JR49
Respected Leader
Tuossa artikkelissa esitetään kyllä hiton hyviä kysymyksiä.
Miksi juuri vasemmisto informaatiosotii?
- Viestiketjun aloittaja Huhta
- Aloitus PVM
Vonka
Supreme Leader
Näin tämä juttu menee. Onhan yksilötasolla pienessä kansassa oikeita miehiä mutta harvassa: niin kuin Raamatussa sanotaan, "tuhannen miehen joukosta löysin yhden miehen". Itse pääkaupunkiseutulaisena rakastan kyllä koko maata ja mietin, miten voisin pienenä soluna olla maakuntien tukena ja noissa vapaaehtoishommissa olenkin palvellut alueita niin paljon kuin on voimaa ja aikaa ollut. Paikallisympyrät itse asiassa vituttavat minua, kuten ehkä olet huomannutkin.
Mietin, että onko munussa joku geenivika ja vissiin on. Faija kun oli Viipurista.
Olen joskus luvannut, että jos Suomi jättäisi Lapin puolustamatta, ja siellä pojat itse rupeisivat hommiin (se on edellytys), minä lähtisin sinne tappelemaan ja kuolemaan esimerkin vuoksi. Että tämä on meidän maamme eikä kaveria jätetä. En minä luota kehenkään, en valtioon, valtuustoon enkä pappiin tai presidenttiin. Ja itseenikin varoen. Itse se on kuitenkin elämä elettävä alusta loppuun ja päätettävä mitä tekee ja milloin, ettei tarvitse sitten alkaa selitellä ja valehdella itselleen jos sitä luontoa aletaan kysyä.
Vonka
Supreme Leader
Loogisesti ajatellen on validi pelko. Pelko sinänsä on tietenkin eloonjäämiseen liittyvää vaistotoimintaa, tervettä sellaista. Mutta järjellä sitten vähän kun tasottaa sitä hommaa, voi tehdä hyvät holhouskonstit ilman että ihan täysbannia aseille tekee. Minusta tuo terveyden, erityisesti psyykkisen terveyden selvitys ennen aselupia on ollut ihan hyvä juttu. Totta kai joitakin sellaisia, joilla on joku pikkujuttu, on tullut kerran grillillä tapeltua tai nuorena oltua putkassa, harmittaa kun ei saa aselupaa vaikka olisi jo kansalaiskuntoiseksi tullut, mutta ei se nyt mikään elämän suuri asia ole. Ehkä pienillä paikkakunnilla ihminen tunnetaan paremmin. Meinaan, jos olisi joku humanteri joka on ollut vuosikymmenen raittiina ja aktiivisesti Pelastusarmeijassa ja Lions-Clubissa, miksi en vallesmannina antaisi harkinnanvaraista lupaa metsästysaseelle?
Toisaalta kaverit väittävät, että juuri maakuntien puolella joissakin kunnissa on ihan skitsoa se vallesmannin touhu. Että Helsingissä on helpompaa vaikka on paljon väkeä. Atari kyllä tietää, kuka on kuka. En tiedä, mutta näin on puhuttu.
Mietin joskus, että jos minun lapsuudessani lukiolainen olisi tuonut uuden kiväärinsä kouluun näytille, niin rehtori olisi hakenut omansa ja niitä olisi pihalla auton takapaksista nosteltu ja vertailtu. Nyt holhoustädit varmaan painaisivat heti 112 ennen kuin on mitään syytä. Sitä se pehmeä ja itsekäs pleikkasukupolvi teki. Mutta eihän se heidän vikansa ole, kyllä meidän vanhempien pitää ottaa homma käpälään. Narsistinen vanhemmuus on perkeleestä.
Oli joku aikaa sitten hieno dokkari Christianiasta. Siellä syntyneet lapset antavat aika rehellistä palautetta hippivanhemmilleen, että miten he kokivat tämän utopian. Olivat yksin isossa talossa kun vanhemmat menivät bilettämään eri päihteiden kanssa.
Kannattaa katsoa. Tämä on vielä nähtävissä. Kyllä tunnen sympatiaa liberaaleja aikusia kohtaan mutta lapsen näkökulmasta ymmärrän, että yltiörelativismi siis sellainen, että kaikki on sallittua, on itse asiassa hiton huono juttu. Tässä niin kuin piti olla rakkautta mutta oilikin vain itsekkyyttä ja päihteitä.
http://areena.yle.fi/1-2613086?autoplay=true
Deeiii
Eversti
Eipä tähän paljon lisättävää kun olen aseasiasta aika tarkalleen samaa mieltä. On vain niin helppo huutaa EI, varsinkaan jos ei ole perehtynyt asiaan. Olen muutamaan otteeseen yrittänyt selvittää vaistomaisille hoplofoobeille miksi esimerkiksi (heidän vinkkelistään) yksinkertaiselta ja kannatettavalta näyttävät operaatiot kuten tiettyjen asetyyppien kielto ei oikein toimi ja miksi tuliaseiden yksityisomistuksen kieltäminen olisi sekä perustuslaillisesti ongelmallista että kohtuutonta. Vastaanotto on suunnilleen samanlaista kuin jos olen yrittänyt selittää rajat kiinni-aktiiville miksi "matuvyöryä" ei oikein voida yksinkertaisilla ratkaisuilla merkittävästi hillitä, kun semmoisia yksinkertaisia ratkaisuja ei oikein ole.
Oma kantani pyssyjupinaan on se, että aseharrastus on hyvä harrastus ja sillä on esim. maanpuolustuksellisesti selviä hyötyjä. Mutta jos aseharrastuksella halutaan säilyttää yleinen hyväksyttävyys ja jos se halutaan pitää turvallisena, nuo mielenterveys- ja muut melko ankaraltakin vaikuttavat lupamenettelyt ovat tarpeen ja tutkimusnäytön valossa perusteltavissa yleisen edun kannalta. (Nykyinen lainsäädäntö on nähdäkseni kohtuullisen hyvä, jos sitä vain noudatettaisiin tasalaatuisesti.) Harmillista kyllä, aseharrastus on monesta demografisesta syystä katoamassa olevaa kansanperinnettä, ja esimerkiksi puoliautomaattiaseiden kielto on melko varmasti yhden tai kahden joukkoammuskelun päässä; poliittinen paine tehdä asialle jotain kun kävelee usein järjen ja logiikankin yli. Tämä on minusta ikävä juttu, koska itsekin mielelläni harrastaisin enemmän ammuntaa, mutta realiteetit ovat mitä ovat.
PS. ei kannata sekoittaa liberaaliutta hällävälismiin. Nuo hipit ovat hällävälistejä; lapsen heitteillejättö on nimenomaisesti sitä ajattelua, missä omat yksilönvapaudet ja -oikeudet nostetaan aina etusijalle, silloinkin kun niiden toteuttaminen loukkaa toisen ja peräti heikommassa ja riippuvaisessa asemassa olevan vapauksia ja oikeuksia esim. turvalliseen kasvuympäristöön. Tuossa menee se raja mikä erottaa (mielestäni) liberaalin ja esim. allekirjoittaneen libertaareista, hällävälisteistä ja kaiken maailman relativisteista, ja asiasta on aika selvä käsitys sekä länsimaisessa oikeusteoriassa että filosofiassa.
Jos kotimaassa pysytään, niin susirajalla moni asia näyttää toiselta vs. pääkaupuntiseutu.....aivan riippumatta puolueista tms. Kehä3 on joku henkinen raja molemmin puolin. Väitän, että puolueita enemmän suomalaisia erottaa toisistaan monet, monet muut asiat. Retoriikka medioissakin jo kertoo paljon: on maakuntaSuomi ja on pääkaupuntiSuomi, on kasvukeskukset ja ne muut.
Jos vieraanani on pääkaupuntilaisia, puolueesta ja ideologioista riippumatta, niin hyvin nämä osaavat ainakin neuvoa, miten täällä pitäisi elää ja osata. Ja jos viitsin tulkata niitä reunaehtoja, joilla mennään täällä, niin suunnilleen suut auki katsotaan kuin Taavi Ankkaa.
Eli informaatio näyttäytyy eri tavoin tottakai myös eri kulmakunnilla. Jos katsoo vaikka tuota itärajaa. Puomilta on reilu kaksi tuntia kolonnavauhtia matkaa, kun minun kotipihassani puhutaan jo sitä toista kieltä, joka ei ainakaan vielä ole virallinen kieli Suomessa.
