Onko Putinin lähtölaskenta alkanut?

Omavaraisuuden tavoittelu johtaa resurssien tehottomaan käyttöön kun yritetään väkisin tehdä sellaista mihin ei ole edellytyksiä. Tehokkuus tulee aina erikoistumisesta ja jos yrittää tehdä vähän kaikkea niin ei ole hyvä oikein missään. Valtiojohtoiset ohjelmat tuppaavat olemaan kaikkialla erinomaisen tehottomia enkä usko Venäjänkään yllättävän tässä suhteessa positiivisesti. Esimerkiksi armeijan modernisointiohjelmasta, joka vie viidenneksen valtion budjetista, ajautuu venäläisten omienkin arvioiden mukaan kolmasosa erilaisten välistävetäjien taskuun joten veikkaanpa tämän omavaraisuuskampanjankin tuottavan tusinan uusia dollarimiljardöörejä ilahduttamaan jetsetin suosimia biletyspaikkoja.
 
Koitanpa palauttaa keskustelua raiteilleen: Jos Putin lähtee, niin mitä sitten tapahtuu? Putin katsoo itselleen henkisensä seuraajan, jonka käsiin uskoo Venäjän? Vai tuleeko lähtö väistämättä rytinällä, niin että tulee tilinteon aika? Vallan jarrumieheksi nousee uusi Jeltsin, joka käynnistää perivenäläisen syklin alusta? Onko länsimainen hallintotapa Venäjälle kulttuurisesti mahdoton ja vihervasemmiston höpötystä?

Putinin itselleen nimittämän seuraajan sisältävän skenarion toteutuminen muuttuu päivä päivältä epätodennäköisemmäksi koska Venäjällä kaikesta huolimatta olemassaoleva demokraattinen oppositio kehittyy koko ajan. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa Putin sai kaikesta propakandahehkutuksesta ja rummunpäristyksestä huolimatta vain (muistaakseni) 63% annetuista äänistä, mitä voi pitää tappiona. Toinen heikko signaali muutoksen tuulista on Aleksei Navalnyin menestys Moskovan pormestarinvaaleissa keskellä Kremlin mustamaalauskampanjaa.

Venäjällä on presidentinvaalit seuraavan kerran vuonna 2018 joten toistaiseksi hajanaisella ja riitaisalla oppositiolla on aikaa koota rivinsä ja nostaa esiin uskottavia ehdokkaita sekä vaihtoehtoisia strategioita Venäjän tulevaisuuden suunnasta. Ei länsimainen demokratia mikään mahdottomuus ole venäläistenkään omaksua, täytyy pitää mielessä se tosiseikka että sama kehitys joka toi useimmat eurooppalaiset kansakunnat itsevaltiuudesta demokratiaan käynnistyi toden teolla noin sata vuotta sitten kun ensimmäinen maailmansota hajotti vanhan järjestyksen perustat. Venäjällä tuo kehitys ei päässyt alkuun kun tsaarin valtarakenteiden omistaja vaihtui eikä uusi omistaja ollut kiinnostunut kehittämään mitään todellista kansanvaltaa. Nyt se muutos odottaa lähtökuopissaan ja kerää voimia.

Saa nähdä mitä tapahtuu kun talouspakotteet alkavat purra venäläisen keskiluokan arkeen suurissa kaupungeissa. Laaja lähestulkoon omavaraistaloudessa elävä maaseutu tuskin huomaa mitään pakotteita mutta suurten kaupunkien koulutettu, kielitaitoinen ja medianlukutaidolla varustettu poliittisesti aktiivinen keskiluokka on eri asia ja tämä porukka tulee aivan varmasti aiheuttamaan Putinille päänsärkyä.

Toinen juttu on mitä tapahtuu Ukrainassa parin seuraavan vuoden aikana. Jos Ukraina onnistuu vakiinnuttamaan demokraattisen hallintotavan joka pistää korruption ruotuun niin "tauti" tulee hyvin suurella todennäköisyydellä leviämään Venäjällekin.
 
Saa nähdä mitä tapahtuu kun talouspakotteet alkavat purra venäläisen keskiluokan arkeen suurissa kaupungeissa. Laaja lähestulkoon omavaraistaloudessa elävä maaseutu tuskin huomaa mitään pakotteita mutta suurten kaupunkien koulutettu, kielitaitoinen ja medianlukutaidolla varustettu poliittisesti aktiivinen keskiluokka on eri asia ja tämä porukka tulee aivan varmasti aiheuttamaan Putinille päänsärkyä.

Toinen juttu on mitä tapahtuu Ukrainassa parin seuraavan vuoden aikana. Jos Ukraina onnistuu vakiinnuttamaan demokraattisen hallintotavan joka pistää korruption ruotuun niin "tauti" tulee hyvin suurella todennäköisyydellä leviämään Venäjällekin.

Pakotteet ovat hyvin harvoin, jos koskaan, toimineet tuolla tavalla. Usein niillä on jopa päinvastainen vaikutus, sillä tehoton hallinto voi maskeerata oman epäonnistumisensa syyttämällä talouspakotteita, ja kurjuudesta voi aiheellisestikin syyttää ulkomaita. Paras esimerkki tästä on Kuuba, jolle asetetut talouspakotteet ovat valtavaa hölmöyttä. Olen varma että Castrot olisivat kaatuneet aikaa sitten ilman pakotteita. Jenkit luultavasti ovat tämän jo pitkään tajunneet, mutta vuosikymmenien epäonnistunutta politiikka ei haluta myöntää, sillä se laskettaisiin sitten Kuuban voitoksi.

