisen insensitiivisiä ammuksia esim. rynnäkkövaunujen ammuksiksi.

 

[Kapiainen]

Joo, mutta silti esim tuo PV:n uusi käsikranaatti sisältää jotakin muuta räjähdettä (toki saattaa johtua sen tehostakin), lisäksi olen nähnyt tiettyjä valmistajien prosyyrejä, joissa mainostetaan erityisen insensitiivisiä ammuksia esim. rynnäkkövaunujen ammuksiksi.

Kylläpä kyllä, mutta kuten sanoin: TNT on edelleen ihan toimivaa tavaraa monissa tarkoituksissa sekä ominaisuuksiensa, että edullisuutensa puolesta.
Se on selvä, että esimerkiksi panssarivaunujen ammuksissa, miksei myös joissakin käsikranaattityypeissä jonkin toisen R-aineen käyttö ole hyvinkin perusteltua. Mutta monissa käyttötarkoituksissa TNT ajaa edelleen asiansa oikein hyvin.

 

[JOKO]

Palatakseni topicin aiheeseen. Sanoisin noiden kaikkien ihmeellisten kikkailujen olevan lähes täysin joutavia. Ovat erikoisjoukoille lähinnä kuntoilua. Oppii kai siinä sivussa asetta käyttämään. Lähitaistelutaitoja tietysti tarvitaan joskus, kuten tuore laivanvaltaus osoitti. Sekin homma taisi tosin ratketa perinteisesti pistoolilla.

Erikoisjoukkojen toiminnan lähtökohtana sanoisin olevan yllätys, nopeus, raju rynnäkkö ja hyvä valmistautuminen. Jos "ninjaloikkiin" joudutaan, niin silloin hommat ovat menossa kovalla vauhdilla pieleen. Tavallinen mosuri ei tarvitse noita filmien kuperkeikkoja mihinkään.

Normaali taistelukentän liike on periaatteessa varsin yksinkertaista. Käytännössä sitten jotakin aivan muuta. Kapiainen niistä on hyvin kirjoittanutkin.

Käsittääkseni venäläisten erikoisjoukkojen rooli ei ole kovinkaan kummoinen johtuen kaluston puutteesta. Pitäisi olla kulkupeli, millä pääsisi vastustajan selustaan kikkailemaan. Vielä suurempi ongelma on poistuminen operaation jälkeen. Sama ongelma on tietysti kaikilla mailla. Amerikkalaiset ovat viime vuosina esitelleet toinen toistaan hullumpaa konseptia tähän tarkoitukseen. Niillä mahdollistuisi se varsinainen liikkuvuus. Tiedä onko yksikään saanut kunnolla ilmaa siipien alle.

 

[Second]

Palatakseni topicin aiheeseen. Sanoisin noiden kaikkien ihmeellisten kikkailujen olevan lähes täysin joutavia. Ovat erikoisjoukoille lähinnä kuntoilua. Oppii kai siinä sivussa asetta käyttämään. Lähitaistelutaitoja tietysti tarvitaan joskus, kuten tuore laivanvaltaus osoitti. Sekin homma taisi tosin ratketa perinteisesti pistoolilla.

Erikoisjoukkojen toiminnan lähtökohtana sanoisin olevan yllätys, nopeus, raju rynnäkkö ja hyvä valmistautuminen. Jos "ninjaloikkiin" joudutaan, niin silloin hommat ovat menossa kovalla vauhdilla pieleen. Tavallinen mosuri ei tarvitse noita filmien kuperkeikkoja mihinkään.

Normaali taistelukentän liike on periaatteessa varsin yksinkertaista. Käytännössä sitten jotakin aivan muuta. Kapiainen niistä on hyvin kirjoittanutkin.

Käsittääkseni venäläisten erikoisjoukkojen rooli ei ole kovinkaan kummoinen johtuen kaluston puutteesta. Pitäisi olla kulkupeli, millä pääsisi vastustajan selustaan kikkailemaan. Vielä suurempi ongelma on poistuminen operaation jälkeen. Sama ongelma on tietysti kaikilla mailla. Amerikkalaiset ovat viime vuosina esitelleet toinen toistaan hullumpaa konseptia tähän tarkoitukseen. Niillä mahdollistuisi se varsinainen liikkuvuus. Tiedä onko yksikään saanut kunnolla ilmaa siipien alle.

