Luovutaan yleisetä asevelvollisuudesta ja liitytään Natoon - Arno Kotro hurjana
- Viestiketjun aloittaja Taitolaji
- Aloitus PVM
Laamanator
Eversti
Varusmiespalvelus suoritetaan keskimäärin parinkymmenen ikävuoden paikkeilla. Siinä vaiheessa hyvin harva on koulutettu minkään alan osaaja. Tilanne muuttuu vasta myöhemmin kun reserviläisen ensimmäinen sa-sijoitus "happanee" ja on aika harkita mahdollista seuraavaa sijoitusta. Tässä vaiheessa tilannetta on hyvä tarkastella uudelleen ja katsoa, onko reserviläinen hankkinut jotain koulutusta tai osaamista, joka voisi hyödyttää Puolustusvoimia. Samalla voitaisiin tarkastella, onko henkilöstä mahdollisesti tehty vap-esitystä tai voisiko henkilö siviiliammattinsa perusteella tuottaa maanpuolustukselle suuremman hyödyn jossain muualla kuin sa-sijoitettuna kenttäarmeijassa.
Esimerkiksi näin. Korostaen tietenkin sitä, että henkilö on ominaisuuksiltaan tehtävään soveltuva ja tehtävän edellyttämän sotilasarvon saavuttamiseen vaadittavat sotakoulut sekä sotilasammatilliset opinnot on täysimääräisesti suoritettuna.
Kun tällaisia henkilöitä on jo nyt olemassa, niin heidän reservin koulutukseen kannattaisi myös panostaa nykyistä enemmän ja tarjota nykyistä enemmän kouluttautumisvaihtoehtoja - myös miehistölle. Tosin tässä tulevat nopeasti finanssipoliittiset reunaehdot vastaan.
Kuka olisi parempi johtamaan sairaalaa kuin terveydenhuoltoalan kovimman substanssiosaamisen hanskaava lääkäri? Myös sairaalaympäristö tarvitsee johtajan eikä mitään johtajan tittelillä hiimailevaa käsienheiluttelijaa, joka on organisaationsa sekä alansa toiminnasta pihalla kuin lumiukko. Paskanjauhajia ja palkannostajia lienee muutenkin riittävästi - niin siviilimaailmassa kuin Puolustusvoimissakin.
Ei tätä minun ole vaikea ymmärtää, mutta on sinulla tuossa toki pointti tietenkin. Äärimmäisen yksinkertaistettuna se, että lekuri osaa vaikka poistaa pernan ei tarkoita että hän välttämättä kovinkaan hyvin osaisi johtaa terveydenhuoltoalan organisaatiota - tai kehittää sitä. Terveydenhuollon(kin) toimintaa on monen muun alan osaajat parantaneet. Monella tosin on ennakkoluuloja siitä: miten he voivat sairaalan toimintaa kehittää, jos eivät edes tippaa osaa laittaa?commando kirjoitti:
"Hey, if you feel patient care can be compared to assembly lines more power to you. I however, want my care directed as humanely as possible!!!"
http://leanajattelu.blogspot.fi/2010/05/yleinen-vaarinymmarrys.html
Laamanator kirjoitti:
Aivan ja mutta jos keskimäärin reserviläinen on 10 vuotta sijotettu ja jos erikoisosaajien palvelus on pidennetty uudelleensijoittamisella jää perusnurmiporatykkimiehen sijoitusajaksi alle 10 vuotta, pikemminkin esim. 7 vuotta niin mikä järki on kouluttaa ja lyhentää työuraa (verojenmaksuaikaa) tuollaisen sijoitusajan vuoksi? Asiat voisi hoitaa paremmin kutsunnoissa ja määräämällä palvelukseen sen jälkeen kun selviää mikä on 2. asteen koulutuksen jälkeen jatkosuunnitelma ja sen pohjalta tehdä sveitsiläisittäin päätös hyväksyykö haittaveron, suorittaa asepalveluksen pois kerralla vai tekeekö sen osissa.
Asiantuntijuutta tarvitaan johdossa tottakai mutta se voidaan hoitaa kuuntelemalla kenttää ja asiantuntijoita kuin sillä että siirretään niitä parhaimpia osaajia leikkauspöydän ja tutkimuspyödän äärestä pyörittämään budjettikokouksia.
