Missä sinun rajasi kulkee?

koponen

Kenraali
Olen usein mallaillut eri maiden asevelvollisille asettamia vaatimuksia ja toimintakulttuuria suomalaiseen mielenmaisemaan.

Useimmin kuuluva kritiikki kun reserviläisten ja Puolustusvoimien nykyistä suhdetta ruoditaan on se, ettei kertauksia kuulu eikä "pääse tekemään", muodosta riippumatta. Tämä lienee pienen mutta äänekkään joukon tarinaa.

Unohdetaan hetkeksi se toinen laita joka rimpuilee irti jo nykyisistä kansalaisvelvollisuuksista. Unohdetaan myös hiljainen enemmistö joka lähtee kun käsketään ellei nyt ihan ahista kotona tai töissä, ja pitää päänsä kiinni tai ei edes huomaa että asiasta jossain keskustellaan.

Vaan oletetaan että ensi syksynä "PV2016-ohjelma" sykähtää käyntiin isolla lekalla ja reserviläisrooli muuttuu täysin. Jokainen meistä sattuu kuulumaan sijoitettuun reserviin ja vihkiminen uuden ajan saloihin alkaa välittömästi.

Mausteet ovat:
- harjoitukset ovat kerran kuussa, yleensä yksi ilta mutta pari kertaa vuodessa menee viikko-pari
- kolmannes ajasta treenataan taistelijan taitoja, kolmannes eri suorituskykyvaatimuksen mukaisia tehtävätyyppejä yleisesti ja kolmannes ensimmäisiä tehtäviä myös soveltaen
- kotiin tulee säkillinen varusteita, itse pitää löytää tila ja huoltaa
- kysytään kännykkänumero, velvoitetaan ottamaan käyttöön turvallinen mil-sähköpostiosoite ja seuraamaan sitä; myös tekstareita tulee
- oppimateriaalia on massoittain verkkotyötilassa; etenemistä seurataan ja ajoittain perehtymistä vaaditaan ennen harjoituksen lähijaksoa
- viikoittain on fyysisiä harjoitteita, joista 50% pitää osallistua tai siirretään "ryhmän
varajohtajasta" "kiväärimies kakkoseksi"
- vuosittain on kolme fyysistä testaustilaisuutta, jossa pitää pysyä PAK-tahdissa tai...; siirtymäaikaa skarppaamiselle annetaan mutta tiukka linja pitää
- reserviläisten ammunnat moninkertaistetaan; pakollisia ammuntoja on paljon ja vapaaehtoisia runsaasti; perustetaan uusia ampumapaikkoja ja valloitetaan kokonaan vanhoja
- jaetaan pitkä lista asioita, joiden kotiin omalla rahalla hankkimista rohkaistaan; hankituista pitää ilmoittaa yksikön vääpelille ottovarauksen tekemistä varten; järjestetään myös isoja yhteistilauksia hintojen tinkaamista ja yhteensopivuutta varten
- enenevä osa henkilöstöstä koulutetaan taistelutehtävien lisäksi RA-virka-aputehtäviin ja sitä kautta sitoutetaan lyhyen tai hitaan lähdön virka-apu-osastoon
- enenevä osa henkilöstöstä saa täydennyskoulutusta kansainväliseen toimintaan ja hakeutumista toimintavalmiuteen kannustetaan; ennen pitkää alkaa tulla velvoitteita yksikön henkilöstön toimintavalmiudessa olevasta prosentista
- osa palveluksesta on selvästi työpalvelusta, jossa mm. valmistellaan johtamispaikkoja, kenttälinnoitetaan tai valmistellaan, huolletaan materiaalia, päivitetään digitaalisia kartta-aineistoja, luetaan ja referoidaan ulkomaisia tietolähteitä jne.
- tekemisessä vallitsee sotilaallinen järjestys

Tuota listaa sopii tietenkin maustaa, mutta minusta jo tuokin olisi siirtymistä keskikaljakommandoista laajaan ja suorituskykyiseen reserviin pohjautuvaan armeijaan.

