Miksi itänaapuri uhoaa?

Tvälups

Ylipäällikkö
APU: Miksi itänaapuri uhoaa?

Suomalainen Georgij Alafuzoff on EU:n sotilastiedustelun päällikkö. Hän arvioi yksityishenkilönä Avun lukijoille, uhkaako Venäjä Suomea ja millainen mies on Vladimir Putin.
ga4.jpg

Mihin Venäjä pyrkii nykyisillä toimillaan Ukrainassa?

– Kyse on Venäjän roolista ”venäläisen maailman” (russkij mir) puolustajana ja puolestapuhujana. Kyse on venäläisen kulttuurin ja kielen aseman ja vaikuttavuuden puolustamisesta Euroopassa ja maailmassa.



Onko viime aikojen tapahtumaketju Ukrainassa ja Krimillä selitettävissä venäläisellä ajattelutavalla tai mentaliteetilla?

– Venäjä on eurooppalainen suurvalta, jolla on globaalin suurvallan menneisyys ja historia. Sananlaskun mukaan: ”Venäläiset valjastavat (satuloivat) hitaasti mutta ajavat kovaa.” Kärsivällisyydellä on rajansa myös venäläisittäin.

– Suurvallan mentaliteetti on varmasti sekin tosiasia. Myös amerikkalaisilla, briteillä, saksalaisilla ja ranskalaisilla on sellainen. Historiallisesti Venäjä kokee olleensa hyökkäyksen kohteena monista suunnista niin idästä, etelästä kuin lännestäkin. Venäjä kokee edelleen olevansa eräällä tavalla toisarvoiseksi luokiteltu maailmassa. Historiallisesti Venäjällä on myös ollut suuret voiton hetkensä. Krim on eräs taistelun ja voittojen symboli. Se nähdään erittäin tärkeänä ja erottamattomana osana Venäjää.



Onko Krimin kriisissä lopulta kyse kulttuurien törmäyksestä, idän ja lännen arvomaailmojen erosta?

– Ainakin sillä tavoin, että länsi ei ymmärrä Venäjää ja sen perusteluja, mutta eivät lännenkään perustelut tunnu Venäjälle järkeviltä – jos ja kun Krimin asukkaat haluavat olla osa Venäjää ja ovat valtaosin venäläisiä (ja ovat olleet sitä yli 200 vuotta). Miksi argumentoidaan eri tavalla tilanteesta riippuen?



Sanotaan, että raha on paras rauhanneuvottelija. Onko näin Venäjän tapauksessa?

– Neuvostoliitto oli omavarainen, mikä oli yksi sen hajoamisen tekijöistä, tosin ei tärkein. Venäjä on globalisoitunut ja muista riippuvainen kansakunta. Myös muut maat ovat riippuvaisia Venäjästä tavalla tai toisella. Kaikki on ostettavissa, mutta kenellä on tarpeeksi rahaa, kuka voittaa mitäkin, missä tapauksessa ja millaisessa kaupankäynnissä?



Mikä on Suomen rooli Venäjän sotilaallisessa ajattelussa?

– Suomi on Venäjälle sotilaallisesti liittoutumaton naapuri, joka sijaitsee Venäjälle strategisesti tärkeiden alueiden lähipiirissä.



Onko Suomi venäläisten mielestä osa Venäjän etupiiriä?

– Mikäli tällä tarkoitetaan venäläismielisyyttä: ei ole. Mikäli tarkoitetaan sotilaallis-maantieteellistä sijaintia ja merkitystä: kyllä.



Onko Suomessa turvallista, vai pitääkö meidän pelätä?

– Suomessa on turvallista. Sotilaallisia erillistoimia Venäjän suunnalta maamme itsenäisyyttä vastaan pidän tällä hetkellä epätodennäköisinä.



Mitä presidentti Putin halusi viestiä Suomelle ja Pohjoismaille käydessään vastikään näkyvästi ja julkisesti tarkastamassa sotaharjoitukset Karjalankannaksella?

– Venäjä kehittää omaa sotilaallista suorituskykyään, koska katsoo olevansa ”venäläisen maailman” puolustaja ja kokee olevansa muun maailman uhkaama.

