Onko Putinin lähtölaskenta alkanut?

Sopimus on allekirjoitettu ennen talouspakoiden voimaan tuloa. Mikali kaikki EU valtiot olisivat yhtenaista rintamaa niin sanoisin etta puretaan kauppa mutta nyt sanon etta antaa palaa vaan ja keskitytaan edesauttamaan rauhanneuvoitteluissa...

Lisäksi tässä ARCTECH'in tapauksessa on syytä muistaa että kyseinen firma on puoliksi suomalaisten ja venäläisten omistuksessa.

Hieman harmaalla alueella tässäkin ollaan. Parempi kuitenkin hoitaa tilaus sopimuksen mukaan. Toivottavasti Ukrainan asia jo toimitusten aikaan ratkaistua asiallisella tavalla.
 
http://yle.fi/uutiset/venalaisvaikuttaja_putinilla_nelja_vaihtoehtoa_ukrainan_kriisissa/7420942
Ulkomaat 19.8.2014 klo 20:34 | päivitetty 19.8.2014 klo 21:44

Venäläisten mielipidemittausten mukaan selkeä enemmistö venäläisistä kannattaa presidentti Putinia ja hän tunkeutumistaan Ukrainaan. Venäläisen toimittajan Artemi Troitskin mielestä nämä gallupit ovat hölynpölyä. Mittaukset kertovat ainoastaan venäläisten pelosta. Troitskin mukaan Venäjän ilmapiiri on tällä hetkellä aggressiivinen, pelottava ja masentunut.


Artemi Troitski on Venäjän tunnetuimpia journalismin ja kulttuurin moniottelijoita. Hän on kirjailija, radio- ja televisiotoimittaja, historioitsija, luennoitsija ja kirjailija. Troitski on opettanut Moskovan yliopistossa yli kymmenen vuotta. Tänä syksynä hän luennoi myös Helsingin ja Tallinnan yliopistoissa.

Troitskilta on suomennettu teokset Terveisiä Tshaikovskille – Rock Neuvostoliitossa, Kiinnostavia aikoja ja Venäjän viimeinen diversantti.

– Kysymys ei ole Ukrainan kriisistä, tämä on sotaa, joka on yhdeksänkymmentä prosenttisesti Venäjän provosoimaa. Ilman venäläisiä agentteja, aseita ja rahoja ei Donetskissa tai Luhanskissa käytäisi minkäänlaista sotaa, sanoo Artemi Troitski.

Teräväsanainen valtiovallan arvostelija Artemi Troitski tarjoaa neljä skenaariota siitä, mitkä ovat Putinin mahdollisuudet ratkaista Ukrainan sota. Ensimmäinen ja kaikkein huonoin vaihtoehto on, että puhkeaa kolmas maailmansota.

– Muutama kuukausi sitten tällaisen vaihtoehdon esittäjä olisi leimattu hulluksi. Kolmannen maailmansodan syttymisen vaara on pieni, mutta se on kuitenkin olemassa.

– Toinen vaihtoehto on, että Venäjä hyökkää avoimesti Ukrainaan. Tämä sota tekisi Venäjästä täydellisen erakon ja maassa puhkeaisi vakavia mellakoita.

Kolmantena ja huomattavasti todennäköisempänä vaihtoehtona Troitski pitää sitä, että Putin kääntää takkiansa eli vetää joukot pois Donetskista ja Luhanskista. Lisäksi Putin pyytää Ukrainalta anteeksi.

– Monet asiantuntijat pitävä tätä vaihtoehtoa täysin mahdottomana, koska Putin ei anteeksi pyytele, eikä virheitänsä myöntele. Asiantuntijoiden mielestä takinkääntäminen johtaisi varmasti Putinin erottamiseen.

– Olen aivan toista mieltä. Meidän pitää muistaa millainen propagandakoneisto Venäjällä on. Se pystyy tehokkaasti manipuloimaan venäläisten aivoja. Viime kuukaudet ovat antaneet siitä loistavan esimerkin.

Troitski uskoo, että jos kaikki Venäjän tv-kanavat, lehdet ja valtion hallitsemat internet-sivustot saadaan mukaan ”takinkääntämisoperaatioon”, kolmas vaihtoehto on täysin mahdollinen.

– Media julistaa, ettei Putin ole roisto, vaan rauhanturvaaja, joka ei halua venäläisten sotilaiden kaatuvan eikä Ukrainan lapsien kärsivän. Jos mukaan otettaan vielä Dostojevskin sanat lapsen kyynelistä, menestys on varmasti taattu.

– Tämän jälkeen Putinin kannatus varmasti laskee, mutta Kremlistä hän ei joudu lähtemään, uskoo Troitski.

Neljäntenä ja viimeisenä skenaariona Troitski tarjoilee vallanvaihdon hovissa. Se tapahtuisi entisen presidentin Boris Jeltsinin tyylillä.

– Jeltsin joi itsensä kyvyttömäksi johtamaan maatansa, etsi itsellensä kyvykkään seuraajan nimeltään Putin ja sanoi: ” Anteeksi maamiehet, mutta olen väsynyt ja siirryn syrjään”.

– Putinkin voisi sanoa: ”Anteeksi rakkaat venäläiset, haluan matkustaa Korsikaan ystäväni Silvio Berlusconin luokse ja omistaa loppuelämäni sukeltamiselle”. Hän nimittäisi tietenkin itsellensä seuraajan.

– Tämä on kaikista pehmein vaihtoehto ja siksi listallani viimeisenä. Putin ei tietenkään suostu vapaaehtoisesti vetäytymään syrjään, mutta joillain turvatakuilla hänet voitaisiin kuitenkin siihen pakottaa. Tässä olivat minun neljä skenaariotani.

http://areena.yle.fi/tv/2361682
 
http://yle.fi/uutiset/venalaisvaikuttaja_putinilla_nelja_vaihtoehtoa_ukrainan_kriisissa/7420942
Ulkomaat 19.8.2014 klo 20:34 | päivitetty 19.8.2014 klo 21:44

Venäläisten mielipidemittausten mukaan selkeä enemmistö venäläisistä kannattaa presidentti Putinia ja hän tunkeutumistaan Ukrainaan. Venäläisen toimittajan Artemi Troitskin mielestä nämä gallupit ovat hölynpölyä. Mittaukset kertovat ainoastaan venäläisten pelosta. Troitskin mukaan Venäjän ilmapiiri on tällä hetkellä aggressiivinen, pelottava ja masentunut.


Artemi Troitski on Venäjän tunnetuimpia journalismin ja kulttuurin moniottelijoita. Hän on kirjailija, radio- ja televisiotoimittaja, historioitsija, luennoitsija ja kirjailija. Troitski on opettanut Moskovan yliopistossa yli kymmenen vuotta. Tänä syksynä hän luennoi myös Helsingin ja Tallinnan yliopistoissa.

