Onnellisuus ja onnellisuusindeksi

Aivanaivan. Mutta kumminkin, tässä on dokumentti (pro gradu) jossa kerrotaan köyhyyden perityvyydestä ja joka usein on tuloköyhyyttä laajempi asia. Tämä Pro Gradu työssä on käytetty KONSE tietoa (konsensuaalista köyhyyttä ja hyvinvointieroja kartoittavia kyselyaineistoja) joka on reaalinen ja laajasti tunnustettu tosiasia suomessa.

Kiitos mielenkiintoisest linkistä, vaikkakaan huono-osaisuuden periytyminen mikään uutinen olekaan. Päinvastainen väite vaatisikin jo enemmän todistelua.

Valitettavasti lähipiirissänäkin on näitä tapauksia ja kyllähän se näköalattomuuden periytyminen on jotain käsittämätöntä. Ei edes lähdetä hakemaan parempaa vaan jäädään siihen, mikä on vanhemmilta opittu. Eikä kyse ole siitä, että pitäisi lähteä herroiksi lukemaan vaan edelleen on kosolti duunariammattejakin, joihin on kohtuullisen helppo päästä ja leivässä pysyminen on lähes varmaa. Tietysti pitää olla valmis muuttamaan pois puutteenperältä ja vielä pitäisi joka aamu jaksaa herätä töihinkin..
 
Tämä perustulo ja sen ohella tienaaminen on kyllä varmaan eräs vaihtoehto, mutta mitähän sanoo verottaja? Tosin jotta perustulo saataisiin edes johonkin malliin, niin paljon pitää varmaan tapahtua suomalaisessa päättämisessä. :)

En ihan täysin ymmärrä kysymystä. Verottaja sanoo tietenkin, että osa tuloista menee verottajalle, mutta kaikissa malleissa, jotka olen nähnyt, jää jokaisesta eurosta ihmiselle itselleen enemmän käteen kuin nykysysteemissä, jossa toki veroprosentti on matalilla tuloilla alhainen, mutta tukien putoaminen tulojen kasvaessa johtaa siihen, että matalatuloiset kärsivät ehkä korkeimmasta efektiivisestä marginaaliprosentista kuin mikään muu ryhmä ml. kaikkein suurituloisimmat.

Elämäntapaköyhä on köyhä, vaikka kuinka asiaa katsoisi tavasta, jolla köyhyyteen ajautuu, näin mina asian näen. Meikäläinen köyhä ei suinkaan ole köyhä jonkun filippiinien tulotason mukaan, eli voisimme puhua suhteellisesta köyhyydestä.

No, hyvä, puhutaan sitten tästä. Jos tälle linjalle lähdetään, niin sitten voidaan jättää sivuun se, että joku nääntyisi nälkään, jos ei leipäjonosta saanut itselleen ruokaa.

Ensimmäinen asia suhteelliseen köyhyyteen liittyen on se, että talouden kasvaessa rajusti, voi suhteellinen köyhyys jopa lisääntyä ja toisaalta talouden ollessa lamassa, voi suhteellinen köyhyys vähentyä. Tämä johtuen siitä, että suhteellisesti köyhäksi voi joutua, vaikkeivät omat tulot laskisi, jos muiden tulot kasvavat. Jos siis toimitaan suhteellista köyhyyttä torjuen, voidaan pahimmillaan juhlia suurta voittoa sillä, että on saatu maan talous lamaan ja toisaalta valittaa suurista ongelmista, jos talouskasvu on saatu käyntiin.

Toinen juttu on sitten se, että ihmisen asema voi muuttua rajustikin hänen elinkaarensa aikana. Opiskelija on suhteellisesti köyhä, mutta toisaalta sama ihmien voi sitten jopa kymmenen vuoden päästä kuulua hyvinkin ylinpään tulodesiiliin. Onko se hänen opiskelija-ajan suhteellinen köyhyytensä iso ongelma?

Suomessa on todellakin, yhä enenevissä määrin, niitä ihmisiä ja perheitä, jotka eivät tule toimeen "normaalisti", vaan kokonaisuutena eletään jo niin vakavan tilanteen äärellä, että esim. lapsille ei ole voitu ostaa uusia vaatteita vaikkapa pariin vuoteen, vaan kirppiksiltä hankitaan vaatekerrat.

Itse en pitäisi sitä erityisen "vakavana tilanteena", että vaatteita hankitaan kirpputorilta, jos ne vaatteet sitten ovat ihan hyvälaatuisia, kuten nykyisen kerskakulutuksen aikana hyvinkin ovat, kun ihmiset heittävät ihan käyttökelpoisia tuotteita menemään. Etenkin kirpparin lastenvaatteet voivat hyvinkin olla erinomaisessa kunnossa, koska lastenvaatteita heitetään menemään siksi, että ne ovat käyneet lapsille liian pieniksi, ei siksi, että olisivat huonossa kunnossa. Minä muistan lapsena pitäneeni päällä kirppisvaatteita ja silloin mainittuna köyhänä opiskelijana hankin sieltä paljonkin vaatteita. Minusta tuollaisessa ainoa asia, joka ehkä saa kolauksen, on oma ylpeys, kun ei pysty viimeisimpiä muotivaatteita hankkimaan.

Heidän tulotasonsa ei riitä perustoimeentuloon. Toisilla ei edes välttämättöminpään.

Niin, tämä oli se avainasia, johon halusin tutkimustietoa, en anekdootteja. Minkälaiset ihmiset ovat ne, joiden rahat eivät riitä välttämättömimpäänkään? Miten suuret heidät tulot ovat (ja ovatko he hakeneet kaikki tuet, joihin ovat oikeutettuja) ja mihin menoihin ne tulot katoavat? Jostain syystä tähän minun mielestäni köyhyyden kannalta kaikkein perustavanlaatuiseen kysymykseen ei mistään tunnu saatavan vastausta. Luulisi, että joku yliopisto voisi panna jonkun graduntekijän tätä tekemään, jos kerran resursseja oli riittänyt jopa köyhyyden perinnöllisyyden selvittämiseenkin.

Tietysti voidaan sanoa, että tupakointi ei ole pakoillista ja että syödä voi joka toinen päivä, kun kerran hanasta tulee puhdasta vettä, mutta meidän yhteiskuntamme keskiverotulolla pitäisi todellakin tällainen segmentti ihmisistä puuttua täysin ja nyt puhutaan sitten onnellisesta yhteiskunnasta, onnellisuusindeksistä...

Tupakointi ei tosiaan ole pakollista ja terveyskeskuksista todennäköisesti saa apua siihen, jos haluaa lopettaa. Syödä tarvitsee toki joka päivä, mutta hanavedessä ei kyllä Suomessa ole mitään vikaa ruokajuomana. Itse en tupakoi ja juon pääosin hanavettä. Pitäisikö minun siis kustantaa verorahoista se, että joku muu voisi tupakoida ja juoda pullovettä?

En todellakaan panisi pahakseni, vaikkei yhteiskunnassa olisi lainkaan tupakoivaa segmenttiä.

Minäkin/perheemme jäsenet tunnemme monia köyhiä perheitä ja huonosti toimeen tulevia perheitä ja olemme osaltamme pyrkineet siihen, että ainakaan heidän lapset ei näkisi nälkää (Lastemme koulukavereina ja ystävinä on muutamia), kasvavina tarvitsevat pöperöä säännöllisesti ja riittävästi. Siksi olen tästä onnellisuudesta ja köyhyydestä hieman vertailua mietiskellyt...

No, oletko selvittänyt, miksi ne tuntemanne perheiden lapset eivät saa tarpeeksi ruokaa kotonaan? Meneekö heidän vanhempien rahat vaikkapa mainitsemaasi tupakkaan? Jos menee, niin olisikohan se lasten ruuanpuutteen korjaaminen kaikkein helpommin korjattavissa sillä, että tupakka heitetään pois ja pannaan sekin raha lasten ruokaan?
 
Tuon pelin säännöt tuntuu minusta kuin kyseessä olis suomalainen eduskuntapeli, välillä ollaan sisäkentällä (hallituksessa) ja välillä ulkokentällä (oppositiossa) ja oppositiossa olevat yrittävät torpata hallituksessa olevat. Ja sitten vaihdetaan vuoroja.
 
En ihan täysin ymmärrä kysymystä. Verottaja sanoo tietenkin, että osa tuloista menee verottajalle, mutta kaikissa malleissa, jotka olen nähnyt, jää jokaisesta eurosta ihmiselle itselleen enemmän käteen kuin nykysysteemissä, jossa toki veroprosentti on matalilla tuloilla alhainen, mutta tukien putoaminen tulojen kasvaessa johtaa siihen, että matalatuloiset kärsivät ehkä korkeimmasta efektiivisestä marginaaliprosentista kuin mikään muu ryhmä ml. kaikkein suurituloisimmat.



No, hyvä, puhutaan sitten tästä. Jos tälle linjalle lähdetään, niin sitten voidaan jättää sivuun se, että joku nääntyisi nälkään, jos ei leipäjonosta saanut itselleen ruokaa.

Ensimmäinen asia suhteelliseen köyhyyteen liittyen on se, että talouden kasvaessa rajusti, voi suhteellinen köyhyys jopa lisääntyä ja toisaalta talouden ollessa lamassa, voi suhteellinen köyhyys vähentyä. Tämä johtuen siitä, että suhteellisesti köyhäksi voi joutua, vaikkeivät omat tulot laskisi, jos muiden tulot kasvavat. Jos siis toimitaan suhteellista köyhyyttä torjuen, voidaan pahimmillaan juhlia suurta voittoa sillä, että on saatu maan talous lamaan ja toisaalta valittaa suurista ongelmista, jos talouskasvu on saatu käyntiin.

Toinen juttu on sitten se, että ihmisen asema voi muuttua rajustikin hänen elinkaarensa aikana. Opiskelija on suhteellisesti köyhä, mutta toisaalta sama ihmien voi sitten jopa kymmenen vuoden päästä kuulua hyvinkin ylinpään tulodesiiliin. Onko se hänen opiskelija-ajan suhteellinen köyhyytensä iso ongelma?