Tuntuuko hyvältä ja oikealta? Missä kohtaa kinnaa - elämäntilanne, perhe, työt, terveys, motivaatio, sosiaalinen paine...? Mitä tuosta pitäisi muuttaa jotta seuraava kymmenen vuotta jonka reservikomennus kestää (anomuksesta voidaan jatkaa 5+5 vuotta) jaksaa ja ehkä nauttiikin?
 
Melko painava pohdiskelu.

Minä kuitenkin vänkään vähän: jotta minä alan tekemään tuollaista työmäärää, minulla täytyy olla selvä tieto siitä, että "teen työtä, jolla on merkitystä". Jos joku jaksaa paahtaa tuollaisen paketin vuodesta toiseen läpi ylennykset silmissään,,,,,onnea vaan.

Olen huono esimerkki monella tapaa, mutta aivan ehdottomasti odotan tekemisiltäni selvää järkeä. Liitutaululle hymistelty tehtävänkuvaus ja TARVE ei aiheuta minussa minkäänlaista motivaation pompsahdusta, itseasiassa päinvastoin. Ja tehtävänkuvauskin on syytä olla sellainen, että voin sen ymmärtää ja tajuta, että gamoon, täähän on ihan oikea juttu. Tämä on pätenyt siviilitoimissani jo pitkän aikaa ja se pätee myös harrastusrintamalla. Mutta kuten sanoin, olen hieman huono esimerkki ja varmasti positiivisempia henkilöitä löytyy massoittain.


Eräästä syystä tiedän, että koponen ei avannut topikkia aivan summamutikassa, hänellä on takataskussaan selvästi aineita enemmän kuin Reserviläistä lukemalla kehittyy.
 
baikal kirjoitti:
Melko painava pohdiskelu.

Minä kuitenkin vänkään vähän: jotta minä alan tekemään tuollaista työmäärää, minulla täytyy olla selvä tieto siitä, että "teen työtä, jolla on merkitystä". Jos joku jaksaa paahtaa tuollaisen paketin vuodesta toiseen läpi ylennykset silmissään,,,,,onnea vaan.

Olen samaa mieltä. Ehkä osan vielä voisi tehdä vielä ilman korvausta, sen jälkeen ryhdytään kyselemään rahallisen korvauksen perään. Koko lista ja sen kuuliainen nuodattaminen vaatii jo useamman sata euroa tilille kuukausittain, kyllähän tuossa aletaan jo olla keskimäärin vuodessa päivittäin melkoisen monta tuntia kiinni tuossa tuohussa. Jos ei nyt ihan puoliammattilaisena niin neljäsosa-ammattilaisena kuitenkin.

Ja kaiken lisäksi perkeleellinen vatvominen työnantajan kanssa, esim noiden virka-apujuttujen yms valmiusasioiden kanssa. Toki riippuuhan tuo paljon siitä miten työnantajat ylipäätään saadaan tulemaan vastaan tuota ideaa.
 
Second kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Melko painava pohdiskelu.

Minä kuitenkin vänkään vähän: jotta minä alan tekemään tuollaista työmäärää, minulla täytyy olla selvä tieto siitä, että "teen työtä, jolla on merkitystä". Jos joku jaksaa paahtaa tuollaisen paketin vuodesta toiseen läpi ylennykset silmissään,,,,,onnea vaan.

Olen samaa mieltä. Ehkä osan vielä voisi tehdä vielä ilman korvausta, sen jälkeen ryhdytään kyselemään rahallisen korvauksen perään. Koko lista ja sen kuuliainen nuodattaminen vaatii jo useamman sata euroa tilille kuukausittain, kyllähän tuossa aletaan jo olla keskimäärin vuodessa päivittäin melkoisen monta tuntia kiinni tuossa tuohussa. Jos ei nyt ihan puoliammattilaisena niin neljäsosa-ammattilaisena kuitenkin.

Ja kaiken lisäksi perkeleellinen vatvominen työnantajan kanssa, esim noiden virka-apujuttujen yms valmiusasioiden kanssa. Toki riippuuhan tuo paljon siitä miten työnantajat ylipäätään saadaan tulemaan vastaan tuota ideaa.

tiettävästi nimenomaan elinkeinoelämä on suurimpia vitisijöitä yleisen asevelvollisuudenkin suhteen, toimii taustalla ja hissukseen, mutta painavalla kädellä. Että se siitä "mmaanpuolllustusmmyönteisyydestä".
 
baikal kirjoitti:
Jos joku jaksaa paahtaa tuollaisen paketin vuodesta toiseen läpi ylennykset silmissään,,,,,onnea vaan.