Putinin suurin riski on että maailmantalous romahtaa taas, ja teollisuusmaat lakkaavat tarvitsemasta venäläistä energiaa ja raaka-aineita. Näin kävi 2008, mutta romahdus oli silloin lyhytaikainen ja Venäjän muuten vahva taloustilanne mahdollisti elvytyksen. Uusintakierros olisi kuitenkin sitten jo hyvin hankala. Putinin kannalta ongelmallista on että Venäjän omat toimet lisäävät epävakautta, ja täten myös tällaisen romahduksen todennäköisyyttä. EU:n talous on hyvin heikoissa kantimissa, kauppasodan aiheuttama lisärasitys voi hyvinkin osoittautua kohtalokkaaksi. Tämä ei kuitenkaan olisi Venäjälle mikään ilonaihe. Öljy- ja kaasuvauraus on tuonnut Venäjälle paljon rahaa, mutta talouskriisin iskiessä voisi hyvinkin käydä niin että kansalaiset rupeavat kyselemään mihin se on mennyt: onko sillä rakennettu jotain oikeasti kestävää ja tehty taloutta vahvistavia investointeja, vai onko käynyt kuten eräissä muissa maissa että on vain rakennettu rumia kellotorneja tai hassun näköisiä saaria.

Ukrainan poliittinen ilmasto on niin mätä ettei sellaista messiasta löydy joka sen parissa vuodessa putsaisi.
 
Pakotteet ovat hyvin harvoin, jos koskaan, toimineet tuolla tavalla. Usein niillä on jopa päinvastainen vaikutus, sillä tehoton hallinto voi maskeerata oman epäonnistumisensa syyttämällä talouspakotteita, ja kurjuudesta voi aiheellisestikin syyttää ulkomaita. Paras esimerkki tästä on Kuuba, jolle asetetut talouspakotteet ovat valtavaa hölmöyttä. Olen varma että Castrot olisivat kaatuneet aikaa sitten ilman pakotteita. Jenkit luultavasti ovat tämän jo pitkään tajunneet, mutta vuosikymmenien epäonnistunutta politiikka ei haluta myöntää, sillä se laskettaisiin sitten Kuuban voitoksi.

Putinin suurin riski on että maailmantalous romahtaa taas, ja teollisuusmaat lakkaavat tarvitsemasta venäläistä energiaa ja raaka-aineita. Näin kävi 2008, mutta romahdus oli silloin lyhytaikainen ja Venäjän muuten vahva taloustilanne mahdollisti elvytyksen. Uusintakierros olisi kuitenkin sitten jo hyvin hankala. Putinin kannalta ongelmallista on että Venäjän omat toimet lisäävät epävakautta, ja täten myös tällaisen romahduksen todennäköisyyttä. EU:n talous on hyvin heikoissa kantimissa, kauppasodan aiheuttama lisärasitys voi hyvinkin osoittautua kohtalokkaaksi. Tämä ei kuitenkaan olisi Venäjälle mikään ilonaihe. Öljy- ja kaasuvauraus on tuonnut Venäjälle paljon rahaa, mutta talouskriisin iskiessä voisi hyvinkin käydä niin että kansalaiset rupeavat kyselemään mihin se on mennyt: onko sillä rakennettu jotain oikeasti kestävää ja tehty taloutta vahvistavia investointeja, vai onko käynyt kuten eräissä muissa maissa että on vain rakennettu rumia kellotorneja tai hassun näköisiä saaria.

Ukrainan poliittinen ilmasto on niin mätä ettei sellaista messiasta löydy joka sen parissa vuodessa putsaisi.

Kuuba on saari, josta ei hirveästi ole mahdollisuutta lähteä ulos katselemaan mitä muualla tapahtuu. Voi varmaan syyttää ulkomaita kurjuudesta, jos pystyy oikeuttamaan oman hyökkäyksen Ukrainaan. Todellisessa maailmassa sille ei ole oikeutta, mutta bydlo-massoille varmaan RT-propaganda menee läpi. Eri asia alkaako tyytymättömyys leviämään niiden keskuudesta, jotka seuraavat riippumattomia uutislähteitä.

Venäjä on lähinnä investoinut sotilasmahdin ylläpitoon, joka aikaisemmin pohjautui suurempaan maahan, mutta joka silti romahti. Ei ole näköpiirissä, että Venäjällä valmistettaisiin mitään sellaista mikä menisi muualla kaupaksi. Jos nyt sattuisivat valmistamaan jotain fiksua, niin toivottovasti kukaan länsimaissa ei osta niitä ihan jo boikotti mielessä.
 
Pakotteet ovat hyvin harvoin, jos koskaan, toimineet tuolla tavalla. Usein niillä on jopa päinvastainen vaikutus, sillä tehoton hallinto voi maskeerata oman epäonnistumisensa syyttämällä talouspakotteita, ja kurjuudesta voi aiheellisestikin syyttää ulkomaita. Paras esimerkki tästä on Kuuba, jolle asetetut talouspakotteet ovat valtavaa hölmöyttä. Olen varma että Castrot olisivat kaatuneet aikaa sitten ilman pakotteita. Jenkit luultavasti ovat tämän jo pitkään tajunneet, mutta vuosikymmenien epäonnistunutta politiikka ei haluta myöntää, sillä se laskettaisiin sitten Kuuban voitoksi.

Kuuban taloussaarto on poliittinen relikki joka on pysynyt pystyssä Floridan kuubalaissiirtokunnan äänillä: Florida on ollut monissa USA:n vaaleissa vaa'ankielen asemassa ja tämän vuoksi liittovaltiotasolla menestystä haluavien politikkojen on silitettävä Miamin pikku-Havannan karjala takaisin porukoita myötäkarvaan. Aika tekee tehtävänsä tässäkin asiassa: Castrojen dynastian tiimalasissa on viimeiset hiekanjyvät menossa ja Miamissa USA:n kuubalaisten uusi sukupolvi ei juurikaan haikaile isiensä maille. Kun vanhat riitapukarit on saatettu manan majoille niin aivan varmasti Kuubassa tarkistetaan suhdetta markkinataloteen ja demokratiaan. USA:n senaatti taas voi purkaa saarron tukeakseen Kuuban demokratiakehitystä menettämättä kasvojaat tai floridalaisten ääniä.

Recon4Life kirjoitti:
Kuuba on saari, josta ei hirveästi ole mahdollisuutta lähteä ulos katselemaan mitä muualla tapahtuu.