Itse en pitäisi sitä erityisen "vakavana tilanteena", että vaatteita hankitaan kirpputorilta, jos ne vaatteet sitten ovat ihan hyvälaatuisia, kuten nykyisen kerskakulutuksen aikana hyvinkin ovat, kun ihmiset heittävät ihan käyttökelpoisia tuotteita menemään. Etenkin kirpparin lastenvaatteet voivat hyvinkin olla erinomaisessa kunnossa, koska lastenvaatteita heitetään menemään siksi, että ne ovat käyneet lapsille liian pieniksi, ei siksi, että olisivat huonossa kunnossa. Minä muistan lapsena pitäneeni päällä kirppisvaatteita ja silloin mainittuna köyhänä opiskelijana hankin sieltä paljonkin vaatteita. Minusta tuollaisessa ainoa asia, joka ehkä saa kolauksen, on oma ylpeys, kun ei pysty viimeisimpiä muotivaatteita hankkimaan.



Niin, tämä oli se avainasia, johon halusin tutkimustietoa, en anekdootteja. Minkälaiset ihmiset ovat ne, joiden rahat eivät riitä välttämättömimpäänkään? Miten suuret heidät tulot ovat (ja ovatko he hakeneet kaikki tuet, joihin ovat oikeutettuja) ja mihin menoihin ne tulot katoavat? Jostain syystä tähän minun mielestäni köyhyyden kannalta kaikkein perustavanlaatuiseen kysymykseen ei mistään tunnu saatavan vastausta. Luulisi, että joku yliopisto voisi panna jonkun graduntekijän tätä tekemään, jos kerran resursseja oli riittänyt jopa köyhyyden perinnöllisyyden selvittämiseenkin.



Tupakointi ei tosiaan ole pakollista ja terveyskeskuksista todennäköisesti saa apua siihen, jos haluaa lopettaa. Syödä tarvitsee toki joka päivä, mutta hanavedessä ei kyllä Suomessa ole mitään vikaa ruokajuomana. Itse en tupakoi ja juon pääosin hanavettä. Pitäisikö minun siis kustantaa verorahoista se, että joku muu voisi tupakoida ja juoda pullovettä?

En todellakaan panisi pahakseni, vaikkei yhteiskunnassa olisi lainkaan tupakoivaa segmenttiä.



No, oletko selvittänyt, miksi ne tuntemanne perheiden lapset eivät saa tarpeeksi ruokaa kotonaan? Meneekö heidän vanhempien rahat vaikkapa mainitsemaasi tupakkaan? Jos menee, niin olisikohan se lasten ruuanpuutteen korjaaminen kaikkein helpommin korjattavissa sillä, että tupakka heitetään pois ja pannaan sekin raha lasten ruokaan?

Tarkoitan kansalaistulon osalta sitä, että todennäköisesti siihen tulisi joku "työlukko" joka tarkoittaa sitä, että jos kansalaistulolla oleva henkilö tekee jonkin työkeikan, niin sitten kansalaistulo katsotaan takaisinperinnän kohteeksi, tai että verottaja tulkitsee kansalaistulonsaajan yrittäjäksi, jotain tällaista perisuomalaista kunnon suoraselkäistä virkamiestoimintaa :)
Opiskelijoiden köyhyys on tilapäistä luonteeltaan, joten voinemme puhua hetkittäisköyhistä?? Odotettavissa on parempaa, joten sillä sitten opiskelija velkaantuu ja opiskelee. Yleensä vielä kotoa tulee tukea, joten köyhyys ei opiskelijan elämään ole iso asia, sitäpaitsi vertaistukiryhmä on verrattain suuri heillä :)
Et pidä kirppisvaatteita vakavana ongelmana? Aha, montako vuotta olet käyttänyt toisten jo käyttämiä kenkiä? Entä kalsareita? Miten on, oletko milloin ostanut viimeksi farkut??? Et edes ymmärrä mistä puhut :) Vai ymmäränkö väärin sinua? Kyllä se, että käytät vaatteita jotka on hankittu kirppikseltä, jo valmiiksi risana jakaa lapsetkin eri leiriin, onko sinulla lapsiakaan vielä?
Käytetyn auton käyttäminen ei ole niin iso asia, kun käytettyjen vaatteiden käyttäminen :)

Aivan, tutkimustietoa toimeentulon riittämättömyydestä on olemassa, http://yle.fi/uutiset/euroopan_neuv...elle_liian_matalasta_sosiaaliturvasta/7797709 vaikkapa uutisoinnissa on tietysti kaikkea "muuta" mukana, tai kuten http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/1405, "osittaisviranomainen" blokkaa hienosti, tai kommunistinen lähtökohta: http://www.kansanuutiset.fi/artikke...ii-suomea-minimitoimeentulon-taso-riittamaton tai kuten sosiaalipoliittinen eliitti kuvailee: http://www.sosiaalipoliittinenyhdistys.fi/perusturvakoonti1.pdf
Myös tutkimusta asiasta löytyy, tästä pääset perehtymään mitä asiantuntijat kirjoittaa siitä, että miten raha riittää... Ei riitä, todetaan kaikessa tuossa yllä.
Eli onko tässä mielestäsi anekdootteja (viihteellinen tarina henkilöstä tai tapahtumasta) vai mistä on hauskoissa tarinoissa mielestäsi kyse? :)

Tupakointi ja alkoholi vaarantaa terveyden ja niihin ei pidä tukieuroja käyttää. Tai siis tuloeuroja, itse en ole ikinä edes maistanut tupakkaa, joten en oikein ymmärrä, että miksi jotku ihmiset polttaa, mutta pidän sen olevan jokaisen itsensä päätettävissä. Meidän ystäväpiirissä ei ole alkoholistiperheitä ilmeisesti yhtään, pääsääntöisesti on käynyt ihmisille siten, että pitkäaikainen työttömyys, todella kova vuokrataso ja sitä kautta välittömään riittävä raha ei riitä juuri elämäntason ylläpitoon mitenkään, niin hankalaahan se on. Tupakointia ei ole näissä perheissä lainkaan. Ei ole myöskään autoja, yhtään kappaletta. :)
Kukaan ei pyydä verovaroista kustannettavaksi hanavettä, tuo oli aika huvittava kommentti :)

Mutta miten tilanne korjataan mielestäsi? Muuttamalla maalle? Muuttamalla maata? Muuttamalla ihmisiä? Mitä ihmettä tehtäisiin, en tiedä, mutta toivottavasti jotain tehtäisiin ja pikaisesti, koska tilanteet pahenevat vuosi vuodelta.
 
Tarkoitan kansalaistulon osalta sitä, että todennäköisesti siihen tulisi joku "työlukko" joka tarkoittaa sitä, että jos kansalaistulolla oleva henkilö tekee jonkin työkeikan, niin sitten kansalaistulo katsotaan takaisinperinnän kohteeksi, tai että verottaja tulkitsee kansalaistulonsaajan yrittäjäksi, jotain tällaista perisuomalaista kunnon suoraselkäistä virkamiestoimintaa :)

Ainakin kaikki perustuloehdotukset, jotka minä olen nähnyt, ovat juuri tuon vastakohtia. Perustulo napsahtaa aina ja automaattisesti. Sitten jos hankkii muita tuloja, niin niistä menee sitten veroa niin, että jossain keskituloisen tasolla käteenjäävän rahan muutos nykytilanteeseen on plus miinus nolla.

Opiskelijoiden köyhyys on tilapäistä luonteeltaan, joten voinemme puhua hetkittäisköyhistä?? Odotettavissa on parempaa, joten sillä sitten opiskelija velkaantuu ja opiskelee. Yleensä vielä kotoa tulee tukea, joten köyhyys ei opiskelijan elämään ole iso asia, sitäpaitsi vertaistukiryhmä on verrattain suuri heillä :)

Itse olen sitä mieltä, että aikuisen (+18-vuotias) ei voida olettaa elävän vanhempiensa rahalla. Jotkut toki saavat rahaa tuonkin jälkeen (itse tiedän yhden jopa vanhuuseläkkeellä olevan, joka edelleen saa taloudellista tukea äidiltään), mutta tukisysteemeitä ei minusta pitäisi laskea tuollaisen varaan, koska pahimmillaan se johtaa siihen absoluuttiseen köyhyyteen, jos jotkut rikkaat vanhemmat eivät vaan kerta kaikkiaan tue jälkikasvuaan, vaan ovat sitä mieltä, että näiden tulee ponnistella omilla jaloillaan, tai sitten johtaa siihen, että aikuiset lapset joutuvat riippuvussuhteeseen vanhemmistaan, mikä ei minusta ole erityisen hyvä asia.

Mutta siinä olet tosiaan oikeassa, että opiskelijalla köyhyys on hetkittäistä, minkä vuoksi silloin moni uskaltautuu jopa velkaantumaan niitä tulevaisuuden suurempia tulojaan vastaan. Itse kannattaisin opintotukisysteemin muuttamista siihen suuntaan, mikä se on Britanniassa, eli yliopistoissa on lukukausimaksut, mutta näitä ei tarvitse maksaa opintoaikana, vaan ne kertyvät opintovelaksi, jota aletaan maksaa sen jälkeen, kun tulot ylittävät tietyn tason. Tämä systeemi poistaa opiskelijalta sen pelon, että mitäpä käy, jos en saakaan hyväpalkkaista työtä valmistuttuani ja hukun opintolainoihini, mikä saattaisi osalla johtaa siihen, etteivät he mene opiskelemaan lainkaan, mutta toisaalta patistaa opiskelijaa kantamaan itse vastuunsa opintojensa mahdollisimman nopeasta etenemisestä (mitä nopeammin valmistut, sitä vähemmän lainaa kertyy) ja myös sen kustannuksista, mikä on reilua, koska opiskelija saa pääosin opiskelusta syntyneen tuottavuushyödyn itselleen.

Et pidä kirppisvaatteita vakavana ongelmana? Aha, montako vuotta olet käyttänyt toisten jo käyttämiä kenkiä? Entä kalsareita? Miten on, oletko milloin ostanut viimeksi farkut???

