Paikallisjoukkojen taistelu

Kyllä se on vaan niin, ettei tuo porukka kuulu Suomeen. Mahdollisimman nopeaan maasta ulos.

Joo kyllähän tuota katsoessa tulee kulttuurin rikastumisen sijaan väistämättä kulttuurien yhteentörmäys mieleen. Arvaamattoman oloista porukkaa, sanaakaan en ymmärrä, mutta sanaton viestintä puhuu puolestaan.
 
Pitäsi melkein yrittää kaivaa vaikeniko media tästä. Se oli sitä vaikenemisen kulta-aikaa kun maahanmuuttokriisi oli kuumimmillaan

Mitä h---ä. Eikös tuon ajan pitänyt hautautua Kekkosen mukana kasikuus? Näin minulle ainakin on palstalla vakuutettu, että UKKn aikana sitä oli tämmöstä.....eeee sitä nykyään. o_O
 
Mitä h---ä. Eikös tuon ajan pitänyt hautautua Kekkosen mukana kasikuus? Näin minulle ainakin on palstalla vakuutettu, että UKKn aikana sitä oli tämmöstä.....eeee sitä nykyään. o_O

Ei tuosta marssista millään löydä googlella kuin pari blogi-kirjoitusta, MV:n juttu sekä keskustelupalstaketjuja Suomi24:sta yms.

Yksikään "oikea" media ei näytä noteeranneen tapahtumaa edes pikku-uutisena. Täydellinen radiohiljaisuus, nothing to see here please go home.

Vastaavasta maahanmuuttokriittisestä kulkueesta olisi mölisty viikko pääuutisena.
 
Hemmetti kun olisi mielenkiintoinen keskustelu, mutta kun en ihan satavarama ole mitkä asiat oli punaleimaisia ja mitkä ei., niin koitan puhua yleisellä tasolla.



Tähän tartun edelleenkin, vaikka jossain toisessa keskustelussa herjattiin unen näyksi.

Käsitykseni mukaan tämä on täysin kiinni siitä mikä MAAKK on kyseessä. Tiedän varmaksi sen että maakuntakomppanioilla on täysin erilaisia tehtäviä. Vaimon kahden veljen kanssa, olemme kolmessa eri paikallispataljoonassa, toinen lankomiehistä esikunta tehtävissä ja kun olemme tehneet vertailua tehtävistä, joista olemme voineet puhua, on tehtävät vaihdelleet suuresti alueen mukaan. Kun katsotaan asukas tiheys karttaa, ei tarvitse ihan Sherlock olla että pystyy päättelemään maakuntakomppanioiden tarpeen. niissä komppanioissa, jotka operoivat tiheästi asutulla eteläsuomen alueilla, on tehtävät "löysempiä" painottuen juurikin tuki toimiin ja virka apuun. Harvaan asutun seudun komppanioilla taasen tehtävät ovat enempi taistelu tehtäviä. Onhan tämä sikälikin järkeenkäypää, että siellä missä on ihmisiä enempi, perustetaan enempi joukkoja, missä perustetaan enempi joukkoja ei "huru-ukkoja" niinkään tarvita ns. koviin tehtäviin, vaan heitä voidaan käyttää muissa toimissa, jolloin se SPOLK on se syömähammas.

Ehkä asia ei mene ihan noin suoraviivaisesti, että paikallisjoukon tehtävän jäykkyyden voi päätella suoraan toiminta-alueen asukastiheydestä, mutta se on ehdottomasti totta (ja unohtuu täälläkin keskustelijoilta usein) että paikallisjoukoilla on hyvin erilaisia tehtäviä. Joukkotyypin nimi voi olla sama, mutta joukon tehtävä vaihtelee.
 
Yksi mitä mietin on kaluston jakaminen kahdelle joukolle. Maakeille jaetaan jollekin kohtuullisen myöhemmin perustettavan joukon materiaalia ja kun materiaalin oikea omistaja perustetaan se saa sen materiaalin. Osa ei välttämättä koskaan saavuta sitä myöhemmin perustettavaa, mutta ei ainakaan ole maannut toimettomana varastossa.