Tätähän minä vähän pelkäsinkin että ei nähdä liikkuvuutta ninjaloikkien takaa... No toki ninjat ovat legendan mukaan hurjia ja pelottavia lähitaistelijoita.

Äkkiarvaamatta nopeasti liikkuvaa mahdollisimman pientä maalia on pirun paljon hankalampi ampua, kuin hitaampaa selvimmin näkyvää ennalta arvattavasti liikkuvaa maalia. Entäpä jos vaikka liikkuva maalitaulu vaihtelisi korkeuttaan metrin verran satunnaisesti ja tiheästi samalla kun se häviää välillä näkyvistä. Jos haluttaan vaikeustasoa vielä ylös päin niin vaihdellaan nopeutta ja pistettään se vaihtelemaan suuntaa. Veikkaan että jokainen myöntää että on se piru vie vaikea osuttava. Olen nähnyt sivusta miten hankala osuttava on kaikenlaisia väistölliikeitä tekevä ja kohti ampuva vastustaja kokeneellekin airsoftaajalle, joka harvemmin ampuu ohi kokonaista lipasta täysin avoimella olevaan alle 20-30 metrissä olevaan vastustajaan.

Jos miehiä treenataan vaihtamaaan lipas mahdollisimman pian ja sekunnin kymmenykset merkitsevät yleensäkin aseen käsittelyssä niin mielestäni on vähintäänkin kyseenalaista mitätöidä periaatetasolla ainakin vastaavan ajallisen hyödyn omaavat sekä selivytymismahdollisuuksia parantavat väistöliikkeet. Koska ne on sirkustemppuja.

Koulutus vaatii aikaa ja on olemassa loukkaantumisriskejä ihan konkreettisesti, suurin osa ei osaa/halua kehonsa liikkuvuutta hyödyntää vaikka notkeus ja lihasvoima riittäsikin -> Ei synny juuri minkään taso automaatiota. Yksinkertainen esimerkki on että miten esim sivulle heittäytymisen jälkeen ei saada itseään ylös ja taisteluvalmiiksi vaan jäädän köhimään kuin kala kuivalla maalla. Seuraavaa asia mikä tajutaan on pistin niskassa tai että jokin puoli kiloinen metallinen pyöreä objekti kolahti just selkään... Vaikuttaisi käsikranaatille.

Totta on että jos ninja hyppyihin joudutaan turvautumaan niin ollaan jo kusessa. Sama homma nähdäkseni on myös siinä tilanteessa jos tähtäämisessä ja lippaan vaihdossa sekunnin kymmenykset ratkaisevat. Tosin yleisen käsityksen mukaan vain jälkimmäiset osoittavat sotilaan ammattitaitoa ja kykyä selvitä kusisesta tilanteesta silti voittajana tai ainakin hengissä... Käsitys jota minä en ihan semmoisenaan sulata kuitenkaan.

Erikoisjoukkoja voidaan käyttää myös valiojalkaväkenä, eli tuttavallisemmin iskujoukkoina. Näin on toimineet myös Spetsut ainakin molempien tsetseenian sotien aikana.

 

[Kapiainen]

Äkkiarvaamatta nopeasti liikkuvaa mahdollisimman pientä maalia on pirun paljon hankalampi ampua, kuin hitaampaa selvimmin näkyvää ennalta arvattavasti liikkuvaa maalia. Entäpä jos vaikka liikkuva maalitaulu vaihtelisi korkeuttaan metrin verran satunnaisesti ja tiheästi samalla kun se häviää välillä näkyvistä. Jos haluttaan vaikeustasoa vielä ylös päin niin vaihdellaan nopeutta ja pistettään se vaihtelemaan suuntaa. Veikkaan että jokainen myöntää että on se piru vie vaikea osuttava. Olen nähnyt sivusta miten hankala osuttava on kaikenlaisia väistölliikeitä tekevä ja kohti ampuva vastustaja kokeneellekin airsoftaajalle, joka harvemmin ampuu ohi kokonaista lipasta täysin avoimella olevaan alle 20-30 metrissä olevaan vastustajaan.

Jos miehiä treenataan vaihtamaaan lipas mahdollisimman pian ja sekunnin kymmenykset merkitsevät yleensäkin aseen käsittelyssä niin mielestäni on vähintäänkin kyseenalaista mitätöidä periaatetasolla ainakin vastaavan ajallisen hyödyn omaavat sekä selivytymismahdollisuuksia parantavat väistöliikkeet. Koska ne on sirkustemppuja.