No, alushousuja tai sukkia en ostaisi kirppikseltä. Muiden vaatteiden suhteen minulla ei ole mitään erityistä ongelmaa. Pidän ylläni edelleen monia omia vanhoja vaatteitani, joten miksen kirpparilta ostettuja. Tietenkään rikkinäisiä vaatteita ei kannata hankkia (vaikka tosin juuri mainitsemiesi farkkujen suhteen nykymuoti on kai se, että farkuissa pitää olla isot reiät, jotta ne näyttävät cooleilta, joten rikkinäisten farkkujen ostaminen kirppikseltä säästäisi sen, että itse pitäisi ensin kuluttaa ne rikkinäisiksi). Kuten sanoin, lastenvaatteiden kohdalla tuo rikkinäisyys harvoin on ongelma, koska lastenvaatteet joutuu uusimaan siitä syystä, että lapsi kasvaa niistä vaatteista ulos. Vaimoni on juuri kerännyt pari jätesäkillistä lastenvaatteita, jotka aikoo panna kierrätykseen. Minun silmiini ne suunnilleen kaikki ovat täysin käyttökunnossa.

Kenkien kohdalla sanoisin, että riippuu jälleen niiden kunnosta. Olen ostanut verkkohuutokaupasta käytettyjä futiskenkiä (usein myyjällä syynä se, että kengät ovat parin pelin jälkeen osoittautuneet liian pieniksi), enkä näe niiden käyttämisesä mitään ongelmaa. Tietenkään kenkiäkään ei kannata rikkinäisinä ostaa.

Et edes ymmärrä mistä puhut :) Vai ymmäränkö väärin sinua?

Millä perusteella väität, etten ymmärrä, mistä puhun, jos sanon itse käyttäneeni kirpparivaatteita?

Kyllä se, että käytät vaatteita jotka on hankittu kirppikseltä, jo valmiiksi risana jakaa lapsetkin eri leiriin, onko sinulla lapsiakaan vielä?

Olkiukko. Minä juuri sanoin, että risoja vaatteita ei kannata hankkia ja juuri lasten vaatteiden kohdalla käytetyissä vaatteissa tämä ei yleensä ole ongelmana, koska ihmiset joutuvat lasten kasvamisen vuoksi heittämään täysin hyväkuntoisia vaatteita menemään. Miksi lähdet tälle olkiukkotielle ja hyökkäät sellaista väitettä vastaan, jota en ole esittänyt, sen sijaan, että kommentoisit sitä, mitä minä oikeasti olen kirjoittanut?

Käytetyn auton käyttäminen ei ole niin iso asia, kun käytettyjen vaatteiden käyttäminen :)

Ok, väännäpä minulle nyt rautalangasta, mikä niissä käytettyjen vaatteiden käyttämisessä nyt on niin iso asia? Ja unohda nyt alusvaatteet, joiden kohdalla ymmärrän, että voi olla kyse hygienia-asiasta ja risat vaatteet, kun kirppareilta kuitenkin saa ihan hyväkuntoisia vaatteita.

Aivan, tutkimustietoa toimeentulon riittämättömyydestä on olemassa, http://yle.fi/uutiset/euroopan_neuv...elle_liian_matalasta_sosiaaliturvasta/7797709 vaikkapa uutisoinnissa on tietysti kaikkea "muuta" mukana,

Ensinnäkään tuo uutinen ei vastannut siihen kysymykseeni, mihin toimeentulotuen varassa elävien ihmisten rahat menevät. Tämä on se avainkysymys, joka minusta pitäisi tutkia. Kuten sanoin, itse opiskelijana sain tiukalla budjetoinnilla (ja esim. juuri silakoita ja muita halpoja elintarvikkeita syömällä) rahani riittämään. Toiseksi, tuossa uutisessa sanotaan:"Komitea on huomioinut esimerkiksi toimeentulotuen tarkastelussa ainoastaan tuen perussosan, ei muita tuen osia. " Eli siis esim. lääkkeiden korvaaminen tai uusi pesukone, jotka voi toimeentulotuesta saada, on jätetty kokonaan huomioimatta.

tai kuten http://blogi.kansanelakelaitos.fi/arkisto/1405, "osittaisviranomainen" blokkaa hienosti,

Tuosta poimittua:"Tulostemme mukaan toimeentulotukea maksettiin asumiseen noin neljännes toimeentulotuen kokonaismenoista ja terveydenhoitomenoihin noin 10 prosenttia kokonaismenoista. Noin 60 prosenttia toimeentulotuesta maksettiin suoraan asiakkaan tilille käyttökohdetta erittelemättä eli pääasiassa toimeentulotuen perusosana." Eli juuri siihen kysymykseen, mihin asumisen päälle toimeentulorahat menevät, ei tuosta löytynyt vastausta. Minusta olisi selvitettävä kaksi asiaa. Ensinnäkin, paljonko toimeentulotuen saajalle jää asumismenojen jälkeen sellaista rahaa, minkä käyttämisestä hän saa käytännössä itse päättää ja mihin kulutukseen tämä raha menee. Olisin erittäin kiinnostunut vertaamaan tätä siihen, mikä tilanne itselläni oli aikoinaan opiskelijana. Muistelen, että silloin minulla oli asumismenojen jälkeen hieman reilu tonni (markkoina) käyttää siten, miten itseäni huvitti.

Tuosta raportista selviää myös se, että ylivoimainen enemmistö perheistä saa koko asumisensa maksettua toimeentulotuen asumisosasta. Yksinasujilla taas on tiukempaa ja heillä vuokra menee puolessa tapauksessa yli rajan. Tässäkin voisin muuten taas vedota opiskelijoihin, jotka usein asuvat kimppa-asunnoissa juuri siitä syystä, että yksinasuminen on paljon kalliimpaa kuin ison asunnon jakaminen usean muun asujan kanssa. Toki nykysysteemi on tällaisen järjestelyn suhteen täysin perseestä, koska kimppa-asujat lasketaan välittömästi samaan talouteen kuuluviksi ja silloin niiden muiden tulojen nousu tarkoittaa sitä, että toimeentulotuen varassa elävän tukea leikataan, vaikka hänen tulonsa olisivat edelleen nollassa. Tähänkin perustulo toisi parannusta, kun tuen saanti ei riippuisi siitä kenen kanssa asuu. Jos haluaa luksusta ja oman postiluukun, niin siitä vaan, se on oma valinta. Sitten tosin rahaa jää vähemmän muuhun. Jälleen palatakseni omaan opiskelija-aikaan, niin itse jaoin asunnon toisen ihmisen (jolla oli oma talouspitonsa) kanssa läpi koko opiskeluni.

Ehkä ainoa kohta, joka tuossa iskee silmään, on sairauskulut ja hyväksyn, että niiden kohdalla on mahdollista, että köyhän talous joutuu kestämättömän tiukalle, jos välttämättömistä lääkkeistä joutuu maksamaan liian paljon ja repimään tämän siitä perusosasta. Mutta tässä ongelma on minusta koko julkisen terveydenhuollon. Se pitäisi kehittää siihen suuntaan, että se olisi oikeasti käyttäjille ilmainen tai lähes ilmainen. Jälleen viittaan Britanniaan, jossa julkinen terveydenhuolto on täysin ilmainen käyttäjille ja lääkärin määräämistä lääkkeistä maksetaan kiinteä (luokkaa 10€) maksu riippumatta siitä, miten paljon lääke oikeasti maksaa. Tämä on minusta se keino, jolla myös köyhien sairastamisesta johtuva köyhyys korjaantuisi.


Tämä vaikutti täsmälleen samalta uutiselta kuin yllä oleva YLEn uutinen.


Raportista puuttui oleellisin tieto, eli mitä ne "kohtuukulutuskorit" oikeasti sisälsivät. Muutenkin lähtökohta oli minusta outo:"Kohtuukulutuskorit edustavat tutkimuksessa perustuslain tarkoittamaa perusturvan mahdollistamaa elintasoa, joka ei poikkea liiaksi keskimääräisestä elintasosta." Kyllä minusta juuri perusturvan kulutuksen pitää poiketa keskimääräisestä elintasosta, koska sehän juuri ihmisiä kannustaa menemään töihin ja nostamaan elintasonsa tuolle "keskimääräiselle elintasolle", että siinä näkevät oikeasti jotain parannusta siihen perusturvan varassa elämiseen. Minun opiskelija-aikainen kulutukseni poikkesi aivan radikaalisti siitä, mitä se nykyisin on. Olisin pitänyt täysin poskettomana, jos minulle olisi tarjottu yhteiskunnan toimesta jotain sellaista, joka olisi ollut lähelläkään nykytasoani.

Mutta siis peruskysymykseen tuokaan raportti ei vastannut. Mihin köyhien (asumismenojen jälkeen taskuun jäävät) rahat menevät?

Myös tutkimusta asiasta löytyy, tästä pääset perehtymään mitä asiantuntijat kirjoittaa siitä, että miten raha riittää... Ei riitä, todetaan kaikessa tuossa yllä.

Tuo on parisataa sivuinen juttu. Voitko antaa vähän tarkemman viitteen (=sivunumero) siihen, missä tuohon esittämääni kysymykseen vastataan. Sisällysluettelosta en ainakaan nähnyt yhtään kohtaa, joka näyttäisi siihen suoraan vastaavan.

Eli onko tässä mielestäsi anekdootteja (viihteellinen tarina henkilöstä tai tapahtumasta) vai mistä on hauskoissa tarinoissa mielestäsi kyse? :)

En tiedä, mistä tuon "viihteellisen" tai "hauska" tähän tempaisit. Anekdootti voi olla hyvinkin surullinen tapahtuma, mutta pointti on siinä, että se on vain yksi tapahtuma, josta yleistäminen koko systeemiä koskemaan, ei toimi.

[qoute]
Tupakointi ja alkoholi vaarantaa terveyden ja niihin ei pidä tukieuroja käyttää. Tai siis tuloeuroja, itse en ole ikinä edes maistanut tupakkaa, joten en oikein ymmärrä, että miksi jotku ihmiset polttaa, mutta pidän sen olevan jokaisen itsensä päätettävissä.
[/quote]

Olen samaa mieltä, että se on jokaisen itsensä päätettävissä, mutta jos sitten tupakkaan ja viinaan menee useampi kymppi tai satanen kuussa ja sen jälkeen valittaa, ettei ruokaan riitä rahat, niin minusta silloin ensin pitäisi katsoa peiliin ja kysyä, että miten se raha sitten tupakkaan ja viinaan riitti?

