RPG83
Soome Majori
Suomessa maavoimien taistelujoukkoja on perinteisesti suojattu ilmauhalta laajassa mittakaavassa lähinnä ilmatorjuntakonekivääreillä, ilmatorjuntatykeillä ja MANPADS-ilmatorjuntaohjuksilla. Jotkut harvalukuiset joukot ovat nauttineet tai nauttivat yhä myös ilmatorjuntapanssarivaunujen ja lyhyen kantaman ilmatorjuntaohjuksista.
Mitä haasteita tulevaisuus tuo?
Minä näen kaksi ongelmaa. 1. Yleistyvä häiveteknologia tulee heikentämään (maalin havaitsemisessa ja/tai mahdollisen ohjuksen hakupäässä) tutkaan nojaavien järjestelmien suorituskykyä. 2. Täsmäaseiden yleistyminen ja maalinosoituksen kehittyminen mahdollistavat jo nykyisellään hyvin suuren tarkkuuden korkealtakin tehtävissä hyökkäyksissä.
Ongelma #1 on onneksi kierrettävissä ainakin jossain määrin panostamalla uusiin teknologioihin (lämpökamera, passiivitutka), jopa suhteellisen halvalla. Maksimaaliselta etäisyydeltä havaitseminen heikkenee ehkä hieman, mutta se täytynee hyväksyä. Onneksi IR-hakuisia ohjuksia on yhä kehitetty/kehitteillä, mm. Umkhonto ja LFK NG.
Ongelma #2 onkin sitten selvästi suurempi: ei auta, vaikka viimeiselläkin vartiokomppanialla olisi olkapääohjuksia. Mitä tuolloin tapahtuu, on se, että vihollisen rynnäkkökone lentää ympyrää 5-10 kilometrin korkeudessa ja lentäjä tarkastelee maalinosoituspodin suosittelemia kohteita, valitsee sopivan täsmäaseen ja painaa nappia. Miehemme voivat vain piileskellä poteroissaan ja toivoa, ettei 500 kilogramman trotyylilasti osu juuri hänen poteronsa kohdalle.
Jälkimmäinen ongelma on sikäli ikävä, että se vaatii meiltä täysin uusia suorituskykyjä. Käytännössä pitäisi saada selvästi olkapääohjuksia ulottuvampi järjestelmä, kuten juurikin esim. Umkhonto. Tämä maksaa satoja miljoonia euroja, kun sen tarvitsevat kaikki joukot, jotka taistelevat edes jossakin määrin perinteisesti. Yksittäistä tiedusteluryhmää esittämälläni taktiikalla ei tietenkään kannata jahdata, mutta kootusti komppaniana tai jopa joukkueena taistelevia porukoita vastaan uhka on todellinen.
Millaista ilmatorjuntaa maajoukot mielestänne tarvitsevat?
Mitä haasteita tulevaisuus tuo?
Minä näen kaksi ongelmaa. 1. Yleistyvä häiveteknologia tulee heikentämään (maalin havaitsemisessa ja/tai mahdollisen ohjuksen hakupäässä) tutkaan nojaavien järjestelmien suorituskykyä. 2. Täsmäaseiden yleistyminen ja maalinosoituksen kehittyminen mahdollistavat jo nykyisellään hyvin suuren tarkkuuden korkealtakin tehtävissä hyökkäyksissä.
Ongelma #1 on onneksi kierrettävissä ainakin jossain määrin panostamalla uusiin teknologioihin (lämpökamera, passiivitutka), jopa suhteellisen halvalla. Maksimaaliselta etäisyydeltä havaitseminen heikkenee ehkä hieman, mutta se täytynee hyväksyä. Onneksi IR-hakuisia ohjuksia on yhä kehitetty/kehitteillä, mm. Umkhonto ja LFK NG.
Ongelma #2 onkin sitten selvästi suurempi: ei auta, vaikka viimeiselläkin vartiokomppanialla olisi olkapääohjuksia. Mitä tuolloin tapahtuu, on se, että vihollisen rynnäkkökone lentää ympyrää 5-10 kilometrin korkeudessa ja lentäjä tarkastelee maalinosoituspodin suosittelemia kohteita, valitsee sopivan täsmäaseen ja painaa nappia. Miehemme voivat vain piileskellä poteroissaan ja toivoa, ettei 500 kilogramman trotyylilasti osu juuri hänen poteronsa kohdalle.
Jälkimmäinen ongelma on sikäli ikävä, että se vaatii meiltä täysin uusia suorituskykyjä. Käytännössä pitäisi saada selvästi olkapääohjuksia ulottuvampi järjestelmä, kuten juurikin esim. Umkhonto. Tämä maksaa satoja miljoonia euroja, kun sen tarvitsevat kaikki joukot, jotka taistelevat edes jossakin määrin perinteisesti. Yksittäistä tiedusteluryhmää esittämälläni taktiikalla ei tietenkään kannata jahdata, mutta kootusti komppaniana tai jopa joukkueena taistelevia porukoita vastaan uhka on todellinen.
Millaista ilmatorjuntaa maajoukot mielestänne tarvitsevat?