Koulutus vaatii aikaa ja on olemassa loukkaantumisriskejä ihan konkreettisesti, suurin osa ei osaa/halua kehonsa liikkuvuutta hyödyntää vaikka notkeus ja lihasvoima riittäsikin -> Ei synny juuri minkään taso automaatiota. Yksinkertainen esimerkki on että miten esim sivulle heittäytymisen jälkeen ei saada itseään ylös ja taisteluvalmiiksi vaan jäädän köhimään kuin kala kuivalla maalla. Seuraavaa asia mikä tajutaan on pistin niskassa tai että jokin puoli kiloinen metallinen pyöreä objekti kolahti just selkään... Vaikuttaisi käsikranaatille.

Totta on että jos ninja hyppyihin joudutaan turvautumaan niin ollaan jo kusessa. Sama homma nähdäkseni on myös siinä tilanteessa jos tähtäämisessä ja lippaan vaihdossa sekunnin kymmenykset ratkaisevat. Tosin yleisen käsityksen mukaan vain jälkimmäiset osoittavat sotilaan ammattitaitoa ja kykyä selvitä kusisesta tilanteesta silti voittajana tai ainakin hengissä... Käsitys jota minä en ihan semmoisenaan sulata kuitenkaan.

Ei kai tuon lainaamani tekstin sisältöä kukaan ole tässä keskustelussa kiistänytkään?! Asiahan on juuri noin.
Vai onko sitten käynyt keskustelussa niin, että keskustelijat ovat puhuneet samoista asioista eri termeillä, eivätkä siksi ole ymmärtäneet toisiaan?!

Se on kylläkin totta, että yhä edelleen löytyy myös ammattisotilaita, jotka ovat valmiit sanomaan jopa perusaseenkäsittelyyn liittyviä asioita sirkustempuiksi, kuten myös esim sitä jos sotilas kierähtää etenemisliikkeen päätteeksi jossakin tilanteessa. Peruste noilla sanojilla on useimmiten se että "noin tehdään elokuvissa.." ja koska sitä näkee Hollywood-elokuvissa, se ei voi olla oikein..
Onneksi asiassa on päästy viimeisten noin kymmenen vuoden aikana merkittäviä askeleita eteenpäin myös koulutuksessa.

 

[Second]

Äkkiarvaamatta nopeasti liikkuvaa mahdollisimman pientä maalia on pirun paljon hankalampi ampua, kuin hitaampaa selvimmin näkyvää ennalta arvattavasti liikkuvaa maalia. Entäpä jos vaikka liikkuva maalitaulu vaihtelisi korkeuttaan metrin verran satunnaisesti ja tiheästi samalla kun se häviää välillä näkyvistä. Jos haluttaan vaikeustasoa vielä ylös päin niin vaihdellaan nopeutta ja pistettään se vaihtelemaan suuntaa. Veikkaan että jokainen myöntää että on se piru vie vaikea osuttava. Olen nähnyt sivusta miten hankala osuttava on kaikenlaisia väistölliikeitä tekevä ja kohti ampuva vastustaja kokeneellekin airsoftaajalle, joka harvemmin ampuu ohi kokonaista lipasta täysin avoimella olevaan alle 20-30 metrissä olevaan vastustajaan.

Jos miehiä treenataan vaihtamaaan lipas mahdollisimman pian ja sekunnin kymmenykset merkitsevät yleensäkin aseen käsittelyssä niin mielestäni on vähintäänkin kyseenalaista mitätöidä periaatetasolla ainakin vastaavan ajallisen hyödyn omaavat sekä selivytymismahdollisuuksia parantavat väistöliikkeet. Koska ne on sirkustemppuja.

Koulutus vaatii aikaa ja on olemassa loukkaantumisriskejä ihan konkreettisesti, suurin osa ei osaa/halua kehonsa liikkuvuutta hyödyntää vaikka notkeus ja lihasvoima riittäsikin -> Ei synny juuri minkään taso automaatiota. Yksinkertainen esimerkki on että miten esim sivulle heittäytymisen jälkeen ei saada itseään ylös ja taisteluvalmiiksi vaan jäädän köhimään kuin kala kuivalla maalla. Seuraavaa asia mikä tajutaan on pistin niskassa tai että jokin puoli kiloinen metallinen pyöreä objekti kolahti just selkään... Vaikuttaisi käsikranaatille.