Troitskilta on suomennettu teokset Terveisiä Tshaikovskille – Rock Neuvostoliitossa, Kiinnostavia aikoja ja Venäjän viimeinen diversantti.

– Kysymys ei ole Ukrainan kriisistä, tämä on sotaa, joka on yhdeksänkymmentä prosenttisesti Venäjän provosoimaa. Ilman venäläisiä agentteja, aseita ja rahoja ei Donetskissa tai Luhanskissa käytäisi minkäänlaista sotaa, sanoo Artemi Troitski.

Teräväsanainen valtiovallan arvostelija Artemi Troitski tarjoaa neljä skenaariota siitä, mitkä ovat Putinin mahdollisuudet ratkaista Ukrainan sota. Ensimmäinen ja kaikkein huonoin vaihtoehto on, että puhkeaa kolmas maailmansota.

– Muutama kuukausi sitten tällaisen vaihtoehdon esittäjä olisi leimattu hulluksi. Kolmannen maailmansodan syttymisen vaara on pieni, mutta se on kuitenkin olemassa.

– Toinen vaihtoehto on, että Venäjä hyökkää avoimesti Ukrainaan. Tämä sota tekisi Venäjästä täydellisen erakon ja maassa puhkeaisi vakavia mellakoita.

Kolmantena ja huomattavasti todennäköisempänä vaihtoehtona Troitski pitää sitä, että Putin kääntää takkiansa eli vetää joukot pois Donetskista ja Luhanskista. Lisäksi Putin pyytää Ukrainalta anteeksi.

– Monet asiantuntijat pitävä tätä vaihtoehtoa täysin mahdottomana, koska Putin ei anteeksi pyytele, eikä virheitänsä myöntele. Asiantuntijoiden mielestä takinkääntäminen johtaisi varmasti Putinin erottamiseen.

– Olen aivan toista mieltä. Meidän pitää muistaa millainen propagandakoneisto Venäjällä on. Se pystyy tehokkaasti manipuloimaan venäläisten aivoja. Viime kuukaudet ovat antaneet siitä loistavan esimerkin.

Troitski uskoo, että jos kaikki Venäjän tv-kanavat, lehdet ja valtion hallitsemat internet-sivustot saadaan mukaan ”takinkääntämisoperaatioon”, kolmas vaihtoehto on täysin mahdollinen.

– Media julistaa, ettei Putin ole roisto, vaan rauhanturvaaja, joka ei halua venäläisten sotilaiden kaatuvan eikä Ukrainan lapsien kärsivän. Jos mukaan otettaan vielä Dostojevskin sanat lapsen kyynelistä, menestys on varmasti taattu.

– Tämän jälkeen Putinin kannatus varmasti laskee, mutta Kremlistä hän ei joudu lähtemään, uskoo Troitski.

Neljäntenä ja viimeisenä skenaariona Troitski tarjoilee vallanvaihdon hovissa. Se tapahtuisi entisen presidentin Boris Jeltsinin tyylillä.

– Jeltsin joi itsensä kyvyttömäksi johtamaan maatansa, etsi itsellensä kyvykkään seuraajan nimeltään Putin ja sanoi: ” Anteeksi maamiehet, mutta olen väsynyt ja siirryn syrjään”.

– Putinkin voisi sanoa: ”Anteeksi rakkaat venäläiset, haluan matkustaa Korsikaan ystäväni Silvio Berlusconin luokse ja omistaa loppuelämäni sukeltamiselle”. Hän nimittäisi tietenkin itsellensä seuraajan.

– Tämä on kaikista pehmein vaihtoehto ja siksi listallani viimeisenä. Putin ei tietenkään suostu vapaaehtoisesti vetäytymään syrjään, mutta joillain turvatakuilla hänet voitaisiin kuitenkin siihen pakottaa. Tässä olivat minun neljä skenaariotani.

http://areena.yle.fi/tv/2361682

Epäilisin jokaisen Troitskin ennustaman vaihtoehdon menevän metsään. Aika näyttää.
 
Venäjällä vääriä tuloksia saava mielipidemittausten tekijä on äkkiä työttömänä. Siinä maassa gallupit voivat pitää paikkaansa tai sitten eivät.
 
Vaikuttaa paljon kirjoittajien omilta toivelta nämä "faktat" Putinin uran loppumisesta.

Vaikea kuvitella, että huolella itsestään yksinvaltiasta 15 vuotta rakentanut mies suostuisi luopumaan vallasta noin vain. Saahan se kansa mellakoida kun Viola ja Oltermanni loppuu kaupoista, mutta ei tartte montakaan sarjaa Ak-74:lla vedellä kun on kuri ja järjestys takas maas. Eipä ne siellä Kuubassakaan paljoa keuli, vaikka kuinka ottaa pattiin Castron veljesten touhut.

Ei pidä aliarvoida kiväärinperän mahtia. Suurin osa ihmisistä on pelkureita ja riskinkarttajia. Ihan geneettisistäkin syistä.

Katsokaapa muuten Putinin pituutta. Pienet miehet ei rauhanomaisesti vallasta luovu.
 
Eittämättä olet oikeassa, ettei Putleri vapaaehtoisesti luovu vallasta.
Toinen asia on sitten se, että muistaako kukaan kysyä häneltä.
Kansan vikinät tuskin vaikuttavat, mutta kun rikkaat alkavat kärsiä, alkaa nyky hallinnolla olla vaikeaa.
 
Eittämättä olet oikeassa, ettei Putleri vapaaehtoisesti luovu vallasta.
Toinen asia on sitten se, että muistaako kukaan kysyä häneltä.
Kansan vikinät tuskin vaikuttavat, mutta kun rikkaat alkavat kärsiä, alkaa nyky hallinnolla olla vaikeaa.
Venäjällä/Neuvostoliitossa on vaihdettu johtajaa ennenkin hyvin liukkaasti: Hruštšov, Gorbatšov, Jeltsin...
 
Uusi Suomi 28.8.2014 10:46

Karu havainto Vladimir Putinista: “Voi olla ohi nopeammin kuin luullaan”

Brittiläisen Warwickin yliopiston politiikan professori Robert Skidelsky arvioi, että Venäjän presidentin Vladimir Putinin uhkapeli Ukrainassa saattaa kääntyä häntä itseään vastaan.

-Putinin aikakausi voi olla ohi nopeammin kuin luulemmekaan, hän kirjoittaa blogissaan Project Syndicate –sivustolla.

Skidelskyn mukaan Putinin kansansuosio ei ole niin vakaalla pohjalla kuin länsimaissa luullaan. Hän korostaa Venäjän talousvaikeuksien merkitystä.

