MOT. Oikeus omaan rynkkyyn.

Harvinaisen samaa mieltä.

Useimmilla ajatusta puoltavalla taitaa vaakakupissa painaa enemmänkin henkilökohtaiset kuin maanpuolustukselliset syyt. Jos ajtuksena olisi vastata johonkin Krim-tyyppiseen operaatioon niin joukko on jo siihen nähden aivan liien kevyesti aseistettua. Pitäisi olla sinkoa, räjähteitä jne ja näiden varastointi alkaakin olemaan jo ihan oma juttunsa.

Ei ongelmia noiden jälkimmäisten säilytyksessä allekirjoittaneella. Voin ottaa vaikka komppanian varustuksen säilytykseen. No ajoneuvoja ei kyllä mahdu sateensuojaan tällä hetkellä kuin 4 kun on omaakin kalustoa.

Toistan edelleen, että laki sallii armeijan aseiden säilytyksen kotona. En tiedä miten lait suhtautuu sinkojen ja räjähdepanosten säilytykseen kotona. Minulle ei kai sekään ole ongelma kun on tullut hommattua panostajan paperit tilan töihin.

Pelkät rynkyt kotona ei juuri auta. Pitää olla joukko ja sillä käskyt ja tehtävät. Myös järeämpää kalustoa olisi tällaisella joukolla oltava.

Minulla on pv:n omistama nimikkorynkky jolla kukaan muu ei saa ampua. Ase on pv:n kontissa paikassa b.

Itse olen ollut tänä vuonna n. 97 % ajasta vartin lähtövalmiudessa. Varustuksella intin täyspakkaus ja 3 vrk:n muonat + vaihtelevasti omaa lkp -materiaalia.
 
Kodinturvajoukot voisivat olla vaihtoehtoinen tapa suorittaa asevelvollisuus ja tapa harrastaa vapaaehtoista maanpuolustusta.

Hyvä ajatus. Ehkä sillä ei korvattaisi kokonaan asevelvollisuutta mutta varsin suuren osan voisi.

Eikä kodinturvajärjestelmä mielestäni tarkoita pelkästään ampumista. Mukana voisi olla suuri määrä kaikenlaista muuta, jopa harrastuksen omaista/tapaista toimintaa sekä erilaisten taitojen ja valmiuksien opiskelua ja harjoittelua. Tarkoituksena nimenomaan tulisi olla yleistä turvallisuutta uhkaavien vaarojen ja kaikenlaisten erikoistilanteisiin varautumista. Suurimmalla osalla niistä ei välttämättä olisi mitään tekemistä sotatilan tai aseiden tms. kanssa.
- erilaiset äärimmäisen poikkeukselliset säätilat, tulvat, äärimmäiset kovat pakkasjaksot ja samanaikaiset sähköverkon laaja-alaiset vauriot, säteilylaskeutumat, suurien alueiden metsäpalot, suuret alueelliset tuhot yms. kaikenlaiset väestön evakuoinnit jne. Jopa suuretsinnät.
- pandemioiden vaara, suurien alueiden eristämiset. Suuria ihmismääriä uhkaavat biologiset vaarat jne.
- suuret pakolaismäärät lähialueilta..
- ja sitten kaiken muun lisäksi vielä ne mahdolliset sotatilanteet, vihollisen erikoisjoukkojen hyökkäykset, laajamittaiset kaikenlaiseen infrasruktuuriin kohdistuvat sabotoinnit jne... Näissä tilanteissa olisi mahdollisesti tarvetta aseelliselle puolustukselle, vartioinnille jne.

Kaikenlaista osaamista saatettaisiin tarvita..ja ehkä niihinkin olisi hyvä jopa varautua. Erityisesti siksi että nykyaikainen yhteiskunta on tullut paljon aikaisempaa riippuvaisemmaksi mm. sähköstä, kaikenlaisista tietoliikenneyhteyksistä, liikenteestä, elintarvikkeiden jakelusta jne..

Esimerkiksi pari vuotta sitten muutamilla paikkakunnilla Länsi-Suomessa talvimyrsky (muistaakseni tapaninpäivänä) joka aiheutti pahimmillaan lähes viikon sähkökatkoksen. Jos se olisi ollut hiemankin kovempi, lumisempi sekä laaja-alaisempi olisi jouduttu melkoisiin evakuonteihin. Puhumattakaan jos samalla olisi alkanut ankara pakkasjakso..
 