Ohjus-tiedustelija
Kenraali
Laamanator kirjoitti:
Minkähän takia touhu mahtaa olla pienimuotoista...?
Olisiko sen takia että niitä valmiita aliupseereita (ja vänskiäkin) on aivan kystä kyllin reservissä jo valmiiksi. Jos esim. tarvitaan muonitus tai logistiikka AU, niin kyseistä jamppaa ei todellakaan tarvi jatkokouluttaa miehistöstä vaan sellainen valmiiksi AU arvoinen henkilö löytyy tasanvarmasti suurinpiirtein vastaavasta siviilityöstä. Voidaan myös miettiä tarviiko jonkun pitkälti siviilitoimea vastaavan tehtävän ryhmätasoisen porukan nokkamiehen olla välttämättä kahdella kulmaraudalla varustettu jos kyseinen jamppa on pyörittänyt vastaavaa/paljon haastavampaa orkesteria siviilissä työkseen vuosikausia?
Tässähän se tarvetta suuremman varusmiesmassan kouluttamisen plus-puoli esittäytyy -> varusmiespalveluksesta ruilautetaan läpi valtaosa ikäluokasta joka sitten hankkii siviilistä itselleen täyden kirjon osaamista jota pv voi kovassa paikassa tarvittaessa hyödyntää. Jos sijoitus on tärkea ja vaatii pv:n lisäkoulutusta, niin sen pv kyllä kyseiselle reserviläiselle järjestää ihan käskyn muodossa. Näitä tehtäviä ei ole pilvin pimein... Suurin osa ns. tukevien organisaatioiden tehtävistä ei vaadi kalliita kh-vuorokausia!
Laamanator kirjoitti:
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää... Meillä on niin pieni SA-vahvuus suhteessa reservin määrään että korkean koulutuksen + siihen päälle työkokemuksen hankkineet reserviläiset olla pönöttävät siellä siviilitoimessaan(tai kotonaan) erittäin suurella todennäköisyydellä myös SA-tilanteessa -> ihan sen takia että meillä on täysin riittävästi nuorempiakin sijoittamattomia reserviläisiä.
Laamanator kirjoitti:
Mitä arvelet kuinka kovaa nousukautta eletään ja kuinka punaisena yhteiskunnan laakerit pyörivät jos Suomi neito on maailmanpoliittisesti siinä tilanteessa että täydellinen LKP on julistettu?
Vi..tu, elämme syvää rauhan tilaa ja viimeisen kvarttaalin BKT kipusi tilastojen mukaan jopa aavistuksen plussalle, mutta meikäläinen esim. pompottolee kynää pöytää vasten/jauhaa mp-foorumilla paskaa 80% työpaivästä. Liki 100%:sti vientiteollisuutta ruokkivasta jokusen sata työllistäneestä firmastamme irtisanottiin keväällä jo 1/6 porukasta, kumipyörien päälle päivittäin lähteneet tonnit ovat pudonneet viimeisen viiden vuoden aikana melkein 50% -> paikallisilla kuljetusyrittäjillä sama laulu!
Mitä luulet kuinka paljon kumipyörät rahtaa tavaraa jos eletään sodan uhan alla kun nyt on jo tälläistä????? Kuinka paljon rakennetaan kerrostaloja, länsimetroja, päällystetään teitä jne???? EI LOPU UKOT KESKEN KUN JO NYT TUOLLA PYÖRII 6-NUMEROINEN MÄÄRÄ TOIMETTOMIA KORTISTOSSA!
Laamanator kirjoitti:
Ajatuksena kyllä - käytännössä esimerkiksi juuri nuo esitety esimerkit eivät toimi:
Lääkärin on oltava lääkäri, tehtävä lääkärin työtä, häntä EI SAA sitoa lääkintäjoukkueen johtajan/vast tehtäviin, koska se ei ole hänen ammattiosaamistaan vastaavaa työtä - Lääkärin on keskityttävä tekemään vaativaa hoitotyötä - sensijaan hänen ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten ympärilleen tarvitsemat resurssit ym hoitaa joku ihan muu..Se on organisointityötä ja se ei ole lääkärin tai muun hoitoalan ammattilaisen kohdalla muuta kuin ammattitaidon hukkaamista.
