Oikeusupseeriksi varusmiespalveluksena?

Kiitos paljon! Tämä laitetaan harkintaan! Ja en itsekään uskonut että asevelvollisuuden suorittamisella on kovinkaan suurta merkitystä alalla joka on 70/30 -suhteessa naisvaltainen tulevaisuudessa.
 
Tosiaan meni sekaisin tuo OTM-tutkinnon virallinen nimike! Opiskelen oikeustieteitä, mutta valmistun oikeustieteen maisteriksi.

Tämä on ensimmäinen asia, jonka tästä uskon aivan kokonaan. Kun katsot alusta asti viestejäsi, huomaat, että jokaisella kierroksella olet joutunut täydentämään tarinaasi hiukan. Sellainen tekee varovaiseksi.

Tunnen myös laitoksen tarkkuuden yhdessä jutussa: astma. He eivät ota pienintäkään riskiä sairastumisestasi elinikäiseen "ammattitautiin". Koko tarina kutsuntalautakunnasta mättää vielä. Mutta ehkä et vieläkään ole avannut kokonaan, mistä on kysymys.
 
Vielä huomauttaisin, että astmaatikolle ei ole olemassa "siistejä sisähommia" kasarmeilla. Huonolle sisäilmalle yliherkän kannattaa pyrkiä mahdollisimman usein yöksi telttaan ja ulos. Parempi siellä on hengittää.

Mutta tämä menee jo uuteen asiaan. Yleensä myrkylliset toksiinit syntyvät uusissa liian tiiviisti rakennetuissa taloissa, ei siihen tarvita edes hometta. Mutta tässäkin puhuttiin kolmen vuoden keuhkolääkärillä käynnistä (tähän mennessä) ja intistä vuonna 2013, ilmeisesti aikavälillä kesä +.
 
En ihan tiedä missä palvelit, mutta Upinniemessä ei valapäivänä saaneet omaiset mennä parakkiimme sisään, sen heikon sisäilman vuoksi. Joku olisi voinut ehkä tehdä valituksen asiasta. Eikä tämäkään ollut vale. Ei ainakaan omalla kohdallani ole astmaa erityisemmin varottu. En osaa oikein sanoa mitä et ymmärrä kutsuntalautakunnan toiminnasta tai tapaamisestani siellä, mutta voi olla että omat armeijakokemuksesi ovat niin paljon positiivisempia, ettet osaa kuvitella laitoksen toimintaa sen huonoimpina päivinä. Lyhyesti kuitenkin: kutsuntalautakunta päätti tehdä minusta A-miehen, toivoen, että lääkitykseni alkaisi toimimaan paremmin tulevaisuudessa. Taustalla vaikutti myös majurin painottama kansalaisvelvollisuus ja muut periaatteet, joiden ei ainakaan oman käsitykseni mukaan pitäisi mennä lääketieteellisten arvioiden edelle vuonna 2015. Ideana siis, että kolmen vuoden kuluttua hakisin uudestaan lykkäystä, jotta opinnot eivät keskeytyisi, ja viiden vuoden päästä menisin uudestaan armeijaan.

On tulevan uran kannalta siis aivan äärimmäisen tärkeää, että teen oman alan töitä opiskeluaikana, mutta myös välittömättömästi valmistumisen jälkeen. 4kk lakimieskokelaana ei ole edes lähellä sitä mitä minun pitäisi silloin tehdä. Maisteri ilman työkokemusta on kuitenkin työtön maisteri sanonnan mukaan.

Näin ollen voisin kuvitella sivarin tai vapautuksen ehdottomasti hyödyttävän minua eniten, kuten viestiketjusta voisi todeta, kiitoksia paljon kaikille vastauksista jo nyt.
 