-Venäläisten luonnollinen reaktio on ollut Putinin hehkuttaminen. Kansansuosio ei kuitenkaan ole välttämättä kovin vakaata. Toistaiseksi Putinin hallinto on vain onnistunut vaimentamaan puheet siitä, mitkä ovat Putinin politiikan kustannukset kansalle.

Skidelsky korostaa myös sitä, että Putinia tukevat oligarkit saattavat olla vetämässä tukeaan pois. Hänen mukaansa ensimmäisiä merkkejä tästä on jo nähtävissä eikä tilanne muutu paremmaksi, jos Venäjää vastaan asetetaan uusia pakotteita.

-Jos länsi vielä koventaa pakotteitaan, se tarkoittaa, että yhä useammasta tarvikkeesta tulee pula, elintaso laskee ja omistavalle luokalle aiheutuu uusia ongelmia, hän huomauttaa.
 
Eittämättä olet oikeassa, ettei Putleri vapaaehtoisesti luovu vallasta.
Toinen asia on sitten se, että muistaako kukaan kysyä häneltä.
Kansan vikinät tuskin vaikuttavat, mutta kun rikkaat alkavat kärsiä, alkaa nyky hallinnolla olla vaikeaa.

Hodorkovskin jäähy Siperiassa on oligarkeilla tuoreessa muistissa. Ihan pienestä ei uskalla varakas väki ruveta kitisemään. Toinen valtarakennelmaa ylläpitävä tekijä on yhteinen etu. Iso osa varakkaasta väestä on vaurastunut Putinin siivellä. Putinin kaatuessa voi myös nykyisille oligarkeille tulla lähtö.
 
Kyllä kyllä, mutta se tuki loppuu sillä hetkellä, kun se katsotaan oma edun kannalta sopivaksi.
Esimerkikisi jos oligarkit menettävät tulonlähteensä alkaa ketutus olemaan sitä luokkaa, että monen on syytä pelätä paikkansa puolesta.
 
Tuossakin oletetaan että Putinilla on ollut Ukrainan suhteen joku suuri suunnitelma jonka nuotit ovat joko toteutuneet tarkalleen, tai sitten menneet päin helvattua. En usko tällaiseen, vaan epäilen että Venäjällä on oltu ihan yhtä epävarmoja kuin lännessäkin, mitä Ukrainan tilanteen kanssa tulisi tehdä ja miten se päättyisi hyvin.
Krimin miehitys kävi niin näppärästi että vähintään siellä oli kassakaappisuunnitelma valmiina: "Jos Ukraina destabilisoituu, aktivoi Operaatio Kriminaali" tjsp. Ammattisotilaat kävivät napsimassa kohteet haltuunsa tuossa tuokiossa ja toimivat kurinalaisesti ja tehokkaasti. Kontrasti Itä-Ukrainan sekavaan soppaan on melkoinen: siellä erilaiset poppoot nostivat itsensä valtaan, häröilivät siellä täällä, riitelivät keskenään, välistä vahingossa ammuskelivatkin toisiaan. Venäjän reaktio oli hidas ja vasta kun separatistit alkoivat olla välittömän tappion partaalla, heitä alettiin voimakkaasti tukemaan. Todennäköisesti siellä on väännelty käsiä että missä määrin kehdataan/uskalletaan toimittaa sepoille kunnolla rautaa ja jossain välissä on sitten saavuttu pisteeseen että 'kyllä nyt täytyy enemmän tehdä'.
 
Vladimir Putinin suureen kansansuosioon Venäjällä on kolme syytä.

1. Kansalliseen alennustilaan johtaneen, kaoottisen 90-luvun jälkeen Putin on kansanmiehen mielestä palauttanut maahan kurin ja järjestyksen.

2. 90-luvun talousromahduksen jälkeen venäläiset ovat Putinin valtakaudella saaneet nauttia vakaudesta ja jatkuvasta, nopeasta talouskasvusta.

3. Putin on pitänyt huolen siitä, että mitään vaihtoehtoja ei enää ole: tiedotusvälineet ja oppositio on pantu kuriin. Valtamedia on keskittynyt Putinin ylistämiseen.


Äsken lukemani Kalle Kniivilän kirja Putinin väkeä antaa Putinin kannatusluvuille uskottavan selityksen: Enemmistö venäläisistä suhtautuu Putiniin kuin työpaikkaan jossa ei viihdytä mutta josta ei uskalleta irtisanoutuakaan koska uuden työpaikan löytymisestä ei ole varmuutta ja sehän voisi olla vieläkin huonompi. Lisäksi enemmistö venäläisistä on vieraantunut/vieraannutettu politiikasta, se ei heitä kiinnosta, kyyninen asennoituminen on yleistä: Turha äänestää koska asiat on jo sovittu muualla. Vinosti hymyillen olen tunnistavinani Venäjän tilanteesta yhteneväisyyksiä ankeaan 70-luvun Suomeen jossa koko maan olemassaolo ja hyvinvointi tuntui olevan yhden miehen, palvotun Kekkosen hartioilla.

Putinin toiminnassa tapahtui muutos 2011-2012 Duuman ja presidentin vaalien aikaan jolloin Moskovassa järjestettiin jopa satoja tuhansia osallistujia mukaansa vetäneitä Putinin vastaisia mielenosoituksia. Tämä sai naamion putoamaan ja Putin näytti todellisen karvansa. Putin hylkäsi suurten kaupunkien hyvinvoivan, koulutetun ja länsisuuntautueen keskiluokan ja ryhtyi mielistelemään yhteiskunnan alakerroksia, sen kouluttamattominta ja tietämättömintä osaa joka on kiinnostunut ainoastaan oman elämänsä mukavuudesta, siitä että palkka tulee ajallaan, katto on pään päällä ja kaupasta saa ruokaa, viinaa ja vaatteita. Tätä porukkaa ohjataan televisiolla.

Osa Putinin suosion syistä ankkuroituu Neuvostoliiton aikaan. (Nuoremmat lukijat huom! Neuvostoliitto (1917-1991) oli kommunistinen järjestelmä, johon kuului Venäjän lisäksi lukuisia muita neuvostotasavaltoja, mm. kaikki nykyiset Baltian maat.) Neuvostoliiton talous kasvoi 1970-luvun ja huipentui suunnilleen Moskovan olympialaisten aikoihin vuonna 1980. Tuolloin Neuvostoliiton johtaja Leonid Breznev alkoi hapertua ja olla 1964 alkaneen valtakautensa lopuilla. Häntä seurasi kaksi lyhytaikaista johtajaa, ja sitten tuli Mihail Gorbatsov, Neuvostoliiton viimeinen johtaja. Hän toi avoimuutta, perestroikan ja glasnostin; liberaalimman, inhimillisemmän sosialismin. Tai olisi halunnut tuoda. Mutta juuri hänen kautensa alussa tapahtunut öljynhinnan historiallinen romahdus romutti nämä suunnitelmat. Gorbatsov jäi historiaan miehenä, joka oli suosittu vain Neuvostoliiton ulkopuolella, lännessä. Maa oli lähes kaaoksessa, vaikkei se ulos siltä näyttänytkään.