– Ylipäällikkönä Putin, vahva johtaja, haluaa seurata myös sotilaallisen suorituskyvyn kehittymistä, koska se on eräs hänen valtansa ja asemansa tunnusmerkeistä.



Millainen signaali on se, että Venäjä keskittää joukkojaan myös Suomen lähialueille?

– Maamme lähellä on Venäjälle strategisesti tärkeitä alueita ja kohteita, jotka Venäjä katsoo tärkeäksi suojata ja joita se puolustaa.



Miten Suomen pitäisi reagoida Venäjän vahvistaessa itärajamme tuntumassa sijaitsevaa Alakurtin varuskuntaa?

– Varmasti tämä otetaan Suomessa huomioon ja toimintaa suunnitellaan muuttuneita tilanteita vastaavaksi.



Mitä seuraisi, jos Suomi nyt liittyisi Natoon?

– Poliittiset ja taloudelliset seuraamukset sekä kova retoriikka olisivat mahdollista. Venäjä kokisi tilanteen Pietarin-vastaisella rajalla ja luoteisella sivustallaan muuttuneeksi ja ottaisi sen huomioon suunnitelmissaan. Tiedustelua Venäjän suunnalla olisi todennäköisesti pakko lisätä, ja sotilaalliset suunnitelmat päivitettävä uutta tilannetta vastaavaksi. Venäjällä varmasti myös kysyttäisiin, mikä on aiheuttanut tilanteen muutoksen.



Eikö Krimin niin sanottu kansanäänestys houkuttele muitakin Venäjän lähialueita vaatimaan liittymistä Venäjään?

– Houkuttelee. Se tuleekin olemaan Venäjälle vaikeuksia tuottava asia. En usko, että Venäjän välittömissä intresseissä on kaikkien venäjää puhuvien ihmisten asuttamien alueiden liittäminen itseensä. Krim on tässä mielessä erityiskysymys.



Ensin Krim – mikä seuraavaksi? Mihin Venäjä pyrkii laajenemaan vanhan Neuvostoliitto-mandaatin varjolla?

– En usko Venäjän johdon suunnittelevan tällä hetkellä tällaista. Sillä ei ole riittävästi resursseja elättää ja ylläpitää uusia alueita.Venäjän talous ei tätä kestäisi, eikä se saavuttaisi myöskään venäläisen maailman hyväksyntää, lännen hyväksynnästä puhumattakaan.



Voiko Krimin kaltainen kehitys levitä ja tarttua esimerkiksi kurdialueille tai Pakistaniin?

– Minusta tämä on aika absurdi kysymys. Ei voi. Näillä alueilla ei ole venäläistä kulttuuria, kieltä, venäläisiä ihmisiä. Venäjällä ei ole kykyä, tuskin haluakaan, käydä valloitussotaa. Miksi kurdit tai pakistanilaiset haluaisivat Venäjän osaksi?



Voiko Krimin tapahtumilla olla provosoivaa vaikutusta myös EU:n sisällä? Esimerkiksi Ahvenanmaalla tai Välimeren pienillä saarilla, joilla on kansallisuuksien ja kielien kahtiajakoa?

– Voiko Skotlanti erota Iso-Britanniasta? Katalonia Espanjasta? Mayotte (eli Komorit) Ranskasta, Falklandit Iso-Britanniasta? Republika Serbska Bosnia Hertsegovinasta? Ahvenanmaa Suomesta ja liittyä Ruotsiin?

– Nämä kaikki ovat erilaisia tilanteita, kaikilla on oma taustansa ja historiansa, eikä kansainvälinen oikeus tai oikeuskäytäntö anna mitään selkeitä ohjeita tässä asiassa. En henkilökohtaisesti usko Krimin voivan olla esimerkkinä kuin ”venäläisessä maailmassa”.



Mikä on pahin skenaario, mikä Venäjän, Krimin ja Ukrainan kriisistä voi seurata?

– Kylmän sodan kaltainen tilanne, jossa ”nokitellaan” – sen enempää välittämättä asiasta, joka nokittelun saa aikaan. Edessä voi olla myös poliittinen kilpailu, jolla voi olla laajojakin talous-, energia-, kulttuuri- ja diplomaattisia seuraamuksia.