Maailma on ollut Kuubassa kylässä jo pitkään koska satelliittilähetysten katseleminen ei ole ollut mikään ongelma viimeiseen pariin kymmeneen vuoteen. Kuubalaiset tietävät hyvin tarkkaan mitä maailmalla tapahtuu ja miten muualla eletään. Kovasti odottavat että Fidel veljineen heittäisi lusikan nurkkaan.

Ukrainan poliittinen ilmasto on niin mätä ettei sellaista messiasta löydy joka sen parissa vuodessa putsaisi.

Ei siihen mitään messiasta tarvita vaan kansan tahto ja se, että kansan enemmistö vaatii enemmän tai vähemmän aktiivisesti pesän puhdistamista eikä suostu enää entiseen menoon.
 
Power in the Kremlin Comes With a Price
Moscow Times 14.8.2014

5434-08-cartoon2012.jpg


The Russian media recently celebrated, rather modestly, an anniversary of great significance in the history of this country. Fifteen years ago, on Aug. 9, 1999, former President Boris Yeltsin made the decision to name Vladimir Putin as his successor.

Putin, at the time chief of the Federal Security Service, was appointed acting head of the Russian government and then simply prime minister several weeks later. Meanwhile, Yeltsin completely stepped into the background, handing over the reins of government to Putin.

Aug. 9 is therefore a very important date because it marks the day the KGB came to power in Russia. In the time since, Putin has destroyed the country's civil society, freedom of press and independent business, and is on the way toward making Russia a global outcast.

The '90s turned out to be the last time that Russian society would attempt democratic development. There are no signs that this attempt will ever be repeated. It looks like inertia will keep the country traveling down the paths Putin has created, perhaps even after he is gone.

The move away from democracy happened gradually, and each step was connected with blood.

Literally the day after Putin was appointed, war in the Caucasus broke out again, this time in Dagestan. Two weeks after his appointment, a bomb went off near the Kremlin, in the Okhotny Ryad shopping center, injuring 40. A month after he was appointed, apartment buildings were blown up with inhabitants sleeping inside in Moscow, Buinaksk and Volgodonsk; 300 people were killed.

Two months after his appointment, a full-scale war began in Chechnya that would continue for 9 1/2 years and take the lives of 6,000 Russian soldiers and 20,000 Chechen separatists. Accurate figures for civilian causalities are hard to come by, but they likely number in the tens of thousands.

The shocked and fearful public approved of the tough attitude Putin displayed in televised statements regarding these events. Against the backdrop of these bloody circumstances, Putin's approval shot up to a level that neither Gorbachev nor Yeltsin could have dreamed of, even before the early elections. Then Yeltsin retired on New Year's Eve, and Putin officially took over the office of the president.

Putin started his first four-year term with an attack on independent media (the first victim was broadcaster NTV), and ended it by eliminating gubernatorial elections. Regional leaders were then appointed personally by the president instead of being chosen by the populace, as they had been under Yeltsin. The direct election of Federation Council members was also eliminated.

These revolutionary changes to the constitution were also implemented with the help of support gained from a tragic event; at the start of September, terrorists took a school in Beslan hostage. The unsuccessful operation to free the hostages ended in the deaths of 330 children.

Against the backdrop of Russians' fear and anxiety, the mechanism of Russian business has also changed drastically under Putin's rule. The biggest corporations are now controlled by his personal friends, mostly former KGB officers. State-owned energy firm Gazprom has practically become Putin's personal company.

Nor has Putin neglected other areas of life. Everything he turns his attention to is immediately placed under the management of people with ties to the former KGB. Governors, ministers, whole industries, ports and railroads … Even the Russian children's rights ombudsman, Pavel Astakhov, is a former member of that organization. It's not surprising that he was the one tasked with abolishing foreign adoptions of Russian orphans, meaning that 100,000 children in orphanages won't be able to find loving families abroad.

Putin's staffing policies are based on the principle of "loyalty in return for corruption." Bureaucrats in the government, law enforcement and military are practically granted the right to steal and forbidden just one thing: criticism of the president.

Those fighting corruption are sent to prison and prosecuted in independent courts. Whistleblower Sergei Magnitsky was killed in prison, and opposition leader Alexei Navalny, who is facing six criminal charges, is under house arrest. Meanwhile, former Defense Minister Anatoly Serdyukov escapes punishment for corruption.

The biggest consequence of these 15 years, however, is that Putin has managed to corrupt the people of Russia themselves, instilling them with fascist values and ideals. Sociological studies show a frightening degree of support for xenophobia, homophobia and extreme nationalism.

Like everything under Putin, this was also a gradual process: First atheists were characterized as second-class citizens, then homosexuals; and then Crimea was taken and annexed and war unleashed in Ukraine. These are all links in the same chain. And the first one was forged 15 years ago on Aug. 9, 1999.
 
http://www.taloussanomat.fi/kolumnit/2014/08/13/putin-on-pinteessa/201411213/145?n=1

Putin on pinteessä
13.8.2014 16:12
Vesa Varhee

Venäjän presidentti Vladimir Putin on ajautumassa kenties ylipääsemättömään ahdinkoon. Ukrainan tapahtumista kehittynyt kauppasota EU:n ja Yhdysvaltojen kanssa vaurioittaa Venäjän taloutta ja kansalaisten elämää monin tavoin, ja tyytymättömyys saattaa yllättää presidentin. Maaliskuun vallankumous vuonna 1917 osoitti, mitä tapahtuu, kun Venäjän kansalta loppuu leipä.

Venäjän ulkomaisille elintarvikkeille asettamat tuontirajoitukset ovat jo ehtineet näkyä Lappeenrannan elintarvikekaupoissa. Etenkin voita ja muita maitotuotteita hamstrataan, mikä saattaa osaltaan lievittää Valion jo uutisoitua tarvetta vähentää väkeään.

Ilmiö kertoo melko selvää kieltä siitä, kuinka paljon Pietarin ja Viipurin seutujen venäläisväestö luottaa kotimaansa mahdollisuuksiin korvata tuontielintarvikkeet kotimaisilla. Perinteiset kesämökeillä kasvatetut vihannekset ovat, neuvostoajan tapaan, arvossaan syksyn ja talven aikana. Maitotuotteiden tuotantoa on kuitenkin hankala nostaa nopeasti.