Katastrofi jatkui, kun valtaan Venäjällä tuli lähes verettömän vallankumouksen sankari, Boris Jeltsin. Öljyn hinta pysyi alhaalla koko 1990-luvun, eikä öljy- ja kaasutuloista tullut pelastajaa Jeltsinille. Lisäksi hänen sopimaton juopottelunsa herätti paheksuntaa venäläisten keskuudessa. Kaaos oli ja pysyi, ja kansa kaipasi muutosta. Vuoden 1998 Venäjän talouden lopullinen romahdus oli jonkinlainen viimeinen pisara. Jeltsin siirsi vallan itse valitsemalleen seuraajalle, pääministeri Putinille, vuonna 1999.

Kaoottisten ja suurvalta-Venäjää nöyryyttävien Gorbatsovin ja Jeltsinin kausien jälkeen kansa kaipasi vakautta, rahaa ja ruokaa. Ja näitä Putin tarjosi, öljynhinnan kaksin-seitsenkertaistumisen suosiollisella avustuksella. Neuvostoliittoon ei kuitenkaan palattu, vaan jatkettiin villin kapitalismin tiellä. Putinin kuristusote oli alkuun enemmän sisä- kuin ulkopoliittisesti uhkaavaa. Tämän saivat kokea ne 90-luvun kaaoksessa omaisuutensa kahmineet oligarkit, jotka eivät vannoneet uskollisuuttaan Putinille. Näkyvimmin tämän sai kokea Mihail Hodorkovski, joka joutui käytännössä määräämättömäksi ajaksi vankileirille. Tuskin Hodorkovski muita pahempi oli, mutta Putin iski hänessä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Yhtäältä hän antoi muille oligarkeille varoituksen pitkästä käsivarrestaan, toisaalta hän näytti kansalle pystyvänsä pitämään jopa vihatut oligarkit kurissa. Hodorkovskin vapauttaminen viime joulukuussa lienee ollut jonkinlainen bysanttilainen ele, sopivasti Sotshin olympiakisojen alla.

Toinen maininnan arvoinen Putinin tuhoama oligarki oli Boris Abramovitš Berezovski joka oli Jeltsiin neuvonantajana avainasemassa Putinin junailemisessa valtaan. Voidaan sanoa että Berezovski loi Putinin. Berezovskin virhe oli kuvitella että hän pystyisi ohjailemaan Putinia samalla tavalla kuin hän ohjaili Jeltsiniä.

Talouden ja vakauden lisäksi Putin osaa kutitella venäläisten isänmaallista sydäntä. Apuna tässä on tiedotusvälineet, jotka Kreml on hiljalleen napannut lähes täysin hallintaansa. Länsimaista kuulijaa naurattava propagandistinen potaska menee kokolailla täysin läpi. Kansalle uskotellaan, että lähes kaikkien Venäjän ongelmien takana ovat sitä vastaan juonittelevat muut-, erityisesti länsimaat ja entisen Neuvostoliiton maat, kuten Georgia ja Ukraina. Tämä meistä katsoen vainoharhainen ajattelu (mm. länsimaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen nimeäminen ulkomaisiksi agenteiksi) on venäläistä totuutta, ja lujittaa Putinin valtaa. Sopivat sodat vielä lujittavat kannatusta, kuten Krimin valtaamisen aiheuttama kannatuspiikki osoitti.

Mutta ovatko aivan kaikki venäläiset sitten länsimaalaisittain katsottuina sokeita Putinin tsaristiselle toiminnalle? Eivät ole, toteaa Kniivilän kirja. On tietysti olemassa oppositio, johon kuuluvat ne, joille sananvapaus on tärkeä arvo, ja jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia ja suvaitsevaisuutta. Ja jotka eivät näe muita maita vain uhkana Venäjälle. Ongelma on siinä, että vaikka he katselevat naureskellen Kremlin kömpelöä propagandaa, heitä on liian vähän – ja heitä ei kiinnosta lähteä taisteluun. Mieluummin he muuttavat ulkomaille asumaan. Lisäksi Putin on tietysti huomannut tuon opposition. Eikä hän yritäkään enää kääntää sitä puolelleen, vaan on selvästi siirtynyt kosiskelemaan nimenomaan vanhoillisinta ja ehkä tietämättömintä kansanosaa entistäkin lipevämmin. Ja saanut siihen myös Venäjän omalaatuisen ortodoksisen kirkon mukaan.

Mitkä ovat Venäjän vaihtoehdot tulevaisuudessa? Pietarin eurooppalaisen yliopiston professori Vladimir Gelman listaa neljä päävaihtoehtoa:

  1. Mikään ei muutu, kehitys lamaantuu.

  2. Kuria kiristetään entisestään.

  3. Valtakoneisto romahtaa.

  4. Hiipivä demokratisointi
Näistä todennäköisimpänä Gelman pitää lahomaista. Mikään järjestelmä ei kestä ikuisesti. Järjestelmä voi korruptoitua vielä nykyisestäänkin, niin pahaksi, ettei se enää kerta kaikkiaan toimi. Tai öljystä ja kaasusta saatavat tulot voivat tipahtaa dramaattisesti, jolloin vakaus ja toimeentulo katoavat ja kansan tyytymättömyys kaataa järjestelmän. Tai jo nyt paljolti ulkomailla asuvat oligarkit onnistuvat terminoimaan omaisuutensa Putinin ulottumattomiin, ja yksinkertaisesti vetävät tukensa häneltä.

Tällä hetkellä suunta näyttää olevan kohti vaihtoehtoa numero 2. Tietysti tämä polku on nopeasti loppuun kuljettu ja kuluttaa valtavasti resursseja mutta se ei tunnu ainakaan vielä haittaavan. Öljyn hinta on kuitenkin alamaissa ja elintarvikkeiden hintojen ennustetaan nousevan lähitulevaisuudessa mm. Intian pohjavesivarojen ehtymisen sekä kiinalaisten peltojen umpeenrakentamisen vuoksi. Historiasta ollaan nähty miten Venäjällä/Neuvostoliitolla on taipumus vajota kaaokseen aina kun öljyn hinta on alhaalla ja viljan hinta ylhäällä.



http://areena.yle.fi/radio/2413526

http://www.katsomo.fi/?progId=404773
 
Lainaus: https://annelinkirjoissa.wordpress.com/2014/09/09/kalle-kniivila-putinin-vakea/

Toimittaja ja Venäjä-tuntija Kalle Kliivilä raportoi vetävästi kirjoittamassaan teoksessa Putinin väkeä, Venäjän hiljainen enemmistö (Into 2014) venäläistä ajattelutapaa, suhtautumista nykyisyyteen ja muistikuvia Venäjän lähihistoriasta. Teos analysoi terävästi niin Neuvostoliiton kuin Venäjänkin viime vuosikymmenten tapahtumia ja makrotalousvirtoja ja niiden heijastumia tavallisen venäläisen tekemiin päätelmiin.