Tällä hetkellä jokaisen joukon kalusto on sille korvamerkittyä ja jaetaan vain sille joukolle. Haluan muuten nähdä sen vääpelin, joka luopuu joukolle jo jaetusta kalustosta...
 
Viimeksi muokattu:
Tällä hetkellä jokaisen joukon kalusto on sille korvamerkittyä ja jaetaan vain sille joukolle. Haluan muuten nähdä sen vääpelin, joka luopuu joukolle jo jaetusta kalustosta...

Ovat aina kovia jemmaamaan nuo huoltopuolen kaverit....tulee tämä mieleen:

http://maanpuolustus.net/threads/viipuri-1944.2880/

Patruunoita tarvittiin nopeasti lisää. Viipurissa oli valtava, kallioon louhittu ammusvarasto, ja sieltä prikaatin taisteluvälinetoimiston päällikölle, luutnantti Heikelille oli luvattu 200 000 kiväärinpatruunaa ja saman verran konepistoolin ammustarvikkeita. Iltapäivällä Heikel oli koonnut kuusi hevosta ja ajomiestä, joiden kanssa lähti noutamaan kaivattua täydennystä.

Ammuksia ei luovutettu. Ammusvaraston päällikkö kapteeni Rautamaa kieltäytyi luovuttamasta patruunoita, koska ei ollut saanut vastaavaa jakomääräystä kirjallisena. Samaan aikaan kaupungissa taisteltiin epätoivon vimmalla elämästä ja kuolemasta. Viimein tehtiin päätös, että varastosta otettaan mitä tarvitaan - vaikka väkisin. Sisälle painuttiin konepistooli kourassa, joka oli kaikkia ohjesääntöjä voimakkaampi.

:D
 
Tehtävään liittyen muun joukon kalustoa voi olla tukena/vahvennuksen olevalla joukolla lainassa jos varsinainen toimii vajaalla miehityksellä mutta se ei ole silloin käyttävällä joukolla (ainakaan pysyvästi) kuitilla.
Kuten esimerkiksi varikon päällikkö voi harmaassa vaiheessa vahventaa suojaavaa osastoa.
 
Ovat aina kovia jemmaamaan nuo huoltopuolen kaverit....tulee tämä mieleen:

http://maanpuolustus.net/threads/viipuri-1944.2880/

Patruunoita tarvittiin nopeasti lisää. Viipurissa oli valtava, kallioon louhittu ammusvarasto, ja sieltä prikaatin taisteluvälinetoimiston päällikölle, luutnantti Heikelille oli luvattu 200 000 kiväärinpatruunaa ja saman verran konepistoolin ammustarvikkeita. Iltapäivällä Heikel oli koonnut kuusi hevosta ja ajomiestä, joiden kanssa lähti noutamaan kaivattua täydennystä.

Ammuksia ei luovutettu. Ammusvaraston päällikkö kapteeni Rautamaa kieltäytyi luovuttamasta patruunoita, koska ei ollut saanut vastaavaa jakomääräystä kirjallisena. Samaan aikaan kaupungissa taisteltiin epätoivon vimmalla elämästä ja kuolemasta. Viimein tehtiin päätös, että varastosta otettaan mitä tarvitaan - vaikka väkisin. Sisälle painuttiin konepistooli kourassa, joka oli kaikkia ohjesääntöjä voimakkaampi.

:D

Varikoille oli tuossa vaiheessa jatkosotaa päätynyt huomattavat määrät upseereita joilta oli mennyt hermot tai kykyä mihinkään järkevään toimintaan tiukoissa ja sekavissa tilanteissa ei ollut alunperinkään. Varikoilla sitten aliupseerit raapi päätään kun kokenut sotilasvirkamies syrjäytettiin johdosta ja tilalle tuli kelvoton upseeri.