Elintarvikepulaa vakavampi ongelma Venäjälle on energiaviennin heikentyminen. Lämpimän viime talven jälkeen etenkin Saksan kaasuvarastot ovat täynnä, ja maan teollisuuden kasvu on heikentymään päin. Tämä vähentää Saksan energiatarvetta, ja Venäjän osuus Saksan tuontienergiasta on muutenkin kohtalaisen pieni.

Venäjä tarvitsee saksalaisia teollisuustuotteita ja koneita pyörittääkseen teollista tuotantoaan. Tuontinsa Venäjä voi maksaa vain energiaa viemällä, ja sen pelivara kapenee koko ajan.

On kohtalaisen epätodennäköistä, että Venäjä ryhtyisi rajoittamaan alueensa ylilentoja. Jokainen Venäjän ylittävä ulkomainen lento on suoraa tuloa valtion kassaan, joka ei energiamenekin pienenemisen ja öljyn hinnan laskun myötä ei ole kovinkaan vahvassa tilassa. Samaan aikaan ruplan heikentyminen nostaa tuontituotteiden hintoja.

Lännellä on aikaa odottaa

Tuontirajoitukset ovat haitaksi joukolle EU-maiden yrityksiä. Tilannetta voi pitää terveellisenä muistutuksena Venäjän yhteiskuntamallin liiketoiminnalle aiheuttamista poliittisista riskeistä. Kokonaisuutena EU ja Yhdysvallat kuitenkin tarvitsevat Venäjää vähemmän kuin Venäjä niitä.

Mitä pidempään tuontirajoitukset jatkuvat, sen vaikeampaa tilanteen korjaaminen on, vaikka Putin onnistuisikin vielä irtautumaan pakotteista ja perääntymään. Presidentin maailmankuva on peräisin neuvostoajoilta, ja hän ilmeisesti kuvittelee valtion voivan ohjata yleistä mielipidettä kontrolloimalla mediaa. Internet antaa venäläisille kuitenkin myös vaihtoehtoisen näkökulman tapahtumiin, mikä syö pahasti presidentin uskottavuutta.

Venäjältä puuttuu toimiva teollinen infrastruktuuri, eikä maan teollisuus tuota juuri mitään vientikelpoista. Jopa Venäjän puolustusvoimat tilaavat ulkomailta kehittyneempiä asejärjestelmiä, kuten taistelualuksia Ranskasta.

Kun teollisuusyritysten laitehuolto vaikeutuu ja varaosien saatavuus heikkenee, sekä maan taloudellinen että sotilaallinen johto alkavat huolestua. Jos tähän vielä lisätään elintarvikepula ja lähestyvä talvi, levottomuuksia on odotettavissa.

Venäjän ja Neuvostoliiton historia kertovat, että huonoja ratkaisuja tehneistä johtajista hankkiudutaan tarpeen vaatiessa eroon. Esimerkiksi Nikita Hruštšov erotettiin paikaltaan Neuvostoliiton johdossa keskuskomitean kokouksessa, ilman isompia komplikaatioita. Hänen maatalouspolitiikkansa ei ollut ratkaissut Neuvostoliiton elintarvikepulmia, ja hän oli heikentänyt maan suhteita sekä Kiinaan että Yhdysvaltoihin.

Samalla tavoin Putin saattaa saada tilaisuuden vetäytyä virastaan esimerkiksi äkillisen sairauden uuvuttamana, ja Venäjän ruoriin voi nousta uusi nimi luotsaamaan maata takaisin hyviin väleihin lännen kanssa ja palauttamaan Krimin Ukrainaan.

Avaimet ovat armeijalla

Kuten Venäjällä niin usein, tilanteen ratkaisemisen avaimet ovat viime kädessä Venäjän asevoimilla. Kun venäläiset tammikuussa 1905 osoittivat tyytymättömyyttään sotatappioihin ja elintarvikepulaan, tsaarin henkivartiosto avasi tulen ja noin tuhat mielenosoittaja kuoli. Maaliskuussa 1917 armeija sen sijaan liittyi mielenosoittajiin ja tsaari Nikolai II pantiin viralta.

Elokuussa 1991 yritetty vallankaappaus tyrehtyi, kun armeija ilmaisi tukevansa Boris Jeltsiniä. Armeijan johto ymmärsi tarvitsevansa läntistä teknologiaa kyetäkseen puolustamaan Venäjän levotonta eteläistä rajaa, eikä tilanne ole tältä osin mitenkään muuttunut.

Kaiken kaikkiaan on hyvin mahdollista, että itsensä pahan kerran nurkkaan maalannut presidentti Putin pannaan viralta ja Venäjän ulkomaansuhteet alkavat pikku hiljaa lämmetä kohti normaalimpaa tilaa.

EU:lle tilanne on osoittautumassa kasvattavaksi kokemukseksi: yhteisö on kyennyt ainakin tähän asti toimimaan yhdessä, yhteisten etujensa puolesta. Samalla se on alkanut opetella käyttämään taloudellista valtaansa.

Suomelle talouspakotteista aiheutuu jonkin verran tilapäistä vahinkoa. On valitettavan lyhytnäköistä, että tätä on jo ehditty käyttää sisäpoliittisena, EU-integraation vastaisena aseena. Kysehän on vain siitä, että Suomen maantieteellinen asema merkitsee paitsi tilaisuuksia hyötyä Venäjästä myös niiden vastapainoksi pulmia, jos EU:n ja Venäjän välillä syntyy ongelmia.

Jokainen voi myös tykönään miettiä, kuinka turvallisessa asemassa Suomi olisi ilman EU-jäsenyyttä. Venäjä on vielä pitkään kehittymätön maa, joka opettelee kansainvälisen politiikan ja talouden käytössääntöjä ja käytäntöjä, ja siksi se on pysyvä epävarmuustekijä pienille naapureilleen.