Suomalaisia "erottaa" toisistaan tätä nykyä mielestäni aivan muut asiat kuin "puolueet", noin pääsääntöisesti siis. Onhan toki osa väestöstä vielä puolueuskollista ja niistä teemoista elämäänsä aineita ammentavia ihmisiä. Mutta kyllä se on, väitän, jatkuvasti pienenevä osa. Uutta pukkaa ja alati pukkaa lisää.
Pahoittelen jos tämä on off-topic, mutta minua kiehtoo suomalaisten erottavat tekijät ja kuinka olemassa olevat puolueet tai puoluejako vertautuu siihen. "KehäIII" piirtää tosiaan hämmästyttävän rajan, tosin se raja ehkä nykyisin on hieman kauempana H:gin keskustasta. Mutta toisaalta tuo raja on vain yksi näkymättömistä rajoista ja niitä on ollut jo jonkin aikaa rakkaassa isänmaassamme. Ne muut rajat sitten taas yhdistävät meitä, ja jotkin erottavat - vaikka PK-seutulaisia toisistaan.
Olen aika nuoresta saakka ollut kovin kiinnostunut Vapaussodasta (tai kansalaissodasta, kapinasta, ...). Oltiin sen synnystä, syyllisistä ja oikeutuksesta ihan mitä mieltä tahansa, fakta on että käsittämättömän nopeasti suomen kansa otti hitsipillit ja kuokat käteen, ja alkoi töihin. Ja loi uskomattoman nopeasti toimivan demokratian, joka piti jopa vapaat eduskuntavaalit vielä käydessään sotaa. Kovasti on ollut kaunaakin, mutta sekään ei ole estänyt tekoja, joita ilman vahvaa yhteistyökykyä ei olisi ollut mahdollista saavuttaa.
Luettuani aika läjän eri puolien kirjoja, ihmeteltyäni oman sukuni kummallisia tarinoita tai niiden puuttumsta, lueskelin Markku Kuisman "Sodasta syntynyt: Itsenäisen Suomen synty Sarajevon laukauksista Tarton rauhaan 1914−1920"
Markku Kuisman teos tukee Baikalin näkemystä, tosin sillä lisäyksellä, että niin on ollut ennenkin - onneksi ja onnettomuudeksi. Mutta se selittää kyllä kohtuu paljon sitä että kun typeryydet saatiin loppumaan, järki voitti ja suomalaiset aloitti tekemään töitä yhdessä.
Fremen
Greatest Leader
Hyva kirjoitus... sain yhdelta asiakkaalta lahjaksi taman kirjan joku vuosi sitten
https://fi.wikipedia.org/wiki/Sinun_lapsesi_eivät_ole_sinun
oli kuin oma lapsuus pahkinankuoressa. Mutsi oli taistolainen, faija brittilainen mamu joka ei osannut suomea.... lopputulos oli etta viihdyin hyvin Espoon metsissa, mika antoi kylla hyvan lahtolaukauksen maanpuolustusharrastuksellekin!
Enka vielakaan voi sietaa kommareita vaikka ikaa on jo rapiat nelikyt.
Bushmaster
Greatest Leader
taitaa sopia jokaiseen suomen puolueeseen jollakin tasolla tuo määritelmä..toisiin enemmän toisiin vähemmän
Täähän on sellanen juttu joka sanotaan kun joutuu itse näiden syytöksien kohteeksi. Muita kyllä syytellään millon mistäkin kun ovat eri mieltä jostain asiasta. Millon eri mieltä olevat on putinisteja, millon yhtenäisyyden rikkojia sun muita.
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitu..._vihan-_ja_pelontayteinen_mielikuvitusmaailma
Punavihreän "edistyksellisen" vasemmistoradikalismin vihan- ja pelontäyteinen mielikuvitusmaailma
Yhtä hyvin USA:n vasemmistoradikaalit kuin heiltä mielellään mallia ottavat suomalaiset vasemmistoradikaalit syyttävät konservatiiveja vihan ja pelon lietsomisesta ja järjettömän epätieteellisiin menneen maailman uskomuksiin takertumisesta. Tällainen syyttely on eriskummallisen ironista ja jopa surkuhupaisaa, koska vasemmistoedistyneistö itse elää ja toimii itselleen rakentamassa ja itsensä kanssa järjettömässä ristiriidassa olevassa vihan- ja pelontäyteisessä mielikuvitusmaailmassa.
Vasemmistoradikaalien maailmaa hallitsevat vahvasti erilaiset fobiat eli sairaalloisen kaltaiset pelot ja vihan tunteet. Vasemmistoradikaalit näyttävät ilmaisevan etenkin biofobiaa eli biologiaan ja elämän sosiobiologisiin reunaehtoihin kohdistuvaa vihaisen pelonsekaista vastenmielisyyttä;heterofobiaa eli kahden vastakkaisen sukupuolen olemassaolon heteronormatiiviseen todellisuuteen kohdistuvaa torjuntaa, pelkoa ja vihaa; valkofobiaa eli valkoisten eurooppalaisten länsimaisten kansojen historiallisiin kulttuureihin kohdistuvaa aggressiivista pelkoa ja vihaista olemassaolon oikeutuksen kiistämistä sekä kristofobiaa, kristinuskoon ja kristittyihin kohdistuvaa vihamielistä pelkoa, vastenmielisyyttä ja aggressiivista torjuntaa.
Vasemmistoradikaali edistyneistö käyttäytyy erilaisilla kulttuurin ja politiikan foorumeilla – soveltaaksemme akateemiselle kulttuurimarxilaiselle eliitille mieluisaa psykiatris-poliittista terminologiaa – ikään kuin obsessiivis-kompulsiivisesti eli pakkomielteisen pakonomaisesti. Vasemmistoradikaali kulttuurieliitti haluaa korostuneen hegemonisesti ja pysyvästi kontrolloida paitsi itseään myös kaikkia muita, koko yhteiskuntaa. Varsinkin ihmisten ajatusten ja tunteiden hallinta ja pakottaminen poliittisesti korrekteiksi on punavihreiden pakkomielteinen päämäärä.
Yhteiskunta on vasemmistolaisittain vapaa silloin kun jokaisella kansalaisella on pakotettu velvollisuus ja tästä kumpuava oikeus iloisesti ja vapaaehtoisesti kannattaa punavihreää korrektiutta. Tällaiseen aidon vapauden tilaan päästään tehokkaalla viharikos- ja vihapuhelainsäädännöllä, joka kriminalisoi väärät ajatukset ja niiden sanallisen ilmaisun. Niin sanottua vastuullista sananvapautta ei voida toteuttaa ilman ajatusrikoksen käsitteen käyttöönottoa. Vapaus merkitsee pakkoa mukautua totalitaarisen demokraattisesti niin sanotun yleistahdon vaatimuksiin. Liberaalin demokraattisen yhteiskunnan ja sen salliman sananvapauden kanssa tällaisella ei tosin ole mitään tekemistä.
Vasemmistolainen älymystöeliitti katsoo, että yhteiskunta muodostuu sosiaalisista konstruktioista eli inhimillis-kulttuurillisista rakennelmista, jotka voidaan kaikki tarvittaessa purkaa ja muuttaa toisenlaisiksi. Mikään ei ole absoluuttista eikä muuttumattomiin olemuksiin perustuvaa. Kaikki, mukaan lukien yhteiskunnalliset instituutiot ja niitä koskeva tietomme, on relatiivista, suhteellista, ja subjektiivista. Ainoa, mikä ei ole relatiivista eikä epävarmaa eikä pelkkä inhimillinen rakennelma, on tietenkin tämä tiedollinen väite itse, joka on absoluuttisesti totta, objektiivista ja varmaa näille vasemmistoutopisteille. Varmat tiedolliset väitteet ovat punavihreiden intellektuellien mukaan silkkaa valta-, voima- luokkapolitiikkaa paitsi tietenkin tämä punavihreä absoluuttinen väite. Mutta kuten on ilmeistä, kaikki muu relativismin kieltäminen on kiellettyä rasistisesta ylivertaisuusajattelusta syyttävien vihapuhesyytösten uhalla.
Vasemmistoradikaalit tavoittelevat utopiaa, u toposta, paikkaa tai maailmaa, jota ei missään ole eikä ole koskaan ollutkaan. Eikä myöskään koskaan tule olemaan, koska punavihreä utopia on olemassaolon ja ihmisyyden sosiobiologisten, henkisten ja hengellisten eli biologis-kulttuurillisten väistämättömien reunaehtojen vastainen ja niiden kanssa huutavassa ristiriidassa. Tästä huolimatta punavihreä eliitti jatkaa taivaanrannanmaalaamistaan ja reaalimaailman normittamista itse rakentamansa mielikuvitusmaailman utopiaedellytysten pohjalta. Vaaralliseksi tällaisen mielikuvitushaaveilun tekee kuitenkin se, että vasemmistoradikaalit pyrkivät lainsäädännöllisesti ja valtiollisella voimapolitiikalla pakottamaan kaikki teeskentelemään elämistä punavihreän mielikuvitusmaailman vaateiden mukaisesti.