Kirvesmies Pioneeriryhmän johtajana? Mielestäni ei, koska Pioneerien tehtävistä suurin osa on ihan muuta kuin kirvesmieshommaa. Suurin osa on erilaisia välittömästi taisteluun liittyviä tehtäviä ja niihin ei kirvesmiehen ammattitaito anna oikeastaan minkäänlaisia valmiuksia. Pioneeri kun ei ole mikään korsunrakentaja..
Sama pätee myös rakennusinsinööriin Pioneeritehtävissä.
Vartija sotilaspoliisina? Sodanajan SPOL-tehtävistä varmasti jopa yli 90% on ihan muuta kuin mihin vartijan koulutus tai kokemus antaa juuri minkäänlaisia valmiuksia. Ei mielestäni toimi.
Kokki talousryhmässä? Toimii..ja näin myös lähes aina asia on jo nykyisin. Jos henkilöllä on kokin/vast koulutus ja työkokemus, hänet pyritään ehdottomasti sijoittamaan tällaisiin tehtäviin.
Lähihoitaja tai sairaanhoitaja LÄÄKAU:na? Sama kuin lääkärien kohdalla. Terveydenhuollon ammattilaisia ja heidän on keskityttävä hoitotyöhön - ei sen johtamiseen.
Logistiikkajohtaja huoltopäällikkönä? Mielestäni ei, koska huoltopäällikön on omattava hyvin laaja ymmärrys joukko-yksikön, yhtymän/vast taktisesta käytöstä - logistiikkajohtalla ei sitä ole, ellei hän ole toiselta koulutukseltaan ammattisotilas. Logistiikkajohtajalle kylläkin löytyy huoltopäällikön alaisuudesta hyvin käyttöä - mutta huoltopäälliköksi:ei (sama kuin lääkärien kanssa)
Lyhyt kommentti asevelvollisuuteen ja sen korvaamisen NATO-jäsenyydellä:
Yhtälö ei mielestäni yksinkertaisesti toimi, eikä se ole edes mahdollinen.
Homma ei toimi niin, että jos Suomi NATO-jäsenä joutuu sotilaallisen kriisin kohteeksi, voimme muka ikäänkuin lähettää tilauksen NATO:on ja pyytää kolme panssaridivisoonaa ja 4 muuta divisioonaa hoitamaan Suomen alueen puolustuksen..vaikka näin ilmeisesti jotkut kuvittelevat.
NATO:n maavoimat on yhtä kuin USA:n maavoimat. USA:n sotilaalliset intressit ja painopiste on siirtynyt ja siirtyy edelleen voimakkaasti pois Euroopasta. Sieltä on täysin epärealistista odottaa niitä panssaridivisioonia ja Merijalkaväkidivisioonia puolustamaan Suomea. Eurooppalaisilla NATO-mailla taas ei käytännössä enää edes ole sellaisia maavoimia, että niillä voitaisiin Suomen maa-alueita puolustaa.
Mitä siis saisimme NATO:sta konkreettisesti? Mielestäni tilanne olisi se, että apu olisi ilmavoimia ja merivoimia. Maajoukkoa käytännössä tuskin lainkaan. Joten, jos NATO-kortilla tässä pelaamme - ehkä jopa hieman rohkeasti - voisimme "ulkoistaa" ilmavoimat ja merivoimat NATO:lle. Sensijaan maa-alueen puolustaminen täytyy NATO-Suomenkinbn hoitaa omin voimin. Se taas tekee ajatuksen ammattiarmeijasta mahdottomaksi. Tarvitsemme noin 200-250t miestä..vähintään..maa-alueemme uskottavaan puolustukseen.
Siihen asevelvollisuus on ainoa järkevä ja edes realistisesti mahdollinen vaihtoehto.
Toki voimme sitten muuttaa uhkakuvia vastaamaan resursseja ja uskotella itsellemme "ei meitä mikään uhkaa" - silloin riittää se 5000 ammattisotilasta KRIHA-tehtäviin.. Mutta sen tien jos valitsemme, niin huonosti käy..
Yhtälö ei mielestäni yksinkertaisesti toimi, eikä se ole edes mahdollinen.
