Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta toimi tosiaan Haminassa vuodet 1990-1996 Kymen It-rykmentin perusyksikkönä. Sen jälkeen toiminta siirtyi Hämeen rykmenttiin Lahteen, jossa soittokunta oli lähes 20 vuotta, kunnes PV-uudistuksen pyörteissä siirtyi 2015 Panssariprikaatin yhteyteen Hattulaan. Olin siinä ihka ensimmäisessä kokoonpanossa 1990 ja palvelusajan pituus oli tuolloin myös uusi, eli 240 ja 330 väliin tullut 285 vrk. Muistaakseni ainakin lääkintämiehet ja Spollit alkoi myös noudattaa tuota koulutusaikaa, joka toki myöhemmin sitten kumottiin. Nykyään varusmiessoittajat palvelevat 255 vrk.
Meitä oli silloin nelisenkymmentä musiikin harrastajaa, opiskelijaa ja muutama lykkäyksen hankkinut alan ammattilainekin rivissä, jotka edellisen kesän pääsykokeitten kautta päästiin Haminaan "soitellen sotaan". Periaatteessa oli hyvä lähtökohta, kun palveluspaikka ja pituus olivat selvillä jo ennen kutsuntoja. Toisaalta homma ei täysin vastannut odotuksia, sillä nämä ns. vanhan liiton möhömahaiset soittokunnan kapiaiset / kouluttajat kuvittelivat että nuoret miehet ottavat homman haltuunsa tuostavaan. Toki meillä kaikilla oli musiikin perustaidot siviilissä kullakin opittuna, mutta niiden soveltaminen ja harjoittaminen näihin armeijan tarpeisiin ei käynyt ihan kässärin mukaan. Esimerkiksi uuden kuviomarssiohjelman yksityiskohtainen suunnittelu jäi lähes täysin meidän soittajien omalle kontolle, kun sekä soittokunnan päällikkö, kapellimestari ja apulaiskapellimestari eivät osanneet sillä isolla marssisauvalla tehdä kuin tasan neljä liikettä; 1. Soitto alkaa 2. Tahdissa mars 3. Soitto seis 4. Osasto seis.
Nykyään siellä taitaa olla jo asiantuntevat ja harjaantuneet kouluttajat ruodussa. Sinä kuviomarssissa kun on pirusti kaikenlaisia yksityiskohtia, ei riitä vain että kaikilla ottaa vasen jalka tahdin ykkösosalla maahan ja soitto menee nuottien mukaan. On kaikenmaailman käännöksiä ja pysähdyksiä, jotka ovat periaatteessa äärimmilleen vietyä sulkeisharjoitusta. Jokainen kehon liike, pään käännös, jalkaterän asento jne ovat tarkkaan harkittuja ja joka soitinryhmän pitää opetella tismalleen samanaikaiset liikkeet instrumenttinsa kanssa. Sellaista korostettua äkseerausta se taisi olla se kaksoispotkukin, josta edellä mainitsit
Me lähdettiin silloin Haminassa niin varusmiehet kuin henkilökuntakin aika tyhjästä liikkelle. Esiintymispukukin oli se vanha perinteisen harmaa, jossa vain yksi sininen raita housun lahkeessa. 90-luvun puolivälissä saivat päähineekseen baretin ja paraatiasukin sai huomattavasti tyylikkäämmän kuosin. Hommahan on toki vuosien mittaan kehittynyt muutenkin ja niillä on jo varmaan 15 vuotta ollut soittokunnan ohessa myös kivääritaitoryhmä, joka koristelluilla rynkyillä tekee näyttäviä liikkeitä yms.
Kyllä meille myös vittuiltiin siitä että miten helpolla pääsemme muihin it-patterinhin verrattuna. No, olihan se ihan kiva lähteä johonkin soittokeikalle, kun viiden tähden turistibussi haki kasarmin oven edestä samaan aikaan kun Esikuntapatterin pullukat lähtivät proton tai masin lavalla tetsaamaan. Vaikka kyllä meikin sitä metsäelämää päästiin kokemaan ja normi rk-ammunat jouduttiin suorittamaan. Lohtajan ilmatorjuntaleiri oli myös syksyllä ohjelmassa, mutta itselläni se jäi väliin odottamatoman HSL-loman vuoksi.
Meiitä oli soittokunnassa miehiä käytännössä lähes ympäri Suomea. Lomat pyöri hyvin, paitsi kesällä, kun keikat ajoittui monesti viikonlopuille. Mulla kului yhdensuuntaiseen lomamatkaan aina n. 6-7 tuntia, kun tätä Satakunnan ja Kymenlaakson väliä reissattiin. Onneksi valtio maksoi käytännössä kaikki litterat pikavuoroille. Kyllä se vähän hullun hommaa oli kun miettii että vapaahtoisesti lähti niin kauas, mutta oli toisaalta sellainen once-in-the-lifetime mahdollisuus jonka halusi kokea. Vaikka lähempänäkin kotiseutua olisi voinut käydä ns tavallisen intin esim. Säkylässä tai Niinisalossa.
No tällaista sekavaa jorinaa ja muistelua. Nyt kun reserviin on jo koulutettu minunkin jälkekeen useita satoja, ehkä muutama tuhat varusmiessoittajaa, olisi mielenkiintoista kuulla myöhempien saapumiserien kokemuksista. En tiedä mahtaako tällä palstalla olla muita kaltaisia?
hiljaisessa talvisessa yössä.
siellä hännillä kiroilee niin kovasti”
, tahdissa.