Minä en ole täysin samaa mieltä. Minä uskon että hän ihan aidosti haluaa ehkäistä konfliktitilanteiden syntymisen, koska hän tarjoaa konkreettisia ideoita. Jos Suomessa olisi muinoin ollut järkeä, oltaisiin (afrikkalaisten, lähi-itäläisten) maahanmuuttajien sisäänpääsy aloitettu maltillisesti, ja kerätty tutkimusdataa heidän sopeutumisesta sekä kantaväestön reaktioista esim. 10-20v aikavälillä, sen sijaan, että oltaisiin otettu sokeasti joka ainoa nyyhkytarinan kertonut pakolainen, joista osa on vieläpä todennäköisesti rikollisia, sotarikollisia, tai näyttelykykyisiä, niin ehkäpä tälläistä tilannetta ei olisi päässyt syntymään. Siinä sitä ennaltaehkäisyä, perkele.
Liikaa sydäntä, liian vähän järkeä. Ylisuuren sydämen omaavat vedätettävät naiset ovat todellinen uhka turvallisuudelle.
Otaksun nyt hetkeksi afrikkalaisen pakolaisen roolin, joka hakee turvapaikkaa Suomesta.
"Nimeni on Nwabudike. Minä synty Mugabessa, Nigeriassa. (näyttää huitaisten kartalta random kohtaa Nigerian tienoilta.) Tuossa minu kotiseutu. Minä katso kun koko perhe tapettiin. Äiti, kaksi sisko, kaksi veli. Isä kuoli kauan sitten. Siellä olla heimosota edelleen. YK ei tehdä mitään. Koti poltettu. Minä kuuli että Suomi hyvä maa, siksi minä halusi tänne."
Tosiasiassa minä itse tapoin äitini saatuani tarpeekseni hänestä, poltin kotini peittääkseni murhan, ja myöhemmin aloitin osaltani heimosodan. Äitiäni harvoin kiinnosti miten ruokkia meidät. Isästäni ei ole hajuakaan. Todennäköisesti hänkin oli taistelija ja hän raiskasi äitini aikanaan. Siksi kai äitini ei puhunut milloinkaan hänestä. Eräänä päivänä vastapuolen taistelijat järjestivät yllätyksen, ja miehistöni käytännössä ammuttiin lähes kokonaan. Onnistuin pakenemaan vain koska sain viimeiset taistelijani järjestämään minulle viivytyksen, henkensä uhraten. Hankkiuduin eroon maastopuvustani, varastin siviilivaatteet ja kävelin lähimpään pakolaisleiriin, naamioituen pakolaisten sekaan, joista muuten osa oli siellä minun ansiostani. Kuulin huhun leirillä, että suomalaiset ovat alttiita nyyhkytarinoille, varsinkin jos saa kypsemmän ikäisen tädin kuuntelijakseen. Suomessa tapasin pakolaiskeskuksessa pakolaisnaisen, jonka kanssa menin myöhemmin naimisiin, ja sain lapsia. Pettymyksekseni lapseni eivät menestyneet koulussa vaan pääasiassa varastelevat kaljaa mutta se on heidän valintansa. He ovat muuttaneet jo pois kotoa.