Homma ei toimi niin, että jos Suomi NATO-jäsenä joutuu sotilaallisen kriisin kohteeksi, voimme muka ikäänkuin lähettää tilauksen NATO:on ja pyytää kolme panssaridivisoonaa ja 4 muuta divisioonaa hoitamaan Suomen alueen puolustuksen..vaikka näin ilmeisesti jotkut kuvittelevat.
NATO:n maavoimat on yhtä kuin USA:n maavoimat. USA:n sotilaalliset intressit ja painopiste on siirtynyt ja siirtyy edelleen voimakkaasti pois Euroopasta. Sieltä on täysin epärealistista odottaa niitä panssaridivisioonia ja Merijalkaväkidivisioonia puolustamaan Suomea. Eurooppalaisilla NATO-mailla taas ei käytännössä enää edes ole sellaisia maavoimia, että niillä voitaisiin Suomen maa-alueita puolustaa.
Mitä siis saisimme NATO:sta konkreettisesti? Mielestäni tilanne olisi se, että apu olisi ilmavoimia ja merivoimia. Maajoukkoa käytännössä tuskin lainkaan. Joten, jos NATO-kortilla tässä pelaamme - ehkä jopa hieman rohkeasti - voisimme "ulkoistaa" ilmavoimat ja merivoimat NATO:lle. Sensijaan maa-alueen puolustaminen täytyy NATO-Suomenkinbn hoitaa omin voimin. Se taas tekee ajatuksen ammattiarmeijasta mahdottomaksi. Tarvitsemme noin 200-250t miestä..vähintään..maa-alueemme uskottavaan puolustukseen.
Siihen asevelvollisuus on ainoa järkevä ja edes realistisesti mahdollinen vaihtoehto.
Toki voimme sitten muuttaa uhkakuvia vastaamaan resursseja ja uskotella itsellemme "ei meitä mikään uhkaa" - silloin riittää se 5000 ammattisotilasta KRIHA-tehtäviin.. Mutta sen tien jos valitsemme, niin huonosti käy..
Olen tässä seurannut harvinaisen asiallista ja antoisaa keskustelua maanpuolustuksesta ja henkilöstön käytöstä ja huomasin itse tehneeni virheen. Kun kirjoitin varusmiespalvelun jälkeisestä koulutuksesta (painottaen akteemista sellaista) tarkoitin tosiasiassa koulutuksen ja työkokemuksen yhdistelmää. En itse ole valmistuttuani opinahjostani koskaan työskennellyt pääaineeni aineyhdistelmän parissa. Silti väitän olevani oman alani huippuosaajia Suomessa. Alan, jolle on käyttöää myös maapuolustuksessa.
En täysin tunne Sveitsin järjestelmää, mutta sen rakentuessa hyvin pitkäaikaisen ja lähes "uran" mittaiseen jaksottaiseen koulutukseen, maassa on varmasti otettu huomioon myös kokonaismaanpuolustuksen tarpeet aivan eri tavalla kuin meillä.
En tässä nyt lähde toistamaan kaikkea aiemmin kirjoittamaani, mutta:
Turvallisuus- ja puolutuspoliittinen selonteko sekä sen perusteella Eduskunnassa käyty keskustelu osoittavat, että kokonaismaanpuolustuksemme tarpeet sivuutetaan lähes kokonaan, tämä heijastuu myös yleiseen keskusteluun, joka lähes yksinomaan keskittyy puolustusvoimien milloin mihinkin ongelmaan.
Hyvät veljet, tulevaa (epätodennäköistä) sotaa ei voiteta metsissä, eikä yksinomaan puolustusvoimien toimesta, siihen tarvitaan koko yhteiskunta. Neuvotteluista tai mahdollisista antautumisen ehdoista ei päätä metsässä piileskelevä prikaatin komentaja, ei armeijakunnan (vast) komentaja, ei edes puolustusvoimien komentaja. Siitä päättävät maan hallitus ja presidentti yhdessä, jos heidät enää saadaan kokoon. Tähän päätökseen ei vaikuta se, onko meillä mahdollisesti vielä metsissä taistelukykyisiä joukkoja, vaan se kuinka pahaan jamaan väestömme jo on joutunut tai on välittömästi joutumassa. Niin toimii jokainen vastuuntuntoinen ja kansastaan huolta kantava poliitikko! Höyrypäät ovat asia erikseen. Jos olisitte edes siinä määrin kuin minä selvittäneet sosiaalipuolen ja palo- ja pelastustoimen saloja, tietäisitte, että siviiliväestömme ja etenkin kaupunkimme ja niiden sairaan- ja vanhustenhoito olisi parissa päivässä täydellisen katastrofin edessä. Enkä edes ole asiantunija tällä sektorilla!