Tasan eivät käy onnen antimet, eivät valtiojohtajillakaan, kun tuomarina on valikoiva kollektiivinen muisti.

Noin puolet Venäjän asukkaista sanoo suhtautuvansa myönteisesti tai pääasiassa myönteisesti Staliniin, kertoo riippumattoman tutkimuslaitos Levadan kysely huhtikuussa 2013. Vastaava luku Boris Jeltsinistä kysyttäessä on 22 prosenttia, eli hän on täsmälleen yhtä epäsuosittu kuin edeltäjänsä Mihail Gorbatšov. Viimeksi kuluneen vuosisadan ehdottomasti suosituin johtaja Venäjällä on tuuheakulmainen Leonid Brežnev, mies joka lähetti neuvostojoukot Tšekkoslovakiaan 1968 ja Afganistaniin 1979, sulki toisinajattelijat mielisairaaloihin pakkohoidettaviksi, ajoi Neuvostoliiton talouden lopullisesti perikatoon ja pystyi virkakautensa lopulla puhumana hädin tuskin ymmärrettävästi.
Brežnevin loppuvuosien öljyn korkea maailmanmarkkinahinta antoi pian romahtavalle valtiolle aikalisän, josta tavallinen venäläinen ei mitään tiennyt. Oli työpaikka, palkka tuli ja elämä tuntui ennustettavalta.


Ennen oli siis hyvin. Myyttiä ylläpiti myös Dmitri Medvedev kehuessaan Neuvostoliiton kiistatonta johtajuutta monilla alueilla. Kniivilä heittää kommenttinsa:

Millä aloilla Neuvostoliitto oikein oli maailman paras suurimman osan 1900-lukua? Piikkilangan valmistuksessako?

Vakaus, ennustettavuus ja arki

Tulleessaan valtaan vuonna 2000 Putin sai käsiinsä parhaat mahdolliset kortit, toisin kuin kaksi edeltäjäänsä. Hänen ei tarvinnut ymmärtää markkinataloutta ja talouden mekanismeja, sillä öljyn hinta kipusi jälleen ylös.

On Putin oikeasti korjannut ihmisten arkea. Asuntoja on rakennettu, päiväkoteja ja uimahalleja avattu, valtion maksamia palkkoja ja eläkkeitä nostettu. Mitä muuta tavallinen kansalainen kaipaisikaan?

Sananvapaus, ihmisoikeudet ja kansalaisyhteiskunnan vapaudet tuntuvat etäisiltä ja abstrakteilta. Vaikkei Kremlin tiedotusmonopolissa elävät kansalaiset kaikkea television suoltamaa uskoisikaan, ihan samalla tavalla ne valehtelevat ja vääristelevät Lännessäkin, uskotaan. Parempi siis luottaa omiin tai ei mihinkään.

Se, ettei luota kehenkään, nähdään Venäjällä lähinnä älykkyyden merkkinä. Lähes vainoharhainen kyynisyys on normaalitila venäläisessä poliittisessa keskustelussa.

Ja itseensäkin voi uskoa, kuten Putinia ihaileva, päiväkodissa työskentelevä Irina Zdoroveikan, jonka mielestä Venäjä rakastaa rauhaa ja on maailmanrauhan puolella, toisin kuin ”rahanahneet ryhmät maailmalla”.

Hiljainen enemmistö ei piittaa politiikasta. Se näkyy vaikkapa vaaleissa äänestysprosentin mitättömyytenä ja varmuutena siitä, ettei äänellä ole julkistetun tuloksen kannalta merkitystä. Käsite demokratia ryvettyi Jeltsinin aika, sitä ei ole koskaan ymmärretty eikä sillä ole sisältöä.

”Tavallisen ihmisen on helpompaa diktatuurissa”, tuumaa hitsari Juri Neuvostoliiton aikaa muistellessaan.

Salaliittoteoriat elävät

Yhteiskunta, missä todellinen tieto on pimitetty tai vääristelty, on hedelmällinen maaperä lukuisille salaliittoteorioille. Nyky-Venäjällä ne elävät villiä elämäänsä ja voivat hyvin.

Länttä uhkaa perikato muslimien massiivisen maahanmuuton vuoksi, väitetään ruudussa. Mutta pikaisesta perikadostaan huolimatta länsivallat, ennen kaikkea Iso-Britannia ja Yhdysvallat, ovat vakava uhka Venäjän turvallisuudelle. Viholliset haluavat pilkkoa Venäjän palasiksi ja muuttaa palat vaarattomiksi alusvaltioiksi, siksi länsi salaa tukee venäläisten oppositiopoliitikkojen toimintaa. Ja mitään poliitikkojahan he eivät siis olekaan, vaan ulkomaisia vakoojia.

Myös kaikki valtiollisia televisiokanavia seuraavat tietävät, että Ukrainan vallankumouksen takana ovat pahantahtoiset länsivallat, ja fasistit, mikä ero niillä sitten lieneekin.

Joka tapauksessa kaikenlaista oppositiotoimintaa pidetään nyt maanpetoksena. Putin ei tavoittele yhtenäistä kansaa, sillä hän on vuoden 2011 manipuloitujen duuman vaaleja seuranneiden suurmielenosoitusten seurauksena kääntänyt selkänsä Moskovan koulutetulle, kansainvälistyneelle keskiluokalle.

Koko hiljainen enemmistö ei ole Putin-hurmassa. Useimmille hän on realiteetti ja hyppyä tuntemattomaan kavahdetaan.

Luulin, että Venäjältä on helppo löytää innokkaita Putin-kannattajia. mutta pian kävi ilmi, että useimmat eivät politiikasta perusta. Ihmisille tuntuu olevan tärkeintä se, että heillä on nyt enemmän rahaa ja he voivat matkustaa Turkkiin tai Egyptiin lomailemaan. Ehkä he äänestävät Putinia ennen kaikkea siksi, että Putin tarkoittaa vakautta – mutta yhtä hyvin he voivat jättää äänestämättä tai äänestää jotakuta muuta – Putinhan tulee joka tapauksessa valituksi.


Kniivilä muistuttaa korruption olevan yksi Putinin vallan kulmakivistä.

