Operatiivisten joukkojen uusi tst-tapa?

"Kenraali Valeri Gerasimov puhui tammikuussa 2013 Venäjän sotatiedeakatemian vuosikokouksessa.

Komentaja käsitteli muun muassa uuden kaltaista sotaa, jossa salaisten operaatioiden suorittajien ja univormua kantavien sotilaiden väliset erot pienenevät.

Gerasimov puhui tulevasta ajasta, jolloin "sotia ei julisteta vaan ne yksinkertaisesti alkavat". Tämä voi hänen mukaansa muuttaa tasapainoisenkin maan jopa muutamassa päivässä kiihkeän sotilaallisen konfliktin kohteeksi.

Kenraalin mukaan sodan säännöt ovat perusteellisesti muuttuneet. Ei-sotilaallisin keinoin saavutettavien tavoitteiden rooli on kasvanut.

Uudessa sodankäynnissä ovat yhdistyneet eri keinot, joita kaikkia suoritetaan salassa ja jotka siksi voidaan kiistää. Myös rauhanturvaamisen tarjoaminen toimii hänen mukaansa keinona strategisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Venäläiskenraalin mukaan epäsymmetrisillä metodeilla on kapasiteettia tasoittaa tilannetta ylivoimaista vastustajaakin vastaan. Kyse ei ole vain erikoisjoukkojen käyttämisestä.

- Eturintaman taistelut suurten sotilaallisten muodostelmien välillä poistuvat vähitellen menneisyyteen, kenraali povasi."
(Verkkouutiset 20.6.2014).
 
Juuri, kuten edellä Herrat kuvaavat. "Sota" on käynnissä jo hyvän matkaa, kunnes panssaripataljoonat käynnistävät moottorinsa, noin niinkuin entisessä mielessä.

Asemamme pallolla pakottaa meidät pitämään armeijaa, johon kuuluu kaikenlaista ja vielä sen ylikin, koska lähialueellamme on vielä pitkään ns. perinteistä aserautaa kysta kyllin. Mutta tämä ei voi haudata sitä tosiasiaa, että peliliikkeet ovat muuttuneet ja muuttuvat edelleen.

Hyvähermoinen sotilas, hyvä aseenkäsittelijä jne. on edelleen arvossaan. En tiedä, miten suomiarmy aikoo tähän huutoon vastata, mutta siihen on vastattava. Taistelukenttä ei ole Leipäsuo Kannaksella -39 vaan se voi olla paremminkin Kotkan satama tai Sementtikylä asujaimistoineen. Tai sellutehtaan ympäristö Idässä, neljän valtatien risteys korvessa tai isot sillat siellä niin.
 
Lähteistä luotettavin (SS, 3/2014, s. 51) on avannut epäsuoran tulen käyttöä Maavoimien taistelutavassa 2015. Puolisokea kana on ehkä löytänyt tiedonjyvän.

Kaavamaisessa esityksessä tulenkäyttö on jaettu "ylemmän johtoportaan operatiiviseen tulenkäyttöön" ja "taisteluosaston puitteissa tapahtuvaan taktiseen tulenkäyttöön". Pallomeri on supistunut kahteen soikioon.

Hyökkääjä saapuu idästä pitkulaiseen punaiseen soikioon. Se on operatiivisen tulenkäytön alue, jossa vihollista kulutetaan kauaskantoisilla aseilla (raskailla kanuunoilla sekä kevyillä ja raskailla raketinheittimillä). Operatiivisen tulenkäytön tavoitteena on tuhota tai lamauttaa vihollisen taistelusta irti olevia joukkoja, panssarihaupitsi- ja raketinheitinpatteristoja, johtamispaikkoja ja esikuntia, viesti- ja elso-asemia, ylimenopaikkoja, raivaus- ja ylimenokalustoa, huoltokeskuksia ja -kuljetuksia, vastatykistö- ja ilmavalvontatutkia.