Enkä minä, että haulikon luvalla saa ostaa kiväärinpatruunoita. Mutta arvatenkaan ERVA-poikkeukset ei ollut se, mistä Commando toivoi viisasteltavan?

Tarkennetaan nyt sen verran että haulikon hallussapitolupa ei oikeuta kiväärin patruunoiden hankintaan tai hallussapitoon. Haulikon luvalla ei myöskään saa ostaa (tai pitää hallussaan) pistoolin patruunoita.

Näistä luvista on oma hierarkiansa erilaisten aseiden osalta. Kannattaa katsoa tarkemmin aselain 87§. Tämä kohta koskee aseen lainaamista mutta siitä voi johtaa myös oikeuden patruunoiden hankkimiseen ja hallussapitoon. kts. myös aselaki 61§ ja 62§
 
Miten tämä @Creidiki :n ehdotus toteutettaisiin käytännössä? Järjestettäisiinkö jonkinlainen 4 kk:n pidennetty P-kausi ja sitten säännöllisiä kohteensuojausharjoituksia pari kertaa vuodessa seuraavan kymmenen vuoden ajan?

No nyt kun kerran kysyt niin vastaan.

Maavoimat voisivat koostua kolmen tyyppisistä joukoista

Operatiivisista joukoista jotka joukkotuotetaan nykyisen mallisella varumieskoulutuksella ns joukkotuotannon periaatteella. Sijoitus operatiivisissa joukoissa kestää esim 5 vuotta jonka aikana joukko kertautetaan kerran tai kahdesti.

Paikallisjoukoista jotka tuotetaan Sveitsin mallisella miliisijärjestelmällä. 10 viikon peruskoulutuskausi, 4 viikon tehtäväkohtainen koulutus jonka jälkeen saa sijotuksen paikallispataljoonaan. Toisin kuin operatiivinen pataljoona paikallispataljoona on ns jatkuvalla rotaatiolla pyörivä jossa otetaan toisesta päästä uusia miehiä sitä mukaa kuin toisesta päästä "kotiutetaan" Paikallispataljoonaa harjoitetaan vuosittain esim 10 päivää.

Vapaaehtoiskomppanioista (VAPEKO) jotka kootaan henkilöstöstä jolla ei ole sodanajan sijoiutusta antaa tai se on päättynyt. Harjoitetaan sitoutuneita tsekkarien pitoon ym.

Operatiivisilla joukoills on uusin ja paras varustus ja eniten kantahenkilökuntaa organisaatiossaan.
Paikallisjoukoilla ensimmäinen kadettiupseeri on pataljoonan komentaja/varakomentaja, muuten homma pyörii reserviläisporukalla
VAPEKO pyörisi nykyisen MKPY/MAAK konseptin ympärilllä.

Operatiivisten ja paikallisjoukkojen perusjantterin voisi olla suurin pyörtein tasapainossa. Johtaja ja erikoiskoulutus erikseen.

En tiedä muuta väitän:
1) Palveluksesta vapautettavien ja sen keskeyttävien määrä vähenisi
2) Kaikkiin joukkoihin riittäisi halukkaita, erilainen palvelusmalli motivoi erilaisia ihmisiä.
3) Joukkotyyppien keskinäisissä harjoituksissa löytyisi synergiaa. Operatiivisteen joukkojen posukka hyökkää paikallsijoukkojen puolustajia vastaan?

Paikallisjoukoille voitaisiin jakaa perusvarustusta kotiin, ehkä asekin. Vapaaehtoisille mahdollisuus lunastaa esim reserviläiskivääri jos pälli riittää.
 
Mielenkiinnolla odotan millainen tuo MOT:n jakso on... muistetaan kuitenkin, että viime kerralla kun MOT:ssa oli asiaa yksityisestä aseiden omistuksesta (heti Jokelan koulusurmien jälkeen), näytettiin ohjelmassa tällaista paskaa: (NSFW)

Embedded media from this media site is no longer available
 
No nyt kun kerran kysyt niin vastaan.

Maavoimat voisivat koostua kolmen tyyppisistä joukoista

Operatiivisista joukoista jotka joukkotuotetaan nykyisen mallisella varumieskoulutuksella ns joukkotuotannon periaatteella. Sijoitus operatiivisissa joukoissa kestää esim 5 vuotta jonka aikana joukko kertautetaan kerran tai kahdesti.