Hoidat vain sen sinun velvollisuutesi.
Armeija on parasta aikaa, olin joskus samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Vaakakupissa oli raha ym.
Myöhemmin en ole katunut päivääkään armeijaa, ja se on auttanut monella tapaa muutoinkin elämässä.
Sieltä saa tuttuja, kokemuksia ym mille osaa vasta jälkeenpäin antaa arvon. Se myös auttaa työelämässä, se riittää että kerran siellä toisella puolea pöytää istuu sellainen henkilö kuka päättää sinun työllistymisestä ja antaa arvon armeijalle. Ei sitä monestikkaan ääneen sanota mutta siitä saa vähän sellaisen kuvan että olet nössöilyt armeijan jos sen jättää suorittamatta. Muutenkin se vaikuttaa siihen yleiskuvaan, " olet hoitannut opinnot, armeijassa ollut lakipuolella ja sitten alan töitä että olet motivoitunut siihen alaan" saa kuvan että se kiinnostaa ja olet jämpti mies. Myös naiset antaa armeijalle arvoa vaikka sitä ei aina uskoisi.

Itse en vaihtaisai näin myöhemmin päivääkään pois.
 
Näin ollen voisin kuvitella sivarin tai vapautuksen ehdottomasti hyödyttävän minua eniten, kuten viestiketjusta voisi todeta, kiitoksia paljon kaikille vastauksista jo nyt.

Tuon ehdit päättää kolmen tai jopa viiden vuoden kuluttua, sillä ihmisen kokonaisuuspersoonallisuus muuttuu, luonne hioutuu. Tuskin siviilipalvelusmies sen vapaampi on valitsemaan sivaripaikkaansa. Vai onko sivaripalvelua tulevan alasi hommissa? Silloinhan se olisi myös luontevaa, jos sotaväki ei ole periaatteellisesti oikea.

Terveydentilan ymmärrän erittäin hyvin perusteena, ja sen pitäisi huolettaa sinua eniten. Terveytesi pitäisi olla ykkösprioriteetti näin niin kuin rauhan aikana. Mutta ykkösseikkana terveyden ohi sinulle itsellesi näyttäisi olevan se, saisitko "hyödynnettyä" lakiharjoitteluasi. Pidä siitä terveydestäsi ensisijaisesti kiinni, ja tarkastele aikanaan maltillisesti elämäntilannettasi ja arvojasi.

Kutsuntalautakunnalla on lääketieteellinen tieto. Ilmeisesti olet riittävän hyväkuntoinen ja sporttinen ollaksesi sen silmissä sentään aivan romu eikä keskeytyneessä palvelussa ole ollut moitittavaa. Näillä spekseillä ovat tehneet prognoosin. Viidessä vuodessa tulee paljon muuttujia. Nythän sinulla ei ole edes kiire. Viisi vuotta sitten olit teinipoika, viiden vuoden kuluttua aikuinen, joka tekee aikuisen päätöksiä. Jos järkähtämättä ja terveenä haluat käydä asevelvollisuuden loppuun, tietäsi lakimieskokelaaksi ei estä mikään, sillä olet RUK:ssa että heilahtaa. Mutta jos vielä silloin veivailet ja mietit pelkästään omia etujasi ja yrität luovia, se vain näkyy kaikessa niiden silmään, joilla on elämänkokemusta.

Tunnen huippujuristeja, jotka näkisivät heti kuin röntgenkatseella.

Elämä ei ole pedagoginen kysymys. Kenellekään ei voi asettaa varmaa kurssia. Ei edes tuota kilpailuarvomaailmaa ja rahaa. Aikanaan tarkastelet asiaa taustapeilistä ja näet koko kuvion ja siihen vaikuttaneet seikat.

Huolehdi terveydestäsi. Ja tuohon Upinniemen sisäilmaan pitää todella puuttua ja helkkarin pian, mikäli tilanne on tuo. Toksiinien kanssa ei ole leikkimistä, vaikka kaikki eivät altistukaan.
 