Vihreän pystysoikion saavuttaessaan vihollinen joutuu taktisen tulenkäytön kohteeksi. Taisteluosasto ampuu omilla tuliyksiköillään (krh ja kenttätykit) vihollisen jalkaväkeä, tiedustelu-, komento-, rynnäkkö-, tst- ja tulenjohtovaunuja, raivaus- ja ylimenokalustoa sekä tulitukiosastoja.

Antaako tuo kuvaus viitteitä operatiivisten joukkojen uudesta taistelutavasta (edes epäsuoran tulen osalta), jää nähtäväksi.
 
Mitäs nyt kun olemme seuranneet Ukrainan tilanteen kehittymistä jo jonkin aikaa. Peilataan vihreiden miesten ja alihankkijoiden (separaattorit) taistelutapaa versus PV:n uusi taistelutapa vastaan.
Minkälaisia johtopäätöksiä voimme tehdä? Olemmekko luomassa jotain, joka on jo 20 vuotta ajastaan jäljessä? Vai onko vaihtoehtona se vanha jäykkä puolustustaistelu kuranttia tavaraa edelleenkin?
 
Mitäs nyt kun olemme seuranneet Ukrainan tilanteen kehittymistä jo jonkin aikaa. Peilataan vihreiden miesten ja alihankkijoiden (separaattorit) taistelutapaa versus PV:n uusi taistelutapa vastaan.
Minkälaisia johtopäätöksiä voimme tehdä? Olemmekko luomassa jotain, joka on jo 20 vuotta ajastaan jäljessä? Vai onko vaihtoehtona se vanha jäykkä puolustustaistelu kuranttia tavaraa edelleenkin?

Ison sotavaltion keinovalikoima on aika pirun laaja. Siinä sitä on rupistamista, kun yrittää aikinoida omaa vastausta eri skenaarioihin. Minulla on omat aatokseni aiheesta, mutta eipä niistä keskustelun pohjiksi ole, koska käytössä ei ole faktaa. Sitä voi vain arpailla ja funtsia. Aika määrätietoisesti Venäjä kuitenkin kehittää "samanlaista" asevoimaa kuin Lännelläkin on käytössään, nimenomaan tietysti amerikkalaisilla.
 
Armeijan ensireaktionopeus pitää saada mahdollisimman lyhyeksi. Nykysota muistuttaa nyrkkeilymatsia: parasta on tyrmäys ensimmäisessä erässä.
 
Mitäs nyt kun olemme seuranneet Ukrainan tilanteen kehittymistä jo jonkin aikaa. Peilataan vihreiden miesten ja alihankkijoiden (separaattorit) taistelutapaa versus PV:n uusi taistelutapa vastaan.
Minkälaisia johtopäätöksiä voimme tehdä? Olemmekko luomassa jotain, joka on jo 20 vuotta ajastaan jäljessä? Vai onko vaihtoehtona se vanha jäykkä puolustustaistelu kuranttia tavaraa edelleenkin?

En osaa pallomerestä itse sanoa juuri mitään, mutta täällä olen joistakin langanpätkiatä jäänyt käsitykseen että se koetaan relevantiksi ja toimivaksi taistelutavaksi, ja ennen kaikkea on saatu koulutettua (ainakin palveluksessa oleville) porukoille eikä ole jäänyt vain powerpointtien tasolle. (Kertaamisen murheellinen tilanne asia erikseen.) Hieno homma jos näin. Mutta tuolle wanhalle jäykälle "tästä ei muuten sitten mennä" -tyylille näyttäisi olevan oma kysyntänsä. Varsinkin tuollaisissa Krimin kaltaisissa epämääräisissä operaatioissa joilla vihu pyrkii suoran paikallisen tavoitteen lisäksi hämmentämään poliittista soppaa sakeammaksi. Jos ei pääse alun perinkään ottamaan mitään virastoja, saaria, tai muita merkityksellisiä maastonkohtia haltuun, ei pääse se poliittinen peli ja informaatiosotakaan kunnolla käyntiin. (No hieman tätä monimutkaisempaa se koko homma on, mutta tuli nyt mieleen noista Krimin eri sotilastukikohdista yms.)