Paikallisjoukoista jotka tuotetaan Sveitsin mallisella miliisijärjestelmällä. 10 viikon peruskoulutuskausi, 4 viikon tehtäväkohtainen koulutus jonka jälkeen saa sijotuksen paikallispataljoonaan. Toisin kuin operatiivinen pataljoona paikallispataljoona on ns jatkuvalla rotaatiolla pyörivä jossa otetaan toisesta päästä uusia miehiä sitä mukaa kuin toisesta päästä "kotiutetaan" Paikallispataljoonaa harjoitetaan vuosittain esim 10 päivää.

Vapaaehtoiskomppanioista (VAPEKO) jotka kootaan henkilöstöstä jolla ei ole sodanajan sijoiutusta antaa tai se on päättynyt. Harjoitetaan sitoutuneita tsekkarien pitoon ym.

Operatiivisilla joukoills on uusin ja paras varustus ja eniten kantahenkilökuntaa organisaatiossaan.
Paikallisjoukoilla ensimmäinen kadettiupseeri on pataljoonan komentaja/varakomentaja, muuten homma pyörii reserviläisporukalla
VAPEKO pyörisi nykyisen MKPY/MAAK konseptin ympärilllä.

Operatiivisten ja paikallisjoukkojen perusjantterin voisi olla suurin pyörtein tasapainossa. Johtaja ja erikoiskoulutus erikseen.

En tiedä muuta väitän:
1) Palveluksesta vapautettavien ja sen keskeyttävien määrä vähenisi
2) Kaikkiin joukkoihin riittäisi halukkaita, erilainen palvelusmalli motivoi erilaisia ihmisiä.
3) Joukkotyyppien keskinäisissä harjoituksissa löytyisi synergiaa. Operatiivisteen joukkojen posukka hyökkää paikallsijoukkojen puolustajia vastaan?

Paikallisjoukoille voitaisiin jakaa perusvarustusta kotiin, ehkä asekin. Vapaaehtoisille mahdollisuus lunastaa esim reserviläiskivääri jos pälli riittää.

Pidän ongelmallisena tuota heikkoa johtoa. Saadaanko komppania toimimaan oikeasti tehokkaasti reserviläisjohdossa? Epäilen rajusti. Jos ammattiupseereita riittää vain pataljoonan johtoon, ei edes eläkkeelle jääneistä saada koottua komppanianpäälliköitä. Komppanianpäälliköt pitäisi siis kouluttaa erikseen, ja puhuttaneen selvästi pidemmästä koulutuksesta kuin mitä nykyisille reservin upseereille annetaan (347 vrk), koska onhan joukkueen ja komppanian johtamisella jo radikaalisti eroa. Koulutuksen kesto saisi varmaan olla parin vuoden mittainen, ja se on paljon pyydetty vapaaehtoisilta. Paljonko tuohon löytyy päteviä halukkaita päivärahan voimalla, en tiedä, mutta puhuttaneen alle kymmenestä vuodessa.

Jos paikallisjoukkojen ja operatiivisten joukkojen miehistön koulutus annetaan osapuilleen samassa ajassa, kuka hakeutuisi paikallisjoukkoihin? Molemmilla olisi sama peruskoulutus, (10+4)*7 = 98 vuorokautta, mutta operatiivisilla joukoilla olisi vain viiden vuoden palvelusaika ja yksi tai kaksi kertausta. Paikallisjoukoilla, jos yhtään arvaan oikein, olisi n. 10 vuoden palvelusaika, ja miehiä kertautettaisiin 10 vuorokautta vuodessa. Herää kysymys, että kuka lähtee tuollaiseen? Operatiivisissa pääsisi paljon vähemmillä kertauksilla kaiken järjen mukaan, vai oliko tarkoitus pitää jokin kahden kuukauden kertausharjoitus puolessa välissä palvelusaikaa?