Putin yksinkertaisesti osti puolelleen Moskovan ja alueiden eliitit, jolle tarjottiin maksuksi valtavasta valuuttavirrasta johdettuja pieniä puroja. Järjestelmä sallii Putinille uskollisen eliitin rikastua ennen näkemättömällä tavalla, tosin vain niin kauan kuin he pysyvät kirjoittamattomien sääntöjen määrittelemissä rajoissa.

Mihail Hodorkovski ei tajunnut pysyä. Mutta Sotšin talviolympialaisiin hassatun ennen kuulumattoman 50 miljardin dollarin turvin rahaeliitti leveni ja laajeni taas tuntuvasti. Ja kansa sai sirkushuvinsa.
 
Venäjällä/Neuvostoliitossa on vaihdettu johtajaa ennenkin hyvin liukkaasti: Hruštšov, Gorbatšov, Jeltsin...

Voi toki, ja Venäjän historiassa on melkoinen liuta tsaareja ja tsaarittaria, heidän sukulaisiaan ja lapsiaan, jotka ovat joutuneet taipumaan ennenaikaiseen poistumiseen framilta. Kyllä se on tuhatvuotinen perinne suorastaan.

Olisko aika jo murtaa tuo mainio perinne ja kokeilla aitoja vaaleja?
 
Aidot vaalit joissa oikeasti olisi vaihtoehtoja, ehdokkaat saisivat tasapuolisesti medianäkyvyyttä ja -kuuluvuutta, kampanointia ei häirittäisi ja ääntenlaskentaa ei häirittäisi olisivat ensimmäiset Venäjän historiassa. Kansa ei tule tätä vaatimaan koska se on saatu uskomaan että vaalijärjestelmä on "lännessä" vähintään yhtä korruptoitunut kuin Venäjällä.

Toinen juttu on että Venäjällä ainoa aito puolue on kommunistinen puolue. Yhtenäinen Venäjä on pelkkä kulissi joka toimii täysin presidentin ohjauksessa ja muut "puolueet" on miehitetty nyökyttelijänukeilla. Oppoition ei anneta järjestäytyä ja muodostaa puolueita, sen sijaan valtion ohjauksessa toimii näennäisiä oppositiopuolueita joiden tehtävä on kerätä vähät protestiäänet aidoilta oppositiovoimilta.
 
Arvio
Rakastavatko venäläiset sittenkään Putinia?
Kalle Kniivilän Kanava-palkittu kirja luotaa Venäjän tottelevaisen enemmistön tuntoja uskottavasti, mutta toisteisesti
Kulttuuri 30.11.2014 18:56

Jussi Konttinen,
Helsingin Sanomat
Kalle Kniivilän kirjan Putinin väkeä idea tuntuu tuoreelta: miten ihmeessä venäläiset niin rakastavat presidenttiään Vladimir Putinia, jota lännessä karsastetaan?
Ruotsissa asuva Kniivilä tuntuu sympatisoivan Venäjän liberaaleja mutta haluaa päästä perille maan hiljaisesta tai "tottelevaisesta" enemmistöstä. Sellaisista kuin moskovalainen Aleksandr, 41, joka väittää, etteivät asiat ole Venäjällä koskaan olleet niin hyvin kuin Putinin aikana.

Vuoden 2011 mielenosoitusten jälkeen Putin on tukeutunut konservatiiviseen väkeen. Hänen ydinkannattajansa on nyt yli 50-vuotias julkisella sektorilla työskentelevä nainen suurimpien kaupunkien ulkopuolella.

Kun raha on tiukemmassa, Putin pyrkii henkiseksi johtajaksi homolain kaltaisilla vedoilla. Kniivilän mielestä hän luo jopa tarkoituksellisesti eripuraa koulutettujen kaupunkilaisten ja vanhoillisten provinsiaalien välille – jään tosin kaipaamaan tarkempia perusteluja.

Kniivilä matkustaa Moskovaan, Nižnyi Novgorodiin ja Šumerljan pikkukaupunkiin haastattelemaan Putinin kannattajiksi olettamiaan ihmisiä. Heidän elämäntarinoidensa kautta hän käy läpi Venäjän lähihistoriaa. Ihmisten kertomukset todistavat ja toistavat samaa tarinaa niin, että lukijaa alkaa jo puuduttaa: Gorbatšov tyri Neuvostoliiton, "juoppo ja maanpetturi" Jeltsin päästi oligarkit Kremliin. Demokratia tarkoittaa 1990-luvun sekamelskaa, jolloin sai tehtaalta palkaksi tuoleja tai piti elää syömällä pelkkää perunaa.

"Saattoi mennä puoli vuottakin ilman että palkkaa maksettiin. Meillä oli tehtaalla yksi mies, joka oli täysin epätoivoissaan, koska ei pystynyt elättämään perhettään. Hän tappoi lopulta itsensä", muistelee urheilutalon johtaja Šumerljassa.

Putin on laittanut öljyrahoilla Venäjän asiat hyvälle mallille: palkalla voi matkustaa Egyptiin ja säästää autoon.

"Useimmille ihmisille tärkeintä on aineellinen hyvinvointi eivätkä sellaiset abstraktit kysymykset kuin ihmisoikeudet", tiivistää kielenkääntäjä Eduard.

Kniivilä toteaa aiheellisesti, että länsimaisen ihmisen on vaikea sanoa tähän vastaan, kun ei ole tarvinnut valita näiden kahden väliltä. Toisaalta voi kysyä, miksi niiden välillä pitäisi valita.

Kertomuksissa toistuva iskusana on vakaus, jonka Putinin katsotaan tuoneen Venäjälle. Sattumoisin se on myös tv-propagandassa yleisimmin käytetty ilmaus Putinin saavutuksista.

Kniivilä on tehnyt haastattelujaan viime syksynä. Olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä samat ihmiset ajattelevat nyt, kun Venäjän ulko- ja talouspoliittinen vakaus on enää muisto.

Putinin Ukraina-linjaa he varmaan tukisivat, sillä ulkopolitiikka on asioita, joista venäläiset ovat yksimielisimpiä. Suurelle osalle on selvää, että länsimaat tahtovat Venäjälle pahaa.

Kniivilälle paljastuu, etteivät venäläiset lopulta niin paljon Putinia rakasta. Useimpia politiikka ei kiinnosta. Osa on äänestänyt presidentiksi toisia ehdokkaita. Osa ei äänestä lainkaan, koska Putin valitaan kuitenkin.

Kaikkein vähiten venäläiset kaipaavat vallankumousta. Putin saa jatkaa, koska vaihtoehtoa ei ole näköpiirissä. "Ei hevosta kesken taipaleen vaihdeta. Ja kukapa sitten olisi häntä parempi?" kysyy Renat Šumerljassa.

Kniivilä tuo esiin tutkimustiedon: moni venäläinen valehtelee kertoessaan tukevansa vallanpitäjiä. Vuonna 2012 sosiologit asettivat kysymyksiä ristiin ja päättelivät, että lähes kolmasosa niistä, jotka sanoivat kannattavansa Putinia, valehtelivat.