Mitkä ihmeen ylennykset?

Valtaosa reserviläisistä kuuluu edelleenkin miehistöön, joten ne ylennykset on pian käyty loppuun vai lieneekö ajatuksena alikessun pudottaminen alimmaksi reservin palvelusarvoksi? Siinäkin tapauksessa kehitys pysähtyy alikessun jämiin ja kun sellaiset on jokaisella jampalla, niin voi motivointi olla vähissä.
 
skärdis kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Jos joku jaksaa paahtaa tuollaisen paketin vuodesta toiseen läpi ylennykset silmissään,,,,,onnea vaan.

Mitkä ihmeen ylennykset?

Valtaosa reserviläisistä kuuluu edelleenkin miehistöön, joten ne ylennykset on pian käyty loppuun vai lieneekö ajatuksena alikessun pudottaminen alimmaksi reservin palvelusarvoksi? Siinäkin tapauksessa kehitys pysähtyy alikessun jämiin ja kun sellaiset on jokaisella jampalla, niin voi motivointi olla vähissä.

Itseasiassa nuo sotilasarvot on PV:ssä hieman oma lukunsa. Aktiiviupseerilla kai voi olla parhaimmillaan kolme eri sot.arvoa kv-komennuksella (SA sotilasarvo, rauhanajan sot.arvo sekä komennuksella käytettävä sot.arvo). Helpostihan tuota reserviläisilläkin venytettäisiin. Eli on maanpuollllustussotilasarvo (sotilasarvon alapuolella makkara-kuvio), ja sitten SA-sotilasarvo. Eli maanpuolllustuskapteeni voi SA-sijoitukseltaan olla korpraali tai sotamies. Noita maanpuollllustussotilasarvoja sitten tulkitaan omilla käytännöillään. Esim maanpuolllustuskapteeni vastaa ylikersanttia, maanpuollllustuskersantti korpraalia jne.

Tämä nyt on tämmöinen heitto, vakavasti tätä ei pidä ottaa :cool:
 
baikal kirjoitti:
tiettävästi nimenomaan elinkeinoelämä on suurimpia vitisijöitä yleisen asevelvollisuudenkin suhteen, toimii taustalla ja hissukseen, mutta painavalla kädellä. Että se siitä "mmaanpuolllustusmmyönteisyydestä".

Näin minäkin sen olen itselleni antanut ymmärtää.

Olisi itseasiassa kiva tietää miten Suojeluskunnat limittäytyivät osaksi yhteiskuntaa ja mikä oli silloin työnantajan asema, asenteet yms maanpuollustustyötä kohtaan. Aika vähän itseasiassa tiedän SK:n käytännöntoiminnasta, eli oliko se lähempänä puolipakollista toimintaa tyyliin maakuntajoukot vai oliko se lähempänä MPK:n kaltaista täysin vapaaehtoista toimintaa ilman velvotteita. Luulen että vähän kumpaakin.

Toki ehkä taas tuli tehtyä se perusvirhe että piti vetää SK mukaan tähän keskusteluun, kun käsitääkseni Suomi oli silloin kovasti toinen ja SK edusti niitä harvoja organisaatioita jotka mahdollistivat ylipäätään jotakin vapaa-ajan aktiviteettia syrjäisemmillä seuduilla. Sen muodostaessa niin urheilu- kuin sotilastoimintaa harjoittavan organisaation.

Kaiketi on niinkin että silloin aika harva ihminen oli vakituisissa hommissa ympäri vuoden, vaan työt olivat enemmän keikka- ja sesonkityötä. Eli siinä mielessä työnanatajien asema yhteiskunnassa ei välttämättä ollut ihan samanlainen mitä se nyt on.
 