Yleistä asevelvollisuutta voi järkiperustein puolustaa ainoastaan jos olemme liittouneita niin vahvan osapuolen kanssa, että hyökkäys Suomeen aiheuttaisi välittömästi vastaiskun, eikä hyökkääjä pystyisi tuhoamaan tai ottamaan haltuunsa strategisia kohteita ja lamaannuttamaan yhteiskuntaamme. Sota ei syty hetkessä ja ymmärrän, että osa päättäjistämme elää siinä toivossa, että tilanteesn kiristyessä voisimme vielä päästä "suojelukseen", mutta tässä toiveajatuksessa on riskinsä.
Ilman taustatukea yleisellä asevelvollisuudella ei ole sotilaallista merkitystä, muita hyviä puolia voi kukin sitten rauhassa keksiä, mutta kalliiksi tulee! Eräs ratkaisu olisi satsata varoja mittavien kodinturvajoukkojen perustamiseen. Niiden tehtävänä olisi laajalla sektorilla varmistaa yhteiskuntamme elintärkeiden toimintojen pyörittäminen myös kriisiaikoina. Näillä joukoilla olisi todellista käyttöä niille taistelujoukkojen kannalta yli-ikäisille osaajille, jotka nyt jäävät kortistoon. Tämä toiminta täydentäisi hyvin myös liittoutuneen Suomen sotilaallista maanpuolustusta. Ikävä tosiasia on kuitenkin, etteivät tällaiset ehdotukset (muunnelmineen) etene. Poliittisesti on helpompi ylläpitää status quota ja kaikkien osapuolten suojella reviirejään, joten älkää unta nähkö. Suomi on maa, joka monessa suhteessa elää perinteisten harhojensa ja toiveajattelun varassa. Ja hyvä (halpaa) niin, kunhan kupla ei puhkea!
En täysin tunne Sveitsin järjestelmää, mutta sen rakentuessa hyvin pitkäaikaisen ja lähes "uran" mittaiseen jaksottaiseen koulutukseen, maassa on varmasti otettu huomioon myös kokonaismaanpuolustuksen tarpeet aivan eri tavalla kuin meillä.
En tässä nyt lähde toistamaan kaikkea aiemmin kirjoittamaani, mutta:
Turvallisuus- ja puolutuspoliittinen selonteko sekä sen perusteella Eduskunnassa käyty keskustelu osoittavat, että kokonaismaanpuolustuksemme tarpeet sivuutetaan lähes kokonaan, tämä heijastuu myös yleiseen keskusteluun, joka lähes yksinomaan keskittyy puolustusvoimien milloin mihinkin ongelmaan.
Hyvät veljet, tulevaa (epätodennäköistä) sotaa ei voiteta metsissä, eikä yksinomaan puolustusvoimien toimesta, siihen tarvitaan koko yhteiskunta. Neuvotteluista tai mahdollisista antautumisen ehdoista ei päätä metsässä piileskelevä prikaatin komentaja, ei armeijakunnan (vast) komentaja, ei edes puolustusvoimien komentaja. Siitä päättävät maan hallitus ja presidentti yhdessä, jos heidät enää saadaan kokoon. Tähän päätökseen ei vaikuta se, onko meillä mahdollisesti vielä metsissä taistelukykyisiä joukkoja, vaan se kuinka pahaan jamaan väestömme jo on joutunut tai on välittömästi joutumassa. Niin toimii jokainen vastuuntuntoinen ja kansastaan huolta kantava poliitikko! Höyrypäät ovat asia erikseen. Jos olisitte edes siinä määrin kuin minä selvittäneet sosiaalipuolen ja palo- ja pelastustoimen saloja, tietäisitte, että siviiliväestömme ja etenkin kaupunkimme ja niiden sairaan- ja vanhustenhoito olisi parissa päivässä täydellisen katastrofin edessä. Enkä edes ole asiantunija tällä sektorilla!