Meidän ystäväpiirissä ei ole alkoholistiperheitä ilmeisesti yhtään, pääsääntöisesti on käynyt ihmisille siten, että pitkäaikainen työttömyys, todella kova vuokrataso ja sitä kautta välittömään riittävä raha ei riitä juuri elämäntason ylläpitoon mitenkään, niin hankalaahan se on.

Ok, sen Kelan raportin mukaan perheistä vain 10% ylittää tukimaksimit (eli joutuvat maksamaan osan vuokrasta perusosasta), eli sanoisin, että ystäväperheesi ovat sitten poikkeuksia. Tietenkin yksi kysymys on, että jos työttömyys on oikeasti pitkäaikaista (ansiosidonnaistakin maksetaan sentään 500 päivää), niin olisiko jossain vaiheessa järkeä pohtia halvempaan kämppään muuttamista. Tietenkin nykyisen tukisysteemin yksi vika on siinä, että tuollaisen muuton taloudellinen hyöty menee isolta osin tuenmaksajan hyväksi ja ihminen itse ei hyödy siitä paljoakaan (vaikka toki itse kärsii täysin sen huonomman asumisen haitat). Tämä ei tietenkään ole kovinkaan kannustava systeemi siihen, että ihmiset koittaisivat minimoida asumismenojaan.

Kukaan ei pyydä verovaroista kustannettavaksi hanavettä, tuo oli aika huvittava kommentti :)

Käsittääkseni vesilasku lasketaan suoraan asumiskuluihin, joten kyllä se siellä mukana on. Tietenkin juotu vesi on täysin merkityksetön asia vedenkulutuksessa. Koko hanavesi oli muuten sinun keskusteluun tuomasi juttu, joten voisit hieman selittää, mikä tuossa nyt niin hauskaa oli.

Mutta miten tilanne korjataan mielestäsi? Muuttamalla maalle? Muuttamalla maata? Muuttamalla ihmisiä? Mitä ihmettä tehtäisiin, en tiedä, mutta toivottavasti jotain tehtäisiin ja pikaisesti, koska tilanteet pahenevat vuosi vuodelta.

Kalliin asumisen voi muuttaa helpoiten muuttamalla halvempaan. Jos asuu kalliilla alueella (esim. Helsinki), niin ei sitä nyt maalle asti tarvitse muuttaa, vaan esim. jo Vantaalla on asuminen halvempaa. Mahdollisesti jopa toisaalla Helsingissä. Mitä ihmisten muuttamiseen tulee, niin helpointa olisi nyt ensi alkuun kokeilla sitä, että pitää kirjaa kaikista menoistaan (jos ei jo nyt niin tee), niin näkee selvimmin, mihin se raha oikein pääosin menee.

Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, itse kannatan perustulosysteemiin siirtymistä, koska se antaa ihmisille itselleen enemmän vapautta sompailla asioitaan niin, että pärjäävät, kun nykysysteemissä kaikki pakotetaan samaan muottiin.
 
Ainakin kaikki perustuloehdotukset, jotka minä olen nähnyt, ovat juuri tuon vastakohtia. Perustulo napsahtaa aina ja automaattisesti. Sitten jos hankkii muita tuloja, niin niistä menee sitten veroa niin, että jossain keskituloisen tasolla käteenjäävän rahan muutos nykytilanteeseen on plus miinus nolla.



Itse olen sitä mieltä, että aikuisen (+18-vuotias) ei voida olettaa elävän vanhempiensa rahalla. Jotkut toki saavat rahaa tuonkin jälkeen (itse tiedän yhden jopa vanhuuseläkkeellä olevan, joka edelleen saa taloudellista tukea äidiltään), mutta tukisysteemeitä ei minusta pitäisi laskea tuollaisen varaan, koska pahimmillaan se johtaa siihen absoluuttiseen köyhyyteen, jos jotkut rikkaat vanhemmat eivät vaan kerta kaikkiaan tue jälkikasvuaan, vaan ovat sitä mieltä, että näiden tulee ponnistella omilla jaloillaan, tai sitten johtaa siihen, että aikuiset lapset joutuvat riippuvussuhteeseen vanhemmistaan, mikä ei minusta ole erityisen hyvä asia.

Mutta siinä olet tosiaan oikeassa, että opiskelijalla köyhyys on hetkittäistä, minkä vuoksi silloin moni uskaltautuu jopa velkaantumaan niitä tulevaisuuden suurempia tulojaan vastaan. Itse kannattaisin opintotukisysteemin muuttamista siihen suuntaan, mikä se on Britanniassa, eli yliopistoissa on lukukausimaksut, mutta näitä ei tarvitse maksaa opintoaikana, vaan ne kertyvät opintovelaksi, jota aletaan maksaa sen jälkeen, kun tulot ylittävät tietyn tason. Tämä systeemi poistaa opiskelijalta sen pelon, että mitäpä käy, jos en saakaan hyväpalkkaista työtä valmistuttuani ja hukun opintolainoihini, mikä saattaisi osalla johtaa siihen, etteivät he mene opiskelemaan lainkaan, mutta toisaalta patistaa opiskelijaa kantamaan itse vastuunsa opintojensa mahdollisimman nopeasta etenemisestä (mitä nopeammin valmistut, sitä vähemmän lainaa kertyy) ja myös sen kustannuksista, mikä on reilua, koska opiskelija saa pääosin opiskelusta syntyneen tuottavuushyödyn itselleen.



No, alushousuja tai sukkia en ostaisi kirppikseltä. Muiden vaatteiden suhteen minulla ei ole mitään erityistä ongelmaa. Pidän ylläni edelleen monia omia vanhoja vaatteitani, joten miksen kirpparilta ostettuja. Tietenkään rikkinäisiä vaatteita ei kannata hankkia (vaikka tosin juuri mainitsemiesi farkkujen suhteen nykymuoti on kai se, että farkuissa pitää olla isot reiät, jotta ne näyttävät cooleilta, joten rikkinäisten farkkujen ostaminen kirppikseltä säästäisi sen, että itse pitäisi ensin kuluttaa ne rikkinäisiksi). Kuten sanoin, lastenvaatteiden kohdalla tuo rikkinäisyys harvoin on ongelma, koska lastenvaatteet joutuu uusimaan siitä syystä, että lapsi kasvaa niistä vaatteista ulos. Vaimoni on juuri kerännyt pari jätesäkillistä lastenvaatteita, jotka aikoo panna kierrätykseen. Minun silmiini ne suunnilleen kaikki ovat täysin käyttökunnossa.

Kenkien kohdalla sanoisin, että riippuu jälleen niiden kunnosta. Olen ostanut verkkohuutokaupasta käytettyjä futiskenkiä (usein myyjällä syynä se, että kengät ovat parin pelin jälkeen osoittautuneet liian pieniksi), enkä näe niiden käyttämisesä mitään ongelmaa. Tietenkään kenkiäkään ei kannata rikkinäisinä ostaa.



Millä perusteella väität, etten ymmärrä, mistä puhun, jos sanon itse käyttäneeni kirpparivaatteita?



Olkiukko. Minä juuri sanoin, että risoja vaatteita ei kannata hankkia ja juuri lasten vaatteiden kohdalla käytetyissä vaatteissa tämä ei yleensä ole ongelmana, koska ihmiset joutuvat lasten kasvamisen vuoksi heittämään täysin hyväkuntoisia vaatteita menemään. Miksi lähdet tälle olkiukkotielle ja hyökkäät sellaista väitettä vastaan, jota en ole esittänyt, sen sijaan, että kommentoisit sitä, mitä minä oikeasti olen kirjoittanut?



Ok, väännäpä minulle nyt rautalangasta, mikä niissä käytettyjen vaatteiden käyttämisessä nyt on niin iso asia? Ja unohda nyt alusvaatteet, joiden kohdalla ymmärrän, että voi olla kyse hygienia-asiasta ja risat vaatteet, kun kirppareilta kuitenkin saa ihan hyväkuntoisia vaatteita.



Ensinnäkään tuo uutinen ei vastannut siihen kysymykseeni, mihin toimeentulotuen varassa elävien ihmisten rahat menevät. Tämä on se avainkysymys, joka minusta pitäisi tutkia. Kuten sanoin, itse opiskelijana sain tiukalla budjetoinnilla (ja esim. juuri silakoita ja muita halpoja elintarvikkeita syömällä) rahani riittämään. Toiseksi, tuossa uutisessa sanotaan:"Komitea on huomioinut esimerkiksi toimeentulotuen tarkastelussa ainoastaan tuen perussosan, ei muita tuen osia. " Eli siis esim. lääkkeiden korvaaminen tai uusi pesukone, jotka voi toimeentulotuesta saada, on jätetty kokonaan huomioimatta.



Tuosta poimittua:"Tulostemme mukaan toimeentulotukea maksettiin asumiseen noin neljännes toimeentulotuen kokonaismenoista ja terveydenhoitomenoihin noin 10 prosenttia kokonaismenoista. Noin 60 prosenttia toimeentulotuesta maksettiin suoraan asiakkaan tilille käyttökohdetta erittelemättä eli pääasiassa toimeentulotuen perusosana." Eli juuri siihen kysymykseen, mihin asumisen päälle toimeentulorahat menevät, ei tuosta löytynyt vastausta. Minusta olisi selvitettävä kaksi asiaa. Ensinnäkin, paljonko toimeentulotuen saajalle jää asumismenojen jälkeen sellaista rahaa, minkä käyttämisestä hän saa käytännössä itse päättää ja mihin kulutukseen tämä raha menee. Olisin erittäin kiinnostunut vertaamaan tätä siihen, mikä tilanne itselläni oli aikoinaan opiskelijana. Muistelen, että silloin minulla oli asumismenojen jälkeen hieman reilu tonni (markkoina) käyttää siten, miten itseäni huvitti.