Second kirjoitti:
Olisi itseasiassa kiva tietää miten Suojeluskunnat limittäytyivät osaksi yhteiskuntaa ja mikä oli silloin työnantajan asema, asenteet yms maanpuollustustyötä kohtaan. Aika vähän itseasiassa tiedän SK:n käytännöntoiminnasta, eli oliko se lähempänä puolipakollista toimintaa tyyliin maakuntajoukot vai oliko se lähempänä MPK:n kaltaista täysin vapaaehtoista toimintaa ilman velvotteita. Luulen että vähän kumpaakin.

Entä mikä oli SK:n suhde maalaisliittoon ja kokoomukseen entä kirkkoon? Oliko SK:n jäsenyys lähes väistämätöntä, jos oli edes jossain tekemisissä edellä mainittujen kanssa?

Maalaispitäjissä ne kaikki olivat ymmärtääkseni mahtitekijöitä ainakin talollisten joukossa.

Second kirjoitti:
Toki ehkä taas tuli tehtyä se perusvirhe että piti vetää SK mukaan tähän keskusteluun, kun käsitääkseni Suomi oli silloin kovasti toinen ja SK edusti niitä harvoja organisaatioita jotka mahdollistivat ylipäätään jotakin vapaa-ajan aktiviteettia syrjäisemmillä seuduilla. Sen muodostaessa niin urheilu- kuin sotilastoimintaa harjoittavan organisaation.

Valittavana oli kepun tupailta, kirkon raamattupiiri tai suojeluskunnan reipashenkinen ohjelma.

En tiedä, kuinka todellisena sodan uhka koettiin 30-luvun mittaan syvällä maaseudulla. Kyllähän sivistyneistö ja talonpojat sanomalehtiä lukivat, mutta muutoin maailma oli kovasti kauempana kuin nykyään.

Second kirjoitti:
Kaiketi on niinkin että silloin aika harva ihminen oli vakituisissa hommissa ympäri vuoden, vaan työt olivat enemmän keikka- ja sesonkityötä. Eli siinä mielessä työnanatajien asema yhteiskunnassa ei välttämättä ollut ihan samanlainen mitä se nyt on.

Jos edelleen pysytään maalaiskylissä, niin työnantajat eli talolliset eivät varmaankaan pitäneet pahana, että rengit osallistuivat SK:n toimintaan. Varmasti oli SK:kin toiminta organisoitu siten, että maatalouden kiirehuiput pyhitettiin oikealle työnteolle. Harvat teolliset työpaikatkin, kuten sahat tai meijerit olivat nekin talollisten omistuksessa, joten tuskin sielläkään ongelmia on ollut.

Oikeat teolliset työpaikat olivat sitten varmasti oma lukunsa. Eipä Karkkilassa, Forssassa tai Tampereella taidettu paljon sorvin äärestä SK:tien toimintaan osallistua. Jos ja kun aktiivisuutta riitti, oli toiminnan kohteena työväenyhdistykset ym, joita tehtailijat tuskin suopeasti katsoivat, eikä varmasti tarvinnut työajalla lähteä niihin rientoihin. VPK-toiminta lienee ollut poikkeus, mutta siinähän varjeltiinkin patruunan omaisuutta.
 
Second kirjoitti:
Ehkä osan vielä voisi tehdä vielä ilman korvausta, sen jälkeen ryhdytään kyselemään rahallisen korvauksen perään. Koko lista ja sen kuuliainen nuodattaminen vaatii jo useamman sata euroa tilille kuukausittain, kyllähän tuossa aletaan jo olla keskimäärin vuodessa päivittäin melkoisen monta tuntia kiinni tuossa tuohussa. Jos ei nyt ihan puoliammattilaisena niin neljäsosa-ammattilaisena kuitenkin.

Tämä tuli minullekin ekana mieleen, koko tuon Koposen listan (tm) hoitaminen ei ole enää puhdasta harrastepohjaista reserviläisyyttä, Secondia kompaten puoli- tai neljäsosa-ammattisotilashan tuollainen jo on.
 
Sitten vain konkretiaa peliin.

Paljonko olet itse valmis laittamaan aikaasi reserviläissuorituskykysi ylläpitoon ja siihen liittyviin tehtäviin viikossa, kuukaudessa, vuodessa?