Baikal mainitsi laajan keinovalikoiman... Samaa mieltä, mutta toisaalta Putinin Venäjä on aika tyhjentävästi esitellyt temppunsa. Siis meinaan että sitä "harmaata" repertuaaria on oikein urakalla ruodittu yleisessäkin keskustelussa, ei vain esikuntien ja hallitusten aivoriihissä. Saattaa mennä mulla toiveajattelun puolelle, mutta mene ja tiedä vaikka olisi tuon kuukausien riepottelun takia jo kaventunut se valikoima mitä seuraavalla kerralla seuraavassa kohteessa saavat menemään kuin Strömssöössä... Mutta tietenkin puhun nyt vain nuista vinoista metodeista; suora sodankäynti sitten oma lukunsa ja siinä(kin) naapurin keinovalikoima on tosiaan pirun laaja.

Tämmöistä mietettä ja nyt saunaan!
 
Kardinaalivirhe on käsittää kaikkien joukkojen taistelutavaksi ja puolustuksen kantavaksi ajatukseksi tämä alueellisten joukkojen, erityisesti HAJP:ien avulla toteutettava taistelutapa, joka on jalkautettu koulutukseen viimeisen kahden vuoden aikana... Toki ratkaisevalla tavalla on ajattelumme muuttunut, koska vihollinen pyritään voittamaan ensisijaisesti mielummin ketterästi toimien ja tappioita tuottamalla, kuin pitämällä kynsin ja hampain kiinni jokaisesta männynpeittämästä harjusta ja tienhaarasta, vihollisen tykistö- ilma- ja panssariaseen tikkataulua leikkien. Tämä paljonpuhuttu on vain yksi sormi kahdessa nyrkkiin puristetussa kädessä. Paikallisjoukoissa tapahtuvat muutokset omalta osaltaan parantavat huomattavasti keinovalikoimaa harmaaseen vaiheeseen, kuten myös ns. laajamittaisen sodan ajallekin, sekä erinäköisten "separien" heittämiin palloihin vastaamiseen. Mm. SPOL-yksiköt sun muut eivät myöskään ole mihinkään kadonneet, vahvuuden pienentyessä ne itseasiassa edustavat suhteessa entistä suurempaa prosenttia SA-vahvuudesta. Operatiivisten joukkojen uudistuksetkin ovat vielä suljetussa uunissa kohoamassa.

"Tästä ei muuten mennä." on edelleen modus operandi, mutta vain siellä missä se on TARKOITUKSENMUKAISTA, eikä siellä, missä ennen puutteellinen varustus ja liikehtimiskyky ei muuta mahdollisuutta antanut. Mitä tulee Maavoimien taistelutapa 2015:n ja kertauksiin, niin mitäänhän ei ole menetetty, kun aiemman koulutuspaletin mukaisia joukkoja ei ole tarkoituskaan, eikä tarkoituksenmukaistakaan änkeä aiempaa täysin erilaisiin saappaisiin. Ensi vuonna KH-vuorokausia on taas se n.40 000 (huomaa: KH-vuorokausien ja koulutettavien reserviläisten tavoitemäärä-ero!) ja ns. uuden mallin mukaiset joukot saanevat kutsunsa lähiaikoina. Kenties uutta toimintamallia avaa parhaiten http://www.puolustusvoimat.fi/wcm/4...ES&CACHEID=434077804d2b556f8833fcfc14f02601/1 tämä Eversti Valkeajärven 2012 kirjoittamasta, uudistetun taistelutavan joukkoja avaavasta artikkelista löytyvä pyramidi, jossa Operatiiviset, Alueelliset ja Paikallisjoukot on jaettu Valmius- ja Pääjoukkoihin. Kuvittelisin ensin mainittujen saavan enemmän treeniä ja olevan nimensä mukaisesti korkeammassa toimintavalmiudessa jo ihan koulutusrytmin takia ja pääjoukkojen edustavan mahdollisen kriisin alkaessa PERK:n ja koulutusorganisaation teurastamon läpi tuupattavia, hieman vähemmän terässä pidettäviä kokonaisuuksia.