Entä miten taataan sopiva määrä halukkaita eri palvelusmuotoihin? Tuolla toisessa ketjussa epäillään, että saadaanko edes rahalla riittävästi halukkaita varusmiespalvelukseen, ja teikäläinen arvelee löytyvän riittävästi vapaaehtoisia ikäviinkin tehtäviin ilman palkkaa? Minä väitän, että suurin osa menisi sieltä, missä aita on matalin, oli se sitten paikallisjoukot tai operatiiviset joukot. Vaativampaan vaihtoehtoon voitaisiin houkutella porukkaa ehkä mahdollistamalla johtajakoulutuksen saaminen vain sitä kautta. Se voisi kuitenkin johtaa miesmateriaalin heikkenemiseen, kun johtajaksi sopimattomat (mutta johtajaksi halukkaat) olisivat luultavasti pitkälti sellaista porukkaa, ettei sitä halua mielellään alaisekseenkaan. Ei ole hyvä, jos operatiivisten joukkojen miehistöstä kaksi kolmannesta on johtajapudokkaita ja puolet heistä on johtajan vastakohtia, täysiä psykopaatteja ja narsisteja.



Samaten väitän myös, että esitetty palvelusaika on liian lyhyt. Joukon tulee omata taito ja kyky heti varusmiespalveluksen päätyttyä. Jos tyydytään siihen, että varusmiespalveluksesta kotiutuvat saavuttavat vain IOC:n (Initial Operational Capability), ja FOC (Full Operational Capability) tulee joskus viiden vuoden lisäharjoitusten jälkeen, ei se ole lainkaan hyvä asia. Resursseja menee aivan hukkaan, kun joukko saavuttaa todellisen potentiaalinsa vasta vuosia kotiutumisestaan. Paljon parempi olisi antaa pidempi varusmieskoulutus sekä siten saavuttaa FOC jo varusmiespalveluksessa ja ainoastaan ylläpitää joukon taitoja vuosien mittaan kertausharjoituksilla.
 
@RPG83

En tiedä teinkö asiani selväksi, homman idea siis on että molemmissa vaihtoehdoissa palvelusvuorokausien kokonaismäärä on perustasolla sama.

Operatiivisessa joukossa pitkä "varusmieskausi" vähän kertauksia jääkärille esim 180 vuorokautta (165 + 15)
Paikallisjoukoissa lyhyt perus- ja tehtäväkoulutus mutta paljon kertauksia olisi samaten jääkärille 180 vuorokautta (70 + 28 + 82)

Operatiivisissa joukoissa tuotettaisiin edelleen valmiita joukkoja nykykonseptin mukaisesti, paikallisjoukoissa ylläpidettäisiin jatkuvaa joukkoa jossa sekoitetaan juuri peruskoulutuksensa suorittaneita tulokkaita palveluskaarensa eri vaiheissa oleviin kokeneempiin. Paikallisjoukossa voi hyödyntää ns institutionaalista kokemusta.

Kummassakin tapauksessa taistelija kasvaa tehtäväänsä joukkonsa osana omien johtajiensa alaisuudessa. Johtajakoulutuksessa tämä vain korostuu jos voimme tarjota halukkaille/kyvykkäille nousujohteisen koulutuspolun jojosta kompaksi.

Aita ja sen matalin kohta on henkilökohtainen, joku haluaa ottaa lääkkensä kerralla joku toinen pienissä erissä. Mikään järjestelmä ei takaa tarpeeksi halukkaita, asevelvollisuus on velvollisuus ja jos sosiaalinen paine tai patriotismi ei riitä niin perälautana on edelleen linnatuomio.
 
Useimmilla ajatusta puoltavalla taitaa vaakakupissa painaa enemmänkin henkilökohtaiset kuin maanpuolustukselliset syyt. Jos ajtuksena olisi vastata johonkin Krim-tyyppiseen operaatioon niin joukko on jo siihen nähden aivan liien kevyesti aseistettua. Pitäisi olla sinkoa, räjähteitä jne ja näiden varastointi alkaakin olemaan jo ihan oma juttunsa.

Päinvastoin, nimenomaan Krim-tyyppistä operaatiota vastaan aseita kotonaan pitävät kodinturvajoukot olisivat omiaan. Muutama kymmenen kevyesti aseistettua miestä on juuri sellainen uhka jota vastaan voi mielekkäästi suojautua jo ihan siviilistä nykäistyillä AK-jampoilla.
 
Päinvastoin, nimenomaan Krim-tyyppistä operaatiota vastaan aseita kotonaan pitävät kodinturvajoukot olisivat omiaan. Muutama kymmenen kevyesti aseistettua miestä on juuri sellainen uhka jota vastaan voi mielekkäästi suojautua jo ihan siviilistä nykäistyillä AK-jampoilla.

Juuri näin.