Mitä pitää ehdottomasti toteutua rahaliikenteessä? Päiväpalkkaa, ylläpitokorvausta, menetetyn palkan kompensaatiota, matkakulua, jotain muuta? Jokin yhdistelmä näistä? Voidaanko korvata "kuukausipalkalla", jonka tason pitää olla mitä? Pitäisikö olla reserviläiskauden lopussa "kotiuttamisraha" siviilikouluttautumista edistämään? Paljonko?

Kestääkö työyhteisö tai työnantaja tuollaista? Paljonko sopii oikeasti olla töistä poissa? Pitääkö korvata tunnit vai miten homma toimii?

Olisiko tuollainen sinkulle ok? Entä perheelliselle... missä vaiheessa? Pitäisikö olla "Maanpuolustajien naiset" (tai ...miehet) rinnalla, että koko perhe voisi olla talkoissa?

Miten luulette että reserviläisyys edistäisi urakehitystä siviilitöisssä?

Olisiko tuollainen toiminnan määrä vakava este "muille harrastuksille", vai mahtuisiko kalenteriin myös vikellys, spinning ja raamattupiiri?

Ja vielä lopuksi: antaisiko vaikkapa 50 000 tuolla tavalla harjoittelevaa reserviläistä riittävän rungon uskottavalle puolustuskyvylle muiden asioiden pysyessä noin ennallaan, vai pitäisikö olla 100 000? 200 000? 500 000?
 
Unohtui vielä. Miten suhtaudutte reserviläisinä ajatukseen, että sen sijaan että kaikki aiheeseen liittyvä annetaan lähikoulutuksena, tuleekin vaatimuksia joiden täyttämisestä on itse vastuussa, omalla ajallaan ja -panoksellaan?

Siis kuntovaatimuksia, harjaantumisvaatimuksia (esim. ammunta), itseopiskelua, hajautettua työpalvelua tai muuta vastaavaa?
 
Jos taas ajatellaan seuraavaa:

jos reserviläinen b saa hoitaakseen mieleisensä pestin, johon on kysytty halukkuutta ja johon riittää kytöä, niin eihän kerta kuussa ilta, pari kertaa vuodessa viikko ole edes paljon. Sen verran ja reilusti enemmän on tullut pantua moneen muuhunkin asiaan. Ja ihan omalla rahalla.

Eli pv voi mielestäni rakennemuutoksen kourissa luottaa saavansa reserviläisiä hoitamaan monia askareita, MUTTA SITTEN ISO MUTTA, on muistettava, että "viran" on annettava jotain ja mielellään paljon sille ressullekin.

Mutta miten sovittaa pv:n tarpeet ja reserviläisten toiveet ja tarpeet? Ovatko ne samat?

Mutta aivan avainsana on se, että vähänkään pidemmässä juoksussa reserviläistoimen täytyy antaa tekijälleen jotain.

Veikkaan, että tähän liittyen kohtaamme tilanteen, jossa luovutaan kategorisesta joukkotuotannosta sellaisena, kuin se nyt tunnetaan.
 
koponen kirjoitti:
Unohtui vielä. Miten suhtaudutte reserviläisinä ajatukseen, että sen sijaan että kaikki aiheeseen liittyvä annetaan lähikoulutuksena, tuleekin vaatimuksia joiden täyttämisestä on itse vastuussa, omalla ajallaan ja -panoksellaan?

Siis kuntovaatimuksia, harjaantumisvaatimuksia (esim. ammunta), itseopiskelua, hajautettua työpalvelua tai muuta vastaavaa?

Se on tätä päivää ja voi palvella Asiaa erittäin hyvin ja huom. voi olla oikein toteutettuna erittäin kannustavakin tapa opinnoida asioita.
 
koponen kirjoitti:
Unohtui vielä. Miten suhtaudutte reserviläisinä ajatukseen, että sen sijaan että kaikki aiheeseen liittyvä annetaan lähikoulutuksena, tuleekin vaatimuksia joiden täyttämisestä on itse vastuussa, omalla ajallaan ja -panoksellaan?

Siis kuntovaatimuksia, harjaantumisvaatimuksia (esim. ammunta), itseopiskelua, hajautettua työpalvelua tai muuta vastaavaa?