Totta on että jos ninja hyppyihin joudutaan turvautumaan niin ollaan jo kusessa. Sama homma nähdäkseni on myös siinä tilanteessa jos tähtäämisessä ja lippaan vaihdossa sekunnin kymmenykset ratkaisevat. Tosin yleisen käsityksen mukaan vain jälkimmäiset osoittavat sotilaan ammattitaitoa ja kykyä selvitä kusisesta tilanteesta silti voittajana tai ainakin hengissä... Käsitys jota minä en ihan semmoisenaan sulata kuitenkaan.

Ei kai tuon lainaamani tekstin sisältöä kukaan ole tässä keskustelussa kiistänytkään?! Asiahan on juuri noin.
Vai onko sitten käynyt keskustelussa niin, että keskustelijat ovat puhuneet samoista asioista eri termeillä, eivätkä siksi ole ymmärtäneet toisiaan?!

Se on kylläkin totta, että yhä edelleen löytyy myös ammattisotilaita, jotka ovat valmiit sanomaan jopa perusaseenkäsittelyyn liittyviä asioita sirkustempuiksi, kuten myös esim sitä jos sotilas kierähtää etenemisliikkeen päätteeksi jossakin tilanteessa. Peruste noilla sanojilla on useimmiten se että "noin tehdään elokuvissa.." ja koska sitä näkee Hollywood-elokuvissa, se ei voi olla oikein..
Onneksi asiassa on päästy viimeisten noin kymmenen vuoden aikana merkittäviä askeleita eteenpäin myös koulutuksessa.

Mielestäni aika usea tässä keskustelussa ei ne niitä sulata tai ei ainakaan näe nillä olevan mitään käytännön merkitystä, marginaali touhua... Tai sitten tosiaan on käynyt niin että minä luen mitä haluan ja miten haluan :a-embarassed:

 

[setämies]

Äkkiarvaamatta nopeasti liikkuvaa mahdollisimman pientä maalia on pirun paljon hankalampi ampua, kuin hitaampaa selvimmin näkyvää ennalta arvattavasti liikkuvaa maalia. Entäpä jos vaikka liikkuva maalitaulu vaihtelisi korkeuttaan metrin verran satunnaisesti ja tiheästi samalla kun se häviää välillä näkyvistä. Jos haluttaan vaikeustasoa vielä ylös päin niin vaihdellaan nopeutta ja pistettään se vaihtelemaan suuntaa. Veikkaan että jokainen myöntää että on se piru vie vaikea osuttava. Olen nähnyt sivusta miten hankala osuttava on kaikenlaisia väistölliikeitä tekevä ja kohti ampuva vastustaja kokeneellekin airsoftaajalle, joka harvemmin ampuu ohi kokonaista lipasta täysin avoimella olevaan alle 20-30 metrissä olevaan vastustajaan.

Jos miehiä treenataan vaihtamaaan lipas mahdollisimman pian ja sekunnin kymmenykset merkitsevät yleensäkin aseen käsittelyssä niin mielestäni on vähintäänkin kyseenalaista mitätöidä periaatetasolla ainakin vastaavan ajallisen hyödyn omaavat sekä selivytymismahdollisuuksia parantavat väistöliikkeet. Koska ne on sirkustemppuja.

Koulutus vaatii aikaa ja on olemassa loukkaantumisriskejä ihan konkreettisesti, suurin osa ei osaa/halua kehonsa liikkuvuutta hyödyntää vaikka notkeus ja lihasvoima riittäsikin -> Ei synny juuri minkään taso automaatiota. Yksinkertainen esimerkki on että miten esim sivulle heittäytymisen jälkeen ei saada itseään ylös ja taisteluvalmiiksi vaan jäädän köhimään kuin kala kuivalla maalla. Seuraavaa asia mikä tajutaan on pistin niskassa tai että jokin puoli kiloinen metallinen pyöreä objekti kolahti just selkään... Vaikuttaisi käsikranaatille.