Vaikka vasemmistoradikaalit syyttävät tuon tuostakin konservatiiveja kaikenlaisen pelon ja hysterian lietsojiksi, pyrkivät punavihreät itse pakottamaan kaikki mielikuvitusmaailmansa vaateiden mukaisuuteen pelottelemalla luokkavihaisilla salajuonilla ja niiden paljastamisilla sekä ihmisperäisen ilmastonmuutoksen uhkaan vetoamalla ja laajaa ilmastoahdistushysteriaa lietsomalla.
Varsinkin amerikkalaisessa yliopistomaailmassa vasemmistoradikaalit ovat saaneet opiskelevan korkeakoulunuorison hegemoniseen otteeseensa erilaisilla puhekoodeilla ja sanojen ja kielen sisällön muuttamisilla orwellilaisen uuskielen tapaisesti. Opiskelijat oppivat kampuksillaan nopeasti neuvostotyylisen poliittisesti korrektin kielenkäytön ja ennen kaikkea sen, että loukkaantunutta mielipahaa tuottavat sanat ja puheet ovat itse asiassa hirvittävää väkivaltaa, jolta tulee saada olla suojassa safe space -”turva-alueilla”.
Opiskelijoiden ihmisoikeudet edellyttävät täten myös, että heidän korviensa ja mielenpahoittamisen kannalta erittäin herkän mielensä tulee saada olla turvassa vakavalta väkivallalta eli esimerkiksi vierailevien konservatiivipuhujien puhetilaisuuksilta, puheiden kuulemiselta ja varsinkin näiden puhujien tilaisuuksien ennakkomainoksilta yliopistokampuksen infotauluilla sekä kaikelta sellaiselta tutkintovaatimuksiin kuuluvien kurssien opetussisällöltä, joka aiheuttaa opiskelijoissa mielipahaa ja ahdistusta ja joka voidaan tulkita jotakin sorrettua vähemmistöä alistavaksi.
Sen sijaan sellaiset opiskelijat ja opetushenkilökuntaan kuuluvat, jotka eivät mukaudu poliittisen korrektiuden määräämään ”turvalliseen” kielenkäyttöön ja mielipiteenilmaisuun, joutuvat sanktioiden kohteeksi ja ohjataan sensitiivisyyskoulutukseen. Jos opiskelijan tai opettajan julkisesti ilmaistu mielipide on ollut selkeän rasistinen kuten avioliiton esittäminen miehen ja naisen väliseksi instituutioksi ja mikäli hän ei yliopiston hallintoelinten edessä tunnusta eettistä rikkomustaan ja tee siitä parannusta muuttamalla ajatuksiaan ja mielipidettään, seuraa todennäköisesti opiskelijan pois sulkeminen kyseiseltä opintokurssilta tai opettajan virkasuhteen lopettaminen. Sananvapaus ei tietenkään koske poliittis-eettisesti vääriä mielipiteitä eikä edistyksellisille vasemmisto-opiskelijoille mielipahaa ja ahdistusta tuottavia ajatuksia, tuntemuksia eikä niiden ilmaisuja. Tällainen kampustotalitarismi ja sananvapauden rajoittaminen on nykyään arkipäiväistä USA:n yliopistoissa.
Niin USA:ssa kuin Euroopassa edistyneistö potee biofobiaa. Radikaalivasemmisto ajaa vapaata aborttia, ehkäisyä, homoseksuaalisen käyttäytymisen edistämistä, eutanasiaa niin lapsille, vanhuksille kuin sairaille sekä sterilisaatiomahdollisuutta nuorillekin. Tämän lisäksi uskotaan ihmisen aiheuttavan toimillaan ilmastonmuutosta ja olevan vakava uhka koko luonnolle ja että ihmisten lukumäärää maapallolla tulisi huomattavasti vähentää. Ihmiselämän kannalta ”edistyksellinen” punavihreys on käytännössä kuoleman kultti.
Varsinkin nyt Euroopassa edistyneistö ja heidän säestäjänsä ovat vannoneet, että islamilaisen terrorismin edessä ”ei saa antaa pelolle sijaa”, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseisen terrorismin lopettamiseksi ei saa tehdä mitään, vaan toistuvat terrori-iskut jatkuvine kuolonuhreineen täytyy päinvastoin hyväksyä ”uutena normaalina” Euroopan arkipäivässä. Punavihreä Open Borders -monikulttuurisuusutopia on – kirjaimellisesti – seurauksiltaan räjähtävän tappava ja hengenvaarallinen mielikuvitus- ja haaveuskomus.
On varsin erikoista olla punavihreän edistyneistön tapaan sitä mieltä, että konservatiivissisältöisen ajattelun ja puheen kuuleminen tai pelkkä ajatus tällaisen puheen kuulemisesta on tuhoisan väkivaltaista, uhkaavaa ja aggression kohteena olemista, mutta todellista inhimillistä fyysistä kuolemaa, tuskaa ja aineellista tuhoa aiheuttavaa islamilaista terrorismia tulee pitää kevyesti vain ”uutena normaalina”, johon kaikkien on nyt vaan totuttava.
Mitä vankemmin ”edistykselliseen” punavihreään haaveelliseen mielikuvituksellisuuteen uskotaan, sitä enemmän inhimillistä elämää tuhoutuu. ”Edistyksellisyys” tappaa.
Vaikka kahden vastakkaisen sukupuolen olemassaolo on – tarkasteltiin asiaa sitten Young Earth -kreationismin, Old Earth -progressiivisen kreationismin, älykkään suunnittelun tai vankan uusdarvinistisesta sosiobiologisesta näkökulmasta – biologian, ihmislajin ja sen lisääntymismekanismin perustavimpia geneettisiä tosiasioita, uskovat punavihreät intellektuellit täysin biofobisesti niin sanotun gender-ideologian määritelmän mukaisiin mielikuvitussukupuoliin, joita tämän uskomuksen mukaan voi biologiasta riippumatta olla käytännössä yhtä monta erilaista kuin on yksilöllisiä persooniakin. Gender-ideologian mukaan kukin voi edustaa ja ilmaista sitä sukupuolta, minkä mielessään kokee itselleen ominaisimmaksi. Sukupuoli on tällöin kirjaimellisesti mielikuvituksen luotavissa oleva entiteetti.
Vasemmistoradikaalit uskovat, kuten USA:n presidentti Barack Obama hiljattaisella Etelä-Amerikan kiertueellaan lausui varsin mielikuvituksellisena näkemyksenään, että ”ihminen voi luoda maailman sellaiseksi kuin haluaa”. On jopa tragikoomista, että useimmiten ateistis-humanistista maailmankatsomusta edustavat ”edistykselliset” vasemmistolaiset väittävät kovasti olevansa tietämisen puolella ja kaikenlaista uskomista vastaan mutta samanaikaisesti ilmaisevat konstruktivistisesti uskovansa varsin mielikuvituksellisiin uskomus- ja kokemisentiteetteihin.
Vasemmistoedistyneistön heterofobia ilmenee siinä, että he uskovat homoseksuaalien välisen liiton voivan olla ”avioliitto” ja että mies voi ryhtyä naiseksi ja päinvastoin, mikäli ”niin kokee”. He uskovat uuskielellisiin luomuksiin ja mielikuvitusentiteetteihin tai -olentoihin kuten ”trans-sukupuolinen” (transgender) ja ”trans-rodullinen” (transracial). He uskovat feministisiin mielikuvitusutopioihin ihmiskunnan matriarkaalisesta alkutilasta. Ja koska tällaisten uskomusten mukaan sukupuoli on toisaalta myös varsin liukuva ja yksilönkin kohdalla muuttuva suure, on amerikkalaisissa yliopistoissa ohjeistettu opettajistoa huolehtimaan tarkasti siitä, että he säännöllisin väliajoin lukukauden aikanakin kysyvät opiskelijoilta, miksi ja millä nimikkeellä heitä kulloinkin tulee kutsua, ja että onko hän ”he”, ”she” vai ”ze”.