Toinen äärimmäisen tärkeä pointti Ukrainan konfliktia meidän uhkakuviimme peilatessa on se, että samat temput samassa mittakaavassa eivät onnistuisi täällä ikipäivänä, ilman konfliktia edeltäviä, perustavaa laatua olevia muutoksia yhteiskunnassamme. Suomalainen yhteiskunta on kuin peilikuva toimimattomasta, kansallisen hajaannuksen, pysähtyneisyyden ja rötösherrojen aikaan jumittuneesta Ukrainasta. Tämä ei tietenkään estä K2:sta yrittämästä, mutta täysin samoja säveliä emme kohtalaisen suurella varmuudella tulisi näkemään.

Tässä vielä linkki tuohon artikkeliin, jonka mainitsin ylempänä. Ehdottoman tärkeää luettavaa jokaiselle, joka haluaa tai jonka pitää ymmärtää mistä tässä kaikessa on kyse:
http://www.puolustusvoimat.fi/porta...9nQSEh/?pcid=fd6484804d2b52cc87f8fffc14f02601

Artikkelin kirjoittajalla on minuun sen verran pärstäkerrointa, että tohdin luottaa hänen tietävän asioidentilasta enemmän kuin jotain.
 
@Nojatuolistrategi

Kirjoitit aiemmin ohjuspelotteesta, ilmeisesti siis risteilyohjuksista ja ballistisista ohjuksista. Kuvailisitko hieman tarkemmin, millaiset niiden tulisi olla? Entä millaisista määristä puhutaan?

Oletettavasti ATACMS on raketinheittimistä lauottuna aika hyvä strateginen pelote. Laukaisulavetteja on vaikeaa paikantaa ja tuhottavia, mutta siitä huolimatta niitä pitäisi minun mielestäni hankkia lisää. Arvioin tarvittavan ohjusten minimimäärän olevan 500 ATACMS:n luokkaa, mikäli haluamme oikeasti tuhota suuren määrän vihollisen sotilas- ja kuljetusinfrastruktuuria. Hinta ei olisi aivan mahdoton, kun jöötit maksavat miljoonan euron luokkaa kappaleelta. Tosin ATACMS:n 230 kg:n taistelukärki on hieman kevyt JASSM:n tai Iskanderiin verrattuna, kun ammutaan aluemaalia.

Ilmavoimien pienehkö (nykyinen) määrä JASSM risteilyohjuksia taas mahdollistaa kauempanakin sijaitsevien yksittäisten maalien tuhoamisen. Olettaisin, että näitä ei tarvita hirveästi lisää.
 
Armeijan ensireaktionopeus pitää saada mahdollisimman lyhyeksi. Nykysota muistuttaa nyrkkeilymatsia: parasta on tyrmäys ensimmäisessä erässä.
Kiireessä luin tämän vanhan viestin muodossa "Armeijan erektionopeus pitää saada mahdollisimman lyhyeksi." Sekin olisi tietysti tärkeä tavoite... :)
 
Maavoimien uudistettu taistelutapa -elokuva on palkittu International Defence Film Festivalilla Italiassa. Puolustustusvoimien tuottama maavoimien taistelua 2015 esittelevä elokuva palkittiin educational-sarjan parhaana elokuvana.

 
Herätetäänpä tätä ketjua vähän henkiin. Tulin lukeneeksi tuon "Sota 2016" kirjan ja siitä tuli muutamia juttuja mieleeni. Juu, kirjassa on tarkoituksella epäkohtia ja väärin esitetty tiettyjä asioita, koska kirjoittaja on joku evp ukko joka ei tietenkään halua paljastella yksityiskohtaisesti taistelumenetelmien ja taktiikoiden kirjoa...juu, en nyt tarkoita kirjaa minään oppikirjana jne. yms. kunhan nyt mainitsen, että sen luin ja siitä tuli muutamia juttuja mieleen kun mielessäni niitä tilanteita ajattelin. Lähinnä siis probleemeja meidän kannaltamme.

