Pistimiä, veitsiä, lähinahistelua ja kaikkea muuta brutaalia

Tuohon laitoin joitakin lahjuksia.
Tuo USMC veitsi (ruskea kahva, musta terä) on mielestäni lähes täydellinen:
- Pyöreä, lähes sylinterimäinen kahva. Vankin mahdollinen ote, varsinkin jos pinta olisi kuminen.
- Tasainen, leveä kahvan pääty. Voi auttaa toisella kädellä survomaan kunnolla, varsinkin jos päädyn pinta-alaa on riittävästi, että voisi vaikka seistä yhdellä kädellä sen päällä.
- Pientä miinusta ehkä kädensuojan pienestä koosta. Jos joutuu voimalla puukottamaan (mitä tahansa), niin olisi hyvä että pikkurillin sivu & kämmensyrjä painautuisi mahdollisimman suurta pinta-alaa vasten maksimaalisen tuen saamiseksi.
- Kärki (ja koko puukko) saattaisi upota tehokkaammin jos kärki olisi terävä molemmilta puolilta. Puukko olisi silloin jossain yksiteräisen ja kaksiteräisen välimaastossa. Puolitoistateräinen?

Onneksi olkoon. Olette saaneet minut ajattelemaan maksimaalista puukotusmukavuutta.
 
Tuohon laitoin joitakin lahjuksia.

proxy

Sissipuukko näyttää tässä joukossa yllättävänkin hyvältä sotilasominaisuuksiensa puolesta. On riittävän järeä rakenne kenttäpuukoksi mutta myös suhteellisen tökkimisystävällisen kapea terä.

Tässä on mun mielestä paras ratkaisu kiväärin pistimeksi, eli kiinteä piikkimallinen joka taittuu etukahvan alle:

56ak47-029830_5.jpg


Tuommoinen kapeateräinen tikarikin on vielä melko epäergonominen optimoituun tökkimiskäyttöön. Jos mahdollisimman tehokasta penetraatiokykyä hakee, niin sitten alettaisiin siirtymään T-kahvamalleihin ja kapeaan piikkiterään, kuten tässä WW1-mallin juoksuhautatikarissa:

1928.41.1.jpg


Jos taas haluaa sekä voimaa että kontrollia pistoon, varsinkin pidemmän terän kanssa, niin urheilumiekan pistoolikahva lie on paras vaihtoehto:

Epee-Pistol-Grip.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Hyvään teräaseeseen kuuluu ehdottomasti myös se, että se istuu hyvin tupessaan. Mikään ei potuta enempää kuin se, että huomaa metsästä palattuaan kantavansa sitä pelkkää tuppea.
 
Sissipuukko on kyllä hyvä puukko.
Kahvasta saa hyvän otteen, terä on riittävän jämerä sekä pinnoite vähentää ruostumista.
Kyrpien veistelyyn tuo ei ole paras puukko mutta hyvä sytykkeiden tekoon ja vaikka ampumasektorin harventamiseen on hyvä. Menee myös varmasti sutjakasti kylkiluiden välistä.
 
Hyvään teräaseeseen kuuluu ehdottomasti myös se, että se istuu hyvin tupessaan. Mikään ei potuta enempää kuin se, että huomaa metsästä palattuaan kantavansa sitä pelkkää tuppea.

Kerran on käynyt näin mutta minulla kävi tuuri. Sain soiton aivan toiselta puolen Suomea. Puukon terään oli kaiverrettu koko nimeni. Niinpä rehti kansalainen, joka metsätöissä ollessaan löysi sen, toimitti sen minulle. Kiitin myös mukavalla lahjuksella.
 
Sissipuukko on hieno keklu se on selvä, mutta on (oikeastaan oli, tähän päästään myöhemmin...) silläkin yksi selkeä huono puoli; terän hionta. Siinä missä "normaalisti" puukossa terä hiotaan ensin aika leveästi ja viimeistellään toisella pienemmällä teränsuun hionnalla joka antaa varsinaisen särmän, niin Sissipuukko on tehty kuin kirves, pikkasen suuta kohden oheneva terä joka *töks* loppuu aika isokulmaiseen teränsuuhun. Iso teroituskulma = huono juttu, vaikka sillä puukolla ei mitään koristeukkoja ja himmeleitä metsässä veitsellä niin "perinteinen" terä on sekä parempi vähän kaikessa työskentelyssä mutta myös paaaaljon helpompi teroittaa.

Mutta kuten sanoin "oli", Sissipuukko sai juuri hiljattain uuden terän, valmistaja nykyään Laurin Metalli Kauhavalta Fiskarsin sijaan. Uusi on parempaa terästä ja mikä parasta terä on nyt hiottu yllämainittuun hyvään tyyliin. Koskee tällä hetkellä tosin vain M95 mallia, M07 varmaan päivitetään jahka vanhat terät on käytetty pois. Eipä enää tartte tuon yhden vammaisuuden takia hakata päätään seinään Sissipuukon osalta. Hienoa!
 