Totta on että jos ninja hyppyihin joudutaan turvautumaan niin ollaan jo kusessa. Sama homma nähdäkseni on myös siinä tilanteessa jos tähtäämisessä ja lippaan vaihdossa sekunnin kymmenykset ratkaisevat. Tosin yleisen käsityksen mukaan vain jälkimmäiset osoittavat sotilaan ammattitaitoa ja kykyä selvitä kusisesta tilanteesta silti voittajana tai ainakin hengissä... Käsitys jota minä en ihan semmoisenaan sulata kuitenkaan.

Ei kai tuon lainaamani tekstin sisältöä kukaan ole tässä keskustelussa kiistänytkään?! Asiahan on juuri noin.
Vai onko sitten käynyt keskustelussa niin, että keskustelijat ovat puhuneet samoista asioista eri termeillä, eivätkä siksi ole ymmärtäneet toisiaan?!

Se on kylläkin totta, että yhä edelleen löytyy myös ammattisotilaita, jotka ovat valmiit sanomaan jopa perusaseenkäsittelyyn liittyviä asioita sirkustempuiksi, kuten myös esim sitä jos sotilas kierähtää etenemisliikkeen päätteeksi jossakin tilanteessa. Peruste noilla sanojilla on useimmiten se että "noin tehdään elokuvissa.." ja koska sitä näkee Hollywood-elokuvissa, se ei voi olla oikein..
Onneksi asiassa on päästy viimeisten noin kymmenen vuoden aikana merkittäviä askeleita eteenpäin myös koulutuksessa.

Mielestäni aika usea tässä keskustelussa ei ne niitä sulata tai ei ainakaan näe nillä olevan mitään käytännön merkitystä, marginaali touhua... Tai sitten tosiaan on käynyt niin että minä luen mitä haluan ja miten haluan :a-embarassed:

Muista Second, että liikkeesta puhuttaessa pitää tehdä ero tarkoituksenmukaisen ja tarkoituksettoman liikkeen välille. Esimerkiksi jokaisella kynnyksellä on aivan turhaa rysäyttää eteenpäin ukemilla jos tilanne ei sitä vaadi. Yleensä järkevämpää on painaa sisään pystyssä ja valmiina käyttämään asetta. Ukemi kuitenkin tulee kyseeseen mikäli tulet korkeammalta alas tai menetät tasapainosi vauhdikkaasta juoksusta (yleensä ite otan nämä naamalla vastaan). Ei tarvita isoakaan pelisilmää erottaakseen tarkoituksettoman ja tarkoituksenmukaisen liikkeen eron. Kun mainitsit siitä että avoimessa maastossa aletaan ninjailemaan tulen alla, katsoisin sen erittäinkin tarkoituksenomaiseksi, koska suoraviivainen toiminta ei VÄLTTÄMÄTTÄ onnistu silloin. Jos se onnistuisi, on turhaakin turhempaa kuluttaa energiaa turhaan kiertelyyn ja kaarteluun.

Loppukädessä liikkeen tarkoituksenomaisuus ratkaistaan niiden sekuntin murto-osien aikana, jolloin taistelija tekee tilannearvion. Siinä ajassa, joko käydään läpi toimintamallit ja/tai luotetaan reflekseihin. Mikäli taistelija päättää luottaa ihmisen luonnolliseen reaktioon, voidaan menettää arvokkaita sekuntteja ennenkuin pystytään vastaamaan tuleen. Ihmisella esimerkiksi on luonnollinen tarve mennä matalammaksi ja vetäytyä kyyryyn säikähtäessään. Harjoittelemalla oikeaa toimintaa kuitenkin pystytään ehkäisemään luonnollinen reaktio tai lieventämään sitä niin, että oma reaktio nopeutuu. Tälläisestä on hyvä esimerkki AKEssa käytettävä 'duck stand' jolloin taistelija on valmiina kyyry- eli stressiasennossa, jolloin ollaan jo valmiina matalana eikä turhaan kyyristelyyn kulu aikaa. Taistelijat harjoittelevat tiettyjä toimintamalleja juuri sen takia, että päätöksenteko nopeutuisi lähes automaatio tasolle eikä aikaa kuluisi turhaan arpomiseen. Omalta osaltaan tämä on juuri sitä oikeinta liikkeen- ja kehonhallintaa.

Itse olen melkoisen tyytyväinen suoraviivaiseen etenemiseen ja melkolailla sen vankkumaton kannattaja, mutta tarpeentullen jopa tälläinen suomalainen rautakanki pystyy taipumaan ukemiin tai kaatuilemaan vähän notkeammin jos se tuntuu tarkoituksenmukaiselta.