Tuosta raportista selviää myös se, että ylivoimainen enemmistö perheistä saa koko asumisensa maksettua toimeentulotuen asumisosasta. Yksinasujilla taas on tiukempaa ja heillä vuokra menee puolessa tapauksessa yli rajan. Tässäkin voisin muuten taas vedota opiskelijoihin, jotka usein asuvat kimppa-asunnoissa juuri siitä syystä, että yksinasuminen on paljon kalliimpaa kuin ison asunnon jakaminen usean muun asujan kanssa. Toki nykysysteemi on tällaisen järjestelyn suhteen täysin perseestä, koska kimppa-asujat lasketaan välittömästi samaan talouteen kuuluviksi ja silloin niiden muiden tulojen nousu tarkoittaa sitä, että toimeentulotuen varassa elävän tukea leikataan, vaikka hänen tulonsa olisivat edelleen nollassa. Tähänkin perustulo toisi parannusta, kun tuen saanti ei riippuisi siitä kenen kanssa asuu. Jos haluaa luksusta ja oman postiluukun, niin siitä vaan, se on oma valinta. Sitten tosin rahaa jää vähemmän muuhun. Jälleen palatakseni omaan opiskelija-aikaan, niin itse jaoin asunnon toisen ihmisen (jolla oli oma talouspitonsa) kanssa läpi koko opiskeluni.

Ehkä ainoa kohta, joka tuossa iskee silmään, on sairauskulut ja hyväksyn, että niiden kohdalla on mahdollista, että köyhän talous joutuu kestämättömän tiukalle, jos välttämättömistä lääkkeistä joutuu maksamaan liian paljon ja repimään tämän siitä perusosasta. Mutta tässä ongelma on minusta koko julkisen terveydenhuollon. Se pitäisi kehittää siihen suuntaan, että se olisi oikeasti käyttäjille ilmainen tai lähes ilmainen. Jälleen viittaan Britanniaan, jossa julkinen terveydenhuolto on täysin ilmainen käyttäjille ja lääkärin määräämistä lääkkeistä maksetaan kiinteä (luokkaa 10€) maksu riippumatta siitä, miten paljon lääke oikeasti maksaa. Tämä on minusta se keino, jolla myös köyhien sairastamisesta johtuva köyhyys korjaantuisi.



Tämä vaikutti täsmälleen samalta uutiselta kuin yllä oleva YLEn uutinen.



Raportista puuttui oleellisin tieto, eli mitä ne "kohtuukulutuskorit" oikeasti sisälsivät. Muutenkin lähtökohta oli minusta outo:"Kohtuukulutuskorit edustavat tutkimuksessa perustuslain tarkoittamaa perusturvan mahdollistamaa elintasoa, joka ei poikkea liiaksi keskimääräisestä elintasosta." Kyllä minusta juuri perusturvan kulutuksen pitää poiketa keskimääräisestä elintasosta, koska sehän juuri ihmisiä kannustaa menemään töihin ja nostamaan elintasonsa tuolle "keskimääräiselle elintasolle", että siinä näkevät oikeasti jotain parannusta siihen perusturvan varassa elämiseen. Minun opiskelija-aikainen kulutukseni poikkesi aivan radikaalisti siitä, mitä se nykyisin on. Olisin pitänyt täysin poskettomana, jos minulle olisi tarjottu yhteiskunnan toimesta jotain sellaista, joka olisi ollut lähelläkään nykytasoani.

Mutta siis peruskysymykseen tuokaan raportti ei vastannut. Mihin köyhien (asumismenojen jälkeen taskuun jäävät) rahat menevät?



Tuo on parisataa sivuinen juttu. Voitko antaa vähän tarkemman viitteen (=sivunumero) siihen, missä tuohon esittämääni kysymykseen vastataan. Sisällysluettelosta en ainakaan nähnyt yhtään kohtaa, joka näyttäisi siihen suoraan vastaavan.



En tiedä, mistä tuon "viihteellisen" tai "hauska" tähän tempaisit. Anekdootti voi olla hyvinkin surullinen tapahtuma, mutta pointti on siinä, että se on vain yksi tapahtuma, josta yleistäminen koko systeemiä koskemaan, ei toimi.

[qoute]
Tupakointi ja alkoholi vaarantaa terveyden ja niihin ei pidä tukieuroja käyttää. Tai siis tuloeuroja, itse en ole ikinä edes maistanut tupakkaa, joten en oikein ymmärrä, että miksi jotku ihmiset polttaa, mutta pidän sen olevan jokaisen itsensä päätettävissä.

Olen samaa mieltä, että se on jokaisen itsensä päätettävissä, mutta jos sitten tupakkaan ja viinaan menee useampi kymppi tai satanen kuussa ja sen jälkeen valittaa, ettei ruokaan riitä rahat, niin minusta silloin ensin pitäisi katsoa peiliin ja kysyä, että miten se raha sitten tupakkaan ja viinaan riitti?



Ok, sen Kelan raportin mukaan perheistä vain 10% ylittää tukimaksimit (eli joutuvat maksamaan osan vuokrasta perusosasta), eli sanoisin, että ystäväperheesi ovat sitten poikkeuksia. Tietenkin yksi kysymys on, että jos työttömyys on oikeasti pitkäaikaista (ansiosidonnaistakin maksetaan sentään 500 päivää), niin olisiko jossain vaiheessa järkeä pohtia halvempaan kämppään muuttamista. Tietenkin nykyisen tukisysteemin yksi vika on siinä, että tuollaisen muuton taloudellinen hyöty menee isolta osin tuenmaksajan hyväksi ja ihminen itse ei hyödy siitä paljoakaan (vaikka toki itse kärsii täysin sen huonomman asumisen haitat). Tämä ei tietenkään ole kovinkaan kannustava systeemi siihen, että ihmiset koittaisivat minimoida asumismenojaan.



Käsittääkseni vesilasku lasketaan suoraan asumiskuluihin, joten kyllä se siellä mukana on. Tietenkin juotu vesi on täysin merkityksetön asia vedenkulutuksessa. Koko hanavesi oli muuten sinun keskusteluun tuomasi juttu, joten voisit hieman selittää, mikä tuossa nyt niin hauskaa oli.



Kalliin asumisen voi muuttaa helpoiten muuttamalla halvempaan. Jos asuu kalliilla alueella (esim. Helsinki), niin ei sitä nyt maalle asti tarvitse muuttaa, vaan esim. jo Vantaalla on asuminen halvempaa. Mahdollisesti jopa toisaalla Helsingissä. Mitä ihmisten muuttamiseen tulee, niin helpointa olisi nyt ensi alkuun kokeilla sitä, että pitää kirjaa kaikista menoistaan (jos ei jo nyt niin tee), niin näkee selvimmin, mihin se raha oikein pääosin menee.

Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, itse kannatan perustulosysteemiin siirtymistä, koska se antaa ihmisille itselleen enemmän vapautta sompailla asioitaan niin, että pärjäävät, kun nykysysteemissä kaikki pakotetaan samaan muottiin.[/QUOTE]
Perustulo/Verotus=ei vielä suuntalinjoja, eli kuten epäilin, niin mahdollista on, että suoraselkäinen veroviranomainen tekee oman villin tulkinnan asiasta. Tämä on arvaus, ei tieto
Kirppisvaatteet, esimerkkinä lasten eriarvostuminen luokkayhteisössä=vaateparret, kännykät, pelikengät, lelut, etc... Ei olkiukkoja :)
Kirppistuote aikuisella työssäkäyvällä=vapaa valinta, jos haluat pelata toisen kengissä, OK minulle :)
Sairaanhoidon maksullisuus=suomen veroprosentilla pitäisi olla paljon muutakin maksutonta, nythän meille kansalaisille on ulkoilu vielä maksutonta
Köyhien rahan meno, muuhun kuin asumiseen toimeentulotuki 2010 luvulla raportin sivulla 162-167, lue edes yhteenveto 180 eteenpäin, että näet oman kokemuspohjasi lisäksi, että miltä ihmisten, jotka tekevät tätä päivätyönään, mielestä tilanne näyttää. Tästä julkaisusta näkee muutenkin, että mihin raha riittää, kun riittää. Vaatii aikaa ja "silmälappujen" nostamista pois silmiltä.
Anekdooti=https://fi.wikipedia.org/wiki/Anekdootti, en pitänyt tätä vitsinä.
Tupakointi, huumaavat aineet ja alkoholi= olen samaa mieltä kanssasi, ei pitäisi aiheuttaa mitään maksuvelvoitetta yhteiskunnalle, vaikka luulen kylläkin, että tämä on myös eras peruskustannukseen kuuluva juttu joissain sosiaalitoimistoissa?
Hanavesi= toit tämän esille "Itse en tupakoi ja juon pääosin hanavettä. Pitäisikö minun siis kustantaa verorahoista se, että joku muu voisi tupakoida ja juoda pullovettä" muutama pätkä sitten. Mielestäni hanavesi on ihan jees... En pullovettä käytä kotimaassa juuri koskaan..
Ihminen ei välttämättä halua muuttaa asumaan perheineen jonnekkin, josta ei tunneta ketään, tai mitään. Emme asu Helsingissä, lähelläkään sitä, tai muutakaan suurta kaupunkia, että jos täältä meinaa vuokratason merkittävästi halvemmaksi saada, niin en kyllä tiedä, että siperiaanko pitäisi kaverin muuttaa perheineen. Kohtuullisuutta mukaan? vai? :)
Menokirjanpito on hyvä homma, käsittääkseni sosiaalitoimisto edellyttää jotain menokirjanpitoa nykyään??? En ole täysin varma asiasta, mutta näin ainakin meidän ystäväperheen menokirjaan kirjataan kaikki ostot, joita he tekevät... Tarkan markan porukkaa sanon mä! :)