Onhan toki noita tehtäviä ja vaatimuksia, joita on (ainakin minun) pitänyt jo hyvin kauan hoitaa omalla siviiliajalla. Esim. fyysiseen kuntoon liittyvät harjoitteet ja aktiviteetit olen aina tehnyt omalla ajallani. Samoin tehtävään liittyvää itseopiskelu- tai muuta asiaanliittyvää materiaalia on tullut kahlattua läpi, joskus muinoin jopa aika aktiivisesti.
En omista aseita, joten harvat käsiaseammuntani ovat olleet PV:n järjestämiä.
Isommista vehkeistä ei tarvinne enempää sanoa ?

"Hajautettu työpalvelu" ??
 
Ei tuo Koposen lista paljoa poikkea nykytilanteesta kuin ehkä jäykkyydessään omalla kohdalla.
Sanotaanko niin, että olen pyrkinyt olemaan yhteistyökykyinen jos myös joustoa toiseenpäin löytyy. Olen kuitenkin hankala ihminen ja minusta on erittäin helppo tehdä täysin yhteistyökyvytön. Niin on jo pari kertaa tapahtunutkin, mutta aina on löytynyt joku joka osaa vetää oikeista naruista. Hyvä puoli asiassa on, että ikää on jo sen verran, ettei enää taida koskea meikäläistä. Muistaminen itsenäisyyspäivänä taisi tulla siitä hyvästä, ettei ole suuremmin töppäillyt ja toivotuksena hyviksi eläkepäiviksi aktiivireservistä.

Mitä tulee tuohon listaan muuten, niin sitähän ei ole tempaistu tyhjästä ja siellä mistä suurin osa tuosta mallista on peräisin, ei reserviin liitytä automaattisesti kuten meillä, vaan tehdään erillinen sitoumus ja siihen kuulumisesta maksetaan rahallinen korvaus. Osa listasta toki sopii useampaankiin käytössä olevaan malliin eri puolilla.
 
Sailaksen, Schindlerin, Rolling Stone Ugandan, koposen lista... No, asiahan on juuri kuten noska kirjoittaa. Sitouttamismalleja on paljon käytössä maailmalla ja meillä, ja varmasti monta aktiivista reserviläistä asia koskettaa tälläkin hetkellä.

Foorumin tarinoista tulee kuitenkin selväksi se, että vallitseva suhde reserviläisen ja Puolustusvoimien välillä on äärimmäisessä valtaosassa jotain ihan muuta. Mittaillaan ja makustellaan siis asiaa myös niiden näkökulmasta joille moinen ei ole arkea eikä ehkä edes juhlaa.

vehamala, hajautettu työpalvelu on siis sitä että pannaan ukot oikeisiin töihin mutta ei koota keskitetysti tekemään ja/tai perusteta harjoitusta asian toteuttamiseksi. Esimerkkejä vaikkapa tulenjohtoryhmän mittaus- ja valmistelutalkoot muutamaan ensimmäiseen toiminta-alueeseen niin että kaikki on putken huokausta vaille valmiina jos töihin joudutaan, tai infrapunaomatunnisteiden valmistaminen, ompelu ja jakelu kun saadaan joukolle valonvahvistimet käyttöön, tai valokaapeliojien kaivaminen tai peräti kaapelin auraaminen johtamisryhmitysalueelle, tai varastomateriaalin kausihuolto... Kohteita on loputtomiin, sotatyöt eivät maailmasta lopu vaikka laukaustakaan ei ammuttaisi vihapäissään.
 