Tuollainen yksisilmäinen määräysten ja lakien noudattaminen on Suomessa hyvin yleistä ja ihailtuakin. Varsinkin ennen sotia kasvatusihanne oli sokeaa tottelevaisuutta korostava. Harkintakyky oli varattu paremmille ihmisille kuten maistereille, opettajille, upseereille, lääkäreille ja papeille. Toki heidänkin oli sokeasti toteltava ylempiä herrojaan. Suomi oli yhteiskunta jossa potilas saattoi kuolla sairaalassa kun hoitajalla ei ollut moraalista rohkeutta herättää nukkuvaa lääkäriä.
 
Ehkä asia ei mene ihan noin suoraviivaisesti, että paikallisjoukon tehtävän jäykkyyden voi päätella suoraan toiminta-alueen asukastiheydestä, mutta se on ehdottomasti totta (ja unohtuu täälläkin keskustelijoilta usein) että paikallisjoukoilla on hyvin erilaisia tehtäviä. Joukkotyypin nimi voi olla sama, mutta joukon tehtävä vaihtelee.
No ei varmasti menekkään noin suoraviivaisesti. Elämä ja tiedustelu olisi jo liian helppoa. Mutta pakko kertoa tähän vielä yksi esimerkki ettei ihan harhaiseksi tuomita.

Mulla on eräs työkaveri, jonka lähtö koulutus oli sairaanhoitaja, sittemmin opiskeli poliisiksi ja päätyi ensihoitajaksi sittemmin hautausurakoijaksi :D mutta tarina liityy Poliisin ammattiin. Kaveri kertoi että, kun hän oli opiskellut poliisiopistossa, oli käytännössä koko muu kurssi halunnut pääkaupunkiseudun poliisilaitoksiin harjoittelijaksi. Kaveri oli taas halunnut kottiseudulleen silloiseen jokilaaksojen poliisilaitokselle, ehkä yksi pienimmistä silloissista laitoksista Suomessa. Kaveri oli päätynyt kenttäpartioon ja ajanut sielä kaikki keikat niin sanotusti a:sta Ö:hön olikin ollut vilkasta, oli piirityksiä sattunut pari, ase-keikkaa tietenkin kun maalla ollaan ja puukko hippaa. Sitten tietenkin perus juoppo kyytiä yms. mentyään takaisin opistolle olivat kurssikaverit olleet aivan ihmeissään kuultuaan mitä oli kaveri saanut periferiassa touhuta. Ei ollut tukipartioita, ei läheskään aina toista partiota vaikka olisi tarvittu kaikki keikat oli pitänyt itse hoitaa. Pääkaupunki seudun partioissa olleet olivat tuumanneet, että he ajoivat pääasiassa näpistely keikkaa ja jos jotain kovempaakin oli niin ulkokehän eristykseen olivat päässeet.

Se miksi tämän kerroin liittyi tuohon että vaikka uskon, että kaikki tajusivat lievän kärjistyksen tuosta asukas tiheydessä niin tässäpä vielä käytännön esimerkki, vaikka viranomainen on eri. Samaa muuten on omassa työssänikin. Apua on vähän turha pyytää kun ei sitä ole antaa ja lähimmät lääkärit kaukana.
 
Ovat aina kovia jemmaamaan nuo huoltopuolen kaverit....tulee tämä mieleen:

http://maanpuolustus.net/threads/viipuri-1944.2880/

Patruunoita tarvittiin nopeasti lisää. Viipurissa oli valtava, kallioon louhittu ammusvarasto, ja sieltä prikaatin taisteluvälinetoimiston päällikölle, luutnantti Heikelille oli luvattu 200 000 kiväärinpatruunaa ja saman verran konepistoolin ammustarvikkeita. Iltapäivällä Heikel oli koonnut kuusi hevosta ja ajomiestä, joiden kanssa lähti noutamaan kaivattua täydennystä.

Ammuksia ei luovutettu. Ammusvaraston päällikkö kapteeni Rautamaa kieltäytyi luovuttamasta patruunoita, koska ei ollut saanut vastaavaa jakomääräystä kirjallisena. Samaan aikaan kaupungissa taisteltiin epätoivon vimmalla elämästä ja kuolemasta. Viimein tehtiin päätös, että varastosta otettaan mitä tarvitaan - vaikka väkisin. Sisälle painuttiin konepistooli kourassa, joka oli kaikkia ohjesääntöjä voimakkaampi.