Niin, mielestäni olemme käyneet syvällisesti läpi sosiaalisen avustuksen varassa elävän kansalaisen tuloja ja menoja, mutta kaipaamaasi empiiristä/tieteellistä tutkintapohjaa suoraan aiheesta: Minne köyhän (asumismenojen jälkeen taskuun jäävät) rahat menevät. Oletko harkinnut koskaan, että tuosta voisit itse tempaista ProGradun? Aihe on kuitenkin yhteiskunnallisesti mielenkiintoinen ja haastava tulevaisuudessakin!? Nimittäin tämän taloustilanteen jatkumo on todennäköisesti erittäin pitkä ja haastava kaikille euroopan maille, etenkin meille suomalaisille, koska venäjän vientisanktiot tulevat olemaan voimassa kauan, eikä meillä uskalleta uhmata vientikieltoja... Haastavaa, eikö vaan? :)
 
Ja varsinkin
https://fi.wikipedia.org/wiki/Onnellisuustutkimus
Lapset vähentävät vanhempien onnellisuutta alaikäisinä
Suomen syntyvyyden tietäen tämä saattaa osaltaan selittää onnellisuutta :D
Muita mielenkiintoisia poimintoja:
Professori Edward Glaeserin mukaan ihmiset tekevät kaiken aikaa tietoisia valintoja, jotka vähentävät heidän onnellisuuttaan, koska heillä on muitakin, tärkeämpiä tavoitteita. Tästä syystä hallituksen ei pitäisi vähentää kansalaisten vaihtoehtoja "onnellisimpiin" vaan maksimoida kansalaisten valinnanvapaus, jotta nämä voisivat itse tehdä valintansa.
Seuraavat tekijät lisäävät onnellisuutta toistensa lisänäkin: koulutus, naiseus, tulot, ei keski-ikäinen (vanha tai nuori), avioliitto, eläkeläinen, kotipuoliso, yrittäjä.
Eri kulttuurien kesken vertailu voi olla erityisen vaikeaa. On silti todettu, että suurten tietomäärien poikkileikkausten vertailu maasta ja ajankohdasta toiseen tuottaa johdonmukaisia malleja onnellisuuden tekijöistä.[11] Vaihtoehtoisen ehdotuksen mukaan luotettavampi mittari olisi aivojen ilokeskuksen suora mittaaminen.[9]
Työttömät ovat tyytyväisempia työttömyyden lisääntyessä, vaikka se tarkoittaa työllistymismahdollisuuksien heikkenimistä. Venäjällä sekä työllisten että työttömien onnellisuus lisääntyi, kun 1990-luvun lopun kriisin myötä työttömyys lisääntyi. Voi olla, että tämä johtui odotusten laskemisesta tai sitten muista samanaikaisista muutoksista Venäjällä. [11]
 
En todellakaan panisi pahakseni, vaikkei yhteiskunnassa olisi lainkaan tupakoivaa segmenttiä.

Eläkää niinkuin minä elän. Siinäpä mainio ohje MUILLE. DDR pääsi lähimmäksi noita ihanteita. Onneksi tämä ihanteellinen tapa organisoida ihmisten elämää on vielä haavekuva joidenkin ajatushautomoissa. Mutta mistäs sitä koskaan tietää ja toivossa on hyvä elää. Mitä kaikkea muuta haluaisit kieltää muilta? Panemisen ja televisionkatselun vaiko kortinpeluun ja saunan?

Eli kun sä oot veronmaksaja, niin sulla on oikeus tai suorastaan velvollisuus paimentaa muita ihmisiä heidän epätäydellisessä elämässään?

Kiitos s91, tuli tämäkin nyt selväksi. Kyllä sitä tällä palstalla viisastuu.
 
Eläkää niinkuin minä elän. Siinäpä mainio ohje MUILLE. DDR pääsi lähimmäksi noita ihanteita. Onneksi tämä ihanteellinen tapa organisoida ihmisten elämää on vielä haavekuva joidenkin ajatushautomoissa. Mutta mistäs sitä koskaan tietää ja toivossa on hyvä elää. Mitä kaikkea muuta haluaisit kieltää muilta? Panemisen ja televisionkatselun vaiko kortinpeluun ja saunan?

Se, että sanon, etten pane pahakseni, ettei yhteiskunnassa ole tupakoivaa segmenttiä, ei tarkoita, että olisin kieltämässä tupakoinnin, vaan ainoastaan, etten katso, että yhteiskunta olisi erityisen huono, jos siellä ei kukaan tupakoisi.

Jos sanoisin, että en panisi pahakseni jos naapurit tervehtisivät toisiaan, ei tarkoita sitä, että haluaisin pakottaa ihmiset tervehtimään toisiaan, vaan että minusta olisi parempi sellainen tilanne, jossa ihmiset ihan vapaaehtoisesti tervehtisivät toisiaan kuin että eivät tervehtisi.

Joka tapauksessa tässä konteksti oli toimeentulotuki ja sen kuluminen tupakkaan. Minusta tupakan poltto ei kuulu perustarpeisiin. Silti minusta toimeentulotuen varassa elävällä on oikeus tupakoida, jos katsoo sen itselleen tärkeämmäksi kuin jonkun muun, mutta sanoisin vaan, että silloin on turha tulla valittamaan, ettei ruoka riitä lasten ruokkimiseen, jos suupielessä roikkuu rööki.

Eli kun sä oot veronmaksaja, niin sulla on oikeus tai suorastaan velvollisuus paimentaa muita ihmisiä heidän epätäydellisessä elämässään?

Ei ole. Mistä tämän käsityksen sait?

Kiitos s91, tuli tämäkin nyt selväksi. Kyllä sitä tällä palstalla viisastuu.

Ei tainnut tulla, kun teit useankin väärinymmärryksen minun kirjoituksistani.
 
Perustulo/Verotus=ei vielä suuntalinjoja, eli kuten epäilin, niin mahdollista on, että suoraselkäinen veroviranomainen tekee oman villin tulkinnan asiasta. Tämä on arvaus, ei tieto

En täysin ymmärrä tämän pätkän sisältöä. Perustulon ja verotuksen yhdistelmästä on esitetty useitakin konkreettisia esityksiä.

Kirppisvaatteet, esimerkkinä lasten eriarvostuminen luokkayhteisössä=vaateparret, kännykät, pelikengät, lelut, etc... Ei olkiukkoja :)

En taaskaan ymmärtänyt. Ei se mitään eriarvoista, jos kaikilla ei ole varaa kaikkeen samaan.

Kirppistuote aikuisella työssäkäyvällä=vapaa valinta, jos haluat pelata toisen kengissä, OK minulle :)

Ok, no hyvä. Sain vain kirjoituksestasi sen kuvan, että olisi kyse jostain hirvittävän kauheasta asiasta, jos joutuisi kirppisvaatteita pitämään päällään. Kirjoitit:"Et pidä kirppisvaatteita vakavana ongelmana?", joka ainakin minusta implikoi, että sinä pidät kirppisvaatteisiin pukeutumista "vakavana ongelmana". Miksi on ok, että työssäkävijä säästää vaatemenoissaan ja hankkii kirppikseltä hyväkuntoisia vaatteita, mutta sitten onkin "vakavasta ongelmasta" kyse, jos toimeentulotuen varassa elävä venyttää penniään samalla keinolla?

Köyhien rahan meno, muuhun kuin asumiseen toimeentulotuki 2010 luvulla raportin sivulla 162-167,

Tuo kohta puhuu erityistuesta, eli siitä, mihin asioihin on annettu lisätukea perusosan päälle. Se ei kerro siitä mitään, mihin perusosan rahat kuluvat, enkä oikeasti usko Kelalla tästä olevankaan kerättyä tietoa, vaan perusosan kulutusta ei ihmisten tarvitse raportoida kellekään. Tai siis näin ainakin käsittääkseni asia on ollut. Jos se on muuttunut, niin ainakaan tätä dataa ei ole julkaistu.

lue edes yhteenveto 180 eteenpäin, että näet oman kokemuspohjasi lisäksi, että miltä ihmisten, jotka tekevät tätä päivätyönään, mielestä tilanne näyttää.

Yhteenveto oli yleistä lätinää ilman tarkempia yksityiskohtia ja minä olin kiinnostunut juuri niistä yksityiskohdista.

Tästä julkaisusta näkee muutenkin, että mihin raha riittää, kun riittää. Vaatii aikaa ja "silmälappujen" nostamista pois silmiltä.

No, kerro minulle se sivu, josta tuo löytyy.

Hanavesi= toit tämän esille "Itse en tupakoi ja juon pääosin hanavettä. Pitäisikö minun siis kustantaa verorahoista se, että joku muu voisi tupakoida ja juoda pullovettä" muutama pätkä sitten. Mielestäni hanavesi on ihan jees... En pullovettä käytä kotimaassa juuri koskaan..

Siis toistan vielä, sinä olit ensimmäinen, joka hanaveden mainitsi:"Tietysti voidaan sanoa, että tupakointi ei ole pakoillista ja että syödä voi joka toinen päivä, kun kerran hanasta tulee puhdasta vettä,". En tuon hanaveden yhteyttä keskusteluun ymmärtänyt muuten kuin että siinä vaihtoehtona olisi sitten pulloveden juonti.

Ihminen ei välttämättä halua muuttaa asumaan perheineen jonnekkin, josta ei tunneta ketään, tai mitään.

Ei varmaan juu. Maailmassa on monia muitakin asioita, joita ihmiset eivät halua tehdä, mutta joutuvat tekemään, kun rahat eivät riitä. Moraalinen kysymys on, että kuinka pitkälle muun yhteiskunnan tulee lappaa rahaa sen hyväksi, etteivät ihmiset joudu tekemään mitään sellaista, mistä eivät tykkää ja miten paljon ihmisten itsensä vastuulla on se, että jos haluavat tehdä X, niin sitten heidän tulee itse hankkia rahat siihen X:än. Onko vaikkapa Eirassa asuminen sellainen asia, että jos sinne on kertaalleen onnistunut juurtumaan, niin on muun yhteiskunnan asia pitää huolta siitä, ettei sieltä joudu muuttamaan pois, vaikka jollain toisella itse itsensä elättävällä ei koskaan olisikaan mahdollisuutta koko Eiraan muuttaa? Tämä on tässä minusta se peruskysymys.