Niin ongelmahan näillä hommilla on se että kuinka hyvin noista tavoitteista voidaan pitää kiinni? Jenkkien kansalliskaartin vedän esimerkiksi jälleen kerran, erittäin kovat vaatimukset (ei ehkä kuitenkaan niin kovat kuin Koposen alkuperäis viestissä) ja yllätys-yllätys kun asioita aletaan tutkia niin huomataan että esim kuntotestien tuloksia on väärennetty koska porukka vain ei halua pitää fysiikkaansa siinä kunnossa että testit menee läpi. Ainoa vaihtoehto tiukan linjan mukaan olisi potkia huonokuntoiset ukot pihalle, mutta minkäs teet kun tilalle ei ole tulossa ketään? Eli tulokset kirjataan ylös parempina kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Maakuntakomppanioiden kohdalla on menty vähän samaan suuntaan, alun jyrkkä linja 2800 metrin coopertuloksesta on muuttunut toivomukseksi... Ainakin minulla oli silloin aikanaan sellainen haju ja käsitys että miehiä ei alunperin olisi otettu sisään alle 2800 tuloksella. Näin on käsittääkseni käynyt myös harjoituksiin osallistumisten suhteen ja linjaa on löysennetty, eli on tunnustettu tosiasiat. Onneksi Suomessa tehtiin tämä ratkaisu eikä ryhdytty elämään valheellisessa totuudessa.

Tosin kansalliskaarti on parantanut asennettaan kuin hevonen juoksuaan koska nyt heillä on oikeasti tarvetta pitää kaikki osatekijät kunnossa, Irak tai Afganistan ei anna hyvitystä väärennetyistä tuloksista ja puutteellisesta harjoittelusta, eikä anna vakinaisen väen yhteistyökumppanitkaan... pitäisiköhän reserviläisjoukotkin lähettää Afganistaniin ja Tsadiin? :D
 
koponen kirjoitti:
vehamala, hajautettu työpalvelu on siis sitä että pannaan ukot oikeisiin töihin mutta ei koota keskitetysti tekemään ja/tai perusteta harjoitusta asian toteuttamiseksi. Esimerkkejä vaikkapa tulenjohtoryhmän mittaus- ja valmistelutalkoot muutamaan ensimmäiseen toiminta-alueeseen niin että kaikki on putken huokausta vaille valmiina jos töihin joudutaan, tai infrapunaomatunnisteiden valmistaminen, ompelu ja jakelu kun saadaan joukolle valonvahvistimet käyttöön, tai valokaapeliojien kaivaminen tai peräti kaapelin auraaminen johtamisryhmitysalueelle, tai varastomateriaalin kausihuolto... Kohteita on loputtomiin, sotatyöt eivät maailmasta lopu vaikka laukaustakaan ei ammuttaisi vihapäissään.

Joo, melkein arvasin :) Termi oli vaan niin "moderni" :dodgy:
 
Hmmm. Mieluummin pidän taskuissa Ruotsin kruunuja ja laivalipun pahan päivän varalle.
 
Koposen lista sopisi mulle melkein kokonaan. Jätetään kuitenkin puolustusvoimat ja sen kapiaiset kokonaan organisaatiosta pois. Jos mä laitan noin paljon likoon niin intin pellejä typerine ylpalvoineen yms. rajoitteineen ei tarvita haitoksi motivaatiota tappamaan. Olkoon tilaajapuolella.

Mulle riittäisi kannusteeksi todellinen sodan ajan sijoitus jota ei lakkauteta tai pureta niin kauan kuin olen kunnossa. En laita enää tikkua ristiin jos ei ole varmuutta hyödyistä.
Minusta valtio sais maksaa täyden palkan varusmiespalveluksesta korkoineen niille joiden sa sijoitus puretaan ennen 55 vuotissynttäreitä. Nykytoiminta on kamalaa huijausta. Suurella vaivalla hankittu sotilaskoulustus menee hukkaan kun ei kertauteta ja sijoitus puretaan kun on kulunut vasta kolmannes reserviläisajasta. Kuka haluais tulla mulle vuodeksi talkoisiin tekemään taloa jonka stenaan vuoden päästä sen valmistumisesta?

Lisäkannusteena voisin hyväksyä verohelpotuksia. Esim. aina kolmen vuoden palveluksen jälkeen saisi ostaa itselleen verovapaan auton, kelkan, mönkijän, prätkän tms tuotteen tai useita näistä hintaan 50000€ saakka. Kalusto olisi tietty oltava sijoituskelpoista armeijalle. Niistä voisi olla lista tai selvät kriteerit. Autoissa esim. alennusvaihde, neliveto ja +2000 kg:n vetopaino.

Itse en kelpaisi mihinkään joukkoon kun olen niin hankala, mutta periaatteessa multa vois poikia ja renkejä lähteä mukaan.
 
Back
Top