 
Mielestäni Minuteman vähättelee energiaan liittyviä yksityiskohtia ja sitä kokonaisuutta, joka energiariippuvaisen ostajakunnan hallittavana on. Tottakai kaikki tässä maailmassa on korvattavissa, kysehän on vain ajasta ja hinnasta. Ja politiikasta. Mutta siinäpä sitä jo onkin. Länsi-Euroopan varastot ja varmuusasiat ovat käytännössä hyvin kapelot. Kolmen kuukauden mistaaki energiansaantiin on paha paikka, ei se paljon auta teollisuutta ja kotitalouksia, jos niille voidaan sanoa tammikuussa, että odottakaa nyt kolme kuukautta, kunhan Minuteman järkkää uudet toimittajat ja maksaa nousseen hinnan vielä. Pitkä on kolmekin kuukautta kyrvöttää energiapulan oloissa, eikös vain.

Markkinatalouden mekanismien mukaan yhden toimittajan putoaminen pelistä ei suinkaan laske hintoja, vaan energianmyyjät ottavat kyllä lystistä kaiken irti. Vai oletatteko, että Venäjän energian puuttuminen kaukalosta laskee muualta saatavan energian hintaa? Höpssiss. Kyllä tässä vaan ollaan melkoisessa kytkyessä. Lännessä haukottiin aidosti henkeä, kun Venäjä solmi Kiinan kanssa energiasopimuksen, jonka lopullista mittaa ei AIDOSTI EDES tunneta.

Liusketohuilu onkin varmasti vastavedon poikanen, ennen muuta, sille kehitykselle, johon energiamarkkinat ovat siirtyneet. Tai siirtymässä.

Muistakaa euforiset sanat: Venäjä voi myydä energiaa muuallekin kuin Länteen. Ja se on aidosti hankala juttu ensinnä energian hintakehityksen kannalta, poliittisesti - riippuvuuspolitiikka alkaa siis kusta- ja jopa niukkuusefektin kautta.

No olipa miten oli, mutta on se käsittämätöntä, miten rupelolla tavalla Venäjän yhteiskunta pääsee hyötymään niistä valtavista vientituloista, joita koituu yksistään energianmyymisestä. Kai siinä on joku kolmijako: energiateollisuus, sotatalous ja oligarkia. Jokainen ottaa kolmanneksen ja kas, ompa tuokin fyrkka jaettu sitten normalno.
 
Putinin lähtölaskennasta en tiedä, mutta ohessa linkin päässä täyslaidallinen kritiikkiä:

http://www.worldaffairsjournal.org/...l-kremlin’-interview-professor-walter-clemens
‘Criminal in the Kremlin’: An Interview with Professor Walter Clemens
13 August 2014
PutinKremlinConference.jpeg

Below is an interview I conducted recently with Walter Clemens, a professor emeritus of political science at Boston University and an associate of the Davis Center for Russian and Eurasian Studies at Harvard University.
 
Muistakaa euforiset sanat: Venäjä voi myydä energiaa muuallekin kuin Länteen.

Mihinkäs ne energiantoimittajat joiden asiakkaat Venäjä kaappaa sitten myyvät öljynsä/kaasunsa? Jokuhan myy tälläkin hetkellä energiatuotteita esimerkiksi Kiinaan ja jos Venäjä ryhtyy toimittamaan niitä Kiinalle niin tuskinpa Kiinan aikaisemmat toimittajat pistävät lappua luukulle.

Jos en ihan väärin muista niin Arabiemiraatteihin rakennettiin kymmenisen vuotta sitten maailman suurin maakaasun nesteytyslaitos USA:n markkinoita varten. Kun USA ryhtyikin hyödyntämään liuskekaasuesiintymiään, LNG:stä syntyi ylitarjontaa ja hinnat tippuivat. Tämän vuoksi mm. maailman suurin tunnettu maakaasukenttä, Barentsinmeren pohjassa oliva Shtokmanin kenttä on edelleen korkkaamatta.

Kolmen kuukauden mistaaki energiansaantiin on paha paikka, ei se paljon auta teollisuutta ja kotitalouksia, jos niille voidaan sanoa tammikuussa, että odottakaa nyt kolme kuukautta, kunhan Minuteman järkkää uudet toimittajat ja maksaa nousseen hinnan vielä. Pitkä on kolmekin kuukautta kyrvöttää energiapulan oloissa, eikös vain.

Älä viitsi. Kuvitteletko sinä ihan tosissasi että elinkeinoelämä ja hallitukset istuvat flegmaattisesti pallejaan puristellen odottamassa että Venäjä pistää kaasu/öljyhanat kiinni ja varmuusvarastot on poltettu loppuun ennen kuin ryhdytään etsimään korvaavaa vaihtoehtoa? Kyllä nuo vaihtoehtosuunnitelmat on mietitty sekä valtio että yritystasolla jo kauan ennen kuin mistään Ukrainan kriisistä oli edes aavistusta. Sitä kutsutaan riskienhallinnaksi.
 
Mihinkäs ne energiantoimittajat joiden asiakkaat Venäjä kaappaa sitten myyvät öljynsä/kaasunsa? Jokuhan myy tälläkin hetkellä energiatuotteita esimerkiksi Kiinaan ja jos Venäjä ryhtyy toimittamaan niitä Kiinalle niin tuskinpa Kiinan aikaisemmat toimittajat pistävät lappua luukulle.

Jos en ihan väärin muista niin Arabiemiraatteihin rakennettiin kymmenisen vuotta sitten maailman suurin maakaasun nesteytyslaitos USA:n markkinoita varten. Kun USA ryhtyikin hyödyntämään liuskekaasuesiintymiään, LNG:stä syntyi ylitarjontaa ja hinnat tippuivat. Tämän vuoksi mm. maailman suurin tunnettu maakaasukenttä, Barentsinmeren pohjassa oliva Shtokmanin kenttä on edelleen korkkaamatta.