Emme asu Helsingissä, lähelläkään sitä, tai muutakaan suurta kaupunkia, että jos täältä meinaa vuokratason merkittävästi halvemmaksi saada, niin en kyllä tiedä, että siperiaanko pitäisi kaverin muuttaa perheineen. Kohtuullisuutta mukaan? vai? :)

Jos ette asu lähelläkään suurkaupunkia, niin minun on vaikea nähdä, miten vuokrataso voisi perheellisellä olla niin korkea, ettei toimeentulotuki kata sitä.

Menokirjanpito on hyvä homma, käsittääkseni sosiaalitoimisto edellyttää jotain menokirjanpitoa nykyään??? En ole täysin varma asiasta, mutta näin ainakin meidän ystäväperheen menokirjaan kirjataan kaikki ostot, joita he tekevät... Tarkan markan porukkaa sanon mä! :)

No, siinä olisi sitten sitä dataa, jota tutkijoiden pitäisi minusta kerätä. Ja se pitäisi tietenkin julkistaa niin, ettei kenenkään yksityisyys siinä vaarantuisi.

Niin, mielestäni olemme käyneet syvällisesti läpi sosiaalisen avustuksen varassa elävän kansalaisen tuloja ja menoja, mutta kaipaamaasi empiiristä/tieteellistä tutkintapohjaa suoraan aiheesta: Minne köyhän (asumismenojen jälkeen taskuun jäävät) rahat menevät. Oletko harkinnut koskaan, että tuosta voisit itse tempaista ProGradun?

No, en ole harkinnut, kun en ole alan ihminen, enkä todellakaan ole kiinnostunut mitään gradua tässä elämänvaiheessa kasaamaan. Minua vain ihmetyttää, ettei yliopistoilta löydy tällaiseen kiinnostusta.
 
En täysin ymmärrä tämän pätkän sisältöä. Perustulon ja verotuksen yhdistelmästä on esitetty useitakin konkreettisia esityksiä.



En taaskaan ymmärtänyt. Ei se mitään eriarvoista, jos kaikilla ei ole varaa kaikkeen samaan.



Ok, no hyvä. Sain vain kirjoituksestasi sen kuvan, että olisi kyse jostain hirvittävän kauheasta asiasta, jos joutuisi kirppisvaatteita pitämään päällään. Kirjoitit:"Et pidä kirppisvaatteita vakavana ongelmana?", joka ainakin minusta implikoi, että sinä pidät kirppisvaatteisiin pukeutumista "vakavana ongelmana". Miksi on ok, että työssäkävijä säästää vaatemenoissaan ja hankkii kirppikseltä hyväkuntoisia vaatteita, mutta sitten onkin "vakavasta ongelmasta" kyse, jos toimeentulotuen varassa elävä venyttää penniään samalla keinolla?



Tuo kohta puhuu erityistuesta, eli siitä, mihin asioihin on annettu lisätukea perusosan päälle. Se ei kerro siitä mitään, mihin perusosan rahat kuluvat, enkä oikeasti usko Kelalla tästä olevankaan kerättyä tietoa, vaan perusosan kulutusta ei ihmisten tarvitse raportoida kellekään. Tai siis näin ainakin käsittääkseni asia on ollut. Jos se on muuttunut, niin ainakaan tätä dataa ei ole julkaistu.



Yhteenveto oli yleistä lätinää ilman tarkempia yksityiskohtia ja minä olin kiinnostunut juuri niistä yksityiskohdista.



No, kerro minulle se sivu, josta tuo löytyy.



Siis toistan vielä, sinä olit ensimmäinen, joka hanaveden mainitsi:"Tietysti voidaan sanoa, että tupakointi ei ole pakoillista ja että syödä voi joka toinen päivä, kun kerran hanasta tulee puhdasta vettä,". En tuon hanaveden yhteyttä keskusteluun ymmärtänyt muuten kuin että siinä vaihtoehtona olisi sitten pulloveden juonti.



Ei varmaan juu. Maailmassa on monia muitakin asioita, joita ihmiset eivät halua tehdä, mutta joutuvat tekemään, kun rahat eivät riitä. Moraalinen kysymys on, että kuinka pitkälle muun yhteiskunnan tulee lappaa rahaa sen hyväksi, etteivät ihmiset joudu tekemään mitään sellaista, mistä eivät tykkää ja miten paljon ihmisten itsensä vastuulla on se, että jos haluavat tehdä X, niin sitten heidän tulee itse hankkia rahat siihen X:än. Onko vaikkapa Eirassa asuminen sellainen asia, että jos sinne on kertaalleen onnistunut juurtumaan, niin on muun yhteiskunnan asia pitää huolta siitä, ettei sieltä joudu muuttamaan pois, vaikka jollain toisella itse itsensä elättävällä ei koskaan olisikaan mahdollisuutta koko Eiraan muuttaa? Tämä on tässä minusta se peruskysymys.



Jos ette asu lähelläkään suurkaupunkia, niin minun on vaikea nähdä, miten vuokrataso voisi perheellisellä olla niin korkea, ettei toimeentulotuki kata sitä.



No, siinä olisi sitten sitä dataa, jota tutkijoiden pitäisi minusta kerätä. Ja se pitäisi tietenkin julkistaa niin, ettei kenenkään yksityisyys siinä vaarantuisi.



No, en ole harkinnut, kun en ole alan ihminen, enkä todellakaan ole kiinnostunut mitään gradua tässä elämänvaiheessa kasaamaan. Minua vain ihmetyttää, ettei yliopistoilta löydy tällaiseen kiinnostusta.

Yhteenvedossa ja näissä aiemmissa sivuissa puhutaan nimenomaan siitä, että mihin se tuki kuluu, eli niihin raha menee just tasan tarkkaan, sitten kun tuesta jää jotain (tai jos jää) niin silloin raha menee näiden asioiden ulkopuolelle, yksilönvapautta mukaillen, eli kuten henkilö näkee tarpeelliseksi. Hammastahnaa, tulitikut, housunvyö, etc... Näitä ei sosiaalitoimi ole vielä ainakaan luokitellut tarkalleen, että mikä saa olla tukiosto ja mikä ei.
Hanavesiyhteys tarkoittaa, ettei tarvitse ostaa maitoa, pullovettä, etc...
Maailma on täynnä pakkoasioita, enemmän ja vähemmän tienaaville ihmisille. :) Muutto eiraan ei ole tietääkseni monenkaan tuetun henkilön toiveissa :) Voin tosin olla väärässäkin.
Vaatevalinta asia, (kuten moni muukin asia) niin, kun asia muuttuu taloudellisesta syystä pakoksi, niin silloin ei ole kyseessä enään henkilön valintamahdollisuus. Kuten hyvin ymmärrät, tilanteesi taloudellisin lähtökohdin on sellainen, että voit halutessasi vetää jalkaan kirppis nappulakengät, tai sitten ostaa sellaiset 1000 egen huippunappikset, joissa on hiilikuitua ja muuta blingblingiä, mutta jos olisit työtön, potkisit palloa paljainjaloin, silloin on valinnan mahdollisuudet kapeita. Kun toimit näin vaikkapa pitkäaikaistyöttömänä 10 vuoden jaksolla, niin uskoisin asian alkavan harmittelemaan, kun kirppikselle ei ilmaannu välttävättä pelikuntoisia huippunappiksia.
Lasten osalla asia on huomattavasti mutkikkaampi. Ilmeisesti sinulla ei ole vielä mukuloita hankittuna, kun et tiedä miten lapset luokittelevat toisensa pelkän koulurepunkin perusteella.
Vaikka kuinka vänkäät, olet asioissa hieman edellä, toisilla kohdin hieman jäljessä.
Noh, yhtä kaikki, nämähän ovat niitä mutuasioita ja kyse on myös siitä, että miten näet yhteiskuntamme luokkien erot. :)
 
Maailma on täynnä pakkoasioita, enemmän ja vähemmän tienaaville ihmisille. :)

Aivan, se kysymys tämän asian suhteen on se, että miten paljon taloudellisen pakon tulee antaa säädellä ihmisten elämää ja miten paljon ihmisillä tulee olla ns. positiivisa vapauksia, eli vapauksia asioihin, jotka toisten ihmisten pitää kustantaa. Itse tietenkin toivon, että joskus tulevaisuudessa pääsisimme siihen Marxin visioimaan utopiaan, jossa robotit tekevät kaiken työn ja ihmisillä on mahdollisuus keskittyä tärkeämpiin asioihin kuin materiaalisesta hyvinvoinnistaan huolehtimiseen, mutta niin kauan, kun emme ole siihen päässeet, on tosiaan päätettävä, miten taloudellisia resursseja jaetaan ihmisten kesken ja ennen kaikkea se, miten paljon menee niille, jotka ovat suoranaisesti niiden resurssien tuottamiseen osallistuneet ja miten paljon muille.

Muutto eiraan ei ole tietääkseni monenkaan tuetun henkilön toiveissa :) Voin tosin olla väärässäkin.

Ensinnäkin minä puhuin jo Eirassa asuvasta tuen varassa elävästä ihmisestä. Kysymys on, että onko siinä suuri vääryys, jos hänen pitää sieltä muuttaa jonnekin halvemmalle asuinalueelle, kun hänen omat rahansa eivät siellä asumiseen riitä. Aieammasta viestistäsi sain sen kuvan, että tuen varassa elävien ihmisten painostaminen muuttamaan halvempaan asuntoon olisi jotenkin moraalisesti väärin.

Toiseksi, päätellen Eiran asuntojen hinnoista, hyvinkin moni ihminen haluaisi siellä asua.

Vaatevalinta asia, (kuten moni muukin asia) niin, kun asia muuttuu taloudellisesta syystä pakoksi, niin silloin ei ole kyseessä enään henkilön valintamahdollisuus. Kuten hyvin ymmärrät, tilanteesi taloudellisin lähtökohdin on sellainen, että voit halutessasi vetää jalkaan kirppis nappulakengät, tai sitten ostaa sellaiset 1000 egen huippunappikset, joissa on hiilikuitua ja muuta blingblingiä, mutta jos olisit työtön, potkisit palloa paljainjaloin, silloin on valinnan mahdollisuudet kapeita.