 

[Mosuri]

Tuntuu vähän siltä, että aika harva tässä keskustelussa ymmärtää systeman olemusta. Systemassahan ei nimenomaan pyritä temppujen oppimiseen vaan mahdollisimman luonnolliseen toimintaan taistelutilanteessa.

Systema on taistelujärjestelmä, jossa ei keskitytä monimutkaisten liikesarjojen hiomiseen. Erillisia ulkoaopeteltavia tekniikoita ei tunneta, vaan pääpaino on taistelun periaatteiden hallitsemisessa. Taistelussa tärkeintä on rentous, oikeanlainen hengitys, jatkuva liike ja vastustajan kontrollointi minimaalisella fyysisellä voimalla. Samat periaatteet ovat sovellettavissa niin yksittäiseen aseettomaan kamppailuun kuin puukon ja tuliaseiden käsittelyynkin.

Systema ei kuitenkaan ole mikään aloittelijoiden laji vaan on parempi jos taustalla on kamppailulaji taustaa ja mielellään myös kokemusta väkivaltatilanteista (stressireaktioiden hallinnan harjoittelu ei juurikaan motivoi jos niitä ei ole kokenut). Kyseisestä harjoittelumetodista saa parhaiten tehot irti jos väkivalta on enemmän työ kuin harrastus tai urheilu. Kyseessä on erittäin vaativa konsepti joka vaatii harjoittelijalta paljon. Ns. henkinen harjoittelu on keskeisessä osassa. Moni saattaa ihmetellä miksi stressireaktioiden hallintaa tai rentoutta ja luonnollisuutta pitäisi harjoitella? Puolustusvoimien koulutushan perustuu paljolti päinvastaiseen kuten ankka-asentoihin ja jäykkiin ampuamasentoihin.

Kannattaa miettiä minkälaista elämää viettävät esim. erikoisjoukkojen sotilaat monissa maissa. Heidän oltava huippukunnossa 24/7. Mitään "off seasoneita" ei tunneta. Harjoittelun katkaisee vain vuosiloma ja enemmän tai vähemmän vaaralliset komennukset. Kannattaa miettiä missä kunnossa varusmiehet tai ressut ovat päivän mittaisen intensiivisen kaupunkitaisteluharjoittelun jälkeen. Toki tetsaaminen väsyttää mutta väsymystä aiheuttaa myös ankka-asento ja stressi mikä aiheutuu jatkuvasta havaintojen teosta ja yleisestä valppaudesta. Miltä mahtaa tuntua SAS:n miehestä kolmen kuukauden Bagdadin komennuksen jälkeen?

Miten omaksut kehoa mahdollisimman vähän rasittavan toiminnan? Miten olet rento mutta valpas? Miten liikut sulavasti mutta niin ettei huomiota kiinnitetä? Miten hallitset pelkoa ja stressireaktioita? Jokainen varmasti ymmärtää, että epäonnistuminen luo aivan eri tavalla stressiä jos seurauksena on vääpelin haukut tai sitten kenttälapion survominen perseeseen taleban joukkueen joukkoraiskauksen jälkeen?

Kaikkiin harjoituksissa tehtäviin fyysisiin harjoitteisiin sisältyy yhtälailla kehonhallintaa, hengitystekniikkaa kuin mielen harjoittamista.

Systema on vain yksi työkalu joka antaa ammattilaisille paremman mahdollisuuden hallita kehoa ja mieltä. Kannattaa toki muistaa, että kaikki spetsut eivät venäjällä systemaa harjoittele. Joissakin tämä luonnollisesti herättää epäilyn järjestelmän toimivuudesta? Kannattaa kuitenkin muistaa, että esim. monen miekkailukoulukunnan opit muuttuivat tanssiksi kun keskityttiin vääriin asioihin ja lopulta ne katosivat toimimattomina. IDF:ssäkin harjoitellaan muitakin lajeja kuin krav magaa. Esimerkiksi 90-luvulla israelilaiset olivat kiinnostuneita suomalaisesta jujutsusta.

 

[setämies]

Tuntuu vähän siltä, että aika harva tässä keskustelussa ymmärtää systeman olemusta. Systemassahan ei nimenomaan pyritä temppujen oppimiseen vaan mahdollisimman luonnolliseen toimintaan taistelutilanteessa.