1) Joukkojemme vähyys. Niitä on oikeasti vähän. Tästä seuraa ongelmia taistelukyvyn ylläpidon kannalta kohtuu nopsaan, mutta suurempi ongelma on, että joukkojen oikeasti PITÄÄ liikkua hulluna, jotta ehtivät joka paikkaan.

2) Onko PV ollut realistinen joukkojen liikkumiskyvyn ja liikkumisen turvallisuuden kanssa? Joukoilla ei kuitenkaan ole kaikilla panssaroitua suojaa ja sirpaleet tekevät ilkeää jälkeä. Jos ja kun taistelukenttä on syvä alue, jossa putoaa rautaa niskaan siellä ja täällä ja ilmahyökkäysten uhka on todellinen, niin onko realistista olettaa, että joukot pystyvät liikkumaan niin paljon ilman että niiltä lähtee henki tai ne ainakin lamautetaan? Asiahan olisi eri, jos joukoilla olisi täyspanssaroitu kalusto, jolla kulkea.

3) Pienempiä määriä joukkoja on tavallaan juu vaikeampi löytää - mutta jos ne paljastuvat, peli on pelattu, koska vaihtojoukkoja tappionsietokykyä ei kauheasti ole. Etenkin jos vihollinen havaitsee joukon ja seurailee sitä, odottaen, että se lähtee asemistaan ja iskee sitten niskaan tykistöllä jne. Vanha "kiinteisiin asemiin" perustuva puolustus oli tavallaan armollisempi, koska jos ne asemat saatiin naamioitua hyvin, niitä oli oikeasti vaikea havaita ennen kosketusta koska joukot eivät liikkuneet siellä edestakaisin miten sattui. Myös kiinteät asemat olivat myöskin vahvemmin linnoitettuja kuin käsittääkseni tässä uudessa taistelutavassa ehditään ja voidaan linnoittaa, joten ne antoivat kyllä kohtuu hyvää suojaa vaikka joukko olisi paljastunutkin.

4) Lennokit ja tiedustelun parantuminen. Tämä on hyvin kaksipiippuinen juttu. Tavallaan ennen, kun lennokkeja ei ollut, ei vihollinen ehkä päässyt selville asemistammekaan. Nyt sitten kun lennokkeja on, vihollinen näkee pitkin karttaa vilistävät joukkomme melko varmasti. Toisaalta, yhtä hyvin voinee sanoa, että kiinteät asemat paljastuisivat lennokeilla ja ne tuhottaisiin kaikki vuorollaan, joten siksi niitä ei voi oikein käyttää. Hyvin kaksipiippuista, riippuu miten asiaa katsoo. Toisaalta, MIKÄLI omia lennokkeja ja muita sensoreita olisi riittävästi, saisimme etua omien kuvioiden vääntämiseen, kun vihollisen liikkeistä olisi ajantasaista ja tarkkaa tietoa.

5) Entä jos vihollinen "ei pelaa meidän säännöillämme" eikä tulekaan kivasti pieni tiedustelu edellä, aja ansaan, ota turpaan, luule pääasemiemme olevan siinä mihin tiedusteluvaunu tuhottiin ja tuhlaa siihen tykistöä ja ota sitten turpaan puoli kilsaa kauempana oikeissa asemissamme, jonne se tietenkin ajaa paraatimarssia tietä pitkin, jalkaväki edellä tms. Mitäpäs jos, vihollinen vetää kylmästi voimalla läpi, pioneerivaunut edellä, kosketuksen saatuaan koukkaa syvemmälle metsään ja röyhkeästi painaa porukalla väkisin läpi vaan, tilaten tulta oikealle ja vasemmalle koko läpimurron ajaksi? Miten ne pienet hajallaan olevat joukot pystyvät pysäyttämään vihollisen panssarivyöryn joukkue vs. panssaripataljoona kerrallaan yhteenottelussa? Vihollinen iskee iholle heti, joten omaa tykistöä ei uskalleta pahemmin käyttää eikä maalejakaan osata osoittaa, kun se perkele menee metsässä. (Juu, ei panssarivaunu voi metsässä sataa kilsaa ajaa, mutta jos se vittumaisuuttaan ajaakin 10km umpimetsän halki, sen se voi tehdä.) Aikaisemminhan tämä ei ollut ehkä ongelma, koska joukkoja piisasi kyllä ja vihollinen tuolla tavalla tehdessään ajoi vain itsensä suurempaan mottiin...odottamaan yleisjoukkojen vastahyökkäystä jolla tuo motti puhkaistaan.