Yleistä asevelvollisuutta voi järkiperustein puolustaa ainoastaan jos olemme liittouneita niin vahvan osapuolen kanssa, että hyökkäys Suomeen aiheuttaisi välittömästi vastaiskun, eikä hyökkääjä pystyisi tuhoamaan tai ottamaan haltuunsa strategisia kohteita ja lamaannuttamaan yhteiskuntaamme. Sota ei syty hetkessä ja ymmärrän, että osa päättäjistämme elää siinä toivossa, että tilanteesn kiristyessä voisimme vielä päästä "suojelukseen", mutta tässä toiveajatuksessa on riskinsä.
Ilman taustatukea yleisellä asevelvollisuudella ei ole sotilaallista merkitystä, muita hyviä puolia voi kukin sitten rauhassa keksiä, mutta kalliiksi tulee! Eräs ratkaisu olisi satsata varoja mittavien kodinturvajoukkojen perustamiseen. Niiden tehtävänä olisi laajalla sektorilla varmistaa yhteiskuntamme elintärkeiden toimintojen pyörittäminen myös kriisiaikoina. Näillä joukoilla olisi todellista käyttöä niille taistelujoukkojen kannalta yli-ikäisille osaajille, jotka nyt jäävät kortistoon. Tämä toiminta täydentäisi hyvin myös liittoutuneen Suomen sotilaallista maanpuolustusta. Ikävä tosiasia on kuitenkin, etteivät tällaiset ehdotukset (muunnelmineen) etene. Poliittisesti on helpompi ylläpitää status quota ja kaikkien osapuolten suojella reviirejään, joten älkää unta nähkö. Suomi on maa, joka monessa suhteessa elää perinteisten harhojensa ja toiveajattelun varassa. Ja hyvä (halpaa) niin, kunhan kupla ei puhkea!
Taitolaji kirjoitti:
Juuri näin!
Sotilaallinen tilanne ja armeijan kyky toimia sillä hetkellä ratkaisee taisteluita, mutta kun sodan lopputulosta ratkotaan, on tuo vain yksi osatekijä kokonaisuudessa. Maa voi olla pakotettu tekemään rauha, vaikka sotilaallinen tilanne ja armeijan toimintakyky sillä hetkellä ei siihen pakottaisikaan.
pstsika
Haukka
Kapiainen kirjoitti:
Ei vastaväitettä. Olen samaa mieltä.
Osalla on ja osalla ei. Ilmavoimien tukikohtien pioneerit eivät edistä liikettä putkiraivaimien kanssa iskuportaalle. Pääkaupunkiseudulla ja kaupungeissa yleensäkin linnoittaminen korostuu. Miehistökoulutus jalkaväessä tai miehistökoulutus pioneeriaselajissa ja esimerkiksi 7 vuoden työkokemus erilaisine koulutuksineen rakennusalalta antaa varmasti jotain käsityskykyä myös pioneeriaselajiin.
Jalkaväen miehistökoulutus ja esimerkiksi 5 vuoden työkokemus järjestyksenpidollisessa työssä samoin antanevat jotain eväitä sotilaspoliisin hommaan? Ehkä jopa hieman enemmän kuin spol-miehistön kuukauden pituinen kurssi, vartiopalvelus ja vartiopalveluksen ehdoilla toteutettu koulutus? Mihin 8½ kk palvelleen spol-jääkärin kokemus antaa eväitä? Varusmieskorttien kysymiseen portilla?
Sehr gut.
Eikö myös lääkintäaliupseeri suorita hoitotoimenpiteitä komppanian ensihoitopaikalla tai pataljoonana ensihoitoasemalla? Joukkueessa annetaan vain välitön henkeäpelastava ensiapu ts. massiivisten verenvuotojen tukkiminen ja hengityksen turvaaminen, jonka jälkeen haavoittunut pyritään heti evakuoimaan sellaisten kaverien käsiin, jotka pystyvät tekemään muutakin kuin laittamaan kiristyssiteen tai nieluputken ja kantamaan lähimmälle evakuointiajoneuvolle tai EHP:lle.
