Aikoinaan jääkaudella, kun ihmisen sivilisaatio aloitteli Eurfat ja Tigris ja Niili olivat runsaudensarvi, jossa eli suuri ihmispopulaatio. Kun jääkausi alkoi päättyä ihmisten piti siirtyä Eurooppaan aavikoituvasta Lähi-idästä.
Olen käyttänyt aiemmin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden mittarina hiilidioksipitoisuutta joka on tällä hetkellä 400 ppm.
http://www.esrl.noaa.gov/gmd/ccgg/trends/index.html
Hiilidioksidipitoisuus 400 ppm ei ole kuitenkaan koko totuus, koska se mittaa vain CO2 nimisen kaasun pitoisuutta. Kasvihuonekaasuihin kuuluu myös metaani CH4 ja muut, jotka pitää laskea yhteen, että saadaan se todellinen ilmakehän ppm arvo joka onkin 478 ppm, siis vuonna 2013. Toukokuussa 2015 ppm arvo voisi olla haarukoiden ehkä 454 ppm. Paikallisesti ppm arvo voi olla suurempikin. Teollistuneissa osissa planeettaa varmaankin yli 500 ppm.
http://www.esrl.noaa.gov/gmd/aggi/aggi.html
Aggi eli Annual Greenhouse Gas Index on vuonna 2003 kehitetty arvo, jolla lasketaan yhteen kasvihuonekaasujen yhteisvaikutusta.
Kasvihuonekaasut, kuten hiilidioksidi ja metaani ovat kasveille lannoitetta, jota ne ottavat ilmasta. Kasvihuoneissa tuotetaan kaasutuslaitteilla hiilidioksidia. Olemme siis aika lähellä kasvihuonearvoja.
Metaanin CH4 kasvulla on peloteltu, että sitten vasta alkaakin tapahtua. Noh, metaanin pitoisuus ainakin alla olevan kuvan perusteella on ollut aika rauhallinen. Päärooli on edelleen fossiilisten polttoaineiden käyttämisestä syntyvällä hiilidioksidilla CO2. Metaanin osuus saattaa kasvaa joskus, jos esimerkiksi Siperian ikiroudan sulaminen hyrähtää käyntiin kiihdyttäen itse itseään lämmetessään. Siperian kokoinen ikiroudaksi sanottu jäätynyttä kompostijätettä sisältävä paksu maakerrostuma on toistaiseksi ollut syväjäässä. Siperian sulamisen havaitsemme, kun metaanimittarit alkaa kilisemään yhä uusia arvoja.
Pitää muistaa, että vesihöyrykin on kasvihuonekaasu. Suomessa vesihöyryn vaikutuksen havaitsee, kun lumet keväällä alkavat sulaa. Sulavasta lumesta tuleva vesihöyry ylläpitää lumen sulamista. Kun lumet ovat sulaneet ja vesihöyry haihtunut kevään eteneminen tuntuu pysähtyvän, kun ilma muuttuu kuivemmaksi, kun lumen haihdutuksesta tullut vesihöyry katosi ja ilma kuivui. Alkoi kuivan kevään katupölykausi. Ja koko talven vihreänä lumen alla ollut nurmikkokin yllättäen kellastui kevään kuivuudessa. Nurmikon vihreä väri sitten palailee kevään edetessä ja sateen ripeksiessä ja auringon kivutessa korkeammalle.
Tärkein tekijä on tietysti aurinko. Auringolla on havaittu olevan jaksot joiden puitteissa sen säteilyn voimakkuus vaihtelee. Auringon voimakkuuden vaihtelu voi vaikuttaa siihen jäätyykö Lontoota halkova Thames vai ei. Siis näin kuvatakseni sitä mitä se auringon säteilyn voimakkuuden vaihtelu siis tarkoittaa näin maallikon silmin. Thames jäätyi vuosina 1650-1700. Nykypäivän kasvihuonekaasupitoisuuksilla Thames ei välttämättä olisi jäätynyt ollenkaan. Jääkaudella ilman ppm arvo on luokkaa 280 ppm. Nykypäivänä se on lähemmäs 500 ppm. Että lämmittävässä vaikutuksessa voi olla sellainen merkittävä ero, että jääkautta ei välttämättä tule ollenkaan 500 ppm pitoisuuden vallitessa.