Mutta mitä on nyt valinnan mahdollisuus? Jos minä keskituloisena olen ostamatta bling-nappikksia ja ostan sen sijaan kirpparilta parin kympillä siksi, että siten minulle jää enemmän rahaa sitten johonkin muuhun, niin onko tässä kyse vapaudesta vai pakosta? Ei minullakaan rajattomat resurssit ole tehdä ostoksia, vaan ihan samalla tavoin minunkin kulutustani ohjaa se, mihin minulla on varaa ja mihin ei. Tietenkin minäkin ostaisin ne bling-nappikset, jos rahaa olisi rajatta, mutta kun ei ole.

Kun toimit näin vaikkapa pitkäaikaistyöttömänä 10 vuoden jaksolla, niin uskoisin asian alkavan harmittelemaan, kun kirppikselle ei ilmaannu välttävättä pelikuntoisia huippunappiksia.

Suosittelen verkkohuutokauppoja. Niistä todennäköisesti saa kaikenlaista käytettyä hyväkuntoista halvalla. Etenkin jollain työttömällä on aikaa niitä selailla.

Lasten osalla asia on huomattavasti mutkikkaampi. Ilmeisesti sinulla ei ole vielä mukuloita hankittuna, kun et tiedä miten lapset luokittelevat toisensa pelkän koulurepunkin perusteella.

On lapsia, eikä ole tuollainen luokittelu tullut vastaan. Ja tarkoitatko, että jos tuollaista luokittelua on olemassa, niin siihen oikea vastaus on se, että kaadetaan lisää rahaa köyhille, jotta heillä on lyödä selkään samanlaiset reput kuin rikkailla, eikä se, että lapsille opetetaan jo pienestä pitäen, että ihmisten ihmisarvo ei määräydy heidän varallisuudestaan? Itse pitäisin tuota jälkimmäistä paljon kestävämpänä ratkaisuna ja sanoisin, että sen tien valinneista lapsista tulee terveämpiä aikuisia kuin niistä, jotka oppivat siihen, että jos omat rahat eivät riitä johonkin, niin pyydetään sitten jostain muualta.

Vaikka kuinka vänkäät, olet asioissa hieman edellä, toisilla kohdin hieman jäljessä.

Olisin kiinnostunut tietämään, mitä nuo asiat ovat.

Noh, yhtä kaikki, nämähän ovat niitä mutuasioita ja kyse on myös siitä, että miten näet yhteiskuntamme luokkien erot. :)

Jotkut ovat tosiaan mutuasioita, etenkin arvovalinnat, mutta jotkut asiat ovat sitten ihan raakaa objektiivista faktaa. Edellisten suhteen on tietenkin tervettä, että erinäköisiä kantoja esiintyy. Jälkimmäisten suhteen olisi hyvä, jos kaikki olisivat samalla sivulla.
 
Aivan, se kysymys tämän asian suhteen on se, että miten paljon taloudellisen pakon tulee antaa säädellä ihmisten elämää ja miten paljon ihmisillä tulee olla ns. positiivisa vapauksia, eli vapauksia asioihin, jotka toisten ihmisten pitää kustantaa. Itse tietenkin toivon, että joskus tulevaisuudessa pääsisimme siihen Marxin visioimaan utopiaan, jossa robotit tekevät kaiken työn ja ihmisillä on mahdollisuus keskittyä tärkeämpiin asioihin kuin materiaalisesta hyvinvoinnistaan huolehtimiseen, mutta niin kauan, kun emme ole siihen päässeet, on tosiaan päätettävä, miten taloudellisia resursseja jaetaan ihmisten kesken ja ennen kaikkea se, miten paljon menee niille, jotka ovat suoranaisesti niiden resurssien tuottamiseen osallistuneet ja miten paljon muille.



Ensinnäkin minä puhuin jo Eirassa asuvasta tuen varassa elävästä ihmisestä. Kysymys on, että onko siinä suuri vääryys, jos hänen pitää sieltä muuttaa jonnekin halvemmalle asuinalueelle, kun hänen omat rahansa eivät siellä asumiseen riitä. Aieammasta viestistäsi sain sen kuvan, että tuen varassa elävien ihmisten painostaminen muuttamaan halvempaan asuntoon olisi jotenkin moraalisesti väärin.

Toiseksi, päätellen Eiran asuntojen hinnoista, hyvinkin moni ihminen haluaisi siellä asua.



Mutta mitä on nyt valinnan mahdollisuus? Jos minä keskituloisena olen ostamatta bling-nappikksia ja ostan sen sijaan kirpparilta parin kympillä siksi, että siten minulle jää enemmän rahaa sitten johonkin muuhun, niin onko tässä kyse vapaudesta vai pakosta? Ei minullakaan rajattomat resurssit ole tehdä ostoksia, vaan ihan samalla tavoin minunkin kulutustani ohjaa se, mihin minulla on varaa ja mihin ei. Tietenkin minäkin ostaisin ne bling-nappikset, jos rahaa olisi rajatta, mutta kun ei ole.



Suosittelen verkkohuutokauppoja. Niistä todennäköisesti saa kaikenlaista käytettyä hyväkuntoista halvalla. Etenkin jollain työttömällä on aikaa niitä selailla.



On lapsia, eikä ole tuollainen luokittelu tullut vastaan. Ja tarkoitatko, että jos tuollaista luokittelua on olemassa, niin siihen oikea vastaus on se, että kaadetaan lisää rahaa köyhille, jotta heillä on lyödä selkään samanlaiset reput kuin rikkailla, eikä se, että lapsille opetetaan jo pienestä pitäen, että ihmisten ihmisarvo ei määräydy heidän varallisuudestaan? Itse pitäisin tuota jälkimmäistä paljon kestävämpänä ratkaisuna ja sanoisin, että sen tien valinneista lapsista tulee terveämpiä aikuisia kuin niistä, jotka oppivat siihen, että jos omat rahat eivät riitä johonkin, niin pyydetään sitten jostain muualta.



Olisin kiinnostunut tietämään, mitä nuo asiat ovat.



Jotkut ovat tosiaan mutuasioita, etenkin arvovalinnat, mutta jotkut asiat ovat sitten ihan raakaa objektiivista faktaa. Edellisten suhteen on tietenkin tervettä, että erinäköisiä kantoja esiintyy. Jälkimmäisten suhteen olisi hyvä, jos kaikki olisivat samalla sivulla.

En todellakaan ole sanonut, että muutaminen on moraalisesti väärin, sanoin, ettei välttämättä ihmiset halua muuttaa jonnekkin muualle, josta ei tunneta ketään, eikä myöskään tiedetä, että miten siellä pärjätään. Toisaalta sosiaalitoimen tuen varassa oleva perhe ei voi muuttaa ilman lupaa sosiaalitoimelta. :) Asunnon hinnallahan ei ole mitään tekemistä asumisen haluttavuuden kanssa, ainakaan normaalisti, minä en ainakaan muuta eiraan, vaikka maksettaisiin :) Pakkomuutto on moraalisesti väärin, vai oletko sitä mieltä, että kaikkien köyhien pitää muuttaa itä-kainuuseen, tai pohjois-lappiin hylätyille rintamamiestiloille, kun siellä asuminen on varmasti edullisempaa, kuin eirassa??
Sinulla on lapsia, hyvä homma, että ette ole törmänneet luokitteluun. No kumminkin, kuten varmasti tiedät (vaikka vänkäätkin vastaan joka asiassa) niin lapset ovat koulussa omassa keskuudessaan hyvin tarkasti luokittelevia keskenään. Kyllä siellä "köyhät" muksut saavat kuulla asiasta...
Lähdenkin omassa kasvatuksessa siitä, ettei toisia saa luokitella, haukkua, tai hylkiä omien lähtökohtien perusteella. Tiedän, ettei kaikkien vanhempien osalta asiat ole näin. lisä raha köyhille ei tuo fiksuutta vanhemmille, lastensa koulutuksen osalta.
Olet jäljessä siinä, ettet näköjään osaa myöntää tosiasiaa, edellä siinä, että ajattelet ilmeisen enemmän, kuin keskivertomenijä. Tosiasian tunnustaminen tutkimusten valossa edellyttää pitkällekin menevää miettimistä :)
Olisi hyvä, jos ollaan samalla sivulla, kyllä. :)
 
Ja varsinkin
https://fi.wikipedia.org/wiki/Onnellisuustutkimus

Suomen syntyvyyden tietäen tämä saattaa osaltaan selittää onnellisuutta :D
Muita mielenkiintoisia poimintoja:

Hyvä, että olet vielä asian juurilla.

Ihmiselle karttuu kokemusta, joka voi auttaa päänsisäisen onnellisuuden saamiseen, mutta se vaatii psyykkistä työtä. Materiaaliin onnea ei voi sitoa, mutta asunto ja toimeentulo helpottavat elämää, vaikka eivät onnea tuokaan.

Ensimmäisenä pitää saada kivi kengästä. Jos niitä on useita, yksi kerrallaan. Mikä se sitten onkin, se asia pitää hoitaa kuntoon. Tunnen yhden tyypin, joka jätti työpaikkansa jääden "heitteille" ja on nyt elossa tuon päätöksen vuoksi. Tunnen toisen, joka lähti telttaan asumaan päästäkseen vaimosta eroon. Kävi sieltä töissä.

Viinan lopettaminen on varmaan suurin yksittäinen yksilön onnea tuova tekijä Suomessa.

Yksi juttu on se mantra, mikä meillä on. Jos sanoo joka päivä itselleen sata kertaa, että kaikki on perseestä, siihen alkaa uskoa. Se on suggestiota ja hypnoosia. Sitten siitä tulee lumipalloefekti. Mantra on muutettava.

Aina on uskottava hyvään, vaikka olosuhteet näyttäisivät miltä. Ja sanottava myönteisempiä asioita. Siitä tulee hyvä elämä. Ja kun sairastuu ja kuolee, tehtävä se stoalaisella tyyneydellä.
 
Joo, kyllä tässä on palattava asiaan, siis topikkiin.
Tuo Wikin onnellisuustutkimuksen osa vanhemmuus ja siellä kaikkein onnettomimpiin luketuu isät... Tuo on kyllä ryökäleen hankala, jos isä tuntee olevansa onneton!
Miten parannetaan isien fiiliksiä?
 
Back
Top