Tästä en lähde keskustelemaan, koska tiedät asian varmaan paremmin kuin minä ja keskustelu ei olisi antoisaa... Entäs joku alempi huoltoon liittyvä tehtävä? HK:n kuljetusjoukkueen tai talousjoukkueen johtaja? Huoltokomppanian päällikkö?
pstsika
Haukka
Noin minäkin muistelin, mutta on toki mahdollista, että lääkärin lisäksi siinä on tasosta riippuen erikseen joukkueenjohtaja tai ryhmänjohtaja. Ei se hullumpi ajatus ainakaan olisi.
Esim.
Torjuntapataljoonan lääkintäjoukkue 2+3+9=14.
Kaupunkijääkärikomppanian (M05 organisaatio) lääkintäryhmä 1+1+4=6
Esim.
Torjuntapataljoonan lääkintäjoukkue 2+3+9=14.
Kaupunkijääkärikomppanian (M05 organisaatio) lääkintäryhmä 1+1+4=6
pstsika kirjoitti:
Tämä on tämä ikuisuuskysymys, joka juontuu siihen että meillä Suomessa ko. koulutushaaran nimi on tehtäväkenttään nähden virheellisesti SotilasPOLIISI. Sana "poliisi" johtaa todella pahasti harhaan, kun ajatellaan sitä minkälaisiin tehtäviin ko koulutushaara koulutusta antaa. Kyseisen koulutushaaran varusmiesten käyttäminen rauhanajan varuskuntien portilla kyselemässä kulkulupia on sekin melkeinpä vastuutonta, koska se ei palvele kyseisen koulutushaaran sodanajan tehtäviä kuin häviävän pieneltä osalta - ja vie kuitenkin ison osan siitä koulutusajasta joka tähtää ko. koulutushaaran sodanajan tehtäviin.
Suomalainen sotilaspoliisi ei ole mikään vartiomies tai kulunvalvoja - siihen varmaan vartijan koulutus ja työkokemus antaa jotain perusteita, sodanajan sotilaspoliisin tehtäviin se ei sen sijaan anna juuri mitään.
Kyse on siis lopunperin koulutushaaran harhaanjohtavan nimen aiheuttamista virheellisistä käsityksistä siitä, millainen sotilaspoliisin tehtäväkenttä tosiasiassa on.
Tetra kirjoitti:
Jossain on ja jossain ei - jatkossa lääkäri voi keskittyä olemaan lääkäri ja unohtaa joukkueenjohtamisen..ja onneksi niin. Lääkärillä on kädet täynnä töitä jo ihan niiden lääkärintöiden kanssa, eikä häntä ole tarpeen kuormittaa niiden lisäksi joukkueen pyörittämisellä.
Kapiainen kirjoitti:
En tunne sotilaspoliisien sodanajan tehtäviä, mutta tuttuni sotilaspoliisipoika vietti puolet varusmiesajastaan joko varuskunnan portilla tai kiertäen eri vartioitavia pisteitä. Muu mielekäs koulutus peruttiin kerta toisensa jälkeen resurssipulaa syyttäen. Tulos; nuori mies, joka ei halua tikullakaan koskea puolustusvoimiin ja jonka käsitykset puolustusvoimissa harrastetusta varusmiesjohtamisesta ja johtamiskoulutuksesta ovat todella negatiiviset. Ei liene ainoa tapaus!
Taitolaji kirjoitti:
Juuri tätä tarkoitin!
Sotilaspoliisien tehtävät huomioiden on vastuutonta, lähes rikollista, käyttää heitä varuskuntien portilla kyselemässä kulkulupia sillä seurauksella että sodanajan tehtäviin tähtäävä koulutus kärsii rajusti.
Ja kuten sanoin: ongelma juontuu siihen, että koulutushaaran nimeksi on annettu Sotilaspoliisi..joka kääntää MYÖS monien kantahenkilökuntaan kuuluvien ajatukset varuskuntien rauhanajan vartiointiin, koska ei yksinkertaisesti tiedetä, mitkä ovat SPOL-tehtävät sodan aikana.