Tuskin siviilipalvelusmies sen vapaampi on valitsemaan sivaripaikkaansa. Vai onko sivaripalvelua tulevan alasi hommissa? Silloinhan se olisi myös luontevaa, jos sotaväki ei ole periaatteellisesti oikea.

Sivarithan hakevat itse palveluspaikkansa kuin työpaikan ikäänsä. Ei heitä mihinkään valmiiseen paikkaan käsketä. Ne, jotka eivät halua tai kykene saamaan palveluspaikkaa lusivat päivänsä sivarikeskuksen legioonassa.

Ongelma siviilipalvelusmiesten kannalta on se, ettei 19-kesäisillä tahdo olla suurempia meriittejä työelämässä tai edes koulutuksen saralla. Sitten työskennellään yleismiesjantusina sairaalan arkistossa tai kaupungin puistotoimessa.

Jos sivarilla on plakkarissa jo korkeakoulututkinto, niin ongelmaksi tulee valita toinen toistaan paremmista palvelupaikoista omalta alaltaan.
 
Sivarithan hakevat itse palveluspaikkansa kuin työpaikan ikäänsä. Ei heitä mihinkään valmiiseen paikkaan käsketä. Ne, jotka eivät halua tai kykene saamaan palveluspaikkaa lusivat päivänsä sivarikeskuksen legioonassa.

Ongelma siviilipalvelusmiesten kannalta on se, ettei 19-kesäisillä tahdo olla suurempia meriittejä työelämässä tai edes koulutuksen saralla. Sitten työskennellään yleismiesjantusina sairaalan arkistossa tai kaupungin puistotoimessa.

Jos sivarilla on plakkarissa jo korkeakoulututkinto, niin ongelmaksi tulee valita toinen toistaan paremmista palvelupaikoista omalta alaltaan.

Silloin siinä olisi edes jotain taikaa, jos paikka olisi koulutusta vastaava, etenkin jos terveys ei ole sopiva asepalveluun.
 
Silloin siinä olisi edes jotain taikaa, jos paikka olisi koulutusta vastaava, etenkin jos terveys ei ole sopiva asepalveluun.

Se palvelisi sekä miestä itseään että yhteiskuntaa.

Yhtä vähän yhteiskuntaa palvelee se, että varusmiehiä käkkii suksivarastonhoitajina kuin lusii sivariaan jossakin legioonassa.
 
Se palvelisi sekä miestä itseään että yhteiskuntaa.

Yhtä vähän yhteiskuntaa palvelee se, että varusmiehiä käkkii suksivarastonhoitajina kuin lusii sivariaan jossakin legioonassa.

Vieläkös niitä on? Sekin olisi tullut kalliiksi, että jokainen pp-mekaanikko tai suksivahti olisi ollut värvätty. Mutta harvoin kai he olivat maistereita. Vaikka mistä sitä tietää. Tunsin poikia, jotka oikein hakeutuivat rauhallisempaan hommaan.
 
Vieläkös niitä on? Sekin olisi tullut kalliiksi, että jokainen pp-mekaanikko tai suksivahti olisi ollut värvätty. Mutta harvoin kai he olivat maistereita. Vaikka mistä sitä tietää. Tunsin poikia, jotka oikein hakeutuivat rauhallisempaan hommaan.

En tiedä, mutta naapurin poika ainakin palveli 6 kk lähettinä. Suomeksi sanottuna alokaskauden jälkeen odotti päävartiossa päivän postia, lajitteli sen ja jakoi ympäri varuskuntaa. Siitä oli sotilaalliskoulutus kaukana. Hyvin tuollaisen joutaisi tekemään siviilipalvelusmies tai työkkäristä nakitettu työllistetty.
 