6) Ilma-ase. Lennokit mainitsin jo, mutta mainitaan muutkin. Jos taistelua käytäisiin kaksiulotteisesti, homma olisikin toisenlainen meidän kannaltamme, paljon helpompi hoitaa. Mutta kun ilmassa on vihollisella paljon tavaraa, jota se keskittää etenkin päähyökkäysuralle. Lennokkia, rynnäkkökonetta ja helikopteria. Ne pitäisi oikeasti saada pois pelistä jotenkin. Näillä it-aseilla se ei onnistu, ei millään. Tarvittaisiin niitä Dracoja, kasapäin lisää Stingereitä, Crotalen korviketta ja vielä sateenvarjoksi päälle alueilmatorjuntaa tarpeeksi huolehtimaan korkealla lentävistä ja luomaan yleistä painetta ilmatilaan. Ennen lämpökameroiden yleistymistä ja SAR-tekniikkaa ja pimeätoiminnan arkipäiväistymistä ilma-ase oli suhteellisen vaaraton tavallaan meille. Nyt on peli muuttunut.

Pitkä vuodatus. Koettakaa löytää punainen lanka.

En osaa kertoa vastausta. Ehkä se voisi olla yhdistetty taistelumuoto, jossa ne joukot, joilla ei ole panssaroitua suojaa eikä ilmasuojaa, olisivat niitä "stoppijoukkoja" jotka taistelisivat ja kuolisivat tiettyihin asemiinsa ja sillä hyvä. Näitä olisi lukumääräisesti vähintään puolet kaikista näistä taistelujoukoista. Käytännössä osa niistä olisi varmasti pääetenemisurilla, mutta pääosa olisi varmasti niiden ulkopuolella, hyvän maaston suojassa, estämässä vihollista lähtemästä "tanssimaan urien ympärillä", sekä tehden sieltä iskuosastomaisia iskuja urien suuntaan tarpeen vaatiessa. Samalla se huolehtisi laajamittaisesta harhautuksesta, valemaalien ja muiden tekemisestä jne. Sitten se toinen puoli harrastaisi tätä "uutta taistelutapaa", eli ryntäisi iskemään sinne taktisella tasolla (vanhassa systeemissä taso oli lähinnä strateginen jolla näitä joukkoja käytettiin) missä kulloinkin tarvittaisiin, pääpainon ollessa vihollisen oletetuilla etenemisurilla. Se pääsisi aina suojaan näiden "stoppijoukkojen" taakse huoltoon jne. ja voisi palata taas jatkamaan sotimistaan "kärkeen". Se saisi levätä. Vihollisen tiedustelun olisi vaikea erottaa, mitkä joukot ovat paremmin varustettuja joukkoja ja mitkä toisarvoisia stoppijoukkoja. Kaikkialla olisi uhka, että puskasta tunkee tieuran varteen äkkiä näitä "uuden taistelutavan joukkoja" (rynnäkkö)panssareineen ja ohjuksineen ja omine tykistöineen sotkemaan peliä. Jos tähän pakkaa sitten vielä heittäisi 2 panssariprikaatia "massasodankäyntiin", "ratkaisutaisteluihin" ja "suurten läpimurtojen torjuntaan", niin olisiko siinä toimivampi pakka?
 
Back
Top