On syytä pitää mielessä, että vasemmistoedistyneistön mielikuvitusmaailmassa rotu- ja ihonvärirajatkin ovat tarvittaessa liukuvia, fluideja. Etnis-biologisilta lähtökohdiltaan valkoinen voi oikeasti olla musta ja päinvastoin, jos syvimmiltään näin kokee ja tällaisen identiteetin tiedostaa omakseen. Toisaalta on niin, että etnis-biologisesti afrikkalaistaustainen musta ei ”edistyksellisen” oikeaoppisuuden mukaan koskaan ole oikeasti musta, jos hänen poliittiset mielipiteensä ovat oikeistokonservatiivisia. Esimerkiksi USA:n korkeimman oikeuden konservatiivista tuomaria Clarence Thomasia on sikäläinen vasemmisto arvostellut juuri tällä perusteella.
”Edistyksellisen” radikaalivasemmiston valkofobia ilmenee siinä, että ”valkoisuutta” (whiteness) pidetään sosiaalisena rakennelmana, joka on tuhottava. Historia on kirjoitettava oppikirjoihin uusiksi siten, että valkoiset eurooppalaiset kansat ja niiden synnyttämät poliittiset instituutiot saadaan näyttämään syyllisiltä maailman ongelmiin ja ei-eurooppalaiset ja ei-valkoiset kansat saadaan sijoitetuiksi passiivisen viattoman kärsijän ja uhrin rooliin, jolla on nyt velvollisuus vaatia oikeuksiaan ja korvauksia vuosisataisista pahuuksista, joita valkoiset ovat näihin kansoihin kohdistaneet. Tämän johdosta innokas akateeminen vasemmistonuoriso on USA:ssa vaatinut useiden erilaisten ja USA:n valkoisen eurooppalaisen valtavirran historian kannalta merkittävien historiallisten muistomerkkien poistamista julkisista tiloista. Radikaaleimmat vasemmistointellektuellit ovat jopa esittäneet, että ”valkoisuus” on oikeastaan sairaus, joka on kerta kaikkiaan selätettävä ja josta on tehtävä parannus.
USA:n humanististen tiedekuntien opetussisällöissä ovat niin kutsutut ”kuolleet valkoiset miehet” eli maailmankirjallisuuden länsimaiset klassikot olleet tulilinjalla ja marginaaliin siirrettyinä jo pitkään. Vasemmistolainen poliittinen korrektius pitää näiden klassikoiden vaikutusta erittäin turmiollisena ja siksi turvattomat opiskelijat tulee tehokkaasti suojata tällaiselta vaikutukselta. Tämä siitä syystä, että valkoisessa lännessä katsotaan olevan yhä edelleen vallassa ”valkoisten etuoikeutettu asema” (White Privilege), joka on ilman muuta tehtävä tyhjäksi. Siksi opiskelijoistakin on tehokkaasti kasvatettava tätä valkoista etuoikeutta vastaan ankarasti kamppailevia ja sosiaalista – lue: sosialistista – oikeudenmukaisuutta tinkimättä puolustavia taistelijoita (Social Justice Warriors).
On myös erittäin tärkeää, ettei yliopistoissa eikä muuallakaan syyllistytä arkipäiväiseen mutta sitäkin karmeampaan ”mikroaggressioon” (micro-aggression) – tämäkin lukeutuu viime aikojen USA:n vasemmiston kehittämiin uuskielisiin poliittisesti korrekteihin mielikuvituskäsitteisiin – , jolla tarkoitetaan pienen mittaluokan tekemisiä tai olemisia, jotka kollektiivisesti pitävät yllä jonkin ihmisryhmän toiseen ryhmään kohdistamaa sortoa. Mikroaggressiosta on kyse esimerkiksi silloin, jos jonkun niin sanotun vähemmistöroturyhmän edustaja sattuu astumaan ovesta huonetilaan, jossa sattuu olemaan koolla joukko valkoisia henkilöitä. Jos huoneeseen tulija, vaikkapa musta henkilö, kokee syntyneen satunnaisen tilanteen ja kohtaamansa valkoisen joukon ahdistavana, ovat nuo valkoiset pelkän satunnaisen läsnäolonsa nojalla syyllistyneet vakavaan aggressioon tulijaa ja hänen tunteitaan ja identiteettiään kohtaan. Vasemmistoaktivistit ovat uskonvarmoja siitä, että tällaisista vakavista aggressioista ja niiden aiheuttamasta uhkaavasta mielipahan aiheutumisesta on päästävä kokonaan eroon.
Ongelmallista tässä on tietenkin se, että tällainen aktivismi nojaa revisionistisen mielikuvitukselliseen historian uudelleenkirjoittamiseen. Ja varsin erikoinen on tällaisen valkoisuudenvastaisen aktivismin – jonka keskeinen ulottuvuus on avointen rajojen pidäkkeetön maahanmuuttopolitiikka, joka USA:ssa aloitettiin 1965 – perusoletus ja -vakaumus: on erittäin törkeän rasistista sanoa, että Afrikan ”mustuus” tai Aasian ”keltaisuus” on jotenkin ongelmallista, mutta on erittäin oikein, luontevaa, asianmukaista ja eettisen ”edistyksellistä” pitää länsimaiden ”valkoisuutta” suurena ongelmana, jolle on ihan pakko tehdä jotakin, siis tämän ”valkoisuuden” hävittämiseksi.
Vasemmistolainen monikulttuurisuusajatus kulkee tähän tapaan: Afrikka kuuluu afrikkalaisille, Aasia kuuluu aasialaisille, Etelä-Amerikka kuuluu latinoille, mutta Eurooppa ja Pohjois-Amerikka kuuluvat yllättäen kaikille. Valkoisessa eurooppalaisuudessa on jotakin perin pahaa, joka tulee neutraloida. ”White Pride” on pelkkänä käsitteenäkin hirvittävän rasistinen, epäeettinen ja itsestään selvän kielletty ja rikolliseksi tuomittu, mutta ”Black Pride” – kuten myös ”Gay Pride – sen sijaan on monikulttuurisen suositeltavaa, sorrettua ryhmää ylösrakentavaa, eettisen ylevää ja käytännön politiikassa suositeltavaa asenteellisuutta sekä mustille että valkoisille.
Vasemmistoradikaalit väittävät toisaalta, että kaikki ovat yksilöitä, joiden autonominen vapaus olla mitä haluaa on turvattava. Mutta toisaalta samaan aikaan punavihreän identiteettipolitiikan mukaan ihmiset tulee luokitella kulttuurillisen ryhmänsä, ihonvärinsä ja rotunsa mukaan. Kaikkien muiden harjoittama rotupolitiikka ja rodullis-etnisten erotteluiden tekeminen on annetun automaattisesti rasistista, mutta ei punavihreiden identiteettipoliitikkojen harjoittama poliittisesti korrekti rotupolitiikka. Kaikki muut velvoitetaan toimimaan niin sanotusti värisokeasti, mutta vasemmistolainen identiteettipolitiikka saa ja sen kuuluu tehdä eroja rotujen ja niiden edustajien välillä.
Tämä siitä syystä, että vasemmistoradikaali monikulttuurinen identiteettipolitiikka ajaa hyväntahtoisesti rotukiintiöitä, joiden avulla taistellaan ”valkoista etuoikeutta” vastaan esimerkiksi yliopistojen opiskelijavalinnoissa ja työelämässä. Edistyneistö ei katso mustien edelleenkään pärjäävän omillaan ilman positiivisen syrjinnän eli rotusuosinnan ja kiintiöiden apua. Tällainen se vasta rasistisen holhoavaa onkin, voisi tavallinen tolkun ihminen todeta. Mutta punavihreiden identiteettiradikaalien mielestä näin ei suinkaan ole, koska he uskovat kiven kovaa näkymättömien yhteiskunnallisten sortorakenteiden olemassaoloon, sortorakenteiden, jotka yhä edelleen – huolimatta vuosikymmenien liittovaltiojohtoisista Affirmative Action -suosimisohjelmista ja sosiaalisista tuista – sortavat rakenteellisesti lukuisia niin sanottuja syrjittyjä vähemmistöjä. Ja nämä rakenteet ovat sitä pahempia, tuhoisampia ja salakavalampia ja sitä fanaattisemmin vastustettavia mitä näkymättömämpiä ne ovat. Eli sitä kovempaa on vasemmistoradikaalien fanatismi mitä mielikuvituksellisempaan ja näkymättömämpään entiteettiin he uskovat.
Punavihreät ”edistykselliset” uskovat monikulttuurisuusinnossaan siihen, että ”islam on rauhan uskonto” ja heidän mukaansa tätä mantraa on tunnollisesti toistettava, jottei ärsytettäisi ”rauhan uskonnon” pyhät kirjoitukset, teologian ja etiikan varsin perusteellisesti sisäistäneitä islamisteja entistäkin tuhoisampiin terroritekoihin, joita todellisuudessa tapahtuu sitä enemmän mitä useammin tätä mantraa toistetaan ja siihen uskotaan.