:D

Ite olen huollon miehenä miettynyt tuota tilannetta puolin ja toisin.

Voi olla että hakijana olisi ollut lyhyempi pinna.

Ja varastomestarina parempi asiakaspalveluhenki

Edit. Toki ongelmana on sitten tilannekuva. Luuleeko jemmaavansa kamoja johonkin vielä tärkeämpään
 
Viimeksi muokattu:
Kerta nyt vissiin aiotaan temmata tuulesta 20000 lisää paikallistaistelijaa niin aiotaankohan niiden organisointia muuttaa vai säilytetäänkö tämän hetkinen pataljoonarakenne ja niitä vaan tulee lisää? Ideoita? Paikallisrykmentti, prikaati, divisioona? Muuttuuko aseistus, mennänkö enemmän alueellisten organisaatiota päin mutta heikommalla aseistuksella? Esimerkiksi KRHK 81mm? Paikallisrykmentti, jossa erikseen joukkojen perustamiseen tarvittavat joukot ja kaksi pataljoona taistelutehtäviin mallia 2x MAAKK, SPOLK, EVK, TUKIK (krhosasto 6x 81krh, 2x PIONJ, 2x pstj musteilla).
 
Kerta nyt vissiin aiotaan temmata tuulesta 20000 lisää paikallistaistelijaa niin aiotaankohan niiden organisointia muuttaa vai säilytetäänkö tämän hetkinen pataljoonarakenne ja niitä vaan tulee lisää? Ideoita? Paikallisrykmentti, prikaati, divisioona? Muuttuuko aseistus, mennänkö enemmän alueellisten organisaatiota päin mutta heikommalla aseistuksella? Esimerkiksi KRHK 81mm? Paikallisrykmentti, jossa erikseen joukkojen perustamiseen tarvittavat joukot ja kaksi pataljoona taistelutehtäviin mallia 2x MAAKK, SPOLK, EVK, TUKIK (krhosasto 6x 81krh, 2x PIONJ, 2x pstj musteilla).
Lisätään maakuntakomppanioiden määrää noin sadalla komppanialla. Kai näihin halukkaita löytyy yllinkyllin, vaikka niistä ketkä hamuavat kodinturvajoukkojen perustamista tai suojeluskuntien uudelleen tuloa.
 
..Paikallisrykmentti, jossa erikseen joukkojen perustamiseen tarvittavat joukot ja kaksi pataljoona taistelutehtäviin mallia 2x MAAKK, SPOLK, EVK, TUKIK (krhosasto 6x 81krh, 2x PIONJ, 2x pstj musteilla).
??? Tuohan on jo nyt about nuin ja sitä kutsutaan paikallispataljoonaksi
KVKRHJ (3 putkea) kuuluu ;)MAAKK:aan

Jos jotain lisää kaipaa niin nopean toiminnan :cool: SPOLK n kpl ..hajaisemmin asutuille alueille + n x ERK :D (ent. SISSIK)
...ai niin.... KOIRAOSASTOT (ryhmä/komppania) jokaiseen :)MAAKK:aan, :DERK:aan ja :cool:SPOLK:aan
 
Tuohan on jo nyt about nuin ja sitä kutsutaan paikallispataljoonaksi
KVKRHJ (3 putkea) kuuluu ;)MAAKK:aan

Joo, olen hyvin tietoinen paikallispataljoonan, maakuntakomppanian, sotilaspoliisikomppanian ja muiden organisaatiosta enkä ehdottaisi samaa. En tarkoita, että maakkien heitinjoukkueet koottaisiin krhosastoksi vaan maakit pitäisivät omansa ja niistä 20K lisäukoista tulisi lisää maakkeja, spolkkeja, tukikomppanioita, EVKjä sun muita perustamishessuja.
 
Back
Top