– Myös sotilaallinen jännite ja vastakkainasettelu voivat kasvaa – se pakottaa maat suuntamaan varoja varusteluun muutenkin huonon taloudellisen tilanteen aikana.

Jännitteen kasvaessa tarpeettomien aseellisten välikohtausten mahdollisuus voi lisääntyä. En usko kuitenkaan sotaan.



Eikö Putin välitä siitä, mitä hänestä ja Venäjästä lännessä ajatellaan?

– Suurvalta puolustaa etujaan, ja sen on kaiketi niin tehtäväkin voidakseen olla suurvalta.

Venäläisittäin ajatellen: onko Venäjästä joskus ajateltu jotakin hyvää?



Onko Putin menettänyt suhteellisuudentajunsa?

– Eivät venäläiset halua sotaa, enkä usko Putinin haluavan sotaa. Kuka haluaa sotaa ja mitä sillä saavutettaisiin? Mistä Ukrainassa tai Krimissä on kysymys? Mikä on suhteellista?



Kerro venäläisen mentaliteetin tuntijana: onko Putinilla tietä perääntymiselle tai edes kompromisseille kasvojaan menettämättä?

– Mitä perääntyminen tarkoittaisi? Putin sanoi puheessaan duumalle, että se olisi petos (petturuutta).



Mitä kompromissi tarkoittaisi? Ymmärtäisivätkö Krimin tai Venäjän asukkaat kompromissin miksikään muuksi kuin heikkoudeksi?

Toimimalla näin Putin on vahvistanut asemaansa Venäjän johdossa, ”venäläisen maailman” johdossa.



Miten väkevä tarve Vladimir Putinilla on sisäpoliittisesti pyrkiä kohottamaan Venäjä suurvallaksi entiseen tapaan?

– Kansa haluaa elää hyvinvoinnissa ja yltäkylläisyydessä. Mutta kansalla on myös omanarvontuntonsa.

Johtajan on kuunneltava kansan tuntoja.

Eiköhän jokainen halua oman presidenttinsä olevan vahva ja vaikutusvaltainen. Eiköhän jokainen halua oman maansa olevan vaikutusvaltainen ja arvostettu. Ja onhan Venäjän asema kiistattomasti nyt vahvempi kuin Jeltsinin kaudella.



Putin vetoaa usein venäläiseen ja slaavilaiseen kohtalonyhteyteen. Mitä hän sillä tarkoittaa?

– Sitä, että Venäjällä on oma tiensä. Se ei ole länttä, ei itää vaan oma slaavilainen kulttuurinsa. Sillä on myös (ehkä) oma messiaaninen roolinsa, olla vaihtoehtona muille valtavirtauksille ja -suunnille.

Venäjän kohtalona on olla erilainen kuin muu maailma ja olla erilaisuutensa vuoksi myös vinoon katsottu, pahimmillaan vihattu ja hyljeksitty. Venäläiset katsovat olleensa myös pelastamassa maailmaa fasismin ja natsismin kauhuilta. Ukrainan tapauksessa tällä on venäläisille tärkeä merkitys. Pelko maan ajautumisesta ääriryhmien johdettavaksi on venäläisille aito, mutta myös krimiläisille aito.



Kuinka vahvasti ja millä tavalla Vladimir Putinin valta on oligarkkien taskussa?

– Putin pyrkii vähentämään riippuvuuttaan oligarkeista, mutta on pakotettu olemaan itse myös osa sitä rakennelmaa.

Putinin ulkopoliittiset päätokset ja ”venäläisyyden” puolustaminen eivät eroa oligarkkien ajatusmaailmasta.



Haluaako venäläinen olla vahvan johtajan alamainen?

– Jo Nestorin kronikassa kirjoitettiin: Hyvä maa mutta huono järjestys. Vain hyvä johtaja voi luoda järjestystä.

Vain vahva johtaja voi luoda järjestystä ja sitä kautta hyvinvointia.

Venäläisessä maailmassa hyvinvointi ja edistys on tullut vahvojen (autoritaaristen) johtajien aikakaudella.
 
Back
Top