Systema on taistelujärjestelmä, jossa ei keskitytä monimutkaisten liikesarjojen hiomiseen. Erillisia ulkoaopeteltavia tekniikoita ei tunneta, vaan pääpaino on taistelun periaatteiden hallitsemisessa. Taistelussa tärkeintä on rentous, oikeanlainen hengitys, jatkuva liike ja vastustajan kontrollointi minimaalisella fyysisellä voimalla. Samat periaatteet ovat sovellettavissa niin yksittäiseen aseettomaan kamppailuun kuin puukon ja tuliaseiden käsittelyynkin.

Systema ei kuitenkaan ole mikään aloittelijoiden laji vaan on parempi jos taustalla on kamppailulaji taustaa ja mielellään myös kokemusta väkivaltatilanteista (stressireaktioiden hallinnan harjoittelu ei juurikaan motivoi jos niitä ei ole kokenut). Kyseisestä harjoittelumetodista saa parhaiten tehot irti jos väkivalta on enemmän työ kuin harrastus tai urheilu. Kyseessä on erittäin vaativa konsepti joka vaatii harjoittelijalta paljon. Ns. henkinen harjoittelu on keskeisessä osassa. Moni saattaa ihmetellä miksi stressireaktioiden hallintaa tai rentoutta ja luonnollisuutta pitäisi harjoitella? Puolustusvoimien koulutushan perustuu paljolti päinvastaiseen kuten ankka-asentoihin ja jäykkiin ampuamasentoihin.

Kannattaa miettiä minkälaista elämää viettävät esim. erikoisjoukkojen sotilaat monissa maissa. Heidän oltava huippukunnossa 24/7. Mitään "off seasoneita" ei tunneta. Harjoittelun katkaisee vain vuosiloma ja enemmän tai vähemmän vaaralliset komennukset. Kannattaa miettiä missä kunnossa varusmiehet tai ressut ovat päivän mittaisen intensiivisen kaupunkitaisteluharjoittelun jälkeen. Toki tetsaaminen väsyttää mutta väsymystä aiheuttaa myös ankka-asento ja stressi mikä aiheutuu jatkuvasta havaintojen teosta ja yleisestä valppaudesta. Miltä mahtaa tuntua SAS:n miehestä kolmen kuukauden Bagdadin komennuksen jälkeen?

Miten omaksut kehoa mahdollisimman vähän rasittavan toiminnan? Miten olet rento mutta valpas? Miten liikut sulavasti mutta niin ettei huomiota kiinnitetä? Miten hallitset pelkoa ja stressireaktioita? Jokainen varmasti ymmärtää, että epäonnistuminen luo aivan eri tavalla stressiä jos seurauksena on vääpelin haukut tai sitten kenttälapion survominen perseeseen taleban joukkueen joukkoraiskauksen jälkeen?

Kaikkiin harjoituksissa tehtäviin fyysisiin harjoitteisiin sisältyy yhtälailla kehonhallintaa, hengitystekniikkaa kuin mielen harjoittamista.

Systema on vain yksi työkalu joka antaa ammattilaisille paremman mahdollisuuden hallita kehoa ja mieltä. Kannattaa toki muistaa, että kaikki spetsut eivät venäjällä systemaa harjoittele. Joissakin tämä luonnollisesti herättää epäilyn järjestelmän toimivuudesta? Kannattaa kuitenkin muistaa, että esim. monen miekkailukoulukunnan opit muuttuivat tanssiksi kun keskityttiin vääriin asioihin ja lopulta ne katosivat toimimattomina. IDF:ssäkin harjoitellaan muitakin lajeja kuin krav magaa. Esimerkiksi 90-luvulla israelilaiset olivat kiinnostuneita suomalaisesta jujutsusta.

Itse en systemaa, enkä sen käytäntöjä juuri tunne ja siksi edellinen olikin hyvä selvennys mosurilta.

Kuitenkin väitän että nuo puolustusvoimien kouluttamat "jäykät" asennot tuovat äärettömän hyvät avaimet taistelussa toimimiselle. Taisteluhan on käytännössä aina niiden perusasioiden soveltamista jotka on opittu jostain. Se että stressireaktioita pyritään hallitsemaan tällä tapaa on pakon sanelemaa asiaa, koska kuten sanottu, pääosa suomalaisista reserviläisistä ei ole kokenut varsinaista stressireaktiota muualla pomon ehdottaessa palkattomia ylitöitä.