Vasemmistoedistyneistö siis samanaikaisesti pitää yllä mielikuvitususkomusta islamin erityisestä rauhanomaisuudesta uskontona ja toisaalta tiedostaa varsin konkreettisesti, ettei asianlaita olekaan näin, koska islamisteja on syytä jatkuvasti pelätä ja pyrkiä lepyttelemään miellyttäviksi tarkoitetuilla mantroilla. Tästä huolimatta eurooppalaiset ”edistykselliset” ovat jo fatalistisesti mukautuneet siihen, että islamistiterroristit iskevät milloin iskevät ja että tätä tulee pitää normaalina asiaintilana.
Näin kummallisen, vaarallisen, ristiriitaisen ja osittain vahvaan mielikuvitukseen nojaavan asennoitumisen selittää pitkälti vasemmistoradikaalien kristofobia. Toisaalta materialistisen tieteellisyyden nimeen vannova – ja samanaikaisesti kaikkea sosiobiologiaa biofobisesti vihaava – edistyneistö esiintyy kaikkien uskontojen yläpuolelle kehittyneenä humanistisen eettisenä eliittinä, joka varsin mielikuvituksellisesti johtaa arvot, etiikan ja ihmisoikeudet pelkkien aineellisten atomien ja elektronien satunnaisista liikkeistä ja joka vastustaa kaikkia uskontoja ja niiden ”taikauskoisia” jumalia ja ilmoituksia. Toisaalta tämä sama edistyneistö kuitenkin suosii islamia osana eurooppalaista monikulttuurisuusideologian toimeenpanoa, koska mitä enemmän islamia Euroopassa on, sitä enemmän se sisältä käsin haastaa sekä islamin että vasemmistoradikaalien yhteistä vastustuksen ja vihan kohdetta eli kristinuskoa.
Punavihreä edistyneistö katsookin varsin asenteellisen tarkoitushakuisesti ja ottamatta millään tavalla lukuun historiallisia, uskontotieteellisiä ja teologisia tosiasioita, että mikään uskonto ei ole ytimeltään väkivaltainen paitsi toki kristinusko – ja tietenkin sionistinen juutalaisuus, mikä näkyy toki selvästi Israelin ja ”sionistimiehittäjien väkivallassa palestiinalaisia” kohtaan, kuten punavihreä BDS-liike on pyyteettömän objektiivisesti tuonut esiin.
Edistyksellisen radikaalivasemmiston kristofobia ilmenee usein eurooppalaiseen länsimaalaisuuteen ja sen kulttuurillisiin juuriin suunnatun kritiikin yhteydessä: läntisen kulttuurin turmiollisuus kumpuaa oikeastaan suurelta osin tämän kulttuurin vahvoista kristillisistä juurista ja Raamattuun pohjautuvasta juutalaiskristillisestä etiikasta, joka on yhdensuuntainen myös niin sanottuun luonnolliseen lakiin perustuvan luonnonoikeuden kanssa. Vankasti sekulaarin humanistinen ja ateistinen vasemmistoedistyksellisyys ei voi hyväksyä tällaisia juuria. Se ei hyväksy Jumalaa, Jumalan ilmoitusta eikä päämäärähakuisen luonnon ja luonnollisten olemusten perustalle rakentuvaa etiikkaa ihmisoikeuksineen. Se hyväksyy vain itse itselleen rakentamansa mielikuvitusmaailman pelkoineen ja vahvoine viha-asenteineen.
Punavihreän "edistyksellisen" vasemmistoradikalismin vihan- ja pelontäyteinen mielikuvitusmaailma
Yhtä hyvin USA:n vasemmistoradikaalit kuin heiltä mielellään mallia ottavat suomalaiset vasemmistoradikaalit syyttävät konservatiiveja vihan ja pelon lietsomisesta ja järjettömän epätieteellisiin menneen maailman uskomuksiin takertumisesta. Tällainen syyttely on eriskummallisen ironista ja jopa surkuhupaisaa, koska vasemmistoedistyneistö itse elää ja toimii itselleen rakentamassa ja itsensä kanssa järjettömässä ristiriidassa olevassa vihan- ja pelontäyteisessä mielikuvitusmaailmassa.
Vasemmistoradikaalien maailmaa hallitsevat vahvasti erilaiset fobiat eli sairaalloisen kaltaiset pelot ja vihan tunteet. Vasemmistoradikaalit näyttävät ilmaisevan etenkin biofobiaa eli biologiaan ja elämän sosiobiologisiin reunaehtoihin kohdistuvaa vihaisen pelonsekaista vastenmielisyyttä;heterofobiaa eli kahden vastakkaisen sukupuolen olemassaolon heteronormatiiviseen todellisuuteen kohdistuvaa torjuntaa, pelkoa ja vihaa; valkofobiaa eli valkoisten eurooppalaisten länsimaisten kansojen historiallisiin kulttuureihin kohdistuvaa aggressiivista pelkoa ja vihaista olemassaolon oikeutuksen kiistämistä sekä kristofobiaa, kristinuskoon ja kristittyihin kohdistuvaa vihamielistä pelkoa, vastenmielisyyttä ja aggressiivista torjuntaa.
Vasemmistoradikaali edistyneistö käyttäytyy erilaisilla kulttuurin ja politiikan foorumeilla – soveltaaksemme akateemiselle kulttuurimarxilaiselle eliitille mieluisaa psykiatris-poliittista terminologiaa – ikään kuin obsessiivis-kompulsiivisesti eli pakkomielteisen pakonomaisesti. Vasemmistoradikaali kulttuurieliitti haluaa korostuneen hegemonisesti ja pysyvästi kontrolloida paitsi itseään myös kaikkia muita, koko yhteiskuntaa. Varsinkin ihmisten ajatusten ja tunteiden hallinta ja pakottaminen poliittisesti korrekteiksi on punavihreiden pakkomielteinen päämäärä.
Yhteiskunta on vasemmistolaisittain vapaa silloin kun jokaisella kansalaisella on pakotettu velvollisuus ja tästä kumpuava oikeus iloisesti ja vapaaehtoisesti kannattaa punavihreää korrektiutta. Tällaiseen aidon vapauden tilaan päästään tehokkaalla viharikos- ja vihapuhelainsäädännöllä, joka kriminalisoi väärät ajatukset ja niiden sanallisen ilmaisun. Niin sanottua vastuullista sananvapautta ei voida toteuttaa ilman ajatusrikoksen käsitteen käyttöönottoa. Vapaus merkitsee pakkoa mukautua totalitaarisen demokraattisesti niin sanotun yleistahdon vaatimuksiin. Liberaalin demokraattisen yhteiskunnan ja sen salliman sananvapauden kanssa tällaisella ei tosin ole mitään tekemistä.
Vasemmistolainen älymystöeliitti katsoo, että yhteiskunta muodostuu sosiaalisista konstruktioista eli inhimillis-kulttuurillisista rakennelmista, jotka voidaan kaikki tarvittaessa purkaa ja muuttaa toisenlaisiksi. Mikään ei ole absoluuttista eikä muuttumattomiin olemuksiin perustuvaa. Kaikki, mukaan lukien yhteiskunnalliset instituutiot ja niitä koskeva tietomme, on relatiivista, suhteellista, ja subjektiivista. Ainoa, mikä ei ole relatiivista eikä epävarmaa eikä pelkkä inhimillinen rakennelma, on tietenkin tämä tiedollinen väite itse, joka on absoluuttisesti totta, objektiivista ja varmaa näille vasemmistoutopisteille. Varmat tiedolliset väitteet ovat punavihreiden intellektuellien mukaan silkkaa valta-, voima- luokkapolitiikkaa paitsi tietenkin tämä punavihreä absoluuttinen väite. Mutta kuten on ilmeistä, kaikki muu relativismin kieltäminen on kiellettyä rasistisesta ylivertaisuusajattelusta syyttävien vihapuhesyytösten uhalla.
Vasemmistoradikaalit tavoittelevat utopiaa, u toposta, paikkaa tai maailmaa, jota ei missään ole eikä ole koskaan ollutkaan. Eikä myöskään koskaan tule olemaan, koska punavihreä utopia on olemassaolon ja ihmisyyden sosiobiologisten, henkisten ja hengellisten eli biologis-kulttuurillisten väistämättömien reunaehtojen vastainen ja niiden kanssa huutavassa ristiriidassa. Tästä huolimatta punavihreä eliitti jatkaa taivaanrannanmaalaamistaan ja reaalimaailman normittamista itse rakentamansa mielikuvitusmaailman utopiaedellytysten pohjalta. Vaaralliseksi tällaisen mielikuvitushaaveilun tekee kuitenkin se, että vasemmistoradikaalit pyrkivät lainsäädännöllisesti ja valtiollisella voimapolitiikalla pakottamaan kaikki teeskentelemään elämistä punavihreän mielikuvitusmaailman vaateiden mukaisesti.