Toivottavasti kukaan ei ymmärrä väärin (edes tahallaan) kun kerron että aikatavalla vastaavan kaltainen järjestelmä löytyy organisoituna ja toimivana kattaen koko Suomen alueen. Kysymys on SRVA (suurriistavirka-apu) toiminnasta jossa ovat mukana alueellisten riistanhoitoyhdistysten kautta suomalaiset metsästysseurat (koko maan alueella yli 5000 seuraa).
http://riista.fi/riistatalous/riistavahingot-ja-konfliktit/suurriistavirka-apu/
Käytännön toiminta kattaa kaikenlaisen virka-avun poliisille ym. esimerkiksi hirvikolarin sattuessa. Paikaillisen metsästysseuran kaveri hälyytetään tapahtumapaikalle hoitamaan tilanteen vaatimat tehtävät. Seuroista löytyy koulutetut, osaavat ja erittäin monipuolisesti varustautuneet henkilöt (jälkikoirat, aseet, kuljetusvälineet jne) jäljittämään ja tarvittaessa lopettamaan sekä poiskuljettamaan loukkaantuneet/kuolleet riistaeläimet. Toiminta on täysin vapaaehtoista mutta tiedän että yleensä juuri nämä henkilöt ehtivät ensimmäisinä tapahtumapaikoille. Kaikkiaan tähän SRVA-toimintaan osallistuu valtakunnallisesti useampia kymmeniä tuhansia metsästäjiä.

Missään tapauksessa en tarkoita että metsästäjät olisivat jonkinlaisia kodinturvajoukkoja. Ei sinne päinkään. Tämä on vain ja ainoastaan eräänlainen esimerkki valtakunnallisesti organisoidusta viranomaisten kanssa yhdessä toimivasta palvelujärjestelmästä.

Vastaavan kaltainen koko maan kattava järjestely saattaisi olla mahdollinen myös puolustusvoimien ja esim palo-/pelastusviranomaisten kanssa toimivasta vapaaehtoisesta virka-apuorganisaatiosta. Osittain näitä on jo olemassakin, esimerkiksi eräiden paikkakuntien VPK:n toimesta organisoituina ensivasteryhminä jne. Nämä viimeksi mainitut toimivat tehokkaasti ja lyhyellä vasteajalla, siellä missä niitä on. Kansalaisten palaute toiminnasta on erittäin positiivinen..

Sitä en osaa sanoa kuinka suuri (ja tarpeellinen) ponnistus olisi järjestää koko maan kattava ja tiettyyn osaan reserviläisistä kohdistuvat/tukeutuvat nopean vasteen erikoisjoukot, alueellisen maanpuolustuksen tarpeisiin? En viitsi yrittääkään luetella kaikkia mahdollisia tilanteita ja tehtäviä joissa näitä joukkoja tarvittaisiin. Ammattilaiset tuntevat ne paremmin ja monipuolisemmin..
 
Reservin terävin kärki koostuu Suomessa pääosin (korkeakoulu)opiskelijoista ja he ovat aika vahvasti keskittyneet maakuntakeskuksiin. Tältä pohjalta on hyvä lähteä miettimään reserviin nojaavia keinoja jatkuvan valmiuden ylläpitämiseksi.

Olisi esimerkiksi logistisesti yksinkertaista järjestää yhteistyössa opiskelija-asuntosäätiöiden kanssa asekaapit tarvitsevien asuntoihin. Kerrostaloasunnot eivät muutoinkaan ole suosituimpia murtokohteita.

Kampusalueilla olisi edellytyksiä muodostaa nopeasti organisoitua vastarintaa siinäkin tapauksessa, että pahin tapahtuu ja puolustusvoimat yllätetään housut kintuissa. Eli jos reserviläisiä ei ennätetä kutsua perustamispaikolle SA-sijoitustensa mukaiseen organisaatioon.

Korkeakouluopintojen ohessa ainakin johtajille pitäisi järjestää mahdollisuus nousujohteiseen sotilaalliseen lisäkoulutukseen.
 
Mielenkiinnolla odotan millainen tuo MOT:n jakso on... muistetaan kuitenkin, että viime kerralla kun MOT:ssa oli asiaa yksityisestä aseiden omistuksesta (heti Jokelan koulusurmien jälkeen), näytettiin ohjelmassa tällaista paskaa: (NSFW)

Embedded media from this media site is no longer available
Mitä helvettiä, tällästäkö oikeasti on näytetty? Jos niin, niin on ollut verorahat hyvässä käytössä, MOT.
 