Kniivilä selittää ihmisten poliittista ajattelua elämänkokemukseen tai propagandaan perustuvana järkeilynä, mutta sen voisi asettaa myös osaksi venäläisen yhteiskunnan paternalistista ja kollektiivista perinnettä.

Moskovalaiset ja Kniiviläkin maalaavat usein provinssin vanhoilliseksi takapajulaksi, mutta itse olen kuullut Venäjän aluepääkaupungeissa usein terveintä kritiikkiä järjestelmää kohtaan.

Kniivilä vertaa Putinia 1900-luvun suosituimpaan venäläisjohtajaan Leonid Brežneviin. Hänen aikanaan öljytulot nostivat elintasoa ja tekivät mahdolliseksi jatkaa ilman uudistuksia.

Brežnevin vakaus päättyi vuonna 1979 Afganistanin interventioon ja 1980-luvulla öljyn hinnan romahdukseen. Kohta meni koko Neuvostoliitto.

Saa nähdä, kuinka käy nyt.

 
Arvio
Rakastavatko venäläiset sittenkään Putinia?
Kalle Kniivilän Kanava-palkittu kirja luotaa Venäjän tottelevaisen enemmistön tuntoja uskottavasti, mutta toisteisesti
Kulttuuri 30.11.2014 18:56

Jussi Konttinen,
Helsingin Sanomat
Kalle Kniivilän kirjan Putinin väkeä idea tuntuu tuoreelta: miten ihmeessä venäläiset niin rakastavat presidenttiään Vladimir Putinia, jota lännessä karsastetaan?
Ruotsissa asuva Kniivilä tuntuu sympatisoivan Venäjän liberaaleja mutta haluaa päästä perille maan hiljaisesta tai "tottelevaisesta" enemmistöstä. Sellaisista kuin moskovalainen Aleksandr, 41, joka väittää, etteivät asiat ole Venäjällä koskaan olleet niin hyvin kuin Putinin aikana.

Vuoden 2011 mielenosoitusten jälkeen Putin on tukeutunut konservatiiviseen väkeen. Hänen ydinkannattajansa on nyt yli 50-vuotias julkisella sektorilla työskentelevä nainen suurimpien kaupunkien ulkopuolella.

Kun raha on tiukemmassa, Putin pyrkii henkiseksi johtajaksi homolain kaltaisilla vedoilla. Kniivilän mielestä hän luo jopa tarkoituksellisesti eripuraa koulutettujen kaupunkilaisten ja vanhoillisten provinsiaalien välille – jään tosin kaipaamaan tarkempia perusteluja.

Kniivilä matkustaa Moskovaan, Nižnyi Novgorodiin ja Šumerljan pikkukaupunkiin haastattelemaan Putinin kannattajiksi olettamiaan ihmisiä. Heidän elämäntarinoidensa kautta hän käy läpi Venäjän lähihistoriaa. Ihmisten kertomukset todistavat ja toistavat samaa tarinaa niin, että lukijaa alkaa jo puuduttaa: Gorbatšov tyri Neuvostoliiton, "juoppo ja maanpetturi" Jeltsin päästi oligarkit Kremliin. Demokratia tarkoittaa 1990-luvun sekamelskaa, jolloin sai tehtaalta palkaksi tuoleja tai piti elää syömällä pelkkää perunaa.

"Saattoi mennä puoli vuottakin ilman että palkkaa maksettiin. Meillä oli tehtaalla yksi mies, joka oli täysin epätoivoissaan, koska ei pystynyt elättämään perhettään. Hän tappoi lopulta itsensä", muistelee urheilutalon johtaja Šumerljassa.

Putin on laittanut öljyrahoilla Venäjän asiat hyvälle mallille: palkalla voi matkustaa Egyptiin ja säästää autoon.

"Useimmille ihmisille tärkeintä on aineellinen hyvinvointi eivätkä sellaiset abstraktit kysymykset kuin ihmisoikeudet", tiivistää kielenkääntäjä Eduard.

Kniivilä toteaa aiheellisesti, että länsimaisen ihmisen on vaikea sanoa tähän vastaan, kun ei ole tarvinnut valita näiden kahden väliltä. Toisaalta voi kysyä, miksi niiden välillä pitäisi valita.

Kertomuksissa toistuva iskusana on vakaus, jonka Putinin katsotaan tuoneen Venäjälle. Sattumoisin se on myös tv-propagandassa yleisimmin käytetty ilmaus Putinin saavutuksista.

Kniivilä on tehnyt haastattelujaan viime syksynä. Olisikin mielenkiintoista kuulla, mitä samat ihmiset ajattelevat nyt, kun Venäjän ulko- ja talouspoliittinen vakaus on enää muisto.

Putinin Ukraina-linjaa he varmaan tukisivat, sillä ulkopolitiikka on asioita, joista venäläiset ovat yksimielisimpiä. Suurelle osalle on selvää, että länsimaat tahtovat Venäjälle pahaa.

Kniivilälle paljastuu, etteivät venäläiset lopulta niin paljon Putinia rakasta. Useimpia politiikka ei kiinnosta. Osa on äänestänyt presidentiksi toisia ehdokkaita. Osa ei äänestä lainkaan, koska Putin valitaan kuitenkin.

Kaikkein vähiten venäläiset kaipaavat vallankumousta. Putin saa jatkaa, koska vaihtoehtoa ei ole näköpiirissä. "Ei hevosta kesken taipaleen vaihdeta. Ja kukapa sitten olisi häntä parempi?" kysyy Renat Šumerljassa.

Kniivilä tuo esiin tutkimustiedon: moni venäläinen valehtelee kertoessaan tukevansa vallanpitäjiä. Vuonna 2012 sosiologit asettivat kysymyksiä ristiin ja päättelivät, että lähes kolmasosa niistä, jotka sanoivat kannattavansa Putinia, valehtelivat.

Kniivilä selittää ihmisten poliittista ajattelua elämänkokemukseen tai propagandaan perustuvana järkeilynä, mutta sen voisi asettaa myös osaksi venäläisen yhteiskunnan paternalistista ja kollektiivista perinnettä.

Moskovalaiset ja Kniiviläkin maalaavat usein provinssin vanhoilliseksi takapajulaksi, mutta itse olen kuullut Venäjän aluepääkaupungeissa usein terveintä kritiikkiä järjestelmää kohtaan.

Kniivilä vertaa Putinia 1900-luvun suosituimpaan venäläisjohtajaan Leonid Brežneviin. Hänen aikanaan öljytulot nostivat elintasoa ja tekivät mahdolliseksi jatkaa ilman uudistuksia.