Viimeksi muokattu:
Huumorilasit silmille. Aamutokkuraisena suunnittelin joitain teräaseita...
Beerfect Concept Designs esittää: Puukotus Infernalis -tuotelinja

v1.png

Linjan ensimmäinen veitsi saattaa näyttää ihan tavalliselta linkkuveitseltä mutta pinnan alla on paljon muuta. Terän kääntöominaisuudessa on vieterimäinen jousimekanismi. Tämä tarkoittaa sitä, että terän avaaminen vaatii ensin voimaa, ja sitten vieläkin enemmän voimaa loppua kohti. Täysin avattuna, terä naksahtaa hennosti paikoilleen, ja sen laukaisemiseksi takaisin piiloon tarvitaan vain esim. hipaisu tai tuulenvire. Huomiota kiinnitettiin myös kynsisyvennyksen sijaintiin, jotta terä olisi mahdollisimman vittumainen kaivaa esiin. Jos et tunne kyntesi irtoavan kun tuota avaat, niin me olemme tehneet jotain väärin. Linkkuveitsessä on myös kumiset puristimet auttamassa terää pysymään sisällä, vaikeuttaen avaamista, sekä estämästä sitä sulkeutumasta täysin. Kyllä se terä silti sulkeutuessaan lyö voimalla sormille.



v2.png

Tämä saattaa näyttää vain pilkkukuvioidulta stilettiveitseltä mutta tosiasiassa sen "terä" on pelkkää hämäystä, ja hitsattu kiinni. Keskiosan nappia painamalla ei siis tule terä esiin viuhahtamalla sivuttaissuunnassa (ja vaikka tulisikin, niin olisimme suunnitelleet sen irtilentäväksi). Sen sijaan kahvan sisään on asennettu huolella kymmeniä pieniä piikkejä jousimekanismien varaan, jotka pistävät käyttäjää tassuun silmänräpäyksessä. Tällä vehkeellä et puukota ketään etkä mitään. Tai jos puukotat, niin me haluamme tietää miten.



v3.png

Kuvan miekka ei ole paitsi ruostuvasta teräksestä tehty mutta se on myös aivan liian pehmeää. Terä on suunniteltu tarkoituksella ylipitkäksi mihinkään moderneihin sissitarpeisiin. Kädensuojan piikit pistävät käyttäjää käteen jos tämä yrittää tuikata mitään liian lujaa. On huomattava, että kädensijan ympärille sidotun nahkaremmin alapuoli on voideltu rasvalla, edistäen vaaratilanteiden syntymistä.



v5.png

Tämä Economy-luokan teräase on huippuunsa optimoitu. Minimalistinen suunnittelu takaa parhaat valmistuskustannukset, ja päätimme siirtää pienen osan hinnasta kuluttajillekin. Teräaseesta on siis karsittu mm. kahva ja kädensuoja, ja ehkä hieman vähemmän näkyvästi myös se terän osa, joka upotettaisiin kädensijaan. (Markkinointiosastomme on epävarma onko sillä osalla erityistä nimeä). Epäröimme aluksi leikkaisimmeko ylimäärän irti mutta sitten ymmärsimme, että koska minimalismi on tässä tuotteessa pääteema, niin päätimme rakkaudesta tehdä kaikkemme, jotta asiakkaillamme olisi mahdotonta rakentaa siihen mieleistään kahvaa pilaamaan tuotteen alkuperäistarkoitusta. Selvennetäköön siis että me rakastamme suunnittelujamme, emme asiakkaitamme. Ovh. kuluttajille 99€, valtiolle 999€.



v4.png

On toistaiseksi epäselvää näkeekö kuvasta mikä suunnittelun tarkoituksena oli, mutta kyseessä on siis teräase (tai sen antiteesi), jossa siis terän ja kädensijan paikat on vaihdettu. Välineessä on siis parhainta ja kalleinta damaskusterästä perinteisen kädensijan tilalla, hiottuna partaveitsenteräväksi. "Terän" puolelta vastaavasti löytyy erään afrikkalaisen sarvikuonolajin nahkaa. Laji on nykyisin kai sukupuuttoon metsästetty, tai siis meidän paikalliset alihankkijakontaktimme eivät ainakaan ole nähneet eläintä kuukausiin. Nahka on kiedottu huolellisella tarkkuudella ja rakkaudella koko pituudelta. Näitä on luonnollisesti vain rajattu määrä, vaikka teemme toki parhaamme jotta saamme uskoteltua lopuille asiakkaillemme ettei nahka ole hirveä tai sikaa tmv. Tuote on Suomessa valmistettu.
 
Jos taas haluaa sekä voimaa että kontrollia pistoon, varsinkin pidemmän terän kanssa, niin urheilumiekan pistoolikahva lie on paras vaihtoehto:

Epee-Pistol-Grip.jpg

Aikalailla paska se on. Muoto on tullut olympia-urheilulajin mukaan, jota jostakin syystä kutstutaan miekkailuksi vaikka kyseessä on enemmänkin hippa (eli se leikki). Käytännössä ainoa merkittävä asia kyseisessä lajissa on toiminnan nopeus.