No, onneksi varuskuntien vartioinneissa siirrytään koko ajan kohti tilannetta jossa vartioinnista vastaa palkatut vartiostot ja varusmiehet voivat keskittyä siihen mitä varten he Puolustusvoimissa ovat: Koulutettavana sodanajan tehtäviinsä.
pstsika kirjoitti:
USA:ssa näin tehtiin kansallisen mobilisaation yhteydessä vuonna 1939 aseissa oli 100 000 miestä, vuonna 1944 yli 6 miljoonaa.
mm. esikunta- ja huoltoportaan luominen tapahtui käytännössä maasta polkaisten. Siinä missä saksalaisilla oli Reichswehrin luoma tynkä divisioonien johtoportaalle, ottivat jenkit tehtaanjohtajia, kuljetuspäälliköitä ym. ym. antoivat heille 90 päivän koulutuksen ja lätkäisivät tehtävään vaadittavat natsat. Järjestelmässä oli heikkoutensa, mutta ottaen huomioon että kyseessä oli miesluvun 60-kertaistaminen sekä panssari-aseen ja ilmavoimien luominen käytännössä tyhjästä alle viidessä vuodessa niin aika vaikuttavaa.
Otetaanpa uudestaan jos ei mennyt perille: Vuosina 1939-1944 Yhdysvaltain asevoimat kasvoivat kaksinkertaisiksi palttiarallaa 6 kk välein, ja taisivat pojat vähän sotiakin siinä ohessa + ruokkivat ja aseistivat liittolaisiakin.
Tämä onnistui siviiliasiantuntijoiden rajulla käytöllä sotilasorganisaatiossa. Mihin me päästäisiin Suomessa jos ressujen asiantuntemusta hyödynnettäisiin jo rauhanajan suunnittelussa?
Creidiki kirjoitti:
Sotiminen ja sodankäynti on siitä kummallinen ala, että ihmeen yleisesti (Suomessa) tietyt tahot tuntuvat uskovan tai ainakin kuvittelevan, että siinä "harrastelija" on yhtä hyvä tai parempi kuin asiaa ammatikseen tekevä.
Reserviläiset juttelevat tuon tuosta jotain tuon kaltaista - olisi hauska joskus nähdä mikä älämölö syntyisi siitä, jos ammattiupseerit alkaisivat samassa määrin laukomaan totuutena että "me tehtäisiin teidän duunit selvästi paremmin kuin mitä te teette, jotka sitä teette ammatiksenne ja joilla on siihen asiaan tarkoitettu koulutus.."
Jokaiselle on paikka laajaan reserviin perustuvassa armeijassa ja useimpien siviiliammatissaan hankkimaa osaamista ja kokemusta on tarkoituksenmukaista hyödyntää - sitä voitaisiin varmasti tehdä paremminkuin mitä nykyisin - mutta sotiminen on siitä huolimatta vähintään samassa määrin ammattihommaa kuin mikä tahansa muukin erikoisosaamista vaativa ala. Se on hyvä, että reserviläisillä on vankka usko itseensä ja osaamiseensa - siihen on perusteensa ehdottomasti - mutta harrastaja ei sotimisessakaan ole ammattilainen. Niin se vaan on..ja tuskin sitä kukaan kiistää että 250t miehen ammattiarmeija olisi taatusti tehokkaampi kuin 250t miehen armeija joka perustuu reserviin. Se nyt vaan on realiteetti, ettei Suomen kokoinen maa pysty millään aikaansaamaan ja ylläpitämään 250t miehen ammattiarmeijaa, joten ainoa järkevä ja realistinen vaihtoehto on reserviin perustuva armeija. Se on hyvä järjestelmä, se tuottaa täysin kelvollisen armeijan jonka suorituskyky on riittävä - mutta ei se sitä tarkoita, että se armeija olisi yhtä tehokas kuin mitä olisi 250t miehen ammattiarmeija. Sellainen armeija vaan ei ole meille realistinen vaihtoehto, joten reserviin perustuva armeija on paras mahdollinen mihin meillä on mahdollisuus.
kimmo.j
Respected Leader
Kapiainen kirjoitti:
Suuntaus on ehdottomasti hyvä, lääkärit keskittyköön lääketieteeseen, sillä saralla riittää tekemistä. Lääkärin koulutus ei nimittäin anna valmiuksia johtamiseen, henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan lääkärit edustavat koko valikoimaa, eli joukossa on lahjakkaita ja sitten niitä jotka eivät osaa ja sovellu siihen.