Brežnevin vakaus päättyi vuonna 1979 Afganistanin interventioon ja 1980-luvulla öljyn hinnan romahdukseen. Kohta meni koko Neuvostoliitto.

Saa nähdä, kuinka käy nyt.

Miksei kolmessa nykymaailman "suurimmassa imperiumissa": USA:ssa, Japani:ssa ja EU:saa, käytännössä kukaan koskaan poliittisissa teksteissa ja varsinkin poliittisissa ohjelmissa käyttää sanoja "Suuri USA", "Suuri Japani" tai "Suuri EU" (raukkamaiset marginaalit ei lasketa tähän); ja koskan kenellekään mieleen tulisi käyttää venäläiselle bydlolle (bydlo=elukkaat) tyyppilliset typerät "maagiset formulat" tyylin: "Jos ei Obama, Аbe jne, niin kuka?; "Jos ei Merkel, Cameroon, Hollande jne, niin kuka sitten?" . Ihmiset tekevät omat asiat, valtiot palvelevat ihmisia ja ovat kansan kontrollissa, ja näissä puuttuvat "kansanjohtajat" eikä näissä ole minkäänläistä erityistapumusta "suuremoisuudelle"- tärkeintä että siellä ihmisilla olisi mahdollisimman hyvää olla.

Miksi?
 
Koko Putinin "nerous" on täydellisessä moraalin puutteessa, julmuudessa ja absoluuttisessa nykymaailman realitettien ymmärtämättömyydessä. Röyhkeä, sivistymätön shpana (=street thugs), joka asukkaiden suureksi onnettomuudeksi kommunalkassa nimeltä Maa, sai ydinaseet.
 
http://www.verkkouutiset.fi/ulkomaat/mita_putinin_jalkeen_eliitti_ulospaasy-28540

Mitä tapahtuu Putinin jälkeen? – "Venäjän eliitti etsii ulospääsyä"
Kasperi Summanen
26.11.2014 klo 12:51 (päivitetty 26.11.2014 klo 13:34) Vladimir Putinin on pakko pysyä vallassa, Kremlin entinen sisäpiiriläinen kertoo

"Kaikki yrittivät jo silloin - ja käsittääkseni edelleen - siirtää kaiken päätöksentekovastuun hänelle", Sergei Kolesnikov sanoo Radio Free Europen haastattelussa, viitaten presidentti Vladimir Putiniin.

Venäläinen biofyysikko ja liikemies vaurastui aikanaan Putinin sisäpiiriläisenä. Hän on tavannut presidentin viimeksi kasvokkain kuusi vuotta sitten. Hänen mukaansa Putin vaikutti jo tuolloin uupuneelta työtaakkaansa.

"Alemmilla tasoilla on ihmisiä, joiden pitäisi ottaa vastuuta asioista. He eivät kuitenkaan tee niin. Se on seurausta heidän luomastaan järjestelmästä", Kolesnikov toteaa venäläisestä valtaeliitistä.

Kolsenikov tuntee Venäjän nykyisen poliittisen järjestelmän hyvin. Hän kuului Putinin lähipiiriin jo 1990-luvulla, kun presidentti toimi Pietarin pormestarin Anatoli Sobtsakin hallinnossa.

Kolesnikov pakeni Venäjältä vuonna 2010, julkaistuaan avoimen kirjeen silloiselle presidentille ja nykyiselle pääministerille Dmitri Medvedeville. Siinä hän muun muassa paljasti presidentti Putinin rakennuttaneen laittomilla varoilla valtavan palatsin Mustanmeren rannalle.

Kolesnikov omisti aikanaan osan Petromed-nimisestä lääketeollisuusyrityksestä. Hänen yhtiökumppaninaan toimi pakotelistoilla nykyisin komeileva Bank Rossijan suuromistaja Nikolai Shamalov.

Bank Rossijaa pidetään yleisesti Putinin lähipiirin pankkina.

Kolesnikov kertoo, kanavoineensa Shamalovin kanssa valtavia määriä hämäriä varoja liikekumppaniensa parissa "Mikhail Ivanovits" -lempinimellä tunnetun presidentin käyttöön.

Kolesnikovin mukaan yksin Putinin Mustanmeren palatsin rakentaminen nieli satoja miljoonia.

Presidentti on aina kiistänyt kaikki yhteydet rakennukseen. Sen virallisena omistajana pidetään liikemies Aleksandr Ponomarenkoa. Kolesnikovin mukaan palatsi kuuluu paperilla kyproslaiselle yritykselle, jonka puolestaan omistaa Brittiläisille Neitsytsaarille rekisteröity yritys.

Putinin valta perustuu korruptioon
Kolesnikov seuraa edelleen tarkasti Putinin lähipiirin tapahtumia. Hänen mukaansa eliitti pohtii nykyisin kuumeisesti, mitä tapahtuu, kun Putin jättää vallan.

"Kremlin sisäpiiri on ajanut itsensä nurkkaan - tosin varsin varakkaaseen ja vaikutusvaltaiseen sellaiseen. Heillä ei ole helppoa ulospääsyä", Kolesnikov toteaa.

Kolesnikovin mukaan Putinin verrattain kiistanalainen valinta kolmannelle presidenttikaudelle vakuutti valtionpään siitä, ettei hän voi vuosien korruption jälkeen välttää edesvastuuseen joutumista muuten kuin pysymällä vallassa.

"Putinin koko komentoketju perustuu korruptioon", Kolesnikov sanoo.

Hänen mukaansa vallan siirtyminen eteenpäin toiselle puolueelle tai toisille ihmisille asettaisi Venäjän valtaapitävät valtavan tutkintojen, rikossyytteiden ja väistämättömien rangaistusten uhan alle.

Putin totesi hiljattain, ettei tavoittele elinikäistä presidenttiyttä. Kolesnikovin mukaan miehen lähipiirissä etsitäänkin jo ulospääsyä.

"He eivät enää keskity omaisuuteensa. He ajattelevat henkeään", Kolesnikov sanoo.

Kolesnikov pitää mahdollisena, ettei Ukrainan sodassakaan ole kyse "imperialistisesta nostalgiasta" vaan pikemminkin Putinin epätoivoisesta yrityksestä suunnata kriitikkojen katseet pois hänen hallintonsa massiivisesta korruptiosta.

Kolesnikovin mukaan itsensä uhatuksi tunteva Putin saattaa mennä jopa niin pitkälle, että pelaa ydinasekorttinsa.

"Kaksi vuotta sitten puheet siitä, että keskellä Eurooppaa puhkeaisi sota ja tuhansia ihmisiä kuolisi, vaikuttivat täydeltä hölynpölyltä. Nyt se on silkkaa totta. Voimme sanoa samaa ydinaseiden käytön mahdollisuudesta. Se on kenties epätodennäköistä - muttei enää hölynpölyä."
 
Back
Top