Reservin terävin kärki koostuu Suomessa pääosin (korkeakoulu)opiskelijoista ja he ovat aika vahvasti keskittyneet maakuntakeskuksiin. Tältä pohjalta on hyvä lähteä miettimään reserviin nojaavia keinoja jatkuvan valmiuden ylläpitämiseksi.

Olisi esimerkiksi logistisesti yksinkertaista järjestää yhteistyössa opiskelija-asuntosäätiöiden kanssa asekaapit tarvitsevien asuntoihin. Kerrostaloasunnot eivät muutoinkaan ole suosituimpia murtokohteita.

Kampusalueilla olisi edellytyksiä muodostaa nopeasti organisoitua vastarintaa siinäkin tapauksessa, että pahin tapahtuu ja puolustusvoimat yllätetään housut kintuissa. Eli jos reserviläisiä ei ennätetä kutsua perustamispaikolle SA-sijoitustensa mukaiseen organisaatioon.

Korkeakouluopintojen ohessa ainakin johtajille pitäisi järjestää mahdollisuus nousujohteiseen sotilaalliseen lisäkoulutukseen.

Ei Sveitsissäkään mitään asekaappia tarvita. Sitäpaitsi mitä virkaa on aseella jos se ei ole nopeasti otettavissa käyttöön? Kaikilla korkeakoululaisilla on mahdollisuus osallistua MPK:n kursseille, useimpia ei vain kiinnosta eivätkä useimmat tiedä sellaisen järjestelmän olemassaolostakaan koska PV ei ole kertonut.
 
^noin tapahtuukin. Liikenne on välttämätöntä. Pyssyjen säilytys täysien amatöörien kotona ei ole. Auto on suunniteltu liikkumaan pisteestä A pisteeseen B (jotkut myös suunniteltu olemaan tyylikkäitä ja tuottaman iloa kuljettajalleen) mutta rynkky on tehty vain toisten ihmisten ampumiseen. Enkä mä sillä, et mulla todellakaan olis jotain ihmisten ampumista vastaan! Kunhan ne on vihollisia eikä omia. Rynkyn voi antaa siinä vaiheessa kun niitä vihollisia voisi ajatella oikeasti tulevan rajan yli lähiaikoina. Säilyttääkö muuten kapiaiset pyssyjään kotosalla?

Sodan ajan joukot täydessä kokoonpanossa aseistettuina todennäköisesti tappaisivat monta omaa äijää jo ihan tilastollisesti puhtaan sähellyksen johdosta. Vaikka kapiaiset olisivat "briiffanneet" kuinka sitä torrakkoa nyt pitikään käyttää ja tietty kyyläävät varmistinten perään ja passaavat päälle muutenkin. Silti tulisi. Sitä voi miettiä mitä saldo olis jos noita jaettaisiin massamaisesti kylmiltään kaikille.

Luotto tämän maan sa-joukkoihin on tasan sitä mitä tilataan. Eihän ukkoja ole edes kertautettu! Kapiukot täällä ulisee täällä tämän tästä kuinka paskaa jengi niitten mielestä on. Jos siellä nyt on muutama hassu ukko, promillen tai vaikka prosentin verran SA-vahvuudesta jotka ammuskelee ihan tarkkuutta ja ovat pro-tason pyssymiehiä niin ei se sitä tarkoita, että ne loputkin sodanajan reserviläiset olis. Itse esim. en ole rynkyllä ampunut varusmiesajan jälkeen enkä todellakaan haluaisi sellaista kotiini vaivoikseni.

Ei mitään osaa käyttää ellei sitä harjoittele, jos ase olisi kotona niin muuten aseettomat reserviläiset voisivat kylmäharjoitella perusteita (ampuma-asennot, sormen paikka, piipun suunta, häiriönpoisto, lippaanvaihdot jne.) Mikäli tähän yhdistettäisiin esim. vapaaehtoiset viikkoharjoitukset niin aseenkäsittely - ja ampumataito saataisiin joukoille jo aivan eri tasolle. Käytännössä on tullut nähtyä että khh:t eivät vaan mitenkään riitä ylläpitämään tai varsinkaan kehittämään aseenkäsitelytaitoa. Tässä viittaan siihen miten MAAKKin porukkaa kertautetaan eli useita kertoja vuodessa joka on aika paljon enemmän kuin mitä muita kertautetaan, mutta silti se ei vaan riitä siihen että aseenkäsittely saadaan ns. selkärankaan. Näin ollen tällä muutoksella voitaisiin ainakin osittain vastata siihen miten reservin aseenkäsittelytaitoa saadaan kehitettyä.