Kasvihuonekaasu päästää avaruudesta tulevan auringonsäteilyn läpi, mutta ei päästäkään maan pinnasta kohoavaa lämpöä haihtumaan avaruuteen. Kuta korkeampi on ilman ppm arvo sen tehokkaammin ilma pidättää lämpöä ilmakehässä. Jääkauden estäminen on tosi yksinkertaista. Tarvitsee vain ylläpitää runsasta määrää tosi isoja nuotioita. Nuotioiden tosin pitäisi palaa savuttomasti, että hiilidioksidista saataisiin enemmän irti ilman savun varjostavaa vaikutusta.
Maapallon tärkein lämmönsiirtojärjestelmä on merivirrat.
Maapallo pyörii itään ja päiväntasaajalla merivirrat pyörii länteen. Päiväntasaajan keskipakoisvoima on merivirtojen moottori. Merivirtojen kulkua taas ohjaa mantereet. Atlantilla Pohjois-Amerikan edustalla pyörii Golf virran liikkeelle paneva silmukka. Etelä-Amerikan edustalla pyörii länsi-Afrikan rannikkoa pitkin vettä Atlantille kuljettava silmukka. Intian valtamereltä tuleva merivirta kohtaa Afrikan eteläkärjessä Antarktiksen ympäri pyörivän merivirran, joiden törmäys saa aikaan merivirran joka syöttää vettä Atlantille.
Merivirrat siis laittaa liikkeelle maapallon pyöriminen ja merivirtojen kulkua ohjailee mantereet. Mantereiden sijainnin takia meillä on navoilla jääkausi. Etelänavalla on jääkausi siksi, että siitä on kulkemassa yli Antarktiksen manner. Siis kulkemassa koska mannerlaatat kulkevat. Antarktis on matkalla Tyynelle valtamerelle aurinkolomalle samaa vauhtia kuin kynsi kasvaa, että tukka ihan hulmuaa. Mannerlaattoja kuljettaa maapallon sulasta ytimestä nouseva laava, joka navalta navalle ulottuvaa railoa täyttämällä puskee esimerkiksi Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa erilleen. Pohjoisnavalla on jääkausi siksi, että ahtaanpuoleisessa lahdelmassa ei tapahdu riittävän voimakasta merivirtojen lämmönsiirtoa päiväntasaajalta. Mutta tämäkin asia korjaantunee ajan kanssa. Atlantti nimittäin levenee. Halkeama kulkee Islannin kohdalta ja etenee keskellä Atlanttia kulkien etelään ja toiseen suuntaan kohti Siperiaa.
Tarkoitus on siis sanoa, että Golfvirta ei voi pysähtyä tai edes hidastua. Golfvirta voi kuitenkin upota mikäli jäätiköt alkavat sulaa jolloin raskaampaa suolaista vettä oleva Golfvirta peittyy kevyemmällä makealla vedellä, jolloin Golfvirran lämpö jää mereen koska se ei pääse pintaan ollessaan kevyemmän vesikerroksen peittämä. Yleinen ilmanala kylmenee ja jäätiköiden sulaminen loppuu ja niistä tuleva makean veden virtaus loppuu, jolloin Golfvirta nousee taas pintaan ja alkaa lämmittää yleistä ilmanalaa ja jäätiköiden sulaminen alkaa taas ja Golfvirta peittyy makealla vedellä ja ilmanala alkaa kylmetä ja sulamisvesien virta loppuu ja niin edelleen. Jääkaudella mannerjäätikkö siis kutistuu ja laajenee riippuen siitä mikä on makean veden virtauksen määrä arktisissa vesissä.
Silloin, kun jääkausi alkoi päättyä se johtui siitä, että maapallon kulma muuttui sillä tavalla, että navat saivat enemmän aurinkoa. Kesät olivat kuumempia koska aurinko paistoi korkeammalla. Talvet olivat sitten kylmiä koska vastaavasti talvella aurinko oli syvemmällä horisontissa ja kaamos maantieteellisesti laajempi. Kesien kuumuus kuitenkin kompensoi talvien kylmyyden. Vuodenaikojen lämpötilaerot olivat siis suurempia kuin nykyään.