Älä viitsi. Kuvitteletko sinä ihan tosissasi että elinkeinoelämä ja hallitukset istuvat flegmaattisesti pallejaan puristellen odottamassa että Venäjä pistää kaasu/öljyhanat kiinni ja varmuusvarastot on poltettu loppuun ennen kuin ryhdytään etsimään korvaavaa vaihtoehtoa? Kyllä nuo vaihtoehtosuunnitelmat on mietitty sekä valtio että yritystasolla jo kauan ennen kuin mistään Ukrainan kriisistä oli edes aavistusta. Sitä kutsutaan riskienhallinnaksi.

Turha huoli, varmasti kirpaisee myös Suomea jos Venäjä panee kaikki hanat, kanavat ja johdot kiinni, mutta kyllä siitä selvittäisiin vyötä kiristämällä ja lämpötiloja tiputtamalla, mutta Venäjä ei selviäisi pitkästä eristyksestä. Kyllä tässä länsimailla on valttikortit vaikka näin rauhan aikana onkin vaikea puhaltaa yhteen hiileen. Demokratialla on hintansa, mutta se on loppupeleissä vahvempi. USA oli aika reppana ennen toista maailmansotaa, mutta polkaisi alta aikayksikön käyntiin valtaisan tuotantokoneiston. Myös EU:lla on piileviä resursseja, mutta niitä ei haluta (kyetä) ottamaan käyttöön ennen todellista hätää. Tämä liittyy siis talouteen ja huoltovarmuuteen, sotilaallisen voimankäytön osalta meillä on Nato, jonka taustalla puolestaan eri maiden asevoimat (Suomi on tietysti poikkeus).
 
Lännessä haukottiin aidosti henkeä, kun Venäjä solmi Kiinan kanssa energiasopimuksen, jonka lopullista mittaa ei AIDOSTI EDES tunneta.

Kyllä tunnetaan. Venäjä vonkasi tuota sopimusta kaksikymmentä (20) vuotta ja ei tarvita kummoisia näkijänlahjoja siihen johtopäätökseen että sopimus tehtiin Kiinan ehdoilla. Fakta on myös se, että se Kiinaan kaasua toimittava putkilinja on vasta viiva kartalla ja sanoja paperilla. Eikä niitä fantastisia kaasutankkereitakaan päivässä rakenneta. Venäjän kaasunvienti perustuu kiinteisiin putkilinjoihin eikä niitä kovin nopeasti vedetä uusille markkinoille varsinkaan jos linja pitää vetää kolmansien maiden alueiden läpi.


http://www.kauppalehti.fi/etusivu/venaja+paljasti+kiinan+kaasun+hinnan/201405683946&ext=rss
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä tunnetaan. Venäjä vonkasi tuota sopimusta kaksikymmentä (20) vuotta ja ei tarvita kummoisia näkijänlahjoja siihen johtopäätökseen että sopimus tehtiin Kiinan ehdoilla. Fakta on myös se, että se Kiinaan kaasua toimittava putkilinja on vasta viiva kartalla ja sanoja paperilla. Eikä niitä fantastisia kaasutankkereitakaan päivässä rakenneta. Venäjän kaasunvienti perustuu kiinteisiin putkilinjoihin eikä niitä kovin nopeasti vedetä uusille markkinoille varsinkaan jos linja pitää vetää kolmansien maiden alueiden läpi.

USA ilmaisi sijoittavansa 33 miljardia afrikkaan kohdistuvaan tuotantoon ja Obama julisti TVssa etta tuon investoinnin myota Amerikassakin syntyy paljon hyvin palkattija tyopaikkoja.
Kiinan etumaksu kaasunvienti sopimuksesta Venajalle oli vissiin 70 miljardia.
 
Tuohon Kiinan maksamaan $350 / 1000m3 hintaan voi sanoa, että Venäjä ei tuosta sopimuksesta kyllä tule vuosikausiin voittoa ottamaan, ottaen huomion kaasulinjojen rakentamisen jne. Eikä vienti edes kovin heti ala.
 
Tuohon Kiinan maksamaan $350 / 1000m3 hintaan voi sanoa, että Venäjä ei tuosta sopimuksesta kyllä tule vuosikausiin voittoa ottamaan, ottaen huomion kaasulinjojen rakentamisen jne. Eikä vienti edes kovin heti ala.

Ei kyse ole vain kaasun viennista. Siella tulee olemaan muitakin investointi kohteita Kiinalle, ja taas muita...