Fakta on että jos ei ole rutiinia ja taitoa niin vahinkoja sattuu. Tuota taustaa vasten suorastaan hymyilyttää kommenttisi: "Liikenne on välttämätöntä. Pyssyjen säilytys täysien amatöörien kotona ei ole". Tästä kun päästään siihen että jännästi toiminnalista ammuntaa harrastavat (SRA) ampuvat vuodessa tuhansia laukauksia / ampuja ilman että vahinkoja sattuu, vaikka nämä "amatöörit" ampuvat liikkeestä ja ladattujen aseiden kanssa juostaan/hypitään/ryömitään jne. Toisaalta taas ammattilaisille tuntuu tapahtuvan käsittämättömiä ja traagisia vahingonlaukauksia epäsäännöllisen säännöllisesti. En tässä siis halua kritisoida mm. poliisia, mutta kylmä totuus vaan on että jos aseenkäsittely ei kiinnosta ja sitä ei harjoittele niin ikäviä asioita tapahtuu aika paljon todennäköisemmin, kuin niille jotka harjoittelevat säännöllisesti ja joilla perusasiat on tuhansien toistojen ansiosta jo automaatio tasolla.

Yleisesti ottaen JOS tässä hyysääjien ja kieltäjien ihmemaassa joskus pääteittäisiin aloittaa henkilökohtaisten aseiden kotisijoittaminen aktiivireserviläisille niin ei kannata olla huolissaan, tuskin RK:ta väkisin töynnettäisiin sinulle kotiin "vaivoiksesi". Eiköhän PV aika tarkkaan päättäisi kenelle aseet jaetaan ja tähän varmasti jokainen olisi myös suostumuksensa antanut. Niin ja tosiaan kapiaiset eivät säilytä PV:n aseita kotonaan yhtään sen enempää kuin poliisit virka-aseitaan, kaikki jää työpaikalle päivän päätteeksi. Tämänkin järkevyydestä voi olla montaa mieltä, kun sekä ammattisotilaiden että poliisien pitäisi ylläpitää mm. ampumataitoaan, mutta virka-aseella ei saa harjoitella omalla ajalla...nimimerkillä kymmeniä AAK:n todistuksia ammattisotilaille ja poliiseille kirjoittanut amatööri.
 
Kylmä fakta on vain se että reserviläinen, joka ei harjoita ampumataitoaan (ja hanki välineitä), hoida kuntoaan ja kertaa sotilastaitoja vapaa-ajallaan on taistelutilanteessa ruumis. Sotiminen on yhteistyötä ja ketjun heikoin lenkki määrää sen kestävyyden. Kukaan ei halua aseveljeksi tumpeloa, joka tapattaa sinutkin.
 
Viimeksi muokattu:
Reservin terävin kärki koostuu Suomessa pääosin (korkeakoulu)opiskelijoista ja he ovat aika vahvasti keskittyneet maakuntakeskuksiin. Tältä pohjalta on hyvä lähteä miettimään reserviin nojaavia keinoja jatkuvan valmiuden ylläpitämiseksi.

Olisi esimerkiksi logistisesti yksinkertaista järjestää yhteistyössa opiskelija-asuntosäätiöiden kanssa asekaapit tarvitsevien asuntoihin. Kerrostaloasunnot eivät muutoinkaan ole suosituimpia murtokohteita.

Kampusalueilla olisi edellytyksiä muodostaa nopeasti organisoitua vastarintaa siinäkin tapauksessa, että pahin tapahtuu ja puolustusvoimat yllätetään housut kintuissa. Eli jos reserviläisiä ei ennätetä kutsua perustamispaikolle SA-sijoitustensa mukaiseen organisaatioon.

Korkeakouluopintojen ohessa ainakin johtajille pitäisi järjestää mahdollisuus nousujohteiseen sotilaalliseen lisäkoulutukseen.

