Naiset kieltäytyvät armeijasta vailla perusteita

Tvälups

Ylipäällikkö
hs Teemat Elämä & Tyyli Elämä Kolumni 17.9.2013 10:51 11
Rosa Meriläinen: Naiset kieltäytyvät armeijasta vailla perusteita

Olen leikitellyt ajatuksella, miten kivaa armeijassa olisi ollut. Että miten olenkin kestävä, ja reipas ja hyvä noudattamaan annettuja ohjeita. Tarvittaessa olen ihan mestarikomentaja.

Vähintä mitä me naiset voimme solidaarisuudesta miehiä kohtaan tehdä, on se että edes perustelemme, miksi emme mene armeijaan. Ne naiset, jotka eivät vielä ikänsä puolesta olisi armeijaan päässeet, suorittakoon asiassa edes ajatusleikin.

Olen itsekin turvallisesti armeijaiän ylittäneenä leikitellyt ajatuksella, miten kivaa minulla olisi armeijassa ollut. On helppo olla omasta mielestään hyvä sotilas, kun asia ei mitenkään itseä koske.

Että miten olenkin kestävä ja reipas ja hyvä noudattamaan annettuja ohjeita. Tarvittaessa olen ihan mestarikomentaja.

Armeija ei ole kuitenkaan mikään partio tai hauska metsäleiri, jossa kerätään osallistuville yksilöille hyödyllisiä kokemuksia. Vaikka voikin olla nuorella iällä hyväksi oppia säntillinen päiväjärjestys, saada kuntokuuri ja johtajakokemusta, suoritetaan armeija kuitenkin lopulta isänmaata varten.

Juuri tässä kohtaa tulee se oma sielullinen notkahdukseni. Minä en usko isänmaahan. Jos olisin joutunut tutkintolautakunnan eteen puolustamaan aiettani siviilipalvelukseen, olisin keksinyt toki muitakin syitä aseistakieltäytymiselle. Sotimalla on vaikeaa saavuttaa rauha. Silti ikävä kyllä tiedän, että tietyissä tilanteissa nykyisessä maailmanjärjestyksessä aseellista voimaa tarvitaan.

Onneksi valtiovalta on tehnyt kieltäytymisen perustelemisen helpoksi. Asepalvelusta voi boikotoida vaikkapa kapinoidakseen siviilipalveluksen rangaistuksenomaista pituutta vastaan, asevelvollisuuden sukupuolten välistä epätasa-arvoisuutta vastaan tai muistaa vangittuja totaalikieltäytyjiä, mielipidevankeja, joiden kohtelua kansainväliset ihmisoikeusjärjestötkin pitävät huutavana vääryytenä.

Olen velvollisuudentuntoinen. On kaunista, että ihmiset tekevät asioita yhteiseksi hyväksi. Jokainen kaunis asia ei kuitenkaan ole velvollisuus. On julmaa väittää, ettei naisten tarvitse mennä armeijaan siksi, että he synnyttävät.

Eivät naiset joukolla synnytä. Jotkut naiset synnyttävät, mutta eivät valtiolle, vaan yksityiseksi iloksi.

Synnyttämisen rinnastaminen asevelvollisuuteen on yhtä ruma ajatus kuin harhakuvitelma, että armeijan tuvassa on nähtävillä koko ikäluokka. Silloinkaan, kun armeijaan pakotettiin väen vängällä velvollisista kaikki kynnelle kykenevät, sinne eivät menneet edes kaikki miehet. Terveet miehet eivät ole kansakunnan koko kuva.

On vaarallista käyttää sellaista retoriikkaa kuin "yleinen asevelvollisuus" tai "koko ikäluokka" joukosta, josta on poissuljettuna paitsi naiset, myös sairaat ja vammaiset – jehovantodistajia unohtamatta.

Jokainen on uhri jossakin. Uhriutuminen on loistava tapa vältellä vastuuta. Tätä me naiset niin mielellämme harrastamme. Vastuu ja velvollisuudet yhteiskuntaa kohtaan painavat naisten harteilla yhtä lujina kuin miestenkin. Ei ole mitään syytä vedota armeijakysymyksessä naisten miehiä huonompaan palkkaan tai naisiin kohdistuvaan väkivaltaan tai mihinkä tahansa muuhun epäoikeudenmukaisuuteen, jossa naiset ovat miehiä heikommassa asemassa. Epätasa-arvo ei vähene sillä, että sitä ylläpidetään toisaalla.

Kirjoittaja on tamperelainen vapaa kirjoittaja ja vihreä feministi.
 
Olipas yllättävän fiksu kirjoitus, varsinkin hänen aatteensa huomioiden.
 
Back
Top