Vaikka vasemmistoradikaalit syyttävät tuon tuostakin konservatiiveja kaikenlaisen pelon ja hysterian lietsojiksi, pyrkivät punavihreät itse pakottamaan kaikki mielikuvitusmaailmansa vaateiden mukaisuuteen pelottelemalla luokkavihaisilla salajuonilla ja niiden paljastamisilla sekä ihmisperäisen ilmastonmuutoksen uhkaan vetoamalla ja laajaa ilmastoahdistushysteriaa lietsomalla.
Varsinkin amerikkalaisessa yliopistomaailmassa vasemmistoradikaalit ovat saaneet opiskelevan korkeakoulunuorison hegemoniseen otteeseensa erilaisilla puhekoodeilla ja sanojen ja kielen sisällön muuttamisilla orwellilaisen uuskielen tapaisesti. Opiskelijat oppivat kampuksillaan nopeasti neuvostotyylisen poliittisesti korrektin kielenkäytön ja ennen kaikkea sen, että loukkaantunutta mielipahaa tuottavat sanat ja puheet ovat itse asiassa hirvittävää väkivaltaa, jolta tulee saada olla suojassa safe space -”turva-alueilla”.
Opiskelijoiden ihmisoikeudet edellyttävät täten myös, että heidän korviensa ja mielenpahoittamisen kannalta erittäin herkän mielensä tulee saada olla turvassa vakavalta väkivallalta eli esimerkiksi vierailevien konservatiivipuhujien puhetilaisuuksilta, puheiden kuulemiselta ja varsinkin näiden puhujien tilaisuuksien ennakkomainoksilta yliopistokampuksen infotauluilla sekä kaikelta sellaiselta tutkintovaatimuksiin kuuluvien kurssien opetussisällöltä, joka aiheuttaa opiskelijoissa mielipahaa ja ahdistusta ja joka voidaan tulkita jotakin sorrettua vähemmistöä alistavaksi.
Sen sijaan sellaiset opiskelijat ja opetushenkilökuntaan kuuluvat, jotka eivät mukaudu poliittisen korrektiuden määräämään ”turvalliseen” kielenkäyttöön ja mielipiteenilmaisuun, joutuvat sanktioiden kohteeksi ja ohjataan sensitiivisyyskoulutukseen. Jos opiskelijan tai opettajan julkisesti ilmaistu mielipide on ollut selkeän rasistinen kuten avioliiton esittäminen miehen ja naisen väliseksi instituutioksi ja mikäli hän ei yliopiston hallintoelinten edessä tunnusta eettistä rikkomustaan ja tee siitä parannusta muuttamalla ajatuksiaan ja mielipidettään, seuraa todennäköisesti opiskelijan pois sulkeminen kyseiseltä opintokurssilta tai opettajan virkasuhteen lopettaminen. Sananvapaus ei tietenkään koske poliittis-eettisesti vääriä mielipiteitä eikä edistyksellisille vasemmisto-opiskelijoille mielipahaa ja ahdistusta tuottavia ajatuksia, tuntemuksia eikä niiden ilmaisuja. Tällainen kampustotalitarismi ja sananvapauden rajoittaminen on nykyään arkipäiväistä USA:n yliopistoissa.
Niin USA:ssa kuin Euroopassa edistyneistö potee biofobiaa. Radikaalivasemmisto ajaa vapaata aborttia, ehkäisyä, homoseksuaalisen käyttäytymisen edistämistä, eutanasiaa niin lapsille, vanhuksille kuin sairaille sekä sterilisaatiomahdollisuutta nuorillekin. Tämän lisäksi uskotaan ihmisen aiheuttavan toimillaan ilmastonmuutosta ja olevan vakava uhka koko luonnolle ja että ihmisten lukumäärää maapallolla tulisi huomattavasti vähentää. Ihmiselämän kannalta ”edistyksellinen” punavihreys on käytännössä kuoleman kultti.
Varsinkin nyt Euroopassa edistyneistö ja heidän säestäjänsä ovat vannoneet, että islamilaisen terrorismin edessä ”ei saa antaa pelolle sijaa”, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että kyseisen terrorismin lopettamiseksi ei saa tehdä mitään, vaan toistuvat terrori-iskut jatkuvine kuolonuhreineen täytyy päinvastoin hyväksyä ”uutena normaalina” Euroopan arkipäivässä. Punavihreä Open Borders -monikulttuurisuusutopia on – kirjaimellisesti – seurauksiltaan räjähtävän tappava ja hengenvaarallinen mielikuvitus- ja haaveuskomus.
On varsin erikoista olla punavihreän edistyneistön tapaan sitä mieltä, että konservatiivissisältöisen ajattelun ja puheen kuuleminen tai pelkkä ajatus tällaisen puheen kuulemisesta on tuhoisan väkivaltaista, uhkaavaa ja aggression kohteena olemista, mutta todellista inhimillistä fyysistä kuolemaa, tuskaa ja aineellista tuhoa aiheuttavaa islamilaista terrorismia tulee pitää kevyesti vain ”uutena normaalina”, johon kaikkien on nyt vaan totuttava.
Mitä vankemmin ”edistykselliseen” punavihreään haaveelliseen mielikuvituksellisuuteen uskotaan, sitä enemmän inhimillistä elämää tuhoutuu. ”Edistyksellisyys” tappaa.
Vaikka kahden vastakkaisen sukupuolen olemassaolo on – tarkasteltiin asiaa sitten Young Earth -kreationismin, Old Earth -progressiivisen kreationismin, älykkään suunnittelun tai vankan uusdarvinistisesta sosiobiologisesta näkökulmasta – biologian, ihmislajin ja sen lisääntymismekanismin perustavimpia geneettisiä tosiasioita, uskovat punavihreät intellektuellit täysin biofobisesti niin sanotun gender-ideologian määritelmän mukaisiin mielikuvitussukupuoliin, joita tämän uskomuksen mukaan voi biologiasta riippumatta olla käytännössä yhtä monta erilaista kuin on yksilöllisiä persooniakin. Gender-ideologian mukaan kukin voi edustaa ja ilmaista sitä sukupuolta, minkä mielessään kokee itselleen ominaisimmaksi. Sukupuoli on tällöin kirjaimellisesti mielikuvituksen luotavissa oleva entiteetti.
Vasemmistoradikaalit uskovat, kuten USA:n presidentti Barack Obama hiljattaisella Etelä-Amerikan kiertueellaan lausui varsin mielikuvituksellisena näkemyksenään, että ”ihminen voi luoda maailman sellaiseksi kuin haluaa”. On jopa tragikoomista, että useimmiten ateistis-humanistista maailmankatsomusta edustavat ”edistykselliset” vasemmistolaiset väittävät kovasti olevansa tietämisen puolella ja kaikenlaista uskomista vastaan mutta samanaikaisesti ilmaisevat konstruktivistisesti uskovansa varsin mielikuvituksellisiin uskomus- ja kokemisentiteetteihin.
Vasemmistoedistyneistön heterofobia ilmenee siinä, että he uskovat homoseksuaalien välisen liiton voivan olla ”avioliitto” ja että mies voi ryhtyä naiseksi ja päinvastoin, mikäli ”niin kokee”. He uskovat uuskielellisiin luomuksiin ja mielikuvitusentiteetteihin tai -olentoihin kuten ”trans-sukupuolinen” (transgender) ja ”trans-rodullinen” (transracial). He uskovat feministisiin mielikuvitusutopioihin ihmiskunnan matriarkaalisesta alkutilasta. Ja koska tällaisten uskomusten mukaan sukupuoli on toisaalta myös varsin liukuva ja yksilönkin kohdalla muuttuva suure, on amerikkalaisissa yliopistoissa ohjeistettu opettajistoa huolehtimaan tarkasti siitä, että he säännöllisin väliajoin lukukauden aikanakin kysyvät opiskelijoilta, miksi ja millä nimikkeellä heitä kulloinkin tulee kutsua, ja että onko hän ”he”, ”she” vai ”ze”.