Jos hyvää pisto-ominaisuutta halutaan niin kahvasta otetaan kiinni niin että peukalo on kahvan selällä, sanotaan nyt vaikka kynäotteeksi. Kahvaa voidaan muotoilla vähän "laskevaksi".

Tuollaisia pistoolikahvan tyyppisiä virityksiä löytyy lähinnä leikkaavista miekoista ja tikareista (etenkin intialaiset tykkää noista). En niin tarkaan muista oliko syy se että rannetta voidaan käyttää tehokkaamin antamaan lyönnillä lopullinen kiihdytys ranteesta sekä työntävä tai viiltävä leikkaus onnistuu paremmin. Onhan tuolla tiettyjä etuja rannekulmaan, koska hyvin leikkaavia miekkoja normaalisti pidetään vasaraotteessa (voimakkaan viiltävä leikkaus), mutta tämä johtaa siihen että leikkaava terä ei yllä juuri ojennettua käsivartta pidemmälle, koska kyynärvarren ja terän kulma on 75-90 astetta... Joka on aseellisessa taistelussa iso ongelma, koska kyky toimittaa teräs vastaustajaan kauempaa on ehdottoman merkittävä ominaisuus.
 
Entäs mitä täällä tuumataan smatchet-nimisestä teräaseesta? Leveä, lehtimäinen terä ja terävä kärki. Toimii (kai) pistämiseen sekä viiltämiseen. Luultavasti veitsi on etupainoinen eli ei niin nopea liikkeissä mutta iskuun saa voimaa.

image020.jpg
 
Liian lehtimäinen terä jos optimaalista pisto-ominaisuutta haluaa, alku tunkeutuu hyvin mutta kitka kasvaa kokoajan, läpäisy jäisi helposti alle puoleen siitä mitä se olisi ohuella terällä (ja taas muistetaan ne vahvat vaatekerrokset ja taisteluvarustus). Toki tuo aiheuttaa isoja haavoja mutta pistossa enemmän määrittää syvyys. Kahvan muotoilusta on hankala sanoa, onko tuo suunniteltu sitten vasaraotteella pidettäväksi: eli onko kahva ahdas ja onko kahvan perällä oleva ulkonema kummallakin puolella kahvaa, vähän epäilen että näin voisi olla koska kysessä on kaksiteräinen wekotin, mutta varma en ole.

Viiltävänä hyvä varmasti, juuri tuo lehtimäinen muoto mahdollistaa sen että leveimmältä kohtaa terän kulma saadaan todella jyrkäksi. Eriasia on sitten se että onko se teroitettu sillä tavalla...
 
Smatchet on kyllä aika hauska juttu, harmi sinänsä, että suunniteltiin vain taisteluveitseksi koska tuon tyyppisestä terästä saisi helposti aika yleispätevän puskatyökalu/tappeluveitsen jollaisia ei tuohon aikaan hirveästi sotilaskäytössä ollut. Mutta ei nyt toisaalta vissiin ollut hirveästi tarvettakaan semmoisille.

eli onko kahva ahdas ja onko kahvan perällä oleva ulkonema kummallakin puolella kahvaa, vähän epäilen että näin voisi olla koska kysessä on kaksiteräinen wekotin, mutta varma en ole.
Kahvan ulkonema on perinteisessä Smatchetissa vain toisella puolella eikä teräkään ole kaksipuolinen kuin vain veitsen päästä, 2/3 hamarasta on teroittamatta. Mutta versioita oli ja on useita, myös sellaisia joissa kahva on erilainen ja terä on symmetrisesti teroitettu molemmilta puolilta.

Briteillä on kyllä aika kivoja veitsimalleja, sikäläinen lyhyt ja jykevä machete on aika kelpo peli muuallekin kuin viidakkoon, ja sitten on vanha kunnon tappeluveitsikin joka kelpaa suht hyvin vähän karkeaan puskatyöskentelyyn:

British Army Machete Camo Sheath.jpg
british-army-combat-CBK_Knife (1).jpg
 
Joo, ok. Tuli oletettua vähän liikaa tuon terän muodon perusteella :(

Britit ovat aika innokkaita olleet omaksumaan paikallisia välineitä ja tapoja. Kaikkiaan muutenkin aika avoimin silmin ovat tutkineet kulttuureja joissa ovat vaikuttaneet. Itsellä on tahtonut olla vähän se käsitys buurisodan ja 1ms perusteella että ei ole toista niin jäykkää ja muuntautumiskyvyntöntä armeijaa/upseeristoa kuin mitä briteillä on ollut eikä luokkayhteiskunta olisi kultuurinvaihtoa haisevien alkuasukkaiden kanssa ainakaan helpottanut. Mutta toisin näyttää homma monessa suhteessa olevan.
 
Minusta tuntuu että tämä Varustelekan Skrama on aikalailla Smatchetin vertainen. Tosin Skrama ei oikein pistämiseen kelpaa mutta viiltämiseen sitäkin paremmin. Ja nykyisillä suojavarusteilla mitä sotilaat kantavat niin ei oikein ole koht mihin pistää, paitsi kaula.

28266b.jpg
 
Back
Top