Taistelussa tärkeintä on rentous, oikeanlainen hengitys, jatkuva liike ja vastustajan kontrollointi minimaalisella fyysisellä voimalla. = Pelisilmän käyttäminen, oman kehon hallinta ja sen tunteminen. Sitähän tässä on käytännössä koko ajan haettu.

 

[Kapiainen]

Tälläisestä on hyvä esimerkki AKEssa käytettävä 'duck stand' jolloin taistelija on valmiina kyyry- eli stressiasennossa, jolloin ollaan jo valmiina matalana eikä turhaan kyyristelyyn kulu aikaa.

VÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄRIN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Koska olen vuosikausia koettanut aktiivisesti kehittää ja korjata virheellisia asenteita, käsityksiä ja ennakkoluuloja liittyen jalkaväen taistelukoulutukseen ja erityisesti aseenkäsittelyyn ja taistelijan taistelutaitoihin ym "pikkuasioihin" liittyviin yksityiskohtiin, niin haluan puuttua tähän ja nimenomaan kohtaan "AKE:ssa käytettävä..."

Ei ole mitään erityistä "AKE:a" tai erityistä "metsätaistelua", eikä liioin mitään erityistä "SPOL-tapaa" liikkua tai käsitellä asetta.
Haluankin tässä nyt ja taas korostaa sitä, että SAMAT PERIAATTEET PÄTEVÄT noin 99%:sti niin liikkumiseen kuin aseenkäsittelyynkin, oli ympäristö mikä tahansa. Se jää vain useimmilta huomaamatta, kun uskotellaan (itselle ja koulutettaville), että nyt kun ympäristö on jokin tietty, niin siksi perusasiat olisivat jotenkin erilaisia. Näin ei kuitenkaan ole, vaan perusasiat niin liikkumisessa kuin aseenkäsittelyssä toimivat ja pätevät, oli ympäristö sitten lähes mikä tahansa.
Monesti olen asiaa konkretisoinut mm. opettaessani joukon hyökkäyksen periaatteita rakennetulla alueella. Ennakkoasenne oppijoilla on 99%:sti se, että nyt opetellaan jotain todella spesiaalia ja erityistä. Kun sitten opetuksen päätteeksi kerrataan toiminnan yleiset periaatteet ja sen jälkeen esittää joukolle kysymyksen: "No..miten nämä periaatteet eroavat siitä, miten sama joukko hyökkää metsämaastossa?"
Käytännössä joka kerta hämmästys ja jopa lievä hämmennys on luettavissa vastausta miettivien kasvoilta kun he huomaavat: "eipä itseasiassa oikeastaan mitenkään.."

Ihan sama pätee taistelijan, taistelijaparin, partion tai ryhmän toimintaan: periaatteet ja toimintatapamallit ovat täysin samat, oli ympäristö mikä tahansa, toiminta pitää vain sopeuttaa vallitsevaan ympäristöön. Rakennetulla alueella ja/tai rakennusten sisällä toimittaessa on huomioitava tietyt erityispiirteet, mutta toisaalta hyvin samanlaisiin erityispiirteisiin voidaan hyvin usein törmätä myös metsämaastossa. Tiheikkö, peitteinen, hyvin pienipiirteinen, kivikkoinen maasto on hyvin tyypillistä maastoa monilla alueilla Suomessa ja silloin ollaan tosiasiassa jo hyvin lähellä samaa problematiikkaa kuin mihin taistelija, taistelijapari, partio tai ryhmä törmää rakennetulla alueella ja rakennusten sisällä.
Eli "duck stand" tai "duck walk" jne eivät ole vain AKE-juttuja vaan perusosaamista jokaiselle jalkaväen miehelle käytettäväksi missä tahansa, missä tilanne ja olosuhteet edellyttävät niiden hyödyntämistä. Nykyisin onneksi noitakin asioita opetetaan edellä kuvaamieni periaatteiden mukaisesti, eikä siis vain "AKE- tai SPOL-juttuina".

Muutenhan "setämiehen" kirjoitus oli siis hyvin asiapitoinen, käytin vain tilaisuutta hyväkseni julistaakseni sanomaani tässäkin yhteydessä. Tämä asia kun ei ikinä korjaannu tässä maassa, jos siitä ei pidä jokaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa välissä ääntä ja mekkalaa.