On syytä pitää mielessä, että vasemmistoedistyneistön mielikuvitusmaailmassa rotu- ja ihonvärirajatkin ovat tarvittaessa liukuvia, fluideja. Etnis-biologisilta lähtökohdiltaan valkoinen voi oikeasti olla musta ja päinvastoin, jos syvimmiltään näin kokee ja tällaisen identiteetin tiedostaa omakseen. Toisaalta on niin, että etnis-biologisesti afrikkalaistaustainen musta ei ”edistyksellisen” oikeaoppisuuden mukaan koskaan ole oikeasti musta, jos hänen poliittiset mielipiteensä ovat oikeistokonservatiivisia. Esimerkiksi USA:n korkeimman oikeuden konservatiivista tuomaria Clarence Thomasia on sikäläinen vasemmisto arvostellut juuri tällä perusteella.
”Edistyksellisen” radikaalivasemmiston valkofobia ilmenee siinä, että ”valkoisuutta” (whiteness) pidetään sosiaalisena rakennelmana, joka on tuhottava. Historia on kirjoitettava oppikirjoihin uusiksi siten, että valkoiset eurooppalaiset kansat ja niiden synnyttämät poliittiset instituutiot saadaan näyttämään syyllisiltä maailman ongelmiin ja ei-eurooppalaiset ja ei-valkoiset kansat saadaan sijoitetuiksi passiivisen viattoman kärsijän ja uhrin rooliin, jolla on nyt velvollisuus vaatia oikeuksiaan ja korvauksia vuosisataisista pahuuksista, joita valkoiset ovat näihin kansoihin kohdistaneet. Tämän johdosta innokas akateeminen vasemmistonuoriso on USA:ssa vaatinut useiden erilaisten ja USA:n valkoisen eurooppalaisen valtavirran historian kannalta merkittävien historiallisten muistomerkkien poistamista julkisista tiloista. Radikaaleimmat vasemmistointellektuellit ovat jopa esittäneet, että ”valkoisuus” on oikeastaan sairaus, joka on kerta kaikkiaan selätettävä ja josta on tehtävä parannus.
USA:n humanististen tiedekuntien opetussisällöissä ovat niin kutsutut ”kuolleet valkoiset miehet” eli maailmankirjallisuuden länsimaiset klassikot olleet tulilinjalla ja marginaaliin siirrettyinä jo pitkään. Vasemmistolainen poliittinen korrektius pitää näiden klassikoiden vaikutusta erittäin turmiollisena ja siksi turvattomat opiskelijat tulee tehokkaasti suojata tällaiselta vaikutukselta. Tämä siitä syystä, että valkoisessa lännessä katsotaan olevan yhä edelleen vallassa ”valkoisten etuoikeutettu asema” (White Privilege), joka on ilman muuta tehtävä tyhjäksi. Siksi opiskelijoistakin on tehokkaasti kasvatettava tätä valkoista etuoikeutta vastaan ankarasti kamppailevia ja sosiaalista – lue: sosialistista – oikeudenmukaisuutta tinkimättä puolustavia taistelijoita (Social Justice Warriors).
On myös erittäin tärkeää, ettei yliopistoissa eikä muuallakaan syyllistytä arkipäiväiseen mutta sitäkin karmeampaan ”mikroaggressioon” (micro-aggression) – tämäkin lukeutuu viime aikojen USA:n vasemmiston kehittämiin uuskielisiin poliittisesti korrekteihin mielikuvituskäsitteisiin – , jolla tarkoitetaan pienen mittaluokan tekemisiä tai olemisia, jotka kollektiivisesti pitävät yllä jonkin ihmisryhmän toiseen ryhmään kohdistamaa sortoa. Mikroaggressiosta on kyse esimerkiksi silloin, jos jonkun niin sanotun vähemmistöroturyhmän edustaja sattuu astumaan ovesta huonetilaan, jossa sattuu olemaan koolla joukko valkoisia henkilöitä. Jos huoneeseen tulija, vaikkapa musta henkilö, kokee syntyneen satunnaisen tilanteen ja kohtaamansa valkoisen joukon ahdistavana, ovat nuo valkoiset pelkän satunnaisen läsnäolonsa nojalla syyllistyneet vakavaan aggressioon tulijaa ja hänen tunteitaan ja identiteettiään kohtaan. Vasemmistoaktivistit ovat uskonvarmoja siitä, että tällaisista vakavista aggressioista ja niiden aiheuttamasta uhkaavasta mielipahan aiheutumisesta on päästävä kokonaan eroon.
Ongelmallista tässä on tietenkin se, että tällainen aktivismi nojaa revisionistisen mielikuvitukselliseen historian uudelleenkirjoittamiseen. Ja varsin erikoinen on tällaisen valkoisuudenvastaisen aktivismin – jonka keskeinen ulottuvuus on avointen rajojen pidäkkeetön maahanmuuttopolitiikka, joka USA:ssa aloitettiin 1965 – perusoletus ja -vakaumus: on erittäin törkeän rasistista sanoa, että Afrikan ”mustuus” tai Aasian ”keltaisuus” on jotenkin ongelmallista, mutta on erittäin oikein, luontevaa, asianmukaista ja eettisen ”edistyksellistä” pitää länsimaiden ”valkoisuutta” suurena ongelmana, jolle on ihan pakko tehdä jotakin, siis tämän ”valkoisuuden” hävittämiseksi.
Vasemmistolainen monikulttuurisuusajatus kulkee tähän tapaan: Afrikka kuuluu afrikkalaisille, Aasia kuuluu aasialaisille, Etelä-Amerikka kuuluu latinoille, mutta Eurooppa ja Pohjois-Amerikka kuuluvat yllättäen kaikille. Valkoisessa eurooppalaisuudessa on jotakin perin pahaa, joka tulee neutraloida. ”White Pride” on pelkkänä käsitteenäkin hirvittävän rasistinen, epäeettinen ja itsestään selvän kielletty ja rikolliseksi tuomittu, mutta ”Black Pride” – kuten myös ”Gay Pride – sen sijaan on monikulttuurisen suositeltavaa, sorrettua ryhmää ylösrakentavaa, eettisen ylevää ja käytännön politiikassa suositeltavaa asenteellisuutta sekä mustille että valkoisille.
Vasemmistoradikaalit väittävät toisaalta, että kaikki ovat yksilöitä, joiden autonominen vapaus olla mitä haluaa on turvattava. Mutta toisaalta samaan aikaan punavihreän identiteettipolitiikan mukaan ihmiset tulee luokitella kulttuurillisen ryhmänsä, ihonvärinsä ja rotunsa mukaan. Kaikkien muiden harjoittama rotupolitiikka ja rodullis-etnisten erotteluiden tekeminen on annetun automaattisesti rasistista, mutta ei punavihreiden identiteettipoliitikkojen harjoittama poliittisesti korrekti rotupolitiikka. Kaikki muut velvoitetaan toimimaan niin sanotusti värisokeasti, mutta vasemmistolainen identiteettipolitiikka saa ja sen kuuluu tehdä eroja rotujen ja niiden edustajien välillä.
Tämä siitä syystä, että vasemmistoradikaali monikulttuurinen identiteettipolitiikka ajaa hyväntahtoisesti rotukiintiöitä, joiden avulla taistellaan ”valkoista etuoikeutta” vastaan esimerkiksi yliopistojen opiskelijavalinnoissa ja työelämässä. Edistyneistö ei katso mustien edelleenkään pärjäävän omillaan ilman positiivisen syrjinnän eli rotusuosinnan ja kiintiöiden apua. Tällainen se vasta rasistisen holhoavaa onkin, voisi tavallinen tolkun ihminen todeta. Mutta punavihreiden identiteettiradikaalien mielestä näin ei suinkaan ole, koska he uskovat kiven kovaa näkymättömien yhteiskunnallisten sortorakenteiden olemassaoloon, sortorakenteiden, jotka yhä edelleen – huolimatta vuosikymmenien liittovaltiojohtoisista Affirmative Action -suosimisohjelmista ja sosiaalisista tuista – sortavat rakenteellisesti lukuisia niin sanottuja syrjittyjä vähemmistöjä. Ja nämä rakenteet ovat sitä pahempia, tuhoisampia ja salakavalampia ja sitä fanaattisemmin vastustettavia mitä näkymättömämpiä ne ovat. Eli sitä kovempaa on vasemmistoradikaalien fanatismi mitä mielikuvituksellisempaan ja näkymättömämpään entiteettiin he uskovat.
Punavihreät ”edistykselliset” uskovat monikulttuurisuusinnossaan siihen, että ”islam on rauhan uskonto” ja heidän mukaansa tätä mantraa on tunnollisesti toistettava, jottei ärsytettäisi ”rauhan uskonnon” pyhät kirjoitukset, teologian ja etiikan varsin perusteellisesti sisäistäneitä islamisteja entistäkin tuhoisampiin terroritekoihin, joita todellisuudessa tapahtuu sitä enemmän mitä useammin tätä mantraa toistetaan ja siihen uskotaan.