Jättisopimus nostaisi Venäjän itsetuntoa
Tiistai 20.05.2014 klo 12:10

KUVA: SAMI HALINEN/KL
2014052548833.jpg

Venäjä ja Kiina saattavat näillä hetkillä solmia historiallisen sopimuksen.
Sopimus kaasutoimituksista Venäjältä Kiinaan on viimeinkin toteutumassa vuosien neuvottelujen jälkeen.
Länsimaiden pyrkimykset vähentää riippuvuuttaan Venäjän kaasusta ovat epäilemättä parantaneet Kiinan neuvotteluasemia.
Venäjän presidentti Vladimir Putin vierailee parhaillaan Kiinassa, ja maat pyrkivät allekirjoittamaan sopimuksen matkan aikana. Venäjän mediassa vihjeitä sopimuksen syntymistä ja neuvotteluista tihkuvia tietoja odotetaan henkeä pidätellen.
Jos Putin palaa Pekingistä Moskovaan kaasusopimus takataskussa, se voi kohottaa Venäjän itsetuntoa Ukrainan kriisin aiheuttamissa erimielisyyksissä länsimaiden kanssa.
Sopimus olisi Venäjälle kelpo todiste siitä, ettei se ole länsimaiden pakotteiden heiteltävissä. Odotetun sopimuksen lykkääntyminen jälleen taas olisi takaisku, sillä Venäjä on viime aikoina pyrkinyt korostamaan tiivitä suhteitaan Kiinaan.
Ilmansaasteista kärsivä Kiina puolestaan saisi ruokittua talouskasvuaan kivihiiltä vähempipäästöisellä energialla. Sopimuksen syntyminen on jäänyt kiinni hinnasta, jota Kiina on pitänyt korkeana.
Kiina haluaisi myös edistää omien valtionyhtiöidensä osallistumista energia-alan hankkeisiin Venäjällä. Venäläinen talouslehti Vedomosti kertoi tänään, että Venäjä olisi huolimassa kiinalaiset kumppaniksi nesteytetyn maakaasun tuotantolaitoshankkeeseen Vladivostokissa. Strategisessa kohteessa ulkomainen omistus voi olla korkeintaan 49 prosenttia.
Kiinan ja Venäjän välinen 30-vuotinen kaasusopimus tarkoittaisi, että vuodesta 2018 lähtien 38 miljardia kuutiometriä maakaasua virtaisi vuosittain Siperian kaasukentiltä kasvavan Kiinan tarpeisiin. Tämän hetkisten spekulaatioiden mukaan kaasun hinta olisi Kiinalle 350-380 miljardia dollaria tuhannelta kuutiometriltä.
Vertailun vuoksi, Venäjä korotti Ukrainalle myytävän kaasun hintaa keväällä 485 dollariin tuhannelta kuutiometriltä. Hinnannousu johtui aiempien alennusten perumisesta, ja Venäjä sanoi sen olevan markkinaehtoinen hinta kaasusta.
Vahvistuva kumppanuus Kiinan kanssa ei tee Euroopasta Venäjälle merkityksetöntä. Sopimuksen mukaiset kaasutoimitukset ovat vain neljännes siitä, mitä Venäjä toimittaa Eurooppaan. Venäjän talouden kannalta kaasu ei myöskään ole yhtä tärkeä kuin öljy.
Sen sijaan sopimuksen toteutuminen tarkoittaisi Venäjän taloudellisen ja strategisen painopisteen siirtymistä askelen itään. Kahden maan välillä kulkeva kaasuputki on vahva side,kuten Ukrainassakin on nähty.
 
Tottahan toki, mutta Kiinalle erittäin edullinen. Tuskinpa investoivat mihinkään, mikä Venäjän teollisuutta nostaisi raaka-aine-alaa lukuunottamatta.
 
Tottahan toki, mutta Kiinalle erittäin edullinen. Tuskinpa investoivat mihinkään, mikä Venäjän teollisuutta nostaisi raaka-aine-alaa lukuunottamatta.

Jokaisesta kaasua tai oljya tuottavasta kaivosta Venaja saa vahintaan 51% tuotosta. Nousevan Kiinalaisen tuotannon myota, mikali 7-10 vuoden kuluttua tuo 51% osuus vastaa 38 tuhatta kuutiometria vuodessa, tuolloin Venaja saa 350-380 dollaria per tuhat kuutiometri ilman etta se olisi investoinut siihen penniakaan.

Nyt kun Venaja on talouspakoitteiden alla kuka mahtaa saada tuon kaasuputken rakennus urakan. Tuossa on hommaa monelle insinoorille, hitsarille, maansiirtokoneiden kuskeille, kokeille, siivoojille, rakennusmiehille, raskaan kaluston asentajille, maanmittareille... valtava urakka joka vaatii valtavan logistiikan eli huomattavsti keskipalkkaa paremmin tienaavia tyopaikkoja tulee syntymaan erittain paljon. Ehka alaan perehtyneiden suomalaisyhtioidenkin kannattaisi perustaa tytaryhtio Serbiaan ja laittaa urakkapaperit vetamaan.

Niin, ei kenenkaan tarvitse projektiini investoida. Kunhan saan tarvittavat miljardit niin investoin ne itse.
 
Nyt kun Venaja on talouspakoitteiden alla kuka mahtaa saada tuon kaasuputken rakennus urakan. Tuossa on hommaa monelle insinoorille, hitsarille, maansiirtokoneiden kuskeille, kokeille, siivoojille, rakennusmiehille, raskaan kaluston asentajille, maanmittareille... valtava urakka joka vaatii valtavan logistiikan eli huomattavsti keskipalkkaa paremmin tienaavia tyopaikkoja tulee syntymaan erittain paljon. Ehka alaan perehtyneiden suomalaisyhtioidenkin kannattaisi perustaa tytaryhtio Serbiaan ja laittaa urakkapaperit vetamaan.

Eipä ole suomalaiset firmat kaasuputkia hitsailleet edes Suomessa vaan tekijät ovat tulleet Venäjältä.

Samoin Itämeren alitse Saksaan vedetty putki rakennettiin venäläisin voimin. Kaverini oli tosin niissä hommissa Haminassa tai Kotkassa, jossa suomalaiset rekkapekat ajoivat putkia sataman varastoalueelta hitsareille. Hitsarit olivat venäläisiä ja suomalaisia ei tarvittu rekkakuskin hommia kummempiin tehtäviin.
 
Eipä ole suomalaiset firmat kaasuputkia hitsailleet edes Suomessa vaan tekijät ovat tulleet Venäjältä.

Samoin Itämeren alitse Saksaan vedetty putki rakennettiin venäläisin voimin. Kaverini oli tosin niissä hommissa Haminassa tai Kotkassa, jossa suomalaiset rekkapekat ajoivat putkia sataman varastoalueelta hitsareille. Hitsarit olivat venäläisiä ja suomalaisia ei tarvittu rekkakuskin hommia kummempiin tehtäviin.

Eiko tuosta projektista kuitenkin tippunut Euroja valtion kassaan ja onhan sielta tullut suomalaisille hitsareillekin hommia... Tassa mailmassa kaikki vaikuttaa kaikkeen.