Joo tottakai terveys huolettaa kaikista eniten. Pohdin jatkuvasti erilaisia muita elinikäisiä sairauksia mitä mahdollisesti voin seuraavalla kerralla saada :D Toisena tärkeänä juttuna on tottakai oman edun tavoittelu. Tavallaan jokseenkin halveksuttavaahan se jonkun mielestä voi olla, mutta ainakin omassa tuttavapiirissäni (18-25 -vuotiaat) lähes poikkeuksetta se yleisin arvomaailma, enkä näe siinä vikaa. Punnitsen nyt ihan rauhassa viisi vuotta intin ja sivarin tarjoamia vaihtoehtoja, kumpi minua hyödyttäisi henkilökohtaisesti enemmän. Samalla tottakai yritän pitää huolta terveydestäni, ja jos se edelleen on tätä tasoa, ihmettelen hyvin paljon jos edellä mainittujen vaihtoehtojen väliltä joudun edes valitsemaan.
 
Toisena tärkeänä juttuna on tottakai oman edun tavoittelu. Tavallaan jokseenkin halveksuttavaahan se jonkun mielestä voi olla, mutta ainakin omassa tuttavapiirissäni (18-25 -vuotiaat) lähes poikkeuksetta se yleisin arvomaailma, enkä näe siinä vikaa.

Tuskinpa siinä vikaa näet, jos se on poikkeuksetta yleisin arvomaailma, mikä lähiympäristösi nuorilla on. Riippuu kyllä kasvuympäristöstä. Joillakin alueilla henkistä sosiaalista pääomaa on enemmän ja toisilla vähemmän. Joillakin mietitään yhteisöllisiä arvoja ja normeja ja joillakin mietitään vain ja ainoastaan omaa etua. Yhteisöllinen identiteetti puuttuu. Se näkyy sitten vähän kaikessa.
 
Mielenkiintoista keskustelua.
Itselläni yksi läheisimmistä armeijakavereista on lakimies, joka kävi intin kesken opintojen eikä todellakaan valittanut menetettyä tulevaa palkkaansa. Ehtiihän sitä tienata lakihommissa sitten parikertaisesta keskiverto suomalaispalkansaajan palkan kuussa...
Ja serkkuni kävi muutama vuosi sitten intin lakiopintojensa ohessa naisena "huvikseen". Oli kuulemma virkistävä tauko. Ja on nyt ollut kesäisin töissä pv:n lakihommissa eli sai jalkaa oven väliin haluamaansa pestiin ja omien sanojensa mukaan "on hyödyksi isänmaalle". Ei kaikkea voi mitata rahassa.
Astma-teema on tosiaan outo, jos lääkärien lausunnot ovat olleet palvelukseen määräämistä vastaan. Itselläni oli läpi nuoruuden jatkuva astmalääkitys ja erityisesti rasituspohjainen, mutta kuinkas ollakaan, armeija-aikana enkä sen jälkeen ole sitä tarvinnut! Mikä ihmeellinen parantava vaikutus voikaan pv:lla olla!
Ja vielä "ylikoulutettuna" maisterina sekä "vanhuksena" intin käyminen - sehän oli hupaa :) (vaikka tehtävän vakavasti otankin ;))
 
Tuskinpa siinä vikaa näet, jos se on poikkeuksetta yleisin arvomaailma, mikä lähiympäristösi nuorilla on. Riippuu kyllä kasvuympäristöstä. Joillakin alueilla henkistä sosiaalista pääomaa on enemmän ja toisilla vähemmän. Joillakin mietitään yhteisöllisiä arvoja ja normeja ja joillakin mietitään vain ja ainoastaan omaa etua. Yhteisöllinen identiteetti puuttuu. Se näkyy sitten vähän kaikessa.