Vasemmistoedistyneistö siis samanaikaisesti pitää yllä mielikuvitususkomusta islamin erityisestä rauhanomaisuudesta uskontona ja toisaalta tiedostaa varsin konkreettisesti, ettei asianlaita olekaan näin, koska islamisteja on syytä jatkuvasti pelätä ja pyrkiä lepyttelemään miellyttäviksi tarkoitetuilla mantroilla. Tästä huolimatta eurooppalaiset ”edistykselliset” ovat jo fatalistisesti mukautuneet siihen, että islamistiterroristit iskevät milloin iskevät ja että tätä tulee pitää normaalina asiaintilana.
Näin kummallisen, vaarallisen, ristiriitaisen ja osittain vahvaan mielikuvitukseen nojaavan asennoitumisen selittää pitkälti vasemmistoradikaalien kristofobia. Toisaalta materialistisen tieteellisyyden nimeen vannova – ja samanaikaisesti kaikkea sosiobiologiaa biofobisesti vihaava – edistyneistö esiintyy kaikkien uskontojen yläpuolelle kehittyneenä humanistisen eettisenä eliittinä, joka varsin mielikuvituksellisesti johtaa arvot, etiikan ja ihmisoikeudet pelkkien aineellisten atomien ja elektronien satunnaisista liikkeistä ja joka vastustaa kaikkia uskontoja ja niiden ”taikauskoisia” jumalia ja ilmoituksia. Toisaalta tämä sama edistyneistö kuitenkin suosii islamia osana eurooppalaista monikulttuurisuusideologian toimeenpanoa, koska mitä enemmän islamia Euroopassa on, sitä enemmän se sisältä käsin haastaa sekä islamin että vasemmistoradikaalien yhteistä vastustuksen ja vihan kohdetta eli kristinuskoa.
Punavihreä edistyneistö katsookin varsin asenteellisen tarkoitushakuisesti ja ottamatta millään tavalla lukuun historiallisia, uskontotieteellisiä ja teologisia tosiasioita, että mikään uskonto ei ole ytimeltään väkivaltainen paitsi toki kristinusko – ja tietenkin sionistinen juutalaisuus, mikä näkyy toki selvästi Israelin ja ”sionistimiehittäjien väkivallassa palestiinalaisia” kohtaan, kuten punavihreä BDS-liike on pyyteettömän objektiivisesti tuonut esiin.
Edistyksellisen radikaalivasemmiston kristofobia ilmenee usein eurooppalaiseen länsimaalaisuuteen ja sen kulttuurillisiin juuriin suunnatun kritiikin yhteydessä: läntisen kulttuurin turmiollisuus kumpuaa oikeastaan suurelta osin tämän kulttuurin vahvoista kristillisistä juurista ja Raamattuun pohjautuvasta juutalaiskristillisestä etiikasta, joka on yhdensuuntainen myös niin sanottuun luonnolliseen lakiin perustuvan luonnonoikeuden kanssa. Vankasti sekulaarin humanistinen ja ateistinen vasemmistoedistyksellisyys ei voi hyväksyä tällaisia juuria. Se ei hyväksy Jumalaa, Jumalan ilmoitusta eikä päämäärähakuisen luonnon ja luonnollisten olemusten perustalle rakentuvaa etiikkaa ihmisoikeuksineen. Se hyväksyy vain itse itselleen rakentamansa mielikuvitusmaailman pelkoineen ja vahvoine viha-asenteineen.
Bushmaster
Greatest Leader
Olisiko kyseessä kuitenkin vallankumouksesta joka jäi muinoin kesken...?
Bushmaster
Greatest Leader
Olisko myös kasvissyönnillä osuutta vihervassareiden sosialismi fasistiseen idiotisminiin..?
Hulluja, nuo viherpiiperöt
26.5.2016 14:13 Mikko Engren
Ja erityisen kaistapäisiä Helsingin pääkonttorin ituhipit. Ei suuren suuri asia mittakaavaltaan, mutta kuvaava muuten siitä, kuinka ihminen voi elää ihan omassa ulottuvuudessaan.
Helsingin viheriäinen sai käsittämättömän idean tunkea kasvisruokaa päiväkoteihin. Luit oikein. Jos viheriö on totaalisen ulalla alkaa moinen syöttää sitä myös lapsilleen. Siis käytännön tasolla ja ituja.
Vastakkain ovat päivänselvät itsestäänselvyyden vastassaan omituinen viherfantasia maailma. Aikuinen syököön vaikka sammalia. Teini-ikäinen voi jo alkaa toteuttaa itseään vanhempiensa katseen alla. Päiväkodissa käyvä neljä vuotias lapsi taas on täysin vanhempiensa varassa.
Voidaan ottaa jokin ”mutta Intia !” näkökulma aiheeseen. Ok. Mutta kun aletaan kertoa painavista eettisistä syistä, vakaumuksesta, alkaa karvat nousta pystyyn. Vihervanhempi voi moisiin vannoa aikuisena ihmisenä, mutta lapsensa nimissä moisen roskan toistelu on kuvottavaa.
Sitten on rahakysymys johon Helsingin kaupunginvaltuustokin uskalsi vedota. Siis sen ei-vihersiipi. Kasviruoka kun maksaisi vuodessa 123 750 euroa enemmän valmistaa sitä lapsille joiden vanhemmat sen perään itkevät. Taas mennään järjettömyyksiin, meidän Ville syö vain pitsaa, tehkää sille sitä vahvan whitetrash eettisen vakaamuksen nojalla!
Hulluja, nuo viherpiiperöt
26.5.2016 14:13 Mikko Engren
Ja erityisen kaistapäisiä Helsingin pääkonttorin ituhipit. Ei suuren suuri asia mittakaavaltaan, mutta kuvaava muuten siitä, kuinka ihminen voi elää ihan omassa ulottuvuudessaan.
Helsingin viheriäinen sai käsittämättömän idean tunkea kasvisruokaa päiväkoteihin. Luit oikein. Jos viheriö on totaalisen ulalla alkaa moinen syöttää sitä myös lapsilleen. Siis käytännön tasolla ja ituja.
Vastakkain ovat päivänselvät itsestäänselvyyden vastassaan omituinen viherfantasia maailma. Aikuinen syököön vaikka sammalia. Teini-ikäinen voi jo alkaa toteuttaa itseään vanhempiensa katseen alla. Päiväkodissa käyvä neljä vuotias lapsi taas on täysin vanhempiensa varassa.
Voidaan ottaa jokin ”mutta Intia !” näkökulma aiheeseen. Ok. Mutta kun aletaan kertoa painavista eettisistä syistä, vakaumuksesta, alkaa karvat nousta pystyyn. Vihervanhempi voi moisiin vannoa aikuisena ihmisenä, mutta lapsensa nimissä moisen roskan toistelu on kuvottavaa.
Sitten on rahakysymys johon Helsingin kaupunginvaltuustokin uskalsi vedota. Siis sen ei-vihersiipi. Kasviruoka kun maksaisi vuodessa 123 750 euroa enemmän valmistaa sitä lapsille joiden vanhemmat sen perään itkevät. Taas mennään järjettömyyksiin, meidän Ville syö vain pitsaa, tehkää sille sitä vahvan whitetrash eettisen vakaamuksen nojalla!
Viimeksi muokattu:
Vasemmistolla tuntuu olevan tapana kovasti liioitella poliittisten vastustajiensa väkivaltaisuutta, mutta omiensa väkivaltaisuutta eivät vasemmistolaiset tunnu tuomitsevan. Oikeisto tuomitsee omiensa suorittamat väkivaltaisuudet selvästi useammin. Mistä lie johtuu, liekkö ideologiasta? Mielenkiintoinen juttu, varsinkin minun kaltaiselle henkilölle joka muodostaa mielipiteensä ilman ideologista öyhötystä, niin voin arvioida asioita tosiasioiden pohjalta.
Rauhan ohjuksia ja sen sellaista.
Rauhan ohjuksia ja sen sellaista.
Vasemmisto vain kiukuttelee, kun joku uskaltaa haastaa riitaa panemalla vastaan. Tälläisten toraisten ihmishirviöiden teot on aina tuomittava.
Jep. Loppujen lopuksi vasemmistolaisuus on totalitarismia ja vapauden vihaamista - ei ihme että siihen usein liittyy väkivaltaisuus.Vasemmisto vain kiukuttelee, kun joku uskaltaa haastaa riitaa panemalla vastaan. Tälläisten toraisten ihmishirviöiden teot on aina tuomittava.