Arctechille 16 MW jäänmurtajatilaus Venäjän liikenneministeriöltä
Joulukuu 19, 2012


Arctech Helsinki Shipyardille 16 MW jäänmurtajatilaus Venäjän liikenneministeriöltä.
Arctech Helsinki Shipyard on sopinut jäänmurtajan rakentamisesta Venäjän liikenneministeriölle yhteistyössä Viipurin telakan kanssa. Jäänmurtajan arvo on noin 100 MEUR.
Jäänmurtajan rakentaminen alkaa välittömästi ja alus luovutetaan asiakkaalle elokuussa 2015. Jäänmurtaja on suunniteltu toimimaan ympärivuotisesti Itämerellä ja kesäaikaan arktisilla vesillä. Laiva kykenee operoimaan jopa -40°С pakkasessa ja sen jäänmurtokyky on 1,5 metriä.
Arctechille tullut jäänmurtajatilaus on osa kolmen jäänmurtajan sarjaa, jotka Venäjän liikenneministeriö on tilannut Viipurin telakalta. Viipurin telakka vastaa perussuunnittelusta ja pääkomponenttien hankinnasta sekä tuottaa noin puolet jäänmurtajan lohkoista. Arctech vastaa aluksen kokoonpanosta, varustelusta ja viimeistelystä.
“Tilaus on Arctechille hyvin tärkeä. Se antaa meille hyvän perustyökuorman seuraavan kahden vuoden ajalle. Tilaus on myös positiivinen jatko Venäjän liikenneministeriön vuosi sitten tilaamalle jäätämurtavalle pelastusalukselle, jota rakennamme yhteistyössä Yantarin telakan kanssa”, kertoo Esko Mustamäki, Arctech Helsinki Shipyard Oy:n toimitusjohtaja.
”Tämä tilaus on seuraava askel Viipurin telakan ja Arctech Helsinki Shipyardin yhteistyön kehittymisessä. Sen lisäksi teknisesti vaativan laivatilauksen saaminen, jollainen 16 MW:n jäänmurtaja on, vahvistaa yhtiöidemme mainetta edelläkävijöinä jäätämurtavien erikoisalusten rakentamisessa”, kertoo Aleksandr Solovyev, Viipurin telakan toimitusjohtaja.
Helsingin telakalla rakennettava alus tulee toimimaan jäänmurtotehtävissä, avustamaan raskaan kaluston aluksia jäisissä olosuhteissa sekä toimimaan laivojen ja kelluvien rakenteiden hinaustehtävissä niin jäissä kuin avovedessä. Lisäksi alusta tullaan käyttämään sammutus- ja avustustehtävissä sekä kuljetusaluksena.
Jäänmurtaja on pituudeltaan 119,8 metriä ja leveydeltään 27,5 metriä. Neljän päädieselgeneraattorin yhteisteho on 27 MW ja kahden azimuth-potkurin teho yhteensä 18 MW.
 
Sopimus on allekirjoitettu ennen talouspakoiden voimaan tuloa. Mikali kaikki EU valtiot olisivat yhtenaista rintamaa niin sanoisin etta puretaan kauppa mutta nyt sanon etta antaa palaa vaan ja keskitytaan edesauttamaan rauhanneuvoitteluissa...


MEDIATIEDOTE 11.8.2014
Arctech Helsinki Shipyard Inc. P.O.Box 132 (Laivakatu 1) Tel. +358 10 622 20 www.arctech.fi FI-00151 Helsinki, Finland Fax +358 10 622 2229 [email protected]
Arctech rakentaa kolme jäätämurtavaa stand-by-alusta Sovcomflotille
Arctech Helsinki Shipyard on allekirjoittanut sopimuksen kolmesta jäätämurtavasta valmius- ja huoltoaluksesta eli ns. stand-by-aluksesta Venäjän suurimmalle varustamolle Sovcomflotille. Alukset rakennetaan toimimaan Sahalinin ympäristössä North East Sakhalin Offshore alueen öljy- ja kaasukentällä, missä aluksia käytetään Sahalin-2 alueen tuotantoprojektia hallitsevan Sakhalin Energy Investment Company Ltd. (SEIC) tarpeisiin. Toukokuussa 2014 tehdyn tilauksen arvo on noin 380 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.

Jäätämurtavien stand-by-alusten suunnittelutyö käynnistyy välittömästi ja alukset luovutetaan asiakkaalle syyskuun 2016 ja maaliskuun 2017 välisenä aikana. Uusinta teknologiaa edustavien jäätämurtavien alusten sarjaa täydentää lisäksi suurempi jäätämurtava huoltoalus, jonka rakentamisesta Arctech ja Sovcomflot sopivat huhtikuussa 2014.
Jäätämurtavat stand-by-alukset on suunniteltu valmius-, pelastus-, ja öljyntorjuntatehtäviin. Aluksia voidaan myös käyttää huoltoaluksina kuljetustehtäviin, esimerkiksi matalan syttymispisteen polttoaineille. Stand-by-alukset ovat 95 m pitkiä ja 22 m leveitä. Neljän päädieselgeneraattorin yhteisteho on noin 20 000 kW ja laivan potkuriteho on 13 000 kW. Alusten suunnittelu pohjautuu Aker Arcticin konseptiin Aker ARC 121. Laivakonsepti täyttää SEIC:n haastavat vaatimukset, ja sisältää mm. 98 henkilön kokonaiskapasiteetin. Projektit toteutetaan hyödyntäen suomalaisten laivanrakentajien ja suunnittelijoiden vahvaa arktista osaamista ja yhteistyötä.
"Olemme erittäin tyytyväisiä saadessamme kolmen arktisen offshore-aluksen tilauksen Sovcomflotilta. Tämä laivatilaus, yksi + kolme, on erittäin merkittävä työllisyyden kannalta niin telakalle kuin koko meriteollisuusklusterille. Tulemme myös vahvistamaan organisaatiotamme merkittävästi", kommentoi Esko Mustamäki, toimitusjohtaja, Arctech Helsinki Shipyard.
Alukset tulevat operoimaan ajojäissä jäänmurto- ja jäidenhallintatehtävissä suojellen tuotantolauttaa jäämassojen aiheuttamilta vaurioilta jopa -35 C° asteen pakkasessa. Stand-by-alusten jäänmurtokyky on erittäin hyvä, ja ne kykenevät liikkumaan itsenäisesti 1,5 metrin paksuisessa jäässä. Alukset varustetaan hätäpelastus- ja palontorjuntakalustolla ja helikopteritehtäviin. Laivoilla voidaan myös suorittaa vedenalaisia työtehtäviä moon pool-varustuksen avulla.
 
Back
Top