Vähän tajunnanvirtaa asian vierestä:

Organisaatio, jota ensi vuonna johdan, järjestää ampumatoimintaa korkeakouluopiskelijoille ympäri vuoden piekkarista rynkkyyn. Olen värvännyt tänä vuonna ampumaradalta kymmenkunta jamppaa mukaan toimintaan, eli tilanne löyhästi sanoen hieman liippaa kuvaamaasi. Airsoftista lisävauhtia hakevia on vielä suurempi joukko.

Osin em. syystä kampusalueella ja sen läheisyydessä asekaappitiheys on muuten yllättävän suuri. Jännä, että MOT:n epäammattimaisesta vihjailusta huolimatta aseiden lähettämä pahan taajuuden säteilytiheys ei ole noussut niin korkeaksi, että porukka olisi alkanut hippasille tai korjaamaan otaksumiaan rodullisia vinoumia väestörakenteessa. Lähinnä parantavat maailmaa yliopiston kellarissa.
 
Itse lähtisin rakentamaan kansalliskaartia aluksi nykyisen vapaaehtoistoiminnan pohjalta koska se nyt on toteuttamiskelpoisin vaihtoehto ainakin toistaiseksi.
Jotain harkittavia muutoksia nykyiseen:
- Voimankäyttö rauhanaikana poliisilain mukaan. Ylimääräiset ristiriidassa olevat lait vain sekoittavat pakkaa ja vanha laki oli ihan hyvä.
- Ainakin yksi isompi koulutuskeskus nykyisten pienempien lisäksi. Mielellään ampumakenttä alueen lähistöllä.
- Mahdollisuus lainata kuitille tväl materiaalia harkinnan mukaan tietyissä rajoissa.
- Nykyistä laajempi ja selvempi mahdollisuus yksityisen kaluston käyttöön.
- Helpotuksia asehankintoihin kaartilaisille tai miksei samantien kaikille SA-sijoituksen omaaville.
- Vaihtoehtoinen palvelus mahdollisuus niille jotka ovat syystä tai toisesta jääneet nykyisen järjestelmän ulkopuolelle mutta ovat halukkaita.
- Mahdollisuus järjestää harjoituksia suuremmassa mittakaavassa nykyisen komppania rajan sijaan.
- Mahdolisuus käyttää vapaaehtoisia kaartilaisia KV-tehtäviin.
- Enemmän yhteistyötä ulkomaisten kaartien kanssa.

Kylmä fakta on vain se että reserviläinen, joka ei harjoita ampumataitoaan (ja hanki välineitä), hoida kuntoaan ja kertaa sotilastaitoja vapaa-ajallaan on taistelutilanteessa ruumis. Sotiminen on yhteistyötä ja ketjun heikoin lenkki määrää sen kestävyyden. Kukaan ei halua aseveljeksi tumpeloa, joka tapattaa sinutkin.
Osa on osa oppii kantapään kautta. Hiki säästää verta.
 
En hemmetissä lähtisi rakentamaan mitään "kaartia"...vaan tiukasti PV:n valvonnassa olevaa reserviläisorganisaatiota.

Vielä vähemmän antaisin sen jäsenille minkäänlaisia poliisilain suomia oikeuksia.. :eek:
 
En hemmetissä lähtisi rakentamaan mitään "kaartia"...vaan tiukasti PV:n valvonnassa olevaa reserviläisorganisaatiota.
Kaarti olisi tietty osa muuta komentoketjua ja PV:n valvonnassa siinä missä muutkin osastot aivan kuten MAAKK ja KOTU tällä hetkellä.

Vielä vähemmän antaisin sen jäsenille minkäänlaisia poliisilain suomia oikeuksia.. :eek:
Kannattaa käydä lukemassa mitä kyseinen laki sanoo kyseisestä toiminnasta ennen kuin tekee johtopäätöksiä. Esimerkiksi poliisilain nojalla armeijan joukkoja voidaan käyttää suojelemaan virkaa suorittavia poliiseja/tullimiehiä. Kaksi poliisia tiesululla on heikko vastus erikoisjoukoille ja sotilailla ei ole poliisin oikeuksia mutta kun molemmasta porukasta on ukkoja samalla tiesululla niin se onkin jo vähän hankalampaa.
 
Vaikka PV jakaisikin joillekin reserviläisille aseita ne jäävät vääjäämättä kaappiin mikäli ampumaratojen häviäminen jatkuu tätä vauhtia. Ampumaharrastus näivettyy entisestään jos ampumaradalle päästäkseen pitää ajaa aina vaan kauemmas ja kauemmas.
 
Back
Top