Ihmisen aikaansaamalle ilmastonmuutokselle on ominaista talvien lauhtuminen. Talvien lauhtuminen johtuu merien keräämästä lämmöstä, jota meret luovuttavat talvella. Auringon säteily läpäisee kasvihuonekaasut jotka sitten pidättävät maasta nousevan lämpösäteilyn ilmakehässä. Ylimääräinen lämpö kerääntyy meriin koska merillä on sellainen lämpökapasiteetin sitomiskyky. Kun pohjoinen pallonpuolisko viilenee talvisin meret luovuttavat sitä kesällä keräämäänsä lämpöä ja näin saavat aikaan leudompia talvia.
Arktiksella on sellainen juttu, että normaalisti arktinen on merijään peitossa. Merijää hillitsee tehokkaasti merenkäyntiä. Jos merijää kesäisin sulaa pääsevät tuulet mylläämään merivettä jolloin se mereen kertynyt lämpö pääsee paremmin haihtumaan. 100 metriä merijään alla arktiksessa on +1 asteista vettä, jonka energia tehokkaasti riittäisi merijään sulattamiseen.
Merijää siis sulaa, kun merijää sulaa. Merijää toimii samalla tavalla kuin vesilasissa olevat jääpalat. Heti, kun jääpalat ovat sulaneet alkaa meren lämpeneminen. Valkoinen merijää heijastaa lämpöä. Tumma meri ei heijasta lämpöä. Yleinen ilmanala siis lämpenee, jos kylmää hohkava merijää katoaa. Arktiksella tulee kuitenkin pimeätä talvella. Kaamoksessa ei tarvitse auringonpaisteesta huolehtia. Talven kylmyys saa siis taas otteen ja merijäätä alkaa taas muodostua. Jos merivesi on lämmintä jäästä ei tule niin paksua ja merijää siis sulaa keväällä nopeammin ja jäättömästä kaudesta tulee pitempi. Kuta aikaisemmin kesästä merijää sulaa sitä enemmän meri kerää kesäkaudella lämpöä. Kun ilma kylmenee talven tullen nopeasti ja meri ja maa ovat lämpimämpiä seuraa siitä aika hurjia syysmyrskyjä, jotka nekin pirstovat jäätikköä ja hidastavat merijään muodostumista. Voi pohtia pystyykö kovin ohut merijää edes muodostamaan laajoja jääkenttiä vai onko se koko talven hurjan merenkäynnin jauhamia röykkiöitä rannikoilla.
Aiemmin merijäästä suurempi osa oli pohjoisnavan jääkoneessa muodostunutta 5 metristä jäätä, jota tuulet ja merivirrat kuljettivat eteenpäin kattamaan suuria aloja jäämerestä. Kesien sittemmin lämmettyä jäähautomon toiminta sikäli katkesi, että sen tekemä paksu jää suli kesäisin. Tällä tavalla paksun monivuotisen 5 metrisen jään määrä alkoi laskea ja ohuemman yksivuotisen 2 metrisen jään määrä kasvaa. Jos merijää alkaa oheta talvien lauhtuessa, voi sitten pohtia missä tulee se raja, että merijää ei enään kestä merenkäyntiä yhtenäisinä jääkenttinä. Kun merenkäynti hakkaa merijään valleiksi siitä kasvaa massaltaan yhä suurempi massa, valtava moukari, joka jyrää merijäätä alleen tuulen ja merenkäynnin avittamana.
Kuvitellaan, että normaalisti jäätä olisi kaikki rannat kattaen ja jäällä siis kokonaisuutena vähemmän liikkumatilaa. Kuvitellaan, että jäätä olisikin vain Kanadan saaristossa kiinni oleva alue, semmoinen Grönlannin kokoinen jäälautta, joka kivasti irtoaisi Kanadan saaristosta ja lähtisi seilaamaan mukanaan 1000 ällistynyttä jääkarhua.