Näistä tulee välillä mielenkiintoisia keskusteluja kun erilaiset arvomaailmat osuvat kolisten yhteen. Omassakin tuttavapiirissä oli mm. tiukan metallibändin basisiti joka meni sivariin jotta välttyi hiusten leikkuulta ja yksi täyspäiväinen lusmu joka ylpeänä kertoili tarinoita siitä kuinka on saanut kusetettua milloin mitäkin etuja tai väistettyä velvollisuuksistaan silkalla valehtelulla ja vääristelyllä. Toisaalta pikkuveljeni oli terveydentilaltaan tuolloin selkeästi vähintään C-mies mutta jätti mehevimmät palat kertomatta lääkärille ja pääsi haluamallaan tavalla palvelukseen. Homma hoitui Buranan voimalla mallikkaasti ja mies kotiutui vänrikkinä. Järjestelmän kannalta terveeksi tekeytynyt sairas saattaa olla se vahingollisin vaikka lintsareita ehkä katsotaan eniten vinoon. Arvot ja asenteet joka tapauksessa kantavat tarvittaessa todella pitkälle tai sitten ne vetävät maton alta aina ja kaikkialla. Jälkimmäistä näkee nykyään paljon.
 
Lakimieskokelailla on muutaman sitä polkua kulkeneen tuttavani tarinoiden perusteella todella fiksut hommat. Tosin, voi olla työteliästä, jos ohjaavalla sotilaslakimiehellä on juttuja paljon, ja joutuu kaatamaan avustavia tehtäviä vähän isommalla kouralla kokelaalle. Itse SA-asioiden osalta jopa näin maallikkona on paljonkin kiinnostavaa mietittävää. Ulospäin kurinpidollinen puoli saattaa rauhan aikana näyttäytyä merkittävämpänä, mutta se paljon puhuttu jumalhämärä ei taida olla koko totuus siitä miten valmiuden eri vaiheessa orkesteri soittaa.
 
Peruskysymys on siinä, että jos kansakunta joutuu sen suurimman onnettomuuden eteen, siitä ei oikein selviä elleivät oikeastaan kaikki tee velvollisuuttaan ja silloinkin pitää ponnistaa voimat äärimmilleen. Yksilöllinen palvelu ja vain omasta edusta kiinni pitäminen voi aiheuttaa koko kansan tuhon. Tässä mielessä armeija sosiaalistavana pakkolaitoksena on aika aikuinen ratkaisu.
 
Peruskysymys on siinä, että jos kansakunta joutuu sen suurimman onnettomuuden eteen, siitä ei oikein selviä elleivät oikeastaan kaikki tee velvollisuuttaan ja silloinkin pitää ponnistaa voimat äärimmilleen. Yksilöllinen palvelu ja vain omasta edusta kiinni pitäminen voi aiheuttaa koko kansan tuhon. Tässä mielessä armeija sosiaalistavana pakkolaitoksena on aika aikuinen ratkaisu.

En oikein osaisi elää jatkuvassa valmiudessa siihen suurimpaan onnettomuuteen. Itseä varten täällä eletään, siitä kannattaa ottaa kaikki irti ja tehdä juuri sitä mistä tykkää. Toivottavasti en ole Suomen puolustuksen kulmakivi jos vaikka astma tästä pahenee ja sodanajan sijoitus jää saamatta. Uskon kyllä, että kansani on täällä yhä silloin kun olen jo tuhkaa. Sodan sattuessa tekisin tottakai parhaani mukaan sitten jotain muuta.
 
Toivottavasti en ole Suomen puolustuksen kulmakivi.

Toivottavasti en minäkään. Ja maata todellakin voi palvella hyvin monella tavalla. Risto Ryti pelasti maan vaikka ei ollut armeijaa käynyt.

Vaikka meillä olisi millaisia spartalaisia, yksi poliitikko voi pyyhkiä kansakunnan kartalta allekirjoittamalla jotain. Näin Virolle, Latvialle ja Liettualle kävi 50 vuodeksi.
 
Eiko trollin ruokkiminen tulisi jo lopettaa, veli @Vonka. Tämän sivun yläreunassa arvon Patton käyttää kassusta nimitystä "parakki". Tätä sanaa näkee toimittajien käännösvirheenä sanomalehdissä; eikai se kenenkään
oikeasti inttiä käyneen sanavarastoon kuulu...
 
Back
Top